Valmistelut

Börselvan reissua olikin jo itsellä suunnitteilla, kun kysäisin kaveriltani Juhalta josko lähtisi mukaan mutta Juha sanoi, että nyt Venäjälle kalaan ??? Olin hetken ( 1 sekunnin ) hiljaa ja sanoin; "paljon maksaa ?" Juhan vastatessa että, n. 2400 Fim / 5 pvää Olangalla, olin valmis jo matkaan, toki sanoin Juhalle, että täytyy mamma puhua ympäri, koska Norjan reissu on kuitenkin myös pakko tehdä.
Launtaina sitten lupa kotoa heltisi ja eikun rahaa tililtä toiselle siirtämään.
Matkanjärjestäjänä toimi kuusamolainen kaiffari ja retkueeseemme kuului 8 lähtijää. Matkan hinta sisälsi viisumit,kalaluvat 3vrk,paikallisen oppaan ja majoituksen kämpässä. Ilman matkanjärjestäjää Olangalle on lähes mahdoton päästä, koska alueelle tulee olla kutsu paikallisilta viranomaisilta ( kansallispuisto ). Matka alkoi Oulusta aamulla 5 aikaan, tai olisi alkanut, ellei yksi jäsenistä ottanut matsia aamuyöstä mamman kanssa lähdön aiheuttaman tuskan takia. Tuskallinen 1.5 tunnin odottelu palkittiin kun viimeinenkin matkalainen saatiin Transportterin takapenkille tukevasti istumaan viinapullon kanssa. Kuusamossa tavattiin matkanjärjestäjä, jonka kanssa ostimme eväät ja otimme rengin autoon mukaan, kenellä oli viisumit + muut pakolliset luvat ja kupongit.
.

Raja

Kuusamosta n. tunnin ajon jälkeen saavuimme itänaapurin raja-asemalle. Päässäni takoi outo ajatus,koska matkani oli ensimmäinen tuolle puolen rajaa ja välillä sieltä oli kantautunut ikäviäkin uutisia matkamiehen kohtaloista. Rajamiehet, joita oli ainakin 8 kpl.tta, olivat asiallisia. Työllistävä vaikutus oli saatu siten, että jokaiselle kupongille oli oma leimaajansa ! Joitain lisäselityksiä jouduttiin tekemään mutta kaikki meni hyvin, vaikka siinä vaiheessa säikähdin hieman, kun 1:n kaverin perhonsidontaloota avattiin ja karvat ja höyhenet jouivat syyniin. Rajamiehet katselivat kummissaan kamoja ja me selitettiin, että koukun mutkaan kiinni tuota ja taimenen suuhun ! Yhdellä kaverilla oli mukana joitain uistimia, joilla "lahjottiin" 1 onnellinen rajamies.

Pääjärven kylä

Matkaa rajalta Pääjärvelle oli n. tunnin matka ( ei tietoja kilometreistä ). Kylältä haettiin kansallispuiston toimisto, joka löytyikin heti oppaamme avulla. Kylän ilmiasu oli aika karu, 3-4 kerroksisia huonokuntoisia betonitaloja ja niityttyneitä puistoja pari kappaletta sekä laitamilla röttelöitä, joissa suomalainen ei selviytyisi. Toimistolla vierähti n. tunti ja mukaan saatiin venäläinen opas mukaan. Kaupan kautta matkaa jatkettiin sitten kohti Paanajärveä. Tie oli sorapintainen, mutta aika hyväkuntoinen mutta matkavauhtimme oli 30-50 km/h, koska Transportteri oli täynnä miehiä ja vodkaa sekä peräkärryllinen varusteita perässä. Taivalta kesti n. 3 tuntia kun saavuimme kansallispuiston rajalle, missä puistonvartijat tarkistivat paperimme joutuisasti ! Matkaa tehtiin vielä n. tunti kunnes tulimme sillalle ja sehän oli Olanga ! Sillal kohdalla oli koski kuten aina tapana on, auton vieriessä yli ihastelin kivenhuopeita, joita oli paljon voimakkaassa virrassa. Joki oli tällä kohtaa aika kapea ehkä noin 25-30 metriä. kännyimme heti sillan jälkeen metsäautotielle, jota piti matkata n. 6 km määränpäähämme. Takana oli 3 km kun rengas sanoi POKS, ulostauduimme katsomaan tilannetta ja pian huomasimme, että eturenkaan lisäksi myös toinen takarengas tyhjeni vauhdilla ! Vaihdoimme eturenkaan ( 1 vararengas mukana ) ja jatkoimme maaliin kuskin nilkuttaessa autolla perille muiden marssiessa jalkapatikassa.

