Petteriläisten kesäretki 2004

 

Petteriläisten suku ja kulttuuriyhdistyksen kesäretki suuntautui Isien kulkeman reitin suuntaan. Reittimme alkoi Teuvan kirkon pihasta, jossa väki kokoontui, Urpolan miellyttävään bussiin, kaikki osallistujat saapuivat ajoissa, ja matka alkoi tarkalleen kello yhdeksän. Ensimmäinen kohde oli Virsilaulajan Simo Korpelan mökki, Horon tien varressa, tutustuimme ensin mökkiin ja sitten sen ympäristöön, samalla kertasimme tietämyksemme virsilaulajasta ja hänen elämästään.

 

Jatkoimme Övermarkin ja Korsnäsin kautta Sinistä tietä Moikipään ja Maalahden kautta Laihian Tuovilaan, jossa pysähdyimme maiseman seurannan jälkeen tutustumaan vanhaan kaksi aukkoiseen kivisiltaan. Silta on sikäli merkittävä suvun kannalta, että vanhaan aikaan Petteri Rönnlun kuljetti Karijokelaisten isäntien avustuksella, joita saattoi olla neljä viisi hevosineen kuljettamassa lankkukuormia Vaasaan. Tämän sillan rakentamiseen on sillan kupeessa olleen tiedon mukaan osallistunut myös Lapväärtin kunta (johon Karijoki aikaisemmin kuului). Niinpä tämän sillan kautta on myös kantaisämme kuormineen mahdollisesti kulkenut Laihian jokea ylittäessään. Helsingbyn/Tuovilan kohdalla.

 

Merikaarrossa saimme oppaan joka selvitti Vähänkyrön historiaa ja sen suurmiehiä mm Falanteri eli Wasasjärna ja miten hänen toimintansa vaikutti kehitykseen. Tietenkin mainittiin tärkeimmät teollisuuden haarat, ristikkotehdasta tai Kyröjoen siltoja tai saaria unohtamatta.

 

Fyrrykyröö tuli vielä selvemmäksi, kun saimme astua pläkkyrimuseoon. Mestari (Pentti Tuominen) itse kertoi n. 300-vuotisesta historiasta ja näytti kädestä pitäen korttelin teon, joka oli se pienempi malli n. 2.5 dl, oikea kortteli on 3.7 dl. Salsyra ja mitä ihmeellisimmät koneen nimet tuli mainituiksi. Mestarin sanaa ei voi epäillä, ette pläkki (puhtaalla tinalla pinnoitettu pelti) ole ollut merkittävä työllistäjä pitäjässä, ainakin sata pläkkyria mainitaan pitäjässä olleen.

 

Matka jatkui ja saavuimme Isoon Kyröön ja tietenkin asetuimme kivikirkon kupeeseen, koska aurinko lämmitti mukavasti, teimme pienen piknikkireissun Kyröjoen rantaan kahvikupposen ja pumpernikkelin kera. Joki vaikutti todella leveältä tällä kohdin. Kuin sattumalta alueella oli myös museo jossa vanha Forsson ja Wikström kiinnitti miespuolisten muistojen maailmaan.

Tietenkin kirkon sisällä olleet maalaukselliset seinät ja erikoisuudet jäivät mieleen. Vielä kun hääpukuisia hääri ulkona vanhamallisen Oaklandin ympärillä (koppafoortin mallinen).

 

Ei mutta, kiirehtää täytyi, oli ehdittävä vielä  Orisberg'in kartanoon syömään maukkaita ruokia. Lyhyen kartanon historian kuvauksen jälkeen tutustuimme sen kirkkopuutarhaan, mutta emme voineet mennä itse pyhättöön koska hautaus vanhalle kartanon työntekijälle oli meneillään. Kaunis kirkkopuutarha rakennuksineen ympäristössä ja tekojärven suuruus ja paviljonki niemessä kertoi kyllä omaa kieltään 5000ha metsän ja 200 ha peltoalan kartanon vaikutuksesta. Jonka synty ulottuu Ruotsinvallan aikaiseen järvimalmin tuotantoon ja jalostamiseen maataloustyökaluiksi.

 

puheenjohtaja

 

 

Petteriläisretki suvun juurilla 30.7.2005

 

 

Teuvan kirkko,-Kauhajoki kirkko- Päntäne, Mäenpää – Kariluoma, Järvistö -Rajamäenkylä  - Möykky, Kyllikki Saaren suohauta, Isojoki, kirkko, hautausmaa, Lauhansarvi, Lauhala, Halmes –– Nummijärvi, – Kauhajoki.

 

Aamusta liikkeellä matkareitti seurasi oheista paikkakuntalistaa ottaen matkustajia Teuvan ja Kauhajoen kirkkojen kohdilta. Päivä suosi taas matkaajia auringon paistaen kirkkaalta taivaalta ja lämmittäen matkaajia niin, että lukuisat ulkoilukohteet olivat miellyttäviä ja samalla virkistäviä kävelyn kera.

 

Ensimmäinen pysähdys oli Päntäneellä asuvien Petteriläisten tapaaminen. Tutustuimme nyt jo kolmannessa polvessa asuvien Mäenpään perheen tilaan. Perhe oli muuttanut paikkakunnalle 1930.Pihapiirin lutti kiinnosti kaikkia ja samoin nähdyt Ameriikan kuvat Massachuse Wudsestr kaupungista, sekä tietenkin historialliset esineet ja työkalut. Tuntuu aina hyvältä kun näkee historian ja nykypäivän kohtaamista, jota lutti erinomaisesti edusti.

