TheSneakers science fiction review 1 In
a wide perspective futuristics and survivalist themes
prevail in The Triffids and The Age Of The Tripods, on
screen with Super Mario Bros., Bladerunner and books by
David Robbins in the Triad Alpha series. Events in the
latter took place a hundred years after a politically
issued nuclear war broke out and destroyed large parts of
the world with impact from automatic defence systems and
through consequent radiation.
In Minnesota Kurt Carpenter's specially
architectured refuge houses families, warriors, ancient
arsenal and the solar powered vehicle capable of the 300-mile
run to rat-infested Twin Cities on extant roads in part.
Team members are characterized as the quick-draw, the
pacifist, the indian and the Rambo. Semiconductor
technology has collapsed, but there is CB, unlabeled
matches, new coins, landlords, mafia princes and illegal
armies with jeeps.
The most intriguing monster in David Robbins'
imagination is a figment of green overcast creeping along
the ground and staying for two hours in one place with no
harm to vegetation whatsoever, yet the green fog kills
its prey with tentacles of poison and eats the flesh and
the bones too, and it gives off an unnatural sizzling
noise and attracts children in a most peculiar way.
The quick-draw hits the gas and then starts asking
questions - How do you stop this thing?
By Jorma Elovaara, science author and newcaster on the
public radio FM 100,3 Lähiradio, Helsinki
|
We have some interesting experience after just watching the TV-show from Digimon, a japanese school children's fiction with parallels to Shinto with computer programming and hinduist fantasy figures that have magic powers of their own kind. Raremon, a flying dragon or rather a giant insect haunted us in dreams ten years earlier than the first Digimons appeared. The stories in Digimon are very truthful and innocent and can be explained rationally with fantasies of cuddly-toys. |
Three bright stars could be seen onhe planet's sky and two moons and the sun. Orbiting closely at times a red planet or comet emitted deadly thread.*** Anne McCaffrey: Dragonsong. Gorgi Books. go. VAPAAMIELISET, LEPSUT JA PERINTEISIÄ ARVOJA PILKKAAVAT ASENTEET
Sampling Anne McCaffrey's Dragonsong, a novel of science fiction that interesting, you will read it once and start once more from the beginning. Surely I wouldn't recommend it for the children because of its liberal, slack and unconservative educational attitude but you do. (You will notice the absence in this Revue of Potter, Pokemon) ***They just disappear... They go between like dragons. Some place that isn't. You're neither here nor there. It's cold, and it's nothing. No sight, no sound, no sensations. ***a smudge of gray clouded the horizon... A smudge of gray? Or silver? The grayness was spreading across the horizon. Now she could see flashes against that gray. ***she saw the thin, writhing silver of thread descending. ***precautions scrupulously observed --- unshielded glows never being left in an unused room ***there used to be caravans of traders coming --- There'd been gay times --- once thread started falling, everything had changed. Seven turns had thread been dropping from the skies. ***the occasional flights of wild wherries who nested in the heavier bushes were silent. Red star in steep elliptical orbit emits spores of voracious threads only the dragons can cope with may be an earthly legend. About Dragonsong. The society of the Hold would not accept a female music teacher nor could the lokal Music Master, the Harper ever be a girl. Menolly, the youngest daughter of the sea holder Yanus was exceptionally talented with music and made tantalizing hit music and that was very forbidden because the children and even grown poeple would catch these melodies and start humming them in the most awkward situations. (The people on the comet-infested planet with the mountain island of Pern were probably right and only the proper songs were expected to be known and sung in ceremonial occasions.) The girl Menolly was on occasion set up as a teacher for the children because the old harper was gone and another coming and duly had a spanking from her father for once, alone but with an open window, had played a tune. For so they called any new melody which was not one of the classical music and the public was supposed not to make any of their own. The function of the music was a special one and here was configured that no music should be allowed to grow wildly; and the society on Pern had a serious problem with the red comet, a crisis and during one a society tends to restrict functions and activities to the limit of public acceptance or closer. Going too far from the Hold and not having a legitimate cause was one thing not to do because of threadfall. Birds of the lizard kind were domesticated for thread control.
