Book attempt

Pikakolu, koko koulu yhdessä vuodessa, yritelmä:
Opi hyvä ajattelukyky ja äly helposti


Thursday, February 15, 2024
How many years of school

When I was in school as a child and a teen, the first class was quite interesting and motivating since there were many new things for one's picture of the world and in the first autumn term I learned to read. The second class wasn't so much new things, so it wasn't as motivated and I wondered why there was school without so much new things. The third class got some higher goals from the number 3 being associated with religious wisdom, so it was quite ok and at least at some parts motivating. But on the fourth grade boys wanted engineering lije technical approach a lot and still more and more and it was much too elementary and boring so, without enough wisdom, so I thought such a serious drawback. The fifth year was thought by teachers to be the last thst makes sense to study if one has an ok head and seeks to behave wisely. So that would have been the natyral lenght of such a school. Then still the direction was toward following school taught things, which was the only motivation gor havkng a school. 

But in the sixth grade pupils were no longer interested. They started to be teens and school become an engibeering style rigid form in contradiction with thr pupils' own wusdom of life and their possibilitues of choosing their orofessilnal inclinatiln and future lufe as adults. And so as years passed the school become more and mire narrow, with a feeli g of liw quality, and it no longer was wusdom for lufe. 



lauantai 24. elokuuta 2024
School kind of learning for adults

 If it is actually an adult who needs some learning or school like study situations, it ay be for example 15min of some reminding of hwalthy ways of living or of how to get some school like rationality to the daily lufe when such is needed. So the study times vary. Some may need new habits, while some needs just reminding of old scjool time's perspectives etc. So people could start by collecting such things that thry have found, and so see what the situation becomes like, is that enpugh, what forms should things have, is there anything especially needed, do these things form block like study subjects for different purpises, for different ages etc. 

For learnkng healthy ways of living, also in tropics, and also if some near relative has been ill, one could start with https://curingguesses.blogspot.com/2024/07/how-to-stay-healthy-and-recover-when.html .

About gaining position there is quite in the beginning of my text at link from QuickerLearning.BlogSpot.com 



maanantai 29. heinäkuuta 2024
My books

 29th of July 2024   Build yourself a paradise, a paradise like way of life, paradise theory and wisdom of life, lots of free advices, rewarding books to read, see www.ParatiisiVoittaa.fi which ought to lead to MiracleLikeNature.BlogSpot.com 


Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 14.47 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 6. huhtikuuta 2024
Tonttutaitoja engl.

You might be interested in reading the back cover texts of my books of the Christmas gnome/elf skills series, by clicking the headers at https://www.amazon.com/dp/B0BLLS8BWC?binding=kindle_edition&ref_=ast_author_bsi


Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 17.47 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 10. elokuuta 2023
Koulunkäynnin syistä

 Näin koulujen alkamispäivänä huomaa jo, vaikka kesäloman tuomaa viisautta on jäljellä, että koulu huonontaa kovin ilmapiiriä ja laatutasoa, mutta pakottaa jotkin kobin huonopäiset valehtelevaiset vaatimuksista luista vaiset yrittämään koulujärkeen päin, mikä lisää yhteiskunnan kommunikaation toimivuutta. Koulua on hyvä jonkin verran käydä tai siis jotain oppia saada elämän varalle, ja siinä mielessä ensimmäisten liokkien opinnot ovat tavallaan mielekkäitä, mutta vika on siinä, kun jostain lähtien tai jonkun tyyppisissä oppisisällöissä tai järjestelyissä opiskeleminen ei ole enää mielekästä. Silloin kyse siitä, että oppilaiden ympäristössä jotkut aikuiset kaipaavat koulua, esim järjen ryhtiä omaan elämäänsä, jolloin opetusresurssit tulisi kohdistaa monenlaisiin aikuisopetussisältöihin mm netissä. Opettajankoulutuksessa on kai yleensä kovin kaunis käsitys koulusta, että oppilaat tarvitsevat hyviä valmiuksia, tietotaitoa yms elämää varten ja sitä koulu pyrkii mahdollisimman hyvälaatuusella tavalla antamaan mahdollisimman reilusti kaikille, mutta ooettaja ei yleensä ota kantaa järjestelyihin, yfittääpähän vain ja elää elämäänsä, käy töussä, eikä niin tunnista vaikutuksia oppilaisiin. Yksi syy, miksi koulua käydään niin työläösti vuosia on, että jollei joju ole tehnyt työmäisesti toisen ohjauksessa pitkiä työputkia, niin hän usein uskoo, että on ihan hyvä idea laittaa muita sellaosiin työputkiin, mikä on yksi isoimmista työikäisten eöämän pilaajista. Joskus lähetin ajattelukyrssini Yhdysvaltain presidentilke Barack Obamalle, ja oli kuin jollain henkusellä puolella hän olisi sanonut, että koulun lyhentämusessä voidaan päästä viiden vuoden kouluun, se olisi realistista, muttei sen lyhyempi, olikohan syy että sillä oppilaiden on saatava oppia työntekoon koulumaisen ajattelun mukaan, vaikkei heidän kotiympäristönsä olisi akateeminen tms. 


Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 9.57 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 28. huhtikuuta 2023
Ruudunreunoja ei tarvitse matkia

 Ruudunreunoja ei tarvitse matkia tai noudattaa, sillä ne eivät kuulu opetettavaan asiaan. Ne ovat vain merkintätapa, että minkätyylinen perspektiivi on kyseessä, minkätyyppinen ja mikä kaikki on sitä samaa ja mikä eri ja miten asiaaines jatkuu. Ne olisi selkeämpää ilmaista sanallisesti, oppilaita ruutukaavaan laittamatta. 


Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 14.31 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 15. lokakuuta 2022
Ovatko koulukirjat parempia kuin opettajien ilmapiiri?

 Kuljin eilen koulun liikuntapäivän reitin vsrrella seisovan viimeisen aikuisen ohi kauempaa ja jäi siitä kamala mahskipu yli vuorokaudeksi kuin tuo naishenkilö olisi vaatinut, että syksyyn on sisällyttävä mahakipua. Näin pidempään jatkuessa se tuo mieleen, miten koulu oli ikävänhenkustä ja jotenkin epäviisasta. Sen sijaan oppilaat näyttivät osaavan syksyn paremmin. Vastaavasti koulukirjat näyttävät aikuisista kivoilta. Luetaanko niitä liian hitaasti vai onko vika ooettajien ja äitien ja isien kouluvaikutteessa, jonka sijasta pitäisi kai olla hyvien oppikirjojen kurjoittajien vaikytetta diitä, miten kirjoja on kiva lukea ja miten niiden avulla oppii hyvin.


Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 23.41 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 20. elokuuta 2022
Jos osa työntekijöistä ei osaa
Osa ihmisistä ei ole käynyt koulua, tai on kätnyt sen liian lintsaten, tai ei pudä sivistyksen noudattamista arvojensa osana, tai on kotiäitiyden tms aivan muun elämänpiirin myötä hukannut kouluosaamisensa, tai on iän myötä jäänyt ilman haarjaannusta perustekemisissä jotka ylläputävät laatua, tai sairastaa ja on siksi huonopäinen vaikka onkin mukana, tai on niin kyllästynyt etteivät virikkeet toimi, tai on niin ulkomaalainen että on pihalla mitä pitikään tehdä. Ja lähes kaikki he haluavat osallistua ja usein osallistuvatkin, ja niin on koukossa niitä, jotka tekevät isoja virheitä ja laiminlyöntejä usein tai jatkuvasti. Silloin ei osaava tai koulutettu työntekijä saa olettaa kaiken tiedon ja kaikkuen työntekijöiden osaamistason olevan ok, vaan on pelkän työnreon sijasta jaksettava viestiä sanallisesti rekemisentavoilke tilaa antaen, miten rakennetaan perustaitoja ja miten tärkeitä nuo taidot ovat. 

Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 17.13 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 10. elokuuta 2022
Harjoitus pään selkiyttämiseksi loppukesällä

 Kulje viileässä niin, että viileä tuntuu ainakin vähän, muttei niin, että olisi vilustumisen vaara. Kulje niin että matka joutuu, muttet kiirehdi niin paljoa, että joutuisit kapeuttamaan huomiotasi. Kulje paikassa, jossa on mm puita ja mieluusti jotain heiniäkin. Katsele maisemia, niiden kauneutta, ja omaa kulkuasi maisemassa niin tarkalla katseella, että hahmotat rakenteet eikä vain plänttejä, alueita tai sumeita hahmoja. 


(Lisäksi voit opiskella ajattelukurssin pikakoulu.blogspot.com ( blogin alussa ) tai eläinten koulun E11. Learntalents.blogspot.com .)


Päätä selkiyttää myös, jos käy suihkussa ja pesee hiukset, pujee puhtaat vaatteet ja puhdistaa myös pinnat, joihin usein koskee, niin kuin istuin, pöytä, vuodevaatteet ja lattia. Muista tuulettaa. 
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 10.22 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 27. toukokuuta 2022
Käsinkirjoitetut todistukset jumittavat opintoalalle

 Yllättävän moni on nähnyt toisen ihmisen todistuksen, en tiedä, millä ilveellä mutta on kumminkin nähnyt. Ja todistuksessa kiinnostavat paitsi arvosanat, myös ne käsialat, joilla todistus pn kirjoitettu, ja nehän ovat tuolle alalle kai vuosikymmeniksi parkkeeranneen ooettajan kirjoittamia, eli jumiuttavat tuolle alalle palkln pahemmin kuin arvosanat yksinään. Niin tuntuu käyvän, vaikka koulun päättymisestä olisi jo vuosia ja korkea aika oppilaan aloittaa oma elämä. Vastaavasti yliopistokyrssien nimet eivät saisi olla jumittamassa psikoilleen, jollei ole kyse hasveammatista juuri noiden opettajien jalanjälkiä. 
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 13.29 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 16. helmikuuta 2022
Loskaa ja jäätä

 Tänään on ollut oilvistä ja vähän plussan puokella, loskaa ja vähän pehmennyttä jäätä, pieniä lätäköitä jään päällä, paikoutelken liukasta, hidas- ja hankalakulkuista kuin vanhoissa maalauksissa. Joku poika oli kai kaatunut jäällä ja kuului itjevän hartaasti, kun läiskus mäiskis jäätä päin tuntui liian samanlaiselta kuin koulun rasite jatkuvasti niskassa. 

Koulussa ei ole se, että asia llisi liian vaikeaa, vasn se on liian jankkaavaa, liian teknistä, liian elämänviisautta vailla, liiaksi arkijärkeä vailla ja osaavaisempia oppilaita ei ole reilusti otettu huomioon, eikä kotien asenteiden eroja. 

Tuo on siis, millainen koulun ooettajan vaikutus on : liian tekninen ja urautuneen kaavamainen siinä, missä pitäisi llla viisas ja elämänviisas tilanteeseen sopivasti ja sallia elkntilaa myös paremmille oppilaille. Ooettaja itsd puokestaan kai luulee olevansa vaikutukseltaan kuin terapiakana, joka jossain maalaiskoulussa nettiuutisten mukaan oli ollut tunneilla lemmikkinä mukana. Ja ooettajan käsitys ooettajan tehtävästä on kai ooettajankoulutuksen oppikirjoista, että annetaan täysin oppimattomilke lapsille ja nuorille valmiuksia elämää varten ja tilaisuus kasvaa aikuisiksi, mutta lapsilla ja nuorilla on valmiuksia myös omasta takaa, samoin kypsyyttä, ja sitä ei koulu kylliksi ota huomioon, eivätkä yhteiskunnan järjwstelyt, kjn nyt 50 vuotta täytettyäni näkyy tehtävänäni olla kasvaa sille tasolle, jolla olkn kuusivuotiaana ennen koulun alkua, ennen kukn koulu ja opettajat jyräsivät oman ymmärrykseni yli jlllain palkln heikompilaatuisella päällä. ( Siitä sun tästä sekalaisesta elämänviisaudestani jos haluaa lukea, niin llen ulkomaalaisia ajatellen kurjoittanut joulutonttujen taidoista englanniksi ja linkeillä muita blogejani tekstin tukena : learntalents.blogspot.com . )  
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 15.34 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 24. marraskuuta 2021
Koulun oppimäärän määräytymisestä

 Siitä, kun kävin koulua, on jo reilut 30 vuotta eikä minulla ole omia lapsia. Mutta jos miettii, miten koulun oppimäärä määräytyy, niin joku kai kysyy jonkin usrin yliopstoalan ammattilaisilta, ehkä muutamalta, että mitä koulussa tarttis opiskella teidän alalta, jotta pärjäisi elämässä ja jotta jos haluaa teidän ammattiin, niin olisi perustaidot siihen, ja onko jotakin uutta, mitä nykymaailmassa tarttis teidän alalta opettaa. Kun oppimäärien laajuuksista keskystellaan, niin pohditaan kai usein jotakin vaihtoehtoa ja kun ihmuset edittävät sen sun tämän koulukritiikkinsä siihen yhteyteen, niin hifasjärkuset tuumivat, ettei ehkä sitten sitä vaihtoehtoa, ja valitsevat sitten sen jonkun muun vaihtoehdon, josta ei ole niin keskusteltu ja niin ei kritiikkiäkään ole sillä kohden mainittu niin paljon, vaikka se on kyllä jäänyt perustelematta. Tai ainakun minun kouluaikoinani laajuudet olivat sentunnelmaisia että joku pituus vaan kun lairosmaisedti tehdään, eli perusteluilta tarttis vaatia enemmän tervettä järkeä. 
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 14.41 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 11. elokuuta 2021
Robottimaisuus on huonopäisten laiskottelijoiden piirre

 Kai aika usein, kun jollekulle tulee jostakin robottimainen vaikute, hän olettaa sen kuuluvan jollekin koululaiselle tai opiskelijalle. Mutta koulumotivaatio tulee tyydyttyneeksi sillä, että lapset menevät kouluun ja käyvät koulua, eli se ei ole robottimaista vaan seesteisen rentoutunutta koululaisilla. Sen sijaan aikuiset, joilla iän myötä pois jääneen perusasioiden, etenkin tarkan katselemisen ja ulkona liikkumisen, harjaannuksen myötä pää on huono, jos nyt on koskaan hyvä ollutkaan, niin kun he kokevat ryhdistäytymisen kouluun päin itselleen ja siksi usein maailmassakin tärkeäksi, niin se on usein robottimaista. Robottimaisuus on siis yuonopäisten laiskottelijoiden piirre, esim paljon kutovien tai perheelleen ruokaa laittavien naisten.


31. elokuuta 2021   Onkohan koulukuri saman tyyppistä, kun joku muiden edittämiä asiangaaroja huomioon ottamatta pitää vain tiukasti kiinnu li jauksestaan ja laittaa sen pakolla voimaan. 


Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 10.40 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 28. tammikuuta 2021
Etätyö mökkeilynä vai muunlaisten kultturien kaappaamisena

 Etätyöllä tavallisesti kai tarkoitetaan sitä, että työntekijä asuu ja on töissä samalla paikkakunnalla jo ennenn etä työtä, ja siirtyy sitten tekemään työtään tai opintojaan joko osin tai kokonaan tietyokoneella kotoa tai mökiltä käsin. Mutta "etätyö" terminä ei kerro ilmiötä noin tarkkaan, vaanjos etätöihin antaa luvan, niin pitäisi varoa,etteivät samalla vieraspaikkakuntalaiset ala tehdä töitä paikkakunnilla, joilla eivät asu, joidewn kulttuuria, arvopohjaa ja sosiaalisia ym tapoja eivät noudata, joiden kaltaisia eivät ole luonteenlaaduiltaan eivät noudattamiltaan käytännöiltä ja muka toiselle osapuolelle mukavilta uomilta, joita asiakaspalvelussa tarvitaan.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 18.51 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 11. marraskuuta 2020
Pomottomista työpaikoista

 Ylen nettiuutisissa oli juttu pomottomista työpaikoisa https://yle.fi/uutiset/3-11640042 . Se vaikutti osaavaisen ja työhön motivoituneen ihmisen kannalta hyvältä tavalta järjestää työ, jos vain se käytännössä sujuu. Suomalainen on kai pikemminkin keskustelevainen kuin hierarginen perustekemisentavaltaan, ja pikemminkin asiantuntijan tapaan osaavainen kuin aivottomasti työtä tekevä, niin että tuollainen järjestäytymisen tapa kuulosti siltä, että siinä ovat suomalaiset vahvuudet paremmin käytössä, ja siksi viihtyvyyskin parempi.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 11.08 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 24. lokakuuta 2020
Yksilöllinen opiskelurytmi on tärkeä

 Minua on joka syksy painanut se, miten koululaiset laitetaan lyttyyn heti kohta koulun alettua. Viime keväänä oli koronavirusepidemian vuoksi kouluilla etäopetusta tietokoneilla, ja niin kai lapset ja nuoret saivat opiskella enemmän omaan rytmiinsä ja enemmän omalla tavallaan, ja niin tänä syksynä, kun on vielä etäopiskelun mahdollisuus, ei ole tullut vaikutelmaa, että koulu niin mahdottoman paljon lapsia ja nuoria painaisi kuin ennen, vaan pahimmin pieleen menneet koulun vaikutukset on kai voitu korvata etäopiskelun tuomilla hyvillä puolilla, ja niin koulusta on näin etäältä katsoen jäänyt minulle vaikutelma, ettei se ole enää niin pahoin pielessä kuin ennen. Mutta tämä vain kovin etäältä katsoen, mutta jokin, mikä ennen painoi, on nyt kai poissa. Toivottavasti koulusivistys ei ole kadonnut minnekään samalla kertaa, jos kyse on jostain muusta syystä.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 14.34 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 19. toukokuuta 2020
Tuoko koulu sivistystä sittenkään
Paikallislehdessä oli jonkun hyvin arvosanoin ylioppilaaksi kai tänä kevä'änä kirjoittaneen naisen kirjoitus, jossa oli pienen kokoluokan juonittelu mennyt tärkeydessä ison kokoluokan, siis maailman ja yhteiskunnan asioiden edelle, arvot lokaan. Jäi se olo, että onko tämä sivistyksen loppu, jos juuri ylioppilaskirjoitusten aikoihan, niihin liittyvässä aiheessa laiminlyödään noin pahoin objektiivisuutta ja moraalia. Mutta nyt jälkikäteen sitä surtuani huomaan, että yhtä synkät oli mielialat lukion jälkeen nuorena aikuisena, ei kai lukio antanut elämäne väitä eikä tuntunut bvievän oppilaiden meininkiä yhteiskuntakelpoiselle tolalle, ei riittänyt ollenkaan sivistystehtäväänsä ymmärryksen tason osalta. Viel' synkemmt oli mielialat lukiota käydessä, muta peruskoulusta jäi toiveikas olo,  se kai koko ikäluokalle suunnattuna ja vähemmän fakki-idioottimainen, enemmän sivistystehtävänsä tasalla. Tai oli silloin 30 vuotta sitten.
Sivistys edellyttää, että eletään maailmankuvan maisemassa ja pyritään hyvään elämään maisemassa kaikilel reilusti, vastuuntuntoisesti ja tervejärkisesti, tervehenkisestikin. Siksi sivistystä ei oikein voi oppia koulua lukemalla myöhemmällä iällä. Eikä jos koulu on liian iso taakka, liian aivotonta raatamista niin, että haluaa sysätä sen annin syrjään. Sen sijaan kiinnoastava katsahdus johonkin maailmassa merkittävään aiheeseen tai elämänviisauteen tuo nuo aiheet osaksi elämää, jota elää, osaksi maisemaa, jonka avulla ymmärtää elämää ja maailmaa.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 8.59 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 26. maaliskuuta 2020
Työnteosta kotona

Olen vuosien ajan kirjoittanut kotona ja muutenkin oleskellut kotona paljon niin, että minulla on hiukan etätyöntekijää muistuttavasta elämästä paljon kokemusta, mutta työrupeamani eivät ole pitkiä, pusimmillään ehkä tunnin tai pari, vaan teen mieluummin jotakin tekemisen ravoista ja lataudun sitä varten muuten.
Kun kotona tekee töitä, niin on kiva, jos tilan voi jakaa pienempiin osiin, oleskella yhdessä tai parissa kerrallaan eikä niin, ettätyö olisi koko ajan niskassa. On myös kiva, jos päivän voi jakaa osiin. Ikävät ovat oma rupeamansa, joka on saatava alta pois ja korjattava sitten sen tarvikkeet yms kasaan pois tieltä häiritsemästä mielialaa, tuuletettava, haukattava jotakin,ulkoiltava, kenties vaihdettava vaatteet tms muuhun elämään erilaiseen. Aamu on oma aikansa, sitten on työaika ja ilta tai mikä osa oäivästä nyt on kiva, niin pyhitetty vapaalle ajalle, työ kasattu pois kuvioista.

Pitkänäperjantaina 10.4.2020   Savonlinnan paikallisessa sanomalehdessä Itä-Savossa oli juttu koulujen etäopetuksesta opettajien kannalta ja jutussa oli kuva, jossa miesopettaja istui mökillä pihala läppärin kanssa, ja jäi olo, valtaako tietokoneen kanssa oleminen tilaa luonnolta. Itselläni on kaupungissa kerrostalossa tietokone niin, että vasta päätäni kääntämällä nöäen ulos ja puita, niin että luontokokemus on vahvempi silloin, kun en ole tietokoneella vaan juuri luontoon päin kääntynyt. Luulisi, että ulkona kännykkä häiritsisi vähemmän, kun sitöä tavallisestikin kannetaan mukana, vaikka sillä lähettäisi tekstareita tms. Tietokoneen kais opisi olla asunnossa niin keskeisellä' paikalla kuin miten mielikseen ja keskeisessä asemassa elämässään ja ajatusmaailmassaan pitää tavallisesti tietokoneella tehtäviä asioita, esim. kuunteleeko musiikkia vai tekeekö töitä tietokoneella. Muiden toivottujen elämänalueiden on saatava pitää oma tilansa ja rauhansa tietokoneen hä'iritsemättä. Läppärissä on hyvä, kun kannen voi pitää kiinni, kun ei kä'ytä konetta, niin se ei ole niin häiritsevän näköinen.

 

* * *

7. lokakuuta 2020   Jaa, liitysköhän tunttuaihe tähän jotenkin?

Pitkä tonttutaitokirjoitus, paljon linkkejä, voi olla hyödyllinen elämässä:
Skills of Christmas gnomes 1. Gnome like life in the modern world (Finland) http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html
Skills of Christmas gnomes 2. Hero like skills   https://learntalents.blogspot.com/2020/01/some-observations-about-gnomes-and-like.html
Skills of Christmas gnomes 3. Tale like fascination in everyday real life    https://learntalents.blogspot.com/2020/02/some-additional-remarks-about-gnome.html
Skills of Christmas gnomes 4. Oath like love   https://learntalents.blogspot.com/2020/07/tale-like-things-in-everyday-life.html
Skills of Christmas gnomes 5. Gnomes from the religious point of view   http://learntalents.blogspot.com/2020/09/skills-of-christmas-gnomes-5-gnomes.html

 
The whole blog   http://learntalents.blogspot.com
  

* * *

Jaa,oiskohan nyt kun etätyöstä on monella jokokemusta, niin olennainen ero siinäm, että kotona järjestelyt ja rytmi ovat ihmisillä erilaiset, ja niin tekemistä ei pitäisi sitoa yhtä lailla toisten työkaverien rytmiin ja tekemisentapaan, vaan tarttis koettaa löytää omia itselle sopivia ratkaisuja, jotka muille kai voi välittää vähän kuin tunnelmallinen kuva opettaa jotakin muttei ihan samaa kuin kuvan ottajan elämä? Eli se, että laittais kotia kivaksi kanssa jossain välissä hetkisen, niin vois auttaa työporukan yhteispeliä, muttei jos sekin menee työksi.


* * *

1. elokuuta 2021 Espoossa   Minulla on olo, ertä ainakin alkua tai selaillen tuosta pitkästä tobttutaitokirjoituksestani learntalents.blogspot.com kuuluisi etätyön varjolla luettaviin ihan laajallekin ryhmälle, vaikka kurjoitus on ulkomaalaisia lukikoita varten laadittu.


26. lokakuuta 2020   Jos tekee töitä kotona, niin tekemisestä ehkä puuttuu jokin idea tai rytmi, ja jollei työkaverien varassa, niin sitten se kai olisi kirjaston varassa: lukea vapaa-ajan harrastusten tapaan kiehtovista aiheista oppikirjoja tai ihan vain jostakin kiinnostavasta vaikka kuvateosta jostakin, niin on kuin tarinassa ja uusien ideoiden keskellä ja kumminkin on hyvä laatu eikälepsu, jos iis on oikeasti kiinnostunut noista aiheista. https://savolaisuudesta.blogspot.com/2016/07/kirjastoista.html
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 16.05 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 7. helmikuuta 2020
Hyvän opiskelutavan ohjeita lukioihin?
Lukio oli aikanaan kun sen kävin vanhempieni pakottamana, fakki-idioottimaisempi kuin peruskoulu. Tuli nyt mieleeni, että johtuuko se osin opiskelutavasta? Voisiko sen korjata, jos yliopisto-opiskelijat, jotka ymmärtävät mielekkyydestä opinnoissa,laatisivat joukon opiskelutapaohjeita, vaikakpa nettiin, missä ei olisi lyhennetty ohjeita kiteytyksiksi tms vaan kerrottu sen verran pitkästi,että saa langanpäästä kiinni, jos vaikka tuo taito puuttui itseltä tai opettajalta tms, muttei kuitenkaan niin pitkästi, ettei voisi lukea useita näkemyksiä aiheesta eri ihmisiltä, jotka kaikki ymmärtävät mielekkäästä opiskelusta, objektiivisuudesta ja maailmankuvansa avartamisesta ja monipuolisten taitojen tärkeydestä.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 14.13 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 14. joulukuuta 2019
Hiljainen koululaulu
Päässäni on viime aikoina aina välillä soinut alku laulusta Hiljainen joululaulu, ja jotenkin se on särähtävä, häiritsevä. Mutta kun tuota miettii, niin onkohan sävelmän aiheena koulu? Lapset tehtäviä tekemässä, hiljaista, hyvä hetki koulussa. Kai sellaisia lauluja tarvitaan, tekemään koulusta parempi, kivempi, onnellisempi. Ei sitä jouluksi kumminkaan sovi nimittää, vaan se tarviuttaisiin juuri näyttämään tietä parempaan elämään kouluun liittyen, kouluun liittyvin sanoin.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 8.40 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 26. elokuuta 2019
Jumiutuneen tai tyhmän pään avaamisesta parempaan ymmärrykseen
" Jumiutuneen tai tyhmän pään avaaminen parempaan ymmärrykseen
Hyvä ajattelukyky rakentuu näköaistin varaan. Niinpä, jos toisella on
jumiutunut tai kovin tyhmä pää tai huono päivä, niin auttaa hänen
ymmärrystään paljon paremmaksi, jos hänen kanssaan jutellessaan,
mieluusti elämän keskellä esim. ulkona, missä on maisemia, käyttää
selkeään havaitsevaa näköaistia siten kuin arjen elämisessä on hyvä
mutta käyttää sitä sosiaalisuuden kanssa yhdessä niin että hänkin
katselee ja havaitsee selvään ja ymmärtää ilmiöt arkijärjellään.
Tuohion selkeään havaitsevaan maisematkatseeseen, jossa on arjen
ilmiöt ympäristöinen havaitseva fokus ainakin tarpeen tullen, vain
lisää sivistyksen ja jonkinlaisen näkemyksen, että on kiva elää
yhteiskunnassa rakentavaan tapaan, niin siinä on hänellä, ja sinulla
toki myös hyvä pää ja sivistys noudatettuna, ymmärrettynäkin.
Tämäntapaisesta ajattelusta voi lukea tämän blogin alusta
ajattelukurssin. "
http://pikakoulu.blogspot.com
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53,




maanantai 26. elokuuta 2019
Opiskelutavasta
Jos saa lukea omin päin, niin opiskelutapa määrää pitkälti onnistumisen ja tahdin. Usein ihmiset tekevät omin päin hyvin, etenkin sitten, kun heillä on elämänkokemusta sekä opiskelusta että muusta aika paljon tai paljon. Mutta usein käy niin, että muita opiskelemaan neuvoessaan he viittaavat lukemiseen kaavamisesti, esim. järjestyksessä pakertamiseen ja kirjojen ruutumalliseen ulkonäköön, kun taas itse lukivat vapaamuotoisesti, jos lukivat omin päin. Opiskelussa olisi olennaista tehdä mielekkäin tavoin ja ne taas vaihtelevat ihmistyypistä toiseen, esim. sen mukaan, mistä ammateista on harrastunut, sillä ne määräävät klähestymistapoja ja vahvuuksia ja kertovat, mitä on painotettava lisäksi, jotta onnistuisi opinnoissaan. Opiskelun kannattaa olla tunteidenmukaisia mielekkäitä reittejä, niin oppii hyvin, mutta se ei saa olla mukavuudenhalua itsetarkoituksena eikä sitä, että jättää huolehtimatta kokonaisuuden, esim. ikävissä aineissa jäisi jälkeen, kun taas kaukaa viisas ei jätä lopuksi kompastuskiveä vaan mahdollisimman mukavalla ja hyvin sujuvalla tavalla raahaa mukana ikävät pakolliset aineeet ja jos jotakin jättää lopuksi, niin jonkin eri tavalla opiskeltavan kivan aineen, jota kyllä jaksaa ja oppii. Opiskelussa pitäisi olla koko ajan mukana laadun tavoittelu: opiskellaan mielekästä ja tarpeellista ja opitaan hyvin, elämän varalle hyvin, monenlaista ja etnkin perustaidot vahvoina ja myös taito soveltaa niitä muuhun vastaan tulevaan, sekä luullakseni filosofinen ymmärrys,e ttä mikä on mitäkin, mihin niitä tarvitaan, minkä elämänalojen asioita ne ovat ja minkä taitojen kanssa pelaavat hyvin yhteen.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 18.06 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 11. elokuuta 2019
Aivottomasta robottimaisesta koulupakosta eroon pääsemisestä
"
11.8.2019   Tätä blogia tehdessäni minulle on syntynyt uusi käsitys bakteereista, pöpöistä ja kenties pikkueliöistä, joita ihon pinnalla kenties elää. Tautien sijasta ne tuntuvat tuovan vaikutetta lähinnä ko pöpöjä tuottavan ihmisen elämäntavasta, sen uomista, vireestä, tavallisista tyoimista ja mielialasta, myös taitotasosta tunnelmineen. Niin esim. tropiikkilaiselta saatava sairastuttava pöpövaikute olisikin tuon tropiikkilaisen tavallisen elämän tasoista elämää: tokkuraista, ei niin elämänviisasta, ei niin taitavaa ja sellaisessa kunnossa arjen tehtävät selvittävää, sosiaalisuutensa tyypinkin siihen sovittaneena. Niinpä, kun koululaiset menevät kouluun ja siitä syntyy jokin kumma koulupakko, että menee vai ja lukee vain, vaikkei se oman ymmärryksen mukaan ole hyvä opiskelutapa tai vaikkei taitojen kannalta tarvitsisi vaan voisi lukea vapaamuotiisemmin, itsenäisemmin, ja tututkin monet tuumivat, että rahkeita luulisi olevan, niin voiko tuo vika, että menee kouluun kuin robotti ja lukee kuin sumussa kuin tyhmemmän tavalla, olla vaikutetta muilta perheenjäseniltä, koulun luokkatovereilta, opettajalta tai muilta koulun tiloissa liikkuvilta tai vapaa-aikana kohdatuilta, kuin pöpövaikute mutta vaikka tyytyväisten elämänuomien vaikute joltakulta, joka on niin paljon tyhempi, että koulu on hänelle sopivan tasoinen, tai moneltakin sellaiselta. Ja esim. jso joku haluaa lavastaa, että on luokkatoverien tasoinen vaikkei yllä sille tasolle, niin sellaiselta, jotka kai ovat niitä tyytyväisimpiä, mutta yleensähän tyytyväisimmät laittavat vähiten elämää varten ja eniten sietävät ja niin heidän mallinsa on kamalan huonoa elämää tuova niille, jotka eivät viihdy samassa. "

Parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.com
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 18.01 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 8. elokuuta 2019
Kotona opiskelemisen mahdollisuudesta
Savonlinnassa alkoivat koulut tänään, mikä sai minut muistelemaan, että ainakin omina kouluaikoinani 80-luvulla koulusta sai kai lukuvoden aikana olla kaksi viikkoa poissa huoötajan luvalla, mutta pidempi poissaolo olisi jättänyt liikaa jälkeen opinnoissa, jollei sitten osoita, että on lukenut jo sen, mitä koulussa sillä aikaa opiskeltiin, ja niin saa lupaa taas olla lisää poissa, kun kerran opiskelee.
Luulen, ettei opiskelu suju hyvin, jos lukee aina samat kuin koulussa ja kireästi pakotettuna, vaan tarttis lukea hiukan jo etuköteen ja olettaa, että aikaa voi kulua 3-4 tuntia koulupäivässä, niin ehkä silloin jaksaisi paremmin. Ja tarttis lukea silleen kun mielekästä on, vaikka netistä, että mitä aineita tänä periodina tai lukukautena ja lukea sitten yksi luku per oppitunti, jollei muuta ole netissä mainittu. Ja lukea sillen, kun itselle on hyvä, eikä koulun tahtiin, mikä olis ihan sama kuin istuis koulussa, vaan omin päin voilukea useamman luvun yhtä ja sitten taas muuta, jos se sopii hyvin, sillä jotenkinhan on sukellettava kuhunkin aiheeseen eikä vain suoritettava tehtäviä, niin opiskelu on mielekkäämpää. Ja lukea vaikka kahden päivän ryppäissä plus perjantai, ekana paljon ja tokana vähemmän, jos on jo luettuna, jahommata jotakin muuta harrastettavaa tms kuksikin päiväksi niin, ettei vain istu kuin koulun jälkeen ja ododta vanhempia töistä kotiin.
Jos jotkin aineet ovat ikäviä, niin niitä tarttis siinä sivussa lukea ja tehtäviä tehdä kyllin iso kimpale, jotteivät ne jää itseopiskelun esteeksi, ikävien aineiden kasaksi, jora ei ole luettu.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 13.39 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 5. elokuuta 2019
Koulunkäynin näkökulmasta
Koulun mielekkyys on tarkistettuaikuisten näkökulmasta, sekä äidin ja isän että opettajien silmin ja jossain määrin isovanhempien silmin. Tyypillistä sille on, että selaavat koulukirjoja vain vähän aikaa ja miettivät, että onko hyvä, että lapset opiskelevat mm nämä asiat, eli aikuisille asiaa on paljon lyhyessä ajassa ja niin teko on mielekäs. Se on myös se näkövinkkelim josta koulupakko määräytyy: tajusitko, että nämä opiskeltavat asiat ovat pääpiirteissään mielekkäitä ja niissä on monta kivaa tutustumisen arvoista yksityiskohtaakin. Mutta sitten kyllästymistä ei ole otettu ollenkaan huomiota eikä koulun vapaa-aikaa haittaavaa vaikutusta eikä pakottamisen suurta määrää eikä aikuisten käsittämättömän idioottimaisia vieheitä koulupakon suhteen, kun kai tuumivat, että koulusta pitävä eli heikompi ja/tai luistava oppilas on oikealla opiskelutavalla ja se, joka on jo opiskellut ja osaa ja haluaisi muutakin tehdä, on muka lusmu, ei muka ole tajunnut, että koulua tarvitsee ollenkaan opiskella, ei muka ole istunut tunteja ja vuosia koulussa vaan jotenkin vainleijunut sen yli ja ohitse, muka saanut nukkua tunnit, ja sitten se,että osaisi, on muka valetta ja toisten piirre tai havaintovirhe tai on sotkettu ihmiset muihin ihmisiin, ja siksi sitten kiristävät koulupakkoa aina vain lisää. Niin että lapsen näkökulmasta näkyisi kommunikaatiopvirheen tai minkä lie seurauksena tulevan koulupakko, mutta vain vähän aikaa vuodessa (kyllin hyvissä ajoin, jottei tule kirimisen pakkoa tai ratkaisu prakaa jostakin) opiskellen ja jostakin muusta kirjasta ikään kuin kuvitusta, jotakin kiinnostavaa lukien, kai selviäisi aika lailla terveen järjen mukaisella koulupakolla, jos se siis on vanhempien ja isovanhempien näkökulman tapainen lähestymistapa, luulen.

9. elokuuta 2019   Eli pääkohdat on tsekattu tai sitten niistä ei ole osattu sanoa, ettämikä tarkalleen olisi parempi. Ja lisäksi muisti vaatii,että on kerrottava asioista tarkemmin ja enemmän ykistyiskohtia, jotta pääkohdat muistaisi viewlä vuosien jälkeen. Mutta siis asian pääkohdat on tsekattu mutta eri lukemisentavalla kuin mitä koulussa käytetään. Koulussa käytetty on kraah-mallisempi ja vanhempien käyttämä on motivoidumpi, viihtyvämpi, hetken mieliteon tapainen, tekemisen mielekkyyksien kantama, ei opiskelutapaohjeiden. Ennen kaikkea on eroa vapamuotoisuuden määrässä ja siinä patistaako joku lukemaan kurinalaisuuden suunnalta olevcalla tekemisentavalla kaikea tarkkaan kuin liukuhihnalta, eikä mielekkyyksien mukaan kuin romaania lukiessa.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 16.11 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
Lasten kasvatuksesta jotakin
Minulla ei ole omia lapsia ja ei oikein tuttujenkaan lapsia, mutta yleisen elämänymmärrykseni perusteella sanoisin jotakin kasvatuksestakin.
Jos ihmistä vahtii tai pitää kurissa kovin, niin hän tahtoo vapaaksi, ja niin liialla kurilla ei saa noiden ohjeiden tyyppistä tulosta. Joko ihminen vapaaksi päästyään karkaa muille elämänalueille tai sitten hän ryhtyy rikolliseksi.
Mutta ihmisellä, nuorellakin on oma taitotasonsa, jolla hän toimii mielekkäästi (mm yhteiskuntakelpoisesti) ja jonka varassa hänelle voi antaa vapauksia, jos meininki on sentasoista vähintään, niin että hän vapaana oppii monipuolisesti elämäntaitoja ja saa kaipaamaansa elintilaa. Mutta jos antaa liikaa vapauksia sellaiseen, mikä menee häneltä ihan yli hilseen, niin se ei tuota yhteiskuntakelpoista viisasta itsenäistä, onnellista ja taotavaa aikuista vaan pahantekoa ja holtittomuutta. Ja liian vähin oikeuksin ei opi mitään ja kärsii vapauden ja elintilan puutteesta.

Joku olettaa, että liian kurissa pidetyistä kasvaa erityisen yhteiskuntakelpoisia, mutta eikö ole niin, että jso joku on taitava ja vastuuntuntoinen, niin tavallinen määrä elintilaa ei ole tarpeeksi ja niin se tuottaa liian kurissa pidetyn. Kun taas joku olettaa että vapaudet tekevät vastuuntunnottomaksi, mutta eikö juuri vastuuntunnottomalla, jolle on annettu tavallinen määrä elintilaa, ole liikaa vapauksia.

Yhteiskuntakelpoisuuden tulee koskea myös ihmiskontakteja, esim. sisarusten kohtelua.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 7.52 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 6. heinäkuuta 2019
Laitosmaisen työntekotavan laadun kohottamisesta
Kun nuori aikuinen opiskelee ammattiaan varten, niin opinnoissa luvataan hänestä tulevan taitava ja arvostettukin ammattiosaaja. Mutta sitten jos ammatissa tehdään töitä työlästyneeseen tapaan, niin huomiokyky ja asioiden huomioon ottamisen tapa eivät siinä ole kovin hyviä ja niin laatu kärsii siitä kovin eikä niin ollen ammattia niin arvostetakaan ja ammattitaito eri kehity niin korkealle kuin muuten voisi samoilla henkilöillä olla. Siksi kuitenkin luulisi, että jos ammattitaitoa voisi jotenkin kehittää kovin hyvin, niin sellaiseen olisi motivaatiota. Haaveammattiin-blogini alun lahjakkuuden ja taitojen oppimisen ohjeet http://nopeaoppisuus.blogspot.com opettavat uusissa kiehtovissa harrastuksissa taitoja, joiusta voi tulla myös vanhan ammattialan ammattitaidon yksi tuki joltain osaltaan,mutteivät sovi kaavamaisesti tehtyyn vaan vain uuteen ja kiehtovaan.
Urautuneessa työnteossa on huomio huono ja siitä tulee iso osa työn virheistä ja puutteista, ja se taas johtuu kai liian pitkistä työrupeamista, joiden aikana jokin osa ihmisestä väsyy, ei ole enää tuorein mielin, kaikki tapaukset erilaisina ottavana vaan vähän kuin tyhmä kone, joka ei aina toimi hyvin, näin siis varsinaiseen tasoonsa nähden tai potentiaaliinsa nähden. Siksi jos työrupeamat olisivat lyhyempiä, ryhdyttöisiin uuteen, tehtäisiin sitä jonkin aikaa ja sitten vieläviimeiset, niin ehkä huomio olisi parempi. Mutta onnistuisiko se paremmin, jos tehtävät olisivat monipuolisempia, olisi sitä sun tätä, mutta yksilön kiinnostuksista yms riippuen eikä kaikille ihan sama.
Terveellä tavalla tekemisen ohjeita olen kirjoittanut monta, ehkä osa niistä sopisi tähänkin http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/03/terveet-elamantavat.html
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 15.15 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 30. kesäkuuta 2019
Koulupakon syistä
Nyt kun olen nelikymmpinen, niin tiedän jo jotakin siitä, miten ikä vaikuttaa taitoihin, kun ikää on jo enemmän. Iän myötä ihminen löytää omaa lokeroaan yhteiskunnassa ja maailmassa ja saa asemaa, ja samalla asiat ovat hänelle tutumpia, jo kovin monta kertaa tehtyjä useimmat arjessa, esim. satoja tai tuhansia kertoja toistettuja. Siksi hänestä tulee huolimattomampi, tuottaa välillä paljon huonompaa laatua kuin mihin voisi yltää. Samaa käy, jos ihminen tai eläin saa puuttua toisen omiin asioihin: hän ei vain jaksa välittää, miten niissä käy ja mitä tarkalleen pitäisi tehdä, ja niin hänellä ei saisi olla niihin valtaa, vaan hänen mielipiteensä pitäisi ohittaa, jos se ei ole kunnollinen, ja siitä pitäisi jäädä muisto, että hän välistä tuottaa ei-kunnollista. Mutta koulupakko ihan vainolettaa, että lasten on käytävä koulua, ja siinä on ideana,e ttä lapset tarvitsevat oppia elämän varalle, ja luettavaa on siinä heillä niin paljon, että useimmiten kai siihen tarvitaan koulua. Ja niin aikuiset ihmiset yhdessä pakottavat lapsen kouluun. Tässä on tyypillistä, että huonojärkinen aikuinen käyttää paljon pakkoa, koska tuntee kouluopiskelun itselleen arvokkaaksi, ja luulee siksi lastenkin sitä tarvitsevan, kai koska nämä ovat erityyliset kuin aikuiset. Sen sijaan hyväpäinen ei koe, että kouluun pitäisi pakottaa, ja  olettaa lastenoppivan itse, mihin taas niin vähäinen asenteen rakentaminen niin suureen opiskelumäärään nähden ei luo hyviä rahkeita, ja niin hänen lapsensa saattavat kai lukea huolimattomasti ja jäädä siksi taidoissa hiekommiksi.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 9.12 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 27. maaliskuuta 2019
Koulun lyhentämisen tavasta
Useimmat kai tuumivat, että jotakin koulun kaltaista oppia on hyvä olla, koululaisetkin, vaikkeivät pitäisi koulusta, mutta oppimisen tavasta ja opiskelutahdista sekä oppiaineksen tarkemmasta valinnasta on eriäviä mielipiteitä. Moni harjaantumisluokkalainen kai haluaisi kaksin verron pidemmän ajan kouluvuosia: siinä vain istuisi mukavasti, hääräilisi omiaan ja sivistys kaatuisi niskaan opettajan toimesta, olisi paremmat asemat elämässä pärjätä, kukoistaa. Toisaalta oppilaiden vanhemmat usein lukevat vuoden koulukirjat vartissa tai parissa, eli isomman elämänkokemuksen, opiskelukokemuksen,älyn, tietämyksen ja oman kiinnostuksen määräämän tahdin ja opiskelutavan myötä ainakin voisi koulun lukea kamalan paljon nopeammin, ihan uskomattoman nopeasti, esim. tuonkokoisen kimpaleen kerralla useaa oppiainetta yhdellä kertaa niin kuin yleissivistykselle hyväksi on. Opiskelutahti pitäsi siis miettiä oppilaskohtaisesti, että mikä olisi kullekin hyvä ja mielekkäintä oppimisen ja elämän kannalta. Se merkitsee, etteivät kaikki opiskelisi samassa ja kanssa, että oppiaineksessa olisi oltava joitakin eroja syvällisyyden ja perustaitojen kjunnaamisen kohdalla. Aluksi varmaankin riittäisi muodostaa kuva siitä, millaisa nuo vuoden oppimäärän opiskeluun kuluvat mielekkäimmät opiskeluajat kullakin yksilöllä olisivat, ja sitten erikseen järjestää se tai ainakin jotakin aika lähelle niin mahdolliseksi kaikille. Silloin kai yhdeksi kysymykseksi jää, onko lapsen tai nuoren turvallista olla yksinään niin iso osa ajasta, jos koulun lukee nopeasti ja aikaa jää ylitse, mutta voisiko turvallisuuskysymyksen ratkaista esim sillä että alaluokkien tavallisia koulupäivänpituuksia vastaavan ajan olisivat nopeasti lukevat jossakin kirjaston, leikkikentän ja nuorisotalon yhdistelmän tapaisessa, missä aikuiset huolehtisivat turvallisuudesta? Jos oppimäärää lukee taitojen osalta nopeasti mutta tietomäärä puuttuu, niin eikö omin päin nopeasti lukemalla tietoa omaksu hyvin, jos kokeet olisivat hyvään opiskelutapaan kannustavia juuri omin päin lukemiseen sopivia, mutteivät koulua muhinoivia kuin se muka olisi leppoisa lempijuttu niille, joille se on liian hidastahtista. Kanssa teknisyyksistä oliisi opettajienkin hyväksyttävä, etteivät ne ole luonteeltaan paljoa ymmärrystä omaavat, ja niin oppilaille jää helposti se olo, että ne ovat vaikeita, kun ne pikemminkin oat huonolaatuisia ajattelun ja elämisen kannalta sekä niukkoja ymmärryksen osalta, yleensä kaavamaisesti sovellettavia, mutta perusjäsentely- ja yksinkertaistustaitojan osaniin, ettei ruutumalli näytä mystisesti tuovan ymmärrystä, joka oikeasti on jäsentelyn hyödyllisyyden ja itse asia-aineksa osa.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 9.30 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 2. maaliskuuta 2019
Koulupakon lieventämisestä
" lukiopakkoa yms voisi kai helpottaa, jos kukin miettisi ja keskustelisi sellaiset asiat arkijärjellä ja sivistyksen mukaan, olettamatta että kaikki heti menisi oikein ja kopioimatta, ulkolukematta mielipiteitä vaan pysyen arkijärkisen kommunikaation ulottuvilla, yhtänä keskustelutahona. Niin voisi ajan myötä oppia, mikä on hyvä ratkaisu kenellekin, mikä on minkin syy, ja huomata, jos joku ei noudata järkeä, muttei saisi keskustella kaikki yhtenä lössinä vaan monena pienemmän ryhmän ajatushautomona, maailmankuvan ja paremman maailman rakentajina."
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 18.25 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 24. joulukuuta 2018
Koulun historia
Tuli mieleeni, että hyvin oppii uutta, motivoidus, kun itse etsii tietoa kirjoista, jos opiskelutaitoa on muttei ole työlästynyt eikä urautunut vain kuin omin päin viisaasti, kenties viisdaan opetuksen tuella löytänyt tupn oppimisen tavan. Oliko kotiopetus aikanaan sellaista? Ja kun lapsille opetettiin kai maalla jotakin alkuun oppikirjoista, joita kotona oli. Että avautuivat uudet maailmat oman kiinnostuksen mukana ja omaan tahtiin, jkookeneempien tuella. Ja sitten olivat omin päin lukeneet aikuisina iloisia, että kunpa nyt saataisiin kouluoppi kaikille - kuin se olisi ollut tuota omin päinlukemista, mielekästä, mielekkään tahtista.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 4.37 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 16. marraskuuta 2018
Urautunut työntekijä uutta oppivana
Urautunut työntekijä on usein tyytyväinen elämäänsä tai ainakin työhönsä tai sitten työ on vakiintunut järjestely elämässä, joka toimii kyllä, mutta uuden oppimisen kyky on väliaikaisesti huonontunut muun elämän kuvioiden vuoksi, esim. siksi että keskusteölee paljon insinöörisuuntautuneen vielä aika nuoren poikansa kanssa, tms. Ihmisellä on järki ja tunteet voidakseen valita hyviä vaihtoehtoja ja parkkeerata niihin. Tällöin kuitenkin usein on niin, etteivät nuo kivan työn hyvät puolet ole ihan samat kuin muilla, ja niin muut hyvin jättävät ne ko työntekijän niskoille, mikä hidastaa kenties työtahtia mutta on tavallaan tarpeellista.
Urautunut työntekijä oppii uutta siten kuin nuorikin: koulumaisen järjen tapaan hyvin asioita lävitse käyvän oppimateriaalin avulla. Tietääkseni ongelmia tulee siitä, kun oppimateriaali on erityylinen kuin tehtävänanto, tms apu, joka siihen viittaa, esim. eri fontilla tai eri ajattelutyypin tai eri kirjoitustilanteen heiniä. Ja vielä tulee lisäksi se ongelma, jos käyttöyhteydet tai materiaaliin viittaavat sanalliset kehoitukset ovat erityylisiä kuin mielikuva materiaalista, sillä työnsä hyvähenkiseksi kokeva kiinnittää paljon huomiota tyyöleihin oppien niisät tekemisentapoja, ajattelutyyppejä, eri tehtävänantojen puolia, erilaisetn työntekijöidenpiirteitä, kirjoitustaitoa ym, eikä niin ollen yhdistä sanallista huomiota "se oppimateriaali" oikeaan kohteeseen, vaan luulee sen koskevan jotakin muuta osaa työssään. Eli esim. ohjelappunen kannnattaisi kirjoittaa käsin työpaikalla niin, että on juuri katsellut ko oppimateriaalia lähesrymistapoineen, fontteineen jne, jotta tyyli menee oikeaan viittaavaksi. Samoin työn osat, kohdat yms pitäisi kuvata sanallisesti kuvaavasti eikä vain että se ja se tai jos tulee ongelmia tms.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 12.11 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 15. marraskuuta 2018
Kaavamaisuuden vähentämisestä työ- ja opiskelupaikalla
Kaavamaisuutta syntyy, kun joku on heikkotasoisempi kuin muut mutta porukassa reilusti hyväksyttynä jäsenenä. Tyypillisesti silloin tuo joku joko ei ole käynyt peruskoulua tms vaan yrittää pienistä palasista jo oppia koko jutun, tulla ikään kuin muiden siivellä, ja täydentää sitten kokonaisuuden itse oppineen kaavamisella, opiskelukokemusta vailla olevalla tyylillä, joka ei ole joka osaltaan hioutunut hyvälaatuiseksi. Esim. ulkomaalainen voi usein tehdä niin, jos häntä luullaan omanmaalaiseksi, tai kanssa jos joku on kasvatettu ihan erilaisella paikkakunnalla tai eri ammateissa toimivien ihan erilaiseen elämään suuntautuneiden cvanhempien (pitäisi sanoa "äiti ja isä", koska omaa ikää vanhemmat laajasta tuttavapiiristä, ventovieraatkin olisivat kovin tärkeä, arvojkas tuki elämässä ja heihin olisi luontevaa viitata sanalla "vanhemmat") alaisuudessa. Joskus joku myös tuottaa helposti jotakin tyyliä, joka ei ole muiden kannalta niin hyväksi hiottu, ja niin hännimeää sen raskaaksi tekemisentavaksi, ja pääsee niin töistä helpolla, vaikka koko työpaikan laatu kaatuu siihen, ja muiden elämänlaatui kompastuu siihen pahoin.
Viihtyvän ja ei-viihtyvän tekemisentavat ovat myös hyvin erilaiset. Ei-viihtyvä olis karkaamassa muuhun maailmaan, ja niinpä hän usein huolehtii maailmankuvan ja tekemisen paikan maailmassa hyvin, kun tas viihtyvän jaksavaisuus ja huolellisuus ko ammatin asioihin keskittymisessä on usein esimerkillinen.
Ainakin insinöörialoilla kai usein tuntuu siltä, ettei niiltä pääse helposti pois, jos on muihin ammatteihin suuntautunut, muttei se kai ole koko ryhmää koskeva sääntö, vaan tyypillistä juuri muuhun suuntautuneille. Kaikkia tönitään porukan keskivertoa ja porukan tekemisten tavallisia mielelkkyyksiä päin, jolloin kaavamiset tyytyväiset tulevat tönityiksi laajempaan maailmaan, kun niistä asdioista on heidän mielestään turhan usein puhetta, kun taas koko ajan vapaiksi pyrkivät huomaavat, ettei muuhun ole valmista tietä ja koko ajan puhutaan vain ko alan asioista, ei luoda teitä muihin ammatteihin. Tässä on se vika tavoissa, ettei näin päin pitä'isi käydä. Siksi sosiaalista painostusta ei pitäisi ollenkaan kuunnella vaan kunkin seurata omia mielitekojaan, itse viisaina pitä'miään elämänvaölintoja ja sääntölnä olisi yhteiskuntakelpoisuus, hyvä moraali laajemminkin maailmassa ja hyvä laatu noissa sekä tervehenkisyys.

Eri oloissa, eri historialla ja elämäntavalla, erityyppisen yhteiskunnan ja kulttuurin osana, siis eri paikassa ja erilaisessa kokonaisuudessa, syntyy eritasoista työnjälkeä, vaikka olisi samakin tehtävä. Niin työpauikan tasoa voi laskea, jos mukana pidetään esim. kuuluisen yliopistojen saavituksia samalla tai samantapaisella alalla, koska tuo taso voi ainakin joissakin yliopistoissa olla liian alhainen. Jos mukaan otetaan sitten noidenulkomaiden ansioituneita työntekijöitä, niin heidän käsityksensä mielekkäästä työntekotavasta voi olla toinen kuin suomalaisten, ja niin taso jäädä kankeaksi. Myös laatukriteerit ovat erilaiset. Luulen, että ero on suurempi, jos työtä tehdään eri maissa. Kanssa joskus jos tasdo on näin laskenut, niin mukaan otetaan kaavamaisempia työntekijöitä kuin mitä porukassa muuten olisi ollut.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 12.17 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 7. marraskuuta 2018
Laitosmaisen sijasta näkemyksellistä työntekoa
"
Ammattitaidon osasista
Joskus uprena aikuisena houkutti muun muassa ajatus yrittäjäksi ryhtymisestä, mutta nyt nelikymppisenä ei voi olla huomaamatta, että se vaatisi valtavan määrän ammattitaitoa ja suuntautumista ko alalle tuekseen sekä jonkinlasita suurtalaajemman osaamisen piiriä. Usein kuulee sukupolvenvaihdoksista yrityksissä, mutta omissa silmissäni nykyisin ne näyttävät kamalan vaikeilta nuoremmalle polcvelle, eivät ainakaan sellaisilta, joihin osaisi ryhtyä noin vain ammatinvaihdon houkuttamana.
Yirtyksissä, niin kuin kai kaikessa, missä on suuri tilaus ja laaja asiakaskunta, tarttee osata vastata viisaasti ja yhteiskuntakelpoisesti noin vain monenlaiseen kysyntään, vaikkei se työtehtävä varsinaisesti olisi, ja etenkin elämänviisautta ja eri ryhmien sovussa samassa yhteiskunnassa elämisen vaatimuksiin, vaikka ne vaatisivat tähtitieteellisestio enemmän taitoja ja panostusta kuin itse työ - kai sae on sit' lahjakkuutta alalle, jonkinlaista perusvareantoa elämäntadoissa ja asiakaspalvelun laatua, jonkinlaista ammatin paikan näkemistä realistisesti, niin että se kantaa yhteiskuntaa eikä romahda. Varsinainen ammatti sitten kai on tonttumainen juttu. tykkäät vain siitä puuhasta, ja sitä tulee paljon mutta se on kiva vain, mielekästä elämänsisältöä ja virkistystä. Vastaavasti työn eri  puolet edellyttäisivät tuoreen ei-laitomasin, näkemyjksen siitäm iten ne on hyvä tehdä ja miksi ne ovat tarpeen, ja niin nekin ovat sen varassa, että viihtyy juuri tuontapaisessa työssä, sen tekemisissä, noissa elämän puolissa ja ympyröissä, ja niin osaa katsoa asioita niiden omien mielekkyyksien eikä pelkkien urautumien tai suorittamisen näkökulmasta - on löytänyt paikkaansa elämässä ja maailmassa eikä väitä vain. Osin se on kyse omanrytmisyydestä, jonka edellytyksenä on oma vauhdikas motivaatio ko työhön, niin työn osana olevat aihepiirit saavat kukin omanrytmisensä huomion, omantyyppisensä panostuksen eikä jotenin sivussa vain että mitä sattuu siihen putoamaan. Ja samoin, ettätyö olis mielekkyyksiensä rytmittämä eikä jotenkin erlämänkielteinen jöö, kuin pakollinen suoritus, josta ei jaksa ideaa miettiä."
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 14.15 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 22. elokuuta 2018
Kohti parempaa muotoa koululle ja osalle työelämää
Jos koulupakko on lähtöisin tuosta, että osa aikuisista kokee yleissivistyksensä kasvattamisen kovin tärkeäksi muttei lue yleissivistävää kirjallisuutta edes tuntia viikossa (viikko lienee hyvä ajanjaksi orvioida tällaista), niin opastamalla aikuisia yleissivistävän lukemisen pariin voisi kai lasten ja nuoretn koulutaakkaa keventää, sillä iso osa koulun rasittavuudesta tulee juuri tuosta pakosta, ei koulusta sinällään. Tarvitaab siis tilaa yksilön omille tekemisentavoille, ahdeille, valinnoille, yksilön omalle taitotasolle ja motivaatiolle sekä toki terveelle järjelle koulun ohjaamisessa. Aikuisten lukuintoa laimentaa, että luulevat tarvitsevansa koulua mutta aikuisen elämänkuviot,työ ja motivaatio sekä ympäristön ihmsiten arvostukset lykkivät työelämään päin hyvin helposti ja paljon. Niin tarvitsisi älytä, että jo tunti (nelikymppisillä) tai puoli tuntia (1.9.2018 kuusikymppisillä, vai 20min viikossa heillä? Kahdeksankymppisillä kai viisi minuuttia,en tiedä miten usein, kerran viikossako? Yleissivistävä tarkoittaaa siis tieto- ja oppikirjoja, tuolta ihmiseltä puuttuvaa yleissivistystä, jonka hän kokee aINA TÄRKEÄKSI TOITOTTAA JA LAITTAA PAKOLLISEKSI NUORILLE.) yleissivistävää opiskelua viikossa on arvokas apu oppimisessa. Aikuisella lukeminen kai usein menee, jos lukee kunnolla, että jonkin matkaa kunnolla perin pohjin, kenties hitaasti mutta huolellisesti ja kaikki tehtävät tunnollisesti tehden, ehkäpä pari tuntia niin tai muutama tunti, muutama kerta tms. Sitten on jo kärryillä läöhestymistavasta ja katsoo seuraavat luvut kirjasta läpi nopeammin, että jaa tää mewnee siis samalla tavalla, jonka jo hyvin osaan, ja tulee nää ja nää asiat, jotka tässänyt luen, ja tossa on noi tehtävät ja ne kyllä nyt osaan. Sitten kai taas jos on uudentyyppistä niin uudella rupeamalla alkuun huolella opiskellen ja sitten taas jp osaa ja lukee muutaman kohdan tarkistaen että oppii asiat ja osaa kyllä. Ja sitten taukoa, jos aihe tai kirja on luettu ja osattu. ja vasta tauon jälkeen uuden aiheen kimppuun, vastaavasti huolella, vanhan osaamisen mukana pitäen, sitä hylkäämättä. niin tulee taiutoja lukemisen tueksi ja opiskelun taidot kasvavat, tietyää paremmin mitä tekee ja miten oppii kunnollista. Lapsilla on eri juttu, sillä tasaisesti saman perspektiivin käyttäminenon heille uusi juttu, he kun ovat aiemmin topttuneet siihen, ettäö eri lapsilla oli erilaisia ideoita ja käytiin ne vouron perään läpi, mikä kyllä on rikkaus ja älykkyyden mitta. Olikohan Steunerkoulualine tuttuni joskus kouluaikoina tia niilel main väitti, että olivat lukeneet omin päin hyvällä tavalla mutta kai koulussa ryhmänä ja keksineet näin valtavan määrän uusia tuloksiua kouluaiheista, että ihan uskomatonta, onko edes tarpeen moinen, oli hän jäänyt miettimään. Mutta NIIN LÄHESTYMISTAVALLA ON PALJON VÄLIÄ, JA KUITENKIN PERUSASIAT ON OSATTAVA.

