NOITAVAINOT

Yleisin ihmisen tuntema yliluonnollisuuteen liittyvä asia ovat noidat. Niitähän pomppii jo lastensaduissakin, joten ne tulevat meille tutuiksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Noituuteen suhtaudutaan nykyään hieman vinon ivallisesti hymyillen. Sitä pidetään menneen talven lumina, ei toimivana ja hieman hassahtaneiden ihmisten puuhina. Kuitenkin se on otettu joskus hieman toisella tavalla.

Henkilön, jonka uskottiin yliluonnollisten voimien avulla kykenevän vaikuttamaan ihmisten elämiin esimerkiksi kiroamalla tai siunaamalla, kutsuttiin noidaksi. 1600-luvulla kuitenkin tilanne muuttui stabiilista katastrofaaliseksi ja noitia alettiin pitämään saatanan kanssa liittoutuneina vahingoittajina, mikä johti noitavainoihin.

Euroopan manner koki vihanvimmaisen, murhanhimoisen noitavainon 1300-luvulla. Noitavainot kestivät jopa kolme vuosisataa, ja tämän ajanjakson aikana kristinuskoisten kiihkoilun vuoksi menehtyi tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Pahinta tästä kaikesta tekee se, että suurimmalla osalla noitana pidetyistä olivat viattomia. Ihmisistä tuli syyllisiä kunnes toisin todistettiin.

Vuonna 1484 paavi Innocentius VIII antoi bullan, jossa noitien polttaminen hyväksyttiin, ja 1487 julkaistiin kuuluisa kirja "Malleus maleficarum" (noitavasara), jossa annettiin yksityiskohtaisia ohjeita noitien kuulustelemiseksi ja käsittelemiseksi tuomioistuimissa. Oikeudenkäynnin alkamiseen riitti huhupuhe, ja jollei tunnustusta muuten saatu, käytettiin kidutusta ja jumalantuomiota. Noitina pidettyjä ihmisiä, naisia, miehiä, lapsia ja vanhuksia, raahattiin kodeistaan, kirkosta, kaupasta, mistä tahansa tuomioistuimeen tai kirkon ylläpitämään inkvisitiotuomioistuimeen. Kukaan ei ollut turvassa syytteiltä, eivät rikkaat, köyhät, syrjityt tai aateliset. Lapset laitettiin todistamaan vanhempiaan vastaan ja naapurit ilmiantoivat toisiaan. Myös taikauskoiset tavat tulkittiin usein noituuden harjoittamiseksi. Jos joku näki vaimonsa sylkäisevän olan yli mustan kissan kuljettua tien yli, hän päätti aloittaa uran leskenä. Raakuus ja murhanhimo, pelko ja järjen köyhyys laittoi ihmiset tapattamaan omia perheen jäseniään. Julmasti ja harkitusti.

Mikäli syytetty ei tunnustanut, saatettiin hänet heittää sidottuna veteen, laittaa pitelemään tulikuumia rautoja tai seisomaan palavien hiilten päällä. Syytön selvisi vammoitta, noita taas sai vammoja. Kiduttamalla syytetyt saatiin tunnustamaan että he olivat noitia. Tunnustus puolestaan toi kuolemantuomion, mutta kidutuksen jälkeen kuolema olikin ainoa asia jota syytetty toivoi. Myös leipäkoe oli yleinen, sen mukaan syyllinen ei kykene nielemään ehtoollisleipää.

Espanja, Italia, Ranska, Alankomaat, Englanti, Skotlanti, Itävalta ja Norja kokivat tuon vihan aallon järkyttävin seurauksin Noitavainot levisivät Euroopasta myös Atlantin ylitse uuteen maahan, jossa viha noituutta kohtaan leimusi hetken täysissä ilmiliekeissä. Suomessa noitavaino aiheutti arviolta 50-60:n ihmisen tuomitsemisen, joista suurin osa pohjanmaalla. Suomen "vähäiseen" uhrimäärään saattoi olla syynä se, että noitia pidettiin piskuisessa maassamme parantajina, hyvän onnen tuojina ja tietäjinä minkä takia he olivat paitsi hyväksyttyjä, myös arvostettuja. Noitavainojen aikana Saksan väkiluku laski 1600-puolivälissä jyrkästi, sillä tuohon aikaan noitavainot jylläsivät hurjimmillaan. Saksa kärsi rajusta väkiluvun laskusta 1600-luvun puolivälissä johtuen noitavainosta. Saksan tuomarit suorastaan kilpailivat sillä, kuka tuomitsee eniten näitä noidiksi epäiltyjä kuolemaan. Kertomusten mukaan Saksan noitatuomioistuinten pääsyyttäjä, muuan Benedict Carpzov, allekirjoitti henkilökohtaisesti 20.000 kuolemantuomiota noituudesta syytetyille.

