Luonteeltaan Valo-Mikki on todellinen herrasmies, niinkuin katseesta voi päätellä (jos voi). Se tuntuu ymmärtävän monia asioita ja käyttäytyy yleensä fiksusti hoidettaessa, mutta tammoille pitää aina esittää olevansa se paras ja komein ori koko tallissa. Jos tamma kulkee piikuisenkin kuin kaksi metriä lähempänä Mikin turpaa, alkaa hirveä hörhötys ja hirnuminen. Onneksi orit asuvat toisella puolella tallia, joten korvat yleensä säästyvät noilta serenaadeilta. Hoidettaessa ori on sulaa vahaa ja nauttii suunnattomasti hellyyden osoituksista ja yleensä vastaakin niihin huulillaan hamuillen. Arkoja paikkoja ei ole ja mitä kovemmin harjaa, sitä enemmän Mikki nauttii. Kavoiden kanssa voi tulla ongelmia, sillä tämä herra vaistoaa herkästikkin pienimmän arkuuden ja kenkuttelee sitä mukaan. Mikki on kuitenkin koulutettu hyvin jo varsasta lähtien, eikä se liiemmin näyki tai potki. Kengittäjästä Miki tykkää, sillä sa saa aina omenoita tai leivänkannikoita tulijaisiksi, toisin kuin eläinlääkäri ei mitään tuo ja sekös keljuttaa. Mikki on sellainen hevonen, että sitä pitää palkita melkein jokaisesta oikeasta teosta/liikkeesta edes pienellä rapsutuksella tai namilla, muuten se muistaa nuo ikävät ihmiset. Ori pitää erityisen paljon pitkistä kävelylenkeistä maastossa liinassa, mitä harrastamme aina kesäisin suurissa määrin. Vesi on elementti, mistä Miki pitää ja kesäisin onkin kiva käydä järvessä uimassa , muuten vain kahlaamassa tai vesirajassa laukkaamassa. Lastaus sujuu yleensä ongelmitta, mutta joskus känkkäränkkä päivinä siitä ei tahdo tula yhtikäs mitään, mikä on sinänsä ikävää, varsinkin kisapäivinä.
Ratsastus Mikillä täytyy ottaa aina haasteena, sillä ori on välillä erittäin vaikea ratsastaa, eikä aina tottele pätevintäkään ihmistä. Jos hevosen voi sanoa jotain inhoavan, niin se on ehdottomasti liian kova otteinen ratsastaja satulan päällä. Pehmeä kätisistä ratsastajista Miki tykkää ja varmat , pätevät otteet ovat kaiken a ja o. Ori toimii kevyillä otteilla ja pienillä pohkeen painalluksilla, se ei ole loppuun kulunut tuntihevonen, eikä tarvitse sellaisia apujakaan kuin kehäraakit. Mikki ilmoittaa selvästi, jos se ei pidä ratsastajastaan ja osaa kyllä käyttää sitä heitto istuintaan aika kätevästi. Pukkinappula löytyy myös, liian edessä istuvat ja etupainoiset ihmiset alas vain. Ratsastus tällä hevosella ei kannusten kanssa heiluvilla pohkeilla onnistu, Miki on arvonsa tunteva herra ja ei kuuntele ketään, joka vähänkin häslää. Maastoilut ovat oriin mieleen , siellä käymme todella usein. Kouluratsastus on kutsumus ammatti, vaikka toki hyppykapasiteettiäkin löytyy hurjissa määrin. Askellajit ovat kohtalaisen pehmeät, erittäin lennokkaat ja matkaavoittavat.
Klikkaamalla kuvia saat aukeamaan ne uudessa ikkunassa normaalissa koossaan!
Kaikki kuvat: © Riikka Pääkkönen