* * *
27.8.2018   Sähköpostissani jokin lehtimainos toitotti useampaan kertaan: Älä missa tätä tilaisuutta! Tuli mieleeni, että niinkö vanhempi rouva hajamielisyyksissään näin koulujen uuri alettua pohtii, että tässä olisi hyvä mahdollisuus lukea mutta sitten mukavuudenhaluisena lueskelee vain jotakin naistenllehteä tms. Kumminkin pitää koulukuria nuoremmille, arvelen, koska itsekin mieluusti lukisi koulukirjoja, ei vain tule biin tehneeksi. Mutta jos hänellä olisi esillä jokin koulukirja kenties siinä, missä lehdetkin tai muu luettava, jokin kiinnostava kuten kiinnostava kuvitettu historiankirja, niin lukisiko hän siitä silloin joskus ainakin pari riviä niin, että näkisi jo, millaista tekstiä se on, miten asia käsitelty. Ja voisiko hän siitä useamman kerran myötä lukea suurin piirtein jonkun luvunkin , ja kenties sitten ajan myötä jollakin kerralla joutessaan tai dodtellessaAN KOkoko kirjankin, kuin vanhasta tottumuksesta. Ja olisiko sillä vastus voitettu? Sitten voisi mennä jokin ihan helppo kirja kerralla, esim. kolmannen luokan matematiikankirja tms, mikä nyt sttuisi olemaan ihan vähän asiaa elämänkokemuksen vinkkelistä. Ja niin kai voisi lukaista läpi monta tavallista koulukirjaa, jos joku niitä toisi. Kenties käytetyt kirjat sopisivat paremmin, kun niistä näkee, muten joku koululainen on niitä lukenut. Mutten tuosta tiedä.

10.9.2018   Voiko olla, että kaksikymppisten tulisi lukea yleissivistävää asiatekjstiä neljä tuntia viikossa ja kolmikymppisten kaksi? Kaksikymppisten olisi luettava niin paljon siksi, että sen ikäisille tuputetaan kaavamaista lähestymistapaa, jolla ei opi hyvin eikä saa itselleen tilaa, jollei opettele syvällisemmin. Tarttisi noissa i'issä painottaa erityisesti muiden elämänalojen perustaitoja kuin vain oman ammatin, sillämuuten jääliian kapea-alaiseksipärjätäkseen kunnolla elämässä. Tarvitaan liikkumavaraa, isompaa lahjakkuuden määrrää, jonka saa, jos tutustuu itseä kiehtoviin ammatteihin aikoen niistä haaveammattia tai  kivaa tulevaisuudenharrastusta itselleen.

13.9.2018   Oiskohan toi parikymppisen määrä pikemminkin kaksi tuntia viikossa, jollei muuten niin paljoa lue? Ja sitten os joku laittaa innokkaasri koulupakkoa muille, koska on itse tykästynyt kouluopintoihin,niin sellaiselle kai koulumaista lukemista plus yleissivistävää kirjallisuutta useampia tunteha viikossa. Mutten nyt niin osaa miettiä, kun viime ajat olen ollut päivälläkin uninen ja ollut jotenkin huono pää.

Koulujen alku tyhmentää moni aaikuisiakin. Voiko olla, että siinä on useampi efekti päällekäin kuin pelkkä koulujen alku? Esim. että poliisi hakee kotoa kai kahden viikon jälkeen, mikä tekee opettajille sen,että lyttäävät juuri kahden viikon jälkeen lopullisesti. Ja vanhemmat, joilla ainakin ykis lapsista on poika, katsovat kai koulukirjoja poikien tapaan, jolloin sortuvat teknisyyteen, siis paljon kouluoppia alhaisempaan ymmärryksen tasoon,mihin on osasyynä se, että osaavat jo kouluasiaaa tai halauavat vain suorittaa sen läpi, kenties varmuuden vuoksi. Näin jos äiti sortuu moiseen, niin isä kenties tuumii, että se oli tässä tällä kertaa ideana, ja niin koko perheen taso laskee, kun vanhemmat ovat aika dominantit, ja koulu lyttää jälkikasvia.
Syksyllä myös osa hyönteisistä kömpii sisätiloihin talvehtimaan ja niin imisen kanssa tekemisissä olevat, esim. korkealla äänellä sirittävät kuin jokin kodin kone, ovat neliskanttisemmassa ympäristössä, kun aiemmin taas oli luonnon rikkaus ympäristönä.
Kirjaston pitäisi avata tietä laajempaan maailmaan, laajoihin elämänmahdollisuuksiin, harrastuksiin, kulttuutreihin, eri ammattien elämänpiireihin, eri seutuihin, erit yyppisiin ymmärryksen lajeihin, mutta jos kirjastossa käyviä lapsia tai nuoria ohjeistetaan jotenkin liikaa, että mitä kirjoja saa lainata ja mitä ei ja mitä kannattaa ja mitä ei kannata, niin kirjastossa kävijä on robottiarmeijan ruodussa eikä tutustumassa johonkin itseä kiehtovaan elämänpiiriin.

Voiko olla, ettei joillakin oppilailla tai opettajilla ole huoneessaan kotona lainkaan viherkasveja tai puita ikkunan edessä maisemassa? Tai etteivät he kiinnitä niihin ollenkaan huomiota? Tällainen virhe elämän piirissä tekee kai nuorista lapsista tyhmempiä ja teknisempiä kuin mitä muuten olisivat, Jos haluaa käydä sotilaalliset, tekniset yms laskelmiat hyvin lävitse, niin puunoksan katsominen tarkkaan läheltä, siis esim. risut laikkiessä ja luontoretket, opettaa rakenteiden hahmotuskykyä, joka on tämäntyyppiseen ajatteluun & arviointiin hyvä, jopa erinomainen, vaikkakin lisäksi tarvittaisiin kuva maisemasta, jossa on maastonmuodot, puut, itse maisemassa että mikä on mitenkin lähellä, kuinka korkea yms taktista. Jollei ole mahdollisuus viiherkasveja, niin on erityyppisiin miljöisiin (puuton kaupunkinäkymä / sisäpiha / puutarha / mökki yms) sopivia verhoja, niin viihtyvyyden kautta saa tajua siitä, milloin sujuu hyvin ja milloinlepää ja virkistyy ja miten huomio voi avaitua laajemmaksi kuvaksi siitä, miten tässä elelläja siis saada elämän askareet sujumaan ja jaksavaisuus hyväksi myös ja millainen elämäntapa itselle sopisi,mikä on tärkeää, elämän isoja valintoja, oman tien etsimistä

14.9.2018   Voiko olla, että tyhmentymistä koulujen alun ja koulunkäynnin myötä aiheuttaa myös ihmiskeskeisyys, joka korvaa kaikkeen elämään ja kiinnostuksenkohteisiin keskittymisen? Elämänpiiri siis kapeutuu ja huomion piiri kapeutuu, mitä pahentaa se, ettö nuo ihmiset ovat usein urautuneet kouluaiheeseen ja keskusteluissa mainitaan myös koulu ja oletetaan sen vievänaikaa,olevan aatoksissa vapaa-ajallakin. Kun taas aiemmin, kesäloman lopulla oli vaikka mitä aiheita, omakohtaisesti lähestyttyinä, yritettiin ymmärrystäparantaa useammassa aiheessa, harrastaa elämäntaitojen kasvattamiseksi ja elämänpirin laajentamiseksi vaikka mitä, vaikka miten hyvin lähestymistavoin, yrittäen käyttää omaa kapasiteettia täydesti eikä kaavamaisesti porukan jatkona.

Koulu on ikävää, jos koulussa opetettava asia ei ole kyllin mielekkäällä tavalla ja kyllin syvällisesti käsiteltyä. Oppilaat siis ovat taitavampia kuin opettajan olettama taso yleiseltä taitotasoltaan. Niinpä oppilaat kiinnittävät paljon huomiota juuri vaativimpiin laajimpiin kysymyksiin, kuten vaikka että millaista perspektiiviä, lähestymistapaa, arvomaailmaa ja sosiaalista maailmankuvaa opettaja käyttää selittäessään  jotakin varsinaisen perusoppiaineksen ulkopuolista asiaa,esim. käytännön järjestelkyä Opettajan varsinaiset ajatukset kai taas pyörivät oppikirjojen asian perusasioiden kunnollisessa opettamisessa koko luokalle, ja laiminlyövät ns sivuseikat tai paljon vaativammat miettimisen kohteen kuten esim. millaista oppimiskäsitystä ja millaista kuvaa sosiaalisesta järjestäytymisestä kotitehtävät yms noudattavat. Ja niin ollen, kun nuo, mitä oppilaat juuri miettivät ja mistä eniten johtopäätöksiä sosiaalisessa maailmankuvassaan vetävät, ovat sellaisia, ettei opettaja oikein niitä mieti, ei tee kamalan ajatuksella viisaasti eikä korjaa, ja niin oppilaat jäävät siitä littuun ja syntyy koulupakko, kun vamhemmat ym aikuiset painostavat juuri viisaimpia kohtia opettelemaan ja oppilaat tulkitsevat sen, että vaativimpia, kun ovat juuri tulleet haukutuiksi, etteivät kiinnitä kouluun tarpeeksi huomiota, että on siellä koulussa varmaan viisastakin, viisauttakin, kun vain kiinnittä rakentavasti huomiota - mutta totuus siis on ettei oler vaan on vain joku käytännön järjestely, jota opettaja ei jaksa, viitsi tai osaa huolehtia suorastaan viisaudella.

16.9.2018   Jotkut mummot ym eivät siis lue ollenkaan, edes kai lehtiä. Jos heillä ei ole kouluosaamista kunnolla itsellään, niin he tyypillisesti kannattavat suuresti koulupakkoa lapsille ja nuorille, mihin kai auttaisi,jos he lukisivat edes jonkin verran, niin olisi heillä tuntumaa aihepiiriin. Jos yleissivistys on ok, niin ei tuota lisälukemisen tarvetta ole. Mutta jollei ole kunnolla kokemusta opiskelusta, niin ei osaa yleensä arvioida, paljonko aikaa ja vaivaa mikin oppi lapsilta ja nuorilta veisi, ja niin nuo opiskelun vaatimat ajat, siis kouluakon ajallinen määrä on aivan kamalan paljon suurempi kuin hyvillä opiuskelutavoilla, etenkään paremmillä oppilailla, joilla ei kuuluisi olla koulupakkoa edes vaikka joidenkin olisi hyvä käydä koulua. Sitä paitsi lain mukaan on oppivelvollisuus, siis velvollisuus opiskella ylipäätään, ei koulupakkoa.

17.9.2018   Mietin tässä, kun viereinen talo maalattiin harmain pystyraidoin vaikka se on ennen ollut vaalein punertavin vaakaraidanpätkin, että kapean tilan vaatii ihminen, joka hahmottaa kerralla vain muutamia seikkoja, kuin kouluasiaa opetellaan kurssimaisesti, ja leveän maisemamaisen hahmotuksen ja sitä vastaavan leveän tilan vaatii taas taitavampi ja se, maisemaan lisääminen, on taitavamman, kokeneemman, joa paljon osaavan oppimistapa. Että mikäköhän mieli on opettaa peruskoululaisia ym niin kurssimaisesti? Halutaan siis opettaa perusasiat, ettei niissä olisi laiminlyöntejä. Mutta perusasiat tuossa mielessä ei kai tarkoita koko yhdeksää vuotta, saati sitten pidempää aikaa, vaan maisemamaiseen oppimistapaan voisi siirtyä jo aiemmin, oppia yhdistämänn asiat kokoansiuuteen, käsitellä asioiden useita eri puolia, oppia sekä mekaaninen taso että monimutkaisemmat elämää ja maailmaa käsittelevät asiat yhtä aikaa eikä aina erikseen niin, että syntyy elämänkielteinen paliukkaperspektiivi, joka ei ymmärrä muuta elämää, vaikka sen kai piti olla vain perusasioiden mainitsemista, ei niihin rajoittumista, ei ruutumallinen.

19.9.2018   Se minulle on tästä vaikutelmaksi jäänyt, ettäliiallinen koulupakko aiheutuu siitä, etteivät opettajat lue viikoittain yleissivistävää tietokirjallisuutta, jota saa lainata kaupunginkirjastoista ja joka on aikuisille tarkoitettu, kouluopintojen jälkeistä yleissivistystä, josta kirjavinkkejä voi kysyä ammattitaitoisilta kirjastonhoitajilta. Toinen osa liiallisesta koulupakosta tulee kai lasten aikuisilta tutuilta ym aikuisympäristöltä, jotka eivät lue melkein ollenkaan, eivät esim. tuntia viikossa (jos ovat nelikymppisiä) jotakin yleissivistystään parantavia tietokirjoja tms, ihan kunnollisesti opetellen.
Jos opettajat eivät lue yleissivistävää kirjallisuutta kuten lukemisesta harrastuneiden, usein akateemisesti suuntautuneiden, aikuisten on tapana, niin heille ei kerry taitoja käsitellä objektiivisesti asiaa kuin asiaa noiden objektiivisten tietokirjojen mallin mukaan, ja niin he eivät osaa keskustella rakentavasti oppilaiden kanssa sellaisista asioista kuin kesäloman hyödyllisyys, elämää varten opeteltavien asioiden painotukset terveen järjen mukaan, oppimateriaalien tärkeysjärjestys ja elämänlaatu oppilailla, joidenkin oppilaiden tarvitsemat vaihtoehdot perinteiselle koulunkäynnille, koko maailmankuvan huomioon ottaminen, oppilaidenkin maailmankuvien, opiskelu- ym järjestelyj tehtäessä, koulun parantaminen mm oppilaiden ehdotusten mukaan.

Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 16.19 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 21. elokuuta 2018
Ulkomaalaisten vaikutuksesta Suomen koulujen taitotasoon
Huhtikuussa saattaa huomata, että ulkomaalaisten matkailijoiden joukossa on monta,jotka tarkoituksella tulevat Suomeen juuri huhtikuussa, koska katsovat silloin sopivansa joukkoon mutta muulloin eivät. Se tekee huhtikuusta paljon ankeamman.
Nyt koulujen viikko sitten alettua kesäloman jälkeen on ainakin täällä Savonlinnassa jotenkin palikkamallisempi koulumaisempi ajattelu vallalla. Sitä olen tässä ihmetellyt, kun paikkakunnalle tyypillinen oopperaharrastuneisuuskin tuntuu väistäneen sitä. Jostakin tuossa ajattelun tasossa tuli ensin mieleen ammattikoulun opettajat, muttei se ole oikein sekään - voisiko olla kiinalaiset ja afrikkalaiset matkailijat, jotka juuri yltävät koulun ulkluvun taslle sivistyneenä perspektiivinään muttei sentyään suomalaisen koulun. Kuinkas usein käy, että opettajat jumittavat meiningin kahdessa viikossa kouluissa kesäloman jälkeen siihen, että koko ajan luetaan samalla tavallam samalla meiningillä. Ja onko sitten se koko aika tai iso osa siitä ulkomaalaisvaikutteista juuri noilta tyhmilytä koulumaisilta ulkomaalaisilta esim. katukuvassa, kun tavalliset matkailijat varmaankin häipyvät aiemmin. Eikös pitäisi luokitella jotenkin järkevästi noita ajattelukyvyn tasoja eikä vain mennä jonkin tavallisen oloisen koulumaisen kanssa, sehän saattaaolla noita ulkomaiden kouluja.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 23.57 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 14. elokuuta 2018
Koulun teoriaperspektiivien tyypistä
Näin koulujen alkaessa tulee mieleen, että koulujen teoriaperspektiivit ja koulun opettama ajattelu ovat usein käytännössä arkijärkeen ja elämänviisauteen verrattuina kuin ilman musiikkia elämistä ja se on jotenkin teoriaperspektiivin piirre, sen huonolaatuisuutta ja epäviisautta eikä tekemisen luonne sinällään. Muutaman kohdan tuosta huomasin, kun mietin, miten se korjata viisaammaksi:
* Soimattomuus tuntuu olevan teknisen tyyppisen ulkoluvun piirre, kovin teoreettisen, mistä lähinnä tulee mieleen kemian kaavat ja niiden paljous. Voiusiko vähemmällä pä'rjätä? Kemiassa kai joitakin kiinnostavat eri aineiden reagoiminen käytännössä, mutta kokeet ovat kovin vaarallisia ja niin niitä pitäisi kai opettaa lapset välttämään, ja lisäksi kiinnostavat ihmisten väliset sosiaaliset kemiat, mitkä kai liittyvät useinsiihen, onko heillä yhteisiä isoja kiinnostuksenkohteita.
* Matematiikka on ihan teoreettista mutta jotkut luokkatoverit jos siitä kovin pitävät, niin siitä näkee vierestä, että se on joillekin kovin motivoitunutta ihan hyvin sujuvaa tekemistä, mikä on musiikkimaisuuden peruspiirre. Niin ollen matematiikka ei kai häiritse ajattelun soivuutta niin paljon kuin luulisi, jolleilaskemista yms ole liikaa.
* Fysiikka esittää mekaaniset mallit kovin varmoina todellisuuden kuvauksina, aistihavaintojen edelle menevinä, vaikka sen mallit yleensä riittävät kuvaamaan vain insinöörien laitteiden rakentelua ja elollinen on liian monimutkaista sille, jolloin noin mnekaaninen malli tavallaan menee pieleen, on liian palikkamallinen ja siksi häiritsee elämää, mutta toisaalta yleisinä periaatteina, vain jonkinlaisena idean ja hahmon hakemisena ne voivat selittää luonnon ilmiöitä muttei niitä silloin voi varmistaa: miten kalan sosiaalisuus esim. vaikuttaa aaltojen muotoon, onko se joskus eri paikassa aaltoihin nöhden tms, tai miten lintu nokallaan ja laulutavallaan osaa suunnata laulunsa kuulumista.
* Historian aiheet ovat elämänmakuisa, luulisi, etteivät ne häiritse soivuutta mutta onko oikein ostaa nykyajasta esimerkiksi vaalit ja eduskunnan paikkaluku, nehän ovat niin niukasti hahmotettuja, etteivät soi? Eikö äänioikeus olis paremoi aihe?
* Usein kouluaineet yrittivät väittää olevansa toisten kouluaineiden kaltaisia,mistyä seurasi kumma teoreettisuuden tyyppi, ei niin hyvä. Eikö olisi parempi sallia oppilaiden huomata eroja teoriaperspektiivien tyypeissä ja laadussa, kenties pitää jostakin ja inhota jtakin, yms, niin näkisivät, mikä sopii mihinkin ja miten erityyppisten teoriaperspektiivien kanssa voi olla eri määrin.

Sivisdtyksen on tarkoitus tuoda hyvää elämää, tervehenkistä, onnellista, vapautta, yhteiskunnan osaksi sopimista, oman paikkansa löytämistä maailmassa ja yhteiskunnassa, omien valintojen tekemistä, kortensa kekoon kantamista, olla juuri käytännön kannalta hyvin motivoitu. Se siis soi. Koulu on vain sen perustaiytojen opettamista, mutta onko koulun perspektiivi liian kaavamainen, teoreettinen? Minne katosi elämänmakuisuus opiskeltavasta aineksesta? Kerrotaanko asioista liian vähän sellaista, minkä avulla hahmottaa, mitä ne ovat? Onko vain termi, uusi sana tms, ei käsitystä siitä, millaidsia nuo asiat maailmassa ovat, elämässä?
Kirjoittelin tänään tuollaisen: http://pikakoulu.blogspot.com/2018/08/koulun-asian-mekaamisuudesta.html


Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 21.14 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 10. elokuuta 2018
Pomon taakasta
Nyt vasta nelikympisenä hoksasin, ettei pomolla kai ole vatsaa siksi, että työ olisi niin raskas, vaan siksi, että ihmiset, etenkin alaiset hyökkäilevät hänenkimppuunsa. Ja se taas johtuu siitä, etteivät he pidä siitä, että joku on vähemmän ilkeä, kireä ja huonolaatuinen kuin he, ja toisaalta siitä, etteivät he piudä työhön pakottamisesta. Pomon työ on vähän kuin tutorin ja opettajan työ, taitavamman paapovan työ ja siksi siinä' jonkinlainen kiltteys ja hyväätarkoittavuus on olennainen osa työnkuvaa, mm porukan saamista toimimaan hyvin yhteen. Työhön pakottaminen taas ei ole pomon piirre, jos pomo on ko työssä taitava, vaan se on joidenkin alaisten piirre, jonka muut yhdistävät väärin pomoon. Siksi olisi olennaista pomon merkitä ja kertoa jatkuvasti, ketkä ovat työhön pakottavan tyyppisiä ja millä teoillaan, kun ainakaan kaikkien nuorempien ja taitavampien sosiaalinen silmä ei sitä kerro, mutta työhön pakottavalla työtoverilla tai tutulla, etäisemmällään tai esim. äidillä tai puolisolla on yleensä komenteleva ruutumallinen sosiaalinen perspektiivi tai työelämäkäsitys,jokseenkin sellainen kuin kai koulun nelosen oppilaan tyyli, ja se ei siis ole viisas työelämäkäsitys vaan jalkoihin jäävän tasoisen taipoumus ryhdistöytyä isoa pakkoa käyttämällä ja julistamalla, että maailma on kova, mihin hänelle oman lokeron tekee hänen löperyytensä ja mielenkiinnon puute itse asioiuden tasoa ja yhteiskunnan hyvää elämää kohtaan, ja osin se, että häntä huonompitasoisena pidetään yhteiskunnan järjestelyjen alaisuudessa ja siis niiden tukemana elävänä, kun taas monet luulevat, ettei taitavammalle yhteiskuntakelpoisemmalle kuulu yhteiskunnan järjestelyjen tuki yhtä lailla, koska hän ei ole koululAISMAISEN OLOINEN VAAN VAIN RAUHANOMAISESSA YHTEISKUNNASSA ELÄVÄ,MUTTA (anteeksi, caps lock vahinbgossa)  oikeus olisi tietenkin päinvastainen: yhteiskunnan järjestelyiden annista kuuluisi nauttia sen, joka ylläpitää viisaan sivistyneesti yhteiskuntaa, ei raadollisen.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 11.32 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 24. huhtikuuta 2018
Kouluun kaksi tasoryhmää?
Jos koulunkäynnin kiduttavuus johtuu osin siitä, että oppiaineksen tarkistavat aikuiset, jotka eivät itse enää käy sitä määrää koulua, ja osin siitä, että koulua sovitetaan sopivaksi hitaammille oppilaille, vaikka nopeaoppiset ovat samassa, niin auttaisi kenties jakaa kukin luokka kahteen osaan (kenties kahdelta luokalta oppilaat keräten, jotta saa yhtä suuret ryhmät kuin aiemmin): toiseen 4 - 7 ja toiseen 8 - 10 oppilaat, ja nuo 7 ja 8 väliltä kai siihen rtyhmään, jonka tyyppisiä ovat, jolloin raja kenties olisi lähellä kahdeksaa. Ja sitten nuo hitaammat oppilaat kävisivät enemmän tunteja päivässä tai enemmän päiviä viikossa koulua ja tekisivät enemmän läksyjä, tai sitten nopeammilla olisi useaa vuota vähemmän koululuokkia ennen kuin koulu olisi suoritettu. Jos silloin olisi liian nuori, niin voisi kai olla ammatillisia opintoja, joihin voisi osallistua nuorempana, tai nuorille sopivia työpaikkoja, mitä saisi kumpaakin itse valita, että mitä.

6.1.2020   Tarttis kai kaksi ryhmää: 5-7 yms, jotka pitävät koulua kovin täörkeänä mutteivät osaa niin hyvin, tuppaavat luistamaan ja tekemään ei-toimivin omin tavoin ja eivät aina noudata oppimaansa sosiaalisessa elämässään. Ja toinen 8-10 yms jotka oppivat kyllä hyvin mutta pitävät muuta maailmaa, mm musiikkia ja liikuntaa tärkeämpänä ainakin elämänsisällöltä ja viisaudelta.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 10.29 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 10. joulukuuta 2017
Lasten oppimisen tavasta
Vaikuttaa siltä, että kun lapset oppivat ihan hyvin monimutkaisia arjen juttuja kuten liikkuminen, puhuminen, katseleminen, sosiaalisuus, ym, niin onko lasten oppimisen hitauden syynä muissa asioissa, että ne ovat ihan liian yksinkertaisia, aivottomia, eivät tavallaan kerro maailmasta paljoakaan eivätkä selitä, millaisia ilmiöitä ne maailmassa ovat ja miksi niiden kanssa ollaan tekemisissä, mikä niiden paikka maailmassa on ja mikä hyvä tapa olla niiden kanssa tekemisissä. Eli jos opiskeltava asia olisi paljon monimutkaisempaa, ihan aidosti viisasta, ja jos lapsilla lisäksi olisi tekemistä päivittäin, jossa tarkka katse ja tunnelmataju harjaantuvat, niin kuin vaikka usein puutalon pihalla leikkiessä, niin täydentäisikö tarkka katse aika vähällä harjaannuksella yksityiskohdat: kaikki olisi katsottu tarkkaan läpi, kaikki asianhaarat ja puolet, sivupolutkin. Tähän yksi apu lienee maalaaminen: etsitään asioidden hahmo ja havaitaan se, ymmärretään sen perusteella sitä, millaisia ilmiöitä ne ovat maailmasdsa ja mikä niiden paikka maailmassa ja elämässä. Tunnelmataju ylipäätään eli kaikkien havaintojemme, filosofistenkin ja tunteenomaisten, joukko, tuo tällaista viisautta. Mutta hyvälaatuisen ajattelun tarvitsee olla tavooitteena ihan tosissaan koko ajan.
Ajattelukyvyn oppimisesta kirjoituksiani http://pikakoulu.blogspot.fi
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 19.43 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 7. joulukuuta 2017
Vanhan ajan onnesta töissä
Katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/12/vanhan-ajan-onnesta-nykyaikana.html

"
Vanhan ajan onnesta nykyaikana
Tuli tuosta lauseesta "Matruusi oli täydessä seilingissä." mieleeni, että tuossa humala ja seilaaminen eli purjehtiminen kai keinuvalla puisella laivalla sotketaaan toisiinsa. Nykyaikana kai ajatellaan, että merillä moni ryyppäsi, mutta eikö samalla tuo vaikutelma ole, että aurinko porottaa, laiva keinahtelee miellyttävästi, on tyyni ilmapiiri, rauhaisaa, onnentäyteisiä hetkiä. Voiko olla, että vanhana aikana, kum merimies omin päin lapsena tutustui mereen tai järveen, niin hänellä oli siinä tekemisissä veneilyn ja laineiden ymskanssa hyvähenkisiä hetkiä: meri ihmisluonnon  mukaisena elementtinä, valtavana omanhenkisenään ilmiönä, elämän virta sitä myöten, elämäntapa merillä, joka aukeaa kai, kun ilman koulutusta, tuollaisten vaistoluontoa koskettavien oppimiskokemusten myötä tutustuu alaan, sen kiehtomana, siitä kiehtpoutuneiden esikuvien ohjauksessa vaikkapa etäältäkin. Koulutus sen sijaan tuo erihenkisen lähestymistavan, rikkoo tunnelman, ja niin menee tekemisen henki ja viihtyvyys. Mutta voisiko nyt ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html (http://quickerlearning.blogspot.fi) myötä koulutetun ajattelun korvata arkijärkisellä mutta vähintään yhtä objektiivisella mutta helpommin mukana kuljetettavalla, ja lisäksi esim. kannattavus perusteinen moraali: tehdään hyödyllisiä asioita, rakennetaan ninparempia elämänoloja yhteiskuntaan ja maailmaan + "Elä ja anna toisten elää" (ks. http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja http://Finnishskills.blogspot.fi), ja säilyttää niin sekäkoulutuksen hyvät puolet että hyvähenki asioissa, tekemisissä. Omin päin oppimisesta katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html (http://learntalents.blogspot.fi/2017/09/learn-talents-and-skills-in-something.html)"

* * *


8.12.2017   Tuo nyt sitten jättää luonnostaan kysymyksen, että kuinkas tuo sitten koululaisten elämään sovellettaisiin, se kun tuntuu olevan vaikea tehtävä, lähes mahdoton. Mutta eikö,kun koululaisen äiti lukuvuoden alussa katsoo ehkä vartin verran koululaisensa oppikirjoja, niin hänellä on se touchi, jota etsitään: tuossa tuota tuon verran, se on kiva, ja noita ja noita kans, kiva kun on monenlaista, ja tuota ei tarvitsisi niin paljoa,mutta soiytä onkin vähemmän, yms. Eli tsekkaajalle nämä ovat kivat, sellaiset kuin oli tarkoitus koululaisille laatia. Mutta onkos isä sitten jokaluulee niitä olevan tarpeen kaavamaisesti lukea koko kouluvuoden ja monta vuotta vielä peräjälkeen ja muka hauskaa onsiellä istua ja päntätä, luulee koululaisen kaiken yrittämisen unohtaneen, kun on niin kyllästyneen näköinen. Eli noissa iakamäärissä, niiden säätäjässä olis korjaamisen varaa. Josko lienee niin, ettei isä ole koulua oikeasti käynyt vaan on ulkomaalainen, joka korvakuulolta koulua soittelee, tai sitten on niin idiootti, ettei tajua koulun olevan aikuisen perspektiivistö aikuisen määrissä kiva eikä lasten, vaan luulee eri kouluksi, kivemmaksi kuin hänellä aikanaan. Tai sitten hänen vanhempansa eivät olleet koulua käyneitä tai koulua painottavia, mikä on kyllä vastakkainen ääripää: koulussa taitavat, ja niin koulu tuli kuin taivaan lahjana hänelle aikaanaan. Tai hän on niin iahstunut suomalaisuuteen oman kulttuuriperintönsä jälkeen, että luulee suomalaista koulua uudeksi näkökulmaksi ja uudeksi asiaksi myös suomalaisille lapsilleen.


14.12.2017   Voikohan liian lättänä tyyli, joka lasten koulunkäynnissä on ikävä, olla osin vuotta, paria tai muutamaa vuotta liian nuoren lapsen tapa, jolla osallistuu keskusteluun ja sanoo jotakin ihan paikkansapitävää, mistä on mielekästä pitää kiinni sittenkin, kun on itse kyllin vamha tuohon aihepiiriin? Ongelma tulee osin siitä, kun äiti tai opettaja tai aikuiset ylipäätään luulevat tuota tyylilajia lasten tyypilliseksi piirteeksi ja lisäävät sitä pakolliseksi milloin minnekin, kuin se muka sopisi kovin lähelle lapsen omaa itseä tai varsinaiseksi opiskelutyyliksi.

*

Olen nyt 46-vuotias ja viime aikoina olen huomannut kaupunginkirjastossa käydessäni ja kirjoja siitä suntästä kiehtovasta lainatessani, että mieleni tekee mieli sanoa niistä kertaalleen niitä luettuani tai selattuani ja aihepiiriin upottuani samaan tapaan kuin isäni kai samanikäisenä jotakin luettuaan, että "olipahan aika pläjäys", jotenkin tuhtia tavaraa. Se kai johtuu siitä, että lainaan yhden kirjan, kenties kuvateoksen, per aihepiiri ja lukemista tulee silloin kovin vähän per kiehtova maailma, johon saa kurkistaa, ja olennaista on, ettei lukeminen ole koulumaisen kaavamaista vaan kurkistus kiehtovaan maailmaan - eli olisikohan tuossa tuota, mitä koululta haetaan: että saisivat lapset oppia elämää varten, lukisivat kiinnostavista asioista, oppisivat kaikenlaista keihtovaa elämässä tarpeellista, minkä varassa selvitä myöhemmin. (Nykyisestä kirjastoista oppimastani olen kirjoittanut sivullani http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/kirjastoista.html )

* * *
4. marraskuuta 2018   Uusavuttomuudesta eroon pääsemisen ohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
Käsitöistä ym tunteiden ja tekemisen sopimisesta yhteen http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi




perjantai 13. lokakuuta 2017
Sukupuolten välit ja työ, koulu & elämänlaatu
Katselin tässä kirjaa tilkkutöistä yms ja vaikka sen kuvat olivat kauniita, niin jokin jäi minua vaivaamaan tilkkutäkin tilkkujen värivalinnoissa: Oli kuin naiset olisivat halunneet pakottaa miehet ikävään työlokeroon, jota pitivä tosi ikävänä kuin noiden miehien käytöstäkin. Mutta siinä on se, kun miehet yleensä pitävät työstään, tykkäävät miesmäisistä jutuistaan, ovat niiden kanssa kotonaan, mutta toisaalta eivät laita kaikille mukavaa elämää. Vaan naisia kuvaavien pikkukukallisten tilkkujen tyyli oli lättänä, kuin olisi ollut huonoa elämää heillä koko ajan, rankkaa koulun kanssa ja äidillä, kun lapset käyvätkoulua -paitsi että tuo lättänyss,kuivuus, käytännöstä etäinen koulumoodi on kai sitäm mitä mies laittoi heille, eli se ei olekaan koulun seurausta vaan miehen käsitys siitä, miten voi osallistua perheenjäsenten elämään. Mutta kuivaa käytännöstä etäistä tyyliä ei pitäisi laittaa siinne, missä on toisten koti, vapaa-aika, elämänsoisällön, käytännön tekemisten, omien harrastusten ja levon aika ja paikka.

Kanssa lasten kouluun pakottaminen on kyseenalainen juttu, sillä ne, jotka koulua tarvitsevat, yleensä arvostavat sitä, jos ovat koulua käyneet. Ne taas, joille koulu on tylsää, kaipaisivat itseopiskelumahdollisuutta. Jollei aina näytä olevan näin, niin johtuuko siitä, että koulua tarvitsevat arvostavat koulua yms niin valtavasti, että luulevat koulun olevan vain paremmilla edellytyksillä tai tietynlaisella suuntautumisella varustetuille? Auttaisiko, jos yleensäkin saisi vakávissaan hyvällä laadulla työtä tehden opiskella niitä yleishyödyllisiä aihepiirejä, joita suuresti arvostaa ja joissa oppia kaipaa? Esim. itse olisin tuohon tapaan motivoituneena maalaamista, laulamista, soittamista, liikuntaa, luonnossa liikkumista, käytännön taitoja, yhteiskunnan toimintaa, vieraita maita, suomalaista kulttuuria ja uskontoja opiskellut, enkä tavallista kouluasiaa, kun sitä oli kotona vanhempien tyrkyttämänä jo vuorittain.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 1.12 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 5. lokakuuta 2017
Aamuista
Heräsin aamulla epätavallisen aikaiseen ja mietin taas kerran, että varhaiset aamut ovat kivoja:jotenkin seesteisiä, tauhallisia, eheitä. Mutta samalla niskassa painaa jokin selvittämätön iso, kai se, että miksi pitää mennä töihin. (Mutta minähän vain kirjoittelen kotona.) <Mutta siihen on kai se syy, että olisi hyväksi elämässään ja yhteiskunnalle tehdä jotakin hyödyllistäkin, ja siksi työ. Mutta oikeastaan se kai tulee siitä, että ne, jotka eivät muuten kuin työn opastukseela saa mitään hyödyllistä aikaan, kai luokitellaan yleensä ikäistään paljon nuorempien kanssa samantasoisiksi, ja niin juuri he ovat antamassa nuorille ohjeita siitä, mikä on työn rooli elämässä ja yhteiskunnassa. Mutta monellahan on harrastuksia ja omia kiinnostuksenkohteita, joissa kyllä oppii uusia kunnollisia asioita ja saa aikaan vaikka mitä. Sille tielle kai vanhukset ovat lähteneet, kun omat taidot kantavat niin, että se toimii, ja toisaalta nuo työn mielekkyydet ovat jääneet heille liian vajaiksi.

Kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
"6. On sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi." Illalla ovat tekemiset kaavamaisia ja turaavia, nakemyksettomia. Illalla ei ole hyva aloittaa mitaan uutta, mika vaatisi nakemyksellisyytta. Aamulla taas on juuri heranneen aamukohmelo, jota taytyy varoa hairitsemasta, silla se on viisaampi nakokumaelamaan ja taitoihin. Se, mika oli illalla sarkynyt urautuneiksi sirpaleiksi, on yhta eheaa kimpaletta aamulla, kun unisenkompeloin liikkein istahtaa aamiaiselle ja lahtee toiuhin tai kouluun. Aamunakokulma on viisas, se tavoittaa olennaisempia ja syvallisempia asioita kuin paiva, saati sitten ilta, kauaskantoisempiakin, aamulla on hyva laatia suunnitelmia kohmeloisen hitaaseen tapaan. Aamulla ei kannata ottaa mallia mistaan illan mallisesta.
Näin siis viisastuu, kun on aamukohmeloisane liikkeellä aamiaispöydässä ja bussissa, niin unisen eheyden viisaus ei jää elämästä erilliseksi kuten hiljalleen löhöilemällä heräilevällä.
Tätä aamukohmeloisen viisautta ei siis ole tönkkö olo sellaisenaan vaan maisemahahmotus ikään kuin viisauksia aavistelevaan tapaan yhdessä kohmelon eheyden kanssa."

Aamuseitsemältä heräämiseen tuntuu liittyvän työpakon kynsiin joutuminen. Liittyykö se siihen, kun jotkut heräävät ihan vain herätyskelloon ja lähtevät suoraan töihin tai kouluun, ilman omanrytmisyyttä, ilman aamukohmeloa tms viisautta? Usein käy niin, että palikkajärkiset luokittelevat muut kanttiinimaisiksi ja sikis pupuksi, eivätkä huomaa tai ainakaan ota huomioon näiden viisautta, ja siksi komentelevat kaikkia ruutumallisen kaavan mukaisiksi, ja jos heitä on muutama tai useampi, niin siitätulee sosiaalisessa ympäristössä paljon teittu pakko, mitä sen ei tietenkään pitäisi olla, vaan ihmiset pitäisi luokitella eri lokeroon viisautensa määrän ja tyypin mukaan.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 5.07 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 3. lokakuuta 2017
Työn painolastia vapaa-ajalta vähemmäksi
Lainaus blogistani https://eroonmasennuksesta.blogspot.fi

"Parantamisaiheiseen blogiini http://parantamisesta.blogspot.fi kohtaan 404. kirjoitin eilen tällaisen lisäyksen ja jäin mieetimään,voisiko samantapainen toimia muissakin ammateissa, työpaikoilla ja mm yhdistyksillä:

"Kun kirjoitin lämmittelyohjeita ja vuodenaikojen elämisen ohjeita blogiini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi , niin syksy ei tuntunut enää niin kylmältä: jokin rasite, mikä ennen tuli siitä, että minulta kai toivottiin tuollaisia ohjeita, kun kerran vuodenajat osasin, niin oli jäänyt pois, vuodenajat leppeämmiksi. Luulen, että sairaanhoidon ym alojen ammattilaisilla voi olla sama ilmiö: jotkut vapaa-ajan ihmiskontaktit toivovat heiltä ohjeita tautien ja vaivojen parantamiseen, mikä lisää heidän omaa sairastelevuuttaan, ja mihin kai auttaisi, jos omalta kotisivulta olisi linkki johonkin sairaille tarkoitettuunohjeesee n, johon voisi sitten lisäillä linkkejä tavallisiin ohjeisiin mutta jotenkin vapaa-ajan tapaan selitettyinä, että miten niitä on mahdollista lukea sairastumatta tai jaksavaisuuden loppumatta. Ja sitten jos joku vielä vaivaisi noilla aiheilla, niin olisi kenties lista "muita sairauksia ja vaivoja", jossa vain linkit johonkin tavalliseenohjeeseen. Mutta jotakin arkista ok vaivaa voisi selittääkin, jos siihen on jokin hyvä kikka tai vanhan kansan viisaus, kuten vaikka flunssa tai tavallinen lasten ei-niin-vakava sairaus."

Mutta jollei ole niin varma, ettö haluaa mainostaa olevansa juuri tuossa ammatissa, niin sitten sellaisia linkkejä ja etnekääntekstäje ei kai kannata tehdä. Haaveammattiin vaihtamisesta, vaikkapa jo tänään, blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi lahjakkuuden ja taitojen oppimisen ohjeineen ja sosiaalisen lokeron vaihdon neuvoinbeen.
"
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 9.51 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 26. elokuuta 2017
Virvatulten perässä juoksemisesta
En tiedä, kuinka isolle osalle ihmisistä Suomessa käy niin, mutta joskus tuntuu, että tavoitteet joita mainostettiin elämän suuriksi päämääriksi ja kiinnekohdiksi, elämänlaadun luonnollisiksi peruselementeiksi, onnen lähteiksi, niinovatkin jotenkin lättäniä, virvatulia tai jäävät käytännössä uottumattomiin, vaikka ensin olivat käden ulottuvilla, niin kuin vaikka omistusasunto, puoliso,perhe, työ, ym. Useassa näissä on tekemisentavasta kiinni, mikä lopputulos onnen ja vapauden kannalta syntyy. Hyvistä tekemisentavoista olen kirjoittanut hyvin monta ohjetta, katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Monessa haaveessa on ero ensikertalaisen ja työlääntyneen tai urautuneen välillä olennainen: ensikertalaiselta asia täyttää koko kapasiteetin ja sopii lokeroonsa, mutta tottumuksen myötä juttu ont utumpi ja vähemmän kiehtova, jolloin olisi tärkeä, että olisi muutakin elämää mutta toisaalta esim. vaihtelevasti aikaa ja energiaa panostaa myös tuohon hyvään juttuun. Myös ensikertalaisten mainostamat jutut ovat usein tuollaisia, hienoja, mutteivät tarjoa jatrkolle muuta kuin hyviltä vaikuttavia arvauksia. Olennaista on ero osan kapasiteetista käyttämisen ja koko kapasiteetin tarvitsemisen välillä ihmisestä toiseen. Esim. ulkomaalaiset krronisessa flunssassaan tai helteen laiskuuteen tottuneina saattavat olla kovin pienikapasiteettisia, kun taas terve Suomen ilmaston osaava koulun käynyt käyttäisi samaan asiaan vain osan kapasiteetistaan ja tarvitsisi paljon muita virikkeitä ja vaihtelua.
Ostoksissa onnistuminen on myös tärkeä taito, katso http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html . Siinä olennaista on paikkakunta, jolla asuu tai lomailee: se luo ihan erilaisen tarjonnan, eri tavoite-elämäntapaan sovitetun, eri taitoja tukevan, eri asioihin tutustuttavan, eri puolista pois luistavan.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 20.47 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 23. elokuuta 2017
Kaupoista, myymisestä ja yrittämisestä
Tässä kun olen asunut Savonlinnassa, missä on kovin taitavasti pidettyjä kauppoja, ja toisaalta joskus seurannut Postin yrityksiä myydä postipalveluja, niin on tullut mieleen, että pääkaupunkiseudulla ainakin olisi paljon opittavaa savonlinnalaisista taitoista kaupan, markkinoinnin ja yrittämisen saroilla. Tässä linkkejä kirjoituksiini aihepiiristä:

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
ostoksissa onnistumisesta http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/tyossaan-kehittymisesta.html
lahjat ja taidot opt näin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html

Savonlinnalainen käsityöläinen, kauppias tms tuntuu tekevän satsauksen yläkanttiin hintaan nähden, mikä toisaalta tekee hänen työstään antoisaa ja kiinnostavaa ja toisaalta tuo hyvän laadun ja hyvää mieltä asiakkaille jälkikäteen, mutta joskus vaatii asiakasta uppoutumaan aiheeseen enemmän saadakseen koko hyödyn.

** *
Tää on vitsi. Kun tuosta tuli mieleen, että olisi hyvä, jos vanhukset toimisivat hyvin osaamiensa tuotteiden sisänostajina ja testaajina, niin tuli mieleen, että mitä kävisi, jos laatisivat käyttöohjeen jollekin laitteelle: Käynnistä painamalla napista On. Näyttöön syttyy valoja teksti:
- Katsotaanpas, vähän kestää, mutta nyt tulee teksti, mitäs siinä lukeekaan:
 "Käynnistä painamalla napista On. Näyttöön syttyy valoja teksti:"
Joku vasta opinnoistaan tullut tai joku työhönsä kyllästynyt oli seurannut ohjeita laatiessaan käyttöliittymää.
Tämä työntekotapa on ihan toinen, paljoon ymmärrykseen j apaljoon satsaamiseen perustuva, siis mielenkiintoon perustuva, ei työteliäisyyteen vaan sukelluksiin kiehtoviiin aihepiireihin ja elämänkokemukseen pohjautuvaa, vuosien harrastuksen myötä esim. valita yksittäinen tuote tai tiettyyn tarkoitukseen tuotteita.

* * *

15.1.2018   Ostoksissa onnistumisen taidosta yms   http://asiakkaanavain.blogspot.fi

Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 19.22 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 22. elokuuta 2017
Urautumien korjaamisesta loman, taiteen, uskonnon ym avulla
Lainaus blogistani http://savolaisuudesta.blogspot.fi

"Urautumien korjaamisesta lomalla
Uutiset Turun puukotuksista laittavat miettimään eroa Turun tai pikemminkin pääkaupunkiseudun, josta olenkotoisin, ja Savonlinnan välillä. Savonlinnassa on jotenkin suojatumpi olo. Yhdistän sen ortodoksisen Uuden Valamon luostarin läheisyyteen reilun sadan kilometrin päässä Heinävedellä.Mutta voi se johtua siitäkin, että Savonlinnan vetovoimatekijät ovat lähempänä omia haaveitani. Mutta niin, Turussa on laaja koulutettu teoriaperspektiivi jatkuvasti käytössä ja ateistisuutta tavoittelevien kanssa käy usein niin, että jos on jossakin taitava, heiltä yli hilseen menevä, niin karsivat moiset varmuuden vuoksi pois, jotta pääsisivät uskonnosta eroon, ja niin perspektiivistä jäävät kaikki hienoudet ja taidot pois eikä vain uskonnolliset. Kun taas sitten uskonnon kanssa käy niin, että on yhteisössä jokin taho, jokin laajalti kannatettu suuntaus, joak käskee katsomaan urautumien lisäksi myös muun elämän, elämänviisauden, viisauden, käytännön asianhaarat, muiden elämänalojen taidot yms ottamaan huomioon, koko ajan etsimään parempia vaihtoehtoja etenkin sinne, missä ainakin osa kaipaa parannuksia. Eli jäädään paljon korkeammalle taitotrasolle, kun on Savonlinnassa uskonto, taide, mummola, luonnon viisaus ja kulttuurien kohtaamiset ym matkailussa. Osataan korjata urautuneiat kohtia viisaammiksi, mikä on hyvä matkailuvaltti vapaa-ajan lomamatkailupaikkakunnalle."
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 20.46 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 21. elokuuta 2017
Worker with no experience of life wanting to broaden one's view
It came to my mind that in Asia maybe many work a lot but get no experience of life. There isn't much else in their life than first studies and then working, maybe cooking and reading newspapers and magazines too. So how to start if one has not much experience of life but wants to broaden one's sphere of life? Hobbies are a good start! In them one studies some area of life that one is sincerely interested in and does that in free time ways, kind of finding more room for oneself. Hobbies are typically on a different area of life than work and offer so refreshment and not just things to do. In Finland a typical hobby group meet once a week for some months. That isn't much time away from one's working life, but offers skills for life. It is important to choose a hobby that one finds fine and enjoyable, that one is sincerely interested in and finds refreshing and fascinating. In such one's whole capacity opens to learn new things, to be more alive, to find one's own ways in life and teh real ground for one's skills. It is good to have several hobbies. You can try some and continue after half a year only in those which you enjoy and find fascinating, which bring positive variation to your daily life. First find course advertisements: what can one study, when do courses start,w here and what it costs, do you suit them by your starting skill level, but notice also what other courses you like, etc. Then you have already some idea of the courses. Then you can go to some happenings in which people tell about such areas of life, courses etc. Or at least find brochures of nice fine things, which you can keep as souvenirs, as a future goal for your life and as a subject to talk about, even if you did not manage to go to them in the first try.
One can also go to happenings, for example to music concerts of the types of music that you happen to enjoy. They offer enjoyable variation to working life and a taste of what different areas of life feel like, would one be interested them: sometimes?, as hobbies?, as one's inclination?, as the type of skills to cultivate for one's dream job? About changing to dream job, see my blog http://todreamjob.blogspot.fi . And about getting more free time, see my blog http://workandfreetime.blogspot.fi .
If you would like to go to different types of places, ick ones that you like and whose values you admire, so that you are likely to get along and find real treasures from their wisdom and ways. Similarly with new types of peole to get to know, but take care of safety, since all do not like very work style people hanging around.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 20.41 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 16. elokuuta 2017
Koulutuksen robottimaisuudesta ja viileyden vaikutuksista ryhmässä
Monella on tuntunut olevan koulumainen perspektiivi kuin viivoja vain, jotenkin ankea ja korjautumaton, kuin robottimainen. Se muistuttaa sitä, mitä käy laihduttajille ja lämpimistä maista Suomeen keväällä tuleville: luulevat olojaan lämpimämmiksi kuin mitä ne sitten ovat ja niin heidän elämisensä menee jotenkin ankeaksi, tiuskivan voimattomaksi. Ankeudelle on tyypillistä, ettäperpektiivi on jotenkin lätytänä, ei niin viisas, tunnelmaton, ei oikein kanna, räsähtelee rikki eikä oikein korjaudu niin helposti kuin tavallisesti lämpimämpänä. Kouluperspektiivissä on tuota samaa. Voiko olla, että koulussa on liian viileää? Ehkei sitä niin huomaa, jos on ryhmässä, joka luulee, että onok lämmin. Ja silloin kun istuu paikoillaan, niin jumittuu perspektiivi sen sijaan, että eläsi ajatusten ja mielitekojen mukaan kuin kesätuulen leyhyttelemänä, niin kuin kai lämpimänä omin päin puuhatessa käy. Itse olin kouluaikoina kuin unessa, jumittunut, olinko pitkittyneessä flunssassa oikeasti?

* * *

2.9.2017   Itseä tyhmempi seura, jota joku, esim. äiti, on mainostanut ihan ok'ksi ja jonka kanssa yhdessä, esim. hänen ohjauksessaan tai hänesä mallia ottaen, puuhataan, tyhmentää paljon, urauttaen tavallista paljon kapeampiin elämänuomiin, jolloin elämänlaatu kärsii kamalan paljon. Silti tyhmä, jolle koulu on sopivan tasoinen, saattaa pärjätä kouluasioissa ihan hyvin ja viihtyä, mistä syystä joutuu tai pääsee malliksi fiksummilleen, ja niin fiksumpien elämänmahdollisuudet kärsivät kamalasti. Näin käy myös, jos opettaja on tyhmä, esim. harjaantumisluokkaa käynyt tai kovin urautunut tätä nykyä. Pitäisi antaa fiksumpien oppilaiden olla kylliksi omalla tavalaan, etenkin tyylin,lähestymostavan yms henkilökohtaisten piirteiden osalta, jotta saisivat elintilaa edes hiukan niin kuin muutkin. Kouluopin perässä orjallisesti tekeminen ei ole elintilaa, jollei koulu ole itselle sopivan tasoinen ja kiehtova.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 23.38 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 9. elokuuta 2017
Koulu aikuisille (ja siitä, miten sen tarve erehdyksessä tuo lapsille ja nuorille koulupakkoa)
Lapsilla ja nuorilla tuntuu olevan epäonnea näin kouluvuoden alkaessa. Näyttää siltä, että ei-ollenkana koulumalliset äidit heitä kouluun pakottavat, lienevät ulkomaalaisia alunperin, summittain hahmottavia kuin jatkuvassa helteessä elänyt, eivät ehkä ole käyneet koulua ollenkaan itse tai ovat vieraantuneet siitä liikaa elämäntavoiltaan ja siksi kaatavat sitä liikaa lasten ja nuroten niskaan. Mahdollisuus oppia tarkkaan eikäs ummittain, ei oikeastaan liity vain kouluun vaan hiukan viileämpään kehoon ja polveilevaan liikkumiseen nähdyssä maisemassa, joka on aika viileä. Eli se liittyy sekä katseen tarkkuuteen, ympäristön hahmottamisen tarkkuuteen ja hienomotoriikkaan, joita tukee tunnelmataju: tuntemuksenomainen tapa hahmottaa vaikka, että tällainen, tähän tapaan elettävä sää tai että onpa ruuhka-aika.
Kouu onlapsille ja nuorille järjetön pakko, ei sitä luokkaa mitä järkisyyt ja tunteet tukisivat. Liian suuria pakkoja syntyy, kun joku, kai siis vanhemmat, sosiaalitantat, yms, mm työttömät ulkomaalaiset, ei tee jotakin ollenkaan, vaikka kokee sen tarpeelliseksi elämässä suuressa määrin, kuten vaikka, ettei lue koulukirjoja vaikka kokee kouluoppia tarvittavan elämässä. Sellaisia liian suuria pakkoja siis liennyttää, jso nuo jotkut, joilla se tarve on, käyttäisivät sen elämänalan opiskeluun edes kohtuullisen suuruisen ajan joka viikko pitkiä aikoja putkeen niin että ehtiuvät oppia paljon, viisastuakin. Esim. olisi aikuisille koulua tunti viikossa tai tunti viikossa pakollista opiskelumaista lukemista omalta taitotasolta niin, ettei jää heikkoja kohtia alempiin taitotasoihin, kullakin ulkomaalaisella. Pitkän ajan kuluessa se olisi jo ihan eri asia kuin ei ollenkaan.
Ja jos tämä esim. on huono järjestely joillekin, niin pitäisi olla monia eri vaihtoehtoja, esim. jollekin aikuiselle koulussa istumista, siis aikuisten koulussa, kymmenen tai kaksikymmentä tuntia viikossa. Tai jotkin pari kurssia kouluaiheissa, joilla kydä kummallakin kerran viikossa. Tai oppimateriaalia erilaisista lukutavoista esim. hidas tyytyväinen pojan lukutapa, joka ei socvi kaikille, tai vikkelään hahmottavan taideorientoituneen tytön lukutapa, jossa tarkkuus ja se, ettei jää osaamattomia kohtia perustaitoihin tai toisten ajattelutyyppien tunnistamiseen,olisi tärkeää. Ja jotakin elämänatvoista, jota tukevat havaintokykyä ja jaksavaisuutta, tervehenisyyttä.

* * *

18.8.2018   Näin kouluvuoden taas alkaessa kiinnitin huomiota kouluun kulkeviern lastent yyliin ja tulin ajatelleeksi, ettäö mietn epäobjektiivisia, toispuolisia, yksisilmäisiä ja määräileviä he ovatkaan, tarvitsevat kyllä koulua oppiakseen sivistyneiksi. Mutta sitten heti huomasin, ettei se ollut heidän eka aamunsa koulussa, vaan olivat jo opettajan littuun laittamia,opettajan vaikutetta kaikkialla, niin siis ilmeisesti nuokin piirteet opettajan, kun ei niitä kesälomalla näkynyt ja nyt oli opettajien tyyliä vähn kellä vain, aikuisillakin. Kun lapset tulevat kesälomalta, he tietenkin huomatuttavat, että loma on hyvä ja ihan viisas jalapset vbiisaita ja koulua kuuluisi muuttaa viisaammaksi, ei ole tunnetta kouluntarpeesta ainakaan ollenkaan kaikilla. Mutta opettaja kävelee niiden mielipiteiden ylitse juuri noilla ominaisuuksilla, jotka lapsiin olivat tarttuneet, ja aloittaa kouluvuoden pakolla vaikka kiltin valekaavussa. Vanhemmat ihmiset kai olettavat, että opettaja käy koulujärjen mukaista ei-yksisilmäistä keskustelua lasten kanssa ja ottaa opnkeensa ehdotukset iopetuksen tai koulun parantamisesta ym tarpeellisesta, siis vähintään peruskouluasioissa käytetyn järjen tasoisella järjellä, hyvällä tahdolla ja sivistyksellä, suvaitsevuudellakin. Siihen koulun asema perustuu,mm niin oletetaan lasten ja nuorten oppivan taitoja elämää varten, mikä on koulun syy ja oikeutus, ei määräily.
Vastaavasti nelikymppinen saattaa olla hajamielinen, urautunut,laiska, etenkin kotioloissa vain kiinnostavia ja omien mielipiteidensä mukaisia juutja poimiva, tekevä, ja niin siinä joukossa tulee mm huolimattomuussvirheitä ja laiminlyöntejä, mitkä joissakin yhteyksissä tuovat vaikutelman,ettö heiltähän koulua puuttuu. Usein käy niin, että sellaiset siirtyvät väitteiksi lasten ja nuorten kouluntarpeesta, jonka ei kyllä luulisi olevan noin tähittieteelline kuin mitä tavallisesti näin tullaan olettaneiksi. Mutta onhan niin, että jos etenkin vanhempi väki on jo koulun käynyt ja omaa elämänkoemusta ja niin ollen opettelee ja muistaa taidot eri tavoin kuin lapset ja nuoret, niin silloin kertaus ja uuden opettelu tulisi tehdä eri lailla kuin nuorempana,esim.terveitä elämäntapoja opettelemalla, niihin hyviä vinkkejä antamalla, ja muu sitten käsvisi kuin itsestään, vanha muistuisi paremmin mieleen, jos esim. silmät olisivat tarkat. Mutta joka taoauksessa osa nykyisin lasten ja nuorten kouluun käytettävistä opetusmäärärahoista tulisi kohdistaa aikuisten koulutukseenyms, ja vähentää, siis terveen järjen mukaistaa lasten ja nuorten kouluvuosien määrää.

19.8.2018   Hoitoalojen työtehtävät aivät käsittele maailmankuvaa vaan sitä, mikä on jonkun vointi ja mitkä yleensä tavalliset tekijät siihen vaikuttavat, ja niin hoitoaloilla pitkään työtä tehneen koulujärki voi olla isoksi osaksi poissa käytöstä, rtuosteessa, ja osin hoitoaloilla on väkeä, jotka kesträvät bakteereita hyvin mutta ovat siis jostakin tropiikin maasta,kenties kouluja käymättömiä. Niin siis myös hoitoaloilta pois vaihtaneissa, jotka esim. antavat joitakin koululaisiin liittyviä lausuntoja. Poikkeuksena kai ovat lukemalla itsensä sivistämisestä ja terveistä el'mä'ntavoista, mm liikunnasta ja ulkoilusta sekä luonnosta harrastuneet.

