Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!
 
 

Noniin tässä on nyt se paljon puhuttu kirkon tekemä/julkaisema tutkimus saatananpalvonnasta. Itse en
kuitenkaan ole saatananpalvoja vaan ateisti joka ei pidä kirkon hirmuvallasta, mutta asiaan. tämä
"Virallinen" tutkimus jonka suomen Ev.Lut Kirkko on julkaissut, kuvastaa hyvin kirkon valtaa
suomessa ja ehkä koko maailmassa, melkein koko teksti on täynnä virheitä ja epäoleellisuuksia, mikä
kertoo sen että kirkko ei edes vaivaudu tarkistamaan julkaisemiensa tutkimusten todellisuutta. Muuta ei
voi sanoa kuin että vihaksi pistää tälläiset "tutkimukset" 
Omat kommenttini olen laittanut tälläisten ----naps---- sulkujen väliin ja niissä kommnetoin tekstin
läpikotaisin 
 
 

S A A T A N A N P A L V O N T A

Selvitys tämänhetkisestä tilanteesta 

Helsingissä 15.8.1996 

Rauno Elomaa
johtava sihteeri
kirkkohallitus/Kirkon nuorisotyön keskus 
 

I. TAUSTAA

Saatananpalvontaa eli satanismia on esiintynyt kautta aikojen sellaisten uskontojen piirissä, jotka
uskovat persoonallisen pahan olemassaoloon, kuten juutalaisuudessa, kristinuskossa, islamissa ja
zarathustralaisuudessa. Ne itsekin ovat joutuneet puolustautumaan saatananpalvontaan liittyviä syytteitä
vastaan. Yleisesti voidaan todeta, että niin saatananpalvojat kuin heidän jyrkimmät vastustajansakin
ammentavat samasta perinnöstä. Euroopassa vasta valistuksen myötä 1700-luvulla alettiin luopua
noitarovioista. Viimeinen Suomessa satanistina tuomittu lienee mestattu vuonna 1843 Ruovedellä.
Mustia messuja, saatananpalvontaa ja tabujen rikkomista harjoittavat liikkeet ovat jatkaneet elämäänsä
taka-alalle vetäytyneinä, mitä erilaisimpina salaseuroina. 

----naps---
Katsokaa nyt tätäkin, heti ensimmäisessä lausessa kardinaali virhe, saatananpalvonta ja satanismi ovat
yhtä paljon samalaisia asioita kuin Transvestiitti ja Transseksuaali
----naps--- 

Nykyaikaisen satanismin edelläkävijänä pidetään englantilaista "mystikko" Aleister Crowley'ta
(1875-1947). Satanismin uusi nousu julkisuuteen alkoi 1960-luvulla Yhdysvalloissa uusien
uskonnollisten liikkeiden tulemisen aikaan. Anton Szandor LaVey perusti 1966 "Saatanan kirkon" (The
First Church of Satan) ja kirjoitti "Saatanan Raamatun" (The Satanic Bible), josta tuli saatananpalvojien
perusteos. LaVey oli ateisti. Saatana merkitsi hänelle luonnon tasapainoittavaa tekijää. Yli-ihmisen
ihanne paljastuu hänen sanoistaan: "Autuaita ovat voimakkaat, sillä he saavat periä maan. - Kirottuja
ovat heikot, sillä he saavat periä ikeen! Autiaita ovat voimakkaat, sillä heitä arvostetaan ihmisten
keskuudessa. - Kirottuja ovat heikot, sillä heidät hävitetään!" Liike oli suunnattu jyrkästi kristillistä
kirkkoa ja sen arvomaailmaa vastaan. LaVeyn kirkon seurannaisina perustettiin Seetin temppeli (The
Temple of Set) vuonna 1975, ja Saatanallisen vapautuksen kirkko (The Church of Satanic Liberation)
vuonna 1986. Vuonna 1982 syntyi rock- ja multimediakollektiivin Psychic Television ympärille Temple
on Psychic Youth, joka käyttää mm. videonauhoituksia ja psykedeelistä, aisteihin voimakkaasti
vetoavaa musiikkia ja joka pyrki saamaan jalansijaa myös Pohjoismaissa. Fundamentalistinen maaperä,
sensaationnälkäinen massamedia, rock-musiikki, saatananpalvonnan seurakuntiin joksikin aikaa liittyneet
julkisuuden henkilöt (mm. Jayne Mansfield, Marilyn Monroe, Sammy Davis Jr.) ja mieliä kiihdyttäneet
elokuvat ja videot herättivät suoranaista hysteriaa ja paniikkia. Ryhdyttiin järjestämään
saatananpalvontaa vastustavia seminaareja, kampanjoita ja ohjelmia. Mm. 1980-luvun alussa syntyi liike,
joka näki tehtäväkseen selvittää lasten seksuaalista hyväksikäyttöä; orgioita, pornografiaa,
katoamistapauksia ja lapsiuhreja. Toiseen "liikkeeseen" ilmaantui varsinkin naisia, jotka ilmoittivat
joutuneensa lapsuudessaan näiden kulttien uhreiksi ja kärsimään koko ikänsä. Useat saatananpalvonnan
seurakunnat ovat hajonneet keskinäisiin riitoihin ja jääneet lyhytikäisiksi. 