Noitavainojen uhreiksi joutui ehkä paikkansapitävimmän arvion mukaa 200.000 ihmistä, joista todennäköisesti suurimmalla osalla ei ollut mitään tekemistä noituuden kanssa. Valistus edesauttoi noitavainojen loppumista, mutta kirkon asenne noituutta ja kaikkea okkultismiin viittaavaa kohtaan on yhä kielteinen yhä tänäkin päivänä. Noitien vainoamisvimman laannuttua 1600-luvun lopun häämöttäessä, kirkko kantoi ensisijaisen vastuun noitavainoihin johtaneesta yleisestä asenteiden muutoksista ja virallisesti harjoitetusta politiikasta. Rooman valtakunnan kukistuttua oli kirkko omasta mielestään ainoa tarpeeksi voimakas instituutio jonkinlaisen kulttuurin ja "järjestyksen" ylläpitämiseksi. Kaikki mitä kirkko ja uskonnonkiihko oli aikaansaanut, murhat ja noitaroviot, selitettiin noitavainojen jälkeen "Jumalan tahdolla" sekä "Saatanan tekosten estämisellä". Noitavainojen jälkeen kirkko ei kertaakaan myöntänyt, että he saattoivatkin olla väärässä tai että he ovat saattaneet tuomita viattomia ihmisiä kuolemaan. Kirkko oli omasta mielestään ollut koko noitavainon ajan ollut oikealla, Jumalan tahtoa noudattavalla asialla. Syyttömät tuomitut taisivat jäädä "Jumalan tahdon" yliajamiksi.

Noitavainojen jälkeen noidat ja kaikki noituuteen liittynyt vajosi maan alle useiksi vuosiksi. Tieto noituudesta ja sen harjoittamisesta kuitenkin jatkoi kulkuaan suusta suuhun, äidiltä tyttärelle, isältä pojalle, shamaanilta toiselle. Se ei hävinnyt kokonaan missään vaiheessa, vaan sen harjoittaminen suoritettiin salaa ja tuo salamyhkäisyyden verhoamana. Noitavainot ovat loistava esimerkki millaiseksi maailma menee, mikäli kiihkoilevalle uskonnolle annetaan valta. Raamattu kieltää niin paljon, että jos ihmisen työ olisi tuomita ihmiset kuolemaan, jokaisen korttelin kulmaan tulisi laittaa teloituskoppi. Kiihkouskovaiset sanovat sitä jumalan tahdoksi, minä sanon sitä tyhmyydeksi ja julmuudeksi. Kukaan kiihkouskovainen ei ole lukenut raamattua riittävän hyvin tietääkseen, että Jumalan tuomioiden jakaminen kuuluu Raamatun mukaan vain ja ainoastaan Jumalalle itselleen, ei ihmiselle.

Lopuksi luettelen vielä muutamia raamatunkohtia, jotka tuomitsevat niin noituuden, okkultismin etc.

2. Mooseksen kirja 22:17
"Noitanaisen älä anna elää."

3. Mooseksen kirja 19:26
"Älkää syökö lihaa, jossa vielä on verta. Älkää harjoittako ennustamista tai noituutta."

5. Mooseksen kirja 18:10-12
"Keskuudessanne ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa, tietäjää eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta. Jokainen, joka sellaista harjoittaa, on iljetys Herralle, ja juuri näiden iljettävien tapojen vuoksi Herra, teidän Jumalanne, hävittää ne kansat teidän tieltänne."

Missään ei mainita että noidat tulisi polttaa roviolla, tai että heitä tulisi kiduttaa kunnes he tunnustavat syyllisyytensä, ainoastaan hengiltä kivittämisestä raamatussa on maininta;

3. Mooseksen kirja 20:27
"Jos jossakussa miehessä tai naisessa puhuu vainaja- tai tietäjähenki, hänet on surmattava. Hänet kivitettäköön hengiltä, sillä hän on itse ansainnut kuolemansa."

Raamatunkohtia löytyisi toki enemmänkin, mutten laita nyt ihan kaikkia tähän. Suosittelen kuitenkin raamatun lukemista, mikäli on kiinnostunut siitä, miten se suhtautuu paranormaaleihin ilmiöihin. Vanha testamentti on huomattavasti tiukemmalla linjalla kuin Uusi testamentti.