Ongelmana siinä, etteivät aikuiset, jotka kaipaavat koulua tms,käy koulua tms, on kai, että iso osa heistä on niin kaukaisista maista muuttaneita, etteivät he, jos ajattelevat jotakin koulun tapaista oppia kaipaavansa, mene noin vain kysymään (kai opettajalta, opetusministeriön jostakin tiedustelunumerosta, työvoimatoimiston koulutuskysymyksissä neuvovilta tms), että hei, haluaisin tietää, onko aikuisille mitään koulua, mitä voisin käydä. Tai että jaa, no siinä tapauksesdsa haluaiaisin varmaankin harjaantumisluokalle, onko niitä, miten niille pääsee, miten niillä opuiskellaan? Ja muuttaisi tarpeen tullen koulun perässä toiselle paikakkunnalle, jolla koulua voi aikuinen käydä, sillä tajuaisi, että on se niinisop valinta elämässä, ero ihmistyypissä, että haluaako koulua vielä aikuisella iällä vaiu ei. Ja kanssa, että onko perustaitoja harjaannuttavaa opetusta niistä ja niistä maista muuttaneille, tms, jos sellaista tyuntuu kaipaavan. Ja että onko aikuisille mahdollista kerrata kouluopintoja, tai lukea omaan tahtiinsa, tai osin luokassa ja osin omin päin, yms.

Lapset menevät kumman littuun koulun alkaessa, ja pysyvät litussa koko koululukukauden. Voiko olla, että kun laoset ensimmäisinä koulupäivinä valittavat, että opettaja sivuutti lasten hienot ajatukset kesäloman hyödyllisyydestä ja lasten omasta viisaudesta, niin vanhemmat ymaikuiset ajattelevat, ettei opettaja niin saisi tehdä vaan hänen tulisi kehittää järkevyyttään ja sivistyneisyyttään niin, että muissakin kuin koulukirjasta opetettavissa asioissa hän olisi vähintään koulujärjen tasoa, itsekin ajatellessaan, ja sivistynyt edesottamuksiltaan, ja niin hänet laitetaan kuriin ja lukemaanyleissivistävää kirjallisuutta, mutta hän ei tykkää siitä ja niin hän ottaa koulun tilan ja kouluhan on reaaliteetti lasten elämässä, niin että sillä on aika iso tila. Ja käy ehkä niin, että isä ja kauemmat tutut käyttävät klisheitä arvioitaessa, että kuka on millainenkin ja keneen kuuluu mikin pakko kohdistaa, ja niin opettaja muka on täydellinen ja lapset kuriin laitettavia, mutta joutuvat kamalan kuriin, kun opettaja ei edelleen kään kasvata yleissivistystään ja ajattelukykyään,moraaliaan. Ja niin kun tilanne on pielessä, niin laposet laitetaan littuun, että heistä se muka johtuu, heidän epärationaalisuudestaan, joka usein on opettajavaikutetta. Opettaja on kai urautunut, kenties vuosikymmeniä vanhemman tyyppinen siinä kuin mitä sanoo iäkseen, ja niin hän paahtaisi koulua koko vuoden ja se olisi hänestä lyhyt aika ja hän vain sivuuttaisi lasten kommentit, ja jotenkin siitä jää se olo, että lapset sivuuttaisivat asioita, mutta bugi on usein iäkkäämpien, asemaa paljon enemmän virallisessa hierargiassa omaavien mukavuudenhalussa ja ajattelukyvyn puutteessa, josta heidän käsityksensä koulun tärkeydestä lapsille kumpuaa.
'



Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 14.46 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 8. elokuuta 2017
Vaatteet ja omat elämänvalinnat
Vaatteista en niin tiedä paljoa, mutta mainitsen tähän muutamalla sanalla vaatteista ja sosiaalisesta lokerosta, kun nyt tulin tuosta siivoamisestakin kirjoittaneeksi.
Eri ihmiset ovat eri tapaan sosiaalisia. Se on osin elämäntilannekysymys, että mikä on heille sopiva sosiaalinen etäisyys kuhunkin ja mihin tapaan heille on hyvä olla sosiaalinen tai pois vetäytyvä. Nuorilla ihmisillä seura vaikuttaa paljon, kun ei ole vielä oppinut itselle sopivaa tyyliä ja lokeroa. Ne eivät ole suosittelukysymys tai neuvojen seuraamiskysymys vaan samantapaista kuin harrastusten valinta, että kivoja, hyvää elämää tuovia, elämänvalmiuksia kasvattavaa.
Vaatteita on erilaisia eri elämänalojen harrastajille sekä eri arvoja kuvastrelevia, esim. mihin tapaan puolustautuu, mitä ryhtiä kaipaa. Mikä taas on vapaa-ajan huvi, lokero, johon mieluusti lipsahtaa ja josta mieluusti saisi työnsäkin.
Vaatteita on myös eri tekemisentapoja arvostaville, esim. kuivantyyliselle, mukavuudenhaluiselle tai näköhahmotuksen tarkkuutta suosiville. Tekemisentavat ovat yleensä elämänalueesta, käytetyistä taidoista, seuraavalle taitotasolle hyödyllisistä hyveistä ja mukavuusalueesta kiinni. Vaatteiden tehtävänä olisi auttaa itselle sopivaan elämään ja saada muut kohtelemaan edullisesti, siihen suuntaan tervehenkisesti vieden.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 19.20 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: eri tarkoituksiin, itse, itsellesi, miehet, naiset, näin opit, näin valitset vaatteet, ohje, opi, ostaessasi, ostaminen, ostat, pukeutuminen, taito, tyyli, vaatteet, valitse
Siivoamisen määrästä
Sanotaan,e ttä tropiikissa on kamalasti pöpöjä ja siksi tarttee pitää koti tiptop koko ajan ihan siivottuna, kemikaalein puhdistettuna, mikä ei taas viileässä ilmastossa ole terveellistä, kun ihan antiseptisessä kuten pakkasilma ei ole iholle hyvä asua, ei kai muutenkaan terveellistä esim. mielialalle.
Usein ihmiset yrittävät tehdä kaikenkattavia ohjeita, että miten pitäisi asuaja minkä verran siivota,mutta noissa asioissa on monta henkilöstä riippuvaa piirrettä, joiden myötä siivoamisen määrä ja tyyppi kuuluu olla ihan erilainen.
Esim. jos jollakullaon mielestään mukavia sanomalehti- ym paperipinoja mutta asuu hajamielisesti, niin kenties siinä teekupposen kanssa tossutellessa jokin paperi putoaakin, ja jos on kömpelö ja paperi ei ole tärkeä, niin kai se on vain pehmeä jalan alla, ei ole tuota ihmistä haittaava piirre. Jos joku sen sijaan siivoaa rivakan piittaamattomasti kotoaan tai työpaikalla osan paperiroinasta ym tavarasta pois mutta osa jää, niin jäljelle jäänyt on rikkonainen tunnelmaltaamn ja juuri niitä vanhimpia eniten huonoksi menneitä papereita, roskia ym, eli kovin epäviisas jättää, kun ei se ole mihinkään tekemiseen, asumiseenkaan hyvä tuolle, mutta toisaalta hän ei aki niin häiriinny siitä kuin muut, kun se on hänen oma tapansa tehdä ja se kai merkitsee, ettei hän huomaa sellaisia asioita kuin että mikä kiva tekeminen tässä oli kesken tai kuin muistona jäänyt versus että roskien rippeitä vain, ja niin hän ei kai perusta tekemisiään ja elämistään sellaisiin asioihin, kuten monet muut taas puolestaan tekevät.
Jos sitten miettii sitä, että mikä määrä tavaraa saa olla huoneessa esillä, niin se riippuu paitsi käyttäjästä, myös vuodenajasta yms elämän kuvioista. Helteellä hahmottaa asioita summittaisemin kuin muina vuodenaikoina, ja niin ei saisi olla niin paljon tavaraa esillä eikä se saisi vaatia niin paljon miettimistä tms hahmottamista kuin muina vuodenaikoina onkiva. Muttei kaiole velvoitetta laittaa kotiaan erityisestihellettä varten.
Ihmiset tarvitsevat sekä virikkeitä että rauhaa ja tyyntymistä. Jotkin tarvitsevat mota esinettä, kuvaa, aihepiiriä elämässään ja joku vain yhden suuren  plus peruselämiseen tarvittavaa. Ihminen, jonka katse ivlistää kuin tavaroiden ohitse niitä ymmärtämättä, että mitä ne ovat, oppii huonoja tapoja tekemisiin, olemaan katsomatta, kun taas kyllin simppeli sisustus, jotta katsoo mielellään puiden oksia yms monimutkaista tervehenkistä, tekee käsityskyvyn ja huomiokyvyn paremmaksi. Toisaalta toinen perheenjäsen saattaa tarvita enemmän virikkeitä katseelleenkin ja viihtyä eri aihepiirien parissa, mistä syystä on hyvä, jos kullakin on oma huone tms oma soppi, esim. verhon tai sermin katveessa.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 18.44 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Koulun tarpeen analysointia
Koulusta tulee mieleen, että joku lasten vanhemmista tai näiden tuntemista ammattilaisista, jolla oli houno pää, tuumi, että jotakinkoulun tyyppistä kyllä tarvitaan, ainakin jonkin verran jossain vaiheessa, laitetaan siis lapset kouluun. Ja niin siellä istuvat 9 tai 12 vuotta putkeen kaikki kouluvuoden arkipäivät, vaikkei oikeastaan ollut perustetta päättää mitään niin suunta työputkea, niin totalitaarista käytäntöä. Siinä, missä ajattelukyky tai elämänkokemus loppui,käytti totalitaarisenalinjausta, jonka oli huomannut aiemmin joissain tapauksissa pätevän, vaikka oikeasti siihen ei olisi saanut päättää mitään, kun ei kerran osaa, vaan olisipitänyt antaa asialle aikaa hautua, eri ihmisten löytää uusia huomioita siihen, mikä olisi lapsille ja nuorille hyväksi.
sama virhe tulee, kun joku äiti tms miettii, ettei ole kiva, joslapset ovat kokoajan jaloissa, laitetaanpas siis heidät kouluun. Jos lapset halutaan pois jaloista, esimleikkikenttä, nuorisotalo, kaverin koti tai joskus mummola olisis iihen parempi paikka, samoin harrastukset. Ei ollut mitään syytä päättää siihen niin ikävää kuin kouluparemmille oppilailleon.
Kun mietitään jotakin noin suurta kuin että mihin lasten ja nuorten koko vuosi pitäisikuluttaa, niin siihen pitäisi porukalla keksiä monta hyvää ideaa, antaa niiden vähitellen muodstaa maisemakuvan siitä, mikä olisi hyväksi ja millaiset järjestelyt sitä tukisivat. Ja mikä taas on ylimääräistä, liikaa jöötä.
Yleensä, kun miettii jotakin, niin rakennetun ympäristön ruutumalliset hahmot, suorat viivat, lättänätpinnat yms eivät ole hyvä'ksi ymmärrykselle, jos niitä samalla katselee tai o juuri ylen määrinkatsellut tai miettinyt niitä. Sen sijaan pitäisi katsella luontoa. Hyvä on metsämaisema tai yksittäinen kasvutavaltaan näkyvissä oleva oksa, jonka rytmit ovat luonnolliset, vähitellen tilanteet kehittyvät toisikseen niin kuin oksaan vertaamalla voi huomata, ja tunnelmataju ja tunteet sekä elämänviisaus ja maisemakuva ovat mukana.

10.8.2017   Luulen, ettei kouluun tehtäviä muutoksia ole hyvä suunnitella silloin juuri, kun koulut alkavat,s illä suunta on silloin koulutyöhön pakottamiseen päin, mutta jos on hyviä ideoita kesäloman jäljiltä, niin niitä on toki silloin hyvä tuottaa vastaisen varalle. Koska muutosten on tarkoitus olla järkeviä ja ylipäätään hyvälaatuisia, siis koulun ja opiskelun parantamisyritelmiä, lasten ja nuorten elämän parantamisen tapoja, niin niitä olisi kai hyvä tehdä silloin, kun koulu sujuu tavalliseen tapaan omalla painollaan, siis kai etenkin keskellä lukuvuotta melkein milloin vain, muttei esim. ihan kesälomaa aloitettaessa, sillä silloin ne helposti vesittyvät siihen, että no, nythän on tämä loma jo ihan kohat tulossa, tehdään erilailla nyt ja sitten taas ensi vuonna samaa vanhaa koulua.

Onko niin, että koulujen alun lähestyessä vanhemmat tuumivat, että "jaa-a, koulut taas alkavat, pitääpä varmaan meidänkin laposemme sinne laittaa", siis toimivat yleisten tapojen mukaan, sen sijaan, että olisivat jotenkin erityisesti meittineet asiaa. Ja niin lapset laittaa kouluun jonkinlainen ymmälläänolo, taju, että jotakin pitäisi oppia mutta miksi juuri koulu, sitä ei tiedä, ja aikataulu: kalenteri, lukujärjestys tms mielikuva, joka määrää ajankohdan, ja sitä opettajat sitten käyttävät vanhempien perspektiivinä: jonkinlaista ruutumallia että kalenteria minä vain mietin. Ja lasten perspektiivinä käytetään jonkinlaisia ekakertalaisen merkintöjä, että näistä oli puhetta ja noista, ei edes viikkoa tai muutamaa myöhemmin kokeen tienoilla ollutta, että tällaisista asioista oli puhe tunneilla. Ja niin tulee kamalan lättänä perspektiivi lomalaisen viisaan perspektiivin tilalle jo siitäkin. Koulun alkaessa pistää silmään meiningin lättänyss: kouluun pakottavat etenkin ne, jotka aikanaan kävivät harjaantumisluokkaa tai joilla oli huonoja numeroita paljon, pakottavat kaikkia lapset eikä vain tuttuja. Eli kouluun pakottava perspektiivi on paljon tyhmempi kuin useimpien lasten omat perspektiivit. Siksi kai koulun parantamista pohdittaessa olisi iloa jostakin keskusteluryhmästä tms, mihin koululaiset saisivat pitkin vuotta esittää omia parannusehdotuksiaan, ratkaisujaan ja toiveitaan, toki myös korjattavia ongelmia.

Onko vanhemmilla liian vähän opetustaitoja ja kommunikaatiotaitoja, ja sosiaalista kautta oppimisen taitoja, kun heidän oma kiinnostuksensa kouluaiheisiin kääntyy muka näkemykseksi, miten lapsen kuuluisi opiskella, sillä eihän vuoden tai vuosien puurtaminen ole ollekaan sama kuin aina joskus vartin verran lasten myötä kouluaiheisiin uppoaminen? Joskus tulee olo, että vanhemmat olettavat lapsen oulutyön myötä löytävän inspiraation ja oppimisen ilon, mutta nehän ovat tyypillisiä kovin lyhyille hyvin sujuville opiskelutuokioille, esim. 5 tai 10 min. Ja pitkään puurtaessaan taas tylsistyy. Jos ymmärtäisi, että eri taidot perustuvat eri elämänalueiden varaan, täytyy huomata taidossa olennaiset seikat ja olla hyvin sen tekemisten eri puoliin virittäytynyt, niin ehkä sen tajutessaan osaisi arvioida paremmin, mitä tahtia kukin oppii ulkoa luettavia asioita ja miten paljon tavallisissa taidoissa tapahtuu muutosta. Kaikki muutos ei ole parempaan päin, sillä lomalainen on tavallaan osaavainen ja koulun urauttama taas voi olla tyhmentynyt eikä oikein taitojensa vireessä.

Asiat, joissa onpaljonpakkoa muttei ainakaan koko matkalta kyllin hyvö ymörrys mukana, pitäisi tokaisujen sijasta kommunikoida selkein selostuksin kerta toisensa jälkeen, selventäen muita asianhaaroja myös, jotta tyhmäkin, laitosmainen pää tai pihalla oleva ulkomaalainen tai ihan eri mieltä oleva tai eri mieliteot omaavakin ymmärtää ja saa asiat oikein. Esim. ei pitäisi sanoa, että "koulunkäynnissä on iso järki", kun siinä harjaantumisluokkalaiset ym laittavat juuri fiksuimmat käymään koulua, vaan pitäisi sanoa, että jos koulussa istumiseen/opiskeluun on jonkinkohdalla kovin vahvat järkiperustelut, niin tämän olisi itse käytänä koulua tai opiskeltava kouluasiaa, kun taas jos oma järki on parempi kuin koulun järki ja koulussa tylsää, niin olisi aihetta tuon ihmisen lukea omin päin, vaikkapa kaupunginkirjastossa, olematta liiaksi sidoksissa kouluun, olematta tavalliseen koulunkäyntimuotoon pakotettu.

11.8.2017   Kouluun ei pitäisi pakottaa idioottimaisin syin tai idioottimaisen ajattelutyypin vallalla, vaan pitäisi pitäytyä kunnolliseen, mieluusti vähintää yhtä hyvälaatuiseen kuin lasten oma ajattlu kesäloman lopulla, vaikka se tarkoittaisi pitäytymistä perusteluun "jotain oppia elämää varten olisi hyvä saada", mutta kuinka paljon koulussa olisi istuttava, on sitten eri kysymys, kaii käytännössä tavan mukaan määräytyvä, mihin yritetään saada terveen järjen toivomia variaatioita.

 Jos kouluun joudutaan siksi, että olisi hyvä jotakin opiskella ja siksi, etteivät vanhemmat osaa, voi tai halua työnsä lisäksi siinä ohessa luoda uudenlaista tapaa opiskella ja elää lapsuus ja nuoruus, niin silloin koulujöön ei tarvitsisi olal niin suuri eikä idioottimainen vaan summittainen, ja kuuluisi kehitellä uusia parempi variaatioita koulunsta niin, että eri oppilaat voisivat opiskella ainakin osin eri tavoin, ja silloin olisi olennaista, että olisi teitä muunlaiseen opiskeluun, esim. vihkosia, että näin opiskelen kouluasiat omin päin esim. kirjastossa., tms oppaita teitä luomassa, ym esitteitä, esittelyjä tms mitä nyt tarvitaan niitä luomaan. Eli jos tiet olisivat valmiina, elämänmalli olemassa ja turvallinen, niin kenties silloin voisi noita yksilöllisi variaatioita olla paljon helpommin, vapaammin.
Jos ja kun opiskelutavan pitäisi olla lapsen tai nuoren omien tarpeiden mukaan, nuo ohjevihkoset yms pitäisi luettaa lapsella tai nuorella itsellään eikä antaa hänen vanhemmilleen vain. Koulun tulisi tarjota nuo opiskelutiet, ja kirjastin yms yhteiskunnan, ei vanhempien toiveiden niinkään juuri.

12.8.2017   Jos ja kun lasten tyyli näyttää siltä kuin koulu olisi teknistä ja tylsää, merkitsee se, että lasten oma taitotaso objektiivisessa ajattelussa on paljon korkeampi kuin kouluopetuksen käyttämä jäsennystapa, eikä koulua niin ollen pitäisi pitää sopicvantasoisena ja haastavanakin, positiivisia tunteita herättävänä, kun se on sitä vain heikoimmille oppilaille. Kouluopetuksen syvällisyyttä tulisi kasvattaa olennaisesti ja jäsennystavasta tehdä paljon vähemmän tekninen mutta niin, että asian ymmärtää eikä olepuppua. Ei ole mitään järkeä vaatia koululaisia tyhmentymään teknisiä juttuja viisaina pitävien tasolle!Insinöörialojen taitojen oppiminen ei vaadi teknisyyttä vaan kuvallista hahmotusta ja konkreettista objektiivisuutta.

Kamalan jöömäiset käsitykset siitä, että koulua pitäisi käydä, ovat kai yleensä aivan liian tyhmien käsityksiä eivätkä kuulu kuunneltaviksi. Sen sijaan tavallinen näkemys on, että jotakin oppia pitää saada ja että olisi hyvä lapsilla ja nuorilla olla paikka, missä viettää turvallisesti päivänsä ja saa ruuan. Se, että ihan kaikki pitäisi opiskella, vaikka olisi aivotonta, on kai opettajan työnteon yksi tavoite, josta hän pitää kiinni, koska ei tiedä, miten muuten voisi sanoa pitäneensä tunnin ja ansaitsevansa palkkansa. Oppisisällöistä taas päättävät kai opettajat eli opettajan työhön urautuneet ja motivoituneet, eivät niin laaja-alaisen yleissivistyksen ja hyvän ymmärryksen perspektiivistä vaan haalien töitä omalle alalleen.

Kouluopetusta suunniteltaessa olisi olennaista ottaa tervejärkisesti huomioon se, että monella oppilaalla on kesälomalta tullesa parempi pää, enemmän ratkaisuja keksivä ja elämänviisaampi kuin keskellä kouluvuotta. Koulu ei siis ole kaikessa ajattelun taitojen opettaja vaan ainakin joillekin riippakivi, ajattelun osa-alueiden huonontaja. Ylipäätään pitäisi miettiä sitä, onko urautunut työnteko se, mitä halutaan tukea, vai olisiko terve järki pidettävä mukana. Kesällä mietitään asioita näkemyksellisesti, kun taas urautunut koulupää käy niitä läpi tekninen yksityiskohta kerraan, mikä ei ole motivoivaa, kun juuri on oppinut ajattelemaan omin päin, löytämään ratkaisuja elämänymmärryksen kanssa sovussa eikä liikaa yhteen oppiaineeseen kerralaan rajoittuen, ulkolukuun tyytyen. Kunnollisen objektiivisen ajattelun oppimisen ohjeita olen kirjoittanut blogiini http://pikakoulu.blogspot.fi .

13.8.2017   Jos lapsi tai nuri kärsii koulusta, niin jotkut vanhemmat ajattelevat, että hyvähän se on elämässään jotakin myös kärsiä, niin se jalostaa. Mutta eihän kärimyksen kuuluisi olla kokoaikaista eikä sen kuuluisi kohdistua muutenkin viisaimpiin vaan niihin jotka ovat tökeröimmin toisia huomioonottamattaomia, pahantekoon ja pahantahtoisiin, vaikka pahantahtoisuuden syy kai usein on joissakin eturistiriidoissa, kateudessa ja sosiaalisissa solmuissa sekä elämänviisaudenpuutteessa. Sitä paitsi koulun tehtävä ei ole kärismyksen tuottaminen, ei sitä saa sellaiseksi muuttaa! Olisi sen sijaan korjattava epäkohdat, tehtävä variaatioita oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioonottamiseksi.
Usein kun lasta tai nuorta koulu painaa, vanhemmat suhtautuvat kuin se olisi tervehenkisen rasituksen tuomaa väsymystä, vaikka se on yleensä seurausta siitä, että koulun tuoma rasitus on vääräntyyppinen, liian aivoton. Silloin kai harrastukset ja vapaa-aika voivat saada elämänsisältöä tervehenkisemmäksi, enemmän tasapainoon yksilölle sopivin tavoin.

Opettajien tehtävä on vain järjestää koulu, lähinnä pitää tunnit. Mikään tervettä järkeä isompi jöö siihen ei kai kuuluisi kuulua, jonkinlainen terveen järjen vaatiman kunnioituksen tärkeitäaiheita kohtaan vaatiminen kai kumminkin, jotteivät lapset tai nuoret menisi ihan vailla tolkkua, kuin aineissa. Mutta jöötä tulee kai siitä, kun yrittää saada lapset tunnille ja tekemään läksynsä. Ikävää jöötä tulee yleensä elämässä järjestelykysymyksissä, kun jonkin käytännön jutun huolehtiminen sivutuotteenaan tuottaa jonkin vaatimuksen muille tai haitan tms efektin. Järjestelykysymyksen voi yleensä hoitaa terveellä järjellä ja terve järki pystyy ottamaan huomioon myös lapset, varaat vain heille kylliksi aikaa ja energiaa.

16.8.2017   Tuntuu, että näin kuolujen ekalla viikolla on kaikenlaisella elämänmakuisella kiltillä hyvällä elämällä epäonnea, kuin listittäisiin pois, ja rähähää-hähä valtaa kamalasti alaa. Voiko olla, että koululaisten isät sotkevat kiltin hyvän elämän ja elämänmakuisuuden laiskotteluun ja ymmärryksen pahoihin puutteisiin ja toisaalta poikien pahanteon ja pakottamisen elämässä oppimisen tarpeeseen, millä kouluakkoa perustelevat? Näissä asioissa tarvittaisiin hyvä koulujärken, arkijärjen tms kunnon perusjärjen mukainen maailmankuva, johon eri asiat merkitä selvästi, että mikä on mitäkin, sillä muutoin isät ym heikompiälyiset eivät pysy perässä vaan sotkevat asiaan tunteensa ja hukkaavat koko ajan ajatusten punaisen langan, luulevat asioita ihan toiselta planeetalta oleviksi kuin mitä ne ovat. Opettajista ei voi kaikessa ottaa mallia, isäkään, sillä opettaja ei yleensä ole tunneasioissa järkevä ja sivistynyt, vaan olisi kiinnitettävä huomiota siihen, keneltä oppii mitenmin hyvää järkeä missäkin aihepiirissä ja kenen vaikutuksen alaisena taas tekee isoja ajatusvirheitä. Ihmisiä ei matkita ulkonäön perusteella näytellen vaan tekemisten ideaa, elementtejä, tekemisentapaa, yleistä taitotasoa eikä taitotason aseman omaksumista ilman taitoja. Lapsilla on yleensä ihanok perusjärki, mutta aikuiset ovat laiskoja, kun ei ole heidän omasta elämästään kyse vaan jostakin vuosia kestävästä työtä vaativasta, ja niin aikuisilla on näissä asioissa usein kovin heikko ajatusten laatu ja monella myös heikko tai ihmiset ihan väärin tunnistanut moraali. Kun henkilöiden isoimmista ominaisuuksista on isoja väärinkäsityksiä, niin on yleensä sotkettu henkilöt, esim. siksi, ettei haluta uskoa, ettei oma lemppari olisi kaikista paras ja täydellinen muihin verrattuna. Siksi pitäisi henkilöt tunnistaa paitsi nimillään, myös sillä mistä heidät tunnetaan, minkä ikäisiä ja mitäsukupuolta he ovat, missä asuvat miten, mitä ammatteja, harrastuksia ja ominaispiirteitä heillä on. Ja tässä on huomattava, että jos isä haluaa kiertää aihetta, niin hän tarttuu kaikkiin sivuhenkilöihin kuin he olisivat päähenkilöitä a suuren mielenkiinnon kohteita kuin sadussa ikään. Silloin olisi kai myös aiheellista selittää, mihin järkeä elämässä tarvitaan, yms, ja miten ottaa keskustelussa jrkevyyden taso huomioon, sillä muutoin taas luistaa aihepiiristä kuin ei olisi koskaan kuullutkaan. Onkohan joidenkin miesten käsitys armeijasta, että hyökätään ei-armeijamaisten kimppuun? Ja armeijan sitten samaistaa miesten ammatteihin ja kouluun.Kokeekohan isä koulun koskettavan vaistoluontoaan ja tunteitaan vahvasti, olevansa syvässä liikutuksen tilassa sukupolvien kulun suhteen kun koulut alkavat ja hänen poikansa on myös koulussa? Jos poika kokee sen yhteenkuuluvuutena isäänsä päin,niin silloin pika myös tuntee sopivansa kouluun. Silloin olisi kai olennaista huomauttaa, ettei koulu ole sopivantasoinen tytöille, vaan tarvittaisiin fiksujen luokka tytöille, erilainen koulu tytöille, erilainen tapa aikuistua, esim. omin päin lukien ja harrastaen, itseän sivistäen ja terveesti eläen.
Ehkä kesä oli liian kuuma isälle ja hänellä oli kumma olo, kun sai syödä vainkevyesti. Koulujen alkaessa ilmat viilenevät ja se tuo paremman olon sekä mahdollisuuden syödä tavalliseen tapaan niinkuin pitää itselleen hyvänä. Ehkä isä sotkee tuon huojennuksen koulujen alkuun, kun myöhemmin kouluvuotena tuumii, että "mutta tuntui se niin hyvältä, kun koulut alkoivat, jotenkin silloint untui,e ttä se on oikein, niin kai se sitten on, vaikkei nyt olisi niin varma siitä.". Ehkä isän pää oli liian kuuma kesällä eikä hän pystynyt ajattelemaan kunnolla. Hän kaipasi selkeämpää päätä, joka on muina vuodenaikoina, ja sotki sen koulun vaikutukseen. Voi olla, ettei muissa maissa osata elää kesää niinkään hyvin kuin Suomessa, tai ainakin Suomeenmuttavat usein ovat niitä, jotka eivät osaa kuumia ja lämpimiä säitä niin hyvin kuin suomalaiset. Kesällä myös ajatellaan eri tavalla, luonnon vehreyden parantamalla tavalla ja lomalaisen tavalla. Se on siis eri asia kuin puskan plänttimäisyyden tavalla tms: luonto onviisas, viljelty ei yhtä lailla. Kesäajattelusta kunnolla objektiivisen tekee ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html . Olen myös kirjoittanut pitkästi vuodenajoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html missä yli 60 kohtaa kesäajan ongelmista eroon pääsemisestä, ja toki muutakin kesästä. Kuuma pää tosiaan on vältettävissä kesälläkin. Olennaisinta siinä on välttää teetä, kahvia ja ihan kuumia ruokia, ei kaloreita niinkään välttämättä, jollei halua, ja välttää seisomasta auringossa tma missä keho kuumenee. Hellepäivien iltapäivällä ja illalla pitäisi käydä uimassa, edes kahlata, ja varoa kuumenemasta sen jälkeen. Talvikaudella tosiaan on selkeämpi pää, mutta se johtuu siitä, että kesällä on ollut taitamaton ja pääon ollut kuumempi kuin pitäisi,minkä lähestyvän syksyn viileys korjaa ja samoin lämmönsäätelyä parantaa, kun kuljetaan enemmän, on enemmän vaihtelua eikä vain helle ja viileä tai ruoka ja taukoa syömisestä.
23.8.2017   Lähinnä kuuma kai tulee kahvista, joten kahviin tulisi kesällä lisätä kylmää vettä. Se on turvallisempaa kuin jääpala ja useammin saatavilla. Tai sitten kääntää kahvinkeitin pois päältä, kun kahvi on keittynyt, ja odottaa, että kahvi jäähtyy ennen kuin juo.
Blogini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi lämmittelyohjeista:
"178. Luulen, että tropiikista kotoisin olevat ja kenties muutkin lämpimämmistä ilmastoista kotoisin olevat säätävät tavallisen kehonlämpötilansa jonkin verran liian korkeaksi, helle- ruoka- tai kahvipöytämäiseksi, jolloin liikkuminen on lösöä, jää helpoisti rauhallisesti paikoilleen ja hukkaa koko ajan lämpöä, kun keho hönkii sitä ulos kuin heti ruuan jälkeen. Sen sijaan liikkumisen kuuluisi olla mieliteko, luontevampaa liikuksia ihan vain liikkuakseen, vailla ajateltua idea, muististakaan haettua ajateltua tekoa, kuin olla ihan paikoillaan, ja keho ei saisi hönkiä lämpöä ulos ollenkaan, vaan tunteen ihon pinnan luona tulisi olla kiinteä, kimmoisa, jänteväkin eikä ollenkaan höyrymäinen tai kattilan mieleen tuova."


15.2.2018   Minua ihmetyttää tuo, että miksi koulu, esim. lukio, on aivoton jöö, vaikka koulun on tarkoitus opettaa hyvää ymmärrystä ja sivistynyttä käytöstä. Voiko olla, että osalla pojista on niin huono arkijärki, että kouluoppi on tosian heille se suurin ymmärrys, mitä onnistuvat tavoittamaan. Sen sitten tietävät itsestään, ja kun eivät osaa yleistää tervejärkisellä tavalla, niin arvaavat, että koulu jöönä olisi muillekin paras ratkaisu, ja siitä tulee tuo koulujöö.
Kanssa jos sosiaalitantat ym hoitotädin oloiset asiantuntujat, joihin koululaisia koskevissa arvipissa vedotaan, ovat tropiikista, kenties Afrikasta alunperin eivätkä ole käyneet koulua, ja ovat aika epäobjektiivisia, niin heidän omasta kouluntarpeestaan tulee lapsille koulupakko, vaikkei se tietenkään lasten kouluntarvetta ole. 
 Pitisi olla niin, ettei kouluun saisi pakottaa aivottomalla jööllä, vaan koulua tukevilta puheenvuoroilta tulisi edellyttää kunnollista järkeä, objektiivista ja viisasta, moraalistrakin.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 15.44 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: hutero pää kesällä, koulua parannettava, koulupakon lieventämisestä, lasten ja nuorten oikeudet, miettimässä, uudenlaista koulua
lauantai 5. elokuuta 2017
Itseopiskelun tiellä olevista esteistä
Minua on ihmetyttänyt, kun täällä, missä asun Savonlinnassa, on pihalla leikkinyt/mellastanut ehkä 12-vuotias poika, jolta tuntuu puuttuvan muiden lasten koulusivistyksen perspektiivi, laajempi maailmankuva ja sivistys kokonaan ja joka tuntuu opiskelevan tappokoneeksi. Onko tuo koulun opettajien käsitys siitäm itä lapset ja nuoret kannattavat, kun sanovat,e ttä on hyvä on, että on edes joku, jonka ei tarvitse kydä koulua? Koulun opettaja haluaa pakottaa tuolla tavoin koulun penkille, tekemällä varoittavan esimerkin. Mutta lapset ja nuoret tietenkin kannattavat sitä, ettei olisi koulupakkoa vaan vain oppivelvollisuus, mahdollisuus lukea kotona tai kaupunginkirjastossa. Mutta siitähän opettaja ei saa rahaa, niin opettaat sitten sabotoivat sen vaihtoehdon kokonaan pois. Ja kotona opiskelun kompastuskievenä on, että äiti tai isä ei ehkä käy töissä, mutta salaa sen visusti. Lapset ja nuoret tottakai kannattavat sitä, että jos koulussa on tylsää, jos jo osaa niin hyvin, ettei tee mieli jankata koulun tasoisia juttuja tuohon tahtiin kuin koulussa, niin saisi itse omin päin lukea nopeasti ja olisi sitten vaikka bussilippu koulun puolesta tms, jotta saisi säästyneellä ajalla mennä tallille, soittaa jotakin,harrastaa, ulkoilla, tms, niin kuin reilua ja ideana on Suomen lainsäädännössäkin. Juuri sivistyneimpien, viisaimpien lasten ja nuorten tulisi saada vapautus koulupakosta ja noudattaa vain oppivelvollisuutta! Itseopiskelua ei ole tapana kutsua kouluksi vaan itseopiskeluksi tai omin päin lukemiseksi, kaupunginkirjastossa lukemiseksi tms.

Mutta pitää samalla varoa, ettei syö esim. kirjastoon tuotua ruokaa, juomaa tms, esim. jugurtteja, joista joku kertoo että joo, onhan ruoka koulussa, mutta tänään tuotiin näitä koulun keittäjien lähettämiä / itseopiskelijoille kuuluvia jugurtteja tänne teille välipalaksi. Etenkään, jos neovat hiukankaan auki tai ulkomaalaisen valmistajan,koska ulkomaalaisen tavallinen voi olla kamalan tokkurainen suomalaisen tavalliseen nähden ja itseopiskeluun soveltumaton. Ja myrkky samaten ikävä. Toisaalta on paljon aikuisia, jotka eivät ole käyneet koulua, ainakaan niin paljoa kuin minkä kokevat elämässä hyväätekeväksi, ja käyttäytyvät vastuuntunnottoman irrationaalisesti tavallista koulua puolustaessaan tai tavallisia elämänkuvioitaan puolustaessaan (esim. mitä heidän omat lapsensa tekisivät, jos ryhtyisivät hekin itseopiskeluun, tulisivatko päivällä kotiin käymään, kun äiti olisi valehdellut että se käy hyvin).
Toisaalta pitää itse niin kaukonäköisesti huolehtia omista ruuistaan, välipaloistakin, ettei nälissään tarvitse haukata jotakin vain, vaikka olisi epäviisasta.

Tuosta myrkytysvaarasta tai aineiden laittamisesta ruokaan tai juomaan tulee kai joillekuille mieleen, että pitäisi neuvoa lasta tai nuorta tekemään kaikki samassa kuin muutkin, mutta sehän kuulostaa kouluun pakottamiselta, on poliisiasia, rikos, jos niin neuvoo.

9.8.2017   Luulen, että jokin perustason sosiaalinen silmä puuttuu monelta nuorelta tai vanhemmalta, ja niin tulee niputettua yhteen oppilaita, joiden suhde opiskeluun ei ole samanlainen.
Tehtävät, jotka ovat mielekkäitä ja kivan tasoisia vaativuudeltaan itselle, ovat motivoivia, tuovat jopa inspiraation and tunteen, että tällaisia asioita kyllä tarvitaan maailmassa. Sen sijaan tehtävät, jotka ovat tylsiä, aivottomia, motivoimattomia, tuntuvat isona rasitteena ja saavat arvelemaan, ettei mokomille kuulu niin iso asema maailmassa eikä etenkään kuulu olla pakkoa uhrata niihin paljoa aikaa. Noille jälkimmäisille sopisi itseopiskelu: käydä omin päin hyvällä lähestymistavalla äkkiä läpi iso kasa asiaa ja lukea lisäksi jotakin itselle ylentävää, tasoa nostavaa, tenttiä vain tuo ei-niin-vaativa aines. Mutta jos kaverina on käytännönläheiosesti kouluun suhtautuva, siis kai sellainen, jolle koulu on sopivan käytännön tekemisen tyyppistä, niin sotkeeko tuo muuta elämää kaipaava parempi oppilas kaverinsa käytännönläheisyyden esim. käsitöihin yms, missä ei ole koulun tärkeyden huutamista sivuvireenä, vaikka se on juuri koulussa viihtymistä, koulun sopivuutta? Jääkö silloin oma tie muuhun elämään pois siksi, että kaveri on teoreettisissa aineissa eritasoinen kuin mitä itse on? Toisaalta itseopiskeluun kaipaava ei kai sovi hikipingonkaan kaveriksi, hikipinko, kun kai sopii kouluun. Mutta olisi tajuttava, että itseopiskelun tarve on juuri paremmilla oppilailla, ja esim. monet harjaantumisluokkalaiset ovat taas kouluun niin motivoituneita, että ihailevat opettajan ammattia suurena haaveenaan. Siksi ei kai käy niin, että isoin osa oppilaista siirtyisi itseopiskeluun, vaan pitäisi vain tarjota lisää eri vaihtoehtoja, eriyttää opiskelutapoja ja -paikkoja.

10.8.2017   Jos joku tuumii, että "jos ei koulua, niin ei sitten kirjastoakaan", niin sellainen henkilö on koulupakon kannattaja, luulisin.

24.8.2017   Vois kanssa tuumiam niin, että jos koulu on toisille ihan liian tylsää ja aivotonta, teknisen tyyppistä ja toisille ei, niin noille toisille käy tavallinen perinteinen koulu ja ne, joille koulu on tylsää, kaipaavat paljon nopeammin, esim. kominkertaista tahtia, etenevää syvällisempää koulua. Sitä ei kuitenkaan saisi kutsua älykkäiden luokaksi tms omituista luokitusta tuovalla ei-arkisella nimityksellä, vaan jos älykkäiksi ei yleensä mainita, mutta hyvät numerot mainitaan, niin se olisi parempai numeroita saavien luokka, esim. 8-10, vaikkeivät nuemrot olisi ainoa kriteeri, että kuka millä luokalla.

26.8.2017   Jotkut vanhemmat & muut aikuiset tuumivat, että vaikka itse olisi oppinut kouluasian hyvin, niin muut tarvitsevat kuitenkin koulua edelleen, ja siksi aikuisessa elämässä tarvitaan koulun arvostamista,suuntaa kouluun päin. Mutta juuri kyllästynythän alkaa yrittää pois koulusta, kun taas jos olisi lukenut kouluasian nopeasti, moninkertaisella tahdilla kevyesti omin äin tai kirjastossa, niin tuumisi kai paljon herkemmin, että hyvä, tarvitaanhan koulua, voin minä koulua tukea, kunhan kukin saa opiskella mielekkäällä tavalla.

* * *
21.9.2017   Haaveammattiin-blogissani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi on pitkästi sosiaalisen lokeron vaihdosta haaveammattiinsa päin, ja siitä kai huomio siitä, miten keskustelut usein menevät, olisi hyvä koululaistenkin havaita. ELi itsellä on jokin lempiaihe, josta haluaisi puhua ja jota ryhtyä harrastamaan. Siksi keskustelussa vastaa juu, juu, niin, niin siihen mitä yoinen puhuu itseään kiinnostavista aiheista, ja odottaa hetkeä päästä keskustelemaan lempiaiheestaan. Ja niin siinä sitten käy, että toisille lempiaiheita ovatkin muut aiheet ja niin he vastaavat, juu, juu, niin, niin tms sinun lempiaiheeseesi. Siis jos haluat ryhtyä harrastamaan jotakin, mistä vanhempasi tms tutut eivät ole niin harrastuneet juttelemaankaan, saati sitten näkemään vaivaa sen eteen, niin olisi harrastettava omin päin, harrastusseuroissa yms samoin harrastuneessa porukassa. Yleensä ihmiset olettavat, että toisella on mahdollisuus moiseen. Ja kommunikaatio menee pieleen juuri siinä, että jos toisella ei olekaan sitä mahdollisuutta vaikka piti olla. Eli useimmat rakentavat sen varaan, että lapsella ja nuorellakin on oma aikansa ja oma tekemisentapansa jopa koulussa, ei liikaa pakkoja. Siihen on kaikki sovitettu, sitä kautta ajatukset ja järjestelyt kulkevat. Niinpä kaikki lähtisi luultavasti toimimaan hyvin, jos vapautta olisi käytännössä sen verran kuin mityä oeltetaan. En oikein tiedä, mistä sen puute johtuu, johtuuko esim. ulkomaalaisista vaikutteista: helteessä elävät kaipaavat ihan toisenlaista elämää, ehkä se jättää sinunlaiseesi elämään, suomalaiseen tekemisentapaan liian vähän tilaa. Kanssa voi olla, ettei äidin "ei nyt, odota vähän" tarkoita, etteo saisi tehdä mitään odottaessaan, vaan että saisi puuhata omiaan, olla omaa elämänsisältöä, joka tuo jaksavaisuutta ja hyvää mieltä, vapaudent unnetta, myös arjessa joka kohden tai melkein joka kohden, niin kaikki tulevat paremmin toimeen sekä toistensa että koulun vaatimusten yms kanssa. Eli itseopiskelunkin voisi jotenkin omatoimisesti hoitaa, jos äidin kiellot eivät olisi totaalisia pausseja yms vaan voisi itsekin tehdä sitä sun tätä oman elämänsä eteen.

24.9.2017   Asuin nuorempana Helsingissä ja nykyisin Savonlinnassa. Helsingissä oli yliopisto kamalan tärkeä ihmisille, kun taas Savonlinnassa oopperajuhlat ja matkailu sekä mökkeily ja osin Uuden Valamon ortodoksiluostarin läheisyys, vaikka se onkin reilun 100 km päässä. Matkailupaikkakunnalla yritetään tehdä suuri parannus matkailijan elämään, vaikka ihminen on vain hetken paikkakunnalla: tarvitsee muistaa tulla ensi vuonna uudestaan. Toisaalta nyt postiluukusta tullutta Helsingin yliopiston lehden näytenumeroa relatessani en voinut olla miettimättä, että kuinka pönttöä ja samalla kuinka idealistista: lähestymistapa on ihan vain järjen perusasioita,e i näkemystä, ei elämänkokemusta tukena. Toisaalta, kun asioita vain ajatellaan, niin voidaan asettaa haaveita tavoitteiksi noin vain ja keksiä porukalla niiden suuntaan vieviä viisauden palasia, joita pääkaupunkiseudulla tuntui olevan monta. Ne eivät auta elämässä yhtä tehokkaasti kuin käytännön taidot mutta setvivät asioita jotenkin pohjia myöten,raahaavat kenties kolmanneksen tai viidenneksen matkasta ideaaleja kohden ja käytännön elämänkokemuksen myötä tulleen maailmankuvan heikkous jättää kelkasta, mutta ainakin tuo on nuorille ja ei-niin-viisaassa sopassa oleville ihan hyvä vaihtoehto.
Tuollaisia viisauden palasia olen koonnut blogikirjoitukseeni terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
 Sen mitälapsuudestani muistan, niin lapsilla oli ihan eri olot sen mukaan, millaiset vanhemmat heillä oli ja sopiko koulu heille. Yleensä kaikkien kanssa tulee paljon paremmin toimeen, kun noudattaa "Elä ja anna toisten elää"-sääntöä http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html (vaikken itse kyllä niin kamalan hyvin tullut toimeen, mutta joitakin vapauksia näin sain, jotakin helppoutta).

Yksi este koulun parantamisen tiellä ja itseopiskelun tiellä siis myös, on näköalattomuus, urautubneisuus, jota koulunkäynti tuo etenkin silloin, kun koulua vain jatkuu ja jatkuu. Siihen on kai syynä tyhmentyminen. Haaveammattiin-blogiani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi kirjoittaessani kiinnitin huomiota siihen, miten itseä tyhmemmän kanssa keskusteleminen romahduttaa tuon tyhmemmän lähestymistapaan ja niin elämänmhadollisuudet, joita itse tarvitsee ja joihin itse omin voimin yltäisi, jäävät pois. Juttelu ei ole niin vahingollista, koska siinä eivät molemmat käytä ihan samaa näkökulmaa kuin samaa työtä samaan tapaan tekisivät. Tyhmentyä voi opettajien urautuneen työntekotavan myötä, siksi että koulukirjat eivät tarjoa haasteita, joiden tasalle nousta, silloinkaan, kun kouluputki on tulevaisuudenkuva keskellä lukukautta, vaan tehdään tyhmällä tavalla kuin puolella mielellä, tai siksi, että  osa luokkatovereista, vanhemmat tai sisarukset ovat tyhmiuä tai käyttävät seurassasi palikkapäätä, vaikka tekevät muulloin myös muuta. Monimutkaisemmat hyvin hahmotetut tekemiset ja elämänalueet ja korkeampaa taitotasoa käyttävä seura auttavat jonkin verran: niiden voimin yltää parempaan ainakin hetken verran heti perään ja jos oma haaveammatti tai identitteetti muuten on noiden viisaampien elämänalojen niin pidempäänkin,mutta silloin eivät muut yleensä kai tajua lähteä mukaan, vaan pitäisi heitä jotekin musituttaa noista elämänalueista ensin.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 8.46 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 12. heinäkuuta 2017
Oppivelvollisuus eikä koulupakkoa
Liian koulunkäynnin ongelman tietenkin helpoiten kai ratkaisisi se, ettei lain mukaan todellakaan ole Suomessa koulupakkoa vaan vain oppivelvollisuus. Siinä on sitten käytännön hankaluuksia, jotka ovat kai erilaiset kuin mitä vanhemmat lapsilleen ovat väittäneet. Esim. äiti tai molemmat vanhemmat saattavat olla päivät kotona vaikka ovat aina väittäneet käyvänsä töissä. Eli tuollaisten seikkojen, että voiko kotona käydä päivällä tai lukea siellä, niin niiden hankaluuksien ja niiden saamien vaihtoehtojen kanssa on oltava tarkkana: ehkä ne ovat välttämätön edellytys sille, etteivät vanhemmat romuta mahdollisuutta lukea omin päin ja siis nopeammin. Yleensä on kai ajateltu, että lukea saa kaupunginkirjaston lukusalissa ja kouluateria on käytävä styömässä koululla ilman, että missään välissä käy kotona aiemminkuin koulupäivänä tuossa iässä olisi tehnyt. Siksi leikkikenttä, tai kenties nuorisotalo, olisi hyvä majapaikka iltapäivälle, samoin kai koulua käyvät kaverit. Usein kai ehdotetaan koulun kirjastoa lukupaikaksi, mutta se on kai liian koulumainen paikka omin päin lukemiseen ja kaikki ympäristön ihmiset siellä ovat urautuneet tavalliseen koulunkäyntiin, etenkin opettajat, keittäjät, siivoojat yms. ja saattavat siksi romuttaa omin päin lukemisen jatkumisen.
Koulukirjat ovat kivoja aikusille, jotak lukevat niitä pikipäiun. "Kiinnostavaa asiaa", he sanovat ja ovat siinä rehellisiä. Siksi omin päin lukeminen esim. kesäloman jälkeen suoraan aloittaen voisi olla kivaa ja sujua hyvin, paljon mukavammissa merkeissä kuin koulu, etenkin jollei tarvitse lukea koulutunnin verran asiaa kerralla vaan voi lukea vaikkapa muutaman oppitunnin asian kerralla vai mikä nyt mielihyvin sujuu. Asia tarvitsee jonkin verran kertaamista ja siksi olisi hyvä pitää lukemisen ja tehtävien tekemisen välillä yleensä ainakin puolen tunnin tauko muissa puuhissa, niin oppii, mistä muun elämän keskellälöytyy kouluasioiden muistilokero ja niiden tekemisen hyvä laatu taas. Koulun kiehtovuuteen on kai syynä se, että on kiinnostunut muustakin, tekee sukelluksia kaikenlaiseen kiinnostavaan, mistä voi oppia maailmasta mutta sivistyneen tervehenkisesti, esim. kuunnella radion asiaohjelmaa, lukea hyvästä tietosanakirjasta jostakin kiehtovasta aiheesta ja jäädä sitä hiukan sulattelemaan, lukea lehteä, sukeltaa kiinnostaviin maailmoihin hyvästä laadusta ja terveestä järjestä tinkimättä. Sillä tavoin tehden lähestymistapa opintoihin on parempilaatuinen, ymmärrys parempi ja huomio ei niin väsähtänyt eikä urautunut, ja siksi aikaa saattaa kulua vähemmän mutta oppia enemmän. Joskus on hyvä keskustella muiden kassa esim.  vanhempansa, ikätyoverien tai jonkun aikuisen kanssa jostakin opiskelemastaan aiheesta, niin saa siihen tavallista näkökulmaa ja käsityksen tavallisesta laatutasosta. Jotta omin päin opiskelu toimisi mielekkäästi, olisi oltava oppilaita parhaasta päästä hyvällä ymmärryksellä varustettu, niin koulu olisi mielekäs omin päin.
Kurssit olisi tentittävä koululla, kenties jopa tavallisina koepäivinä muttei kai välttämättä. Mutta jos oepttaja on laiska tekemään omia kokeita eri luokkien eri tahdissa ja eritasoisesti opiskeleville omin päin lukeville oppilaille, niin voi se olla iso käytännön este omin päin lukemisen tiellä. Siksi olisi kai hyvä tähdätä siihen, että osallistuu kokeisiin silloin kuin muukin luokka, vaikka olisi lukenut aiheen jo kuukausia aiemmin. Näin voisi lukea esim. joissakin kursseissa vikkelämpää ilman, että se toisi hankaluuksia opettajille.

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
"264. Jos tekee kaavamaisesti yhtä putkea vain, ei ymmärrys kehity yhtä hyväksi kuin monipuolisemmin samaakaan työtä tehden, saati sitten elämäntaidot laajemmin. Siksi olisi hyvä ihan tarkkaan viljellyn perspektiivin sijasta sallia elämänmakuisuutta, jotta näkee, missä mennään, ja jotta taidot kehittyisivät. Siis esim. ruokaa hämmentäessä ei hämmentäisi ihan tasaiseksi asti vaan jättäisi epätasaisemmaksi, työn jälkeä näkyviin, niin että voi sitten esim. huomata, että jos olisin laittanut sakeampaa, niin olisiko maku, näkö ja tuntu ollut parempaa, että on kirjoa ja näkee, missä kohden kirjoa on hyvä, koko ajan oppii jotakin uutta, vaikka muuten ei mitään muuten kuin muistelemalla toisia kertoja ja vertaamalla niihin muististaan, mutta silloin on voinut esim ravinnontarve olla erilainen eri tekemisten, sään ym olosuhteiden myötä."
Näin esim. kouluopetuksen laatua parantasisi se, että ainakin osa paremmista oppilaista lukisi omin päin ainakinosan kouluopista.

13.7.2017   Itseopiskelemisen tapoja on varmaankin erilaisia ja niinpä kannattaisi luokitella itse lukevat oppilaat ainakin muutamaan erilliseen ryhmään lukutapansa vuoksi. Koulua tylsänä pitävät hyvätoppilaat varmaankin ihan vain lukevat, eivät kamalan koulumaisesti eivätkä kai kamalan opiskelumaisesti. Sitten on niitä, jotka olivat ihan hyviä tavallisessa koulussa mutta jotka opiskelevat työmäisesti, koulua ja koulutapaa hyvänä pitäen ja heillä ei kai ole niin kovaa kaipuuta päästä tavallisesta koulusta eroon. Sitten on ulkomaalaistaustaisia tai esim. vanhempien puolesta osin eri kulttuuria olevia, joilla on taipumus joutua eri lokeroon kuin muut, jotenkin olla ymmärtämättä, miten tavallisesti piti tehdä, ja niin eksyvät myös omin päin opiskeluun noin vain kuin huomaamattaan, mutta heidän lukutapansa siis on erilainen. Sitten on niitä hitaampia oppilaita, jotka kannattavat tavallista koulua, ja itse opiskelu ei ole heitä varten, vaikka varmaankin he ovat opettajien suosikkeja, kamuja. Mutten varmasti tiedä, mitä näitä ryhmiäon, mutta ne kannattaisi kumminkin pitää omin päin lukemisen osalta erikseen, koska lukevat ihan eri opiskelutavalla ja eri motivaatiolla.

Koulua tylsänä pitävän kannattaisi huomata tämä koulun suhteen: ei kannata antaa sille tilaa loputtomasti:
Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
"
* 446. Vanhasta alasta ei pääse kunnolla eroon, jollei lakkaa olemasta usein tekemisissä sen alan ihmisten ja sille alalle suuntautuneiden ihmisten kanssa, sillä mikä tahansa aihepiiri laajenee elämänalueeksi, jos sen ottaa fokukseen ja sille antaa tilaa sen, minkä se ansaitsee. Sen sijaan voisit napata joukon sinua kiinnostavia asioita tai edes ei-ikäviä asioita, olivatpa ne pieniä tai suuria ja tehdä niistä elämäsi fokuksen, elämäsi piirin. Jos esim. nappaat ihan vain jonkin asian, jonka tiedät, mutta joka ei ole aihepiiri elämässäsi, niin näet miten se ajatteleminen elämänalueena tuo sen arkeesi, esim. "paperiliidokit": luppoaikaa, paperia, lapsia, lapsuuden lennokkihaaveita, lentokoneita ja hävittäjiä, käsillä tekemistä, näppäryyttä, käsitöitä, lasten leikit, työhön kyllästymistä, venttaamista, paperista taitellut esineet, värillinen paperi ja askartelu, paperitöitä ja lukemista, opiskelua - kuinka usein tällainen henkilö törmää paperiliidokkeihin liittyvään aiheeseen? Entä sinä tavallisesti?"

Jotkin isät ja kouluun tykästyneet lapset tai nuoret kai yleensä vaativat koululle tuohon tapaan tilaa, että missä koulu vain tulee puheeksi, mihin se mitenkään voisi sopia, mutta sivuuttavat silloin sen, ettei se sovi kaikille eikä etenkään kaikkeen niille, joille se sopii huonosti tavallisestikin. Eli tuo on aivan liian paljon asemaa koulunkäynnille, ja tilalle kuulusikin oppivelvollisuus, joka salii itseopiskelun, sekä elämänkokemuksen ja yleissivistyksen kartuttaminen ja harrastaminen omin päin.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 16.48 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 10. kesäkuuta 2017
Kesä ja työssäkäynti
Lainaus pitkästä vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html kohdasta "Jos kesällä huono tai kumma olo" :


"C4.   Jos kesä tuntuu jotenkin lättänältä ja vaisulta, se johtuu ehkä siitä, että sinun olisi pitänyt tehdä selvä ero työhön ja siihen liittyviin asioihin käyttämäsi ajan ja vapaa-ajan puuhien välillä, esim. aikatauluttaa työajaksi osa kustakin arkipäivästä ja muina aikoina järjestää jotakin toimeliasta kesäpuuhaa, esim. kesäretkiä, niin että on selvästi ihan eri aika, erilainen ajanjakso kuin työ, loma-aika voimia tuova rentouttava ja virkistävä.

C5.   Jollet tunnu saavan rauhassa nauttia kesästä, vaihda vapaalle, esim. selvästi lomavaatteisiin, ja mene ehkä johonkin kesätapahtumaan tai harrasta jotakin liikuntaa, sillä kesä on lomailua varten eikä vartin huilitauko työn välissä.

C6.   Kesällä jos on töistä tullessa jäänyt jotenkin niuho ja/tai urilleen jäänyt olo, joka ei sovi kesään, niin pitäisi ensin tarpeen mukaan ehkä huahtaa hetki, haukata jotakin ja juoda kylliksi vettä tms ja kenties nopeasti vaihtaa vaatteet lomailevampiin. Sitten heti perään puuhata tovi tai muutama jotakin,mikä on tavallaan työmäinen tekeminen, siis oikeaa tekemistä, johon uppoutuu, mutta selvästi vapaa-ajan aiheita eikä työn tyyppistä, niin pääsee irti työtottumuksista ja vapaa-ajanvieton aiheopiiriin. Eli esim. peli, jonkun vapaa-ajan huolehdittavan asian tekstin lukeminen urakkana, lehtijutun lukeminen vapaa-ajan aiheesta, jonkin vapaa-ajan asian huolehtiminen, jokin harrastus, jokin kesätekeminen tai ehkä kuunnella radiosta jokin kiva laulu. Sen jälkeen mieluusti ainakin hetken jotakin tekemistä, missä on reipastahtista liikuntaa, vaikkapa puutarhaan tai pyörällä käväistä jossakin ja jutella ihmisten kanssa ja/katsella vehreyttä. Loppuaikakin vapaasti mutta motivoidusti ja muiden kanssa yhteen sovittaen "Elä ja anna toisten elää"-periaatteella.