Perillä

12 tuntia Oulusta ja vihdoin perillä.....matkana reissu on n. 450 km mutta tien kunto ja "raja-asemat" vie aikansa. Leirimme oli hienolla paikalla aivan Paanajärven tuntumassa itälaidalla. Kämppään mahtui tusinan verran miehiä ja lämmittimenä puuhella. Pirtissä oli lavitsat ja pirtinpöytä penkkeineen, oiva tukikohta siis. ympäristössä oli yksi muukin kämppä ja vartijoiden teltta sekä venäläisten nuortrn tutkijoiden puolijoukkueteltta, missä oli kenttälaboratorio sekä asumusteltat. Rannassa oli sauna, joka kuului myös hintaan. Joki lähti aivan saunanrannan tuntumasta n. 50 metrin päästä niemen takaa. Kämpän takana oli paskamaki ja nuotiopaikka.

Kalaan

 Ilma oli kaunis ja lämmin ja ihailinkin ensimmäisen varttitunnnin tupakan kanssa ympärillä olevaa maisemaa, vastarannan vaara kohosi korkealle eikä sysimetsän kuusikkoon ollut kirves koskaan kopsahtanut.
Veden väri oli huomattavasti kirkkaampaa kuin esim. Kuusinkijoella tiedä sitten suodattaako Paanajärvi pohjaansa Suomen puolelta tulevat ravinteet ?
Paanajärvihän on n. 25 km pitkä rotkojärvi ja se leveys enimmillään 1 km ja syvin kohta taisi olla yli sata metriä ! Järven länsipäähän laskee Suomen puolelta Oulankajoki, joka saa vetensä Kitka-Kuusinki-ja Oulankajoen latvoilta.
Igor kirjoitti luvan ja osa meistä säntäsikin heti siimojaan liottamaan kämpän kohdalla olleeseen paikkaan, joka näyttikin hyvältä. Paanajärven loppuosa ja jokisuu olivat rauhoitettuja. Heti rauhoitusalueen jälkeen alkoi mukavan näköinen niska, joka oli n. 60 metriä leveä ja 30 metriä pitkä. Allla oleva koski oli n. 500 metriä pitkä ja vuolas, välillä oli kuitenkin muutamia peilejä, joissa taimen varmaan pysähtyy ottamaan happea nousun aikana.
Sidoin 0.28':n tapsin päähän streamerin , samanmoisen jollaista olen käyttänyt Kuusinkijoella ja aloitin kalastamisen niskan yläosasta. Ranta oli syvä ja isoja limaisia kiviä oli Ukko ylijumala heitellyt pohjaan ansaksi onnelliselle kalastajalle. Sää oli tyyni, joten niskan pintakäynnit näkyisivät varmasti. Tunnin heiteltyäni ( 3 laskua ) oli suuremmat paineet pois, vaikka mitään tapahtumia lukuunottamatta pieniä harjustärppejä ei ollutkaan. Lähdin kämpälle syömään, koska edellisestä syönnistä olikin vierähtänyt 18 tuntia ja olo oli sen mukainen. Purastuani lähdin kokeilemaan onneani seuraavalle koskelle alaspäin. Matkalla sinne kokeilin yhden hyvännäköisen nivan, joka alkoi pienestä ( lyhyestä ) kosken pätkästä. Niva oli n. 30 metriä leveä ja vuolas sekä erittäin syvä. Heti ensiheitoilla perhoani tukisti harjukset, joiden koko oli kivaa n. 40-47 cm luokkaa. päästelin ne kuitenkin pois, koska ajattelin kokeilla harjuspyyntiä myöhemmin kevyemmällä kalustolla. Taimenta ei näkynyt eikä kuulunut. Saavuin alemmalle koskelle, joka niskaltaan oli upeannäköinen paikka nousevalle ja miksei myös paikalliselle taimenenlle, en kuitenkaan saanut tuntumaa niihin vaan joku harjus taas kiusasi silloin tällöin siiman päässä.
Vaaran laella liiteli maakotka , joka pysäytti kalastukseni pitkäksi aikaa ihaillessani tuota valtavaa lintulajia, minkä olin nähnyt vain kerran aikaisemmin.
Yö alkoi kääntymään aamun puolelle, kun aloitin uupuneena marssin tietä pitkin kämpälle, vaikka matka ei ollutkaan kuin n. 2 km se tuntui pitkälle koska olin ollut jo jalkeilla kohta 24 tuntia "putkeen".