For the part of Menolly, she was a girl and had been injured in household work so there was no future in playing the guitar in either case. However references were obviously written in favor of the girl's musical skills and properly addressed to the new harper but never forwarded. Elgion, the new harper, queried who was teaching the children in the meantime and Menolly's father told him a lie for fear of disgracing the Hold with a female music teacher.
A new harper would have to go carefully. This was a hold that had kept much to itself and observed all the old ways.
|
L'Ouvrière ou joujou? Une jeune demoiselle en
travaillant pour le première fois se présente
initialement aux messieurs de l'usine. Elle fût dérobée
à l'envie des chevaliers. - Peate kohe tööt alustama.
- Aga tee kähku. - Kuka täällä oikeastaan päättää,
mitä töitä täällä tehdään? - Työttömät. ...ühdke
joonistusd ei saa julgi panna kuid on uus kompuuter CD-paljundusmasinaga
kolme kuuajal puruks sõidetu. Nüüd saada mulle e-mailid
uue aadresiga dickeyelovaara@lycos.com |
The Misty Mountain Principality Our beloved country of wooded
slopes of thick and high forest with undervegetation of moss and fern. To
the east land ends in the mountains on the lands of a next ranch with an
abrupt fall with far eye to lake Humleträsk and over yonder, city of
Helsinki. The bank of Musti River closes in west of the valley, and the
sunny south of Misty Mountain is pested by heavy traffic on the highway
while the north with adjacent inhabited regions is inaccessible and
overgrown with jungles and quicksand, a place where pheasants migrate and
foxes howl in the night. The Misty Mountain Principality used to be a
technological and cultural landmark with film and broadcasting facilities,
an Institute for music, dancing, art and social science, a Technological
Research station, a power plant and a fertilizer plant plus graphic
industries and an automated textile industry for franchized brand clothes.
The people have been reeducated on survival and information technology and
making use of much equipment which does not last in the cold and humid air
but would be abundant otherwise if the ministry in Helsinki weren't so
keen of taxing outserviced machinery. The Misty Mountain principality was
acquired by massa Troll and successively appointed. The area of land was
up to 1956 inhabited by Russian people who regard it their former home. On
the mountain and in it was a military base and no traces of it can be seen
from the air. |
Willem van Oranje, Willem
I, Prins van Oranje 1533-1584 Willem de Zweiger, lutherilainen, joka muutti
Brysseliin ja sai katolisen kasvatuksen ---contact author dickey elovaara
+358407417555---mediakonsultointia 0407417555 jorma elovaara---lähiradio
helsinki 100.3 MHz------website under
construction---cont.
Kuvanraastajien aika... Poiminta Lähiradio Karan ohjelmatarjonnasta: Sodan taustat.
Vilhelm Oranialainen ja Jaakko II (Edellinen osa on tässä.) Tämän esityksen
tarkoituksena on selvittää mitä tapahtui 1560-luvulla joka liittää toisiinsa
Hollannin ja Irlannin historiat niin että Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa
marssitaan kulkueissa jotka juhlistavat Hollannin kansallissankaria ja miten
espanjalaiset ja katolisen inkvisition vastustaminen Hollannissa liittyvät