Euroopassa saatananpalvontaa on kaikissa maissa. Aatteen kannalta vahvoja maita ovat mm. Englanti,
Ranska ja Saksa. Saksalainen vertailevan uskontotieteen tutkija, tri Helmut Zinser on esittänyt, että yksi
neljästä berliiniläisestä koululaisesta harjoittaa okkultismia jossakin muodossa. Lehtitietojen mukaan
arvellaan, että Saksassa tuskin löytyy kaupunkia, jossa ei toimi vähintään yksi satanistiryhmä. 

----naps----
Tuskin suomestakaan kovin montaa kaupunkia löytyy jossa "saatananpalvonta" ei olisi saanut jalansijaa
----naps----

Norjassa satanistit herättivät maailmanlaajaa huomiota polttamalla useita vanhoja puukirkkoja, mm.
historiallisesti arvokkaan sauvakirkon Bergenissä. He kohdistivat vihansa kirkkoon ja koko
porvarilliseen yhteiskuntaan. Mystiikan tutkija Karl Milton Hartveitin mukaan yksi syy pirunpalvonnan
muoti-ilmiöön on kristillisen uskonnon ja kirkonmenojen järkiperäisyys ja siisteys.

----naps----
Niin, Minunkin mielestä kristinuskon käyttämät metodit ovat erittäin järkiperäisiä
----naps----

Se ei vastaa tyydyttävästi mystiikan ja okkultismin nälkään. Elämän mielettömyyteen, toivottomuuteen
ja tarkoituksettomuuteen nuoret, varsinkin työttömät, saavat syvempää kokemusta heavyrockista.
Murhasta syytetyn "Greven kreivin" mukaan heidän musiikkinsa (black metal) repii sielun säpäleiksi
kuulijoilta ja siten levittää kuolemaa ja turmelusta. Viime aikoina Norjan satanistit ovat alkaneet etsiä
voimanlähteitä kansan muinaishistoriasta, viikinkien jumalista. Ruotsissa tiedotusvälineiden välittämä
kuva satanismista on aika tavalla Suomen tilanteen kaltainen. Okkultismin julkinen hyväksyttävyys on
ilmeisesti keskeinen syy, miksei saatananpalvonnasta Ruotsin osalta syntynyt paljoakaan julkista
kohinaa. Avoimeksi jää kuitenkin kysymys: Mihin hiljainen hyväksyntä ajanoloon johtaa? 

----naps----
Täydelliseen dekadenssiin ja ihmisten tuhoon :) tai sitten ei
----naps---- 

Saatananpalvojista ja satanisteista on tehty erilaisia luokittelumalleja esim. julkisuuden, toiminnan
luonteen, rikollisten yhteyksien ja todisteiden mukaan. Organisaation oletetaan usein olevan
nelitasoinen: 

- Alimmalla tasolla ovat nuoret, jotka lähinnä leikittelevät saatananpalvonnalla, spiritismillä ja/tai
harrastavat heavyrockia, roolipelejä 

----naps----
Joo ja sitten kun mä kuuntelen tota Metallicaa niin mä palvon saatanaa ja ajaudun kohti huumeita ja
itsemurhaa
----naps----

- toisella tasolla ovat omaehtoiset saatananpalvojat, joista monet ovat rikollisia tai yhteydessä
saatananpalvontaa harrastaviin kultteihin, 

- kolmas taso käsittää saatananpalvontaa harjoittavien kirkkojen (The Church of Satan, The Temple of
Set) jäsenet, ja 

- korkeimmalla tasolla ovat ne saatananpalvojat, jotka ovat järjestäytyneet salaisiin
palvontaverkostoihin; niissä väitetään toimitettavan mm. lasten hyväksikäyttöä, kidnappauksia,
seksuaalirikoksia, ihmisuhreja. 