Kämpän oven aukaistuani porukassa olikin vielä pari hemmoa pystyssä tuhoamassa viimeisiä kuksallisiaan Stolisnajaa, muut kuorsasivat.
Kukaan ei ollut saanut taimenta.
Seuraavana päivänä Jouni ja Jari soudattivat Igorilla itsensä yli joen. Paikka näytti hyvälle ja minulla oli tunne, että kohta tapahtuu jotain, koska Jouni on tunnettu siitä , että jos jollakin nappaa niin hänellä . Tunnin rupeman jälkeen näinkin, kuinka Jounin vapa meni kaarelle ja taistelu alkoi. Taimen otti niskalta, omalta rannaltani en edes yllä heitoilla, ja teki pikku pyörähdyksiä kohti nielua, Jouni jarrasi vastaan puolna pohjaa painaen, ettei kala painuisi koskeen. Pian n. 10 min. kuluttua kala alkoikin antautua ja Jari haavitsi kalan kuiville. Taputin ja hihkuin onnitteluja kaverille ja kiittelin illallisesta. Taimen oli kirkas ja painoi 3.6 kg. Perhona Jounilla oli streameri, missä oli punaruskea runko ja siipenä mustaa ja ruskeaa 6:n koukussa. Lisäksi Jouni kalasti vielä puolenkymmentä harjusta ,joista suurin taisi juuri yltää 50 cm kerhoon. Loppuilta menikin nuotiolla taimenta loimuttaen ja paistaen sekä vodkaa maistellen. saunottiin myös jossain vaiheessa ja uitiin Paanajärvessä. Seuraavana päivänä kalastelin" kotirantaa" ja alemman kosken mutten saanut taimeneen kosketusta, sen sijaan Juha nappasi illalla tekemällään perholla "kotiniskalta" 1.5 kg:n  asukin, joka oli tumma väriltään mutta hyvä maultaan. Illalla soudatin itseni toiselle puolen telttoineen päivineen. Sain kalastaa rauhassa koko illan mutten saanut tärppiäkään vaikka ilmassa leijui voimakas kalan tuoksu ( yleensä hajun tullessa tärppi on lähellä, ihme juttu mutta yleensä toimii ). Puolen yön aikaan toiselle puolelle ilmestyi maastopukuinen haspelilla kalastava hahmo ,joka huikkasi kysymyksen "kumsha " ? Tiesin tarkoittavan taimenta johon vastasin "njet", kaveri kalasti niskan parilla heitolla ja painui puskan taakse törmälle. Aamulla Igor haki minut pois ja aamutoimien jälkeen taas kotirantaan kokeilemaan. 1.laskun jälkeen takaa kuului kahinaa ja yöllinen kulkija sanoi, että onko kalaa tullut, ilmoitettuani, että ei, niin kaveri nosti ylös valtavan taimenen...! Lopetin laskuni ja aloitin ilmestyksen ihailun rauhassa sekä jutun kerronnan kuulemisen. Herra oli Leo Koutaniemi, joka on Oulun yliopiston leivissä ja tekee alueelle joka vuosi retkiä ja kalastaa samalla. Onpa kaverilla hieno työ ! Taimen painoi 7.7 kg ja oli hieman kellertävä eli ollut joessa viikon tai pari , Leon mukaan. Leo kalastaa pelkästää vaapuilla ja tämäkin peto oli noussut "kotikosken" puolenvälin rantapeilistä aamulla. Vaappu oli n. 10 -12 cm pitkä ja väriltään savumuikku. Vaapun tekijä oli kuulemma kuusamolainen tuttu. Leo tuntee joen kuin omat taskunsa ja sanoi kalastavansa tietyt paikat muutamalla heitolla läpi ja jatkavan seuraavaan. Leon ennätys oli 8.2 kg kirkas taimen parin vuoden takaa...ei ihme , että paikalliset vartijat kutsuivat kaveria mestariksi ! Taimenen silmät ja sisäelimet Leo luovutti venäläiselle tutkijaporukalle, joka tutki Pääjärvi/Paanajärvi alueen taimenkannan alkuperää ja niiden kantoja ( useita sellaisia ) sekä tauteja, eritysesti Gyrodactalusta, jota olikin jo löytynyt. Tämä loinen on kuitenkin eri lajia kuin Norjan lohijokia tuhonnut veijari eikä se elä lohessa. Tutkijat olivat sukeltaneet jokeen ja nähneet esim. kuinka paikallinen jokitaimen oli napannut kalan aivan muutaman metrin etäisyydellä sukeltajasta. Osa porukasta kalasti myös aika aktiivisesti, mutta syömä kalat he hakivat läheisistä lammista, kerrankin 2 kaveria tuli vastaa koivutsat täynnä ahvenia ( n.100 kpl:tta ) keittoa varten. Aikamme poristuamme kävimme vielä näyttämässä kämpällä muillekin Leon kalaa, joka herätti suurta kunnioitusta, kunnes Leo lähti leiriinsä pohjoiseen.