Pohjois-Irlannissa esiintyviin väkivaltaisuuksiin niin että korkea muuri jakaa
ihmisiä ja näihin päiviin asti on katkera sisällissota runnellut
Pohjois-Irlantia ja heittänyt väkivallan varjon Ison Britannian päälle. Mikä on
hollantilaisten osuus siihen ja mikä on oranialainen veljeskunta? Mistä saamme
sellaisen käsityksen, että luterilaisessa ja brittien suosimassa perinteessä
joka juhlistaa Hollannin kansallissankaria Wilhelm Oranialaista irlantilaisten
keskuudessa, on kansalliskiihkoinen sävy ja se liittyy sellaisiin ilmiöihin
jotka tuomitaan ihmisen vapautta loukkaavina? Willem van Nassau syntyi
Dillenburgissa 24 huhtikuuta 1533 kreivinä ja peri sedältään Oranjen prinssiltä
kaikki hänen tavaransa ja niiden joukossa prinssin arvonimen. Wilhelm oli
yhdentoista vanha ja hänet oli kasvatettu luterilaisessa uskossa. Nyt Oranjen
prinssinä hänen oli muutettava Brysseliin ja Willem sai katolisen kasvatuksen
maaherratar Maria Unkarilaisen kotiopettajien johdolla ja oppi latinaa, saksaa,
ranksaa, espanjaa ja italiaa - ja flaamia Vilhelm taisi myöskin saksan sanoja
käyttäen puhua. Jo lapsena Oranjen prinssi Wilhelm kehitti erittäin
hienovaraisen ilmaisutaidon ja diplomaattisen lahjakkuuden josta oli paljon
hyötyä kun 1568 hän ryhtyi ajamaan espanjalaisia pois Hollannista ja ryhtyi
tukemaan protestantteja, mutta ei vielä itse vaihtanut uskontoa. Willem van
Nassauwe kasvoi 11 muun lapsen kanssa köyhässä perheessä ja peri etäiseltä
serkultaan ruhtinaskunnan joka oli eteläisessä Ranskassa ja nimeltään Oranje.
Franche-Comtéssa olevat kolme tilaa ja ruhtinaan arvonimi olivat hänen omansa
mutta hänen oli muutettava Ranskan keisarin hoviin ja vieläpä lähdettävä
Espanjaan oppimaan katolista uskontoa. e Sitä 12 vuotta aikaisemmin keisari
Kaarle V löi Willem Oranialaisen ritariksi ja silloin tämä vannoi väärän valan
totella ikuisesti katolista uskoa ja paavia. Hän oli toisessa avioliitossaan kun
Kaarle meni ja solmi Cateau-Cambresis'n rauhan Espanjan kuninkaan kanssa.
Nassaun kreivi Wilhelm Oranialainen solmi järkiavioliiton Maximiliaan van
Burenin, Anna van Egmondin kanssa joka peri huomattavan omaisuuden ja lahjoitti
Willemille kolme lasta ja kuoli 1558 epäilyttävissä olosuhteissa. Pian sen
jälkeen Willem saa Eva Eliverin kanssa pojan josta tulee Zeelandin amiraali.
Seuraavana vuonna Wilhelm Oranialainen saa tunnotuskia kun Espanjan
Filips-kuninkaan suunnitelmat tulevat hänen korviinsa ja ne loukkasivat
porvarillista vapautta ja uskonnonrauhaa eikä Oranjen prinssi sallinut verisen
inkvisition sortoa Hollannissa. Wilhelm Oranialainen oli toisen kerran
naimisissa vuodesta 1561 Saksenin, Hessenin ja Palzin perintöruhtinaan tyttären,
juopon, ruman, suurisuisen ja kevytkenkäisen Anna von Sachsenin kanssa ja ottaa
tästä eron 1574. Siinä oli katolinen prinssi ja luterilainen morsian. Vastoin
kansanuskomuksia ei ole todennäköistä että myöhemmät Oranialaiset olisivat
Nassaun kreivin jälkeläisiä. Brysselissä, ihan siinä missä stadhouder Nassaun
kreivi asui, kansa nousi inkvisitiota vastaan ja rupesi kuumana päivänä 20
elokuuta 1566 repimään katedraalien somisteita riekaleiksi ja heittelivät
pyhimysten patsaat palasiksi. Vilhelm Oranialainen hirtätti kolme
kuvainraastajaa mutta määräsi että kaikissa kirkoissa sai harjoittaa uskontoa.