----naps----
Niinpä mutta toihan kuulostaa ihan kuin kristinuskolta: Hyvin järjestäytynyttä ja tehokasta, mikä
olisikaan tehokkaampi tapa levittää kristillistä propagandaa kuin valtion ylläpitämä laitos. Kristinuskossa
ja Saatananpalvonnassa on myös muitakin yhteisiä piirteitä mikä kuvastaa myös kristinuskon
samanlaiseksi huuhaaksi kuin saatananpalvonnankin.
----naps----

Saatananpalvonnan monitasoisuudesta ja liittymisestä erilaisiin nuorisokulttureihin aiheutuu, että ilmiötä
on vaikea tutkia ja tulkita sekä riski virhearviointeihin on suuri. 

----naps----
Ja sen kyllä huomaa 
----naps----

II. MITÄ SAATANANPALVONTA ON?

Okkultismi on oppi voimista ja ilmiöistä, joita ei voi selittää luonnonlakien mukaan. Siihen kuuluvat mm.
spiritismi ja saatananpalvonta eli satanismi. Saatana-usko edellyttää maailmankuvaa, jota hallitsee kaksi
vastakkaista voimaa; valon ja pimeyden, hyvän ja pahan välinen taistelu (dualismi). Siinä toistuvat tietyt
tunnusmerkit: saatanan kanssa solmittu liitto, verivala, julkinen sanoutuminen irti Kristuksesta, salaiset
yölliset kokoukset, yöllinen ratsastus, ehtoollisen ja krusifiksin häpäisy, seksuaaliset orgiat,
lapsenmurha ja kannibalismi jne. Keskeisiä symboleja ovat mm. välähtelevät salamat, ylösalaisin oleva
risti, ylösalaisin oleva pentagammi, Neron risti, sekasorron risti ja skarabee. Saatananpalvonnan ja
satanismin välillä tehdään ero niiden ilmenemismuotojen perusteella. 

----naps----
Ja siinä sitä taas ollaan sekoittamassa satanistia saatananpalvojiin, ja sehän on totta että kaikki satanistit
ovat kannibaaleja ja lapsenmurhaajia
----naps----

Saatananpalvontaa pidetään enemmän käytännön toimintana. Siihen liittyy perverssejä ja
kauhistuttamaan tarkoitettuja rituaaleja. Se on eräänlaista pakoa todellisuudesta sadun ja fantasian
maailmaan. Näiden harrastajat ovat enimmäkseen kypsymättömiä nuoria tai mieleltään sairaita.
Saatananpalvontaan mennään mukaan mm. heavyfestareilla tai nuorten porukoissa metsiköissä. Siellä
tapahtuu joko itsekehiteltyjen tai koviksilta lainattujen rituaalien kokeilemista ja niiden välittämistä
eteenpäin. 

----naps----
Hevyfestareillahan tunnetusti on Saatananpalvontaa:)
----naps----

Palvontarituaaleissa saatana ilmestyy, niin ainakin asia tulkitaan, ja jakaa voimaansa. Siinä saadaan tietty
"uskonnollinen" kokemus. Saatana on juutalainen ja kristillinen käsite. Saatananpalvonta on
antikristillisyyttä, jossa käytetään kristinuskosta lainattuja symboleja käänteisin merkityksin. Saatana ja
saatananpalvonta ovat kielteisesti riippuvaisia kristinuskon olemassaolosta. Kaikki satanistit eivät
kuitenkaan tätä negatiivista kytköstä kristinuskoon tunnusta. Toimintaan liittyy useimmiten rikollisuuus.
Saatananpalvonta on nuorille sosiologiselta kannalta keino kapinoida järjestäytynyttä yhteiskuntaa
vastaan. Se on vastakulttuuria, mutta monille se on ennen muuta vaihtoehto pinnalliseen, turhauttavaan
elämään ja näköalattomaan tulevaisuuteen. 

----naps----
Saatana on kristinuskon luoma ja ylläpitämä käsite jolla on yritetty pelotella ihmisiä kautta aikojen
----naps----

Satanismi on enemmän filosofiaa. Sitä harrastavat ovat iältään vanhempia. Esim. filosofisin haara
setiläisyys ei hyväksy satanismia, joka edistää pahaa ja tuhoa. Minkä kristinusko kieltää, sen satanismi
ottaa vastaan; minkä se hyväksyy, sen satanismi kieltää. Armon sijasta on vahvemman valta ja rakkaus
korvataan vihalla. Satanismi on yksi unelma ihmisen jumalallistumisesta (1.Moos.3:5). Se on korotettua
itsekkyyttä, viettien ja egon valtaa. Uskonnonvapauden nimissä ihmisellä on oikeus pahuuden syviin
nautintoihin ja tyydytyksen etsimiseen. Ihminen on maailmansa keskus. 