C7.   Jos kesä tuntuu tasapaksulta, mielenkiinnottomalta ja ehkä liian kuumalta ja löllöltä, niin olet kai ajatellut kesää pidempänä kuin se onkaan ja et ole poiminut tapahtumista, harrastusmahdollisuuksista ym ohjelmista niitä kiehtovimpia vaan ollut puolella mielellän liian monessa ei-niin-kiinnostavassa mukana. Kesä on hyvää aikaa kohokohdille. Vaikket pääsisi tosi kiinnostavaan tapahtumaan kuin vaikka kerran viikossa, niin kannattaa se kumminkin, vaikka matka niihin olisi pidempi. Silloin jos viikolla vaikka joskus käy lisäksi uimassa, niin piristää se mieltä ja tuo hyvää oloa sekä fyysistä jaksavaisuutta. Samoin vehreys tuntuu vahvemmin, jos on elämässä muutakin kiinnostavaa eikä vain aina samat pari hassua puuta tai pensasta ja päivät pitkät ei mitään tekemistä. Toimeliaisuus ja liikunta tuovat hyvää mieltä ja kihetovat asiat saavat elämän tuntumaan täydemmältä. Jos olet vaikkapa lomamatkalla mukana vain skriik skrääkmuiden seurana, et ole palsillesikaan niin hyvää loma-aikaa tuova kuin jos olet hyväntuulinen, reipas ja elämästä kiehtouutunut, sellaiseen muitakin reippaasti lähettävä."
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 14.05 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 9. toukokuuta 2017
Kevennyksistä
"
Onnesta itkeminen
Olen elämäni aikana ainakin yhden kerran itkenyt onnesta. Olin 13, kun syksyllä perheessämme juteltiin koiran hankkimisesta. Joululahjaksi sitten saimme kirjan villakoirista. Vanhempani olivat aina pitäneet kirjoja valtavan tärkeinä, elämään uomia avaavina. Ja niin kirjan saaminen merkitsi, että se tie oli perheessämme auki. En niin koirista triennyt, mutta kirjan kannessa oli kuvia villakoirista erilaisista eri tilanteissa, ja jotenkin se oli niin paljon paremman elämän oloista kuin koululaisen elämäni, että tavallaan itkin surusta tavallista koululaisen elämääni ja tavallaan huojennuksesta, kun puutarhakuvat koirineen olivat niin rennon huolettoman hyväntuulisen näköisiä: näytin tosiaan varmasti pääsevän parempaan elämään, yhdessä muun perheen kanssa ja siksi sitäkin varmemmin, olihan koiran hankkiminen heidän ideansa. Kesäloman alussa meille sitten hankittiin villakoiran pentu, tosin erivärinen kuin mistä oli ollut puhetta, ja se eli meillä kunnes kuoli 14-vuotiaana, puolet mistä ajasta olin jo asunut poissa vanhempieni luota missä koirat olivat.
Luulen, että Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi onnistuessaan synnyttää samantapaisia tuntemuksia: ovat tiet parempaan elämään auki ja jos itkettää, niin se, ettei ennen, vielääsken ja pitkääna iemmin, ollut niin.
Ikä kai on tuollainen ilmiö: saamme haaveitamme toeutettua, kun taitavampina pääsemme itse valitsemaan enemmän, eriytymään enemmän omakaltaiseemme elämään.
Vanhuksille http://harmaahapset.blogspot.fi ,
taitojen oppimisesta harrastuneille http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
ja omaa elämää lisää haluaville http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html ,
työn ikeestä vapaa-aikaa lisää haluaville http://workandfreetime.blogspot.fi,
sekä oma käsitykseni hyvästä elämästä, esim. kesäloman lopulla kuten tuossa laulussa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/04/onni-tekemisentapa-elinymparisto.html
ja hyvän elämän ohjeita monta tervehemnkisyyteen liittyvää http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
(ja yritelmiäni tautien parantamisesta http://parantamisesta.blogspot.fi  hakemisto ) 

* * *

Mitäs näitä muita ilonaiheita onkaan, mistä olen kirjoittanut? Olen paljon hyödyllistä yrittänyt laatia. On vaikka vuodenajat http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ,
käytännön taitoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi ,
laulamisen ym taitoja http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi ,
tämä paratiisiaiheinen blogi http://paratiisiteoria.blogspot.fi ja parhaimpien linkkieni kokoelma http://joululahjoja.blogspot.fi
ja nimeäni klikkaamalla löytyy profiilisivuni blogilista, jossa on kymmenittäin eri aiheita.
Ympäristöasioihin jotakin avuksi olen kirjoitellut blogissani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi .
Masentuneille avuksi linkkejä on listassani http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi ."

Lainaus blogistani http://paratiisiteoria.blogspot.fi 
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 12.45 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Yleistämisen taito, pomon työnkuva, ym
Kirjoittaelin tuollaisen blogimerkinnän http://ihmispaata.blogspot.fi/2017/05/yleistamisen-taito-ihmisiin-liittyvissa.html alkua :

"
Yleistämisen taito ihmisiin liittyvissä kysymyksissä ja objektiivisen ajattelun kyky
Lainasin kirjastosta kirjan pomoista ja toisen vähemmistöjen oikeuksista. Molemmissa aihepiireissä on jonkun huonon akateemisen ajattelukyvyn omaavan taitpumusta luokitella kamala määrä aivan erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä samaan lokeroon niin, että lokeron jotkin piirteet ovat joltakin yksilöltä tai ryhmältä nmallista kopioituja ja toiset toisilta, mutteivät koko ryhmältä, ja niin soveltaminen menee pieleen, kun yksilöt ja ryhmät ovat erilaisia. Tähän on syynä objektiivisen ajattelun kyvyn heikkous ja elämänkokemuksen puute. Tarvitaan laajempi objektiivinen ajattelukyky, jolla tehdä sellaisia jaotteluja ja luokituksia, joita filosofian alan keskustelun selkittäminen varmasti objektiiviseksi vaatii. Kaikkien ajattelukyky ei tähän yllä eikä nuoremman väen sosiaalisen kokemuksen määrä, mutta itse ainakin osaisin tähän jotakin malliksi tehdä laajemman elämänkokemukseni ja objektiivisenmaailmankuvani avulla.
Pomoja käsittelevän kirjan otsikoihin ensin kommentoisin: Miten pomon roolia voi selkeyttää? -> Pomo paapoja, siis tyypillinen naisihminen, joka saa ryhmän toimimaan hyvin yhteen, tai sitten vuosikymmeniä vanhemman ihmisen taitotason tapaan isoisämäisesti huolehtimassa nuorempien erilaiset tarpeet, sekä työn tekemisen että kehittymisen että yhteiskunnan toiminnan että sitä tukevan ymmärryksen ja toisaalta viihtyvyyden, jaksavaisuuden ja vapauden vaiuhtaa sen mukaan, mihin sopii. Tai sitten pomo on kellokone, kenties opetustaitoinen mutta lähinnä työvaiheiden huolehtimisesta vastaava ilman kummempia taitoja muuta kuin työnteko ja opetrus.
Mikä ihmeen (yrityksen) strategia? -> Ajattele yritysträ/työpaikkaa joulupukinpajana: se haluaa huolehtia jonkun asian aihepiirin hyvälle tolalle kivasti ja toimivasti, tehokkaan mielekkäästi työtä tehden, haaveiden tasolle työn tavoitteissa ja toetutuksessakin yltäen, ja mahdollisesti tulevaisuudessa uusia elementtejä työnkuvaan lisäten ja joistakin vanhoista urakoista eroon kasvaen."
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 12.43 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 15. huhtikuuta 2017
Lytyssä koulun kanssa ja tervehenkisyys korjauksena
Minua on ryhtynyt ihmetyttämään se, ovatko koululaiset, nuoret aikuiset ja kenties aikuisetkin monessa muussa maassa enemmän pulassa koulupakon yms ruodussa väkipakolla pitämisen kanssa, kun yksilöllisyydelle ei jää kylliksi tilaa. Oman kokemukseni mukaan sellaiseen on yleensä auttanut tervehenkisyyden painottaminen niin omassa kuin ympäristönkin elämässä, siis suomalaismallinen sivistys, terve järki, terveet elämäntavat yms. Terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista olen kirjoittanut blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html mistä noin sata ekaa kääntänyt englanniksikin, mihin linkki tekstin alussa.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 19.45 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 7. huhtikuuta 2017
Kirjoitustaito voi olla yllättävän tärkeä
Olen tavannut kirjoitella paljon nettiin ja tavoitella mahdollisimman hyvää laatua: että olisi antoisaa, selkeää, helposti opittavaa, monelle sopivaa ja elämää ja maailmaa hyvällä tolalle vievää. Nyt sitten kun kirjoitin ihan arvossapidetylle kirjankustantajalle, niin siitä jäi jotenkin urautunut kirjoitustapa, en tuntunut jaksavan huolehtia muuta kuin asiasisällön: en luettavuutta enkä opin vaikutusta lukijan ja tämän ympäristön elämään. Mutta kamalan iso osa koulunja yliopiston oppimateriaalista on siihen tyyliin kirjoitettua: ei vain asia, ei esim. hyvää elämäntapaa tai elämänviisautta. Niin voiko olla, jos jotkin puolet työelämästä ja opinnoista ovat raskaita, niin ne ovat raskaita juuri siihen tapaan kuin minkä nuo asiakirjoittajat jättävät huolehtimatta? Eli kirjoitusten laadulla näyttäisi olevan olennaisen paljon merkitystä lukijoiden elämien kannalta. Itse opin kirjoitustaitoa mm maalaamisesta: ensin opettelin perustaitoja, mm näköisyyttä ja tunnelman saamista oikein, sitten etsin hyviä aiheita, olennaisuuksia, kohokohtia, mitä sanomaa ja opetettavaa hyvällä maalauksella kuuluisi olla, mikä on ikiaikaista ja samalla kaikille sopivaa, yms  (http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2016/07/maalaaminen-ja-muut-elamanalueet.html) http://musicalfactlanguage.blogspot.fi/ ja ehkä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 18.09 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 3. huhtikuuta 2017
Vain kiva työ kannattaa
Hyvälaatuinen objektiivinen ajattelu on pitkälti sama kuin rakenteet hahmottava maisemakatse.
Uuden oppimisessa on aito mielenkiinto aihepiiriin tärkeä: se avaa meidät huomaamaan paljon, vahvasti, selkeästi, syvälle mieleen painuen, arkijärjen ja koko maailmankuvan mukana ollen: ks. taito-ohje sivulla http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
Tästä jo näkee, että kiinnostavassa aiheessa hahmottaa enemmän ja paremmalla laadulla, on jaksavaisempikin, saa siis paljon enemmän työtä aikaan ja jaksaa työssään paremmin.
Vastaavasti tunteidenomaiset kiinnostuksenkohteet parantavat huomiota, vaikka olisivat vapaa-ajan aiheista, eli siis niitä myöten kulkien viisastuu, jos on kyllin tervehenkinen: ks. http://workandfreetime.blogspot.fi (ekan blogimerkinnän kirjalinkki käy aiheen läpi selkeämmin objektiivisesti) ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Tästä näkee myös, että jos jokin ei kiinnosta, niin se yhtään pidempään tehtynä tylsyttää huomiota ja siis tyhmentääpaljon, tekee huonon työnlaadin ja tuo huonon työtehon. Sellaiset tehtävät ovat yleensä paremmin hoidettuja jonkin kiinnostavamman siivellä, esim. että kiva työ mutta 10min -1/2 tuntia lisäksi jonkin ei-niin-kiinnostavan lävitse kahlaamista, hyvästä lähestymostavasta tinkimättä. 




torstai 30. maaliskuuta 2017
Kouluun kevennystä
Blogini http://pikakoulu.blogspot.fi yrittää lyhentää koulua parantamalla ajattelukykyä.

* * *

Jos on vetämätön olo, niin se voi johtua osin siitä, ettei osaa vuodenaikojen elämistä. Olen kirjoittanut vuodenajoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html sekä lämmittelyohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html .

Tervehenkiset tekemisentavat ym tervehenkiset linjaukset ja terveet elämäntavat ainakin yleensä tuovat hyvää mieltä ja jaksavaisuutta http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Ohje "Elä ja anna toisten elää" ratkoo sosiaalisia ongelmia ja tuo paljon vapautta elää omien toiveidensa mukaan http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html

* * *

Luulen, että Savonlinnassa osataan pehmentää myös koululaisten arkea.
http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html

Myös rahankäytöllä on väliä.
http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/rahapuu.html

Taitojen ja lahjakkuuksien oppimisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 19.39 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 6. helmikuuta 2017
Liian komenneltu teini ja löysempi vatsa
Tuollaista mietin, mutten sitten varmasti tiedä
http://parantamisesta.blogspot.fi
"
  Liian komenneltu teini ja ruoka joka tuo löysemmän vatsan
Minua on ihmetyttänyt tällainen ilmiö, että varhaisteini tai teini on liian komenneltuna, ei saa ollenkaan tilaa omalle elämälleen. On kuin vanhempien tarkoituksella helpottamat ohjeet olisivat tulleet tulkituiksi suuriksi elämänviisauksiksi, vaikkei nuori itse niitä niin utlkitse eikä äiti, mutta isäkö tekee virheen tai pikkuveli tai lemmikkieläin tai vanhempien ammattialojen ihailija? Nuorelle sillä tavoin esikuvia olisivat kai ihailemiensa harrastusten vanhempi väki, joka voisi omalta osaltaan olla näyttämässä tietä aikuisempaan elämään, nuoren itse toivoman tyyppiseen.
Mutta voiko olla, ettei nuori koe itse ottavansa komenteluita niin tosissaan vaan hänen huomionsa on jotenkin muusta syystä kapeutunut enemmän kuin millainen hänen oma kapasiteettinsa olisi ja mielipiteensä tilanteesta. Voiko huomion kapeutuminen olla samantapaista kuin hänen kakalla äheltäessään: hänellä on kyllä kapasiteettia aika paljon tai paljonkin, mutta sillä hetkellä se ei ole käytössä kuin kapeutuneena vain? Voiko kyse siis olla esim. siitä, että kakkaaminen ja peräsuoli eivät toimi tuossa iässä oikein, vaan on kenties liian kova vatsa? Eli tarvitsisi jatkuvasti syödä sellaisia ruokia, joista tulee löysempi vatsa. Ja ehkä käydä kakalla useammin, peräsuolen tyhjemmäksi."

Huomio kai kapeutuu ikävissä tilanteissa, painostettuna, esiintymisjännityksessä, keskittyessä yms. Etenkin kai, jos on maha kipeä tms, jolloin huomio siirtyy ikävästi häirittynä ollessa mahakipuun tms. Ja jos jokin sosiaalinen suhde painaa, niin ehkä huomio vain kapeutuu, kun ei pääse sanomaan, mikä on vikana: että koulu ja vanhemmat painavat, oma epäitsenäinen asema.
Mutta teinillä ja nuorella aikuisella epäitsenäisiä kai ovat vanhemmat: he jäävät venttaamaan, että mites tässä käy, kun lapset lentävät pesästä eikä vanhemmille jää päivän ohjelmaa ja seuraa, ei tekosyytä sille, ettei tule niin paljoa saavutettua. Eli jos joku tuumii,e ttä kohta tässä joku räjähtää räkättämään minulle, niin kyllä se on vamnhemmat eikä teini. Vanhemman huomio on siis kapeutunut ja siinä seurassa kapeutuu teinin huomio, mutta teini tarvitsisi hyvän huomion oman aikuisen elämän alkutaipaleella kun taas vanhempi kulkee vanhoja uriaan.   Mutta eikö se selitä vain osan ongelmasta?

Haluaako isä pitää teinilleen seuraa vähän kuin kakalla olisivat? Onko se hänen käsityksensä elämänviisaudesta, päätellen siitä, miltä teini on näyttänyt elämästä puhuessaan?
Eielämänviisaudessa ole kyse seksistäkään. Auttaisiko isän ajatella jalansijoja, kun teini on lähtemässä kävelemään omaan aikuiseen elämäänsä?
Muttei ole hyvä isän liikaa miettiä aikuistuvien tai aikuistuneiden lastensa elämänvalintoja, jollei yleesä tue erilaisia valintoja vaan vertaa liiaksi omaan elämäänsä.

Entä onko äiti ryhtynyt ajattelemaan miestään teini-ikäisten lastensa seurassa ollessaan, eikä enää lapsia itseään, vaikka komentelee heitä?

* * *

Jos taas lapsi on liian komenneltu kapeuttavalla tavalla, niin voisiko siihen olla syynä tämä:
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/07/vaarinkasityksia-ajattelukyvysta.html
"22. Lapset eivät yleensä ole tyhmiä vaan käyttävät montaa eri lähestymistapaa, niin kuin hedelmällisintä onkin, ja saattavat kokeeksi käyttää myös hedelmättömiä lähestymistapoja, kun luulevat, että ne ovat harjoittelusta kiinni, mutta se tyhmentää ja noitakin asioita oppisi, jos käyttäisi kokonaista kirjoa lähestymistapoja ja oppisi niistä sitten hedelmällisimmät. Tyypillisimmillään tällainen virhe tulee vastaan insinööritaidoissa, sosiaalisissa juonitteluissa (ruutumalli ei sovi niihin) ja teoreettisen ajattelun oppimisessa. Ei siis saisi kiinnittyä ensimmäiseen mielikuvaansa siitä, mikä noiden asioiden tyyli kuuluu olla, vaan kehityttävä taidoissa ja muodostettava aina vain uusi tyylimielikuva hedelmällisimmistä ratkaisuista. Onnistuneen ratkaisun kriteeri ei ole tyyli vaan taito ja onnistunut tulos, jossa ei ole isoja haittavaikutuksia muuhunkaan elämään ja maailmaan & siis myös toisiin."
"5. Tyhmä tekee ajateölessaan isoja merkintöjä "Tässä on TÄRKEÄ asia." ihan jo tavallisista pikkujutuistakin. Fiksu tekee monen monta merkintää samalla kertaa ja niistä muodostuu monimutkainen rakenteinen kokonaisuus, jossa on paljon asiaa. Herkkyys on toinen nimitys älylle ja taidolla, piittaamattomuus typeryydelle ja taitamattomuudelle."

Luulin tässä lukevan, ehkä lukeekin jossakin, mutten jaksanut kahlata läpi, että kun lapsi harjoittelee tyhmimpiä ajattelutapoja, esim. insinööriajattelua, niin se on näkyvintä ja sen kunnollisuus on helppo havaita, ja niin vanhemmat olettavat sen lapsen ainoaksi kunnolliseksi ajatteluksi, lapsen erikoistumisalaksi, ammattihaaveeksi.

* * *

Liian korkea kehonlämpötila kuin keväällä talkvivaatteissa voi tuoda tokkuraisuutta ja komenneltua oloa.

* * *
http://parantamisesta.blogspot.fi kohta B514. Lasten "kiinalaistuminen" ja esikuviksi laitetut aikuiset paljon vähemmän dominanteiksi   9.7.2017
"En tätä niin tunne, kun ei minulla ole omia lapsia, mutta olen jonkun kerran kuullut lasten äidin valittavan, että lapset ovat jostakin lähtien olleet paljon tyhmempiäja sen näköisiä kuin heidän kohdalleen olisi tullut kiinalainen, jotenkin kaavamainen ja ei niin elämästä ymmärtävä. Mutta niin kai käy, kun lapsille laittaa pakolla esikuvan, joka ei ole ollenkaan niin taitava kuin mitä vanhempi luulee, tai joka on väärältä puoleltaan esikuvana äidin tms aikuisen pakolla laittamana, kai väärinkäsityksen vuoksi. Näin käy mm kun lapsi tekee jonkin ihan pieleen, usein siihen kai ovat syynä vaikutteet esim. koulun opettajan lapsuudesta, jolloin ei todellakaan saisi laittaa vaikutetta opettajilta, vaan antaa lapsen yrittää itse, ilman mallia opettjista, saati sitten näiden nuoruudesta, sillä koulusta pitävät eniten juuri tyhmimmät oppilaat, jotak eivät itse selviä. Tai sitten lapset ovat halunneet oppia jotakin eikä äiti ole tiennyt, kuka osaisi malliksi, mutta luullut, että se ja se, esim. opettaja, muttei tämä olekaan ollut siltä puoleltaan taitava vaan vain ulkoa lukenut tai ihgan muista kiinnostunut, vaiklla vaalimista niiltä osin, joilta äiti komentaa lapsia ottamaan hänestä pakolla mallia.
Kanssa josäiti käyttä terminologista tyyliä, jotta lapsi miettisi itse eikä kopioisi, niin sellaisia viestejä ei saa laittaa ihan lähelle lasta muttei kauaksikaan, vaan lapsen pitäis saada tehdä oma versio kostakin ajatuksesta, tekemisestä jne sen etäisyyden sisäpuolella hyvin, jolle terminologinen viesti, kenties suoran käöden ojentaman päähän, on "ajatuskuplassa" äidin sijoittama. Toisaalta viestiä ei saa jättä niin kauaksi, että lapsi joutuu ymmärtääkseen kopioimaan sen lähelleen, jolloin myös jää ilman omaa versiota. Sama juttu kouluopin suhteen.

29.7.2017   Kanssa noin 14-vuotiailla teineillä on kai taipumusta olla osaamattomia, mukamas kuin oma arkijärki ei kokemattomalla toimisi vaan tarvitsisi lisäät ietoa ja taitoa, mutta kyse on kai siitä, että jostakin tulee lättänä perspektiivi, jokajumittaa järjen, lätistää havaintokyvyn heikoksi lähes olemattomiin ja tekee riippuvaiseksi toisten siivellä tekemisestä. Tuo on kai aikuisten maailmankuvan perustietojen perspektiivi, joak ensi kertaa siinä iässä tulee mukaan. Se myös kuuluisi etäämmäs ja lähelle oma ymmärrys ja oma arkijärki, omat tekemiset ja oma arkijärkinen havaintokyky. Sopiva etäisyys lienee noin metrin päässä etuviistossa, hiuka yläviistossa."

7.8.2017   Jos 14-vuotiailla on tuollainen lättänän oloinen teoriaperspektiivi jostakin tulleena aikuisten maailman mallina, niin jotkut kai ajattelevat, että  vaikkapa 17-vuotiaalla on mukana mm juuri tuota 14-vuotiaan perspektiiviä, ja siitä sittent ulee liian lättänä ruodussa kulkemista olettava tyyli jopa 17-vuotiaille. Muttei 17-vuotiaalla ole 14-vuotiaan perspektiivi samassa muodossa kuin 14-vuotiaana, vaan 15-vuotiaana tuo käsitys aikuisten maailmasta on muuttunut arkijärkiseksi ja elämänmakuiseksi ja 16-vuotiaana se on kasvanut itsensä toteuttamisen ja oman tien löytämisen, mm oman ammatin löytämisen ja omien kiinnostuksenkohteide, elämäntapahaaveiden, tyylikkäiden vaatteiden, itselle sopivien harrastusten yms löytämisen perspektiiviksi tuon arkijärkisen yhteiskunna toiminnan ymmärtämisen lisäulottuvuutena, ihan niin kuin koulukin  ja media toivovat teinien kasvavan.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 23.18 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 24. tammikuuta 2017
Koulupakko kaipaa aikuisilta ajattelun perusvalmiuksien kertaamista
Aikuiset tuntuat tekevän kamalan isojä tökeröitä ajatusvirheitä koulupakon ja koulun tarpeen määrän arvioinnissa.
Jos poika tuntuu tarvitsevan koulua, niin ei ole oikein oäätellä, että laitetaanpas tyttö kouluun.
Jos opettaja ainakin aikanaan tarvitsi koulua, niin ei ole oikein päätellä, että kyllä koulua on lasten käytävä.
Jos pojan kouluntarve huomattiin juuri vasta sen jälkeen, kun oli kouluun menosta ollut puhetta ja hän oli aiheesta kiinnostuneena alkanut ottaa mallia opettajasta, niin ei ole oikein päätellä, että poika tarvitsee koulua, vaan opettaja tarvitsi koulua aikanaan, mahdollisesti vieläkin tarvitsee, kun hänen kanssaan seurallisia ollessaan aikuiset alkavat tehdä noin kamalan isoja ajatusvirheitä. Opettaja kai oli harjaantumisluokkalainen ja juuri kouluntarpeensa vuoksi halusi itse opettajaksikin.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 19.35 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Työssään kehtittymisestä
Katso http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2017/01/12-tyossaan-kehtitymisesta.html
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 17.26 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 19. tammikuuta 2017
The elderly and the unemployed
As a child I dreamed of high position, in politics or otherwise caring
the affairs of the world to a good state. Later on I have dreamed of
content basic life according to the human nature. And as I have
matured, I have found myself outgrown from academical world and from
many other professions in which one works like that. So I have gotten
distance to official position. Those who do not care about the world
or about how they affect others, grasp position eagerly, regardless of
the consequences, regardless of the harm they cause by their lack of
skills and responsibility. Those who are responsible and skilled find
position just hard work, they get drained, exhausted. But if one is
just an ordinary citizen without 8 to 4 work, one has energy left over
one is like on a holiday, eager to grasp new challenges, with time to
ponder deeply, do one's best, approach things the amount that one has
to give to them and how much one is interested in them. One can so
find new solutions, rise to higher level of skill and quality of life,
also in one's found answers, one is kind of a guide to new times, to
more skilled times in the art of living and in understanding the
wolrd. How many find it like this, when pension is agreed by all to be
a good option at high age. Many, I guess, maybe most.

Why retired people often lose position in the eyes of their former
profession? Many work because they are given a task by their boss.
They get paid only for those tasks. There is no room reserved for
individual guidance by one's own understanding. Often it is so in
their whole life. So when a boss retires, his/her communication ceases
to be a command, and so it gest bypassed like just about everything
else.
If one wants to communicate new ideas, suggestions, better ways of
doings etc, a good way to communicate them is via common sense backed
up by reader's understanding about educated subjects at large.

* * *

Moni kai ajattelee, ettei työttömänä saa kunnollista jälkeä, mutta se on ulkoa lukeneen tilanne, ei omilla aivoillaan ajattelevan, itse asioista välittävän vastuuntuntoisen aikuisen. Perässähiihtäjä tarvitsee työn, kun taas omia teitään kulkeva saa kunnollista aikaan myös omalla ajalla.

* * *

Työuran loppuessa ja jäädessä eläkkeelle, tai lasten muuttaessa pois kotoa, tai muun pitkän urautuneen jakson loppuessa uusi aika ei tietenkään ala vanhan jatkeena, ei samanlaista tyylilajia jäljitellen tai toisten ketomien tärppien aivottomaan toistamiseen perustuen, vaan ensin on tyhjää aikaa, järjestellään vanhan elämän rippeitä pois ja uusia kuvioita mukaviksi ja käteviksi, ja sitten on kiinnostuksenkohteita, sitä sun tätä ihan omana itsenään elämää kantavaa ja tekemistä tuovaa, kuten "joo, tulen kyllä sinne mielelläni", "sehän olisi tosi kiinnostavaa, milloin se on ja missä, voin kyllä sen eteen jotakin tehdä", "mistä löytyisi...". Näin syntyy uudenlainen tekemisten kirjo ja ihmiskontaktien tyyppi elämänsisällöksi,mikä sitten toimii oppaana uuteen niin ikään itselle hyvin sopivaan.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 10.45 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Lasten ja aikuisten välisestä kommunikaatiosta
Lapset eivät ajattele vähän vaan paljon ja eivät palikkajärkisen teknisesti vaan filosofisen näkemyksellisesti, mutta kun ovat aloittelijoita, usein ihan ekakertalaisia, jotka eivät tiedä asioista melkein mitään, niin teot jäävät lyhyiksi, simppeleiksi mutta tavallaan myös näkemyksellisiksi tai hauskoiksi.
Vanhemmat sen sijaan ajattelevat, että lapset harjoittelevat yksinkertaisia asioita, ja siksi vanhemmat toistavat kaavamaisesti samoja ja ovat hitaasti urillaan, kun ei muka tapahdu mitään tai synny sanottavammin uutta.
Joillakin vanhemmilla on kai kouluun liittyvä käsitys, että lasten tulisi harjoitella teknisiä ajattelun perusvalmiuksia, mutta lapset kai kaipaavat haastavampia tehtäviä ja puutteet perusvalmiuksissa eivät liene perusasioiden puuttumisesta johtuvia vaan ihmistyyppien välillä valitsemisen tuomia eroja sekä elämänviisauden ja taitojen matkimisen tuomia tyylilajivalintoja yms, missä pikkujutut jäävät elämäntapavalintojen varjoon.
Opettajista osa on entisiä harjaantumisluokkalaisia ja siksi teknisiä ja kouluun uskovia. Osa kai taas on opettajankoulutuksen muovaamia:sanotaan, että lapsille pitäisi tarjota mahdollisuuksia elämää varten, elämää varten tarvittuja valmiuksia, ja katsotaan, miten joku taitava on opettanut, olisitko itse osannut saman opettaa noin hyvin, entäs sitten muut jäljelle jäävät asiat mitä niistä nyt heti osaisit opettaa nuori aikuinen opettajaksi aikova, jollet ole 40 vaan 20. J asitten kun olet oravanpyörässä, niin käytännön hankaluudet pitävät meinigin urillaan. Opettaja tuntuu luulevan, että koulu olisi kevyttä lapsille. Ero opettajaan on kais iinä, että opettaja tekee työtään muun elämän ohessa, leppoisasti, kun taas palset käyvät koulua koulun diktatuurin varjossa. Lpaset tarvitsisivat lisää vapautta, mikä kai tarkoittaa, ettei kotona tehtäviä läksyjä, ei koulumuottiin vapaa-ajalla ja että kullekin juuri itselleen sopivia haaveharrastuksia eikä vain perusvalmiuksia myöhempää varten, esim. itse olisi halunnut soittaa pianon ja harmonikan sijasta viulua, ja tanhun sijasta jotakin koko kropalla tanssittavaa sekä lukemisen sijast apartiota ja hevosia.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 23.13 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 23. marraskuuta 2016
Lasten asema ja kaikkien elämänlaatu & meiningin tervehenkisyys
Lapsia koulu jotenkin tyhmentää, koulujärki jyrää yli lapsen oman ymmärryksen ja tuo epäviisautta, mistä syystä lasten elämänlaatu on huono. Miten suuri osa aikuisten työelämän järjettömyyksistä on lapsilta tulleen kouluvaikutteen tuomien urautumien ym piittaamattomuuksien ja palikkajärkisyyksien seurausta?
Mihin siis lasten asema katoaa? Siihen kai, kun joku aikuinen, mieskö?, niputtaa lapset joukoksi, jonka yrittää sovittaa samaan kaavaan, ja niin joku tyhmä poika haluaa jatkaa tyhmän perustason kanssa ja koko porukka joutuu niin sille sidotuksi, tai joku tyhmä tyttö sanoo, että alkeelliset jutut ovat kiinnostavia ja kiehtovia, ja niin koko luokka joutuu tekemään niitä.
Eli yksilölliset arviot kunkin taitotasosta ja kiinnostuksenkohteista sekä siitä, mistä aiheista ja keistä ihmisistä kantaa vastuuta (mikä yleensä liitty kiinnostuksenkohteisiin): niitä saa harrastaa, niihin saa osallistumisoikeuden, muttei esim. sisarusten harrastuksiin, taitotasoihin yms. Eikö silloin kukin saisi olla omanlaisensa? Ei olisi oikeuksia otettu pois kohtuuttomasti eikä annettu liikaa valtuuksia, jotka käyttää pahantekoon. Ei siis kuulu olla samat oikeudet kaikilla vaan kullakin oikeus harrastaa rakentavia kiinnostuksenkohteitaan rakentavasti.
Pyrkivätkö koulunumerot tähän suuntaan? Mutta kiinnostuksenkohteet pitäisi lisäksi arvioida, ja sallia niitä monta ja niiden muuttuvan ajan myötä ja yksilön harrastavan niitä toisin kuin toverinsa. Ja vastuunkantotaipumus samaten sekä taitoedellytykset siihen tai niiden puute.

* * *
Samaistaako joku lapset heikkotasoisiin, esim. kiinalaisiin? Lapsilla on lahjakkuutta ja oppimiskykyä paljon. Jos joku vasta vuosiapidempään opiskeltuaan on heidän tasollaan, on hän selvästi heikompilahjainen. Yleensä heikompilahjainen ei opi paljon taitavampien seassa hyvin, vaan heikompilahjaisuuden syynä ovat väärät arvot, väärä käsitys siitä, mitä äly on ja mikä ajattelukyvylle edullista ym elämässä pärjäämiselle edullista. Lisäksi heikompilahjaisen tavoitteet voivat olla ihan toiset ja esikuvat kovin osaamattomia tai ylen määrin pärjänneitä. Heikompilahjaisille pitäisi kai kertoa tuollaisista ajattelun taitoon vaikuttavista tekijöistä ja yhteiskuntakelpoisuudesta sen sijaan että niputtaisi heidät yhteen lasten kanssa.
http://pikakoulu.blogspot.fi  pikakoulu.blogspot.fi/2013/07/vaarinkasityksia-ajattelukyvysta.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 2.28 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 1. marraskuuta 2016
Kiehtova harmaa
"* 531. Voiko olla, että kun joillakin miehillä on parempi elämänlaatu kuin monella naisella, niin heille harmaa, siis työmäinen on omantyyppistä mieluista tekemistä, ei raatamista vaan pikemminkin ovat valinneet työn tyypin niin hyvin, että se on heille jatkuvaa tervehenkistä viihtymistä koko työpäivän ja vapaa-ajallekin sentyyppiset asiat tuovat hyvää mieltä. Että pitäisi olla jokin niin iso mieliteko, niin hyvin itselle sopiva elämänalue, että sitä tekisi työmäisen verran ja muut vain tuumisivat että huh huh mikä urakka! Mutta itse tuumisi, ettei tämä mitiä, ihan hyvin sujuu, kyllähän tässä viihtyy ja ihan hyvin jaksaa. Ettei työ silloin kenties olisi kaikista hienoimman kuuloinen mutta toisi hyvää elämää tervehenkisesti."
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2015/07/10-vielakin-lisaa-huomioita.html
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 13.29 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 25. lokakuuta 2016
Ostoksissa onnistumisesta (parempi vapaa-aika)
Kun minusta noissa muutamassa aiemmassa kohdassa on näyttänyt siltä, että työelämään ja opintoihin liittyvän tyylinen raskas taakka tulee myös siivoamisesta, niskassa painavasta laskunmaksusta ja hiertävistä arjen ihmissuhteista, niin ehkä myös tämäkin, ostoksissa ja vaatteiden valinnassa onnistuminen, tyytyväisemmäksi samalla tai vähemmällä rahalla. Kun tavallaanhan on niin, että jos arjen vapaa-aika olisi kovin onnistunutta eikä työväsymyksen ja arjen pakkojen ym olosuhteiden romahduttamaa, niin elämä kokonaisuudessaan olisi parempaa, vaikka käy töissä tai opiskelee.

Lainaus ympäristöaiheisesta blogistano http://kokonaiskuvat.blogspot.fi
" sekä se, etteivät ruokapaukkausten tyylit useinkaan ole käyttäjien mieleen, mihin kai auttaisi se, että kun esim. jugurtteja on useammanlaisia, niin ostaa niitä omantyylisiään, oli se sitten karu, säästöpakkaus tai jälkiruokamainen, ja mautkin ovat vastaavasti eri ihmistyyppien ravinnontarpeen mukaan: mössöä, kirpeää, makeaa vai mitä onkaan, niin kumminkin sitten paketin tyylikin on sille ihmisryhmälle, sille elämäntapamieltymykselle, joka kuvastuu ruassa. Tuo kai meinaa, ettei aina kannata ostaa lähimmästä kaupasta vaan kaupasta, joka tarjoaa noita tuotteita sinun pitämälläsi tyylillä, esim. mummolamainen, perusruoka tai juhlava. Huolissaan tai tyytymättömänä tarvitsee enemmän ruokaa kuin tyytyväisenä ja siksi sen, mitä menettää ostaessaan hiukan kalliimman itseä viehättävän tyylisen ruuan, säästää kai siinä, että jos niin tekee useamman ruoka-aineen kanssa, niin luultavasti selviää yhtä vähemmällä ruokapakkauksella aina silloin tällöin tai siis per tietty määrä ostettua ruokaa."
Kaipa tuo sama muissakin ostoksissa:

http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/09/vahemmalla-rahalla-mukavasti-elamisesta.html
"Jos rahoja on vähän, ei ole hyvä ostoslistamaisesti äkkiä ostaa, mitä tarvitsee, sillä silloin ei yleensä kiinnitä huomiota siihen, minkä elämäntapaihanteen mukaisia kukin ostos on ja siis siihen, miten sen kanssa viihtyy ja miten mukava se on käyttää, ja niin ehkä tarvitsee lisäksi toisen tavaran tai ruuan, joka huolehtii jonkin toisen puolen samasta tehtävästä, eli hinta tuplaantuu ja tyytyväisyys vähenee. Sen sijaan yhtään isommat ostokset (noin kympin ja yli?) pitäisi tehdä haaveillen: mitä erityisesti haluaisin ja millainen olisi siihen hyvä, minkä elämäntapatyypin osa se olisi: hanki se elämäntapahaaveiden perusteella oikeanlainen (siis mitkä ominaisuudet siihen on erityisesti taidolla rakennettu, mihin käyttöön hyväksi se on tarkoitettu, millaisten ihmisten oletettu käyttävän sitä mihin ja mihin kaikkeen se niinollen sopii ja mihin ei) esim. oikeantyylisestä kaupasta, vaikka olisi jonkin matkan päässä, niin säästät jos saat sen alle kahden ekana läheltä löytyvän halvimman sentapaisen hinnalla. Jollei osaa tehdä näin, niin pidä takoa äläkä osta mitään, niin haaveet syntyvät itsestään ja ylimääräinen aika kypsyttää ne näkemykseksi siitä, mitä haluat ja miten sen saat kätevästi."

26.10.2016   Vaatteiden avulla sosiaalisen lokeron valitsemisesta http://kauneusjaviisaus.blogspot.fi/2016/10/vaatteista-ja-sosiaalisesta-roolista.html
Työmiesmäisten tasalevyisiltä vaikuttavien naisten "Housujen tuoma lokero on osin sitä, ettei näytä huterolta ja että on aika tavallinen ja miesten ymmärtämällä tavalla tekeväinen niin kuin sekä naiset että miehet hyvin voivat olla, jos haluavat. Ja osin muut tuumivat tyylistä: "On pukeutunut työmistyylisiin vaatteisiin. Haluaa siis olla niin kuin työmis. Työmiehet puuhaavat kaikenlaista. Niinpä sopii hänenkin puuhata kaikenlaista, jos kerran haluaa.", mutta siis kaikenlaista tavallisesti hyväksyttyä. Tavallisesti ongelmana kai on, että vaatteilla on jokin selvä viesti, esim. haluan hissutella kotosalla tai juhlia, niin että se otetaan omana valintana ja kun ei siinä ole mainittu miesten töitä vaan jotain ihan erityyppistä, niin miestentyöt tipahtavat pois sillä kertaa. Toki voi käyttää monelaisia vaatteita, mutta luulen, että jos housujen tyyli on uusi, niin puolisen tuntia ihmisten ilmoilla vasta tipauttaa sentyyliseen toimeliaisuuteen, opettaa, millaista se on muiden mielestä, ja mitä siis on silloin pukeutumisellaan tullut cvalinneeksi. Tyylivalinnat lienevät samantapaisa kuin värivalinnat: valitsen sen ja sen tekemisen, arvot, sosiaalisuuden tyypin, huomion tyypin tms tällä kertaa, kun käytän tämäntyylistä vaatetta, ja tavalliset vaatevalinnat sitten luovat uoman, jossa arki isoimmalta osin on. Ei siis kuulu olla tyylipakkoja vaan vain rehellisi viestejä. Ja kyllin iso kirjo siinä, mitä pukee, etenkin jos ovat selkeitö perusvalintoja, niin luo itselle kuvaa siitä, mitä valitsee ja miksi. Siis haave-elämäntapavalintoja ja arjen elementtejä: esim. pyöräiletkö, mökkeiletkö mielelläsi, juhlitko mielelläsi ja mihin tyyliin, millaisen työn haluat siis karkea ammatin ja työn tyylin tyyppi, millaista kotielämää pidät tärkeänä, mitä vahvuuksia arvostat, mitä arvoja pidät tärkeinä, mitä harrastat innolla, yms."
Kivoja vaatteita ompelemalla  http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html

"En ole tässä niin etevä, vaan paikkakunta, jolla asun, on tuntunut vaikuttavan eniten. Kirjoittelin kuitenkin jotakin:

"Jos olisi ostettava jotakin vain, mikä tekee elämän paremmaksi, niin ensin olisi haaveiltava, että millainen elämä olisi hyvää, ja sittent uon elämäntavan tyylilajin, sen tunnun perusteella ostettava hyvin toimiva harrastusväline, esine, vaate tms. Jos ostaa kirpparilta, niin näin, ja jos kaupasta, niin olisi valittava kaupan tyyli sen mukaan, mikä yleensä tuonut hyvän olon ja hyvän mielen, kivaa meininkiä. Esim. halpakaupat usein satsaavat siihen, että niiden suosimilla tyyleillä vähävaraiunen saisi hyvän elämän, esim. kivasti sujuvan arkjen ja työn iloa."
Katso http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html" 

* * *

15.1.2018   Ostoksissa onnistumisen taidosta yms   http://asiakkaanavain.blogspot.fi

Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 9.14 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 23. lokakuuta 2016
Väsymyksen lieventämisestä
Tuollainen kirjoitelma työpäivän lättänöittävyyden lieventämisestä 
http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2015/07/kirjoitan-taman-suomeksi-kun-en-tieda.html

Auttaisikohan tuohon tuo työtehoa vapaa-ajan avulla blogini http://workandfreetime.blogspot.fi ?
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 17.11 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 24. syyskuuta 2016
Tehtävien vaativuustasosta ja viihtyvyydestä
"193. Yli yksilön koordinaatiokyvyn menevä tehtävä käy näköaistivoittoisesti eikä yksilö saa tilaa elämälleen kummemmin kuin koulutehtäviä tai pakollista työtä tehdessä. Sen sijaan koordinaatiokyvyltä sopivan tasoisessa tehtävässä yksilö tuntee saavansa käyttää sosiaalista silmäänsä ja tilaa itselleen yksilönä, omalle persoonallisuudelleen, tunteilleen ja näkemykselleen, omille tekemisentavoilleen ja toiveilleen, tervehenkiselle elämälle. Koordinaatiokyvyltä liian kömpelö tehtävä puolestaan vaikuttaa liian palikkamalliselta ja turhan kaavamaiselta, vähän kuin vankila.
Samoin koulutehtäviä tms työmäisiä tehtäviä tehdessä käy liikaa tsemppaavan omalle elämälle kituliaasti, sopivantasoisessa tehtävässä olijalle hyvin ja liian alhaisen tason tehtävässä kuin oksat katkottaisiin pensaalta."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 14.35 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 23. elokuuta 2016
Asuinalueen viihtyisyydestä (parempi vapaa-aika)
Tuollanen teksti asuinalueen viihtyisyydestä http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html
 "Se on pitkälti jonkinlainen huaah-tunne niskassa painavan työn sijasta, niin kuin lomailupaikkakunnalle ja vaikkapa viikonlopuille sopiikin. Mutta samalla se on völinta, jota kaikki eivät tee kaikilla paikkakunnilla: jotkut valitsevat mieluummin työasiat vapaa-aikanakin ja sellainen seutu ei ole savonlinnalaiseen tapaan viehättävä."

Ja kans ehkä toi pihametsiköstä http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html
"Täällä Savonlinnassa, missä asun kolmen kerrostalon ryhmässä, on onnistunut sellainen pihametsikkö, jota pääkaupunkiseudulla ja ehkä muuallakin kaivattiin: tavallisen kangasmetsän sijaan tiheä kangasmetsikkö, jossa on reunoilla lehtipuita niin kuin metsänrajoissa usein on, muttei niin tiuhaan. Se on ihan metsikön oloinen, jatkuu muutaman kerran isompaan metsikköön pihan eteläreunalla, ja luo osittaisen näköesteen talojen välille, mikä on asumisviihtyvyydelle hyvä."
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 12.33 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 20. elokuuta 2016
Ihmissuhteista (parempi vapaa-aika & paremmat työpaikan ihmissuhteet)
Ei tämäkään ole varsinaisesti töitä tai kolua tai opintoja, mutta elämänlaatuun vaikuttaa paljon, että tulisi toimeen ihmisten kanssa, vaikka olisi vain sattuman kauppaa heidän kanssaan tekemisissä tai jo vaihtamassa muualle, tai ylipäätään olosuhteiden vuoksi tekemisissä vain.
Perinteinen suomalainen hyvin toimiva tapa setviä ihmissuhteet on sääntö "Elä ja anna toisten elää". Siinä kukin saa tilaa ja ei sotke muiden elämää, ja niin tullaan käytännössä juttuun, vaikkei yhtä köyttä yhdistys oltaisi.  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html
Oma tapani löytää lokeroa itselleni, vaikken ollut toiveiltani samanlainen kuin ympäristöni ihmiset, oli rinnastaa tekemiseni ikiaikaisten terveiden elämäntapojen osina, niiden juonteena, muiden tekemisiin niin ikään tuolla tavoin hahmotettuina, esim. että oman ymmärrykseni ja tunteideni mukaan suunnistan parempaan elämässäni. http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html
Vapaa-ajan puolen ja sosiaalisen puolen kanssa tuntui tulevan paremmin juttuun, kun mietti kannattavansa elämää isolla E:llä sekä hyvää elämää ylipäätään maailmassa, kai ikiaikaisen ihmisluonnon mukaan.
Monet mielikuvat ihmissuhteista ovat mielikuvia nojautumisesta, ja viihtyvyys ja tuki puolestaan tulevat tekemisistään pitämisestä ja samanmielisyydestä.
Usein sivistys ratkoo monta ongelmaa ja sivistynyt etäisyys on usein etäisempi kuin mihin ihmissuhteissa monet hakeutuvat.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 1.38 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 19. elokuuta 2016
Siivoamisesta (parempi vapaa-aika)
Toinen usein niskassa painava arkea huonontava pakkopulla on siivoaminen. Siinäkin on tekemisentavalla ja arvostuksilla väliä.
Jos tekee käskettynä, niin mukaan tulee käskijän tekemisentapa, elämänarvot ja asenteet sekä välit häneen. Jos niiden alaisuudessa siivoaminen on kivempaa kuin omin päin, esim. siksi, että tuo toinen on elämänviisaampi ja kätevämpi, niin käyhän se, mutta muuten olisi parempi tehdä ominpäin.
Yleensä jos elämä sujuu huonosti tai on pulassa, on siihen syynä se, että on ollut liikaa urillaan ja muut olosuhteet jääneet huomioimatta ja niin johonkin ongelmaan törmätessään ei väistönvaraa ole vaan jää jumiin. Eli on ollut kuin henkilö, joka ei itse siivoa jälkiään, ja niin kaikki selviäminen jää muiden auttavaisuuden ja muiden taitojen varaan. Jollei siivoa ihan jatkuvasti kaikkea vaan tavaraa kertyy joltakin ajanjaksolta ja sitten käy kerrostuman läpi, niin huomaa, miten paljon mitäkin tuottaa. Samaan pääsee kai jos kiinnittää asiaan huomiota arjesta huolehtiessaan.
Yleensä ei jaksa pakollisia kovin hyvin, jos on vain pakolliset plus laiskottelua tai saamattomuutta päivän ohjelmana, mutta jos tekee monenlaista ja on kivoja harrastuksia, niin vikkelästi siinä sivussa mm siivoaa, eikä se silloin paina melkein ollekaan.
Siivoamisessa on kiva se, miten hyväksi elämälle saa elinympäristönsä, jotta siellä vietetyistä hetkistä tulee hyvää rattoisaa aikaa ja tekemiset sujuvat joustavasti ja mukavasti. Polveilevuus on usein avain sujuvuuuteen ja viihtyvyyteen, kun voi säätää, minkä verran mitäkin, millä tavalla ja vaihtaa toiseen ja taas eteenpäin niin kuin viihtyy. Ja jos siinä välissä on siivoamistakin, niin käyhän se, kun ei liian pitkään tai raataen.
Yleensä reippautta tuo, kun on vaihtelevan vaativaa eikä kaikki luistettu vähimmällä: jos vaikka joskus siivoaa huonekalua siirrellen, niin se on helpompi kuin ihan vain tietyt aina. Ja jos seassa on erityyppisiä tekemisiä, antavat ne puhtia, kun huonoilta urilta voi vaihtaa toiseen tekemiseen ja takaisin palatessaan tehdä jollakin toisella tavalla, vaikkapa eri laatutason ottaen tai eri vauhdin, eri asioita painottaen, eri ajan sille omistaen.

Sisustamisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html


Kokemukseni mukaan siivoaminen ei ole kivaa, jos miettii "roska, roska, hyi yäk mitens sotkuista, miten voi ollakaan, ja likainen vaate taas lojumassa", vaan jos miettii elämäänsä siivotessaan: "mainos, no näitä mainoksia katson, ihan kiva, mutta noita toisia en, tarttis laittaa ne heti ovella paperinkeräykseen jotteivät menisi huonoiksi ja joutuisi roskiin. Nenäliina, tässä sitä flunssassa olen viime päivät ollut, onneksi ei pahemmin. Alla hiekkaa, kiva olla ulkona mutta kumma että tänne asti kantautuu hiekka, sukissako? Ja likaisista vaatteista, että onko toinyt niin likainen, etä menee pesuun vai käytänkö sitä vielä ja missä haluan ne pitää, jos niitä näinä päivinä käytän?" yms elämän läpikäymistä eikä roskien.Ja puhidstamista olen miettinyt käytännön tekemisenä ja se on kivempi niin, vähän niin kuin puutyöt ja pyykit.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 21.26 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Laskujen maksusta: kivempi tapa maksaa laskuja (parempi vapaa-aika)
Kirjoitran tähän nyt laskujen maksusta, vaikkei se ole opintoja tai työtä Mutta se kumminkin pilaa elämää ja painaa niskassa ja olen huomannut, että se taas johtuu siitä, että sen tekee väärin, eikä niinkään laskunmaksusta sinällään. Eli:
Laskunmaksussa huonoimpia malleja ovat ne, jotka tekevät sitä tai laskujen perintää työkseen, sillä he keskustelevat juuri niiden kanssa pitkällisesti, joilla on hankaluukisa laskujen maksussa, esim. eivät viihdy ja jaksa yrittää. Lisäksi he tekevät sitä liikaa niin että laskuja pursuu korvista ulos. Samoin kireät luonteet, jotka vakuuttelevat tulevansa laskunmaksun kanssa erinomaisesti toimeen, tulevat kentieskireästi toimeen sen kanssa, mutta siitä mallia ottaessa tulee muille liian huono olo: ei viitsisi, kun hyvät puolet olivat toisen henkilökohtaisia piirteitä eivätkä kaikille sopivia.
Sen sijaan, jos itse maksaa laskuja, jotka allekirjoittaa, niin se ei tunnu pahalta vaan ihan tarpeelliselta. Jos esim. haluan lehden, niin tulen kyllä maksaneeksi sen parikymppiä ajallaan ja jää siitä olo, että lehti on tähdellinen, kyllä siitä maksan ihan mielelläni, jos vain rahaa on.
Mutta sitten jos lehti maksaa liikaa, esim. neljäkymppiä, niin jään miettimään, ett' onko se sen väärtti, kun budjetissani ei ole tilaa sitten lähess muulle kuin ruualle, bussilipulle, suokralle ja sähkölaskulle, ja toki vuokralle. Eli säästäväisyys, ajan ja vaivan uhraaminen säästämiselle ja jonkinlaisten raamien ja arvostusten kuvauksen laatiminen itselleen siitä, mihin kuluttaa ja minkä verran, auttaa pitämään laskunmaksun miellyttävänä.
Ikäviä laskuja aikanaan olivat esim. koulukirjat, kun en lukiota halunnut yhtään käydä, niin vanhemmat vain pakottivat ja sinne menivät isommat rahat kuin harrastuksiini, joiden tavallan olisin halunnut elää. Eli laskunmaksun miellyttäväksi tekeminen vaatii, ettet maksa toisten laskuja, joita et itse allekirjoita. Tai siis kai jotakin pientä voi maksaa, jos toinen haluaa, muttei pilata koko budjettia jollakin ikävällä.
Pakolliset laskut kuten puhelin ja netti, tarttis saada mahdollisimman edullisesti, niin jää hyvä mieli.
Huijauksista, kömmähdyksistä ja karhulaskuista jää paha mieli siinä määrin kuin niihin kuluu liikaa rahaa. Samoin kytktkaupoista, etenkään pakollisen oloisissa menoissa, jää paha mieli, kun sitä toista ei olisi halunnut ostaa.
Joskus olen pitänyt kirjaa menoistani. Se auttaa hahmottamaan, minne rahat katosivat ja mistä saisi vähällä vaivalla eniten säästöä. Se vain yleensä johtaa siihen, että alan miettiä, mihin haluan tuhlata rahani, ja niin ostan soittimen, oli minulla rahaa eli ei.

(Jos tästä syystä perinnän töitä jouduttaisiin jakamaan useammille osapäiväisille, niin perinnästä tms kokonaan pois vaihtaville seuraava työpaikka voisi esim. olla sihteerin puhtaaksikirjoitustyö: siinä saa olla niuho, tehdä aika lailla samanlaista, mutta löytää samalla uusia mielekkyyksiä, jotka muiden työpaikkojen kanssa sopivat hyvin yhteen. Usein on kai hyvä, että jostakin pois vaihtaessa ikään kuin nollaa tyylin, tekemisentavan ja asenteen ne osat, joista haluaa eroon. Eli esim. insinöörialoilta pois haluava lukisi kirjoja ja mm tiedettä, joka kenties tyylillisesti ja tekemisenä korvaisi laskemisen, ja jonka puolestaan laajempi sivistys ja muut tekemiset voisivat korvata, ja niin jäisi vanha tottumus insinöörityöhön pois ja omat kiinnostuksenkohteet ajan myötä tilalle.)

* * *

15.1.2018   Ostoksissa onnistumisen taidosta yms   http://asiakkaanavain.blogspot.fi

Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 17.55 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 17. elokuuta 2016
Joustonvara + viisaus
Joustonvara viisaasti käytettynä poistaa elämänviisauden ym viisauden puutetta.
http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/08/kyronsalmen-silta.html
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 21.48 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 14. elokuuta 2016
Uusavuttomuudesta eroon pääsemisestä
Katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
(Ajattelukurssi löytyy linkillä http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html)

Katso myös lahja- ja taito-ohjeet Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alusta
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 11.43 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 10. elokuuta 2016
Mistä ruutumalli tulee?
Minua ihmetyttää, kun olen viime ajat kirjoitellut ja harrastanut taiteita ja ollut kiinnostunut uskonnosta, niin olen ollut monimutkaisempien hahmotustapojen kanssa tekemisissä. Niin nyt sitten mietin työväenopistoa ja sinne ihmiset tulevat koulu- tai työpäivän jälkeen ja päivän työstä on jäänyt palikkamallinen jäsennystapa joka vie ilon elämästä ja on taidoille kehno, samoin omassa elämässä ohjautumiselle ja työn ym epäkohtien korjaamiselle kehno. Ihmiset eivät ole sitä valinneet ja kumminkin se on maanvaiva. Mikä se oikein on ja mistä tulee? Tyypillisesti töissä esim. kopioidaan kopiokoneella paperia ja lasketaan "sulle 2, 5, 20, 22, siinä, ja sulle tulee tässä, odotas, 2 eiku tossa ..." niin tällasistako piirteistä ruutumalli tulee? Miksi painotus tulee niihin? Tarvitaanko kopiokoneelle yms uusi muotoilu, uusi rytmi tms, joka orientoi avarkatseisemmaksi, kekseliäämmäksi, viihtyvämmäksi, fiksummaksi, paremmin ymmärtäväksi siinä, mitä pitäisi painottaa ja mitä ei? Esim. jos välissä lasketaan jotakin sitä sun tätä tai viitataan "tämä ja tuo" yms, niin rakenteet hahmottava tunnelmatajunkin omaava maisemakatse huomaisi, mitä lasketaan  ja mitä olleen tekemässä ja millaisessa maisemassa, kuka, mitä, miksi yms. Mutta tulevatko tuollaiset palikkamalliset painotukset osin tehtävän typeryydestä, osin jonkun urautuneisuuden typeryydestä, osin siitä, että työntekijät ovat hassusti erilaisia, jotenkin eri vinkkelistä ja työtehtävät samoja juuri tiettyjen piirteiden osalta kaikille mutteivät oikein syvällisesti? Tarvittaisiinko syvällisempi tehtävänanto ja diskattaviksi työtehtävien lätistämiset "että äkkiö nyt kun onb kiire" pois muovaamasta tavallista tehtävänkuvaa? Muttakävisikö silloin niin, että osa alkaa lorvia? Ottavatko he siinä mallia niistä, joilla ei ole kokopäivätyötä?
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 22.00 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 4. elokuuta 2016
Tunteidenmukaisuudesta arjessa
Tuollaisia kirjoitelmiani:
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/02/tunteiden-viisauden-mukaan-elaminen.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/10/tunteidenmukaisuudesta-kaytannossa.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/12/tilan-saamisesta-tunteidenmukaisuudelle.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/04/huonosta-olosta-hyvasta-olosta-ja.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/02/onnellisen-elaman-alkeita.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/12/kipinoivat-ihmissuhteet.html
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2014/05/yhteiskunnallisten-ongelmien.html



Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 23.25 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 27. heinäkuuta 2016
Kouluajan elämänviisaudesta
Voiko olla, että kouluajan elämänviisaus oli isolta osin koulun luokkatoverien elämänviisautta, jota näki, kun nämä olivat lähdössä koulusta kotiin tai puhuivat vapaa-ajastaan? Ikävästä vapaaksi on suunta, jolloin miettii kunnolla, mihin vapaa-aikansa käyttää, kun taas esim. pitkäaikaistyöttömällä on kyllä aikaa mutta arki on ehtinyt kompastua kaikenlaisiin käytännön hankaluuksiin, joista toisten toimettomuuteen juuttuneiden seura ei auta pois. Kouluajan näkökulmaa ehkä teki viisaammaksi koulussa opettajien kertoma terveistä elämäntavoista (ja yhteiskunnan toiminnasta), mistä sitten oppilaat tekivät elämänmyönteisiä tai muuten vain itselleen sopivia versioita. 





tiistai 28. kesäkuuta 2016
Sanontaa pyörittelin mielessäni
Kun lapset saa opettaja koulun työputkeen, on kuin lapset olisivat purkissa, aisoissa, eivät enää vapaita ja elämästään päättäviä. Silloin usein sanoo opettaja työputken päätteeksi, että "asia on purkissa", sen sijaan, että sanoisi: "Nyt pääsette vihdoin prukista ulos!". On kuin tuohon sanontaan olisi häivytetty vapaudenriiston mielikuva pois toimimasta käytännön korjausten pontimena. Voiko olla, että muitakin sanontoja pitäisi analysoida siltä varalta, että niiden erikoiset mielikuvat ovat jonkin muun asian häivyttämistä, yksilönvapauden mahdollisuuden häivyttämistä? Joskus kai opettaja sanoi, että on parempi, että asia on purkissa kuin että lapset olisivat purkissa, mutta korjaus vapaiksi ja käytännöt tervehenkisiksi, työ oppilaiden mukaan säätyväksi jäi kumminkin tekemättä.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 14.23 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 9. toukokuuta 2016
Koulupakko vai oppivelvollisuus
Olin äsken sattumalta Savonlinnan keskustassa ja näin opettajankoulutuslaitoksen

tukimielenosoituksen ja tuli niin paha mieli siitä: näytti siitä, että siinä oli

iso joukko isolta osin hyväntahtoisia tyhmiä ja siltä osin ei mitään vikaa, mutta

sitten näytti myös siltä, että käyttivät valtavasti pakkoa muihin omien

mielipiteidensä tueksi. Isäni Helsingissä oli tyhmä akateeminen ja osa hänen

mielipiteistään oli objektiivisia ja kunnollisia mutta osa taas oli ihan puppua ja

juuri n iiden puppumielipiteidensä tueksi hän käytti kamalan suurta pakkoa ja

suurin pakko niistä oli koulupakko ja yliopistopakko, joita hän perusteli sillä,

että hän oli itse aikanaan pitänyt koulusta ja ollut tyhmä oppilas, joka ei

helpolla opi, ja samoin yliopistopakkoa hän perusteli sillä, että itse piti

yliopistosta ja halusi jatkaa yliopistovirassaan. Eli nuo perustelut eivät

liittyneet ollenkaan siihen, miksi muiden pitäisi käydä koulua tai lukea

yliopsitossa, jos osaavat jo itse paremmin, mihin hän kuitenkin käytti valtavasti

pakkoa, ja nyt nuo opettajankoulutuksen tukimielenosoituksen aikaan torilla olleet

näyttivät samaan tapaan pakkoa käyttäviltä. Mielestäni tämä vaikuttaa suurelta

epäkohdalta, joka isolta osin selittää koulupakkoa ja koulun järjettömyyttä:

tyhmille ei pitäisi antaa niin suurta valtaa toisten yli, ei lastensakaan ylitse.