Illalla homma meni saunan jälkeen taas "kosteaksi" mutta sain pidettyäni itseni irti ylenpalttisesta juomiseseta ja lähdin illalla kalaan. Solmin siimani päähän oranssirunkoisen, kettupyrstöisen ja dun-kukko höyhen ( 2 kpl:tta ) siipisen virityksen kutosen koukussa. Heti kohta se tapahtuikin...taimen nappasi keskivirran tuntumasta olleesta kiven huopeesta...kalan imu oli voimakas kun se juroi pohjaan. Parin minuutin päästä se kuitenkin spurttasi kohti minua ja kelasin Visionin kampea minkä kerkesin, sain kuin sainkin siiman pysymään kireällä ja kalan eteeni n. 3-5 metrin päähän saman syvyiseen veteen. Pumppasin kalaa pintaan muutaman kerran kunnes se suuttui ja lähti ylöspäin n. 10 metrin spurtilla ja jäi paikoillensa, aikansa jurottuaan sain sen alaspäin ja se menikin n. 5 metriä alemmaksi minua ja jäi rannan tuntumaan. Pumppasin taas kalaa ylös ja se kävikin jo kyljellänsä. Tässä vaiheessa karjuin jo kaveria apuun kämpältä päin, koska en ollut ottanut haavia mukaan, eikä joella ollut ketään apua antamassa. Kukaan ei tietenkään kuullut ja taiteilin väsytettyä kalaa vapisevin jaloin isojen kivien lomaan rantaa kohti. Onnistuihan se ja pian nappasinkin kalaa kiduskannesta kiinni ja nostin rantaa...kaunis kala, jolle puntari näytti 2.6 kg. Onnellisena kannoin kalan leiriin, koska olin ainoa , joka oli joella ollut ja liityin Juhan ja Jounin saamamiesten joukkoon. Juha innostui valtavasti ja tunnin kuluttua mies lähtikin samaan paikkaan ja palasi reilun tunnin päästä kaunis ja todella kirkas 3.8 kg:n taimen mukanaan ! Kala nappasi Juhan päivällä tekemään luomukseen: yksihaarainen low water koukku 2/0, runko punaista dubbinkia, kierre hopea, siipi ruskeaa karvaa, pyrstö kultafasaanin crest, todellakin perho näytti suurelta möröltä, mutta toimi mainiosti.Yömyssyt kumottuamme laitoimme pään pehkuihin ja nukahdimme samantien.
Aamulla taas graaviakalaa aamuhuikaan ja retkelle joelle. Päivä ei tuonut kenellekään kalaa mutta Leo kävi leirissä kertomassa, että oli aamulla "hakenut" kaksi 2-3 kg.n kalaa 1. kosken peilistä. Pääjärvellä käyneet Transportterin renkaatkin tulivat takasin, joten asennushommia edessä. Paikallinen kaveri ei ottanut reissusta kuin 100 mk ja askin tupakkaa ! Olihan matkaa lähes 200 km yhteensä ja varmaan se paikkauskin maksoi jotain ? Auto oli hieman eri kaliberia kuin meillä , joten matka-aikaa oli mennyt yhteen suuntaan vain tunti kun meillä se kesti 4 tuntia ? Renkaiden allepanon jälkeen kävelin taas seuraavalle koskelle ja aloitin kalastamisen hyvän matkaa ennen kosken niskaa. Paikalla ei ollut lisäkseni kuin Juha , jonka kanssa haravoimme alueen läpi useamman tunnin aikana mutta mitään ei tapahtunut. Ihmettelin hiukan taimenten käyttäytymistä, koska koko aikana en ollut nähnyt yhtään pintakäyntiä ? Tallustimme takaisin kämpälle ja vietimme viimeisen illan saunoen ja kaupan ostoksia tuhoten.