Vilhelmin suhteet Espanjaan viilenivät. Hän kääntyi protestanttiseen uskoon ja
linnoittautui ruhtinaallisen lipun suojiin Enkhuizenin kaupunkiin kaikkien
ihmisten kanssa ja painoi lentolehtisiä painokoneella. Espanjalaiset siirtyivät
eteläisempiin maakuntiin, mutta hollantilaiset eivät olleet yksimielisiä
uskonnon asioista ja Gentissä puhkesi verenvuodatus. Ei ole todisteita siitä
että Vilhelm Oranialainen olisi ollut millään tavalla kiinnostunut siitä mitä
uskontoa ihmiset tunnustivat. Hänen painokoneestaan lähti kirjasia ja
runovihkoja joista tunnetuimman todennäköisesti kirjoitti hänen sihteerinsä,
Pyhän Aldegonden kartanon omistaja Philip van Marnix, 15 kuplettia pitkä
Wilhelmus josta 1932 tuli Hollannin kansallislaulu jota nyt lauletaan
virallisissa tilaisuuksissa suoranaisesti rasistisilla sanoilla Wien Neerlands
Bloed door den aderen vloeit, van alle smetten vrij - siis Kellä alankomainen
virtaa suonissa veri vallan tahraton. Kuningas Filips julisti että Vilhelm
Oranialainen oli koko kristinuskon häpäisijä ja ihmiskunnan vihollinen.
Balthasar Gerards ampui hänet pistoolilla. Kun siitä alkava 80-vuotinen sota
päättyi Münsterin rauhaan Alankomaiden tasavalta sai kansainvälisen
tunnustuksen. |
|
The Sneakers...
Kumitossut...
ketsid
pamit
"pam-pamit"
kumitossujen myyminen merkkiuskollisille sporttihenkisille kuluttajille on käyttökelpoinen markkinaidea joka on Nokian Jalkineilla toteutunut kautta vuosien äärimmäisen puutteellisesti ja täysin ilman ponnistuksia yhtiön taholta. Voidaan sanoa että asiakkaat ovat keskenään luoneet Nokian tavaroista kultin johon tehtaalla ja sen markkinointiosastolla ei ole mitään osuutta ja jolle se ainoastaan voi tehdä haittaa tuomalla julkisuuteen omia ideoitaan kumisaappaiden statusarvosta, käyttötarkoituksista ja ihmisistä jotka käyttävät kumisaappaita.
Menisi pahemmaksi jos tämä markkinaosasto tuulesta temmattuine ideoineen vieläpä saisi vaikuttaa siihen millaisia tavaroita tehdas valmistaa. Tätä on kuitenkin tapahtunut, ja niin pian kuin Nokian sai Hai-saappaansa uppoamaan kuluttajiin se rupesi muuttelemaan tuotetta kunnes sitä ei enää ostettu. Pohjan materiaali muuttui kiinteäksi kumiksi ja saappaisiin ilmestyi keltaisia, mattapintaisia ja rypyläisiä varsia ja valmistusta rationalisoitiin.. Nuhruiset, muodottomat saappaat viestivät katukuvassa: Tyydyn kumisaappaisiin mutta kulkisin mieluummin oikeissa kengissä.
Nokian saapastehtaan kohokohta oli tanskalaisten muotoilijoiden käynti josta tuli kaksi pitkävartista saapasta, turhanaikaisia tosin mutta toinen, lisäpohjalla varustettu, antoi osviittaa sille että kumisaappaiden käyttö on mukavampaa kun pohjat ovat paksut.
Toinen Nokian paljon tavoittelema käyttäjäryhmä on Ruotsin armeijaa vastaava määrä ulkoilevia herrasmiehiä. Siinä on käyttäjäryhmä joka vaatii saappaan ulkonäöltä eri sukuisia ominaisuuksia kuin ihmiset jotka panevat kadulle saappaat jalkaansa koska ne ovat hauskan näköiset ja valitsevat mustat Kontiot. Tehtaan raskas vastuu maamme yleisilmeestä vaikuttaa siihen myydäänkö niitä myös radikaalivihreille vai kerääkö tehdas voittonsa sieltä mistä niitä saa ja tarjoaa himmeänvihreitä oranssipohjaisia saappaita vain maksukykyisille asiakkaille. Yleisen periaatteen mukaan puute käännetään lisäarvoksi, ja ostajan on maksettava kunnon korvaus siitä että hän haluaa jalkaansa tylsän näköiset saappaat.