----naps----
Uskonvapauden nimissä suomessa ei saa tunnustaa saatanaa jumalakseen, mikä ei minun mielestäni ole
mitään uskonvapautta
----naps----

Saatana-uskossa on kysymys siitä, että ihminen projisoi oman pahuutensa satanismin
symbolijärjestelmään. Ihminen luo itse omat demoninsa, ihminen itse on oma saatanansa. Se tarjoaa
juurettomalle ihmiselle uudenlaisen kuulumisen kokemuksen, johon liittyy ajatus omasta tärkeydestä ja
voimasta vaikuttaa asioihin yhdessä toisten kanssa. Uskontotieteen dosentti Raimo Harjulan mukaan
tässä on saatana-uskon paradoksi: samalla kun se tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden purkaa patoutuneita
paineitaan se sitoo ihmisen tiukasti symbolijärjestelmäänsä kaikkine lieveilmiöineen. Protestina alkanut
huumaava vapauden kokemus muuttuu elämää tuhoavaksi orjuudeksi. 

----naps----
Ja kristinusko vapauttaa ihmisen kahleista, tuskin vaan kristinusko itse luo ihmisille kahleet ja näin ollen
orjuuttaa ihmisen oman etunsa mukaisesti
----naps----

III. KANNATTAJAT JA TOIMINTA SUOMESSA 

Suomessa saatananpalvontaan liittyvää ajatusmaailmaa ovat ruokkineet heavybandit 1970-luvulta
alkaen. Julkinen kohina syntyi kuitenkin vasta 1990-luvun alkupuolella. Alkuun olettamukset
järjestäytyneestä liikkeestä näyttivät ylimitoitetuilta. Mutta vähitellen alkoi kertyä opettajien, nuoriso- ja
sosiaalityöntekijöiden sekä poliisin välittämää tietoa saatananpalvontaa harjoittavista ryhmistä nuorten
keskuudessa. Pääkaupunkiseutu (Espoo, Helsinki, Järvenpää), etelärannikko, Satakunta, Pohjanmaa ja
Oulu sekä Tampereen alue olivat etulinjalla. Monet vanhemmat olivat peloissaan lapsistaan ja alkoivat
etsiä apua ammattiauttajilta. 

Eri puolilla maata ilmestyneet lehdet (mm. Aamulehti, Nykyposti, Etelä-Suomen Sanomat, Iltalehti)
alkoivat vuonna 1993 toistuvasti kirjoitella toinen toistaan karmeimpia juttuja mm. henkirikoksista, joista
löytyi yhteyksiä saatananpalvontaan. Alettiin toden teolla pelätä saatananpalvojien järjestäytymistä ja
levittäytymistä Suomeeen. 

KTK:n johtaja Harri Heino on kuvannut saatananpalvojien toimintaa näin: "Ryhmissä on yleensä
varttuneemmat miespuoliset johtajat, joilla on tiukka ote jengistä. Monilla heistä on rikosrekisteri ja
yhteyksiä huumekauppaan. Palvontarituaalien ohella kokouksissa onkin impattu tai käytetty huumeita ja
pillereitä. Ulkopuolisia kohtaan on käyttäydytty aggressiivisesti ja käyty mm. häiritsemässä kristittyjen
nuorten kokouksia. Mukana on ollut sekä tyttöjä että poikia, ja monet heistä ovat alkaneet pinnata
koulusta. Kokoukset ovat suljettuja ja jengiin kuulumattomille ei ole lupa kertoa niiden kulusta.
Suomalaiselle saatananpalvonnalle on kansainvälisesti katsoen luonteenomaista kaksi seikkaa:
ensinnäkin sen harjoittajat ovat Suomessa poikkeuksellisen nuoria ja toiseksi sillä on kiinteät yhteydet
rikollisuuteen ja huumeiden käyttöön." On kuitenkin pidettävä mielessä, ettei saatananpalvonta edellytä
säännönmukaisesti johtajavaltaista jengiä, että monet harrastavat sitä yksikseen ja etteivät kaikkiin
saatanapalvontaan liittyviin nuorisokulttuureihin kuulu huumeet. 

