Rodut
Laukkahevosiksi parhaiten sopivat aidot ja alkuperäiset englantilaiset täysiveriset. Lisäksi radoilla juoksevat myös arabialaiset täysiveriset, angloarabit, quarter-hevoset, irish sport- hevoset (ISH) sekä jopa ahal-teket.

Radat ja lähdöt
Radan ominaisuudetkin vaikuttavat hevosen juoksuun. Toiset eivät olleenkaan pidä pehmeästä ja mutaisesta radasta - ja toiset menestyvät sillä loistavasti. Suurin osa hevosista juoksee parhaiten kovahkolla ja kuivalla radalla, sellainenhan on normaali rata.

Ratojakin on kahden tyyppisiä - on nurmi- sekä hiekkaratoja. Osalla radoista on erillinen "lähtöliuska" - jonka jälkeen ei enää sille palata ja hevoset jatkavat juoksemista perussoikiolla. Laukkaradat eivät siis välttämättä aina muistuta raviratoja, joita täällä Suomessa on.

Lähdöt alkavat usein pamauksesta, jolloin lähtökarsinat avautuvat sekunnissa ja hevoset lähtevät matkaan. Radalla on usein merkkipaaluja, joista jockeyt - eli hevosten ratsastajat ja ohjaajat - näkevät missä vaiheessa juoksua ollaan. Kaikkien hevosten valmentajat antavat usein jockeyille ohjeita, missä vaiheessa hevosta voi alkaa ajamaan eteen ja millä kohtaa rataa pysytään lähellä kärkeä. Nämä neuvot ovat usein myös hyvin tärkeitä, jos haluaa oman hevosensa voittavan. Usein sisäradoille jää muutamia hevosia "mottiin" - eli loukkuun, kun hevoset kulkevat rinnakkain, osa hevosista saattaa panikoida mottiin jäädessään.


Lähdöt
Laukkaurheilu jakautuu kahteen eri lajiin, sileän radan laukkoihin - sekä seka- ja risuestelaukkoihin. Hevoset jaetaan luokkiin usein iän - sukupuolen - voittojen sekä tietenkin rodun mukaan. Eihän sirot arabit voi englantilaisia täysiverisiä voittaa, vai voiko? Ottaen kuitenkin huomioon arabien sitkeyden ja kestävyyden, voivat ne pitemmillä matkoilla juosta täysiverisiäkin vastaan.

Lähdön valitseminen
Oikean kilpailuluokan valitseminen hevoselle ei oikeastaan ole erityisen vaikeaa. Pitää tietenkin ottaa huomioon hevosen ikä ja kokemus - nuoremmat laitetaan niille tarkoitettuihin lyhyisiin lähtöihin ja vanhemmat kokeneet pidempiin. Lisäksi tietenkin pitää ajatella hevosen kuntoa ja lihaksistoa, kestääkö vasta valmennukseen otettu hevonen 3200- metrin juoksua - vai laitetaanko se kenties mailin juoksuun? Hevosen ensimmäiset juoksut kannattaa aina suorittaa niille tarkoitetuissa lähdöissä, jotka esim. KGC'ssä ovat "Starters"- lähtöjä.


Matkat
Usein Amerikassa matkat on ilmoitettu maileina tai furlong- matkoina - joka on siis noin 200 metriä (tark. 201.16800). Mailin, joka on siis meille helpompana käsitteenä metreissä - 1609m, tuntumassa juostaan suurin osa kilpailuista, mutta onhan niitä pidempiäkin matkoja. Seka- ja risuestelaukkojen radan pituus voi joskus olla jopa 7- kilometriä. Lyhyin kilpailumatka, kaikilla laukkaurheiluun sopivilla hevosilla on 1200m, jonka usein quarterit juoksevat.

Jotkin täysiveriset hevoset ovat parhaillaan lyhyillä matkoilla - niitä kutsutaan sprinttereiksi ("sprinter"). Toiset ovat hyvin kestäviä juoksijoita, joita kutsutaan stayereiksi - eli kestäviksi juoksijoiksi ("stayer")

Kilpailurytmi - kisapäivän järjestys
Lähdön lähestyessä hevoset talutetaan ensin yleisön nähtäväksi esittelyrinkiin. Tätä ennen hevoset on satuloitu tälle tarkoitetulla alueella, jockeyn punnitusten jälkeen. Esittelyringissä kuuluttaja kertoo hevosen nimen ja jockeyn, sekä muita tarvittavia tietoja. Kun kaikki hevoset on käyty näin läpi, puntataan jockeyt selkään. Sitten hevoset talutetaan yksitellen lähtökarsinoihin lähtöjärjestyksessä. Viimeisimmän hevosen ollessa lähtökarsinassaan, ovet lennähtävät auki, ja hevoset lähtevät liikkeelle.