Yleistä mielenkiintoa Nokian saappaat ja kengät ovat ainoastaan saaneet muotiasioiden kautta ja muuten niiden statusarvo kilpailee tuontitavaran kanssa.
Ristiriitaisesti tämän kanssa Nokian markkinointi korostaa jatkuvasti muita arvoja ja tämä hämmentää kuluttajia. Tehtaan tuoteinformaatio keskittyy siihen mitä ihmiset yleensäkin tietävät kumisaappaista ja toistaa sen. Kumisaappaat jalassa ei kävellä kylpyhuoneeseen vaan ne jätetään kuraisina eteiseen. Saappaat jalassa on paha kävellä, koska ne ovat liian suuret ja hölskyvät jalassa ja niiden pohja taipuu väärästä kohdasta. Samasta syystä tulee lattajalat kun kumisaappaita käyttää pitkän aikaa ja niihin tulisikin turvautua vain sadesäällä. Auringonpaiste on saappaille suoranaisesti vahingollinen ja lyhentää vuosilla kalliiden jalkineiden ikää.
Lyhyesti: Kumisaappaat ovat epäterveelliset ja epämukavat ja kestävät käyttöä huonosti.
Tosin tehdas varoittaa ostajaa tästä. Jos tehdas kiistäisi kokonaan yllä väitetyn, rikkoisiko se tuotevastuulakia? Mitä yleisen tietämyksen mukaan ihmiset voivat vaatia kumisaappailta?
Ja mitä tehdas asiakkailta?
Että he panevat saappaansa kestämään vuosia ja vuosia eivätkä osta harmaantuneiden, kovettuneiden, polymerisoituneiden ja pinttyneiden saappaiden tilalle uusia koska ne eivät vielä ole alkaneet vuotaa vettä.
Että he eivät kulje kumisaappaissa ihmisten näkyvillä vaan riisuvat ne jalastaan.
|
|
Lähiradio-Karan lähetyksen muuttaminen stereoksi vaatii vain mikserin yhdistämisen linkkiin kahdella letkulla. |
Onko tässä jotain myytävää?
Kylpyhuoneessa Pepe riisuu kalsarinsa ja villasukkansa, panee sukat ja hikisen t-paidan patterin päälle, huuhtoo kumisaappaat lämpimällä suihkulla ja kuivaa ne lattiarätillä ja panee farkut ja kumisaappaat takaisin jalkaansa.
Ovatko vanhat kumisaappaanne vielä ehjät?
Nyt voitte nauttia pitempään vanhoista
jalkoihin muotoutuneista linttakorkoisista paljaaksi kuluneista ja sileäpohjaisista saappaistanne joiden hajusta naapurin koira pitää. Käyttäkää ratkenneisiin kohtiin uusia oranssinvärisiä postimerkkireunaisia paikkalappuja. Kumisaappaiden paikkaaminen on ekologinen hyvätyö. Näyttäkää niille, että me emme viitsi enää kerätä kumia kun se on puiden rääkkäämistä vaan kaskeamme kumipuut ja istutamme tilalle isokasvuista ja vähäkäyttöistä eukalyptusta.
Ekologisia vaihtoehtoja kumisaappaille
Synteettisiä materiaaleja on kehitetty butadieenistä polyuretaaniin ja polyamidi sekä PVC ovat lupaavimmat materiaalit. Muoveja saadaan kivihiilestä ja maaöljystä jotka muuten saastuttaisivat maapalloamme. Kumia muistuttavissa muoveissa on usein kemiallisesti aktiivisia liuotinaineita ns pehmittimiä joilla muovit saadaan joustaviksi mutta kimmoisia kuin kumi niistä valmistetut esineet eivät ole. Muovisaappaat eivät menesty maailmanmarkkinoilla, ja kumitehdas joutuukin vakuuttelemaan myydessään luonnottoman värisiä ehkä himmeäpintaisia tavaroita että nekin ovat kumia eivätkä suinkaan muovia. Kuluttajat vieroksuvat muovitavaroita ja kumitehtaalla olisi hyvät markkinat.