Raumalainen erityisopettaja Keijo Ahorinta on haastatellut yli 100 saatananpalvonnan kanssa
tekemisissä ollut henkilöä. Hänen mukaansa ollaan luomassa Black Magic -mafian verkostoa. Vielä siitä
ei ole kuitenkaan saatu täyttä varmuutta. Sen toiminnassa ei ole kyse vain saatananpalvonnasta ja kirkon
vastustamisesta, vaan taustaa haetaan myös kalevalaisuudesta ja muusta pakanallisesta menneisyydestä.
Helsingin Sanomat julkaisi tästä aiheesta 3.8.1996 koko sivun mittaisen jutun: "Kalevala on hevi kirja.
Suomalainen mytologia ja kansantarut uppoavat metalli-diggareihin kuin kuuma veitsi voihin."
Toimittaja Tulikukka de Fresnes oli sitä mieltä, että nämä bändit ovat löytäneet jotain uutta mielekästä
tekemisen tapaa. Hän ei selvittänyt tarkemmin yhteyksiä saatananpalvontaan. 

Järjestäytymistä tavoittelevien satanistien kerrotaan tarjonneen liittymistä mm. skinheadeille. 

----naps----
Mikä tätä kirkkoa oikein vaivaa vedetään nyt vielä skinien mukana ne mukavat pedofiilit ja vaikka
jehovantodistajatkin tähän "saatananpalvontaan" mukaan, Miksi kirkko ei voi vaivautua ottamaan
asioista selvää
----naps----

Saatanallisesta ideologiasta on tarkoitus tehdä valtaoppi. Vandalismin kohteina ovat kirkot ja
hautausmaat. Väkivaltaa käyttämällä jengin jäsenet antavat näytön kuuliaisuudestaan ryhmälle. Nuorista
riskiryhmään kuuluvat ne, jotka oma-aloitteisesti protestoivat kristillisyyttä ja yhteiskuntaa vastaan.
Myös ne nuoret, joilla on psyykkisiä ongelmia. Saatananpalvonnassa nuoria vetää puoleensa asian
outous, rituaalien salaperäisyys ja jännitys. Itsetuhoisia ajatuksia kylvetään satanic black metal
-musiikin, lehtien ja internetin välityksellä. Imppauksen, pillereiden ja huumeiden avulla nuoria yritetään
saada mukaan jengeihin, joissa jäseniä sitovat lujat säännöt. Pomoille, joille jäsenten täytyy hankkia
tuloja, ei ole niskuroimista. Se johtaa nuoret varasteluun ja muuhun rikolliseen toimintaan. Tämä
alaikäisten nuorten hyväksikäyttö onkin yksi ilmiön pahimmista puolista. Uhkaussoitoilla ym. keinoin
pyritään nuorten vanhemmatkin saamaan pelon valtaan ja vaiennetuiksi. 

Saatananpalvonnon nousu maassamme tapahtui ajankohtana, jolloin okkultismi ja magia olivat
leviämässä maailmanlaajuisesti ja jolloin kansainvälinen vuorovaikutus ylipäätään oli kasvamassa.
Samaan aikaan lama ja elämän pinnallisuus synnyttivät pessimismiä ja kaunaisuutta yhteiskuntaa
kohtaan. Hyvinvointiyhteiskunta petti lupaukset. Kasvatuksessa kyvyttömyys asettaa rajoja ja asettaa
elämän arvot tärkeysjärjestykseen johtivat nuoria neuvottomuuteen ja epävarmuuteen. Siihen toi yhden
vastauksen satanismi. Satanismi torjuu yhteiskunnan arvot ja ihanteet ja tarjoaa toisenlaista moraalia.
Satanisti muuttaa mielessään väärän oikeaksi ja pahan hyväksi. Satanistit uskovat mustan magian
keinoin saavuttavansa rahaa, rakastajia, vaikutusvaltaa ja muuta menestystä. Jotkut vallanhaluiset
pettyneet aikuiset löytävät satanismista kompensaatiomahdollisuuden. Liittoutuminen pahan kanssa
näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kovuudella ja itsekkyydellä voisi pärjätä paremmin. Pyhien
paikkojen häpäisemisellä on sallivassakin yhteiskunnassa vielä jotakin julkisuusarvoa. 

Saatananpalvonnan laajuutta Suomessa on vaikea arvioida. "Sitä on kaikkialla eikä missään!", kuten
jotkut sanovat. Yksittäisiä tapauksia voi ilmetä missä tahansa paikkakunnalla. Kuitenkin koko liike toimii
hämäräperäisenä hankkeena julkisuutta karttaen. Huhumylly pyörii sen ympärillä. Suuri osa nuorisosta
joutuu elämänsä jossain vaiheessa tekemisiin spiritismin, heavymusiikin yms. asioiden kanssa toisten
samanikäisten seurassa. Joku harrastaa sitä yksinään, useimmat jengeissä, joista suurimpiin voi kuulua
toistakin sataa jäsentä. Kuitenkin varsin vähän on niitä, jotka ovat järjestäytyneet ja pyörittävät bisnestä.
Heitä arvioidaan olevan kymmenistä muutamaan sataan. Maassamme on satanic black metal -musiikkia
esittäviä bändejä on luetteloitu yli 130. Mutta kuten edellä on todettu, niiden tarkoitusperät ovat
moninaiset. Jotkut esittävät ja toiset vain levittävät Black-metal ja Death-metal -musiikkia
tarkoitushakuisesti. Mutta kokonaisuutena ottaen kyseessä on enemmänkin yhdenlainen nuorison
alakulttuuri. 