Koululle on omat perustelunsa, on hyvö oppia elämää varten, mutta se, mitä

nykylapset monet kaipaavat, ei ole koulun suuri määrä vaan muu oppi elämää varten,

sillä jo heidän vanhempansa ja isovanhempansa kävivät koulua ja niin he ovat

oppineet sentapaista näkövinkkeliä ym taitoja jo kotona vanhemmiltaan ja muilta

aikuisilta ja niin ei koulua nykypäivänä tarvita enää yhtä pitkää aikaa kuin

menneinä sukupolvina.


Koulua tarvitsevat siis eniten tyhmimmät oppilaat, esim. harjaantumisluokkalaiset kovin pitävät koulusta. Fiksumpien kohdalla tarvitsisi muistaa, että Suomessa on lain mukaan oppivelvollisuus eikä koulupakkoa. Eli jos on kyllin sivistynyt ja hyvällä ymmärryksellä varustettu, niin se riittää, ei tarvitse pilkuntarkkaan samoja opiskella kuin koulussa, jottei olisi käytännössä koulupakko valekaavussa, vaan riittää, että on viisas, kypsä, vastuuntuntoinen hyvällä tavalla yhteiskunnan jäsen, vaikka olisi nuorikin, vasta lapsi, niin silloin koulua ei enää tarvitse käydä ollankaan tuon jo kyllin sivistyneen yksilön, mutta muiden kyllä on opiskeltava vielä lisää, jolleivät ole itse myös kyllin sivistyneitä jo.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 16.11 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 18. huhtikuuta 2016
Veroilmoituksen teosta ja laskunmaksusta yms urakoista
En ole kovin hyvä saamaan aikaiseksi veroilmoitusta tai laskujen maksua, mutta luulen, että se on osin sosiaalista: nuo hommat ovat hankalia niin monelle muullekin, että jotenkin tekemään ryhtymisen hankaluus tulee siinä siivellä. Tässä omaa osaamistani tekemään ryhtymisestä:
Pitäisi ensin arvioida urakan suuruus ja vaativuus ja hankalien kohtien määrä ja niiden hankaluuden suuruus. Sitten ottaa etäisyyttä kovin paljon koko puuhaan ja lomailevan näkökulman läpi arvioida, paljonko aikaa urakkaan kuluisi, jos tekisi aika leppoisalla mutta joutuisalla tavalla ja hyvällä ymmärryksellä ja jättäisi jonkin verran lisäaikaa, jottei tarttisi niin stressata. Jos urakka koostuu selvistä osista tai vaiheista, niin arvioida sekä niihin kuluva aika, vaiva ja energia että kokonaisurakka.
Tekemään ryhtyessään pitäisi olla aika jaksavainen ja kyllin levännyt ja tehdä hyvällä leppoisalla joutuisalla hyvälaatuisella tekemisentavalla. Ja aina heti, jos jossain leikkaa kiinni ja jää jumiin tai tulee jokin ongelma tai takeltelua, niin pitää taukoa, levätä, tuulettaa huoneilma kunnolliseksi, haukata edes voileipä, sillä energianpuute aiheuttaa takeltelua, ja huolehtia kohdevalo ja kattovalo sekä riittävän toimiva mukava työtila. Katso ongelmaa viisaasti kauempaa: millä lähestymistavoilla saat sen hyvin ratkottua ja kuinka ne hyvin jaksat - niin että voimia jää riittävästi myös loppu-urakan tekoon joutuisasti tai toisella kertaa levättyäsi jos aikaa ja jaksavaisuutta on, esim. jatka tämä osio loppuun ja tee muut seuraavalla istumalla.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 20.59 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
Linjausten korjaamisesta
Useinkai, jos esim. koulussa opettajalla tai sitten töissä, menee jokin linjaus pieleen, niin se yleensä oli mietitty ja ok jonkin paljon pienemmän ryhmän kannalta, esim. tyhmimpien kannalta, mutta sitten sen sovellusalue on liian laaja. Tyypillistä on, että muut tekevät monimutkaisempia paremmin ymmärrettyjä raikaisuja, joissa on tunteenomaisempi tyyli ja perusasiat huomioitu jossain kohden lähes ohimennen eikä koko ajjan ponnistelua vaatien. Jos siis laittaa yleistyksensä voimaan sielläkin, missä se kohtaa vastustusta tai jossa sen voimaan saaminen vaatii kuin muotin painamista jonkinlaisella voimalla, niin siellä menee pieleen, siellä ovat muiden ratkaisut viisaammat ja niin tuo tyhmempi yritelmä pitäisi jättää omalla ainollaan eli käytännössä voimaan vain pienellä alueella eikä erikseen voimaan laittettuna laajemmin.

Kanssa jos jossakin ammatissa, esim. hoitoaloilla, on ihan eri ammattitaito ja ammattitaidon näkövinkkeli kuin koulujärki tai järki ylipäätään, niin koulussa opitun perustadon huolehtimisesta pitäisi pitää huoli erikseen vielä lisäksi, jottei meininki degeneroidu paljon alhaisemmantasoiseksi kuin mihin samat henkilöt pystyisivät, jos se olisi työpaikan käytäntönä, vaatimuksena ja työpaikalla opetettuna asiana.

Jos esim. hoitoaloilla koulunpenkiltä tulee suoraan töihin, niin usein vain toistaa opetettua ja käytäntöjä sekä toisten mallista tekee, ei siis kanna vastuuta siitä, että meiningissä olisi järkeä ja tervehenkisyyttä, mikä on tosi paha jos niin käy kaikille. Eli jotakin laatukriteeristöä mm asiakkaiden näkökulmasta tarttisi jokaisen ajan myötä kehittää sekä arkijärjen että koulujärjen avulla. Tarttis kanssa muodostaa realistista tilannekuvaa: mitä tehdään ja miksi, onko se ideana, onko laatu kyllin hyvä ideaa varten, voisiko sitä edes teoriassa parantaa ja jättää tekemättä ne asiat, joissa laatu on liian heikko.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 21.52 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 4. maaliskuuta 2016
Koulun tarve pikemminkin osalla aikuisista
Kirjoitin sanan perus+koulujärki ja siitä tulikin peruskoulu+järki. Voiko olle, että koulua laadittaessa haluttiin oppilaiden oppivan perus+koulujuttuja ja siitä jotenkin tuli koulun nimeksi, ikään kuin ohjelmanjulistukseksi persukoulu? Eli koulua voisi kenties uudistaa niin, että se antaisi perussivistyksen mutta ikävä ties minkä jonninjoutavien asioiden läpikahlaaminen jäisi noin vain pois? Omien reilun 25 vuoden takaisten kouluaikojeni perusteella arvioisin, että koulua voisi lyhentää puoleen. Mutta mitä tarvittaisiin lisäksi, olisi aikuisten koulu Suomessa maahanmuuttajille ja ulkomailla Suomesta koulun vuoksi harrastuneille. Tarvittaisiin perustaidot kaikille eikä vain syntyperäisille suomalaisille. Ennen kaikkea tarvittaisiin asiaperspektiivistä toimiminen rakentavasti eikä pahaa tehden, kuten se hoitoaloilla kenties usein vääristyy: asenteilla on väliä muttei se merkitse, ettei tarvbitsisi olla moraalinen eikä se merkitse, että saisi valehdella asiat huonosti/inhorealistisesti, jos kysytään totuutta.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 14.25 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Hyvän laadun tavoittamisesta korjaamisessa ja elämänviisaudessa
Kun olen näitä aihepiirejä pohtinut, on vaikuttanut siltä, ettei kaikissa maissa kaikkea tehdä kunnolla vaan tyydytään johonkin työelämän ja koulun laatuun, usein uraputkeen yhdistettynä ruokaan ja naisetkin saattavat olla pikemminkin laiskottelijoita, valehtelevaisia tms kuin oikeasti asiat hyvälle tolalle korjaavia. Osin on niin, että eri kulttuureilla on eri vahvuudet, jotka johtuvat ainakin osin ympäristöoloista, mm ilmastosta ja tärkeimmistä naapureista. Mutta millä tavalla siis oppia hyvä laatu elinolojen korjaamisessa, jos tuota laatua ei alun alkaen ole melkein ollenkaan?
Blogini http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja http://Finnishskills.blogspot.fi alun muutama kaikille hyödyllinen ohje opettaisivat arkijärjen, "Elä ja anna toisten elää"-ohjeen, luonnonrakkauden tuomaa tervehenkisyyttä ja kannattavuusperusteisesta moraalista jotakin. Lisäksi tuossa ekassa blogissa on pitkä kirjoitus terveistä elämäntavoista sekä toinen vuodenaikojen elämisestä.
http://aboutmytexts.blogspot.fi/2013/08/how-i-learned-my-thinking-skills.html
http://aboutmytexts.blogspot.fi/2013/01/about-my-ways-of-thinking.html
http://healthilymoral.blogspot.fi
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 21.46 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 29. helmikuuta 2016
Kaavamaisuuksien välttämisestä työssä ja opinnoissa
Alunperin, kun vasta aloitti työn tai opinnot, niin järjestelyt olivat mielekkäitä, mutta sitten niihin tottui, urautui ja niistä tuli kaavamainen taakka. Jos miettisit ajassa taaksepäin, ensin siihen, milloin järjestelyt vielä olivat mielekkäitä ja ehkä kirjaisit paperille, mikä niiden idea oli. Sitten siihen, kun olisit kaivannut lisää tilaa ja hyvin ymmärsit, miksi se olisi ollut tarpeen, ja kirjaa nuo perustelut ylös edellisten lisäksi. Käy näin läpi vuodet elintilan laajennus laajennukselta ja kirjaa perustelut ylös, niin sinulla on valmis perspektiivi, jolla perustella puuttuvan elintilan saaminen takaisin. Kaikilla ei ole ihan samanlainen ymmärrys, joten perustelut paperilla voivat olla ympäristön vuoksi tarpeen.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 2.53 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 18. helmikuuta 2016
Tunteidenmukaisista työntekotavoista
Ks. http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/02/tunteiden-mukaisesta-tyontekotavasta.html

Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 17.41 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 13. helmikuuta 2016
Mistä urautuneisuus osin tulee
Kursseilla usein opettaja on tyhmempi kuin ehkä yksikään oppilaistaan, koska hän on ainoa, joka jaksaa loputtomasti käydä läpi samaa asiaa aina vain uudelleen. Hänen huomionsa piiri on siis kapeampi kuin oppilaiden, mistä syntyy näköalaton urautunut vaikutrelma. Hän myös tykkää noiden asioiden pyörittelystä, muttei huomaa eli ymmärrä niistä paljoakaan, mikä jättää oppilaille sen olon, että eivät ole oppineet kyllin kunnolla, etteivät kunnolla osaa, ja siksi jäävät passiivisiksi. Tyhmemmän alaisuudessa joutuu helposti aivottomaan työhön ja muuttuu jotenkin kumman avuttomaksi, kun uhraa aikaa ja vaivaa noin tyhmään lähestymistapaan. Voiko samaa vikaa olla joissakin pomoissa ja joidenkin ammattien vanhoissa työntekijöissä?
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 0.31 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 6. helmikuuta 2016
Työpäivän jälkeinen uupumus ja polveilevuus
"En tätäkään niin tiedä, mutta arvelisin, että jos työpäivä on uuvuttava, niin palautuminen on tärkeää ja siinä on tärkeää, että säätää oikein, mikä määrä mitäkin, milloin ja että on monenlaista, mitä tarvitsee. Kovin kaavamaisesti se ei siis oikein käy, kun ei siinä ole säätöjä, vaan jos töistä lähdön aikoihin ja työmatkan sekä kotona ensi ajat tekisi jotenkin polveillen niin, että olisi omnenlaista mutta päivästä toiseen eri verran niin että kunkihetkiset tuntemukset määräisivät, mitä, milloin ja miten paljon, niin sujuisiko palautuminen paremmin. Vapaa-ajalle "Elä ja anna toisten elää!" tuo tilaa omien ja muiden tunteiden ym tarpeiden noudattamiselle, miksei työhönkin."
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 16.12 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 30. tammikuuta 2016
Ikätoverien tärkeydestä
Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
"* Mikä ainakin minun elämääni häiritsi opiskeluaikoina oli, että kaveripiirissäni oli ainakin yksi selvästi vanhempi ihminen, jota luulin ikäisekseni. Olisi hyvä osata heitä jotenkin tunnistaa, jottei oma elämä menisi mönkään siksi, että vieressä vanhempi ihminen haluaa hyötyä nuoremman kasvatuksesta tai muista vahvuuksista. Vanhemmalla ihmisellä on paljon enemmän kokemusta asioista, niinpä hän istuu seurassa jokseenkin kyllästyneenä mutta nappaa äkkiä ideat ja tekee jonkinlaisen näköisversion siitä, millaisia ne jutut hänen kokemuspiirissään ovat olleet, jotenkin erityisen elämänmakuiselta (tai muuten tavoitteenomaiselta) vaikuttavan mutta niin ulkomuistista tehdyn, että jos nuorempi siinä vieressä nappaa idean ja koettaa tehdä perässä jotakin samantapaista niin tulee vain lättänää kiinnostumatonta tai ei-niin-kiehtovaa. Vanhempi ihminen on ikään kuin eri pohjalta koko ajan, kun taas omanikäinen on ihan siltä tutulta pohjalta, mitä itsekin elää siinä juuri, ja niin oamnikäiseltä napattu idea voi kantaa elämää paremmille urille paljon helpommin."
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 14.46 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 19. tammikuuta 2016
Ulkomaalainen työ- tai opiskelupaikalla ongelmien tuojana
Jos tuota miettii, että mitä käy, jos joku tulee ihan vieraasta kulttuurista, jossa ei tunneta suomalaisuutta kai ollenkaan, mutta onnistuu puhumaan suomea ja vaikuttamaan suhtkoht suomalaiselta, niin mitä käy työ- tai opiskelupaikalla. Ulkomaalainen ei tunne kulttuuria vaan hänellä on siinä paljon oppimista. Niinpä hän hahmottaa jotakin ja toivoo, että muut pysykööt siinä niin, että ehdin oppia uutta myös muista aiheista. Niinpä ulkomaalainen tuo kaavamaisuutta. Voi olla ihan hyvin hoksottimin varustettu ja ystävällisen oloinen mutta tekee elämästä kaavan, jota ei kumminkaan itse noudata kunnolla, koska ulkomaalaisena ajattelee, ettei tunne kulttuuria ja kaava voi olla väärinkin ja on niinpaljon muuta elämässä huomioata viemässä. Kun taas kaveria kaipaava nuori siinä vieressä nojaa, tekee ikään kuin sopimuksen opsikelukaverinsa kanssa että me yhdessä näin ja yhdessä pidämme puoliamme, niin joutuukin kaavaan eikä saa tukea. Jotenkin jää olo, että tarvitsisi paremmin tunnistaa, kuka on mistäkin kotoisin ja miten ummikko suomalaisuudessa ja ketkä taas ihan vain tavalliseen tapaan elelevät.

Yleensä kun ihmiset ovat samaa kulttuuria, he tuntevat saman elämänmenon perusteluineen, omaavat samat perustaidot ja tuntevat näkövinkkelin, josta käsin yleensä eletään, ja ovat samalla tapaa luotettavia tai epäluotettavia. Mutta jos ihminen tulee toisesta maanosasta, ei hänelle yhteisön perusmeininki ole ollenkaan tuttu. Hän ei tunne sitä välttämättömyytenä. Niinpä tavalliset tärkeät tarpeelliset asiat voivat romahtaa hänen kohdaltaan ilman että niitä on huolehdittu mitenkään. Tätä kai pitäisi epäillä, jos perusluotettavuudet puuttuvat. Toinen maanosa on usein liian kaukana, että noin vain voisi tulla työhön, johon vaaditaan suomalainen.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 13.36 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
Urautumisen haittapuolien lieventämisestä
Töitä tehdessä helposti urautuu. Aina tulee samat kysymykset ja samat tehtävät eikä aikaa tai huomion piiriä riitä muihin asioihin, vaan jos niitä aloittaa, niin heti ne taas keskeyttää työn tavalliset kuviot, jotka jatkuvat omalla painollaan ja eri aihe unohtuu. Mutta jos olisi aikaa edes viisi minuuttia päivässä miettiä uutta, niin kai sitä tulisi silloin edes jotakin mietittyä, edistettyä, kun sile oma aika olisi, mutta tarvittaisiin myös valmistautumisaika, esim. tauko, jos muuten ei suju.  Jotakin parannusta työhön, miettiä että mitä se vaatisi, tarvitaanko lisää sille omistettua aikaa ennen kuin sen saa käytöön, uusia kuvioita, työntekotapojen joustavuutta laajemman ymmnärryksen mukaisesti yms. Joskus juuri, kun kaipaa muutosta, eri ihmisillä se ehkä on eri aikaan päivästä, tai erityyppisissä töissä erilaisin järjestelyin.

Jolleivät kaikki työpaikalla halua muutoksia, pitäisi toimenkuvia eriyttää sen verran että jotkut voivat jatkaa aika urautuneesti vanhaa ja toiset tehdä parannuksia. On kai kyse erityyppisistä ihsi´´misistä, joiden tarpeet ja työpanos ovat erilaiset. Kai nuo erot voidaan ottaa huomioon siinä, missä luonne-erotkin. On hyvä, että jotakin joustavuutta ja uuden oppimista on, koska työ kuitenkin muuttuu vuosien myötä ja usein menestyvän yrityksen piirteenä on kyet' vastaamaan uudenlaisiin tehtäviin, jonkinlaiseen tehtävän rönsyilyyn uusille aloille.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 12.54 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Koulun järjettömyyksien alkuperä harjaantumisluokkalaisissa?
Koulu on kaavamaisempi kuin mikä oppilaista tai oppilaiden vanhemmista tuntuu mielekkäältä. Sellainen kaavamaisuus on tuttua harjaantumisluokkalaistent yylistä. Juuri harjaantumisluokkalaisista koulu on hienoa ja siellä viettäisivät mieluusti enemmänkin aikaa, juuri heille s eon sopivan tasoinen. Siksi juuri he ovat niitä, jotka eniten haaveilevat opettajan ammatista. Se voi vaikuttaa sympaattiselta, mutta kaipa he sopisivat parhaiten harjaantumisluokan opettajiksi eivätkä ollenkaan tavalliseen kouluun opettajiksi. Opettajilta saadaan paljon vaikutetta vuosien myötä. Siksi koko touhun taso laskee, jos harjaantumisluokkalainen esim. numeroitaan korotettuaan tai valehdeltuaan on opettajana. Sellaiseen kouluun eivät tavallisen tasoiset halua töihin ja siksi on luultavaa, etträ harjaantumisluokkalaisia voi olla opettajina paljon kerralla. No, en tuosta tiedä, että miten on, mutta se ainakin selittäisi sen, miksi koulu oli niin järjetön pakko, niin hylännyt kauniit arvonsa.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 17.03 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 4. joulukuuta 2015
Taiteen vaikutuksesta
Katselin eilen telkusta Sibelius-viulukilpailua, jossa ulkomaalaiset, jotak eivät ymmärtäneet Sibeliuksen suomalaisia tunteita ja Suomen luotoa, soittivat Sibeliusta kuin olisi vain säöveliä peräkkäin ja ilman ideaa mutta paljon taidon harjoittelua takana ja jonkinlaiunen koulumaisuuden ihannointi. Tietysti niin käy, jos käy aina soittotunneilla eikä harrasta musiikkia omin päin sen mukaan, mikä kiehtoo kulloinkin. Mutta toisaalta ei se ole taiteen tehtävä, Sibelius voisi olla muutakin, esim. "En etsi valtaa loistoa" on tietääkseni Sibeliuksen säveltämä joululaulu, samoin "Soi kunniaksi Luojan" on kai Sibeliuksen säveltämä virsi. Eli käykö niin, että suomalaisille esitellään taiteesta kuva, että koulumainen työnteko, uraputki on tärkeä, vaikka taidetta oikeasti oppii omin päin parhaiten, kun on vapaata aikaa, eheyttä, monenlaista tervehenkistä puuhaa, vapautta seurata omien tunteidensa ääntä ja omaa parasta näkemystään. Eikö sama korjaus kuuluisi tehdä töihinkin?! Vai onko soitonopettaja etsimässä mahdollisimman hidasta vuosikaudet maksavaa oppilasta eikä musiikin löytämisen riemua, mistä soitonopettajan elanto karkaa pian omille teilleen? Mutta on liian suuri vahinko, jos sen vuoksi koko koulu, opinnot, työelämä menee pieleen, väärille huonoille urille, vaikka musiikingarrastus omin päin olisi hyväätekevä asia.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 12.55 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Perspektiivin kapeutuminen työn myötä
Työ tekee näköpiiristä kapeamman. Ihminen, joka itse alunperin oli rehevällä paljon ymmärtävällä tyylillä karsiutuu kapeakatseiseksi ja pöntöksi. Työssä ja opinnoissa käy usein niin, vaikkei sitä kukaan tekisi tarkoituksella, sillä väsyneenä joku huomauttaa, että jätä se ja tee nyt tämä ensin loppuun, ja sitten myöhemmin ei ole aikaa. Niin jatkuvasti hyvät rehevät ajatukset karsiutuvat, etenkin kun ne eivät kapeakatseisesti katsoen liity työhön, ja jäljelle jää vain pönttö urautunut puurtaminen. Tarvittaisiin kai enemmän aikaansaamiskeskeinen, suurista näköaloista kiinnostunut lähestymistapa eikä konemaisen puurtamisen ihannoitia. Konemainen puurtaminen on työmäisen näköistä, mutta työmäinen tyyli kertoo siitä, ettei saada paljoa aikaan vaikka vaivaa kuluu paljon, sillä onnistumiset ovat lennokkaampia tyyliltään ja positiivisemmin tuntein. Oman näkemyksen kuunteleminen on avain uusiin panoksiin, uusiin keksintöihin, edistysaskeliin: Ihminen osasi asian mutta omia teitään, ei ulkoa päpoättäen muuta kuin kaavan mukaisen.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 12.10 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 15. syyskuuta 2015
Mietteitä
Oman elämäni ja savolaisuuden aseman, naisten aseman ja taitavien aseman tienoilta olen tullut pohtineeksi, että ajatteleeko osa väestä, varsin moni oikeastaan, että huithapeleille pitää pitää jöötä, ja pitää sitä sitten jyrkästi, vaatien aivan perusasioita tavanomaisessa aloittelijoille esitetyssä perusmuodossaan uudelleen ja uudelleen, jatkuvasti vuosien tai vuosikymmenten ajan. Onko siis jäänyt osalta tyhmemmistä mutta kumminkin yhteisön toiminnassa mukana olevista huomaamatta, että huithapeli on yleensä taitava, joka on tehnyt kyseisen työn ja paljon muuta hyödyllistä murto-osassa siitä ajatsa, mitä tuo tyhmempi luuli sen aloittamiseen kuluvan? Tarvittaisiinko tähän jokin valaiseva esimerkki? Esim. jos pitäisi kääntää perunamaa, niin jos tuo ns. huithapeli on sen jo tehnyt, tehnyt vikkelästi ja kunnolla ja on nyt vapaalla ja siksi huithapelin näköinen, niin eihän sitä perunamaata tarvitse hänen uudelleen ja uudelleen kääntää suurella vaivalla ja pitkäkestoisesti työtä tehden, vaan riittää, että hän on jo tuon työn kerran tehnyt.
Kirjoitin pikakoulu.blogspot.fi blogiini paitsi ajattelukyvystä, myös älykkyydestä. Olisiko siitä apua tähän, jos vaikka nuo tyhmemmät jöötä pitävät lukisivat sen?
Työtä suunnitteleva on kireähkön tekemiseen suuntautuneen näköinen, kun taas työn jo tehnyt on lomalaisen näköinen, rento ja hyväntuulinen mutta väsyneen löperö ja luistamassa muualle.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 18.03 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 20. elokuuta 2015
Ymmärryksen erot tuovat ison osan ongelmista
Kun tekee liian aivotonta tehtävää, elämänlaatu ja työn mielekkyys kärsivät. Kun pomona toimiva tai päätäntävaltaa käytännössä esim. huomautuksin käyttävä on paljon tyhmempi tai paljon vieraantuneemmin työhön suhtautuva, niin työtehtävistä tulee helposti liian aivottomia.
Jos noita tehtäviä sitten tekee sellainen, jolle ne ovat sopivantasoisesti mietittyjä, ne tuntuvat mielekkäiltä ja jopa viisailta eivätkä niin rajoita elämää. Liian tyhmä voi kokea ne kokemuksellisesti rikkaasti hahmotetuiksi ja säilyttää rikkaan hahmotustapansa, joka tekee työstä kivaa, vaikka urautuisi työhön. Samoin voi käydä, jollei työn ajateltu osuus ole painotettuna ja tekeminen on kivaa, mielekästä ja kyllin vaativaa tekijälleen.
Mutta jos työtehtävästä tulee omaa tekemistä, sen rikkautta, sen mielekkyykisä karsiva, niin elämänlaatu kärsii olennaisesti ja työn ohjautuvuus omista tarpeista ja viisaista huomioista käsin jää heikoksi tai puuttuu, koska työnjohto ei kykene seuraamaan niin montaa nopeasti kulkevaa ajatusta. olisi siis olennaista, ettei työnjohto olisi karsivalla tavalla tyhmempi kuin alaisensa, ei siis kovin paljon tyhmempi tai rajoittamishenkinen.

Koulupakko ym isot väkivallanteot juontavat yleensä juurensa siihen, eettä on jokin hyvä syy, jonka mittasuhteet, kattavuusalue ja toteutuksen tapa ovat pielessä. Esim. harjaantumisluokkalainen tarvitsee paljon koulun tukea ymmärryjkselleen ja kokee koulun kovin mielekkääksi ja laittaisi siksi virheellisesti sen pakolla muillekin, jotka ymmärryksensä puolesta eivät koulua niin tarvitse. Tällainen virhe tulee, kun koulua on kaikille yhtä paljon, kun sen sijaan pitäisi koulua toki olla enemmän sitä kovasti tarvitseville sitä kovasti arvostaville tyhmille, joiden oma ymmärrys ei riitä, ja taas vähemmän hyvän ymmärryksen ja vastuuntuntoisen luonteenlaadun omaaville, joille sopivampaa olisi kehittää elämäntaitoja laajemmin ja esim. nopeammin ja syvällisemmin lukea vain perustiedot useammalta alalta.
Siksi usein tällaisia konflikteja ratkoisi, jos olisi oikea käsitys kunkin osaamisen tasosta, älystä, muista taidoista yms, jolloin ei sotkettaisi taitavampia tyhmempien viisastumisprojektin alaisuuteen vaan saisi kukin toimia mielekkäällä tavalla, vaikka olisi nuori.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 11.12 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Omista ratkaisumenetelmistäni
Olen opintoja ja työelämää pohtiessani arvellut, että toimivan ratkaisun tarvitsee täyttää monta ehtoa. Sen tarvitsee olla käytännössä toimiva, kyllin helppo, arkijärkinen, työpaikan työhön sopiva, laajempaan yhteiskuntaan sopiva, kannattava, kyllin hyvin työntekijöille sopiva, työn ajattelutavan kielellä mm lausuttau yms. Tämä kuulostaa isolta määrältä vaatimuksia yhtä aikaa, mutta olen ratkonut niitä terveiuden elämäntapojen ja kannattavuusperusteisen moraalin avulla kätevästi yhtä aikaa. Terve on toimintakykyinen, suorastaan optimoitu, ja tunteidenmukainen yhtä aikaa. Niinpä terveisiin elämäntapoihin päin korjaamalla saadaan mukava tehokas tervehenkinen ratkaisu työn tehokkuuteen. Työn kannattavuus taas syntyy mielekkäistä valinnoista, mikä tarkoittaa tervehenkistä järkevyyttä, joka kokonaiskuvallisena versiona on ympäröivän yhteiskunnan kanssa yhteensopiva ja moraalinen.
Lähettänyt Kaisa Hannele Tervola, female, 53, (Savonlinna/)Espoo, Finland, North-East Europe klo 10.58 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Iän tuoma elämänkokemus voisi auttaa nuorempia paljon
Nyt kun olen 44 ja harrastanut maalausta ja kirjoitellut paljon, tuntuu että osa nuorempana koulussa, opinnoissa ja töissä vastaani tulleista sosiaalisista kuvioista on elämänkokemuksen myötä jäsentynyt ilmiöiksi, joilla on tyypilliset piirteensä, tyypilliset kuvionsa ja joihin vasdta viisaampana tietää käytännön ratkaisuja. Tämä on kai tyypillistä iän tuomaa näkemystä, jonka avulla voisi hahmottaa koulun, opintojen ja työelämän kuvioita ratkaisuineen, osin yhtä aikaa noiden kaikkien kolmen kuvioita. Kovasti toivoisin vanhemman väen ja ylipäätään osaavaisten näitä ongelmia nuorempien avuksi ratkovan. Ne ovat suuria kysymyksiä nuorille, määräävät elämänlaatua, vapautta, työnteon mielekkyyttä ja ihmisenä kasvamista.
En sitten tiedä, kuka näitä keräisi. Ehkä siihenkin vanhempi viisaampi keksisi paremman ratkaisun. Tähän blogiini voi lisätä kommentiksi ainakin, tai laittaa linkin. Jotenkin kuitenkin uskoisin, ettei paras taho välttämättä ole se, joka tyypillisimmin on ollut urautunut ja jumissa näissä asioissa vaan että tarvittaisiin jonkinlaista tuoreempaa näkemystä. 




torstai 20. elokuuta 2015
Varsinainen panokseni koulun ja työelämän uudistamiseen
Olen kirjoittanut ajattelukyvyn opettamisesta blogin http://pikakoulu.blogspot.fi missä olennaisin on ajattelukurssi http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html ja lisäksi on älykkyyden kohottamisen ohjeita, joista esim osan voisi valita luettaviksi. Näiden avulla toivon parannettavan koulujen opetusta ja ajattelukyvyn opetusta muuallakin.
Englanniksi älynkohotusohjeita tekstivideoilla http://www.youtube.com/khtervola soittolistoilla Increasing intelligence ja Rationality of feelings. Sama ajattelukurssi englanniksi http://quickerlearning.blogspot.fi

Työelämään liittyen olen kirjoittanut blogin http://workandfreetime.blogspot.fi vapaa-ajan hyödyllisyydestä työn kannalta.
Lisäksi olen laatinut blogin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi lahjojen ja taitojen oppimisesta kaukaiseen rakkaimpaan haaveammattiin ja sosiaalisen lokeron vaihdon ohjeita pitkästi. 




OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO

PIKAKOULU, koko koulu yhdessä vuodessa, yriutelmä


 Koko koulu yhdessä vuodessa
KOKO KOULU YHDESSÄ VUODESSA

yhteensä 1 pvä: ajattelukurssini suomenkielinen versio
lisäksi: eri ajattelutyyppien vertailun taito ja paremman ajattelutyypin valitseminen ja käyttäminen, viisaampien ratkaisujen perustelu tyhmemmin ajatteleville
rentouta koko keho eläväisen reaktiivisesti -> parempi huomiokyky, toimintakyky, ymmärrys, taito, sosiaaliset taidot, elämänsisältö parempi, helpommat siirtymät näkökulmasta toiseen, kyky käyttää useaa näkökulmaa yhtä aikaa, mielekkäät käsittenrajaukset,… Huom! älä tee reunoja keholle, ajatuksille, sosiaalisille suhteille tai ylipäätään millekään muullekaan.
Ratkaisu ongelmat ym. ajatukset kokonaiskuvasta lähtien, niin säästät hurjasti vaivaa! Biologinen ihmiskäsitys: ihminen on eläin ja luonnostaan biosfäärin osa.

Lukunopeus, ymmärrä lukemasi!
Lukutaito
Kielitaito – voisiko opettaa tunnelmatajulähtöisesti esim. TV:tä katsellen? Olisi hyväksi sosiaaliselle silmälle ja älylle. Huom! kehon jännitykset purettava ja tunnelmataju avattava ensin.
Liikkuminen hetki hetkeltä parhaalta tuntuvalla tavalla – kuuntele koko olemustasi, sen eri puolia ja tuntemuksiasi
Lahjojen oppiminen mallia ottamalla
Tyyli ja taito: herkkyys, tunnelmataju, näköaistin rakennehahmotus, heikko versus vahva tunnusomaiselta ulkonäöltään, sanallistava vai kokonaikuvallinen, mielikuvituspuppu vai kokemuksellisuus, tunteet vai ilkeily, järki vai näytteleminen,…

Moraalista ajattelukurssillani ja toisessa blogissani, mitä vielä? 


 Ajattelukurssi
Good thinking type for the medias
Hannele Tervola 17. syyskuuta 2011 12.52
Vastaanottajat: itar-tass@kolumbus.fi


Hi!
I am a very rational person with an interest in teaching and learning
new talents. I have tens of years of experience in the academical ways
of thinking of the scieces. I have made the attached thinking course
that should be easy for all to learn quickly even if they have not
previously been intelligent or intellectually oriented at all. It
teaches basic thinking skills based on everyday skills like watching,
admiring the nature and doing handicrafts. From these familiar
building blocks the course builds a proper schooled kind of holistic
objective thinking ability which can help one handle academical things
with ease and certainty. The course offers one a good way to become
truly rational and gain the support of one's own understanding for the
things that one has just memorized in school.
I hope that my course could be used in the media as a way to look at
things that everyone so would learn to know and use just like that. It
could also be used as self-study material in a schools and in adult
education. It's translation demands that the translator should first
study the course and check the translation's style against errors
specifically mentioned in the course.
Attached please find three versions of the course: two in English and
one longer in Finnish. The Finnish version mentions more errors to
avoid so please read it too.
I hope that Russia can benefit from this thinking type! Please feel
free to use the course, it is entirely my own work, everything in it.
Yours sincerely,
Hannele Tervola, Savonlinna, Finland, EU
--
---
Unique objective solutions by Kaisa Hannele Tervola
http://www.somuchmorefreetime.info
OBS: The two English versions of my thinking course you can find on a
link from this page: http://hubpages.com/hub/Future-Paradise (My
computer refuses to catch them right now.)
http://hubpages.com/hub/Army-Robots-Running-Wild-CURED
Where I learned from, in addition to the Finnsih culture and
university education in science:
http://academic.brooklyn.cuny.edu/core9/phalsall/texts/taote-v3.html

In Finnish language:

Hei
Miehillä ja naisilla on kummallakin oma kulttuurinsa ja
kulttuurillinen viisautensa. Miesten kulttuurin viisaus liittyy
työntekoon ja naisten kulttuurin viisaus hyviin tekemisentapoihin,
joista indikaattorina positiiviset tunteet ovat.
On hyvä osata ottaa tarpeellisen verran mallia toisen sukupuolen
vahvuuksista. Siksi on tärkeää karsia pois tavallisia virheitä, joita
miehet tässä tekevät, ja opetella oikea toimiva tapa ottaa mallia
naisten taidoista. Naisten vahvuuksia ei opi naisten ulkonäköä, tyyliä
tai edesottamuksia kopioimalla. Sen sijaan ne opitaan ottamalla mallia
naisten taidoista, tekemisentavoista (jotka ovat taitojen perusta),
elämänviisaudesta ja ajattelutavoista ILMAN että silloin karsitaan
pois mitään näiden naisellisista tyylipiirteistä tai muusta
naiselliseksi luokiteltavasta, sillä taidon pohjana on koko
tekemisentapa eikä vain sen puolikas! Ajattelussa ovat tärkeitä
havainnot: aistimukset, sanallistamattomat, vaikutelmat, tunnelmataju
ja ennen kaikkea näköaistin rakennehahmotus (mieluiten naisten tapaan
yhdessä tunnelmatajulla hahmotetun maisemakuvan kanssa) SEKÄ
ylimääräisten tekojen pois jättäminen: ei sanallisteta, tehdä reunoja,
suoria viivoja, tiettyä tyyliä, miesmäisyyttä, naismaisuuden puutetta,
komeutta, vakuuttavuutta (se on näyttelemistä, joka vie voimat ja sitä
kautta älyn ja toimintakyvyn myös, mikä on tyypillinen vanhojen
miesten kompastuskivi), vieraampien elämänalueiden pois karsimista,
ajattelunnäköisyyttä, teknisyyttä jne.
Tunteet ovat olemassa suojellakseen toimintakykyämme. Ne auttavat
vastaamaan tarpeisiin ja tarpeiden tehtävänä on ylläpitää
toimintakyvyn, täyden biologisen elämäntavan terveyden perustaa. Koska
tulevaisuuden tietokoneilla myös on tehtäviä, jotka edellyttävät
toimintakykyä ja tavoitteellisuutta, ja koska tavoitteellisuus luo
tarpeita, niin tulevaisuuden tietokoneilla tulee myös olemaan tunteet,
jotak merkitsevät eri tehtävien tärkeysasteen ja kiireellisyyden sekä
toimivat käytännön toiminnan pontimena ja ihmiskontaktien
helpottajina.

Tehokkain ajattelukyky käyttää tunnelmallista havaittua maisemakuvaa
yhdessä näköaistin rakennehahmotuksen kanssa. Tämä ajattelutyyppi
oliusi hyvä opetella, koska se tuo suurimman osan naisten paremmista
taidoista niin sosiaalisuudessa, kätevyydessä kuin elämänviisaudessa
ja ajattelussakin: paljon hyötyä varsin vähällä vaivalla! Ohessa
ajattelukurssini, joka luo hyvän pohjan tunnelmatajun avulla
ajattelemisen oppimiselle. Kuulisin mielelläni kokemuksia sen
käytöstä! Luultavasti se sopii lähes kenelle hyvänsä
itseopiskelumateriaaliksi. Malliksi opetettavasta ajattelutyypistä ei
sovi akateemisen koulutuksen saanut tai opettaja vaan joku käytännön
työtä tekevä järkevä aistivoimaisesti ajatteleva ihminen.

LUKIJALLE

Olen akateemisen kodin kasvatti ja olen oppinut objektiivisen
ajattelun varhaislapsuudessa, viiden iässä olin jo järkevämpi kuin
kumpikaan vanhemmistani. Siksi olen varsin vankalla pohjalla näistä
asioista kirjoittaessani. Akateemisen objektiivisen ajattelun tunnen
myös oman älyllisesti vaativan koulutukseni kautta.
Mitä enemmän aiheeseen perehdyn, sitä enemmän objektiivinen ajattelu
alkaa muistuttaa muita elämän alueita: etenkin käsitöitä ja luonnossa
liikkumista. Siksi uskon näiden ohjeiden sopivan erityisen hyvin
maanviljelijöille yms.
Onnea matkaan!

Ystävällisin terveisin Hannele Tervola
hannele.tervola@gmail.com





AJATTELUKURSSI
Objektiivisen kokonaiskuvin ajattelun perusteet

(Havainnoinut ja kirjoittanut Kaisa Hannele Tervola)


AJATTELUVIRHEIDEN KARSIMINEN

Jokaisella on hyvä ajattelukyky luonnostaan. Varsin useilla vain
huonot tottumukset peittävät sen alleen. Kun nuo huonot tottumukset
karsii pois, jää jäljelle arkijärkinen kunnollinen ajattelu.
Tavallisimpia virheitä ovat
• sanallistaminen,
• reunojen laittaminen ajatuksille, kokemuksille, omalle olemukselle
jne. (ihan vain jätät reunat pois, antaen kunkin asian olla omalla
paikallaan maailmassa, omanlaisensa, omalla tavallaan erillinen ja
toisaalta omalla tavallaan muuhun suhteessa),
• rakennetun ympäristön suorakulmaisten muotojen ja viivojen
matkiminen (katsele elävää tervettä puuta sen sijaan ajatellessasi –
mieluiten ei kuitenkaan omenapuuta, koska sen oksat ovat katkotut ja
muotoonsa taivutetut),
• ajatuksennäköisyyden tavoittelu sen sijaan että antaisi ajatusten
olla aivan täsmälleen todellisuuden näköiset (ehkä vähän haaleammat
vain) sekä
• ajattelemisen ja ajattelukykyisyyden teeskenteleminen sen sijaan
että varsinaisesti ajattelisi.
• Älä korvaa omia aina uusia havaintojasi ulkoluvulla ja muodollisuudella.
• Niskan ja kehon jäykistäminen hidastaa ajattelua olennaisesti, jopa
lähes pysäyttää sen siksi aikaa kun keho on jäykästi. Niinpä
urheilijamainen eläväinen reaktiivinen keho on ajattelunkin kannalta
paljon parempi.
• Tavoitteet on valittava parhaalla ymmärryksellään eikä vain huonolla
päällä juonittava, sillä tavoitteesi ja arvosi vaikuttavat eniten
siihen, mihin päädyt.

HAVAINNONTEKO, MUISTIN JÄRJESTÄMINEN JA MUISTIAINEKSEN LÄPI KÄYMINEN
OVAT AJATTELUA OLENNAISIMMILLAAN:

  1. Ajattelu on havaitsemista, hyvin pitkälti aistimisen kaltaista.
Mitä ajattelu on? Ajattelu on paikkansapitävän kuvan muodostamista maailmasta.
Ajattelu perustuu häiritsemättömiin havaintoihin: “Tämä on tällainen
ja tuo on tuollainen!”
Ajattelu ei perustu sanoihin, termeihin tai käsitteisiin vaan
tavallisiin paikkansa pitäviin aistihavaintoihin ja niiden muistoihin.
Elämänkokemuksemme perusteella muodostamme kuvan ympäröivästä
todellisuudesta, elinympäristöstämme ihmissuhteineen. Kaiken ajattelun
lähtökohtana ovat siis käytännön havainnot, muistikuvat
todellisuudesta, jokapäiväisestä elämästämme.

  2. Puutarhatyöntekomoodi: ajattele käytännönläheisesti kuin aistisit
muististasi ja mielikuvituksestasi.
Paras havainnontekotapa ajatteluun on kuin mieluisia puutarhatöitä
tekevällä: kouriintuntuva selvään havaittu lähiympäristö, jossa
kaikkea voi tarkastella monin aistein, vaikkapa käsin kääntelemällä ja
koettelemalla, ja lisäksi tietoisuus koko maisemasta, jossa
puutarhatöitä tekee. Samalla tavoin ajattelussa on kovin hyvä, jos
voit kuvitella muististasi ajateltavan asian kouriintuntuvana kuvana
aivan eteesi, jossa voit sitä parhaiten tarkastella, kenties
koetellakin, samalla, kun tiedostat, havaitset kyseisen asian paikan
maailmassa laajemmalti, olet ikään kuin zoomannut itsesi maisemassa
kyseisen asian ympäristöön. Tällöin voit tehdä mahdollisimman selkeitä
havaintoja: “Tämän asian havaitsen selvästi, mutta tuosta toisesta en
voi tietää, sillä se ei näy kuvassani.”

  3. Kokonaiskuva maailmasta: tässä asun, tuolla on kauppa jne.,
tulevaisuus nousevana jonona ilmaan, elämänkokemus ikään kuin vana
tuolla kartalla: tässä olen kulloinkin.
Järjestä elämänkokemuksesi näköaistin avulla kartaksi koko maailmasta.
Jotkin osat siitä tunnet tarkkaan (ne kuvaa elämänkokemuksesi) ja
joitakin et ollenkaan (ne jäävät tyhjiksi).
“Tässä olen, edessäni pöytä, tunnen kotini huone huoneelta ja esine
esineeltä, ikkunasta näkee ulos, ovi on tuolla, sieltä pääsee pihalle,
naapurit asuvat vähän matkan päässä tuolla ja tuolla, kauppa on siellä
ja siellä, matkan varrella puita niin ja niin,…” Rakenna näin
vähitellen kuva koko maailmasta. Aseta kaikki tuntemasi oikeille
paikoilleen kokonaisuudessa, niin kuin elämänkokemuksestasi tiedät
niiden tällä vaistomaisella kartalla sijoittuvan, ja täydennä
karttaasi oikeilla kartoilla aina maapallokarttaan asti. Näin saat
koko maailman mahtumaan samaan kuvaan. Menneen ajan voit sijoittaa
maan alle sitä alemmas mitä kauemmasta menneisyydestä on kyse, ja
tulevaisuuden ilmaan. Näin voit nähdä oman elämänkokemuksesi vanana,
joka kiemurtelee tuossa maisemassa nousten aina vain ylemmäs, aina
maan pinnan tasolle asti, ja tulevaisuus jää ilmaan.

  4. Voit ajatella mitä tahansa maailmankuvassasi, jos zoomaat siihen ja
sen ympäristöön.
Voit nähdä mitä tahansa omasta maailmankuvastasi, kun zoomaat siihen
kohtaan kartassasi, ja koko maailman kerralla, kun zoomaat ulos ison
kokoluokan maapallokarttaan. Näin sinulla on yksi paikkansa pitävä
kokonaiskuva maailmasta, mittasuhteet oikein, mikä on kovin hyvä
lähtökohta objektiiviselle ajattelulle ja eräs tärkeimmistä
objektiivisen ajattelun tavoitteista: objektiivinen kokonaiskuva
maailmasta.

  5. Jos haluat ajatella tiettyä asiaa kokonaisuudesta, värjää se
väliaikaisesti jotenkin niin, että se nousee esiin ja on helppo
tarkastella, kuitenkaan kadottamatta sen paikkaa maailmassa.
Kun sinun sitten tarvitsee, tai haluat, ajatella jotakin tästä
kaikesta, värjää se väliaikaisesti jollakin huomiotasi kiinnittävällä
värillä, jotta havaitset sen helpommin, ja katsele sitä puutarhatöiden
tapaan, kuten edellä neuvoin. Tällöin näet sekä kyseisen asian, että
sen paikan maailmassa, mikä on ymmärryksellesi kovin hyväksi.

 6. Liukuva katse ja kokonaiskuvan muodostaminen, älä anna katseen hyppelehtiä.
Tähänastisissa ohjeissa on siis ollut ideana käsitellä kaikki
ajatukset kerralla, jotta pääsee helpolla eikä joudu tankkaamaan ja
luo jonkinlaista loputonta mosaiikkia ajatuksistaan esim. siksi, että
sanallistaa ne.
Koulutettu ajattelija liikkuu aiheesta toiseen hitaan varovaisesti,
ikään kuin liu’uttaa katsettaan ajateltavaa asiaa pitkin ja varoo,
ettei tee yhtään hyppäystä – ei edes vaikka keskustelun toinen
osapuoli niin tyypillisesti tekisi. Näin siksi, että jokaisen
hyppäyksen kohdalla katoaa helposti ajatuksen punainen lanka ja niin
ollen ajattelun luotettavuuskin katoaa melkein kokonaan.
Anna siis katseesi tarkan näön alueen liukua ajateltavaa aihetta
pitkin samalla, kun muodostat kokonaiskuvaa ajateltavana olevasta
aiheesta ja sen roolista maailmassa, ikään kuin maisemakuvaa
kyseisestä aihepiiristä. Tämä on kaiken objektiivisen ajattelun
perustaitoja, perussääntöjä. Tuosta näin syntyvästä maisemakuvasta
näet myöhemmin helposti, mikä on mitenkin.

  7. Luontokuva taustalla auttaa monimutkaisten asioiden yksinkertaisessa
hahmottamisessa ajattelua varten.
Joskus asiat tuppaavat käymään liian monimutkaisiksi. Silloin on hyvä
kuvitella ajattelemansa asian taustalle luontomaisema tai edes
yksityiskohtaisesti hahmotettu yksittäinen puu tuomaan vertailukohtaa,
joka on paljon, paljon, paljon monimutkaisempi kuin ajatuskuvasi ja
kuitenkin helposti hahmottuva. Vertaat siis ajatusta luontoon,
luontokuvan monimutkaisuuteen sijoittaen kunkin ajatuksen
yksityiskohdan jonkin luontokuvan yksityiskohdan viereen. Katsot ensin
luontokuvaa ja sitten pokkana alunperin monimutkaiselta vaikuttanutta
ajatustasi ikään kuin se olisi helppo luontokuvan avulla hahmotettuna
– ja se onkin!
 
  8. Kouriintuntuvat asiakeskeiset mielleyhtymät ajattelukeinoina asiasta
toiseen siirryttäessä ja kokonaiskuvaa järjestettäessä.
Saat kokonaiskuvasi järjestettyä mielekkäästi, jos liikut siinä
asiakeskeisten mielleyhtymiesi mukaan: maatilamme -> meidän
traktorimme -> sen korjaustyöt viimeaikoina ja lähitulevaisuudessa ->
rahanmeno korjaustöihin -> rautakauppa -> naapurin isännän
viimekertaiset ostokset -> hänen traktorinsa -> heidän perheensä
kokonaisuudessaan -> mitä meillä on samanlaista ja mitä eroja -> miten
kukin elää tyylillään -> elämän kirjo -> mikä elämässä on tärkeää ->
onni, ja onnettomuuksien karttaminen -> ymmärrys siinä apuna.

  9. Yleistykset ja muistista haku kuin nostaisit silmillä maisemasta
esiin tietynväriset tai –muotoiset läikät: esim. ongelman
ratkaisuehdotuksiksi kaikki asiat, joilla on tietyt piirteet,
muistista,
tai tiettyä asiaa kuvaavat ilmaisut sanavarastosta
tai haluamallesi asialle objektiivinen muotoilu objektiivisesta
koulumaisesta maailmankuvastasi.
Jos haluat yleistää jotakin, esim. kissa -> kaikki kissat, se käy
helpoiten, jos nostat muististasi esiin kaikki samanlaiset, samat
piirteet omaavat oliot aivan kuten silmilläsi kykenet nostamaan esiin
kaikki nähdyn maiseman tietynlaiset läikät, esim. punaiset läikät,
lehmät, leijat ym. esineet puiden oksissa, linnut,… Tee samoin
muististasi ja maailmankuvastasi: nosta esiin kaikki, millä on
haluamasi piirteet.
Voit sitten jälkikäteen rajata alueen, esim. sanoihin nostamalla ko.
joukosta kaikki sanat esiin – näin voit harjoittelun myötä nopeasti
löytää sanat mille tahansa, mitä haluat ilmaista ilman että sinun
tarvitsee sitä varten sanallistaa mitään. Erityisen tehokas tämä keino
on tunnelmatajun avulla käytettynä: tunnista kaikkien havaintojesi
luoman hahmon avulla sopivat ratkaisuehdotukset ongelmiin!

PÄÄTTELY ELI HAVAINNONTEKO KOKEMUSPIIRIN ULKOPUOLISESTA MUISTETUN
ELÄMÄNKOKEMUKSEN AVULLA:

  10. Katso, mikä pätee missäkin.
Jos haluat tietää kokemuksesi pohjalta asioista, joista sinulla ei ole
kokemusta, on sinun yleistettävä ja katsottava samalla, miten laajalti
yleistys pätee ja missä se ei ainakaan enää päde – mikä pätisi
siellä?!
Yleistys käy kiinnittämällä huomio yksinomaa niihin piirteisiin, jotka
haluaa yleistää, esim. kissa on nelijalkainen -> nelijalkaisuus (=
eräs yleistys nelijalkaiselle kissalle). Mikä näyttäisi pätevän
kaikkiin nelijalkaisiin: kissoihin, koiriin, hiiriin, elefantteihin,
kilpikonniin, puumiin, tiikereihin,…? Ainakin seisovat tukevasti
neljällä tassulla ja osaavat yleensä liikkua kolmellakin. Tai: kissan
hyvä hämäränäkö -> hyvä hämäränäkö yleensä, kaikilla, joilla sellainen
sattuu olemaan. No, näkee hyvin hämärässä: huomaa monta asiaa, jotka
huonosti hämärissä näkeviltä jää puuttumaan -> hyöty selviytymisessä
ja metsästyksessä. Mahdollinen silmien valoherkkyys.
Yleistyksiensä oikeaanosuvuutta voi tarkistaa nostamalla muististaan
esiin kaikki ne, joita yleistys koskee, ja katsomalla, onko osunut
oikeaan kussakin tapauksessa. Jos on, niin hyvä: yleistys pätee.
Jollei ole, niin on korjattava virheellinen yleistys. Yleensä silloin
on jäänyt mainitsematta jokin tekijä, josta kyseinen johtopäätös oli
kiinni. Mainitse se ääneen itsellesi (esim. “tervesilmäiset eläimet”),
ja tarkista uudelleen: menikö nyt oikein? Jos meni, niin hyvä,
luultavasti olet aivan oikeassa.  Jollei, niin seuraa edellistä
ohjetta toiseen kertaan ja etsi kenties muita virheitä käymällä asia
uudestaan alusta asti (tai ainakin epävarmoilta kohdiltaan) läpi ollen
tällä kertaa hiukan huolellisempi ajattelussasi.
Näin kuvasi tilanteesta tarkkenee: huomaat useampia tekijöitä, jotka
vaikuttavat siihen, miten asiat ovat. Ne on hyvä luokitella sen
mukaan, miten paljon ne vaikuttavat, ts. paljon vai vähän vai
suorastaan olemattoman vähän, jolloin ne voi jättää huomiotta.
Helpointa on yleistää aivan varmoja arkijärkisiä yksinkertaisia
asioita. Niiden avulla voi maailmaa ymmärtää jo valtavan pitkälti.
Elämän perusasiat, pääpiirteet, ovat olennaisia myös ajattelussa, koko
maailman ymmärtämisessä. Esimerkiksi: Tarvitsen ruokaa. -> Kaikki
tarvitsevat välttämättä ruokaa. Näin ollen, siksi että se on tärkeää
kaikille, ja siksi, että se on muun edellytyksenä oleva perusasia
kaikille, ruuan järjestäminen koko ihmiskunnalle on maailman
tärkeimpiä kysymyksiä.


ONGELMANRATKAISU:

  11. Yleiskuvasta yksityiskohtiin: mitä ratkaisuun tarvitaan, mistä sen
voisi rakentaa, onko niitä palikoita, rakenna!
Moni yrittää ratkaista ongelmia kokeilemalla, mitä saatavilla olevista
palikoista saisi rakennettua. Jollei saa, niin luovuttaa. Helpompi,
tehokkaampi tapa ratkaista ongelmia on tehdä se ratkaisulähtöisesti:
Mieti, mitä ratkaisuun tarvittaisiin, millaisia rakenteita, ja mistä
ne saisi rakennettua. Etsi sitten nuo palikat muististasi ja
maailmankuvastasi edellisessä kohdassa kuvattuun tapaan silmillä
esille nostamalla. Ja rakenna! Näin tiedät, mitä tarvitset ja miten
sen saat, eikä aikasi kulu hukkaan!

  12. Ajattelukykyään ja/tai objektiivisuutta ei voi tavoittaa
koulumaisuutta matkimalla.
Ihminen on luonnonvalinnan myötä sopeutunut elämään yhteydessä
luontoon, joten ajattelukyky saa tukea kouriintuntuvista käytännön
töistä (-> puutarhatyöntekomoodi), aisteista (-> varmat havainnot) ja
luonnollisesta paikkatajusta (-> kartta). Objektiivisuutta ei siis voi
tavoittaa matkimalla koulumaisuutta tai rakennettua ympäristöä vaan
elämällä sovussa oman aistivan ja aistien maailmankuvaa rakentavan
luontonsa kanssa. Koulumaisuus on saanut tunnuspiirteensä
kirjoitetusta kielestä, ei ajattelusta, ja kirjoitettu kieli on vain
muistiin merkitsemisen väline, se ei ole ajattelun keino!

  13. Älä ajattele sanoin vaan kokemusten muistoin ja kokonaiskuvilla!
Sanat ovat viestinnän apukeino. Ne eivät ole ajattelun tapa vaan
kaikki havainnot tehdään joka tapauksessa aistein, tuntein ja
tuntemuksin. Niinpä sanat pirstovat ajatukset loputtomaksi
mosaiikiksi, johon eksyy, näyttää kenties monimutkaiselta mutta sehän
ei ole itsetarkoitus. Sanallisesti ajatteleva on kuin putkinäköinen.
Esimerkki: katsopa huonetta tai mitä hyvänsä maisemaa
talouspaperirullan läpi niin, että näet vain yhden esineen kerrallaan,
muttet esineiden yhteyksiä, paikkoja maailmassa. Saat mosaiikin, johon
eksyt helposti. Maisema muuttuu liian monimutkaiseksi käsitellä. Sen
sijaan jos katsot suoraan omilla silmilläsi, ilman rullaa, näet koko
huoneen helposti, kaiken kerralla, kaikkine esineineen etkä eksy
lainkaan!

  14. Rentoudu!
Joskus on pää kovin sumuinen, ajattelu ei luista. Se liittyy usein
keskivartalon jännityksiin, etenkin niskan ja hartioiden sekä
mahdollisesti selän ja vatsanseudun jännityksiin. Keksi siis jokin
keino rentouttaa kehosi: voimistele, venyttele, käy saunassa (Heti
saunassa käymisen jälkeen keho on keskittynyt kuulostelemaan
ympäristön lämpötilaa ja mielikin niin ollen varattu, mutta sitten kun
keho on taas kokonaan tottunut huoneenlämpöön, on mieli yleensä
kirkas.) tai lenkillä. Yritä muuttaa sosiaaliset suhteesi
ystävällisiksi ja vähemmän muodollisiksi, sillä se rentouttaa ja tekee
onnellisemmaksi ja älykkäämmäksi, suorastaan viisaaksi. Älä yritä
ajatella pakertamalla vaan innostuksen voimin.
Muistaminen on usein kiinni siitä, että eläytyy samaan näkökulmaan,
jota käytti muistiin painaessaan. Sekin käy siis helpommin rennoin
kehoin, sillä rentous helpottaa eläytymistä parantaen siten myös
sosiaalisia taitoja.
Muistiin painaminen käy sitä helpommin mitä kiinnostuneempi aidosti
olet kustakin asiasta.


 15. Muista vastuuntunto!
Kompassi (= tavoitteiden valinta, kulkusuunta, käytännössä noudatetut
elämänarvot, moraali) on tärkeä eikä vain vauhti (=äly)! Käytä parasta
ymmärrystäsi juuri tavoitteiden ja arvojen valinnassa.



* * * * *

* Tunteet kertovat, mitä ilmiöt merkitsevät elämälle
Ajattelu muodostaa maailmankuvan, Tunteet kertovat, mitä sen ilmiöt
merkitsevät elämälle: vahvat negatiiviset tunteet kertovat, mitä
asioita välttää, kun taas vahvat positiiviset tunteet kertovat, mitä
tavoitella. Tunteiden kertoma näkökulma vaatii kokonaiskuvan
toimiakseen.

* Tunnelmat ovat nopeita objektiivisia kokonaiskuvia
Tunnelma on maisema, jossa tunteet kertovat, mitä sen ilmiöt
merkitsevät elämälle, ja motivoivat mielekkääseen käytännön
toimintaan. ”Tuolla näkyy olevan myrskypilvi tulossa. Juostaan
suojaan!” Katso erikseen kutakin tunteiden aihetta nähdäksesi, mitä
nuo ilmiöt merkitsevät elämälle. Kukin tunnelmasävy ikään kuin aukeaa
maisemakuvaksi, joka antaa ilmiöiden objektiivisen rakenteen.
Tunnelmat tarjoavat luonnollisen, nopean ja tarkan tavan ajatella
objektiivisesti. Tunnelmataju yhdessä kuvallisen ajattelun kanssa on
nopein ja tehokkain objektiivisen ajattelun tapa. Kun sen hallitset,
voit luonnehtia itseäsi älykkääksi.

* Extra: kuinka voittaa väittelyssä:
Pane merkille se asia, joka sinua eniten toisen väitteessä
häiritsee/kaihertaa, yleensä se on jokin laiminlyöty huono puoli, joka
ilmenee ainakin ikävänä tunteena, jonka aiheen voi pukea sanoiksi,
mainita kaikessa laajuudessaan objektiiviseksi syyksi hylätä tuo hänen
väitteensä, ja sanoa sitten lyhyesti ja objektiivisesti oma varmasti
kunnollinen mielipiteensä asiasta voittaen niin väittelyn.