Tavaramerkkilegendat
Nokian jalkineiden tunnetuin tavaramerkki on Kontio. Sen suosio perustuu siihen että ostaja on joskus nähnyt toisen jalassa nuo saappaat. Nokian jalkineiden suosio yleensä perustuu siihen että asiakas on joskus koettanut niitä jalkaansa. Muilla tehtailla ei yleensä ole kumpaakaan kilpailuetua. Tavaramerkillä tai mahdollisella tehtaan julkaisemalla mainoksella ei ole mitään vaikutusta ostajan valintaan tai hän voi pitää mainoksen luomia mielikuvia kiusallisena ja jättää ostamatta sen vuoksi, vaikka jalkineet olisivat mukavat ja haluttavat tai, hän rajoittaa niiden käyttöä koska tehtaan mainos sanoo että niitä ei saa kovasti kuluttaa eikä usein pitää.
Sopiiko kumisaappaita käyttää?
Hyvät kumisaappaat, esimerkiksi Kontiot, maksavat kolme kertaa enemmän kuin apinankuonosta valmistetut ohutpohjaiset sisätohvelit. Hyvä tapa sitäpaitsi vaatii että käytätte apinanpäitä ja pikkusukkia kun kuljette sisällä huoneessa ettekä ole kumisaappaat jalassa. Ruotsalaisia tehdastyöläisten klopsuja voitte niin ikään parketilla käyttää. Kaikkea voi soveltaa. Siedätyksen ehtona on että sovellus annetaan sellaisina annoksina että se ei tule ylös.
Joka tapauksessa jalkanne ovat omanne ja samoin rahanne, ja kun te haluatte ajatella että siisteissä kengissä voi sisällä kulkea, kumisaappaat saavat olla ihmisten nähtävänä niin kauan kuin ne ovat siistit ja kun ne eivät ole, niille löytyykin muuta käyttöä.
Kadonneet kumitossut
Aikojen alussa Nokia tahtoi olla yksi maailman johtavista urheiluvälineiden valmistajista, joka tapauksessa Suomen olympiamenestykselle keskeinen vaikuttaja tai ainakin arvossapidetty harjoittelujalkineiden valmistaja, edes joihinkin lajeihin kuten verkkopalloon ja jalkapalloon soveltuvien erikoisjalkineiden ainoa tehdas. Onnistuneet urheilutulokset takaisivat ihmisten halun tulla samanlaisten jalkineiden omistajaksi. Ehkäpä naapurit, nähdessään nuo kengät, uskoisivat että niiden kantaja on päässyt mukaan arvostettuihin eliittipiireihin ehkä ammattiyhdistyksen välityksellä.
Akilles oli Nokian ensimmäinen kunnianhimoisesti muotijalkineeksi koottu koripallotossu ja sitä myös esiteltiien katukenkänä muotivaatteiden yhteydessä. Tossun pohjassa näkyi nykyään puhelimista tunnettu logo ja se oli täysin tasainen pohja jossa oli pyöreitä imukuppeja, pohjan väri oli harmaa. Akilles-tossuissa oli irrotettavat sisäpohjat pehmeää rouhekumia, 4-kertainen valkoinen reuna, kaksinkertainen musta päällyskangas ja varren molemmin puoli pyöreät nilkkasuojuokset. Kumiset mustat koripallotossut olivat 50- ja 60-luvulla teini-ikä-isten poikien suosiossa. Tähän oli tehty tossut jotka eivät ole kylmiä jos niihin ei pane sukkia ollenkaan ja pohja on niin paksu että pienet kivet eivät häiritse.
Monet suomalaiset tahtovat isäntäväen kauhuksi riisua saappaat jalastaan tullessaan sisään ja kävelevät sisällä sukkasillaan ja nostavat pölyä ja nukkaa ilmaan ja synnyttävät villakoiria. Amerikkalaiset pitäisivät ilman muuta selvänä että he pitävät saappaat jalassaan ja ehkä ottavat sukat pois jos on lämmin. Suomalaisten kohdalla on markkinarako. Sukat jalassa kuljeksiminen on masentavaa, mutta suomalaiset alistavat toisiaan mielellään ja maksavat mukisematta siitä ilosta että toisilla on tylsää ja kulkevat itsekin sukkajalassa - sitten on toisia joille tuottaa iloa käyttää sisällä jalkineita joiden käytöstä tulee erittäin kuuluva laahustava ääni.