Suomeen

Aamupäivällä sitten alkoi kamppeiden hakeminen ja pakaaminen. Kaikki löytyi ( miehet ja tavarat ), joten matkaan päästiin ajoissa. Oli perjantai ja Venäjän raja menisi kiinni ilta kuudelta ja meillä oli aikaa 7 tuntia, jonka pitäisi riittää hyvin matkaan ja puiston toimistolla käyntiin. Matka alkoi ja melkein samantien tyssäsikin...sama mäki kuin tullessa ja auton edestä kuului outo lonksahdus !? Kaikki ulos ja autoa kierrettiin, muttei mitään vikaa näkynyt...matka jatkui 50 metriä ja auto niiasi eteen ja pysähtyi ...! Pelästyin aika paljon ja ulos päästyäni tajusin, että eturengas oli irti. Rengaspultit olivat varisseet tielle ja kierteet olivat pahan näköiset...hoh hoijaa....! Kierteitä putsailtuamme ja eri renkaista pultteja ristiin vaihdellen saimme ajopelin taas maantielle. Loppumatka menikin sujuvasti ja rajalla olimme jo viiden aikaan ?! Rajamiehet olivat aloittaneetkin jo viikonlopun ja taas piti pelästyä kun yksi vastassa olleista pysyi juuri ja juuri pystyssä ! Tämä kännikala tutkikin auton perusteellisesti ja oli vailla tuliais viinoja enemmänkin..onneksi suostui muutamaan oluttölkkiin ja matka jatkui Suomen rajalle. Helpotus oli suuri kun olimme Suomen rajojen sisällä. Opas mainitsi, että reilu vuosi takaperin venäläiset rajamiehet olivat ampuneet toisiaan ja yksi olikin kuollut kahakassa raja-asemalla !
Kuusamossa ryntäsimme heti roskaruoalle pizzeriaan, koska kalaa oli jo syöty tarpeeksi viiden päivän aikana. Ouluun saavuimme illalla reissun uuvuttamina mutta onnellisina.

Ohjeita

Matka Olangalle onnistuu vain matkanjärjestäjän kautta. Kansallispuiston / luonnonpuiston alueelle ei pääse ellei sinulla ole kutsua sieltä ?! Eli tuohon tarvitaan sitä suhdetoimintaa. Järjestäjiä on useampia Suomessa. Matkoja tehdään myös Pääjärvelle että Paanajärvelle, itse en ole innostunut uistimen vedättämisestä konevoimalla. Myös pilkkireissuja on tarjolla.
Meidän paketin hintaan kuului 2 vrk:n luvat, lisälupa maksoi 25 USD eli aika paljon suomalaisen mittapuun mukaan. Luvalla sait ottaa yhden taimenen tai 5 harjusta. Lupa loppuu kun nostat taimenen ylös, C&R kalastusta he eivät vielä valitettavasti ymmärrä. Tarinoiden perusteella Suomen puoleisten jokien ei pitäisi kärsiä kutukalojen puutteesta mikäli Venäjän puolella kalstetaan vain jokialueella ja järvillä pelin vapaa-ajan kalstajien voimin, mutta paikallisten verkkokalastus järvellä onkin lisääntynyt ja taitaapa olla aikamoinen riski koko alueen taimenkannalle. Lisäksi puutuotantoa ollaan lisäämässä ko. alueelta Suomeen. Puistoa ennen alue oli aika surullisen näköistä kun vaarojen rinteitä putsattiin tehokkaasti puskutraktorilla puita kaaten ! Toivotaan, etteivät rahanhimoiset puukauppiaat pääse ikinä puiston alueelle, jotta luonnorauha-ja kauneus säilyisivät tuossa erämaassa.

Pääsivu