Saatananpalvontaa on pidetty Suomessa marginaali-ilmiönä. Kuitenkin edellä mainitut arvioluvut riittävät
osoittamaan, että asiaan on suhtauduttava vakavasti. Jokaisen mukaan joutuneen nuoren ja hänen
perheensä osalta on kysymys vakavasta vaarasta, jopa suuresta tragediasta. Tällä hetkellä
saatananpalvonta on latentissa vaiheessa, josta se voi kuitenkin johonkin nuorisoliikehdintään
yhdistyessään sytyttää uuden aallon. 

IV. KIRKKO JA SAATANANPALVONTA 

Raamatun ja kirkon opin mukaan on olemassa persoonallinen paha. Saatana on langennut enkeli, joka
käyttää valtaansa ihmisiin, mutta jonka Kristus on voittanut ja joka on tuomittu ikuiseen kadotukseen.
Saatana ei ole Jumalan tasaveroinen vastavoima. Sillä ei ole itsenäistä olemassaoloa. Se ei edusta
Luojan, vaan luodun maailman pimeää puolta. Saatananpalvonta ei siis kristilliseltä kannalta ole
saatanan pahin, ainoa eikä ovelin juoni. Tässäkin mielessä saatananpalvonta on marginaali-ilmiö, mutta
se ei ole vaaraton. 

Saatananpalvonta on ilmiönä kirkon nuorisotyössä kohdattu mm. erityisnuorisotyössä, rippikoulussa ja
koulutyössä. Joitakin nuoria on onnistuttu auttamaan eroon saatananpalvontaa harrastavista jengeistä.
Ilmiötä on myös käsitelty sekä alueellisissa että koko kirkkoa koskevissa työntekijäkokouksissa.
Aiheesta on tehty juttuja työntekijälehtiin. KLK toimii uususkonnollisen aineiston kokoajana; tällä
hetkellä asiaa hoitaa projektisihteeri Pekka Hiltunen. KLK:n aloitteesta hiippakuntien uususkontosihteerit
ovat ryhtyneet tekemään kartoituksia uusien uskontojen esiintymisestä seurakuntien työntekijöiden
havaintojen perusteella. Esim. Kuopion hiippakunnan 54 seurakunnasta saadun palautteen mukaan
saatananpalvontaan liittyviä ilmiöitä oli havaittu 26 seurakunnan alueella; melko tasapuolisesti sekä
kaupunki- että maaseurakunnissa. Kaupunkien ilmiöt liittyivät mm. hautausmaiden kivien kaatamiseen,
seinämerkintöihin, esitteiden jakamiseen, nuorten käyttämiin tunnusmerkkeihin, norjalaisiin yhteyksiin,
skinheadien toimintaan ja yhteen murhaan. 

----naps----
Jos nuorella on yhteyksiä norjalaisiin tai skineihin tekeekö se hänestä muka saatananpalvojan, vaikka
norja onkin ehkä tunnetuin saatananpalvontamaa on sitä kaikkialla eikä vain norjassa,ja voisiko joku
kertoa minulle miksi skinit liitetään saatananpalvojiksi
----naps----

Maaseudulla on esiintynyt spiritismiä, seinämerkkejä, nuorten rinkejä hautausmaalla, alttarin rakentajia,
esitteiden jakoa (Metal Slaves), kirjallisuutta ja videoita, pukeutumisviitteitä, hautakivien kaatoa ja
naissurma, jolla sanotaan olleen yhteys saatananpalvontaan.

----naps---- 
Huom.SANOTAAN, "joo tuolla koulussa niin se yks niin sillä on sellaset mustat vaatteet niin se on
mun mielestä saatananpalvoja", asiaa "tutkineilla2 henkilöillä ei näytä olevan minkäänlaista koketusta
todellisuuteen koska he jopa uskovat pelkkiä huhupuheita
----naps----

Alustavat tiedot muissa hiippakunnissa tehdyistä kyselyistä ovat samansuuntaisia. Kokonaisuutena
ottaen seurakuntien työntekijöillä on melko etäinen tuntuma saatananpalvontaan. Parhaita ovat perillä
ne, jotka tekevät etsivää työtä. 

