© Kelly Windus

Rotu: Connemara
Rek.nro:-
Sukupuoli: Ori
Syntynyt: 24.10.2002
Säkäk. 142cm
Väri: Kimo
Isä: Evening's Sparrow
Emä: Snowflower's Frosty Rose
Koulutus: Ko He B, Re 100cm
Kasvattaja: Sinipihan Talli
Omistaja: Sanna K. / Silverlake
Kotitalli: Kuunsillan yksityistalli

~~*~~*~~*~~*~~

Luonnekuvauksen kirjoittanut entinen omistaja Kaisa.
Uusi luonne tulossa...
Ratsastaessa:
Ratsastaessa Mikki on kuuliainen, ehkä hieman
hermostunut ja herkkä.
Orimaisuuden huomaa ainakin viimeistään
ratsastuksessa.
Koulutus sujui Mikin kanssa loistavasti, tosin
esteille siirryttyä se kuumeni aivan hullun lailla.
Ja tämä on tuntunut jäävän sille päälle, varsinkin
esteissä.
Kouluradalla ensimmäiset kymmenen minuuttia saattaa
olla pelkkää sähläystä, varsinkin tuntemattomamman
ratsastajan kanssa.
Mutta kun Mikin saa kulkemaan nätisti, niin sen
jälkeen ei voi muuta kuin ihailla.
Mikin askeleet ovat ponimaisen voimakkaat ja
joustavat, joihin on helppo mukautua.
Ori kuuntelee hyvin apuja, mutta hermostuu jos ne
annetaan epäselvästi.
Kaikinkaikkiaan Mikki on siis ihan mukava ratsastaa,
oikeissa käsissä sitä voisi luulla baletti-tanssiaksi.
Mikkiä voidaan myös käyttää valjakkoajeluissa,
sekä rekiajeluissa.
Varsinkin rekiajelu luonnistuu siltä hyvin, sillä se
kävelee reen edessä reippaasti, eikä hötkyile turhia.

Hoitaessa:
Mikki on hoitaessa todella suloinen ja hauska otus.
Ensin se saattaa hääriä ympärillä vähän aikaa tehden
omia juttujaan, mutta kiinnittäessään hoitajaan
huomionsa, se nuuhkii ja kutittelee harjaajaa kaikin
mahdollisin keinoin.
Ensin se saattaa heitellä harjoja ympäri karsinaa,
sitten ollaankin nuuhkimassa jalkoja, ja katsotaan
jos niistä saisi puraistua palan pois.
No Mikkiä tietenkin kielletään tekemästä niin, ja sen
jälkeen ori saattaa olla parisen kymmentä sekuntia
paikoillaan rauhassa.
Sitten aloitetaan koko homma alusta.
Kun putsataan Mikin jalkoja, ori kiinnittää tietenkin
automaattisesti huomionsa hoitajan takapuoleen,
yleensä kokeillen, joskos siitä saisi palan pois.
Ihmiselle nämä jutut eivät ole välttämättä hauska
kokemus, mutta sen näkee että Mikillä on hauskaa.
Joskus otetaan rauhallisesti, ei riehuta turhia.
Mikki osaa nimittäin olla todella kultainen jos se
vain haluaa.

Muuta:
Heti minulle tultuaan huomasin, että Mikki pelkää hieman vettä.
Eipä auta muu, kuin totuttaa jätkä veteen! ;)
Taluttaessa Mikki kulkee yleensä nätisti vierustalla,
turhia häsläämättä. Tammatarhojen luokse päästessä
ori alkaa hirnahdella ja pomppia kuin papupata.
Siksi olen pitänyt sillä orikuolaimia, jottei tule
vaaraa että olisi monta pikku Mikkiä seuraavan
vuoden sisällä. ;)
Joskus olen pojan tarhaan ratsastanut, ja silloin
mikki kulkee huomattavasti nätimmin, myös tammatarhan
ohitse. Orien lähellä sitten lähinnä hyöritään ja pyöritään
huudahduksien kera, mutta kyllä siellä selässä pysyy hyvällä tasapainolla.