huohotin@starmedia.comTervetuloa Huohottimen verkkosivuille.
Huohotin on uusi lehti, joka alkaa ilmestyä tässä ja muissakin odottamattomissa paikoissa - silloin kun sitä vähiten odotat.
Huohotin kertoo sanoin ja kuvin vallasta ja sen väärinkäytöstä.
Varsinaisen lehden ilmestymistä odotellessamme julkaisemme tässä aiheeseen liittyvän sadun, joka sattumalta tuli Huohottimen käsiin eräässä pääkaupunkiseudun kunnallisessa musiikkiopistossa.
Maana Laine, Huohottimen päätoimittaja
Olipa kerran kauan sitten, kaukana täältä, pieni maa, jonka ihmiset elivät onnellisina hyvän ja viisaan kuninkaan johdatuksessa. Sen viljavat vainiot ja metsien runsas riista takasivat kaikille hyvän toimeentulon. Runous ja musiikki kukoistivat ja kaikkialla oli kauneutta: pienet talot ja niiden pihamaat olivat hyvin hoidettuja, helmeilevät vuoripurot hivelivät silmää, ja niityt hohtivat unikonkukista punaisina.
Mutta sitten hyvä kuningas tuli vanhaksi ja päätti lopettaa kuninkaana olemisen. Kruununperillistä ei ollut, ja niinpä hallitusherrat alkoivat pitää neuvoa siitä, kenestä tehtäisiin uusi kuningas. Eräs iäkkäänpuoleinen kokenut hallintomies tavoitteli kuninkaan tehtävää, mutta hän ei ollut muille hallitusherroille mieleen. Heidän suosikkinsa oli nuorempi hovimies, joka oli tahdoltaan heikko ja jolla oli huikentelevainen ja tuhlaavaisuuteen taipuvainen vaimo. He nimittäin ajattelivat, että heikkotahtoinen kuningas olisi helposti johdateltavissa ja tällaisen kuninkaan hallitsemassa maassa todellinen valta jäisi heille, hallitusherroille. Tämä nuorempi hovimies itse oli kovin halukas pääsemään kuninkaaksi. Hän kuvitteli kuninkaana saavansa valtaa ja vieläpä nauttivansa siitä. Lisäksi hän tarvitsi paremman palkan. Hänen vaimonsa mieltymys valkeaan jauheeseen ja nopeisiin ajopeleihin oli nimittäin vienyt hänet vararikon partaalle.
Hallitusherrat joutuivat hiukan pähkäilemään sitä, miten he saisivat ajetuksi ehdokkaansa kuninkaaksi ilman, että kukaan pääsisi siitä pahasti nurisemaan. Joku oli kuullut sellaisesta hienosta keinosta, jonka nimi on demokratia. Sillä tarkoitetaan sitä, että hallitusherrat antavat kansan päättää jonkin asian hallitusherrojen tahtomalla tavalla. Jos tämmöinen päätös sitten osoittautuisi vaikka kuinka huonoksi, ei kansalla olisi oikeutta valittaa, kun kerran itse on päätöksen tehnyt. Demokratiaa päätettiin käyttää. Varmoina siitä, että vanhemmalla hallintomiehellä ei ollut juurikaan kansan suosiota, hallitusherrat kutsuivat koolle kansankokouksen, jonka piti ehdottaa uudeksi kuninkaaksi joko vanhempaa hallintomiestä tai nuorempaa hovimiestä. Mutta voi tätä kansaa, joka ei ymmärtänyt omaa parastaan. Kansankokous meni häpeämättä asettumaan vanhemman hallintomiehen kannalle.
Nyt meni hallitusherroilta sormi suuhun. Mutta vain vähäksi aikaa. Pian nimittäin yksi heistä sai todella nokkelan ajatuksen…..
Satu kuninkaasta, joka kuvitteli nauttivansa vallasta