AJATTELUKURSSI, LISÄHUOMIOITA

KOULUOPPI
Kouluoppi kohdistaa huomiomme asioihin, jotka on muun muassa tarpeen
huomata, osina kokonaiskuvaa. Kaikki omat havainnot sallittu!
Muistakin aiheista ja aiheen eri puolista!

KEHON ROOLI AJATTELUSSA
Ymmärrys, tunne ja kehollinen reaktio. Vertaa esim. millainen maisema
on, onko oksa vankka vai hento – tuntemus kertoo! Ymmärrys kuvastuu
tilannetajuna, joka heijastuu kehossa, sen valmiustilassa erilaiseen
toimintaan – jollei vaikkapa jäykkyyden tai muodollisuuden vuoksi
heijastu, niin tilannesopeutuma on paljon hankalampi saavuttaa.
Tilanteen eri piirteet ja mielekkäät reaktiot niihin ovat osa
ymmärrystä: tuntemuksin ja niihin liittyvin kehollisin sopeutumin
(=elekielinen ilmaisu tuntemukselle) huomioon otetut. Näin siis keho
tulee mukaan, koska ymmärryksen huomioon ottaminen käytännön
toiminnassa vaatii tilanteeseen sopivaa kehollista reaktiota.
VÄLTÄ URAUTUNEISUUTTA! Ole sen sijaan aistivan mukautumiskykyinen.
VÄLTÄ NISKA- JA HARTIAJÄNNITYKSIÄ! Niska (ja ymmärrys) kytkee
havaintokykymme (=aistit, etenkin näköaisti, ja ajattelu sijaitsevat
päässä) toimintakykyymme (=keho, etenkin kädet ja jalat sekä toiminnan
voima tunnemotivaation liikuttamissa vatsalihaksissa). ELÄVÄINEN
RENTOUS koko kehossa on paras!

PARI SANAA MORAALISTA JA ÄLYSTÄ:
• Missä kokoluokassa liikut, kun olet perusjärkevä!
Jos ennen huolehdit vain suhteistasi lähimpiin ihmisiin, niin nyt on
kokoluokka ainakin kymmenkertainen: on mietittävä ryhmän suhteita
muihin ryhmiin, se ja yhteiskunnan käytäntöjä rakentavasti: olet yksi
niistä, joka luo käytäntöjä, linjauksia.
• Voimasuhteet muuttuvat: pikkuipana voi lyödä täydellä voimalla mutta
täysivaltaisen aikuisen paras taktiikka on vain hymyillä ja olla
ymmärtäväinen, sillä muutoin olisi isompi liian dominantti ja siitä
tyypillisesti seuraa ikävä kosto. Vihkoseni nimeltä 1000fold intell.:
miten itse suhtautuisit, jos jollakulla tutulla olisi tuhatkertainen
äly yht’äkkiä: kuinka hänen tulisi muuttaa elämänstrategiaansa ja
sosiaalista tyyliään, jotta kelpuuttaisit hänet?
• Mieti tavoitteet, arvot ja välineet isoimmalla älylläsi sillä ne
ovat tärkeimmät määräämässä, minne päädyt!
/
X maali /
Î /
I /
O tässä olet - - ---------
I
I
I
V
Eli tavoitteesi määräävät minne päädyt. Vauhti eli äly auttaa vain,
jos saat tavoitteesi ensin oikein!
• Heikkotaitoisen ratkaisut versus taitavan ratkaisut:
- paljon epäonnistumisia
- paljon menetetty
- vain vähän onnistuttu
- ja nekin vähäisiä asioita
- ristiriitaiset järjestelyt, vain osan kannalta pohditut
- paljon vaivaa
- pieni hyöty
”PAHA”n ulkonäkö = tyhmyys
VAI
+ vähän epäonnistumisia
+ nekin pieniä
+ vain vähän menetetty
+ paljon onnistuttu
+ onnistuttu hienoja suuria asioita
+ sopusointuiset, hyvin yhteen pelaavat kokonaisuuden kannalta
mietityt kokonaisuutena toimivat järjestelyt
+ vähällä vaivalla
+ suuri hyöty
”MORAALISUUS” sopusointu = älykkäät ratkaisut
• Kuinka laskea sosiaalinen strategiansa:
Muodosta kuva kustakin linjauksesta: näin käy ja tällainen
kokonaistilanne syntyy, jos noudatetaan tätä linjausta. Muodosta
sitten itsellesi kuva ”palikka palikan viereen” siitä, millainen
yhteiskunta ja koko maailman olisivat, jos tuota linjausta olisi
kaikkialla noudatettu: tällaiset rakenteet, tällainen tunnelma, nämä
hyvät ja huonot puolet. Muodosta muista mahdollisista linjauksista
vastaavat maisemakuvat ja valitse niiden perusteella paras linjaus.
Ero hyvän ja pahan välillä: paha luulee, ettei maailmantilanne muutu
miksikään, vaikka paha valtaisi maailman, ja on siksi kuin loinen.
Hyvä taas teoillaan rakentaa maailmaa, jossa elää.

OPPIMISKYKY JA SOSIAALISET VAIKUTTEET
Keskittyminen eri elämänalueisiin parantaa oppimiskykyä tehtävän
mukaan ja selittää ison osan siitä, miten ihmiset ovat erilaisia ja
miten heidän seuransa nostaa eri asiat huomion keskiöön.

HAVAITSEMINEN EI SAA OLLA TEORIALÄHTÖISTÄ
Älä luokittele havaintojasi: ”Mikäköhän tämä on? Onkohan tämä ovi? Vai
pyörä? Vai mikä ihme?”
Vaan aisti todellisuus sellaisena kuin se on, sanallistamatta, kuvaten
vain: ”Millainen tämä on? Tämä on tällainen vaan.” Ajattelu syntyy
rakenteiden kuvaamisesta, ei luokittelusta.

LUONTO PERUSTANA, EI RAKENNETTU
Ihmisen toiminta- ja ajattelukyky perustuu ihmiselle luonnolliseen
elämään. Siksi ei ole hyvä ajattelukyvyn kannalta miettiä
identiteettinään taitoja rakentamisessa, koneiden käytössä,
teknologian kanssa pärjäämisessä jne., niin kuin poikia ja miehiä
usein tarkoitushakuisesti kehutaan, vaan luontoon, aisteihin,
urheiluun, tunteisiin, tunnelmatajuun (taideharrastus) ja
tervehenkisiin sosiaalisiin suhteisiin sekä koko maailmankuvaan ja
filosofiaan ja elämäntaitoihin liittyviä seikkoja identiteettinsä
perustana, kenties myös itsestä luontevalta tuntuvaa uskonnollisuutta,
sillä se herkistää havaintokykyä, mikä on ajattelulle hyväksi. HUOM
Rakentelu on ok, mutta se on jotakin, mitä ihminen osaa, eikä ole
ihmisen toimintaperiaate.

ONGELMANRATKAISU IDEAALIEN KAUTTA (vrt. ajatuksen kulku rukouksessa)
Ensin ideaali siitä miten täydellisen hyvin asioiden sopisi olla.
Sitten ideaalin mukainen tunnelma.
Sitten tuon tunnelman mukainen maisemakuva tilanteesta, jonka haluat ratkoa.
Sitten käytännön toiminta tuon tunnelmallisen maiseman mukaan.
Ideaali toimii siis ikään kuin rakennuspiirustuksina toimivaan ratkaisuun.


AJATTELUKURSSIN SAATTEEKSI: Objektiivisen älyn kasvun sosiaalisista
vaikutuksista
Tällä kurssilla voit oppia helposti kunnollisen objektiivisen järjen,
jonka oppimiseen muuten menisi vuosien opinnot. Erikoista tälle
ajattelukurssille on, että se neuvoo selkeästi, mitä ajattelussa tulee
tehdä ja mitä virheitä karttaa. Meillä jokaisella on luontomme
puolesta edellytykset kunnolliseen objektiiviseen ajattelukykyyn,
mutta useimmilla ajatteluvirheet sumentavat tuon luonnollisen
kunnollisen järjen pois. Niinpä ajatteluvirheitä karsimalla ja oman
aistivan luontonsa varaan kuvallista ajattelua rakentamalla voi
hleposti päästä pitkälle ajattelun taidossa.
Minkä tällä kurssilla oppii, oppii helposti, huomaamattaan taidoissa
kasvaen. Mutta tietenkin kurssin oppeja on noudatettava, jotta niistä
voisi hyötyä. Tunnollisuus on tässä valttia - ei liian koulumaisesti
opiskellen vaan pikemminkin vapaa-ajan harrastusten omakohtaiseen
tapaan oppien.
Mitä sosiaalinen ympäristösi sitten tuumii, jos yht'äkkiä opit
paljonkin järkevämmäksi kuin ennen ja ajattelu ylipäätään tuntuu
sujuvan helposti? Se on suuri muutos, joka ei itselle tunnu niin
suurelta kuin minä tutut, etenkin läheiset ja kilpakumppanit, sen
ottavat. Mitä itse tuumisit, jos jollakulla tutullasi yht'äkkiä olisi
moninkertainen äly entiseen nähden? Tuumisit, että onpa pollea tuo
yksi kaveri, ottaisit nokkiisi helposti ihan jo hänen entistä
suvereenimmasta ulkonäöstään, odottaisit ensimmäistä stiplua etkä
voisi olla hymyilemättä, jos hän hiukan lipsahtaisi pois uudesta
hienosta tyylistään. Sellaista on sinunkin odotettava voivasi ensi
onnistumisten jälkeen kohdata muilta, etenkin niiltä, jotka sinua
eniten joutuvat katselemaan, kuten puolisoltasi ja niiltä, joiden
kanssa muuten olet eniten tekemisissä. Taitavamman on aina oltava
paljon kiltimpi ja auttavaisempi kuin muut, jos haluaa tulla
hyväksytyksi! Mitä jos ennen pokkuroit kivasti että kiitos tästäkin
avusta ja nyt sitten vain itseriitoisen koppavasti kävelet ohi: ei
sellainen ole yhtä symppistä! Isompi joutuu aina kantamaan vastuuta
muista, olemaan auttavainen eikä saa siitä muuta kiitosta kuin että
toinen ehkä tuumii että huh! Mutta sillä tavoin erilaiset ihmiset
tulevat toimeen keskenään. Kykeneväisemmällä on isompi taakka, isommat
vaatimukset ja usein vähemmän kiitostakin.
Miten paljon kykeneväisemmäksi näin sitten voi oppia? Ajattelun
taitavuutta voi arvioida virheettömästi havaittujen olennaisten
asioiden määrällä ja virheellisten havaintojen puutteella. Tällä
kurssilla voisi näin mitaten kenties oppia satakertaisen älyn.
Olennaisimpia havaintoja ovat, mitä kannattaa tavoitella ja millä
keinoin. Onnistuneet ratkaisut pelaavat hyvin yhteen ja ovat
mielekkäitä käyttää: ne ovat hyviä! Niinpä se, joka on keskivertoa
älykkäämpi, mutta valehtelee itsensä keskiverroksi, vaikuttaa
moraaliselta. Hyväksi on perinteisesti hyväksytty ne ratkaisut, jotka
parhaan arvostelukyvyn mukaan ovat parhaita valintoja.




Another thinking lesson, this one about moral, in Finnish language:
Hei
Aina ei pehmeämåi linjaus kommunikoidu oikein muille teknisemmin
ajatteleville, jotak helposti äityvät pahoiksi, kun luulevat
kohdanneensa höttöpuppunössön. Kuitenkin kommunikaatiotaitoja,
erityisesti näkökulman valintaa, parantamalla useimmista pahoistakin
selviää helposti, vaikkei itse olisi tippaakaan ikävä, tylsä ja hiukan
itsekeskeinen vain. Eli:

Miten selvitä helposti teknisesti ajattelevista pahoista, jos itse on
hyvä pehmeitä arvoja arvostavaan tapaan:
Käytä käytännönläheistä näkökulmaa, joka sisältää mekaaniset arviot,
erityisesti terve versus rikkinäinen, osinaan ihan samoin kuin
käsityönäkökulma. Käytä tässä maisemakatsetta, joka huomaa myös
mekaaniset ("Tämä on isompi kuin tuo.") puolet sosiaalisissa suhteissa
ja yhteisön toiminnassa. Näin kun itsekkyys näyttää suuntaa ja omaan
napaan tuijottaminen katkoo liiallisia sidoksia muihin, syntyy
näkökulma, jossa kunkin oman edun tavoittelu näyttää mielekkäältä ja
rakentelumentaliteetin tuloksena yhteisön hyvä toimivuus edulliselta
valinnalta. Ideaali "terve yhteisö, terve maailma ja tervehenkiset
sosiaaliset suhteet" näyttää tästä näkökulmasta mielekkäältä
valinnalta, jota positiiviset tunteet (ja oikein ymmärrettyinä myös
negatiiviset tunteet) vaalivat. Arkijärki tukee omien
tunteidenmukaisuutta, piittaamaton omaan napaan tuijottaminen
suvaitsevuutta muita kohtaan, oma itsekkyys "hei me kaikki tätä kun
tää on kliffaa"-liikettä ja aito objektiivisuus mekaanisine
laskelmineen (jotka objektiivista paremmuuttaan riittävät korvaamaan
tuon toisen teknisen laskelmoinnin) tukee järjestäytynyttä
yhteiskuntaa perinteisen suomalaisen kulttuurin tapaan.
Tämä on siis näkökulma, jota käyttää oman arkijärjen tukemana. Kun se
on olemuksellinen viesti ja tekemisten tyylissä ja asiayhteyksissä,
niin se yleensä kommunikoituu helposti ihan kunnolla jo sekunnissa tai
niille main. Kokeilkaapa!

Yst. terv. Hannele Tervola

How to easily handle technically thinking evil persons if you yourself
are a good person who values soft values:
Use a practical perspective which includes mechanical estimates,
especially healthy versus broken, as it’s parts just like the
perspective of handicrafts has. Use here a landscape like picture
which notices also mechanical (“This is bigger than that.”) sides of
social relationships and of the functioning of the society. This way
when selfishness shows the way and self-cebteredness breaks overly
ties to others, there is born a view in which it makes sense for each
one to reach for one’s own good and as a result of a building
orientation the well functioning of the society appears a beneficalö
choice. The ideal “a healthy society, a healthy world and healthy kind
of social relationships” looks from this perspective like a choice
that makes sense and bthat is supported by positive feelings (and also
by the negative feelings if those are interpreted right). Common sense
supports life according to one’s own feelings, an uncaring
self-centeredness supports liberal-minded allowing ways toward others,
one’s own selfishness supports ”We all together for this because this
is so nice!” movements and real objectivity with it’s mechanical
calculations (which can because they are objectively better replace
the technical calculations of the other one) supports an organized
society of the traditional European type. This is a view that should
be used together woth one’s own common sense. When this perspective is
seen in your appearance and in your style and in the context of
communication, it typically communicates itself well in a second or
so. Please try it out!

8.5.2022   Lisähuomautus ajattelukurssiin : Jos ajattelet jotakin niin monimutkaista, että tarvitset siihen luontokuvan tsustalle avuksi, niin pysähdy tuokioksi, älä harrasta liikuntaa silloin kun ajattelemunen vaatii oman rauhansa, mutta muina hetkimä toki on hyvä harrastaa liikuntaa. 



 Luo oma tulevaisuutesi
Opettajien palkka, koko tulevaisuuden työuran palkka on kiinni siitä, ettei koulua lyhennetä. Jos siis haluat lyhemmän elämänmyönteisemmän koulun, jossa oppimistulos on parempi, o9n sinun itse toisten koulua käyvien kanssa se omin voimin luotava!

Ajattelua voi opettaa vikkelään. Jos ajattelutaidot yms. oppimista auttava olisi valmiina, selviäisi koulusta yläluokkien oppilaiden tapaan paljon nopeampaan tahtiin. Jos opiskeltavat aiheet keräisi kokonaisuuksiksi, joista kerrottaisiin, nykyisen silpputietomenetelmän sijaan, niin aihe kuin aihe mahtuisi paljon lyhyempään. Kaikkien ajattelutaitojen kohottaminen merkitsisi, ettei tarvitsisi mennä huonoimpien oppilaiden tahtiin vaan voitaisiin keskittyä hyvien ajattelutottumusten luomiseen ja ylläpitämiseen ja käydä noiden parempien työtapojen voimalla aiheet vaihtelevaisessa mutta varsin vikkelässä rytmissä läpi.

9 tai 12 vuotta koulua on näännyttävä ikuisuus, niin pitkä ja dominantti jakso lapsen ja nuoren elämässä, että sen elämänkielteisyyttä ja epäviisautta on vaikea yleensä edes ottaa puheeksi. Lapsilla on kyllä ensimmäiselle luokalle mennessään oppimishalua, mutta 9/12 vuotta on liian pitkään. Vuoden verran täyspäiväisiä opintoja esim. kolmen tai neljän vuoden ajalle jaksotettuina kiinnostavina aikuisten maailmasta opettavina kokonaisuuksina olisi paljon motivoivampaa ja sallisi omakohtaista sulattelua, toisi luultavasti paljon nykyistä koulunkäyntiä suuremman innon käydä pikakoulua.

Mutta ensin on joidenkuiden aloitettava, oltava luomassa tietä muille, ilman että nälkäiset opettajat koko vaihtoehtoa maahan tallaavat. Ja järkevintä olisi, että aluksi se olisi vain vaihtoehto, sillä muuten kun osa oppilaista luistaisi opinnoistaan, voisi koko uusi mahdollisuus kaatua siihen. Joko luet nämä uudet kurssit kunnolla tai BÖÖ: joudut vanhaan kouluun! 



maanantai 7. marraskuuta 2011
Linkkejä
http://www.youtube.com/khtervola - ks. soittolistat ajattelukyvyn parantamisesta, taidosta ja tunteiden rationaalisuudesta
http://nopeaoppisuus.blogspot.com
http://intelligencelevels.blogspot.com/



sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Ongelmanratkaisumenetelmiä
Suuren kokoluokan ongelmiin yleensä kelpaa kannattavuusperustein (terve toimii paremmin kuin rikkinäinen) ratkaisu terveet elämäntavat ja maailma täysin terveellä tolalla. Oletko itsekäs ja haluatko paremman elintason mielekkäämpien ratkaisujen avulla? Jos niin, niin valitse tämä järkiperusteinen ratkaisu. Teknologia monelta kannalta optimoituna ja kokonaisuus järjen avulla tervehenkisen mielekkäästi. 



torstai 12. tammikuuta 2012
Asioiden jäsennystavasta
Jotta oppiminen olisi helppoa ja tehokasta, olisi asian oltava jäsennelty olennaisuuksien ja hyvälaatuisen ajattelun vaatimusten mukaan, ilman mitään ylimääräisiä piirteitä kuten vaikkapa ruudut ja suorat viivat. Kuitenkin iso osa koulutiedosta on jäsennelty ruutumallin tai kirjoitetun kielen mukaan, vaikka nuo ovat ajattelua huonontavia keinotekoisia piirteitä, joita tulisi karttaa.
Jos asian jäsentelisi taitojen mukaan, opettaen taidot ja sitten niiden kunkin varaiset tiedot, laskemisesta tietämisen kautta omakoitaiseen ymmärtämiseen, niin asiaa voisi varmaan opiskella aihekokonaisuuksittain nykyisen teknisesien seikkojen mukaan määriytyvän ryhmityksen sijaan. Siis nopeammin ja tehokkaammin. 



lauantai 17. maaliskuuta 2012
Taitojen opettaminen
Taidossa on kyse siitä, että tekee oikeat taidon kannalta oleelliset asiat oiekanlaisella eli hyvin toimivalla tavalla, huomaten olennaisuudet ja osaten ottaa taidon kannalta oleelliset rakenteet kunnolla huomioon. Taitojen opetteleminen on siis tekemisentapojen ja oikeiden asioiden havaitsemisen taidon opettelua.
Kaikki ihmisten ja eläinten toiminta perustuu perustoimintojen eli elämän pääalueiden varaan: katseleminen, kuuntelemimen, liikkuminen, ajattelu, tunteet, kauneustaju,... Kunkin taidon oppimisessa riittää oppia oikeita elämänaloja painottava tekemisentapa, jossa kukin elämänaja on oikeanlaisessa roolissa kokonaisuudessa. Lisäksi on opeteltava tarvittava tietämys ja rakenteet, jotka tuossa tekemisessä ovat keskeisiä. Havaintokyky ja oikeanlainen virittäytyminen ovat siis se perusta, jonka varassa taidot lepäävät. Kuvallisten mielikuvien rooli ajattelussa ja muissa taidoissa on tärkeä. Tunnelmataju helpottaa oppimista kovasti tehdessään mielikuvista selkeitä, monipiirteisiä ja elämän tasoon viittaavia. 



sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Maalausharrastus kehittää ajattelukykyä
Maalauksen harrastajat ovat aina näyttäneet silmissäni erityisen
sivistyneiltä jotenkin siten kuin koulun ihanne on. Objektiivinen
ajattelu kuvaa maiseman rakenteet, ei muuta. (Mieti, mitä tiede tekee:
kuvaa rakenteet ja rakennusmateriaalit.) Maalauksen harrastaja on siis
automaattisesti tehnyt kaiken ajattelun kannalta tarvittavan. Lisäksi
hän havaitsee tunnelmasävyt, ne antavat hänelle filosofisen näkökulman
ilmiöihin ja niiden rooliin maailmassa. Kaiken tämän hän höystää
elämänviisaudella. Voiko koulusivistys enää enempää pyytää? 



sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Keneltä voi oppia
KOulussa pitäisi teineille kertoa, miltä eriälykkyyksiset ihmiset vaikuttavat toistensa silmissä ja mitä tämä kertoo eri ihmisryhmien älyeroista:
Itseä tyhmemmän ajatuksia on helppo seurata ja hän vaikuttaa jokseenkin palikkajärkiseltä - niin kuin mies useimpien naisten silmissä.
Itseä vikkeläjärkisemmän ajatukset kulkevat nopsaan, kattavat laajoja alueita eikä niissä ehdi pysyä perässä, tuntuu, ettei "kukaan" voi kunnolla ajatella noin vikkelästi ja objektiivisena pysyen noin monesta suttuisesta aiheesta. Kuitenkin on kyse vain siitä, että vikkeläjärkisempi ja paljon toista parempi objektiivisessa ajattelussa. Tältä näyttävät naiset usein miesten silmissä ja näin naisten "epäobjektiivisuus" onkin älyn piirre hidasjärkisemmän silmissä eikä oikeaa epäobjektiivisuutta.
Itse paljon taitavampi käsittelee asiat kunnolla, kätevästi ja noin vain - kuin 20 vuotta itseä kauemmin alaa harrastanut opettaja. Vielä vahvempina nämä piirteet ovat leppoisissa vanhuksissa.
Itseä paljon typerämpi joutuu arvaamaan, esittää katteettomia väitteitä ja pitää pikkujuttuja suurina ja tärkeinä, näyttelee taitavaa ja on usein lakihenkinen ja teknisiin yksityiskohtiin pitäytyvä ilman, että ne ovat olennaisia kohtia kenenkään muun silmissä.

Niin epätavallista kuin ehkä onkin koulussa ottaa kantaa näin selvästi älykkyseroista, niin jos sillä saataisiin korjattua vanhusten ja naisten asema, niin olisi se tärkeää kumminkin tehdä! 



maanantai 7. toukokuuta 2012
Kuinka tätä ideaa kehitellä?
Yleensä hyvä tapa ratkoa ongelmia on aloittaa ideaalista, muodostaa siitä kunnollinen kuva jamiettiä, mitä sen rakennuspalikoiksi tarvitaan. Näin ideaali toimii rakennuspiirustuksina, joiden avulla osata rakentaa paras ratkaisu. 



 Pohdintaa koulun oppimäärästä ja opetustavasta
Jos haluaa lyhentää koulua, mikä suurimmaksi osaksi perustuisi opetustavan muuttamiseen, on mielekästä siinä samassa yhteydessä muuttaa oppimääriä mielekkäämmiksi.
Jos opetustapaa muuttaa, on mietittävä, miten se opetetaan koululaisille, opettajille ja opettajainkoulutuslaitoksen opettajille, noista viimeisistä aloittaen, mutta tavoite taas mietitään oppilaista lähtie3n.
Lahjoja voi oppia mallista: As one is social, one should pay attention to the soicial influence that one gets about the other person's ways of moving and ways to do things and try to via them understand, like is natural for humans and animals, the mode (eyes, hearing, thinking, memory, body coordination, emotions, atmospheres, social things,...) and way (rhythm, structure,...) of doing. Via learning these balances of divisions of attention and effort one can learn the ways of doing of the other person and so her/his  talents and skills. By making a combination of these two ways to live, one's own and that of the other person, by using the unified understanding of both, one can combine the good sides of both and leave those bad sides away for which the other one has strengths to replace them with.
(Ks. blogini http://workandfreetime.blogspot.fi kirjalinkki Hard Ratioanlity of Feelings and Insticnts (loppuosa))
Samoin taitoja voi oppia mallista: ks. ajallisesti eka blogikirjoitus  http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Luonto (olisiko kevät hyvä opetusajankohta tällaisille, kun ehtisivät kesän hautua?), vaihtelevainen mieltymysten mukainen liikunta: http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2011/09/enjoy-moving.html
Taiteet (ks. muut blogini: klikkaan nimeäni)
Nämä kolme opettavat parempaa havaintokykyä ja PAREMPAA SOSIAALISTA SILMÄÄ. eRITYISEN TÄREÄ ON ELÄVÄINEN RENTO KEHONKUVA, armeijamainen miesmäinen jäykä lautarakennelmamainen kehonkuva tuhoaa sosiaalisen silmän, tunneälyn ja ymmärryksen ja on haitallinen taidoille. Muita karsittavia virheitä olisivat sanallistaminen ja rakennetun ympäristön suorien viivojen ja ruutujen matkiminen ajatteluun sekä ajattelun ulkonäön tavoittelu yms. aidon yrittämisen ja havainnonteon korvaaminen pätevän näyttelemisellä.

Tietokoneista varmaankin pitäisi opettaa tulevaisuuden tietokoneiden kanssa tarvittavia valmiuksia eikä niinkään nykytietokoneiden käyttöosaamista viimeisen päälle. Esim. kyy pukea työtehtävät tietokoneen ymmärtämälle palikkajärjen kielelle.
jOS TAITOJA JA LAHJAKKUUTTA KOHOTETAAN, NIIN MORAALI ON MYÖS TÄRKEÄ: http://healthilymoral.blogspot.fi/


(21.1.2018   Korjasin linkit http://workandfreetime.blogspot.fi ja http://nopeaoppisuus.blogspot.fi .)



perjantai 10. elokuuta 2012
Kirjoitelma: Väinön kannel
Väinön kannel: suomalaisuus ja musiikki
Koko ikäni olen ollut kovin järkevä arkijärkiseen suomalaiseen tapaan, jolla selvittää koulunkin ongelmitta. Järki on ollut apunani tunteidenmukaisuudessa, sekä omassa elmässäni että sosiaalisuudessa. Järjen avulla olen ratkonut sen, miten tavoitteeni käytännössä voi toteuttaa. Tunteet puolestaan ovat merkinneet elämäni mittasuhteet ja tuoneet elämänviisauden näkökulman sinnekin, missä alunpitäen oli vain koulu tai työ. Tunteet ovat kertoneet, miten elämänfilosofiset ongelmat ratkoa ja tuoda elintilaa sinne, minne koulutettu järki ei sitä osaa tuoda.
Suomalaiseen jäyhään järkiperäiseen tapaan en ole ollut kovin musikaalinen, mutta olen kokenut musiikin tärkeäksi elämässä ja maailmassa. On tärkeää antaa tilaa tunteille, elämänviisaudelle, toimivalle sosiaalisuudelle, aidolle syvällisyydelle ja vaikutelmien kielelle, johon järkikin perustuu. Tunteidenmukaiset soivat kohdat kertovat onnistuneisuudesta, kun taas lättänät soimattomat kkrrhhhh-äänet kertovat siitä, että pelkkien välineiden varaan rakentaminen on johtanut umpikujaan, on lapsi mennyt pesuveden mukana. Se, mikä soi, on tavoitteenomaista, syvällistä, toimivaa, sisällyksekästä ja onnellistuttavaa, sosiaalisuudessakin kiehtovaa. Se, mikä ei soi, on mennyt pieleen, jäänyt elottomaksi, rasittavan uuvuttavaksi, sisällyksettömäksi, onnettomaksi ja voimattomaksi, usein keskenään ristiriitaiseksi. Musiikin kieli kertoo onnistumisista, tavoitteista. Siellä, missä musiikki soi, pääsee hetken verran beesaamaan paremmilla toimivammilla tekemisentavoilla, näkökulmilla, katsomistavoilla, mielenvireillä, elämäntavoilla jne. Musiikki on kuin kartta oikeaan - kartta jonka luontomme koskettavuuden ja oikeaanosuvuuden perusteella rakentaa.
Musiikkiin saa kosketuksen paitsi kuuntelemalla, myös laulamalla: äänessä onnelliset toimivat kohdat soivat kauniisti, kun taas tunnelmattomat kkrrrhhhmaiset elämäntavan puolet eivät soi: ne kannattaa jättää pois laulusta, joka kumminkin on malli, positiivinen esimerkki muille. Ajattelussa on olennaista tavoittaa maailma sanojen takana. Samoin musiikissa tavoittaa elämänkokemuksen kiehtovuus, sen elinvoimaisuus, musiikki nuottikirjoituksen takaa, kuin nuotti olisi karttamerkki mutta elämänkokemuksen musiikki eli maasto monimutkaisessa rikkaudessaan se ainoa merkityksellinen.
Tunnelmia on synkkiä tummia ja keveitä toiveikkaita vaaleita. Vaaleat sävyt soivat korkeina sävelinä ja tummat matalina, joiden oikeat korkeudet kokemus opettaa. Tunnelmasävyjen vaihtelu elämämme rytmissä luo musiikkimaiseman, josta voimme poimia laulun. Se, mikä elämässä ja maailmassa on merkityksellistä, koskettaa vahvasti tunteina, tunnelmina ja tunteenomaisina vaikutelmina. Se myös soi vahvimmin musiikkina. Juuri siitä on olennaisinta kommunikoida, juuri sitä meidän eniten kuunnella. Ja niin musiikki vaistomaisesti opettaa meidät tekemään. Kauneus kertoo ideaaleista, koskettavuus elämän perusvirrasta ja kiehtovuus toimivimmista näkökulmista: juuri niihin sukeltaminen saa meidät olennaisten kysymysten äärelle ja johdattaa onnistumisiin...

Katso myös http://musiikkipaivakirja.blogspot.com

Jälkihuomautus tähän pikakoulublogiin liittyen:
Fiksoitunut teoriaperspetiivi ja työlästynyt tekemisentapa ei niin soi. Rattoisasti sujuvat tekemiset soivat, samoin ajattelu, jos siinä on jokin missio tai hyvä soljuva näkökulma. Ehkä tulevaisuuden opettajan ei siis tulisi olla täysaikaisesti opettaja vaan osan aikaa taiteilija ja jonin käytännön työn tekijä - aktiivinen kuin eläin, joka raahaa karvatukkua pesänrakennusaineiksi tms. vaistoluontomme muaista tekemistä/missiota maailmassa.
Tämä varmaankin uulostaa kiehtovalta mutta mahdottomalta haaveelta. Mutta on hyvä muistaa, että vuosien myötä kehitymme juuri suurimpien haaveidemme suuntaan, sillä ne ovat ainoat, joiden vaatimuksiin jaksamme loputtomasti mukautua koko elämäntapamme voimin. Niinpä, mikä oli viisi vuotta sitten vain saavuttamaton unelma, voi jo tänään olla käytännössä totta elämässisi ja identiteettisi olennainen osa. 

* * *
Runonlaulanta

28.2.2016 
Lisään tämänkin tähän siltä varalta, että se kiinnostaa tässä aihepiirissä:

"Tännä on Kalevalan päivä. Luin uutisista vanhasta runonlaulajasta.
"Luin tuota tämänpäiväistä runonlaulajajuttua. Ylimmäinen vanha kuva antoi kuvan runonlaulusta: oikeanpuolimmainen juttelee kuin ystävällinen lähelle tullut lintu ja mielenvire on linnunlauluntunnelmainen, siis linnunlaulun tunnelman ohjeekseen ottanut siinä, mistä löytää laulu ja sanat, sanoituksen muoto, ja syntynyt tyyli tuo mieleen venäläisen laulun, mieslaulajan laulamana niin kuin on monesti kuullut venäläisten laulajien laulavan. Vasemmanpuoleinen katsoo järjen vireestä käsin eikä ymmärrä, että miten lintu toimisi tässä mallina: mikä linnussa? Mutta linnulla on siis kommunikaatiotapa ja viisauden tyyppi, joka on tuosta vireestä, luontoympäristöstä ja käytännönläheisestä tervehenkisiä ikiaikaisia elementtejä sisältävästä elämäntavasta lähtöisin. Ja sitä varten siis pitäisi omaksua tunnelma, elää sentunnelmaisesti iahn niin kuin voi omaksua tietyn kielenkäyttötavan ja sen mukaisen katsantokannan jutellessaan, esim. epämuodollisen sosiaalisen (lähellä linnun kieltä) tai kaavamaisen johonkin ammattitarkoitukseen (etäällä, taitamaton, koska vain muutamia asioita huomioitu). Mutta arkijärkisempi sosiaalisempi vinkkeli on siis tunnelmallisempi ja siis soivempi ja hauskat ilmaisut ja vekkulit venkaukset, hupi ja hyöty yhtä aikaa, kommunikoivuus, viihtyminen ja asian kiinnostavuus löytyvät arkijärkisen sosiaalisen kielenkäytön tapaan tunnelmalliselta suunnalta, ihan niin kuin itselle tärkeää tunnetta muistaen ajateltu on näkövinkkeliltään kokonaisuutena vähän niin kuin laulu, ja sanat, jotka tekisivät oikeutta aiheelle, olisivat tuntevat a viisaat, kuin laulun sanat.""
http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi 



tiistai 28. elokuuta 2012
Älynäkemykseni (engl.)
Learn Intelligence from the Nature

Encoded in our nature are our instructions of usage: what God or the evolution's countless generations meant our lives to be like, for us to stay healthy and fully capable, to live a life fully according to our deepest nature. Those healthy natural ways of living on all areas of life, with the living environment and the human society in superb health too, those are still nowadays our guide to the best possible functioning: to intelligence and skill on all areas of life. Those ways of living are much like our forefathers lived in a close contact with the wild nature; those are much like how the wild animals even nowadays live, so there is a lot that we can learn from the wild nature! If we only know how to learn and how to apply that knowledge and skill to our modern lives in the modern industrialized environment with it's schooling and alianated human-orinted ways. That is a skill that many lack, but here is what I have learned about it:
The major difference between humans and animals, and the reason why wild animals are many times as intelligent as humans, is that we modern humans live mainly in a build city environment that consists of a few staright lines and square forms and nothing else, that's very simple to look at, too simple for our nature, for our instructions of usage, and leaves us with a much lesser intelligence in pictorial thinking, like most of objective thinking is, than the wild animals in the wild nature with it's complexity of seen structures, colours, sensations, of all kinds of things to look at and based on which they can - and we too could! - form a rich objective picture of how things are, with proportions and structures right, a so complex yet easy picture that being used to such makes all thinking and skills easy and effortless yet very effective.
So what we can learn from the wild animals? We can learn how to look and how to observe all kinds of things: naturally, with ease and with a huge complexity that observes even fine shades of meaning without losing sight of the whole, and observes everything with such drowning to the level of experience that we at once understand what each phenomenom means to life (Feelings tell us this! While our instinct nature tells us whather it is a question of using the eyes, running, feeling compassion, communicating or whatever.), with such fascination and relaxed awareness that we never grow tired of it - no: we feel ever more refreshed the more time we spend in the nature and the more emotional and natural our way of life is!
Such things we can learn both by copying from the animals (not acting but sincerely learning!) and by wandering in the nature ourselves. But there is more than that we can learn: If we copy even more from the wild animals: not only the eyes and attention, but also attention in moving, beauty, feelings, friendly sociality, open-minded expression, ways of thinking in a flash of an eye complex landscapes with social information, ways of living, communication and practical sides of things  and the major matters of life and death, everything right; then we get nearer the natural balance of how to do things, the natural division of attention and natural ways of doing things on all the different areas of life, and so we get a much increased capacity in everything: not only a 100-fold like on who looks at a tree while thining, not only a 1000-fold like one who loves the nature and spends time admiring it's beauty, but maybe 100 000-fold like on who has found the right chord in the art of living. Such differencies are great differencies in style i.e. in the ways to do things. They bring more successes and much less failures, a positive emotional style with ease and harmony. When you compare such style to your normal ways of thinking, observe what 1/100th part of that intelligence would produce in the style of doing, what about 1/10 000th part - and a 1/100 000th part! When one way of thinking can predict all the thoughts you can thing on some other way of thinking, then the more capable is clearly the more intelligent way to think! But it is so complex that it looks vague in the eyes of the more stupid. Only stupid thoughts one can understand clearly, while intelligent thoughts go quickly and emphasize new different kinds of points to take into account: that is what intelligence builds it's more efficient results on, that is the thing that intelligence is good for!
How then think with an intelligent natural sincere style like a wild animal, if one still lives with the ordinary humans with their ordinary ways of thinking? One must start with a landscape like view, that is how one really thinks, so one must not forget that view while communicating with the more clumsy slow witted people. That landscape view has a seen structure, which you can look more closely with your eye sight, the more detaiuledly the slower witted the other one is. This way one can thing complex thoughts and discuss them as detailedly as others wish. But the real way that one thinks by is the landscape view. The focus on details is for communication only.

Compare to the Finnish national inheritage and traditional cultural characteristics connected to Kalevala. 



maanantai 3. syyskuuta 2012
Koulussa opetettavien asioiden jäsennystavasta
Tiede jäsentää asioita rakentamisen tapaan, kuin rakentmisen tarpeisiin. Olennaista siinä on kuvata rakenteet ja rakennusmateriaalit. Tavallinen virhe on lisätä suoria viivoja, ruutuja ja reunoja sekä sanallistuksia ja mielikuvitusväriä tai sovinnaisia muotoiluja - itse asian valokuvamaisen kuvaamisen sijaan. Jos tästä virheestä pääsisi eroon, paranisi ajattelun laatu huomattavasti ja koulun asioita voitaisiin käsitellä jouhevammin, niille enmmän oikeutta tehden. Erilaisten lähestymistapojen ja niihin liittyvien jäsentelytapojen ja erilaisten havaintojen piirien & painotusten vaikutuksesta työn sujuvuuteen oppii blogistani http://workandfreetime.blogspot.fi , joka tosin käsittelee aikuisten työtehoa ja työn aikaansaavuuden ja mieltymysten mukaisen vapaa-ajan suhdetta.

(21.1.2018   Korjasin linkin  http://workandfreetime.blogspot.fi ) 



perjantai 28. syyskuuta 2012
Lahjakkuuksien ja näkökulmien oppimisesta
Lapset oppivat vanhempiensa lahjoja, ainakin, jos heille niitä erityisesti opettavat. Samoin ystävien ja tuttujen näkökulmat maailmaan opitaan. Jos voisi opettaa muutaman tai useammankin alan lahjakkuutta ja sitten noiden alojen näkökulmat yksinä kimpaleina kuin tuttujen näkökulmat, niin kouluopista varmaan selviäisi kovinkin vikkelään. Mutta mallista oppiminen vaatii rakentavaa asennetta ja opin muistaminen jonkinlaista omaa elämänviisautta, joka tukee tuon aihepiirin taitoja. Mutta silloin koulu kävisi elekielisesti ja tavallisen sosiaalisuuden myötä, kenties paremmin yhdessä puuhaillen kuin luokassa istuen. 



 Vaihtelevainen ennakoimaton liikunta parantaa älyä ja oppimiskykyä
Jos ihminen on urautunut ajattelultaan, hän on myös jäykkä urautunut keholtaan. Jokainen mielen pitkäaikainen asenne tai isompi hetkessä tehty huomio näkyy kehon kielen kautta siinä, miten pidämme kehoamme. Jokainen uusi suuri ymmärryksen palanen, joka kosketta elämäämme, näkyy muutoksena kehon tilannetajua kuvastavassa asennossa, valmiudessa reaktiivisuuteen, tunnevireen kuvastumisena kehossa ja sosiaalisen elekielen muutoksena. Keho on tilannetajumme, valmiutemme erilaisiin tehtäviin. Ilman tilannetajun muutosta ja sitä vastaavaa kehon asennon ja valmiuden muutosta, emme voi kunnolla ymmärtää mitään, koska käytännön tilanteen mukainen käytös jää puuttumaan, ymmärrys vaille perimmäistä motivaatiotaan.
Kun liikut reaktiivisesti, se avaa kehon ja mielen havaitsemaan uutta, reagoimaan. Ymmärryksesi on äkkiä kasvanut moninkertaiseksi urautuneeseen tokkuraiseen nähden ja ajattelustasi on tullut monin verroin vikkelämpää. Hyvää liikuntaa tähän on vaihtelevainen ennakoimaton miellyttävä liikunta, kuten vaikkapa mökillä uusia vaihtelevaisia askareita tehdessä ja luonnossa uudella tavalla polveilevia teitä kulkiessa ja katsellessa. On tärkeää, ettei uraudu, muuten on taas samassa reagoimattomuuden ja havaintokyvyttömyyden suossa. Eli toimien olisi oltava  aikatauluttamattomia ja vaihtelevaisia, kehoa uusin yllättävin tavoin rasittavia, jotta liikkeesi vapautuvat ja ymmärryksesi sitä myöten myös kirkastuu.

http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi/2016/09/viheralueiden-suunnittelusta.html



sunnuntai 18. marraskuuta 2012
2000 lukijaa - Kommentoikaa!
Tällä blogilla on ollut jo yli 2000 lukijaa.
Kommentoikaa, mitä piditte, mitä jäitte kaipaamaan, miten voisi kehittää, onko omia ideoita aiheesta...? 



keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Tulevaisuuden vaatimukset
Ks. blogini http://feelingcomputers.blogspot.fi varhaisin blogimerkintä.

Tulipahan kirjoiteltua tällainen kirjoitelma. Eli tuo "1800-luku" meinaa luontosuhdetta, käytännönläheistä tekemistä paljon, eheämpiä elämäntapoja, ihanteikkaampia enemmän ratkaisuja näkeviä mailmankuvia ja motivaatiopohjia, jne.

2000+: ”takaisin” 1800-luvulle!
Elämäntapojen korjaaminen tervehenkisemmiksi käy isolta osin ajattelutapojen korjaamisen kautta. Sen sijaan, että nykyiseen tapaan matkitaan tietokoneita ajattelussa ja jopa sosiaalisissa suhteissa, käytettäisiin tulevaisuudessa tervehenkisiä tervejärkisiä ajattelutapoja, jotka huomaavat maiseman rakenteet käyttäen koko havaintokykyämme. Se, että jokin asia on hepreaa, merkitsee, ettemme huomaa siitä olennaisia asioita, kaikki vain vilistää tasapaksuna mössönä silmiemme ohi emmekä osaa sanoa siitä mitään. Silloin ovat kaikki havaintomme olleet liian samankaltaisia ja aavistuksenomaisia. Eli jos lisäämme havaintokykyämme havaitsemalla kaikki nyassit ja kokemukselliset sävyt, niin maisema saa äkkiä muotoja, väriä, rakennetta ja merkityksiä: olemme yht’äkkiä ymmärtäneet jotakin, kenties jopa kaiken olennaisen siitä. Siksi koko luontaisen kokemuksellisen havaintokapasiteettimma saaminen käyttöön on iso tärkeä juttu!
Tietokoneet puolestaan kehittyvät tieteellisesti ajattelevan suuntaan ja siitä rakenteet kuvaamalla objektiivisiksi, mikä on tieteellistyyppisen objektiivisen ajattelun perustyyppi, joka mahdollistaa mm. eri näkökulmien sovittamisen osiksi samaa kokonaiskuvaa. Tietokoneiden kehittyessä on olennaista havaita, että me ihmiset joudumme käyttämään luontaista kapasiteettiamme täydesti, jottemme putoaisi kärryiltä – äkkiä ei tietokone enää raahaudu perässä vaan kykenee seuraamaan jopa tunnevoittoisia pointteja täydesti: tunne auttaa vastaamaan johonkin tarpeeseen ja tarve puolestaan huolehtii jonkin kokonaisuuden terveenä pitämisestä, mikä on sen toimintakyvyn vaalimisen kannalta olennaista. Ajan myötä käy yhä enemmän niin, että ihmisen on elettävä täydesti ihmiselle luontaista elämää elämän kaikilla saroilla ikiaikaisen luontonsa käyttöohjeen mukaan, jotta pärjäisi nykymaailmassa, ja kone selviää kyllä, osaapa ihmisten kieltä, tulkkaapa ihmiselle hänen oman ajattelunsa kielellä hänen omasta maailmankuvastaan lähtien, ymmärtää elekieltä ja tunteita herättäviä tilanteita ja mitä niissä inhimillisesti katsoen tarvitsee tehdä ja näkee sen välttämättömänä kovassa maailmassa. Ihminen taas on yhä enemmän eläin: vahvasti aistiva, koko olemuksellaan (mm. fyysisesti, motivaation ja tekojen osalta) reagoiva, koko kommunikaatiokyvyllään viestivä ja sosiaalinen, tunteva ja elämänviisas maailman tukipylväs, elämän onnen löytänyt, paikkansa kokonaisuudessa löytänyt yksilö ja yhteisön jäsen.

(Katso myös kirjani linkissä sivulta http://www.SoMuchMoreFreeTime.info ). - Oiskohan tuo selvemmin sanottuna "2000-luku ja 1800-luku samassa"?


Lisähuomautus myöhemmin:
Olikohan histroria sittenkin toisenlainen? Pystykorvani, jolla on hyvä ymmärrys ja joka on keskustelevainen luonne, näki kuvan soljesta, joka oli perisin vuoden 1000 jKr tienoilta, ja tuumi, että ihmiset näkyvät olleen siihen aikaan yhtä teknologiaorientoituneita kuin nykyisin: kiinnostuneita medtallien ja rakentelemisen mahdollisuuksista. Jos jeesus antoi 2000 vuotta sitten synnit anteeksi, niin ehkä juuri rakentelemisen ja kaupungistumisen synnit? Voiko olla, että tervehenkisyys on ollut pilalla tuhansia vuosia ja vasta nyt, kun teknologian käyttömukavuus- ja ympäristöystävällisyysominaisuudet mahdollistavat paluun kohti täysin terveitä ja tunteidenmukaisia elämäntapoja, niin ovat ihmisten päävärkit ja sosiaaliset edesottamukset vasta nyt tuon teknologisoitumisen uuden käänteen ja korkeamman koulutus- ja sivistystason vuoksi tervehenkistymässä, sitä enemmän mitä enemmän aikaa kuluu? Ks. http://2013paradise.blogspot.fi . Historia kulkeekin eri suuntaan kuin mitä luulimme: olemme palaamassa luontoon vähitellen, ja etääntyminen luonnosta ja tervehenkisyydestä tapahtui joskus vuosisatoja ja vuosithansia sitten eikä nykyisin.
Ei tuo nyt voi olla sattumaa. Yksi tai enintään kaksi sukupolvea sopeutumista rakenteluun yms. menee, mutta ei se sitten enää ole uusi juttu, jota tarvitsisi toitottaa kaikille. Täytyy olla jokin muu syy moiseen teknologiaintoiluun. Tulee mieleen kolme:
1) Asuntojen suorat seinät ja neliskanttiset oviaukot ovat luonnoton elementti aistiympäristössämme ja kamalan suurialainen ja pitkäaikainen. Ihminen lähtee etsimään jotakin syytä pyöristämättömille oviaukoille ja käsittämättömän vähissä oleville mukavasti laitetuille viistotuille kulmille yms. sekä etsii seinän, suoran viivan ja suorien kulmien kaltaisia elementtejä, isä on joskus sanonut niiden olervan järkevyyttä, ehkäpä ajattelu siis on niin valtavan tärkeää tehdä surakulmaisen mallin mukaan - mikä on ajatteluvirhe, ks. tämän blogin alusta ajattelukurssini. Seinät ovat suoria siksi, että nbiin on helppo samoista tarpeista rakentaa monenlaista ja aina palat sopivat yhteen.
2) Terveitä luonnollisempia ajattelu- ja tekemisentapoja sekä elämäntapoja ja elämänviisautta etsivät kääntyvät terveiden luonnollisten elämäntapojen ja uskonnon puoleen ja ovat taipuvaisia kuuntelemaan linnunlaulua, minkä katsotaan olevan kovin hyväätekevä vaikute. Mutta linnut laulavat maisemasta, jonka näkevät, ja siinä ovat talojen suorat seinät vieneet valtavan roolin. Se vaikuttaa ajatteluunkin, minkä vuoksi pikkulinnut yhdistävät talomallisen ajattelun ihmisiin ja usein laulavat ihmisille seinämalliista ajattelua, minkä ihmiset yhdistävät koulutettuun ajatteluun ja teknologisoitumiseen.
3) Maanviljelijät ovat perässäkulkijoita teknologisoitumisessa. Luonto tukee heidän pärjäämistyään ja niinpä he saattavat noin vain valita hitlermäisiä järjestelyjä kuin ei niissä haittapuolia olisikaan.  Samoin kotiäidit ja täysin löperöiden sosiaalisten ammattialojenihmiset saattavat ihannoida pakkotyöleirimäistä näkemystä modernista työelämästä ja kaupunkilaisesta elämänmenosta ja katkoa kaiken tervehenkisen elintilan pois muilta, joille ammatti ei sitä runsain mitoin tuo. Saavutaan oksat pois tyylin teknologiaintoisuuteen ja liian kovaan työetiikkaan, epähumaan´eihin elinoloihin.

* * *
Aihetta sulateltuani mietin, että ehkä esi-isämme olivat tuollaisia http://www.youtube.com/watch?v=APwVNLoHluk taloihin, posliinikuppeihin ym. käyttöesineisiin ja työkaluihin kiinnittyneitä tyhmiä ihmisiä. Tuosta tulee mieleen hiisien ilmapiiri vanhoissa suomalaisissa kansansaduissa: olivatko "hiidet" sisätiloissa asumiseen kokonaan keskittyneitä ihmiusiä, vähän kuin ruotsinkieliset nykyään? Olivatko isoisäni isovanhemmat sellaisia? Itse olen nyt 42. En voi olla ajattelematta, että parempaan päin ollaan menossa, mitä ihmisten ymmärrykseen tulee. Ehkä tarinat tulevaisuuden superihmisistä ovat oikeilla linjoilla, ehkä meistä ihmisistä tosiaan kasvaa luonnonrakkauden myötä sukupolvi sukupolvelta paremmin maailmaa ymmärtäviä, monin tavoin fiksumpia, taitavampia, sivistyneempiä ja onnellisempia, aidosti välittäviä olentoja... :)! Ah! :)



torstai 22. marraskuuta 2012
Sivuseikka: Kodin laittamisesta
Tulinpahan kirjoitelleeksi tällaisen viestin:

"Kodin laittaminen itse kivaksi asua lisää elämänviisautta
Hei
Katselin tänään kaupassa joulukortteja ja melkein ostin sinulle
sellaisen, jossa oli elämän kannalta kivaksi laitettu luminen pihamaa
lintuineen ja lyhtyineen.
Jos kotia ja elämäänsä laittaa itse kivaksi elämää varten, niin eikö
se ole samaa kuin onnistunut elämänviisas miettiminen! Taatusti
kasvattaa elämänviisautta. Jokaisen tulisi ihan itse aina siivota
kotinsa ja elinympäristönsä, työpaikankankin, elämän kannalta hyväksi,
niin viisastuisi siinä kovin, että mitä vaaditaan mihinkin, mikä on
riittävästi, mikä onnellista ja miten se arjen ohessa kätevästi
järjestyy.
Yst. terv. Hannele ja hauvat
J. K. Banjo sisustaa hanskoin ja hatuin. Molemmat koirat laittavat
kotia vähemmän ruutumalliseksi ryttäämällä matot huolella vaalitun
 eheän tunnelmallisiksi." 



keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Tietomäärän opetustavasta
Tietomäärä kannattaisi koota kokonaisuuksiksi, joilla on paljon merkitystä maailmassa ja joihin tieto on valitkoitu niin, että siinä on paljon ideaa, ja niin, että sen pohjalta pääsee ymmärryksessään piutkälle.
Kunkin aiheen voi si opettaa luennoimalla tai luettamalla kompaktin haastavan kokonaisuuden, joka siis on vastaanotettavaa uutta näkemystä, näkökulmaa, olennaista tietoa ja aiheeseen sopivaa käsittelytapaa. Aiheen haastavuus saa oppilaan kasvamaan uudelle varteenotettavuuden tasolle, jos asia on esitetty niin, että se antaa ponnistuspohjaa, vaikka taidot joltain osin jäisivät alun perin jälkeen oletetusta lähtötasosta. Sen jälkeen pitkä tauko (pari vrk) asian omaehtoiseen sulatteluun ja pyrkimykseen omin voimin ponnistaa tuolta pohjalta tuossa aihepiirissä ja ajattelussaan laajemmalti. Opitaan ikään kuin välineet ja sitten vapaasti sovelletaan niitä oman elämän ja oman maailmankuvan kannalta tärkeisiin isoihin kysymyksiin.



sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Tyttö- ja poikakoulu?
Sukupuolten väliset erot ovat suuret. Siinä, missä koulu näyttää suurin piirtein sopivantasoiselta pojille, joskus jopa hiukan korkealentoiselta, siinä se on tytöillä motivoimattoman tyyppistä enimmäkseen teknistä pilkunviilausta. Tytöt ja pojat eivät ymmärrä yhtä paljon eivätkä tavoittele samanlaisia työtapoja. Armeijaan erikoistuneilla pojilla on armeijamaisuus koko ajan tavoitteena, oli se sitten hyvä tai huono tyyli muuten. Ja se on enimmäkseen huono tyyli, koska pojat tavoittelevat mmm. kykyä sietää kärsimyksiä, vaivoja ja vastuksia, eli käytännössä eksyvät tavoittelemaan turtuutta ja mahdollisimman suurta typeryyttä sekä vahingoittamisen kykyä. Oikeampi reitti olisi sietää vastuksia elämänviisaude3n, terveiden elämäntapojen, älyn, taidon ja fyysisen kunnon voimin sekä sosiaalisten suhteiden hyvälaatuisuuden tuomin voimin. Tytöt taas erikoistuvat tunteisiin, lastenkavatukseen ja yhteisön toiminnasta huolehtimiseen, mikä tuo vastuuntuntoa, hyvää laatua, ymmärrystä, älyä, taitoja ja sosiaalista silmää sekä empatiakykyä - johtajilta vaadittavia ominaisuuksia. Tytöt kykenevät seuraamaan paljon filosofisempaa ja korkeatasoisempaa asiaa kuin pojat. Ei ole mielekästä taannuttaa kaikkia tyhmimpien tasolle. Hyvä olisi, jos olisi tasoryhmiä sekä tytöt ja pojat enimmältään erikseen. Luulen. 



perjantai 1. helmikuuta 2013
Tavallisesta koulusta
Näin viime yönä unta, että olin koirieni kanssa koiranäyttelyssä tms. tapahtumassa ja jätin koirani hihnassa jonnekin odottamaan. Kun myöhemmin palasin, koirani oli vaihdettu toisiin: japaninpystykorva jokseenkin samannäköiseen japaninpystykorvaan mutta selvästi eri koiraan ja aprikoosinvärinen keskikokoinen villakoirani mustaan labradorinnoutajan pentuun. Otin väärät koirat ja yritin epätoivoisesti etsiä omia koiriani. Joku sosiaalitäti sanoi minulle labbista ja väöärää pystytkorvaa osoittaen, että tuossahan ovat jo omat koirasi, mitäs inä turhia niitä enää etsit. Vietin loppupäivän epätoivoisesti etsien.
Aamulla löysin omat koirat vuoteeni vierestä ja kummastelin, miksi uni minua niin häiritsi, mutta sitten tajusin, että juuri noinhan käy aina kun jokin virallinen taho järjestää joatkin isompaa ihmisen puolesta. "Mene kouluun, koulussa oppii!" Vaan kun koulussa ei opi niin hyvin kuin mitä luvattiin eikä niin merkityksellisiä asioita, koko juttu on jo sinällään pielessä huonolaatuisuutensa vuoksi, jotenkin vieraantunut aidosta ideastaan. Ja lisäksi on koko oma elämä mennyt siinä sivussa viemäristä alas ja sitä etsii ja etsii ja koettaa järjestää, mutta virallinen taho on kuin ei huomaisi mitään eroa mustan labradorinnoutajan ja vaaleanruskean keskikokoisen villakoiran välillä! Ja siinä sitten menee koko elämä pieleen. Aikuiset sanovat, että lapset ovat tuohon tapaan tyhmiä, mutta vika on koulun, joka on laadittu tyhmimpien oppilaiden mukana pitämiseksi eikä mielekkääksi useimpien lasten oman ymmärryksen tasolta katsottuna, elämänviisaus, aito ymmärrys, elämänmakuinen viisaus ja maailmassa keskeiset kysymykset jäävät liian vähälle teknisten seikkojen painolastin alla. 



sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Ymmärryksen piirin mitta
"liikkeissä meillä on vaistomainen tilannetajumme ja niinpä niiden variaatiomahdollisuudet ovat ymmärryksen piirin mitta." 



tiistai 5. helmikuuta 2013
Varo malleja, joita ei sanele sydän vaan järki
Koulussa nelosen, vitosen ja kutonsen oppilaat ihannoivat koulua ja ovat siihen kovin tyytyväisiä. Niinpä heidän ajattelunsa on kovin koulumaista ja muodollista eikä koskaan kovin suureen laatuun yllä. Seiskan ja kasin oppilaat etsivät ajatteluesikuvansa muualta, missä heidän elämänmakuinen viisautensa ja moneen sopiva tärkeiden asioiden arvostamisensa tuo eväitä elämään laajemmalti ja merkitykselliseltä tuntuvan oman ajattelun. Kympin oppilaat etsivät esikuvansa usein muilta elämän alueilta, esim. urheilusta ja musiikista, eivät vain noiden alojen tähdistä vaan pikemminkin noista toisten alojen tekemisistä, joista saatu oppi on itse sovellettava omakohtaisesti, jotta siitä olisi ajattelun saralla hyötyä.
Vastaavasti joka asiassa kurssit opettavat muutamia teknisluontoisia muun muassa soattavia perusasioita, mutteivät yleensä asian henkeä, saati sitten oman elämänkokemuksen, sydämen äänen ja elämän kaipuiden laatua kohottavaa vaikutusta. Jos liikaa ihannoit jotakin alaa, jäät usein sen oppikirjojen selkeästi opettamien perusasioiden aivottomen toistamisen tasolle. Kun taas jos ihannoit elämänmakuisuutta ja aitoa elämänviisautta, saat tekemistesi hengen ja laadun korotettua paljon yli sen, mitä kaavamaisesti, institutionalisoituneessa muodossa voidaan jokaiselle perässä taapertajalle opettaa. Kyse ei ole lahjojen erosta vaan kiinnittymiskohdan erosta: onko se elämään ja aitoon osaamiseen vai tiettyjen mekaanisten perusasioiden oppimiseen: palikka-aivolle ja tekniselle hepulle vai asioiden sielusta ja aidosta hengestä kiinnostuneelle omakohtaisesti omaan tapaansa osaavalle. 



sunnuntai 10. helmikuuta 2013
LInkki toiseen blogiini
Kirjoitus erinomaisesta perinteisestä suomalaisesta objektiivisen ajattelun tyypistä http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/02/perjantaina-1-helmikuuta-2013.html



tiistai 12. helmikuuta 2013
Miten tästä aiheesta puhua
Mainitse, että ideana on opiskella koko nykyisen koulun oppimäärä mutta opiskella se nopeammin ja paremmin. Muuten useimmat luulevat, että aiot tiputtaa pois ison osan kursseista eli ihan vain jättää koulun käymättä, ja eihän se käy sillä Suomessahan on käytännössä koulupakko. Mutta se ei siis ole ideana vaan opiskelun tehostaminen ajattelukykyä opettelemalla ensin lyhyesti mutta tehokkaasti.