Etsimme markkinarakoa kumitossuille, ja niiden ostajat eivät käytä tossujaan ulkona talvisin. Tossujen myyntisesonki on keväisin sillä tavalla, että tossut saapuvat jonain äkkiarvaamattomana päivänä, ja ne, jotka sattuvat olemaan kaupassa sinä päivänä, ostavat ne itselleen ja toiset näkevät lehdestä, että niiden myynti on jo ohi. Tossut kulutetaan kesän aikana ja sitten syksyllä ollaan taas pelkissä tennissukissa.
"Pelaan harvoin tennistä"
Myyntistrategian painopiste on tässä tehtävässä muotitottumusten muuttaminen ja keskeistä on vastavaikuttaa Suomessa kehittyneeseen sukkasiinikulttuuriin sillä tavalla että ihmiset ovat hovikelpoisia olohuoneessa myös jalkineet jalassaan. Kehittääksemme strategiaa joudumme tarkkailemaan mitä tietä suomalaiseen elämänmuotoon on tunkeutunut epäamerikkalainen ilman kenkiä kulkemisen tapa. 1960-luvun hippikulttuuri merkitsi sitä että koko huoneen lattia peitettiin sänkyvaatteilla ympäriinsä piehtaroimista varten ja ihmisen koti muutettiin eräänlaiseksi moskeijaksi tai japanilaiseksi paperitaloksi joka helposti tarttui jalkoihin tai pienimmästäkin jalan heilautuksesta särkyi ja ihmisten tuli sen tähden sinne saapuessaan ottaa arat varpaansa näkyviin. Lattian ollessa täynnä tavaraa kompastuminen ja nurinmeno olivat aina uhkana.
Pahan sekaannuksen kohteena tennissukkien maassa ovat kengät ja kalossit. Ihmiset ottavat kirjaimellisesti yhden kenkäparin periaatteen ja ne ostetaan eteiseen. Köyhät ja rikkaat kulkevat ilman kenkiä kuin kauppatorin sorsat olohuoneessa ja rapuissa ja keittiön klinkkereillä. Me on nähty kun tv:ssä on näytetty. Siellä on ammattilavastajat ja puvustajat joiden tehtävä on visualisoida korkealta tulleita poliittisia ja kulttuuripoliittisia päätöksiä ja vahvistettua praktiikkaa ja kun siellä näytetään että isällä on pelkät sukat jalassa ja ne on ihan valkoiset koska ne on pesty Calgonilla, niin tästä on pikku hiljaa tulossa laki, joka aikaisemmin oli ryöstäytynyt maan tavaksi.
Siinä on siis konformiteettiperiaate että paine yhdenmukaiseen käyttäytymiseen johtaa satunnaisvaihtelujen poiskarsimiseen yhtä varmasti kuin kukaan ei riisu kenkiään ja astu Alkon myymälään sisälle ja rupea valikoimaan alkoholittomia juhlajuomia.