Juoksun jälkeen voittajahevonen talutetaan "voittajanaitaukseen", jossa on tietenkin sen omistaja, valmentaja, jockey ja mahdollisesti hoitajakin.


Laukkahevosen ja jockeyn varusteet
Laukkahevosilla on usein ko. lajiin tarkoitettu satula, kuten esimerkiksi estehevosillakin. Laukkasatula on pieni ja varsin kevyt. Jalustimet roikkuvat satulan läpän päällä, eivätkä hevosen etujalkojen läheisyydessä, kuten normaaleissa satuloissa yleensä on. Usein laukkahevosilla on normaalit suitset - joskus vain ilman turpahihnaa. Suitset saattavat olla myös muovisia, hevosen omistajan väreihin siteerattuja. Satulahuovassa usein on hevosen lähtönumero. Kuolaimina suosittuja ovat D:t, vaikkakin perusniveliäkin käytetään. D- kuolaimia käytetään normaalisti hevosilla, jotka ovat hyvin vahvoja. Hevosen suitsiin voi yhtälailla laittaa silmäsuojat, vai mitkä oikealta nimeltään ovatkaan, kuten joillakin ravureilla, jottei muut hevoset häiritse. Tarpeen vaatiessa - ja jockeyn ollessa liian kevyt, voidaan satulaan lisätä painoa lyijyillä, tästä syystä jockeyn paino mitataan ennen satulointia.

Ruohoradoilla hevosille saatetaan laitetaan ruohohokit, jotka estävät liukastumista. Kengät ovat usein hyvin kevyet, jotta hevonen pääsisi juoksemaan mahdollisimman kovaa - tietenkin yksilöstä riippuen. Joillakin hevosilla saattaakin olla etukavioissa painavammat ja takakavioissa kevyemmät kengät. Kengitys- on tietenkin erittäin tärkeä asia, mikäli haluaa hevosen menestyvän.

Jockeyillä on päässään kypärä, kuten meilläkin ratsastaessamme. Kypärä poikkeaa kyllä mallistamme hieman, se ei ole yhtä "suuri" ja saattaa joskus olla myös hieman eri mallinen. Kypärän päälle puetaan usein omistajan värien mukainen silkkikangas. Raippa saa olla lähdöissä mukana, kuten normaalisti raveissakin on. Jockeyn päällä on tietenkin omistajan värien mukainen paita sekä asuun sointuvat housut, jotka ovat usein valkoiset. Jockeyllä saattaa olla päässään myös suojalasit, jotta rapa, roiskeet tai tuuli ei häiritse suoritusta.

Laukkahevosen ruokinta
Laukkahevosethan ovat isoja, ja vaativat paljon energiaa jaksaakseen juosta pitkiä matkoja. Hevosen ruokinnallakin on merkitystä sen lihaksistoon ja jaksamiseen.

Yleisestihän ruokinnassa pitää ottaa huomioon kaikenlaiset vitamiinit ja kivennäiset. Ilman näitä normaalinkin hevosen kunto huononee ja hevonen heikkenee. Energiaa hevonen saa varsin paljon kaurasta, mutta myös prixit tms. ovat käteviä. Tärkein kaikista on hyvälaatuinen heinä, jonka ansiosta ähkyt ja pölystä johtuvien sairauksien riski ei ole niin suuri. Kaura tai jokin muu hyvin energiapitoinen rehu tekee tietenkin hyvää laukkahevoselle, voisi melkein sanoa, ettei hevonen pärjäisi ilman kauraa.

Laukkahevosen valmentaminen
Laukkahevoset harjoitetaan kilpailuihin yksinkertaisella normaalilla päivätoimella. Joka aamu n. 4.30-5.30 juoksutetaan hevoset kerran radalla, kun on vielä viileää jolloin hevosetkin ovat pirteitä ja jaksavia. Lopun päivän ne useimmiten viettävät tarhoissaan.

Laukkaharjoituksethan sujuvat normaalissa järjestyksessä niin, että ensin radalla ravataan hetki valmentajan neuvoja tietenkin kunnioittaen ja usein sen jälkeen päästetään hevonen harjoituslaukkaan (canter). Lopuksi tietenkin tehdään kunnon juoksut, kun kohdalle tulee radalla oleva valmentajan kertoma merkkipaaluluku, joka kertoo kuinka paljon rataa on jäljellä. Hevoset usein pestään harjoitusten tmv. jälkeen, mikäli ne ovat hikisiä.



©Silent Moukkis 2003-2004
Mikäli teksti kaipaa jotain lisättävää, ilmoittele LJ:n mailiin