Saatananpalvonnan saamasta julkisuudesta ja herättämästä mielenkiinnosta kertoo omalla tavallaan
Kirkon AV-keskuksen vuonna 1994 Marja-Liisa Tiikosta ja hänen Minna-tyttärestään tekemä video
"Saatana kutsuu minua". Se on ylivoimasesti eniten AV-keskuksesta ostettu video; myyty n. 300 kpl. 

Tarve uuskontoja ja satanismin kaltaisia ilmiöitä käsitteleviin dialogipiireihin on mitä ilmeisin. 

JOHTOPÄÄTÖKSET 

1.

Saatananpalvonta on hämärää toimintaa, jonka ympärillä liikkuu monenlaisia huhuja. Siksi siitä on
vaikea saada luotettavaa kokonaiskuvaa. Eri ryhmien organisoitumisesta liikkeeksi ei ole saatu varmaa
tietoa. Assosiaalisina ihmisinä he tuskin pystyvätkään järjestäytymään lujaksi liikkeeksi. Lisäksi
underground-liikkeille on ominaista, ettei organisoitumista oikeastaan alkuun sallita. Se on usein vasta
toisen polven asia. Saatananpalvontaan perehtyneet näyttävät tulkitsevan merkkejä aika lailla eri tavalla
ja jopa vastakkaisiin suuntiin. Toisten mukaan liikehdintä on hiljenemään päin, toisten mukaan
kasvussa. Suojelupoliisissa nähdään saatananpalvonta nuorison yhtenä alakulttuurina, joka ei ole
valtakunnan eikä instituutioiden kannalta huolestuttava. Sitä ei johdeta tiiviisti ulkomailta eikä Suomessa
ole tunnettuja henkilöitä asian puolesta puhujina. Aate on "koukkuun" joutuneiden yksilöiden kannalta
toisenlainen ja vakava. Asian käsittelylle olisi eduksi, jos henkilökohtaisten työkokemusten ja
pintatietoon perustuvien kartoitusten lisäksi saataisiin käyttöön myös luotettavaa tutkimusta. 

2.

Tulevan vuosituhannen taite tapahtumineen tullee monella tavalla koskettamaan ja kuohuttamaan
ihmisten mieliä. On oletettavaa, että myös okkultistiset liikkeet tulevat tehostamaan toimintaansa.
Vaikkei saatananpalvonta ole mikään eskatologinen liike, sekin voi käyttää hyväkseen tätä yleistä mieliä
kiihottavaa aikaa. Ei ole pois suljettu mahdollisuus, etteikö kirkossa jouduttaisi yhä useammin
tekemisiin myös saatananpalvontaan liittyvien asioiden kanssa. Nuorison kannalta merkittävämpi vaara
ajautua ääriliikkeisiin syntynee kuitenkin silloin, jos maan asiat menevät yhä huonompaan suuntaan,
työttömyys lisääntyy sekä pahoinvointi ja turhautuminen kasvavat. 

Realistinen ja vakava suhtautuminen näihin asioihin kirkon näkökulmasta tarkoittaa mm., että 

- tilannetta seurataan valppaasti, 

- kristinuskon perusasioita opetetaan lempeästi ja jämäkästi oman identiteetin selkiyttämiseksi ja elämän
jäsentämiseksi, 

- autetaan ihmistä tunnistamaan ja kohtaamaan itsessään oleva pahuus projisoimatta sitä ulkopuolisiin
kohteisiin, 

- osoitetaan suurempaa huolenpitoa niistä, jotka ovat kadonneet saatananpalvojien mukaan. 

- pyritään ammattitaidolla hajottamaan saatananpalvontaa harrastavia ryhmiä ja auttamaan harhautuneet
nuoret niistä irti, - etsitään ja tuetaan perheitä, jotka ovat joutuneet saatananpalvonnan kanssa
vaikeuksiin. 

----naps----
Miksi saatananpalvonnan ainoa vaihtoehto on ihmisen käännyttäminen kristityksi, miksei vaikka
agnostikoksi jolloin hän saisi itse päättää uskoako vaiko eikö
----naps----

3.

Työntekijöiden taitoa havaita, luokitella ja käsitellä saatananpalvontaan liittyviä ilmiöitä on syytä
parantaa koulutuksen avulla. "Minusta tuntuu" tietotaso ja/tai suora pako hengelliseen konfrontaatioon
eivät riitä. Asiaa pidetään esillä työntekijäneuvotteluissa, jaetaan kokemuksia ja tiedotetaan alan
ammattilehdissä. KLK:lla ja hiippakunnallisilla uususkontoyhdyshenkilöillä on tärkeä tehtävä toimia
koordinaattoreina, tilanneanalyysien tekijöinä ja dialogipiirien kehittäjinä. 