Voitte odottaa kauhulla siis, että minkäänlaisia kenkiä ei saa käyttää sisällä. Sovimme paljon taannoin että paljaat jalat ja kumitossut ovat sallittuja, mutta vain kuntosaleissa kengät lopulta julistettiin pannaan. Kumitossujen markkinointi osuus tähän rakoon. Ihmiset tahtovat päälleen perinteisiä pukineita jotka herättävät mielikuvia. Saatavilla on pajukorin näköisiä valkoisia kapeanirkkoisia läskipohjatossuja. Klassillinen kumitossu on tasapohjainen, valkoreunainen mustaa purjekangasta ja varpaiden päällä on puoliymmyrkäinen kumiläpsy ja nauhat yhdistävät päällyksen kahta puolikasta. Keskieurooppalaiset markkinat ovat muotitietoisempia kuin suomalaiset. Vaikutelma jonka tahdotte herättää on, että kumitossut ovat viileät. Saadaksenne ne kaupaksi on teidän valmistettava tossut jotka tuntuvat jalassa mukavammilta kuin mitä asiakas odottaa niiden olevan. Kun hän huomaa että ne miellyttävät jalkoja ennen tuntemattomalla tavalla, hän ostaa tossut ja miettii, miten hän on tullut toimeen tähän asti ilman niitä
|
|
|
website construction by Juha Halmu |
|
|
|
Ssvartunan muinaismuistoyhdistyksen löytämiä kivikautisia ruukunpalasia poltettua sienamaata Av Starvtuna fornminnesförening upptäckta stenålders krukbitar i utbränd sienajord |
| JULIAN DRISCOLL: MY PAIR OF SNEAKERS |
*** WHY SNEAKERS by Dickey
Troll In a market right on top of Kaisaniemi subway station
everything from baby powder to methylated spirits is for sale.
First thing I took a look at the sneakers, after that all other
things can be looked after if money still talks. In the modern
way of speaking sneakers equal ballgame shoes being soft-soled
and grabby and fit for a walk on a tile roof. In a classical
sense these are shoes with soles of soft rubber instead of
leather in a black canvas outfit, boating, tennis or basket ball
footwear intended to be used in water. Some of the modern
sneakers look good on one if they are black and sturdy. I found a
pair of leather skating shoes by Adidas, the most expensive ones
for over 40ë$ but fit and not very easy to find. Most people I
know wear what they can get their feet in to. One person will
only wear brown jogging shoes which will serve as a reminder that
this person gets all his clothes and accessories in some very
expensive shop for English lords and this shop, of course, will
provide modern jogging shoes but they will be sadly brown like
everything else. Given the reason he will argue: Footwear is a
bore. Once I tried light-brown sneakers but they did not look
good on me and were of inferior material. One reason white
sneakers are looked down upon is that sometimes you can go in in
black sneakers but in white or colored sneakers you do not. A
very social issue comes with silly little stripe-white gym shoes
in the street, together with a half-length sports or leather
jacket, the latter in light-brown, and jogging overall trousers -
they cannot be worn together with jeans of black denim. What did
was white and black-stripe high-cut padded sneakers but they are
not common and would require jeans of narrow cut. Fashion trends
favoring Bermuda shorts of course are quite the opposite of heavy
black shoes that are worn just with long jeans black or dark
denim (bleached jeans are out) that gentlemen may convene into
from the Bermudas, with no shirt. Shorts and colleges collect
sneakers. SERVICE IN NO SHIRT Pumpkin reflects some elder male
customers ideas that boy look unattended receiving the
showpeople stripped to the waist in a PVC baseball cap and rubber
knickerboots, but I wouldnt grab a floor mob in a shirt and
tie. FLOORSWEEPING THE BOARD That is, I realize, what its
in: a warm welcome by the cleaning man. These people do sometimes
forget that we no longer live in an era with multiple talents and
there was an array of gifted people some of whom could be useful
in being trusted housecleaning and not being careless about
having your important notes swept away into the trash lorry.
Frequently announced, we have an alternative radio station and
really, one was inclined to ask: Where is the alternative? as
regarding the programming, which is all the wrong asking. On a
second thought, you must thoroughly master a subject to know what
is the original and what is alternative in a presentation. To
take an alternative you must have an original, true? LOOKS ARE
WHAT COUNTS Alternative radio stations, as they were introduced
in Finland, were blackjacked with requirements of production
standards which do no longer exist or have been supersceded. As a
result large amount of superfluous machinery was purchased and
consumed. At the end, results only are what counts and various
museum equipment is standard in quality talk and music studios.
We have had very good results with microcassette recorders that
are solid one piece equipment but use MD with AKG mikes.
Meanwhile national radio buys out a production from a person with
a Walkman tape recorder. I mean, what is with you, striving to
attend to standards where there are none. |