Näin kirjoitin Opettajien ammattijärjestölle:
"Käsitys objektiivisen ajattelun opettamisesta
  10. helmikuuta 2013 14.35

Hei
Olen kirjoittanut blogia http://pikakoulu.blogspot.fi siitä, miten
ajattelukykyä ja mahdollisesti muutakin koulussa opiskeltavaa voisi
opettaa monin verroin nopeammin ja paremmin ja niin kenties ajan myötä
kehittyä kohti lyhyempää kouluaikaa. Voisiko tämän ajattelunäkemyksen
ottaa huomioon koulua kehitettäessä? Kiitos koululaisten puolesta...

Älynäkemyksestäni myös englanninkielinen blogini
http://intelligencelevels.blogspot.fi/
Lahjojen ja taitojen oppimisesta blogini
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi kaksi ensimmäistä kirjoitelmaa
Tietokoneiden tulevasta kehityksestä blogini
http://feelingcomputers.blogspot.fi alkupuolisko
Ehkä nämäkin olisivat vilkaisemisen arvoisia. Tärkein kuitenkin on
Pikakoulu-blogini ajattelukurssi.

 Yst. terv. Hannele Tervola, Savonlinnaan pääkaupunkiseudulta muuttanut" 



torstai 14. helmikuuta 2013
Noin 200 älyä kohottavaa ohjetta
En muista, laitoinko tämän linkin jo:
200 englanninkielistä enimmäkseen äänetöntä tekstivideota, joilla ohjeita objektiivisen ajattelun kyvyn korottamisesta moninkertaiseksi
soittolistoilla videokanavallani http://www.youtube.com/khtervola

Kovin montahan noita on yhden ihmisen luettaviksi, mutta jos isommasta joukosta kukin joko saatumanvaraisesti tai videon nimen perusteella tai aiemmin katselleiden ohjeen mukaan lukisi muutaman ohjeen, niin josko tuosta syntyisi kollektiivista viisautta ajattelukyvyn parantamisesta?

Kannattaa katsella samasta osoitteesta myös soittolistat tunteiden rationallisuudesta ja taitojen kasvattamisesta... 



("Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
 Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.")



tiistai 14. toukokuuta 2013
Koulu muiden taitojen oppimisen tukena
Katso blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ensimmäinen kirjoitus Miten oppia kaikki kerralla ,
sekä sen Elämänohjeita-osion vesivärikuva sinivihreästä koirasta ja kuvaan liittyvä ohje kuvan alla sekä seuraava kuvaan liittyvä ohje:
"Näissä oijeissa tärkeimpiä ovat erinomainen huomio eli kokemuksellinen rikkaus ja sanaston valinta haaveen mukaan: rakkain haaveesi eli tavoite eli ideaali toimii rakennuspiirustuksina ja määrää käytettävien rakennuspalikoiden tyypin."

Jos lapset voisivat näin jo nuorina oppia taitoja ja lahjoja omilta haavealoiltaan, olisi siitä huomattavasti apua sekä harrastuksissa että myöhemmin nuorina aikuisina ammatinvalinnassa ja oman tiensä löytämisessä.

Perinteiseen kouluopetukseen tässä kai on erona se, että on olennaista huomata, että eri tekemiset ovat erihenkisiä, esim. piirustus tunnelmatajuun, aistimusten kauneuteen ja muotojen rikkauteen liittyvää, kun taas piirustuksessa vaadittavan motoriikan saaminen kohdallen vaatii sekä työtapojen justeeraamista että liikkumisen näkökulman ja tunteidenmukaisen lihaksiston käytön ja kehon kuuntelun ottamista mukaan yhdeksi juonteeksi maalaamisen oppimiseen. Vastaavasti eri tekemiset liittyvät eri elämänalueisiin. Niitä yhdistää objektiivisuus: järki, joka koostuu rakenteet hahmottavasta maisemakatseesta ko. aihepiiristä ja kenties elämästä laajemmaltikin. 



torstai 23. toukokuuta 2013
My Idol: The Nature
What our innermost nature sdays, is wise. Our ages old nature tells us what is the right, superbly best way to live both one's own life and how to arrange the wide world for best survival, success, happiness and harmony.
In our nature there is encoded our instructions of usage: what we need, what we love when we have it, what we feel fascinations towards and also what we instinctually repel away from our lives, knowing that it is harmful for ourselves and for the world, for the society.
Too much schooling is one of those things that we instinctually repel. As toddlers we rapidly learn about life and grow up as individuals. But as we reach school age and our parents somehow manage to enter us to school, all that learning goes ashtray and gets replaced by memorizing the thoughts of others. The human nature is wise, animals are wise but school is not wise. Once I got rid of university, my objective school like intelligence rose rapidly to many times as high as before when I studied. In school those who value school the most are the most stupid pupils in school, they do least well in their stidies and even when they succeed, it seems that the learning did not reach their true understanding enough to affect their life and social ways. It is afact that school like things get survived through based on everyday common sense, practical life, emnotional wisdom, arts, social eye etc. School is not the instructions of usage for school, instead the true nature of human intelligence and human understanding is something different from school - something we instinctually know, something which we can learn with our common sense, feelings and wisdom of life, something supported by the senses and practical physical life. Our sense show us the structures in the world, that's what thinking too aims at, and the esiest, most straightforward, the only way that makes sense at all, is to follow the example of using the senses in practical life with contact with the nature, to use that as a model of what thinking too should be like - and so it works bets! The practical person sees things so clearly, while the academical professional sees so few things and so vaguely, that the practical kind of person just thinks straighforwardly that the academical persons are kind of stupid, which they truly are, and that the practical persons have much more wisdom, wisdom of life, which they truly have. It is just a difference of approach which produces differencies in intelligence. Only where the practical person copies school like ways, they too go ashtray like the academical people with more experience.

Compare to the Finnish national inherotage and traditional cultural characteristics connected to Kalevala. 



tiistai 23. heinäkuuta 2013
Lue nämäkin: Väärinymmärryksiä ajattelukyvystä
Nämä ovat mielestäni väärinymmärryksiä eivätkä väärinkäsityksiä: ideanpalanen on mennyt väärin eikä vain sanoissa sotkeuduttu. tavallisia syitä siis muuten hyvin eväin varustetun jäädä paljon tyhmemmäksi kuin mitä muuten olisi ollut, ja näin ne voi korjata ja älyn siis paljon paremmaksi vähällä vaivalla.

1. "Blogistani Näin opit lahjat haaveammattiisi http://nopeaoppisuus.bogspot.fi :
"Voi olla, että olet vahingossa ottanut älymallia sosiaaliselle ja muulle ymmärrykselle vahingolliselta taholta. Vain insinöörialoja arvostavat katsovat matematiikan lisäävän älyä. Muiden mielestä se on vahingollista ymmärrykselle ja etenkin elämänviisaudelle. Matematiikassa tehdään kovin vähän huomioita ja huomio on kohdistuneena kovin kapeaan piiriin asioita ja muut asiat yritetään siinä tiputtaa pois "häiritsemästä", mikä on jokseenkin sama kuin havainnonteon välttäminen eli mahdollisimman suuren typeryyden tavoittelu, typerys kun ei huomaa melkein mitään. Musiikin katsotaan sen sijaan lisäävän älyä, etenkin tajua erilaisista meiningeistä, mikä voi olla ammatinvalintamahdollisuuksien kannalta olennainen pääasia!"

2. "Matemaattisen varmasti" ei ole kovinkaaan varmasti. Abstrakti ihmiselle luonnoton asia, jossa vierekkäiset havainnot eivät tue toisiaan, tuo tyypillisesti laskuvirheitä ammattilaisillekin, sekä merkintävirheitä, joita on vaikea huomata, kun aihe on vaikeaselkoista ja vierekkäiset kohdat eivät liity yhteen samaa asiaa kuvaten. Niinpä matematiikan tulokset eivät ole varman havaintokyvyn tuomia. Paljon varmempia ovat aistihavainnot arkielämästä, osin siksi, että ne ovat mnimutkaisemmista keskenään yhteen liittyvistä asioista, mikä n ihmiselle luontaista. Tämän blogin ajattelukurssi turvautuu tällaisiin varmempiin havaintoihin, joita on helppo tarkistaa.

3. Yleesä tyhmä huomaa kovin vähän asioita. Huomiokykyään voiparantaa nauttimalla luonnon ym. monimuotoisen katselemisesta ja vaihtelevaisesta liikunnasta. Matematiikkaa luullaan vaikeaksi siksi, että matemaattiset väitteet kuten 2+1=3 tuovat niin vähän ymmärrystä, että se tuntuu tyhmyydeltä, mutta matematiikka siis onkin tuossa mielessä tyhmää eikä fiksumpaan menoon tottunut jotenkin onnu matematiikan kohdalla taitojensa osalta. Ihmisajattelu on luontaisesti sopeutunut paljon monimutkaisempien kokonaisuuksien hahmottamiseen. Esim. laskeminen käy helmpommin, kun lasketaan käpyjä, tuttuja ihmisiä tms., missä on muitakin merkityksiä, voidaan huomata erilaisia elämäntapoja ja ymmärtää elämää paremmin sen myötä, että tehdään paljon enemmän huomioita kuin matematiikka vain - ja silloin laskutsin sujuvat mielekkäämmin!

4. Tyhmä huomaa siis vain vähän. Hänen ajtuksiaan on muiden helppo seurata. Niinpä ryhmissä usein käy niin, että tosissaan hyvälaatuista jälkeä tekevä kohtalaisen tyhmä (muttei ihan osaamaton tai pääosin valehtelevainen) saa kaikkien arvostuksen ja tuen, siis asemaa. Mutta fiksut, joilla on uusia ideoita tarjottavanaan, jäävät monille liian korkealentoisiksi jsa niin heille vastataan "juu, ehkä niin" tms. joka osoittaa, ettei kuulija ole itsde ajatellut samoja linjoja, ja niin suurin osa hyvistä rakentavista ehdotuksista jää helposti käyttämättä. Tästä johtuu mm. naisten ja muiden fiksumpien huonoi asema: heidän hyvin perustellut mielipiteensä, saati sitten omat päähänpistonsa, ohitetaan helposdti kokonaan.

5. Tyhmä tekee ajateölessaan isoja merkintöjä "Tässä on TÄRKEÄ asia." ihan jo tavallisista pikkujutuistakin. Fiksu tekee monen monta merkintää samalla kertaa ja niistä muodostuu monimutkainen rakenteinen kokonaisuus, jossa on paljon asiaa. Herkkyys on toinen nimitys älylle ja taidolla, piittaamattomuus typeryydelle ja taitamattomuudelle.

6. Fiksu myös onnistuu enemmän. Positiivisten tunnemusitojensa mukaan suunnistane voi valita onnistuvia reittejä. "Armeijamaisen" tai "miehekkään" epäonnistumisen ilmapiirin mukaan strategioitas valitseva tyhmä mies tulee valinneksi epäonnistuvia reittejä. Aina ei kaikesta toimivasta tiedä, miksi se toimii. Se vain toimii ja kannattaa siksi valita! Fiksumpien ja etenkin vuosikymmeniä kokeneempien neuvomat ratkaisut voivat usein olla sellaisia.

7. Moni olettaa, ettei tyyli vaikuta älyyn, ei ainakaan olennaisesti heikennä sitä. Mutta ttyyli on tekemisentapa ja vaikka se olisi näytelty, vie se silti ison osan kapasiteetista ja heikentää siten älyä, joka on kiinni tekemisentavasta ja  kunminhetkisestä kapasiteetista. Siksi miehet, jotka valitsevat tyyliään miehekkään ulkonäön saavuttamisen perusteella, pärjäävät paljon heikommin älyssä ja taidossa kuin naiset, jotka valitsevat t
ekemisentapansa kokonaan taidon ja älyn saavuttamisen tavotteiden perusteella.

8.a Moni matkii taitavampien ja kokeneempien tekemisentapoja ja valintyoja JA TEKEE SITTEN LISÄKSI OMAN VENKAUKSEN, MHIN KOKO JUTTU KAATUU. PITÄISI TEHDÄ OMA VENKAUS ENSIN JA KORJATA SITTEN TAITOON JA HYVÄÄN LAATUUN PÄIN MITÄÄN jälkeenpäin enää LISÄÄM'ÄTTÄ.
Venkauksen tekeminen on eri juttu kuin hyvän laadun tavoittelu. Venkauksen tekijä oelttaa, että hänen kapsiteettinsa riittää, vaikka hän tekisi jonkin oman epäviisaan tai riitaisan tempauksen lisäksi heti perään, mutta silloin katoaa hyvä laatu, havaintokyky heikkenee ja alkuperäiset hyvät puolet menetetään. Sen sijeen koulujärjen päälle voi hyvin tehdä arkijärkisen elämänviisaan version, kun se kerran on parempaa laatua eikä mikään typeröittävä insinöörimäistys tai sotilaallistus, jossa karsitaan huomion piiri eikä laajenneta niin kuin arkijärkeen ja elämänviisauteen siirryttäessä.

8.b  Koulu opettaa asiaa, tietoainesta, ei ajattelun parasta tyyliä! Koulumaisuutta liiaksi matkivat jäävät kaikista tyhmimmiksi, esim. harjaantumisluokkalaiset ovat usein täysin koulumaisia ajattelutyyliltään. Arkijärki on paras ajatteluun, ks. ajattelukurssini tästä blogista!

9. Kroppa liittyy ajatteluun, Urautuneella on urautunut kjroppa ja moneen tarttuvaisella eloisa kroppa. Siksi kroppaan ei saisi tehdä keinotekoista ulkonäkötyyliä tms. ollenkaan!!!

10. Jos kiinnityt tuntein siihen, kuinka sisätilat ja rakennettu ympäristö tai koneet ovat hienoja, hienosti rakennettuja ajattelun kannalta katsottuna, heikentää se ymmärrystäsi olennaisesti, valtavan paljon, kun noiden rakenteet jäävät monimutkaisimmaksi, mitä kykenet hahmottamaan kunnolla. Elävä elämä on paljon monimutkaisempaa! Jos kiinnityt tuntein siihen, miten hieno luonto on rakenteidensa monimutkaisuudessa ajattelun näkökulmasta katsottuna, saat verrattomasti paljon suuremman älyn ja elämänymmärryksen!

11. Jos teet kaavamaisesti, et opi uutta ja olet siis tosi tyhmä. Jos vaihtelet tekemisentapaasi tilanteen ja seuran mukaan saaden aina vain uusia hyvin toimivia versioita, tekee se sinut paljon fiksummaksi! (Ruotsinkieliset ja monet miehet ovat kaavamaisia ja siksi heitä matkivat, esim. kai hämäläiset, jäävät tyhmemmiksi kuin muuten olisivat.)

12. Jos näyttelet fiksumpaa kuin mitä olet, ei kukaan puhu todellisen ymmärryksesi tasolla, vaan kaikki mitä ihmiset sinulle kertovat, menee sinulta ohi ja et opi mitään. Mutta jos olet rehellinen siinä, miten paljon ymmärrät, mihin tapaan ja mitä et ymmärrä, niin kaikki jotka sinulle puhuvat, puhuvat todellisen ymmärryksesi tasolta käsin ymmärrettävästi ja niin kehityt jatkuvasti parempaan, kun joka asiasta opit paljon uutta!

13.a  Äly tai älyn puute ei ole synnynnäistä vaan perhepiiristä saatavasta mallista, elämän piiristä ja omista päähänpintyymistä kiinni. Kaikilla on edellytykset hyvään ajattelukykyyn, joka on suhteellisen kevyt kantaa, ks. ajattelukurssini tämän blogin varhaisimmista kirjoituksistra. Ajattelukyky on kiinni tekemisentavasta: siitä mitä tekee ja miten tarkalleen ottaen tekee, mitä painottaa ja minkä lyö laimin. Älystä katso tämän blogin muut kirjoitukset ja englanninkielinen älykkyysaiheinen blogini (nimeäni klikkaamalla näet blogieni listan). Yleensä kaikilla on edellytykset kaikenlaisiin tekemisentapoihin eli virittäytymiseen eri elämänalueille, vain heidän pääh'änpinttymänsä ovat esteenä.

13.b  Pitäisi verrata eri tekemisentapojen ja näkökulmien tehokkuuseroja: huono on työläs ja jumiuttaa tekemisen lähes paikoilleen kummemmitta saavutuksitta, kun taas hyvä tehokas tekemisentapa avaa uusia näköaloja, onnistuu silmänräpäyksessä hienoissa asioissa, tuo keveän positiivisten tunteiden täyttämän tunnelman kuin ei työtä olisikaan vaan pelkkää lomailua ja hupia.
Blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi :
"Taitavasti tekeminen sujuu helpon keveästi vahvoint untein positiivisissa merkeissä, kuin huomaamatta mutta hyvällä elämänmakuisella huomiolla. Taitamattoman tekemiset taas ovat työläitä, niihin kompastuu. Siksi avainhetket voivat mennä ohi huomaamatta ja tekeminen jumiutua paikoilleen mitään uutta sallimatta. Näin siis siksi, että jos uhraat aikasi työmäisyyksiin etkä keveisiin tunteidenmukaisuuksiin, niin käytät niin tehottomia tyätapoja, että et pääse niillä minnekään. Ja jos keveästi sujuvana hetkenä et tenhoudu ja lähde mukaan sitoutuen pitemmäksi aikaa, satsaten juuri niihin upeimpiin luaaveiden kaltaisiin juttuihin, niin menetät uppoutumisesi parhaimpiin toimivimpiin tekemisentapoihin ja siis mahdollisuutesi suureen menestykseen elämässäsi! Tartu hetkeen!"

14. Tietokoneiden käyttö ja insinööritaidot eivät ole erillinen ajattelutyyppi vaan rakentelun taitoa ja käsitöihin verrattavat.

15. Erot ajattelukyvyssä ovat yleensä eroja käsityksessä siitä, millaisia äly, taito, viisas strategia maailmassa ja elämänviisaus ovat. Jos ihminen jää tyhmäksi, hänen käsityksensä siitä, millaisia älykkäät ovat, vastaa hänen nykyistä taitotasoaan virheineen, joten hän ei tavallaan ole jäänyt haaveistaan kauaksi vaan hän on asettanut haavetasonsa liian alas. Esim. monen alan ammattilaiset eivät ole muuta kuin kouluja monta vuotta käyneitä, eivät niin kovin fiksuja perusajattelutavaltaan, joten heiltä mallia ottamalla ei kevity kovin fiksuksi, vaan he pärjäävät tietämyksensä varassa.
(Ihmistä itseään tyhmempi esikuva on kai tavallisin syy sille, miksi jonkun taitotaso jää alemmas kuin mitä se hyvin voisi olla esim. tämän blogin ajattelukyvyn kehittämisen ohjeilla.)

16. Kukin elämänlue on erilainen ja vaatii itselleen sopivan lähestymistavan. Insinöörityöhön tähtääviä harjoitteita ei sovi tehdä muilla elämänalueilla vaan niillä olisi käytettävä kullakin omaa lähestymistapaansa. Insinöörityötäkin oppii parhaiten, kun ei sotke sen tyypillisiin tehtäviin mielikuvia muiden elämänalojen aihepiireistä, vaikka hahmontunnistuskykyä ja hyvää sanastoa insinööri tarvitsee kyllä laajemmin myös työhönsä. Myös insinööri tarvitsee arkijärkeä, jolla setviä elämän tuomat ongelmat.

17.a  Lapset ja nuoret opettelevat yleensä kunnolla huolehtimaan niistä asioista, joita aikuiset pitävät elämässä pärjäämisen kannalta tärkeimpinä. Nykyään lapsille ja nuorille toitotetaan tietokoneiden kanssa pärjäämisen tärkeyttä. Ikävä kyllä monet ottavat kehotuksen niin, että kannattaisi muka matkia tietokoneita jollain lailla, vaikka tarkoitus on vain oppia käyttämään tietokoenita ja etenkin olla oppimiskykyinen tietokoneiden kehittyessä.

17.b  Se, joka matkii rakennettua, esim. koneita, tyhmentyy valtavasti ja alkaa tehdä ajatusvirheitä, sillä rakennettu on visuaalisesti paljon yksinkertaisempaa kuin elämä kokonaisuutena, vain muutamista simppeleistä viivoista koostuvaa, ja objektiivinen ajattelu käy suurimmaksi osaksi kuvin. Luonto taas on visuaalisesti kovin monimutkainen ja terveistä elävistä kokonaisuuksista koostuva, joten se olisi moni verroin parempi vaikute ajattelukyvylle.

18.a  Jokaisella ihmisellä on eri taidot, heikkoudet ja lahjakkuudet. Ne johtuvat hänen tekemisentavastaan ja niinpä tuo taitojen jakauma tarttuu sosiaalisissa kontakteissa samanlaistamisen myötä. Ajattelukyvyltään itsesi tasoinen vaikuttaa samaan tapaan järkev'ältä kuin sinäkin, tyhmempi palikkajärkiseltä ja fiksumpi jotenkin ei-teknisellä tavalla vaan aistivalla tavalla monimutkaisemmalta, tuntevalta, elämänviisaammalta ja musiikkimaisemmalta hahmotustavaltaan, yleensä kunnolla hahmottumattomalta. Kussakin tilanteessa käytetty ajattelutapa ja näkökulma vaikuttavat yleensä tavallisilta ja luontevilta, vaikka ne olisivat taidoiltaan ja valinnoiltaan eritasoisia kuin omasi, sillä ne ovat tuon toisen tavallinen näkökulma, taitotaso ja elämäntilanne. Sama ihminen voi ajatella yhtä aikaa sekä fiksusti (musiikkimaiset ajatusten osat) että tyhmästi (insinöörien matkiminen, insinööripää sopii laitteiden rakentamiseen eikä ole ajattelutapa), jolloin lopputuloksen taso riippuu siitä, kumpi ajattelu on dominantissa asemassa hänen ajattelussaan.

18.b  Koska olemme sosiaalisia, ajattelumme näkövinkkeli vaihtuu koko ajan ja opimme niin uusia lahjakkuuksia: eri aihepiireihin sopivia lähestymistapoja. Mutta siitä seuraa myös, että jos yhden kanssa juttelemme hänen mieliaiheestaan, niin palikkajärkisemmän tuttavamme kanssa jutellessa emme enää ymmärräkään siitä mitään vaan siitä on tullut hepreaa. Mielekkäintä olisi keräillä eri näkökulmia ja tekemisentapoja ja laajentaa niin osaamisensa piiriä.

19. Ei ole tulossa insinöörien aikakausi, vaikka maailma teknologisoituu. Kaikista töistä helpoimmin juuri insinöörityöt sopivat kokonaan tietokoneiden tehtäviksi laitettaviksi, sillä insinöörityö on lähes kokonaan laskennallista ja siis jo nykytietokoneiden ominta alaa. Ei siis tarvita loputonta joukkoa tulevia insinöörejä vaan vain muuta elämää ymmärtäviä teknologiankäyttötaitoisia ihmisiä, osa tietokoneavusteisten laitteiden käyttömukavuudesta huolehtimaan ja osa muun elämän töihin kokonaan. Tulevaisuuden tietokoneet tarvitsevat samantapaisia taitoja kuin videonteko-ohjelman käyttö, ajastimen käyttö ja kameran säädöt. Tärkeintä on kehittää muun elämän ymmärrystään ja sopeutua muuhun luonnollisempaan elämänpiiriin ja suuntautuneisuuteen, sillä niitä tehtäviä ei tietokone vie.

20. Ongelmanratkaisussa kannattaa kiinnittää huomiota aiheeseen sen verran, että saa muodostettua jonkinlaisen tilannekuva, jossa on ympäirstöäkin. Sen jälkeen kannattaa satsata lähestymistapoihin, jotka yleensä tuovat paremman tuloksen: taiteiden kohottama ymmärrys, uskonnot, filosofia, elämänfilosofia, naisten kulttuurillinen tunneviisaus, terveet ikiaikaiset elämäntavat ja maailma terveelle tolalle, tms. Jos käytät hedelmätöntä lähestymistapaa, joka toi ongelman, juutut helposti tuohon ongelmaan niin kauaksi kuin lähestymistapasi on sama, joka toi sen, mutta heti, kun vaihdat hedelmällisemmälle lähestymistavalle, elämäsi ja tyoimintasi piiri avartuu ja ongelma katoaa melkein kuin tuhka tuuleen.

21. Yleensä sosiaalista kautta oppii toisten taidot hyvin nopeasti, esim. yhden laulun soidessa jo laulajan näkökulman tai ainakin sen, mitä kuvastuu laulussa elämänviisautta. Yleesä on itsellä jotakin ideaa siitä, miten tuota taitotasoa vielä jonkin verran parantaa esim. syvällisemmäksi. Mutta sitten toisella tavoin suuntautuneessa seurassa voi unohtaa oppimansa, mutta jos samantapaiseen oppiin törmää jonkin aikaa vaikka kerran viikossa, niin kyllähän se useimmilla jää korvan taakse.

22. Lapset eivät yleensä ole tyhmiä vaan käyttävät montaa eri lähestymistapaa, niin kuin hedelmällisintä onkin, ja saattavat kokeeksi käyttää myös hedelmättömiä lähestymistapoja, kun luulevat, että ne ovat harjoittelusta kiinni, mutta se tyhmentää ja noitakin asioita oppisi, jos käyttäisi kokonaista kirjoa lähestymistapoja ja oppisi niistä sitten hedelmällisimmät. Tyypillisimmillään tällainen virhe tulee vastaan insinööritaidoissa, sosiaalisissa juonitteluissa (ruutumalli ei sovi niihin) ja teoreettisen ajattelun oppimisessa. Ei siis saisi kiinnittyä ensimmäiseen mielikuvaansa siitä, mikä noiden asioiden tyyli kuuluu olla, vaan kehityttävä taidoissa ja muodostettava aina vain uusi tyylimielikuva hedelmällisimmistä ratkaisuista. Onnistuneen ratkaisun kriteeri ei ole tyyli vaan taito ja onnistunut tulos, jossa ei ole isoja haittavaikutuksia muuhunkaan elämään ja maailmaan & siis myös toisiin.

23. Suurempi ikä tuo mukanaan harjoitusta ja kokemusta ja siksi paremmat taidot: tehtävistä selviää helpommalla ja saa silti selvästi enemmän aikaan. Jotkut kuitenkin muistavat mojovan tunteen lapsuudestaan, kun saivat jotakin aikaan, ja luulevat, että se vain on oikeaa, tavoittelemisen arvoista elämää. Näin he eksyvät arvostamaan huonomman osaamisen tason mukaisia vanhoja valintojaan nykyisen osaamisentasonsa sijasta. Tyypillistä näille ratkaisuille on, että ne ovat jotenkin mekaanisia ja niissä on huomattu vain yksittäinen asia eikä monta tai monenmonta. Sosiaalisina ratkaisuina ne ovat tappelevaisia ja niistä puuttuu käsitys, että oma etu voisi sopia yhteen muiden edun kanssa sekä käsitys harmonian ja tunteidenmukaisuuden hyödyllisyydestä. Niistä siis puuttuu kyky hahmottaa monimutkaisia kokonaisuuksia ja tilalla on väite, että moiset pitäisi karsia pois.

24. Moni osaa monta eri ajattelutyyppiä, muttei ole arvioinut, mikä niistä on mitenkin hyvä. Ajattelutavoista pitäisi arvioida, kuinka paljon ne huomaavat ja miten varmoja niiden huomiot ovat. Ajattelutavat, joilla on osanaan herkkä tiedostavuus (katse, tunnelmat, tunteet), huomaavat usein maiseman verran katseltavaa kerralla, jolloin ne voivat olla kovinkin tehokkaita.

25. "Sitä paitsi ikä tuo saman ilmiön: muutut suurimpiin haaveisiisi päin, sillä vain niiden vaatimuksiin jaksat loputtomasti mukautua joka solullasi ja koko elämäntavallasi, ja ajan kanssa yrittäminen suurimpiin haaveisiinsa päin huolehtii lopusta: viiden tai kymmenen vuoden pästä et eläkään pidemmälle ehtineen harrastajan elämää vaan sen, jolla oli aitoa omaa näkemystä, sen, joka kohtaa koko jutun hienoimmassa sinua eniten kiehtovassa muodossaan, sen, josta olet ottanut loputtomasti mallia, vaikket olisi uskonut koskaan mihinkään sellaiseen yltäväsi! Mikä oli viisi vuotta sitten vain saavuttamaton unelma, voi jo tänään olla käytännössä totta elämässäsi ja identiteettisi olennainen osa!"
(Haaveammattiin-blogistani)

26. Moni luulee, että liikkeensä voi valehdella ja ettei se paljoa haittaa, hämääpähän vain muita, mutta mieli pelaa yhteen keho9n kanssa ja luonnollisen elekielen korvaaminen ajatuksen ohjaamilla tai muuten keinotekoisilla liikkeillä rajoittaa mielen ymmärrystä ja tuo pahan olon ja sitä myöten (pahaa oloa pois korjatakseen) pahantahtoisen aggressiivisuuden, niin kuin valehtelu ja näytteleminen yleensäkin. Ihmisessä on kaipuu omaan rooliin, omana itsenään olemiseen ja toimimseen ja se on toiminnalliselta kannalta välttämätöntä: meidän on ponnistettava siltä pohjalta, joka meillä, tultava tunnustetuiksi ne arvot omaaviksi, jotka meillä on, ja koettava tekojemme yhteys sosiaaliseen asemaamme. Rento luonnollinen keho on valmis moneen ja muuntuu tilanteen mukaan reaktiivisesti. Rennossa kehossamme me peilaamme vaistomaisesti muiden liikket ja ymmärrämme sitä kautta heitä paremmin. Rento eläväinen keho sallii monenlaiset tekemisentavat ja auttaa meitä ymmäörtämään, mikä tekemisentapa on mihinkin poaras ja miten eri ihmiset eroavat tekemisentavoiltaan. Rento luonnollinen keho tuo moninkertaisen älyllisen kapsiteetin. Mutta keho toimii yhdessä katseen kanssa, joten punttiksen seinien ja laitteiden katseleminen liikkuessa tyhmentää visuaalisen ympäristön liian yksinkertaisuuden vuoksi.

27. Kuiva on tyhmempi kuin rehevä. Kuivan hyvänä pitämä ajattelu ja kehonkieli on samanlaista kuin ensi kertaa asioista kuulevan terminologinen ymmärrys, jolla ei ole tukenaan käytännön kokemusta. Siksi monen koulutus on kuivan tyylinen ajattelultaan, mutta ne osat, joista on runsaasti omaa kokemusta, ovat rehevästi hahmotettuja. Rehevä pystyy valitsemaan monesta tekemisentavasta ymmärryksellään ja havaintokyvyllään ja siksi myös opastamaan muita kohti parempi tekemisentapoja.

28. Kamalan monella elämänalueella tosi moni luulee, että terminolognen ja viivamallinen jotenkin koulumaisen näköinen ymmärrys olisi parasta, mutta eihän ole ollenkaan niin vaan melkein päin vastoin. Tuollainen ymmärrys on nimittäin sellaista, mikä syntyy, kun tuossa aihepiirissä täysin kokemusta vailla olevalle kerrotaan sen asioista. Niin hän saa jonkin kuvan asioista ja tulee usein merkinneeksi: "Tässä oli yks juttu, joku tuontapainen." ja teke siihen jonkinlaisen viivan tai termin siihen viittaamaan. Omissa harrastuksissa huomaa, että kun ensi kertaa kuulee jostakin asiasta, niin se "Tässä ois joku tuollanen juttu."-tyyppinen ja yleensä siihen viitataan jollakin termillä tai muutamalla termillä. Sitten kun sitä saa omaa kokemusta, niin se tulee tyylille "Tää menee jotenkin näin. Vai?" ja myöhemmin "Tää on tällanen tuttu juttu." ja sitten kun on taitoakin paljon enemmän, niin "Tätä voi käyttää tässä monella tapaa. Vaikkapa näin ta näin tai sitten ois joku noistra, ne on hyviä kun..." El osaamisen lissäntyessä termit korvaa aistittu kuva tms. tuosta asiasta ja myöhemmin siihen liittyy laajempi kuva tuosta aihepiiristä ja siitä, miten tuo juttutoimii, ja oikein taitavalla on jo monpuolinen ksätys siitä, miten sitä voi käyttää ja mihin kaikkeen ainakin ja kuinka sen hyvin saa käytännössä toimimaan. Eli laihasta kuvasta on siirrytty rehevään paikkansa pitävään kuvaan ja arvailusta paljon laajempaan varmaan tietoon. Kokenut on siis paljon taitavampi kuin aloittelija ja rehevästi ja paikkansapitävästi asian hahmottava parempi koulumaista, terminologsta ja valehtelijaa.

29. Mon luulee, että lahjakas oppilas on ikään kuin lahjoituksena saanut paremmat taitonsa, mutta oikeasti hän on kiinnittänyt tehtävien vaatimuksiin enemmän huomiota ja oman nbäkemyksensä mukaisiin venkauksiin ja ajattelun tyylikysymyksiin ei ollenkaan. Ajattelun taito ei synny työmäisyydestä, ajatusten ulkonäöstä, vanhan kaavan mukaisuudesta, teoreettisesta tyylistä, kireydestä tai opiskelua ja opiskeltavaa asiaa arvostavasta asenteesta. Ajattelussa taitava tuumii työhön ryhtyessään: "Ai, tässä tarvitaan tollanen, ryhdynpä tekemään sitä, vaikkei sellainen ole ihan omimmam luonteeni mukaista.", kun taas tyhmäksi luokittuva tekee vapaamuotoisesti omia juttujaan "Tää ois vakka tollanen mun mielestä hienon näköinen." Näin tunnollisemmalle syntyy kokemusperäistä näkemystä asiasta "Ai, mutta tuohan onkin hyvälaatuinen, opettelen sen.", kun taas omia venkauksia muhinoiva jää tyhjän päälle osaamisessaan.

30. Ero näytellyn ja aidon välillä on useimmiten taitotasoero. Tyhmä oppii, kun joku taitava opettaa ja antaa ohjeen, jonka mukaan tehdä. Taitavampi oppii mallista katsomalla, kun osaava tekee. Sitä taitavampi osaa matkia osaavampaa tuttavaansa tai esikuvaansa, kun vain tuntee tämän, niin jo saa otteen tämän lahjakkuuksista ja yleisimmistä taidoista omaksumalla tämän tekemisentavan ja näkökulman. Hän on siis tavallaan ottanut roolikseen tuon toisen taitoihin liittyvät piirteet, tavallaan vähän niin kuin näyttelee tavoitteenaan muutamassa vuodessa kehittyä niin taitavaksi kuin esikuvansa, saaden nuo taidot aikuisen elämänsä osiksi. Vielä taitavampi sitten osaa jo itse ja tekee vaan mutta jonkin verran kaavamaisesti. Sitä taitavampi osaa muutaman eri version, joilla tuon jutun voi tehdä, ja osaa valita niistä parhaan. Vielä taitavampi löytää noissa valinnoissaan tilaa elämälle ja itseilmaisulle, ja niin hänestä on tullut aito. Sitäkin taitavampi osaa löytää tuon luontevuuden muillekin. Vielä taitavampi osaa löytää kaikille sopivia luontevia ratkaisuja, jotka ovat hyviä elämän ja taitojen sekä yhteiskunnan toiminnan kannalta ja luontevia tarttuvia oppia: sellaisia ovat monet laulut - jonkinlainen tunteita koskettava tarttuva itseilmaisu, jossa on paljon viisautta.

31. Yleensä kun tehdään jotain mikä vaati tietyn verran miettimistä, niin hidasjärkinen miettii kauan ja joutuu omistamaan koko kapasiteettinsa sille, ja niinpä hän selvään näyttää miettivältä, mutta fiksi miettii vikkelään, kunnolla ja käyttää vain pienen osan kapasiteetistaan moiseen helppoon tehtävään, ja niinpä hänen olemuksensa ei ole yhtään mietteliäs, virallinen, jäyhä, kireä tms. pohtimaan ryhtymistä kuvasteleva. Tällöin hän tulee sekoitetuksi niihin (esim. psykologit yms.), jotka eivät pohdi ollenkaan vaan jättävät laatukriteerit pois - kai vaikuttaakseen noilta vikkeläjärkisimmiltä tuntevilta jo kaiken viisaasti miettineiltä. Siksi taitavilta usein perusturvallisuus prakaa, kun toiset eivät huolehdikaan omaa osaansa tavallista taitotasoaan pitkin niin kuin heidän ammattitaitonsa on, vaan heittävät kaikki laatuvaatimukset romukoppaan ja tekevät yksinomaa pahoja rimanalituksia, vaikka viisas oli huolehtinut oman osansa jo etukäteen eikä ole mikään rimanalittaja itse, onpahan vain jo työnsä tehneen tapaan leppoisa.

32. Joka selviää jonkin verran vaativasta tehtävästä helposti, on fiksumpi kuin useimmat muut. Se, joka selviää siitä helposti ja lomalaisen tyylillä, on vielä paljon fiksumpi. Se, jolle tehtävä on vaativa, kovin työmäinen, on tyhmempi kuin muut. Ja se, joka on kireä ja haluaisi luoda sääntöjä, että melkein koko elämä on uhrattava tuollaisissa tehtävissä menestymisen eteen, on vielä paljon tyhmempi.

33. Tytöille ja naisille sanotaan, että jos miesten taidoissa tai armeijassa on jotakin korjattavaa, homma hoituu parhaiten siten, että kukin nainen korjaa oman miehensä. Mutta sehän on 2,5miljoonaa -kertainen vaiva! Jos osaa hyvin opettaa jonkin elämässä tarpeellisen taidon, niin parempi, että kirjoittaa sen paperille tai koneelle, jolloin sen voi kerralla opettaa kaikille. Mutta se on siis median työtä eikä armeijan. Jos luet lehden päivittäin, luet valtavan määrän tiedon- ja ymmärryksen palasia ja aika tekee loput: 3 vuodessa luet tuhatkertaisen määrän asiaa.

34. Asiat, joita toiset arvostavat suurina ihanteina ja ylimmän taidon piirteinä, kuten taide ja uskonto, mutteivät tunne saavansa niihin kylliksi tilaisuutta, ja joita toiset niihin tilaisuuden saaneet eivät niin arvosta ja saattavat laiminlyödä tai koko touhu mennä pupuksi, niin nuo asiat ovat yleensä sellaisia, että ne vaativat, että kaikki tavallisten taitojen perusasiat on huolehdittu hyvin hyvällä laadulla ja ettei mitään tavallisten taitojen osia ole laiminlyöty. Silloin ne ovat ylivertaisen taidon rakennusaineita ja tavallisia taitoja laiminlyövien käsissä joko jotain kummaa kautta ihme kyllä jotenkin toimivia tai puppua vain. Tällaiset taidon ylemmät asteet eivät toimi yksinään vaan vain muuten kunnollisen elämän kokonaisuuden osina, tai siis jokin puoli niistä toimii, jos sen kerran juuri huolehtii, mutta kokonaisuus lässähtää jotenkin, kun muut puolet puuttuvat.

35. Moni tyhmempi olettaa, että jos ajattelee asiat läpi, etenkään kunnolla, on pondeeraavan näköinen jonkin aikaa, esim. minuutin tai muutaman, niin että ulkonäöstä näkee, pohtiiko vai ei. Mutta fiksummalta miettiminen sujuu keveästi, ei siis näy melkein ollenkaan, ja nopeastikin, niin että miettimisen hetki voi olla alle sekunnissa ohitse ja silti asiat mietitty perusteellisemmin kuin keskustelutovereilla.

36. Kun kaikista taitavimmista ottaa mallia, oppii hyviä tekemisentapoja ja kasvaa taidoissa ja laadussa. Mutta jotkut ottavat mallia liian sosiaalisesti, liian uskollisesti piirteitä matkien kuin aikoisivat muuttua toisen kaksoisolennoksi tai näytellä tätä. Silloin he eivät opi taitoja vaan sosiaalista olemusta, mikä ei ole taitojen perusta vaan elämäntavan heijastumaa ulkonäössä ja mielialoissa. Sen sijaan eri elämänalojen taitavimpia pitäisi matkia noiden tekemisten tekemisen merkeissä eikä tarkkaan kopioiden vaan ideoita napaten, taidon rakennuselementtejä oppien ja niille omakohtaisen itselle luontevan version löytäen. Silloin ne eivät vie voimia pois muilta taidoilta vaan kasvattavat esimerkin avulla kapasiteettia muitakin taitoja varten.

37. Lapsille usein opetettava kiinnostus tähtiin ja avaruusaluksiin ei ole viisasta, koska avuruusalus on kovin köyhä visuaalinen ympäristö, jossa on lähinnä suoria viivoja ja tyhjiä pintoja, eivätkä ne opetaa ajattellun ja taitoihin tarvittavaa hahmontunnistuskykyä ollenkaan. Sen sijaan kiinnostus ihmistähtiin siis taitaviin esikuviin ja lahjakkaisiin ihmisiin, joilta oppia lahjoja matkimalla summittain, aidosti eikä yhtään näytellen, tekemisentapaa, keskittymisenkohteita, arvoja ja elämäntapaa sekä luonnollista tyyliä (ei näytellen vaan tehden samojen elämänalueiden juttuja itse rehdisti). Mutta liian tarkka matkiminen pienentää omia elämänmahdollisuuksia, joten pääelementtien nappaaminen oman repertuaarin osaksi, kenties oman elämäntavan osaksi, jos on erityisen harrastunut noista taidoista, opettaa noita lahjoja ja taitoja. Koulun penkillä kaiken oppinsa saaneet eivät kelpaa malleiksi vaan ne joilla on omaa näkemystä, omakohtaista osaamista, omaa lahjakkuutta noissa asioissa ja hyvä oppimiskyky tuossa aihepiirissä.

38. Kireä tyyli ei ole hyvä, sillä se rajoittaa havaintokykyä ja tekemisentapavaihtoehtojen määrän. Kireä tyyli syntyy siitä, kun lukee asiaa ulkoa ja se jää kirjoitetun kielen tapaiseen muotoon, lttänäksi ja vaille elämääkoskettavuutta ja omaa ymmärrystä. Sen sijaan pitäisi kiinnittää huomiota ajatusmielikuviin: millaisia nuo ilmiöt ovat, mikä on niiden rooli maailmassa, jossa elämme, entä elämässämme, mitä niiden kanssa pitäisi tehdä ja miten se heijastuu mielenmaisemassamme ja tekemisissämme.

39. "Maailmassa on paljon kaavamaisia vaatimuksia ja kaavamaisia oppeja ja on tärkeää löytää tilaa omalle itselleen ja itseilmaisulle niiden paineessa. Usein auttaa, kun miettii, että mikä tässä oli ideana, kuinka tuota ideaa noudatetaan ja miten tekisin sen minulle luonnollisella tavalla, esim. kaavamaisen liikkeen sijasta oman tunnemotivaation mukainen spontaani samansuuntainen liike, joka ajaa summittain saman asian." (Lainaus blogistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi kohdasta Terveet elämäntavat)

40. Keskustelut ovat kirjojen ja sisätilojen sekä ulkoluvun makuiset, kun taas elämää
kantaa käytännön arjen elämän virta, sen toimeliaisuudet, tunteet,
ystävälliset sosiaaliset kontaktit ja meininkiä vain nostaa ylöspäin
sivistys, viisaudet. Sivistys ei siis korvaa peruselämistä vaan
neuvoo, miten siitä peruselämänvirrasta luopumatta saisi paremman,
siis vähän niin kuin tienviitta mutta ei niin kuin tiilistä
rakentaminen.

41. Kun pojat ja miehet asettavat tärkeysjärjestyksessään tärkeälle sijalle sen, että heillä oliis hyvä kestokyky ja jaksavaisuus eivätkä olisi herkästi häiriintyviä, niin se yleensä merkitsee sitä, että he luopuvat tarkkuustyöstä ja isojen kokonaisuuksien hienolla tarkkuudella kuntoon huolehtimisesta. He eivät siis ole kuin tarkkuustyönä tehty soitin vaan kuin möhkäle. Tytöillä ja naisilla taas monen asian kuntoon huolehtiminen aiheuttaa sen, että vähän joka kohta on mietitty, että miten olisi hyvä, ja kun sitä höiritään, niin kokonaisuus häiriytyy, kun ei tarkkuustyöhön ollutkaan mahdollisuuksia vaan piti keskittyä ihan vain olemiseen ja jaksamiseen. Parempi olisi, jos molemmille olisivat molemmat vaihtoehdot avoinna ja osattuina ja arvojärjestyksessä toki tärkeä asioiden hulehtiminen tervehenkisesti hyvälle tolalle sekä liian tarkan työn sijasta elämänlaatu.

42. Jos ihmisellä on tunnemotivaatio tekemiseensä ja tuo tekeminen sujuu hyvin, niin tulee tunteiden toivoma lopputulos melkein heti ja siis tunteenomainen tyyli. Jos taas on yhtä lailla tunnemotivaatio mutta tekeminen takeltelee, niin silloin juuttuu käytännön juttujen huolehtimiseen, pondeeraukseen yms ja tunteenomaisent yylin sijasta tulee pondeeraava asiakeskeinen tyyli ihan vain siksi, että niin aika kului, kun tavoitteen saavuttaminen kesti pitkään.

43. Jos tukeutuu itseä taitamattomampaan tai ottaa tästä mallia, (esim. sosiaalisten taitojen, taiteen tai elämäntaitojen saralla, esim. toisen harrastuneisuuden tai viran perusteella arvioiden tämän taitavaksi), niin tuntee itsensä tyhmäksi, koska vaistomaisesti vertaa tavalliseen osaavaisuuteensa ja nyt on jotenkin mykkä olo, ja tuo taitamaton taas sinun taidoistasi saamallaan tuella tuntee itsensä supertaitavaksi ja hyvin pärjääväksi. Siksi ei hämmentynyttä oloa pitäisi arvioida taitavaksi vaan omalla tavallisella taitotasollaan, muihin nojaamatta, katsoa, miten paljon aiheesta ymmärtää verrattuna noihin muihin. Usein rehellisesti tsemppaava arkijärkinen ymmärtää enemmän kuin urautuneesti kaavamaisesti ulkoluvun pohjlata tekevä.

44. The skilled overcome obstacles more easily, so if you copy ways of
living and doing from those much more skilled than you, and copy too
closely, you are likely to copy their amount of rpoblems and that is
too much for you, since you are not as skilled.

45. Niin kuin sosiaalisessa havainnossa voi hetkessä havaita valtavan määrän asiaa, niin myös kovin vikkelästi ajattelevat ajattelevat paljon kerralla ja nopeasti, esim. alle sekunnissa. Toisaalta kovin hitaasti ajattelevat pohtivat melkein koko ajan, mikä väsyttää heidän havaintokykynsä totaalisesti ja niin he eivät saa ajatelluksi melkein mitään. Eli heillekin sopiva ajatuksen kesto olisi kai alle kymmenen sekuntia tai jotakin sinne päin, ja loppu aika leopa ajattelusta ja paljosta muistelusta ja paljon käytännön aistivirikkeitä, sosiaalisia kohtaamisia, käytännön tekemisiä, loma-ajan tapaisia vapaaseen rytmiin oman tunnemotivaation varassa aika nopeaan tehtäviä tekemisiä. Lisäksi ohje, ettei saa jännittää kehoaan tai pitää sitä ihan lötkönä tai paikoillaan asennon hienoisesti tai enemmänkin jatkuvasti elämättä.

46. Usein suomalaiset antavat liikaa tilaa suomalaisina esiintyville ihmisille, jotka ovat heidän uskoakseen jonkin muun elämänalan vahvuuksilla ja ajattelutavalla kuin he itse, esim. sosiaalisilla vahvuuksilla. Pitäisi osata erottaa flunssaan ym ilmasto-osaamattomuuteen liittyviin sairauksiin kuuluva tyypillinen huono laatu silloinkin, kun ko kai ulkomaalainen henkilö osaa väistää sosiaalista kautta ja näyttää hmm jotenkin tietyn ajattelutyypin tapaan miettiväiseltä vaikka vain ei osaa, vaikka vain on flunssassa ja ei osaa suomalaisia juttuja, kenties ei joka sanaakaan käytä tavanomaisessa merkityksessä, vaan vastaa "entäs sinä itse?" tai "Siitäpä tulikin mieleeni" tms mikä kiertää itse aiheen kokonaan niin, ettei voi olla varma hänen miettineen sitä esim. peruskoulukriteerit täyttäen. Usein työhön väsynyt ei ole vakuuttavan näköinen, mutta laiskottelija on jollain tapaa näkemyksellisen näköinen saamatta mitään kunnollista aikaan. Sen sijaan työuupuneen oloisen etenkin vanhemman väen kykyä ajatella asiat kunnolla, hyvällä ammattitaidolla läpi sekunnissa tia muutamassa pitäisi osata arvostaa kiinnittäen huomiota kommunikoituihin ajatuksiin eikä vain tyyliin, ajankäyttöön, aihepiirin laajuuteen, keskittymiseen, yms.
(Olen kirjoitellut vuodenajoista pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ja kääntänyt kirjoitukseni myös englanniksi http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html . Suomenkielisessä blogissa myös yli 150 tavallista sisätiloissa lämmittelyn ohjetta yms http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html .)
Flunssaisen tasoa on siis mm "Blörts, en nyt sitäkin jaksais. Mites sen sijaan tuo ruoka, saanko sitä?", "Nii-iih? Jaa, en nyt jaksais miettiä. Saanko nyt vain olla? Tee sinä, jos jaksat." eli aiheiden ohittaminen kiinnittämättä niihin oikeasti huomiota.

47. Koulumallinen ymmärrys on usein hyvä vertailukohde ajattelun ja ymmärryksen taitoja arvioitaessa. Esim. monet akateemiset ammatit vertautuvat siihen. Kun on elämänkokemusta ja ymmärrystä jo useammalta elämänalalta, syntyy kirjo osattuja perspektiivejä ajattelutyyppeineen ja käsitys siitä, millainen lähestymistapa sopii mihinkin. Kun tämän yhdistää opetuksellisuuteen, kommunikaation näkökulmaan, tämän blogin tekstiin Hahmotustavoista ja eheisiin kokonaisuuksiin ja ideaaleihin kokonaisuuden ja tavoitteenasetteluiden, linjausten valinnan tasolla, niin jos näitäkin on jo kirjo, niin syntyy jotakin sellaista kuin jokin kirjallisuudesta tuttu näkemys uskonnollisesta ilmapiiristä ja tekemisentavasta, joka siis on kovin taitavan maisemamainen tapa käydä asioita läpi niin, että ne ovat suuret kunnolla hahmotetut kokonaisuudet kerrallaan ja tunteet ja tunnelmat, vaistomainen eheyden taju toimivat ajattelun osana, sen apuna.

48. Buddhalaisuuden lähes koko oppi on, että tiedostavuus on avain jatkuvaan (vaihtelevansuuruiseen) onneen ja mestarilliseen taitoon.
Hyvän havainnonteon, joka ei ole liian lokeroivaa, katsotaan siis lisäävän viisautta, elämänviisautta, yhteisössä elämisen kykyä ja opettavan taitoja sekä omasta luonnosta ja ihmisluonnosta ylipäätään sekä tuovan myötätuntoa sekä kanssaeläjiä että kaikkea elollista kohtaan, mikä osaltaan parantaa havainnontekoa, tiedostavuutta. Näin buddhalaisuus on siis paljolti samoilla linjoilla kuin älykkyys- ja taitonäkemykseni.

49. Taolaisuus on niin ikään aasialainen oppi mestarillisesta taidosta. Kokemukseni mukaan se toimii hyvin, mutta tarvitsee tuekseen arkijärjen, josta ei saa tinkiä yhtään, jottei uskoisi ties mihin väärinkäsityksiin vailla kunnollistaymmärrystä. Ja sen lisäksi tuekseen terveet elämäntavat, tunteidenmukaisuuden, moraalin ja buddhalaisuuteen tutustumisen. Taolaisuutta olen lukenut Stephen Mitchellin erinomaisesta englanninkielisestä käännöksestä vanhasta kiinalaisesta kalssikosta Tao-Te-Ching.

50. Runoissa runojen hyvälaatuisuuden kriteerit ohjaavat kiinnittämään huomiota havainnontekoon, maiseman tunnelmaan, siihen miten eri asiat, ihmiset, meiningit ovat erilaisia ja mitä tapahtumat piirteineen elämässä ja maailmassa merkitsevät, mitä elämän suuret ilmiöt ovat, mihin mikin johtaa, miten tärkeää moraali on ja kokemukselisuus, arjen hyvä elämä, tervehenkisyys, tunteet ja luonto sekä sosiaalinen silmä ja yhteisön toiminnan hahmotus, maailman kohtalo, arvot, tunteenomaiset ideaalit, viisaus, elämänviisaus, uskontokin.

51. Jotkut miehet (esim. siperialaiset?) ovat jumiutuneita ja urautuneita sekä keholtaan että ajattelultaan, kuin ihminen, jonka keho on ihan liian viileä, vaikkei heidän kehonsa ole viileä vaan lämmin. Voiko olla, että he kytkevät tekonsa ympäristön viileään ilmaan, esim. huoneilmaan, sen sijaan, että kytkisivät ne kehonsa lämmön tuomiin mahdollisuuksiin, niin kuin kuuluisi? Siis kai kunkin kehonosan tuohon kehonosaan itseensä lämpöineen ja toimintoinee. Lappalaiset kai osaavat erityisen hyvin olla erillisiä ympäröivästä viileästä ilmasta.

52. Objektiiinen ajattelu näyttäisi siis isolta osin vaativan maisemakatsetta ja toimeliaisuutta nähdyssä maisemassa, mikä Suomessa tarkoittaa, että ajattelukyky pysyy parempana, jos on 25C tai alle ympäristön lämpötila ja hereillä ja toimelias yleensä valoisan aikaan juuri. Helle ja ruoka laittavat jotkut tukkoon ainakin osin ajattelun ja toimeliaisuuden osalta, mutta esim. suomalaisille lämmönsäätelytaitoja opettavat sauna, liikunnallisuus ja säiden vaihtelut. Niin joillakin kuumilla alueilla voi järjenkäyttö olla heikompaa ja hankalampaa (näköhahmotus sumea ja liikkeet tahattomastikin kömpelöt), esim. joissakin osin Afrikkaa, kun taas jotkut kuumissa ja lämpimissä maissa osaavat ajattelun ihan hyvin (maisemakatse pelaa tarkasti ja tuo ymmärryksen siitä, mitä elämää maisemassa on, ja hienomotoriikka sujuu luonnostaan ja elämänviisaalla tavalla vähän kuin sosiaalinen silmä tunnelmatajuineen plus maisemakatse - olisivatkohan intialaiset, brasialialaiset ja jotkut uskonnolliset arabit sopivia malleiksi kuumissa ilmastoissa hyvin sujuvasta ajattelusta? (mm afrikkalaisille ruokavaliosta, joka ei olisi niin raskas, vaan vaikka kalaa riisiä vihanneksia tms mikä opettaa säiden vaatimaa säätelytaitoa ja tuo niin koordinaatiokykyä mikä parantaisi katseen ja ymmärryksen tarkkuutta ja tunteidenmukaisuutta)) ja kehittyvät lämmön myötä näkemyksellisemmiksi ja viisaammiksi, elämänviisaammiksikin (uskonnollisuus, tunneviisaus, elämänmyönteisyys, kulttuurilla ymmärrystä tunteidenmukaisten ratkaisujen arvosta). Suomessa ajattelu on heikompaa kylmettyneenä ja sairastaessa, vaikka sairastamisen tuomat lomapäivät voivat tuoda elämänviisautta lisää ja omakohtaisuutta myös, mikä yleensä on täyden ymmärryksen edellytyksiä. Säiden vaihtelun tuomat säätämisen tarpeet tuovat suomalaisille elämänviisautta ja suurempaa taitotasoa, isompien kokonaisuuksien sujuvaa hallintaa, samoin mahdollisuus katsella maisemia ja liikunta.

53. Äitini oli hyvä keksimään matematiikassa uusia tuloksia tai ainakin niiden aihioita. Hänellä erona tavallisiin matematiikan opiskelijoihin ja matemaatikoihin oli, ettei hän tehnyt matematiikan alan juttuja keskittymällä vaan tavallaisen elämän keskellä jonakin hetkenä kiinnitti huomiota niihin tyyliin "Ai tuollanen." ja jatkoi siitä taas tavalliseen elämään, niin että hänen matematiikan hahmotustapansa oli paljon monimutkaisempi, monimuotoisempi ja rikkaampi, paljon enemmän koko elämänpiirin asioista ideoita saava kuin matematiikkaa tavalliseen tapaan opiskelleiden keskittyminen.

54. Matematiikka ei opeta keskittymistä vaan huomion kiinnittämistä vähään joukkoon asioita kerralla. Keskittymiselle paras on aistirikas kiinnostava positiivisia tunteita herättävä aihe. Liian vähässä määrässä aisoita huomiot eivät ole yhtä varmoja, kun aistitieto ei tue niitä eikä muistamista.

55. Jos ihminen muuttaa kulttuuriin, joka on niin erilainen hänen alkuperäisestä kulttuuristaan, ettei hän oikein pysy kärryillä, mikä meni mitenkin, niin häneltä puuttuvat tavanomaisen elämän tavanomaiset mielekkyydet, jotka kaikki tuossa uudessa kulttuurissa hallitsevat kuin vettä vaan. Hän ei siis elä maisemassa sen paremmin elinympäristönsä kuin uuden kulttuurin maailmankuvan ja käytäntöjenkään osalta, vaan häneltä puuttuu tolkku ja vastuuntunto, koko todellisuuskäsitys asiantiloineen ja järjenjuoksuineen. Silloin tekemisten juoni on ulkoisen hahmon matkimisen ja vanhan kulttuurin tuttujen sirpaleiden varassa, joita ei ehkä ole montaa mutta jotka voivat hämätä esim. keskusteluissa luulemaan muualta muuttanutta osaavammaksi kuin onkaan, sillä jollei keskustelun maailmankuvaa ymmärrä ja jaksa seurata, niin käytökseltä puuttu jatkuvuus: se ei jää tuon maailmankuvan mukaiseksi, vaikka sosiaalinen saattaa olla. Erityisen hankalaa on, jos esim. koko huomionkäytön tyyppi puuttuu kuten tropiikin jatkuvasta helteestä muuttaneella kenties tunnelmatajuinen tarkka jatkuva näköhahmotus maisemasta, jossa on, ja sen elämästä konteksteineen ja mielekkyyksineen.

56. Suomalainen villieläin näyttäisi useimmiten olevan kä'rryillä kohtaamansa ihmisen näkökulmasta ajattelutapoineen, muttei osaa suhteuttaa sitä oikein muiden ihmisten maailmankuviin ja elämäntapoihin, eikä itse jatka sen vinkkelistä elämistä jälkeenpäin vaan jatkaa omaan elämäänsä ja yleiseen hyväntuuliseen hei-tyyppiseen sosiaalisuuteen vastaantulijoiden kanssa laajalti.