4.

Kirkolla tulee olla strategia, miten saatananpalvontaan ja sen kaltaisiin ilmiöihin pystyttäisiin reagoimaan
nopeasti. Monet vauriot olisivat vältettävissä, kun nämä ilmiöt heti alkuun riisuttaisiin myyttisestä
kuorestaan. Voisiko kirkolla olla valmius asettaa poikkitieteellinen asiantuntijaryhmä tilanteen mukaan.
Entä miten yhteistyö olisi aikaansaatavissa paikallisella tasolla, koska tapahtumat ovat useimmiten
luonteeltaan paikallisia ja siten syntyneet ongelmat vain siellä ratkaistavia. Useimmiten näissä
selvitystehtävissä tarvitaan seurakunnan, koulun, poliisin, terveydenhuollon, tiedotuksen jne.
asiantuntemusta. Esim. saatananpalvonnasta nuorisokysymyksiin perehtynyt poliisi on yksi parhaista
tietolähteistä. Asia palautuu viime kädessä johtamiseen. Kenen on toimittava silloin, kun nousee esiin
ongelma, joka sivuaa monia toimialoja, mutta ei itsestään selvästi kuulu kenellekään. 

----naps----
Eli kirkko ei halua saatananpalvontaa murtamaan sen monopoli asemaa suomen johtavana uskontona
----naps----

5.

Kirkon niin opetuksessa kuin käsikirjatyössä ovat abrenuntiaatioon ja eksorkismiin liittyvät asiat
painuneet ajan saatossa taka-alalle. Saatananpalvonnan nousu aikanamme kertoo ihmistä syvältä
koskettavista sekä pimeiden että hyvien asioiden merkityksestä ja vaikutuksesta; spiriteetin, mysteerin ja
rituaalien nälästä. Järkiperäinen humanismi ei riitä avuksi saatananpalvontaan ja sen tapaisiin liikkeisiin
ajautuneille ihmisille. Tästäkin syystä kirkon on toiminnassaan luotettava sen omimpiin "aseisiin": Pyhän
Jumalan läsnäoloon sanassa ja sakramenteissa; hiljaisuuden viljelyyn ja rukouksen voimaan sekä koko
ajan valvottava ja taisteltava - erityisesti vaikeuksiin joutuneiden rinnalla - yhteiskunnallisen
oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvoisen elämän toteutumiseksi. 

LÄHTEET 

Arlebrand, Håkan, Aura, karma, kabbala... Kirjaneliö 1994, 110-116. 

Harjula, Raimo, Satanismi. Vastakulttuuri, joka käyttää hyväkseen uskontoa. Kotimaa 6/1995, 30-31. 

Heino, Harri, Saatananpalvonta ja nuoriso - kenen toimintaa, kenen projektiota? Nuorisotutkimus
3/1993, 10-15. 

Räikkönen, Maija, Uususkontoraportti. Seurakuntien työntekijöiden kokemuksia uusien uskontojen
esiintymisestä paikkakunnillaan. Kuopion hiippakunta. Moniste 1995. 

Saatana, Lucifer... FFF. Saatanalla on monta nimeä - saatananpalvonnalla monet kasvot. Uskontojen
Uhrien Tuki ry.:n brosyyri. 

Kirjallisuutta. 

Lehtikirjoituksia. 

Internet-sivuja.
Suomen ev.lut kirkko.Satanismista & saatananpalvonnasta (Pekka Hiltunen)

Puhelinhaastattelut: 

Erityisopettaja Keijo Ahovirta, Rauma; toimittaja Tulikukka de Fresnes, HS, Helsinki; johtaja Harri
Heino, KTK, Pori; pastori Merja Hermonen, Raisio; projektisihteeri Pekka Hiltunen, KLK, Helsinki;
ylitarkastaja Heikki Maijanen, SUPO, Helsinki; toiminnanjohtaja Terttu Maljanen, Uskonnon uhrit ry,
Ylöjärvi; erityisnuorisotyönohjaaja Arto Sahamies, Kouvola; 

----naps----
Ja tähän loppuun haluaisin vielä sanoa että ottakaa kantaa ja lähettäkää minulle kommentteja
kommenteistani osoitteeseen waaza@hotmail.com ja muistakaa "sinulla on aivot, käytä niitä" 
----naps----