57. Camus'n kirjassa Rutto kuvataan alussa ruton oireita, niiden tunnelmaa. Kaupungistuneeseen elinympräistöön kiinnittyminen aistein tuntuisi tuovan sellaisia oireita useimmille, mm vellova tunne vatsassa kuin huimaisi ja oksettaisi mutta vähän niin kuin oranssinsävyisessä sumussa. Voiko tuon tyypin ruttoa muistuttaa vaiva olla syynä siihen, että joidenkuiden on vaikea ajatella realistisesti tuntein tai tarkasti tunnelmsävyin ja pakenevat palikkajärkeen ja mielikuvitukseen sekä valheisiin ja samattomampiin tekemisentapoihin kuin tervehenkisemmillä? Voiko syynä ainakin osin olla aistideprivaatio, siis liian vähän näköaistimuksia, katseltavaa, johon kiinnittyä hahmotuskyvyltään? Helsingissä kai 1800-luvulla olikohan 1/3 väestöstä kuoli ruttoon ja niin ruton torjumiseksi purettiin taloja ja istutettiin tilalle puistoja sekä levennettiin katuja ja istutettiin niiden vierilla puita, ja lisäksi purettiin ikä'vimpiä taloja ja lisättiin julkisivuihin koristeita.

58. Moni ihminen osaa ajatella itse ja on sosiaalinen muttei osaa suhteuttaa eri ihmisten taitoja ja näkökulmia toisiinsa vaan menee jotenkin epäobjektiiviseksi sosiaalisissa suhteissaan. Sosiaalisuuden myötä tulee siis vaikutetta kaerin ajattelutavasta, taitotasosta ja elämäntavasta sekä sosiaalisuuden tyypistä. Nämä tulisi omassa maailmankuvassa suhteuttaa omiin ja muiden tuttujen ym maailmankuvan henkilöiden elämänpiiriin, ymmärryksen määrään, arvoihin, sosiaalisuudent yyppin jne. Siihen kai yleensä taritaan objektiivinen perustason maailmankuva, jossa on mm asuinseudun paikkakunnat, kenties kartta, aistein hahmottuvasta ympräsitöstä konkreettiset näköaistilla havaittavat rakenteet, joille on sanat: "tämän huoneen tavallinen pöytä ja televisio", "kadunpätkä, joka näkyy tämän huoneen ikkunasta tässä istuessa" yms. Samoin ihmisistä ketkä: nimi, kansallisuus, sukupuoli, ikä, mistä yhteydestä tuttu, jne. Sekä ajattelun kattavuuksista: mikä aihe, kuinka laajasti, kuinka varmasti, millainen se on verrattuna aiempiin kokemuksiin muista saman konkreettisen perusmaailmankuvan mittapuulla? Jne.

59. Jotkin tavallaan tunneviisaat naiset kuten vaikka kampaajat ja joskus muutkin taitavat tuumivat itse olevansa tyhmempiä kuin esim. miehet, koska eivät omasta mielestään ajattele juuri ollenkaan, mutta kylläkin silmävät nopeasti kutakin aihetta kunnolliselle katseella ja tunne- ym huomiolla, jolloin huomaavat pajon ja objektiivinen ajattelu onkin tehokkainta juuri kuvin, joita laajempi ymmärrys tukee. Sen sijaan miehet, jotka ovat huonoja ajattelussa mutta yrittävät kovin ainakin osan aikaa, niin usein katsomisen sijasta kramppaavat kroppaa tai etsivät sanoja ja sosiaalista tyyliä, mitkä häiritseävt tavallista katsomista, johon ajattelu perustuu, eli he eivät huomaa melkein mitään tai eivät ymmärrä havaintojaan niin hyvin kuin ihminen yleensä arkensa ilmiöitä, eli he jäävät paljon tyhmemmiksi kuin pelksätään katseleva ja arkijärkeä käyttävä, vaikka uhraavat ajatteluns uuntaan ponnisteluun paljon aikaa ja vaivaa.

60. "Samaistaako joku lapset heikkotasoisiin, esim. kiinalaisiin? Lapsilla on lahjakkuutta ja oppimiskykyä paljon. Jos joku vasta vuosiapidempään opiskeltuaan on heidän tasollaan, on hän selvästi heikompilahjainen. Yleensä heikompilahjainen ei opi paljon taitavampien seassa hyvin, vaan heikompilahjaisuuden syynä ovat väärät arvot, väärä käsitys siitä, mitä äly on ja mikä ajattelukyvylle edullista ym elämässä pärjäämiselle edullista. Lisäksi heikompilahjaisen tavoitteet voivat olla ihan toiset ja esikuvat kovin osaamattomia tai ylen määrin pärjänneitä. Heikompilahjaisille pitäisi kai kertoa tuollaisista ajattelun taitoon vaikuttavista tekijöistä ja yhteiskuntakelpoisuudesta sen sijaan että niputtaisi heidät yhteen lasten kanssa."

61. Jos lapsena aloitat uuden kiehtovan harrastuksen ja siellä on joku 5 vuotta pidempään harrastanut, niin et voi tehdä kaikkea hänen tavallaan, sillä sinulla ei ole vielä hänen taitojaan. Jos sitten joku sinuntyyppisesi on sinua 15 vuotta vanhempi, niin hänellä on ehtinyt olla muutama tuollainen pitkäaikainen harrastus ja paljon enemmän elämänkokemusta eri elämänalueilta, ja niin et voi suoraan kopioida häneltäkään. Paitsi jos hän näyttää jossakin tarkoituksella mallia mm juuri sinulle. Jos joku on sinua kymmeniä vuosia vanhempi, niin lähes kaikki hänen tuttunsakin ovat olleet jo yli 10 vuotta tuollaisessa tilanteessa sinunikäisiisi nähden, ja niin heidän kiinnostuksenkohteensa, juttunsa ja taitotasonsa ovat toiset, ja sitä myöten luonteenlaatunsakin, eikä heiltä voi omin päin kopioida, paitsi tutuilta yksittäisiä taitoja. Niin siis jos joku on vanhus, niin ei häneltä voi omin päin kopioida elämäntaktiikoita, sillä ne vaativat valtavasti taitoja ja tietoja sekä harjaannusta tuekseen. Ne eivät ole muotti, johon lapsia kasvatetaan tai nuoria aikuisiakaan vaan ner ovat vanhan ihmisen elämäntilanteen ja hänen elämäntaitonsa ym taitojensa ilmentymiä, vanuksillesopivia kopioitaviksi, eivät nuorelle väelle.

62. Kokemuksellista herkkää huomiota ja tunteita vaatiat asiat eivät mene paremmin, jos niitä harjoittelee mahdollisimman paljon, vaan kokemuksellinen huomio uupuu ja tilalle tulee esineidensiirtelyperspektiivi, palikkajärki, työmäisen tyyppinen ajattelu, insinöörijärki tai niiden tyyliset mielettömyydet. Osin siksi usein suomalaiset miehetkin ymmärtävät sosiaalisista asioista ja elämänfilosofiasta enemmän kuin psykologit yms vaikkei se paljon olisi. Ja kai siksi joidenki  sosiaalisten taitojen opetteluyritykset kääntyvät pahanteoksi: teot eivät enää sovi aihepiiriin tekemisentavaltaan. Hyvä tapa ottaa ihmisiä  huomioon on sääntö "Elä ja anna toisten elää".

63. Eri kulttuurien alueilla elävät eläimet, sekä lemmikit että villieläimet, kenties kotieläimetkin vaikuttavat, tosin aika vähäisen kokemukseni perusteella vain, samantyyppisiltä kuin tuon kulttuurin ihmiset. Esim. suomalaiset eläimet tuppaavat ajattelemaan ja ovat osa kovinkin viisaita, arvostavat elämänviisautta, ovat aika itsenäisiä ainakin osa, ovat tuntevia ja hyväätarkoittavia sekä pyrkivät elämään hyvällä tavalla yhteiskunnassa ja arvostavat tervehenkisyyttä. Näin eläin on usein ajattelultaan maan ihmiskulttuurin ja kanssa juttelevan ihmisen tyyppiset ja osin heidän tasoisensa, osin siksi, että ovat sosiaalisia ja sitä vaikutetta tulee niin paljon samantapaista. Näin ulkomaalaiset voivat usein olla piirteiltään kauempana paikallisista kuin näiden kanssa juttelevat paikalliset eläimet.

64. Jotkut teknologiaa arvostavat kenties toisenlaisela taustalta tulevat tuumivat, että oliks toi nyt insinöörimäistä, pideetäiskö me sitä hyvänä insinöörimallisena, toivottavana, ikään kuin sääntönä. Mutta mikä näkyy tottumattoman silmään selvimmin, ovat isoimmat piirteet, mikä usein tarkoittaa kömpelön osaamattoman tekemiä ratkaisuja ja sellaista, mikä on jumiutunut paikoilleen, uutta luomatta, saamatta aikaan mitään merkittävää, eli se ei ole hyvälaatuista insinöörimäisyyteenkään. Toisaalta juuri sellaisia karkeita ei-niin-kummoisia piirteitä tuijottaessaan tyhmenee, kun ei siinä ole melkein mitään katselemista, ei mittän tuomassa uusia ideoita. Paljon paremmin tuloksia saa aikaan, esim. insinöörityössäkin, kun on hyvä äly, joka usein on katselemisen tyyppinen, paljon huomaava, ja niin voi monesta vaihtoehdosta valita parhaan ja heti saa paljon enemmän aikaan, merkittävämpiäkin. Katselemista puolestaan treenaavat muut luonnollisemmat elämänalat paremmin kuin pelkkä insinöörityö. Ja arvostetuista elämänalueista kuten taiteet, uskonto, luonto, terveet elämäntavat, elämänviisaus ja sivistys, saa lisää nostetta, katselemisen ja käytännönläheisyyden tuoman harjoituksen ja virikkeiden perustalta.

65. Ajattelu siis muodostaa maailmankuvan, kuvan ympäröivästä maisemasta, laajastakin, jossa eletään. Sen edellyttämiä perusvalmiuksia on hahmottaa maisemakuva nähtynä tai kuin nähtynä ja ymmärtää, että ympäröivä maisema on olemassa ihmisineen, elämineen, tapahtumineenja muina asioineen. Mutta helteellä hahmotuskyky menee sumeammaksi, summittaiseksi. Niin käy jatkuvasti afrikkalaisille, joilla ymmärrys on siksi paljon heikompi ja maailmankuva monelle mahdotonta utopiaa. Myös kai joillekin latinoille käy niin, etteivät oikein ymmärrä maisemaa olemassaolevaksi, vaikka sen näkevät. Tähän yksi syy on kai liian tuhti tai muuten vääränlainen syöminen. Intialaisilla ja arabeilla ei kai tätä vikaa ole vaan näkevät maiseman hyvin ja ymmärtävät myötäeläen sen ilmiöt olemassaoleviksi, nousten jopa uskonnollisen monimutkaisiin havaintoihin ja syy-seurausten ymmärtämiseen. Siksi kai ongelman voisi poistaa suosimalla intialaista (kuumat ja kosteat) ja arabialaista (kuumat ja kuivat alueet) ruokavaliota ja jotakin kulttuurivaikutetta siinä mukana, sillä ruuan tarve liittyy usein elämäntilanteeseen: pahassa pulassa tarvitsee tuhdimpaa ruokaa kuin jos asiat sujuvats ivistyneesti hyvää tehden ja maailma on viisaalla tolalla.

66. En nyt oikein tiedä, miten yleistä tämä on, mutta osa äideistä kai käyttää terminologista tms tyyliä lapsilleen kommunikoidessaan, missä ideana on kai, että parempi, jos lapsi oppii ajattelemaan itse eikä kopioi kaikkea. Mutta silloin tuollainen tyyli tulisi sijoittaa etäämmäs lapsesta niin, että tämä mahtuu sen sisäpuolella ihan hyvin tekemään oman versionsa, eikä joudu lättänöitetyksi. (muttei niin etäälle, että lapsi joutuu kopioimaan merkinnän, ajatuksen tms liian lähelle itseään voidakseen sen lukea, sitä ymmärtää.)
Sama juttu tietenkin kouluasian matkimisessa: ei saa matkia tyyliä, etenkään liian orjallisesti, vaan olisi verrattava omaan elämänkoemukseen ja omaan ymmärrykseen, ajateltava itse, laajemminkin, ja käytettävä kouluoppia tsekkauksena, että onko perusasiat tullut miettineeksi kyllin hyvällä laadulla. Ettei olisi koulun tyylinen vaan olisi oma ymmärrys ja opitty liittyisi elämänymmärrykseen, käsitykseen maailmasta, jossa elää - ei ulkolukuna vaan ajattelussa muun muassa osattavina lähestymoistapoina ja pointteina, jotka muun asian lisäksi, sen seassa, on hyvä huomata ja ymmärtää täydessä laajuudessaan, ymmärtää niiden paikka maailmassa, ihmisten elämissä.

67. Ei tietääkseni ole erilaista ajattelua lihavilla ja laihoilla. Kovin nälkäisen voimat sen sijaan loppuvat ja niin hän ei ole niin fiksi ja monenlaista ymmärtävä, viisas kuin silloin, kun hänellä on energiavarannot kunnossa ja ei ole liian väsynyt. Sitä suurempi kylläisyys ei kai auta ajattelua, ellei mieti jotakin kovin rasottavaa tai rankkaa kuten hankalia elämäntilanteita. Kriteeri on se, onko voimia vielä mietittyäänkin, onko silloin edelleen kylläinen.
Sen sijaan erityyppiset ihmiset lihoavat tai pysyvät laihoina eri tavalla. Esim. joku paikkaa suurella lihavuudella vastuuntunnotonta lyhytnäköisyyttään, kun taas joku toinen on spontaani, koska osaa valita hyvin sujuvia hyvälaatuisia tekemisentapoja, joilla kaikki tekemiset sujuvat niin helposti, ja niin hänen lievä ylipainonsa liittyy osaavaan ajatteluun. Jotkut sen sijaan tykkäävät syömisestä ja muista positiivisista asioista, heidän elämänsä sujuu niiden siivittämänä hyvin, esim. siksi, että yhteisön tavalliset uomat ovat heille hyväätekeviä, tms, niin että voi puuhata koko ajan kivoja juttuja, mikäon jonkinlaisen koululaismaisuuden, sosiaalisen mukaanlähtevyyden ja tavanmukaisuuden sekoitus yhdistyneenä karkkien popsimisen tapaiseen mielitekojenkin seuraamiseen.

68. Palleroisen näköinen ajattelu kuten vanhuksilla usein, on ihan eri juttu kuin ruoka tai lääkkeet, vapaa-aikakaan. Palleroisuus koostuu monesta pienestä uomasta, jotka ovat palleromaisia ja päättyvät palleroon, eli kokenut ihminen miettii siinä, että jos tuo tai nuo harrastavat tuota elämänalaa sen ja sen verran esim. vuosia ja tietylle tasolle kehittyen, niin mitä he jo osaavat, millaiseen tilanteeseen ja elämänymmärrykseen ovat päätyneet. Palleroiden lukumäärä kertoo montako tällaista elämänaluetta tai ihmisryhmää jonkin elämänalueen osalta he ovat kerralla miettineet, ihan kunnolla siis, elämänkokemuksensa valossa noista taidoista ymmärtäen, koska ovat tse harrastaneet montaa ja oppineet vuosien myötä taitaviksi.Kun on vuosikymmenet montaa samantapaista taitoa harrastanut, uuden taidon voi tuolla tapaa oppia muutamassa sekunnissa, jos se kerran on pääpiirteissään samanlainen kuinvanhat osaamansa. Siksi osa palleroista voi olla asioiden käymistä lävitse taidoissa kasvaen ko tasolle.

69. Keskittyminen matematiikan taitojen vaalimiseen heikentää ajattelukykyä paljon, sillä matematiikan taidot eivät ole ajattelun taitoja vaan käsitöiden tapaiset, muita taitoja, ja matematiikka käyttää kovin kapea-alaista perspektiiviä, jonka päättelytapa ei sovi muuhun elämään vaan on havainnonteoltaan liian kapea. Sen sijaan arkijärki ja tavallinen objektiivinen ajattelu ymmärtävät kyllä matematiikkaa. "Ei ollenkaan matemaattinen" ei siis tarkoita järkeä vaan jotakin, mistä järki puuttuu. Yhidtelmä matemaattinen ja "ei ollenkaan matemaattinen" on siis tuhoisa ajatteluykyvylle. Tarvitaan arkijärki lisäksi isoon asemaan elämässä ja maailamssa!

70. Yleinen käsitys pääkaupunkiseudulla tuntui olevan, ettei lihavuus, laihuus tai suhde ruokaan vaikuta ajattelukykyyn, mutta ruokakeskeisemmällä matkailupaikkakunnalla Savonlinnassa asuessani olen opinut toista: Jos ihminen on uupunut,hänellä on ikään kuin harmaa olo tai jaksamattomuutta, ilkeilytaipumusta tms, niin siihen yleensä auttaa ja kapasiteettia parantaa, kun syö itsensä lämpöisen kylläiseksi ja huolehtii,e ttä ainakin osa ateriasta on ruokaympyrän mukainen terveellinen. Syöminen tyyliin, että menenpä kanttiiniin ja lapan napaani, ei viisastuta, kun ei siinä ole näkemystä hyvästä laadusta, korkeuksista, joihin nousta kylläisempänä ravintoainevarastot täynnä. Mutta jos ruoka ei ole mössöä tai pöperöä vaan tavallaan taitavasti laitettuaniin, että siitä saa jonkinlaista toisen leppoisamman elämänalan taitomallia ja tuulahduksen muista elämänalueista, ja jos sen jälkeen on harrastunut taiteista, uskonnosta, syvällisestä maailman ymmärtämyksestä tms taitoja vaativasta, niin se auttaa nousemaan korkeammalle. Mutta jos on lihava, jolla on ruoka-asiat jotenkin pielessä, esim. hakee voimia ihan vain ruuasta eikä tervehenkisestä elämästä, niin ateria ei auta viisastumaan, mutta voi pahimpia prakauksia liennyttää pois. Niinpät yytyväinen onnellinen tunteidenmukainen taiteista ym harrastunut lihava voi olla ihan fiksu, monenlaisen kanssa tekemisissä, kun lähinnä vain ajattelee asioita, elää ruokakeskeisen kotona viihtyvää elämää, jossa ei paljon tehdä.Mutta niin elämä jää kauas, osaaminen ajatuksissa liikkuvaksi, ei elämän keskellä olevaksi viisaukdeksi,e ttä miten käytännössä eläisin tätä hyvää sisällyksekästä elämää, jota osasin niin hyvin miettiä. Terveet elämäntavat tuovat käytännön elämän viisaaksi ja elämässä läsnä olevaksi.

71. Kutominen ja toisaalta insinöörityö molemmat tyhmentävät paljon, koska niissä on toistuva yksinkertainen tehtävä, jota ethdään pitkään kerralla. Tyhmentymistä vähentäisi aito kiinnostus muuhun elämään ja kaikenlaisen katseleminen, mm maisemien, kenties valokuvauksen tapaan nopeasti havaiten, ei hitaasti kuten maalaus, vaikak maalausaiheiden hyvänä puolena on kiinnostus katselemiseen, kokemiseen ja aiheiden syvällisyyteen, yms hyvän maalauksen piirteisiin.

72. Useasti, kun ei-niin-viisas ihminen yrittää taidoissa ylemmäs, niin hän vain kuvaa jonkin tilanteen, jonka hän huomaa, joka hänellä itsellään siinä aiheessa siis on. Sitten hän yrittää tehdä siitä jöön huonoine puolineen kaikkineen, mikä on iso virhe ja väärinkäytös. Hyvä ymmärrys on paljon enemmän kuin tilanteen huomaaminen. Lisäksi tarvitaan ratkaisuja, jotka tekevät tilanteesta hyvän elää ja hyvän yhteisön tulevaisuudelle sekä nykyiselle elämälle yhteisössä. Se merkitsee, että yleensä on tehtävä ainakin viisinkertainen määrä havaintoja tuosta tilanteesta sen pelkän kuvaamisen sijaan, jottei romahda ihan vain johonkin tilanteeseen, vaan on muutama perspektiivi tai muutaman yleensä erityisen viisaana pidetyn elämänalueen näkökulma aiheeseen, jotta ne tarjoavat ratkaisuja, joita pelkkä ensimmäinen huomio tilanteesta ei tuonut. Viisas käyttää siinä määrin parempia ratkaisuja koko ajan kaikessa. Eri alojen ammattitaidot ovat juuri siinä isoja juttuja, että ne käytännöillään ja viisaudellaan korjaavat kompastuskiviä, joihin aloittelijat tupaavat kaatumaan, jolleivät aivan ihannoi tuota alaa sen lahjakkuuksia sydämestään ajan kanssa opetellen.

73. Jumiutuneeseen kapeakatseiseen ihmiseen ei ole iskenyt jokin mystinen ilmiönimeltä jumiutuminen, jollei jumiutuminen oke tullut sosiaalisena vaikutteena itseä paljon tyhmemmältä ja kapeakatseisemmalta, vaan tuo jumiutunut perspektiivi on tuon ihmisen koko laaja maailmankuva ja hänen tavallinen perspektiivinsä on jokin vielä paljon vähemmän noista aiheista ymmärtävä, tai niin hän ainakin luulee, missä voi olla virhe, jos hänellä on hyvä arkijärki, esim. ajattelukurssini tyyppinen, mutta ei niin hyvä koulutettu pää. Silloin kapeakatseisuus on vain ymmärryksen piirin kaeuden seurausta, ei erillinen piirre. Jos arkijärki on hyvä, harrastukset, joista itse pitää ja jotka eivät ole yli hilseen meneviä tai toisten ihmistyyppien lemppareita, niin harrastukset vosivat kai tuoda hyvän ymmärryksen useammille harrastuksiin vcertautuville elämänalueille. Mutta joillei ymmärrystä laajenna, niin tuo henkilö luultavasti sopisi paljon kapeampaa ymmärrystä vaativaan tehtävään ja olisi siinä aika avarakatseinen.

74. Sanotaan olevan mahdollista oppia taitoja ja lahjoja seksuaalisuuden myötä, mutta aivan itsestään se ei käy vaan täytyy olla harrastunut noiden taitojen oppimisesta, harjoitella niitä, opiskella niitä itse ja taitava pari vain luo otollisen oppimisympäristön ja toimii mallina. Lahjakkaalta tai kokeneelta voi saada vaikutteena käsityksen siitä, millaisilta uomin taito ja lahjakkuus ko aihepiirissä löytyvät.
Seurustelusuhteessa tulee vaikutetta toisen tavallisesta tekemisentavasta ja elämän uomista, mutta jos sinulta puuttuvat perustaidot toisen vahvuuksissa, niin vaikute ei nosta taitotasoasi niin korkealle kuin mitä se periaatteessa voisi, ei siis ollenkaan niin korkealle kuin tuolla toisella. Erityisesti, jos käytät vaikutteen näyttelemiseen tms etkä ollenkaan noihin taitoihin, arvoihin yms, niin et opi melkein mitään siitä, mitä taitoja opiskellen tuossa suhteessa voisit oppia ko aihepiiristä.

75. Jotkus olettavat, että jos taidon sanotaan olevan kovin korkea, vaikkapa taiteen tai filosofian tasoa, paljon yli koulutason, niin sitä ei voisi ymmärtää ja sen voisi sotkea puppuun. Mutta kaikissa korkeammissa taidon asteissa on perustason ym välitasojen ajattelun taitojen oltava koko ajan täydesti mukana, tai muutoin se ei ole taitavampaa ajattelua. Olemuksessa ja sosiaalisissa vaikutteissa tämä näkyy samoin kuin taidon ja yleissivistyksen opettelun väylät eli ensin oli persukoulu, sen liäsnä arkijärki, ja laajempi sivistys laajempana kuvana koulujärjen ympärillä, missä erityisesti opiskellut ammatti- ja harrastustaidot merkittyinä ajattelutapoineen, ja käytettyinä siis myös, ja tämän kokonaisuuden juonteina osissa kuvaa elämänviisaus, terveet elämäntavat yms sekä taiteesta opittu. Sosiaalista kautta tulevista vaikutteista ei siis matkita yleishahmoa vaan se, että perustekemisentapa, perusjärki on ok ja käytetty huolella, vastuuntuntoisesti kaikessa koko ajan. Koulujärjeksi kai käy ajattelukurssini tämän blogin alussa, mutta yleissivistystä myös tarvitaan.

76. Jotkut akateemisesti suuntautuneet pitävät määritelmäkysymyksistä ja rajauksista kovin ison metelin, korostavat niiden tärkeyttä, vaikkeivät kunnolla niitä osaa. Ajattelussa tärkeitä ovat olennaisuudet ja ajattelun perustason toimivuus, taito siinä. Määritelmäntekotaito on useille akateemisille kehittymisalue ja siksi sitä mutta akateemiset,mm opettajat heille korostavat, muttei se ole heidän kuulijansa taitojen alaa, josta hän voisi pitää jöötä muille.
Akateemisilta jäävät kai määritelmäntekotaidot heikiksi siksi, että lukiessaan oppikirjoja tms asiatekstejä he eläytyvät kirjoittajan näkökulmaan ja tämän elämäntapaan, asenteisiin yms ja kopioivat pikemminkin niitä kuin yrittäisivät opetella esitettyjä ajatuksia perusteluineen. Sen sijaan oppikirjaa tulisi lukea etäämpänä kirjoittajasta, ei niin kiinnostuneena hänestä, vaan ajatella itse samat asita lävitse siinä, kun lukee kirjaa, ja yhdistää ne omaan sivistykseensä ja verrata sitten tuota tulosta kirjan esittämään kokonaiskuvaan, näkökulmaan, yms:olisiko laadussa jotakin oppimista kirjasta, mikä ajatus kuuluu mihinkin elämänalueeseen, onko ne ajateltava samalla kun lukee vai toisena ajankohtana, kumpi on ajatellut filosofiset ympointit mitenkin viisaasti, miten oppia ajattelun taitoja ja sivistystä, yms.
Määritelmät ovat aiheen rajauksia. Ne pitää aihepiirin erusteella miettiä, että mikä on toimiva. Kielenkäyttötapa puolestaan liitty ajattelutyyååiin, tekemiseen ja samaistumisryhmään sekä siihen, miten laajalti nämä saavat varioida niin että kumminkin silloin pitävät paikkansa.

76. Jos on urautunut yksialainen koulutettu pää, niin siihen auttaisi opiskella muidenkin ammattialojen osaamista, mutta vain kiinnostavien plus yleissivistystä, sillä jos ei ole kiinnostunut alasta, niin ei mukaudu sen vaatimuksiisn, arvoihin ym lähestymistapoihin eikä niin ollen opi tuon elämänalan taitoja vaan yrittää vain selvitä muun osaamisensa tavalla, oppimatta uutta lahjakkuuden tapaista lähestymistapaa. Sen lisäksi käytännön tekemiset, etenkin keihtovat harrastuskurssit ja arjen käytännön tekemiset kehittävät laajempaa elämänosaamista, useampia lähestymostapaa yhden teoriaperspektiivin sijasta saa käyttöön useita osaamisalueita, elämäntilanteiden mukaan vaihtelevia painotuksia tekemisiin ja elämänpiiriin.
Sitten jos on näin jo osaavampi, niin kuin tietysti koulunkin oli tarkoityus opettaa, niin vapaa-aika yleensä tekee hyvää ymmärrykselle, sen vapaamuotoiset kiehtovat tekemiset. Samoin erilainen seura, joka myös harrastaa samoja, on yhtä motivoitunut niihin, voi auttaa nappaamaan tekemisen meiningistä kiinni ja niin oppimaan sitä elämänalaa.

77. Isossa maassa, jos opetus on samoista kirjoista koko alueella, niin perspektiivi ei sovi kaikkialle arkijärkisesti ja niin kansasta tulee enemmän arkijärkeä vailla olevaa kin pienessä maassa. Ilmasto, kulttuurierot, viereiset kansat vastareaktioineen, pääammattialat ja elinympäristön isot haasteet tuovat erilaisen lähestymistavan eri alueille, ja niille olisi siis kullekin tulkattava oman lähestymistapansa näkövinkkelistä kouluoppi ym koulutus painotuksineen, taitoineen ja arvoineen.

78. Tunteita ja tuntemuksia sisältävän asian ajatteleminen objektiivisesti edellyttää yleensä ainakin, ettei tee sille raunoja, ei rajaa sen viemää aluetta vaan vain havaitsee, vähän kuin maiseman, eikä lisää siihen mitään tekoja, että huisin hauskaa, trehdäänpä siihen tällanen vänkä tempaus, tms. Yleensä useimmat miehetkin tekevät ainakin hiukan tällaisia havaingtoja, esim. että ilahduttaa tuollainen tai että suru vie tavallaan tilaa elämässä, hidastaa elämäntahtia, rajaa tekemiset pienempään piiriin, lähinnä lähipiiriin.  Näin jos antaa kullakin tuntemuksia tai tunteita herättävällä asialla tai aihepiirillä olla oma alueensa, ympäristönsä, jota ei rajaa lyttyyn, niin jotenkin asiat setviytyvät helpommin itsestään, näkee, mikä on mitenkin laaja ilmiö, mikä mitäkin aihepiiriä, ja tavallinen koulujärjen maisemakatse plus arkinen elämän ymmärrys kertovat sitten noista ilmiöistä, niiden dynamiikasta, kunkin asian paikasta maailmassa, syy-seuraussuhteista ja mitä on maailmassa ja elämässä tärkeää vaalia ja miksi. Usein tämä kehon kielessä tarkoittaa, että juuri vatsan seudulla ympäristöineen on annettava ilmiöille ja tunteille tähän tapaan tilaa, jotta ajatukset setviytyisivät, kukin asia löytäisi paikkansa maailmassa ajattelussamme. Täm tapaa liittyä siihen, että ajattelussa on kaksi kuvaa: objektiivinen maisemakuva, jossa itsekin olen puolueettomasti yhtenä, ja sitten kuva omasta elämästäni:miyäoivon, mitkä ovat taitoni ja elämäntilanteeni, miten voin tarpeeni tässä tilanteessa täyttää, oppia elämä carten, elää sovussa maailman kanssa.

79. Luin alkua lainauksia Yrjö Kallisen puheista ja kirjoituksista sisältävästä kirjasta ja minulle tuli vaikutelma, että juuri tuohon tapaan monet miehet romuttavat kunnon järjen ja siirtyvät alkeellisiin ajatusvirheisiin kuin muka syuvempään totuuteen. Mutta Kallinen oli kai kaupan alalla, lienevät monet miehet matkineet kauppiaita, mutta tehneet siinä ajatusvirheet: kauppiaat eivöt ole asiakkaina vaan miettiessään asiakkaan näkökulmasta vaalivat tälle hyvät elämisen mahdollisuudet, kunnolliset tuotteet ja hyvän elämän niiden kanssa, ja tekevät tämän aina monen asiakasryhmän osalta eivätkä esim. vain miesten tai vain tiettyä tuotetta käyttävien, vaan peräjälkeen kovin monen tuotteen osalta jo yhtenä työpäivänä. Ja tämä näkökulma näkee siis kauppiaan sivistyneen yhteiskunnan osana, työllään tietyn puolen yhteiskunnasta huolehtivana, yhdessä siis muiden kanssa. Siis siinä ei ole itsekäs lyhytnäköinen näkökulma vaan eläytyvä, kohta kohdalta kokonaiskuvan muodostava kunkin asiakasryhmän kannalta hyvin ja sovussa muun yhteiskunnan kanssa.

80. Aika usein kai tyhmän maineessa olevat, erityisesti kai koulua käymättömät kehitysmaista muuttaneet, olettavat kun kuulevat, että jokin tyhmentää, että jos tekisivät sitä, niin muut luulisivat heidän tyhmyytensä johtuvan siitä tekemisestä, vaikka tyhmyys olisi sama kuin ennenkin, ja niin tekevät sitä kaikista vastaväitteistä huolimatta. Mutta vaikka tuo tekeminen sujuisi, niin tyhmentää se silti, tyhmentää siis kyseisen ihmisen lähtötasoon nähden kuten esim. kutominen.

81. Monet, kai etenkin nuoret miehet, olettavat, että jos selviää hyvin jostakin tehtävästä tai vaikkapa keskivertotasoa myöten, niin nuo taidot säilyisivät, vaikka tekisi jotakin muuta. Muttei se niin ole, vaan jos rupeaa tekemään jotakin, mikä vie ison osan kapasiteetista, niin on se pois muusta, kuten esin. seksuaalisuus. Lisäksi noiden muiden tekemisten myötä tulee sosiaalista vaikutetta eri ihmisiltä, joilla yleensä on ihan eri elämänalojen taidot ja eri suuntautuneisuus, joilta siis puuttuvat nuo ekana huolehdittavan tekemisen taidot, jolloin siis sen seuran jälkeen ei noita taitoja enää itselläkään ole, etenkään niin paljon kuib aiemiin. Eli jos jokin tavoite on tärkeä, niin rajaa se yleensä muita tekemisiä ja osan ihmisistä pois mahdollisuuksista, samoin osan valinnoista ja elämänvalinnoista.
Mutta siis esim. seksuaalisuus ei ole erillinen elämänalue vaan kyse siitä, missä seurassa ja millä elämäntavalla elää seuraavat kymmenet vuodet, eli seksuaalinen voi olla, muttei kaikkien kanssa, jos kumminkin haluaa tietyn ammatin, olla yhteiskuntakelpoinen tms. (Parin löytämisestä yms http://yksinaisille.blogspot.fi)

82. Lainaus blogistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2018/01/terveet-elamantavat-ja-terveella.html 
"354. Taitoja ja lahjakkuuksia ei yleensä opi, jos esikuva niissä on liian paljon taitavcampi kuin oma taitotaso. Esim. lukutaidottomalle sopiva malli ei liene korkeastikoulutettu kirjaston hoitaja vaan ekan luokan opettaja. Taidosta pitää hahmottaa, että mistä elementeistä se koostuu ja ne pitää osata itse huolehtia tuossa taidossa oikein, ja etenkin perustason taitojen on oltava mukana koko ajan, sillä pelkkä hahmo kuin näyttelijällä ei riitä. Näin esim. vanhusten seurassa osa tuottaa puppua tai ajattelematonta ja osa taas kovin hyvää laatua,korkealle yltävää."

83. Joidenkin mielestä vanhuksilla, kai seitsemänkymppisillä etenkin, on käytössään perspektiivi tai ajattelutyyppi, joka ulkonäöltä muistuttaa matemaattista. Mutta kyse ei ole matematiikasta tms vaan iän myötä taitojaan harjaanuttavalle käy niin, että hän omaa aina vain laajeman perussivistyksen ja aina vain korkeammat taidot. Niinpä hän ei voi omalla tasollaan kommunikoida paljon nuorempien kanssa, joita on paljon, vaan hänen täytyy tyytyämuistuutelemaan perusasioista, jotka noille nuoremmille ovat mielenkkiintoista kunnon asiaa tai ainakin tärkeät osata ja noudattaa. Vuosikymmenten myötä vanhus tottuu tuohon puuhaan aina vain enemmän ja tylsistyy, ei oikein enää ole sillä tasolla vaan osaa sen vain ulkoa ja ajattelisi itse laajemmin koko ajan, ja niinpä hänelle tuohon käyttöön tulee ulkoa luettu terminologinen perspektiivi, jota nuorempien vuoksi käyttää, yhteiskunta kun isolta osin koostuu nuoremmista.

84. Näköhahmotuksen tarkkuus kuvallisessa ajattelussa ei ole sama kuin ajattelun tarkkuus siinä, vaan ajattelun tarkkuus tulee näön tapaan hahmotetun kuvan jäsennyksen tarkkudesta, joka voi olla huomattavasti summittaisempi kuin näköhahmotuksen tarkkuus, esim. helteellä. Jäsennyksen ja ajattelun tarkkuus on kai sama kuin ymmärrettyjen kuvien osien tarkkuus ja määrä, siis erityisesti arjesta tutut ilmiöt ja kiinnostus elämän ilmiöihin, jotka on helppo tunnistaa oikein. Tällaista ymmärrystä parantaa myös se, että kroppa ei ole jumissa, urautunut, ja ettei ohita elämän ilmiöitä mielenkiinnottomina, johonkin muuhun kuin nyt huomion kohteena olevaan liittyvinä, silmissä vilistävänä silppuna, vaan käyttää arkijärkistä elämänymmärrystä ja sivistystään.

85. Joskus nuoret miehet. jotka ovat tykästyneet jonkun teoriaperspektiivin opiskeluun, haluavat keskustella juuri sen tavalla, katsoa vain sen ajattelu- ja keskustelutavan mukaiset asiat ymmärretyiksi. Mutta oikeastihan on arkijärki paremmin ymmärrettyä. Arkisesta elämänkokemuksestaan voi oppia monta asiaa, mutta niitä ei ole yhtä monta aina per tuon teoriaperspektiivn tai ajattelutyypin osa tai termi, vaan jotkut asiat ovat kamalan monimutkaisia, kun taas viereiset yksinkertaisia, ja vastaavasti asioiden eri puolia verratyessa. Arkijärki käyttää luonnollista havaintokapasiteettiamme paljon tehokkaammin, mutta se yhdistelee useita taitojaniin kuin tehokasta on ja niin kuin elämänkokemusta hyvin karttuu, mistä tietenkin oppii tehokkaasti lisää.

86. Ovatkohan afrikkalaisia, kun hahmottavat vain summittaisen hahmon, paljolti sosiaalisella silmällä kuin suomalainen puiden ja pensaiden hahmojen mörköjä pimeällä. Afrikkalaiset kai luulevat, että se on parasta ajattelua, koska se on heillemahdollista ja koskatoisaalta kokonaiskuvan sanotaan olevan tärkeä. Mutta kokonaiskuva on eri asia kuin pelkkä hahmo. Kokonaiskuvassa on tärkeää, että asia on osattu käytännön tasoa myöten, tarkoin nähty yksityiskohtia myöten tai siis ymmärretty, ja väliin jäävine tasoineen siis kokoluokkineen ja rakenteineen myös. Vasta sellainen on kokonaiskuva ja pelkkä hahmo on lähinnä havainnon osa tai näyttelemistä, jos sillä yrittää korvata kokonaiskuvan. Afrikkalaisella nähdyn ja ymmärryksen hahmottaminen on kovin summittaista helteen ja tuhdin ruokavalion cvuoksi, ja sitä paitsi ymmä'rrys täydentyy mielessä yksityiskohtia myöten vasta suuren kokemuksen vuoksi, ja voisi olettaa, ettei afrikkalainen päivälläkään katsele paljoa. Sen sijaan muilla tropiikin seuduilla siis muissa maanosisissa ei näyttäisi tätä ongelmaa niin olevan, vaan mahdollisuudet hyvään ajattelukykyyn ja älyyn paljon paremmat niissä.
(11.syyskuuta 2018, Olen kirjoittanut kai ihan hyvän ilmastotaitojen oppimisen ohjeen (6. Sept 2018), jokavoisi sopia mm Afrikkaan, siis kaikkeen maailmaan, myös tropiikkiin, http://finnishskills.blogspot.com/2018/06/weathers-charm.html . Se ehkä vaatii tuekseen taitoa luonnolta oppimisesta, mitävoisi oppia siitä aiheesta kirjoittamastani http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2018/06/nature-protection-abroad-build-better.html .)

87. Helteellä, kai siis tropiikissakin, hienomotoriikka, jota musiikin kuunteleminen (musiikki, josta pitää, ei tarvitse olla mielimusiikkia, ei kai saisi olla raskasta vaan pitäisi olla jotenkin positiivista, keveää) ja itselle sopivan tasoinen yleissivistävä lukeminen tuovat,niin hienomotoriikka kai saa lämmönsäätelykyvyn toimimaan ja samalla kai kuvallinen ajattelukin sujuu paremmin.

88. Jos ei jotakin aihetta ymmärrä, niin siitä kumminkin tarttisi tehdä valokuvamainen kuva siltä osin, kun sitö tarkkaan havaitsee, ei siis arvailemalla vaan esim. merkitsemällä, mitä kukin on sanonut ja mitä oma varma maailmankuva ja varma elämänkokemus opettavat aiheesta & maailmasta. Jos ei näin tee vaan jättää merkitsemättäkaiken, mitä ei osaa, mitä ei usko tai mistä ei ole kiinnostunut, niin jää usein keskusteluissa muulla tapaa suuntautuneiden kanssa imbesilliksi luokittuneeksi: mikään ei mennyt perille, ei edes, että toinen sanoi jotakin aika selkeäöä, ja niin kaikki meni ihan pieleen teoissasi tilanteeseen nähden. Eri ammattialoille suuntautuneilla on eri taidot, he vaaliat eri asioita, niinpä et saa jättäämerkitsemättä kokonaiskuvaasi, mitä he sanovat,merkitse vain heidän sanomisensa tyyli ja aihepiiri samalla, tunnelmataju tekee automaattisesti tilanteesta nuo merkinnät, niin sitten voit oppia uutta ihan tavalliseen tapaan ja olla mukana yhtenä, jos haluat.

89. Keittäessäni vettä ja ottaessani kattilan liedeltä heti, kun se alkaa kunnolla kiehua, on vesi ollut yllättävän viileää. Kun sitten tänään "unohdin" kattilan liedelle pidemmäksi aikaa, niin vesi vaikutti paljon kuumemmalta, mistä kuvin ja käsitteen hyörystymislämpö avulla ajattelin, että onko kiehuva vesi ensin höyrystymislämmön verran viileämpää ja sitten jos lämmittämistä jatketaan, niin jonkin ajan päästä kaikki kiehumispisteessä. Tätä en fysiikan ja matematiikan opiskeluaikoinani osannut ajatella, sillä laskemista oli liikaa ja hahmotustavat menivät numeerisiksi tms, jäivät vaille ymmärrystä, vaille mielikuvia, vaille arkijärjen kieltä ja elämänkokemuksen tuomaa perustaa, vaille mahdollisuutta ajatella järkeväsyti kokonaan kuvin ja arkisen elämänkokemuksen tuoman ilmiöiden tuntemisen peruteella, mikä kuitenkin on kunnollisen ajattelun ja uuden keksimisen kieli, jota voisi käyttää ainakin elämänkokemuksen kokoluokan fysiikassa, mutta silloin ei kai kaikkea osattaisi laskea, vaan esimö ihmisen liikkumisen ymmärtämiseen on ihmisellä luonnollisia hahmotustapoja, jotka eivät ole ollenkaan laskennallisia. Eläimillä näyttää olevan tällaista älyä, ainakin fiksulla koirallani Banjolla ja villieläimillä, etenkin pikkulinnuilla.

90. Vanhuksista minulla on se käsitys, että vanhus, jos on sivistyneestä maasta, on samanlainen kuin nuoremmatkin: harrastanut jotakin samaan tapaan, mutta harrastanut 10 vuotta pidempään, tai tehnyt samaa työtä kuin muutkin, tai samantapaista mutta tehnyt 20 vuotta pidempään, ihan tavalliseen tapaanb, mutta siinä kun työtä tehdessä ihmiset, jotka sitä työtä tekivät, tapasivat aina sanoa, että voi voi kun ei ole sitä ja sitä, olisipa hyvä jos olisi se, niin painoi sen korvansa taakse ja vuosien myötä kehitteli siitä muutaman oman idean alaun, ja jostakin kin kuuli, että jostakin kirjasesta tms olisi siihen iloa, niin joskus sitten jaksoi sen lukea, ja niin oli sen opiskellut, omia ideoita omaava ja vuosiuen myötä oppi sitten ratkaisemaan tuon tyypin työssä tärkeänä pidettyjä ongelmia, ja niin tuumasi että ohhoijaa, nytpä on hyvin, nyt voin hyvälläö mielin tehdä töitä, mutta sitä sitten joku luuli laiskottelun tyyliksi ja sotki tropiikista tulleisiin kieltä osaaviin ja niin katosi suoja, että samaa porukkaa ollaan, ei voi kouluja käymätön tulla tilalle ja tropiikin vaikutteiden myötä katosi tavallinen perustekeminen, yht'äkkiä se ei ollut samaan tapaan itsestäänsevästi aina saatavilla kuin aina aiemmin, ja niin menivät siihen pohjaavat taidot huonoksi, etenkin paikoitellen huonoksi, hetkittäin siis, ja niin syntyi tuo vanhuksen tyypillinen kuva, että paikoitellen superhieno ja kuulemisen arvoinen ja paikoitellen puppua vain, että mites tämä taso nyt tällainen, hämmästelee hän itse, eikä oikein ole nuorempienkaan tasoon tyytyväinen, kun jo kerran oppi, miten siitä ylemmäs noustaan.

91. Tätä en tiedä, mutta onkohan niin, että kun insinööritieteiden ajattelu on joltain kannalta katsoen jumissa, niin ykis syy siihen on, että joitakin asioita pidetään saman ajattelutyypin osina, vaikka ne oikeasti ovat eri ajattelutyyppien ja erityyppisten lähteiden? Esim. että Newtonin lait ja differentiaali- ja integraalilaskenta olisivat eri ihmisten, kenties eri maissa kehittämiä eivätkä saman ajattelutyypin hedelmiä. Ja että jos fysiikan laskuissa edetään askeö askeleelta kaavamaisesti, niin voiko se olla esim. Kiinan kopioimisesta seurannut lähestymistapa? Ja että kiinalainen oppikirja puolestaan olisi kerännyt eri kiinalaisten lähteiden ja paikkakuntien parhaita saavutuksia, joita pitkin opetuksen edetessä kukin vaihe on omanilmeisensä ja omanhenkisensä, omalla annillaan, ja kenties opettaa jostakin paikkakunnasta kulttuuria, jos sitä tarkemmin tarkastelee. Ja vastaavasti vanhat kiinalaiset viisaudet monesta erilaisesta lähteestä. Ja niin samoin kai jos suomalainen laskee jotakin matematiikan tehtävää, niin kullakin askeleella on jokin tietyntyyppinen teorian puoli ajattelutapoineen käytössä eikä aina samnilmeinen, samoja vahvuuksia samoilta puolin omaava.

92. Joillakin, joilla järki ei ole kovin hyvä ja ei kanna vahvasti kaikissa aihepiireissä, on käsitys,että jotkin aiheet ovat kaikilla puppua eikä vain, etteivät he itse osaa niitä kunnollisella objektiivisuudella, ja niin vaikka he kannattaisivat objektiivisuutta, niin he saattavat tuottaa ihan puppua noissa aihepiireissä ja väittää, että se on muka kunnollista niissä aihepiireissä, komentelun lähtökohdaksi kelpaavaa, mitä se ei tietenkään ole, vaan vain syy heidän itsensä pysyä poissa vaikuttamasta noista aihepiireistä ja kysyä vaikka kirjastonhoitajalta omantasoiselleen ymmärrettävää lukemista aihepiirin perustaidoissa. Ihmisillä on hyvin erityyppisiä vahvan osaamisen alueita, joka ammatilla eri, usein saman ammattiryhmän eri tehtävienkin välillä ajattelutapa-, huolehtivaisuus- ja vastuun kannon aihepiirien ja alueiden eroja.

93. "Palleromaisesta tekemisentavasta

Eri tekemisentapoja on mm yksiperspektiivinen ulkoa lukenut mutta lukemastaan motivoitunut ja sitä soveltaa osaava. Toisaalta on sitten suomalainen useampiperspektiivinen, joka kaisyntyy, kun lapsilta vaaditaan koulun ym opettamaa perusymmärrystä samaan aikaan kun kehotetaan, että koetapas, oppisitko sinä esim. tuolta sedältäsi tuon, mitä se näyttää hyvin osaavan, jolloin on sekä vanhempien että koulun, että sisarusten ja muiden tuttavien taidot samaan aikaan kuin tuo uusi taito sedältä. Ne ovat vain saman taitokimpun eri puolia ja niissä io monta perustaitoa aika lailla samaa muttei ihan samaa:aina on hyvä tehdä oma versio, niin oppii paremmin samalla, kun laitta korvan taakse toisten ohjeet.
Savonlinnassa on katukuvassa paljon taiteesta harrastuneita ja osin siihen liittyen on niitä, jotka haluavat isolla taidolla huolehtia jonkin vaativan hyvälle tolalle, ja on matkailusta harrastuneita, jota haluavat huolehtia turistin elämästä jonkin asian hyvälle tolalle, mihin yleensä tarvitaan useampaa taitoa yhtä aikaa, ja on uskonnosta harrastuneita ja arvostetaan omakohtaista taitavuutta. Ja niin tavallinen savonlinnalainen tekemisentapa on vähän kuin pallero tais iis kokonaisuus hyvälle tolalle useamman perspektiivin taitojen avulla, kuitenkin noita perspektiivejä taitoineen ihan tavallisella perustakemisentavalla käyttäen, hyppimättä aiheesta toiseen vaan pikemminkin taiteen myötä hyvää havainnontekoatapaa ja laajempaa osaamista korostaen, mutta Savonlinnan seudun liikunnallisten lahjojen, niiden hyvähenkisen perustekemisentavan puutteen myötä käytännöstä vieraantuen, vähän kuin piirustusta raapustaen, mihin tietenkin korjaus olisi tuon ei-niin-vaativan perusliikunnan lisääminen tervehenkisin tavoin."

94. Taidoista vain osa on kerran opeteltuna aina mukana pysyvää kuten ulkoluku, ja osa on taas kiinni siitä, miten hyvin tekemisen sujuu: mikä on lähestymistapa, tekemisentapa, asiayhteys, laajempi maailmankuva, tapa elää yhteiskunnassa, arvot joita vaalii, vire eli elämänalat, joihin on paraikaa keskittynyt niiden kannalta hyvällä laadulla, muut muistetut asiat, helposti käsillä olevat taidot ja toisaalta, mitkä ovat ajatusvirheet, mitä ei vaali, mitä tekee väärin.Niin ollen, jos pitkään ja innolla harrastaa jotakin, niin kehittyy yleensä suunnilleen tuon elämänalan tai kultuurin tasolle taidoissaan, niin ylös- kuin alaspäinkin alkuperäiseen tasoonsa verrattuna. Hyväätekevinä pidetään yleissivistystä, musiikkia mielitekona, tervehenkistä peruselämää ja montaa muuta asiaa. Huonoja malleja ovat itseä paljon osaamattomammat, kulttuurit joissa on paljon ongelmia ja epäviisaat elämäntavat.

95. Jotku pyrkivät ymmärtämään sotilaallisia, mekaanisia yms puolia maailmassa ja elämässä ottamalla mallia insinöörisuuntautuneista, joiden ajattelussa näyttäisi olevan sennäköisiä ja -kokoisia mekaanisia insinöörialoihin liittyviä ajatuksia, mutta insinöörialoilla kuten ajattelussa yleensäkin vaintyhmät tekevät kovin isoja kömpelöitä merkintöjä, kun tas osaavaisemmat, fiksummat tekevät maisemallisen pienempiä mutta objektiivisia merkintöjä, jotta merkinnät sopisivat samaan kuvaan ja silloin voi tsuumata muutamaan vierekkäiseen merkintään kerrallaan, niin hidasjärkinenkin ymmärtää, mutta silloin siis helposti kävi, että erehtyi ottamaan mallia ei-niin-osaavasta.  Lisäksi monia erilaisia tapauksia ja käyttötapoja mekaanisille asioille ja mekaanisille arviointitavoille oppii paljon helpommin, kun ajattelu on arkijärkistä, etenkin peruskäsitteitä paljon käyttävää, mutta maailman kokonaisuuteen suuntautuvaa, näköaistipainotteista, etenkin luontomaisemia rakenteineen ja vivahteineen katselevaa, jolloin tulee helposti mieleen monta variaatiota mekaanisista asioista ja nähdystä konkreettinen siis helpommin oikeaan osuva käsitys niistä, eri vaihtoehtoja sekä nähdystä että maailmankuvan eri aihepiireistä joskus myös. Näin niille on oikeaan osuva sovellus maailmaan, ja toki insinööritieteisiinkin heti valmiina, insinööriosaaminen arkijärjellä ja joskus filosofisella eri löhestymistapojen vertailulla tuettuna.

96. Ihmiset oppivat taitoja jatkuvasti myös aikuisella iällä, mutta samalla jotkin asiat muuttuvat läpihuutojutuiksi ja niin ne eivät tuo harjaannusta mielenkiinnolla tekemisessä, joka pitää vireillä perustaitoja, ja niin jotkin taidot, vaikka niiden monimutkaisempi hienouksien osuus yhä kehittyisi, jäävät perustason tukea vaille ja niin niihin tulee paikoitellen kamalia virheitä. Samaan aikaan ihminen oppii, miten asiat yleensä menevät, ja niin hänelle jossakin 40+ iässä tulee taipumus ikään kuin vitsaillen mainita, miten voisi käydä tai miten hänelle meinasi käydä, ja niin nuoremmille, etenkin kahta sukupolvea nuoremmille, tulee vaikutelma, ettei hän kuvaa mitään taitoihin liittyvää vaan vain vitsailee, ja niin nuoremmat sukupolvet eivät opi noilta, joiden taitotaso on jo paljon korkeampi, tai eivät opi ollenkaan niin paljon kuin voisivat, mutta se ei olisi matkimalla oppimista vaan ikään kuin vinkkejä, osviittaa vastaisen varalle, taidon ossia, ei kokonaisia taitoja. Taidot pitää itse opetella, eikä yleensä kasva saman tyypin ihmiseksi kuin sukulaisensa vaan on edelleen omanlaisensa. Mutta niin:vanhempien polvien tulisi pyrkiä välttämään vitsailutaiumusta kokonaan nuorempien läsnäollessa, kommunikaatioyhteydessä nuorempiin, välillisestikään.

97. Joillakin sosiaalinen ymmärrys on huono eikä pelaa yhteen sivistyneen maailmankuvan kanssa, vaan siitä puuttuu taju siitä, että mitä vaikuttaa tilanteeseen, kuka tekee ja millä tavalla tekee, millä tavottein, yms, mitä jotkut nimittävät matemaattistyyppisten seikkojen puutteeksi, muttei se sitä ole, vaan se löytyy pikemminkin siitä, miten fysiikjan teorioita sovelletaan käytännön tilanteisiin, esim. että kappaleA liukuu pöydällä ja B vierii, mitä tilanteen kuvaan vaikuttaa, jos jokin tieto onkin eri kappaleesta,ja mikä tilanteen kuva siis fysiikan teorioiden perusteellaon.
"Esim. siis vahva vai heikko, onko henkilöllä omissa arvoissaan tietyn asian vaaliminen vai ei, mitkä hänen tavoitteensa ovat, onko hän aiemmin ollut luotettava ko aihepiirissä, onko tilanne nyt sama, mihin se nyt luokittuu, onko hän samanlainen kuin se henklö, jonka ansioilla yrittääbeesata ja onko samanlainen juuri siinä suhteessa ja muuten kyllin ok sen aihepiirin kannalta,entä muut asianhaarat yms.
Näistä siis tarttis huomata nuo kokoluokat, ja onko vai ei ole kustakin isosta asiasta, mikä aihepiiri on missäkin, yms" http://ihmispaata.blogspot.com/

98. Jos näkö ei hahmota rakenteita, materiaaleja yms vaan pikemminkin mielikuvitushahmoja yms, niin ei saisi harrastaa mielikuvituksen kera käsitöitä eikä taiteita yms eikä kai muutakaan, vaan käsityöt yms käytännön tekemisenä ja taiteissa etsiä objektiivista sivistystä ja elämänviisautta. Vastaavasti olisi kartettava kovin sosiaalissävytteisiä havaintoja ja pyrittävä korostamaan pikemminkin terveiden elämäntapojen ja sivistyksen sekä objektiivisen rakennehahmotuksen puolia havainnoissa.

99. Ruotsalaisen kaupunkilaisvaikutteen paljon tyhmentämä pää johtuu kai isolta osin siitä, ettei ruotsaölainen ole kiinnostunut katselemaan. Siksi tarttis tuumia, että aha, tätä tarvitaankin,ja saada siten havaintokykynsä avautumaan, katsella ympäröivää maisemaa, sen rakenteita muodostaen kokonaiskuvaa, ja pystyä niin taas ajattelemaan ajattelukurssini tavalla. Toinen ongelman syy on, ettei ruotsalainen ole niin kiinnostunut saamaan koko maisemaa, yhteiskuntaa ja maailmaa hyvälle tolalle, elämänmyönteiselle ja reilulle, vaan keskittyy yksittäisiin hyötyihin, haittoihin ja etuihin, aikamoisen palikkajärkisesti, jolloin hänen huomionsa kiinnittyy yksittäisiin kohtiin ja aiheisiin maisemassa eikä tasapuolisesti koko maisemaan,kunnollisen maisemakuvan muodostamiseen. Maatalous ssuntautumisena, ja Helsingissä ainakin aikanaan radiossa soinut rock, näyttäisivät korjaavan huomiokyvyn puutteita pois. (Rock vain ajattelukyvyn palauttamiseen. Ruotsalaisille ajattelukurssini plus jotakin käytännönläheistä maanviljelyksen suunnalta.)

100. Tyhmälle kiinalaisella on kai myös tyypillistä, että vaikka katselee maisemaa, niin sivuuttaa sen jotkin osat kuin suoria viivoja sisältäviä teoriaperspektiivin osia olisi tullut niiden tilalle, jolloin havaintojen määrä menee murto-osaan ja noilta kohdin ei reaktiivisuutta juuri ole, ei opi eikä säädä elämäntrapojeen ja tekemisentapojaan tilanteen mukaan. Silloin yksi syy voi olla, että on kulkenut tasaista katua eikä maastossa, esim. kallioilla jossakin, missä on myös puita tai pensaita, joiden oksat ainakin osin näkyvissä. Kallioilla on vaihtelevainen rytmi, joka pelaa yhteen näköaistin kanssa: katse näkee ja jalat astuvat, jolloin maailman kaikki osat, koko nähty huomioiden määrä korreloivat maisemassa kulkemisessa mielekkääseen tarkkuuteen,ainakin jos haluaa näinoppia uutta, ja niin on helpompi saada maisemakuvan tarkkuuteen vertautuva äly, kyky ottaa asioita mielekkäästi huomioon, huomata ne kunnolla ja arkijärkisesti.

101. Ruotsalaiselle vaikutteelle on tyypillistä myös, että keho on tietyllä tavalla pidetty, ikään kuin koottu tai tyylitrelty sen sijaan, että se olisi vapaasti tilanteen mukaan, kuvastelisi elekielessään ja tunnelmissaan eri aiheisiin liittyviä tunteita, tilannekuvaa, tekemisen mielekkyyksiä ja elämänviisautta. Nämä asiat näkyvät kropan luonnollisessa tarkassa asennossa, liikkumistavassa ja tyylissä, eivät sen palikkamaisin ajatuksin hahmotetuissa pääpiirteissä, ja niin niiden puuttuminen kootulta pienentää tämän ajattelukapasiteettia ja muuta ymmärrystä sekä taitoja olennaisen paljon. Esim. luonnon kauneuden ihaileminen, terveet elämäntavat ja musiikki opettavat luonnollista elekieltä.

102. Jos pn keinot lopussa tyypillisesti, niin vikana usein on, että tuntemuspohjaiset arviot luokittuvat väärin, esim. epävarma varmaksi, pieleen mennyt objektiiviseksi, toisten vaikute omaksi näkemykseksi, jonkun tuotteen täky sen paikaksi omissa mielipiteissä, yms. Tähän auttaisi kai kiinnuttää huomiota filosofiseen ajatteluun, sen luokituksiin teoria vai käytäntö, minä vai muut, atleetti josta kerrottiin vai ohikulkija sanoi tai teki tietyn asian, jne.

103.   Jos toisten ajatukset, teot, olemus, tms tuntuu häiritsevän ajattelua, niin täytyy tietää, ettei omia ajatuksia tehdä sosiaaluseen tilaan vaan ihan erklliseen suvereeniin häiriintymättömään tilaan kuten esim. mielukuvat ei-niin-kokemusrikkaina kuvina pään edessä ylhäällä, hahmotettuina kuin käsien asiakeskeiset liikkeet vähän kuin liesituulettimen yläpuolella olevan maustehyllyn luona.