 

Seuraavana oli Kariluoman kylä, jossa tietenkin ihailimme maisemia, mutta saimme pysähtyä Rankaviita nimiseen tilaan ja saimme ystävällisen vastaan oton ja koska päivä  oli jo ehtinyt keskustelujen ja ajatusten vaihdon lomassa joimme päiväkahvit talon terassilla. Pysähdyksen syy oli, että Petteriläisten Järvistön haara oli asunut alkujaan tällä paikalla, nykyisen suvunvanhimman synnyinkoti. Osa rakennuskannastakin oli vielä tuttua. Paikasta oli myös vanhaa kuvamateriaalia jota tutkimme.

 

Seuraava kohteemme olikin Kyllikki Saaren suohauta joka on Isojoelle matkaavan ohittamaton paikka. Monella mukana olijasta kumpusi mieleen muistoja niistä ajoista ja millä tavoin ihmiset tähän traagiseen tapahtumaan reagoivat. Myös kirkkoon, ja hautausmaahan tutustuessamme vierailimme Kyllikin viimeisellä leposijalla ja muistokiven kuva oli mieleenpainuva. Kaunis, hyvin hoidettu hautausmaa. Tietommekin lisääntyi kirkosta, jonka kerrotaan olevan Engelin suunnittelemaan, joka on malliltaan Kurikan kirkon kaltainen.

 

Nyt olikin ehditty jo puolipäivään ja saavuimme Lauhansarveen, jossa meille oli tarjolla seisova pöytä runsain antimin, maukasta oli. Kuulimme kertomuksia koulusta jossa osa Petteriläisistäkin on käynyt koulunsa. Myös suvunvanhin on tehnyt pitkän päivätyön samassa koulussa hoitaen kodin ja karjan lisäksi siellä keittäjän talonmiehen ja siivoojan virat. Koulu on nykyisin kuten niin usein muussa käytössä, mm hiihtäjä kuuluisuuden Arto Koiviston museona ja palkintokokoelman esittelypaikkana.

Samassa yhteydessä on vielä Sahtikurssitusta. Ja tietenkin sitten laitteistot sahdin valmistamiseen. Myös kirjallisuutta ja historiaa asiaan kuuluvasti oli esillä. Näihinkin tiloihin ryhmällä oli mahdollisuus tutustua.

 

Seuraavaksi olikin Kivijata, jota me Teuvalaiset kutsumme kivipelloksi. Mahtava luonnon oikku, tosiaan. Kolmionmuotoisi hiekkakiviä sormijäkälällä koristeltuna oli melkoinen röykkiö kasautunut nauhamaiseen muotoon rinteeseen. Jatkoimme matkaa Lauhavuoren laelle ja päädyimme tietenkin uuden näköalatorniin huipulle. Kuitenkin kaikki 125 askelmaa oli ensin astuttava ylöspäin. Kauas näkyi voisi lyhyesti sanoa.

 

 

 

 

Nyt siirryimme vielä yhden sukuhaaran kodin pihamaalle. Idyllinen hyvin hoidettu Lauhalan pihapiiri. Ensimmäinen yllättävä asian oli Kookas tammi pihan kaunistuksena, se ei ole tällä leveysasteella kovin helposti eloonjäävä puu. Lehmuksiakin pihapiirissä oli. Molemmat asia kuvaavat, että paikka on lämmin luonnon puolesta. Perheen kertomana kuulimme, että rakennuskanta on vuoden 1934 paikkeilla tehtyä.

 

Nyt olimme matkammekin suhteen lakipisteessä ja käännyimme takaisin ja Nummijärveä kohden siellä lisää historiaa käydessämme tutustumassa huvilaan. Huvila, on ehkä väärä sana, rakennuksia oli niin monta ja niin erikoisia, että voisi sanoa huvilakampus tai kokoelma niin olivat historialliset aitat ja lutti sijoitettu pihapiiriin. Olimme oikeastaan sanattomia miten kaikki niin taidokkaasti ja uutta ja vanhaa yhdistäen saatu asuttaviksi.

 

Niin kuin aina hyvät asiat päättyvät ikään kuin kesken, mutta hyvä mieli meille tuli. Oppaamme jaksoi edelleen vielä loppumakastakin antaa tietoa paikkakuntien nähtävyyksistä ja taloudellisesta toiminnasta. Saimme monta faktatietoa ja muistiin merkittävää asia, mutta tilanpuutteen vuoksi ei kaikkea voi kirjata.

 

Petteriläiset Porissa 22.7.2006

 

 

Kesäretkestä on jo oikeastaan tullut perinne, sillä se tehtiin jo kolmannen kerran, tällä kertaa Poriin Jazz Kaupunkiin, kauniin sään vallitessa. Urpolan bussi huristeli Teuvan kirkolta, Myrkyn kautta rantatielle, väliltä noukkien petteriläisiä.

 

Retken tarkoitus on tietenkin lisätä yhteenkuuluvuutta, mutta siihen kuuluu aina jokin teema. Nyt aiheena oli energia. Niinpä tutustuimme Olkiluotoon, ydinvoiman tuotantoon. Saimme hyvän vastaanoton ja tietenkin aloitimme pullakahvilla. Lukuisa joukko kysymyksiä ja vastauksia esitettiin sen kahden tunnin esitelmän aikana, jonka kuuntelimme auditoriossa. Säteily, joka aina on tuntunut siltä vaikeimmalta asialta, hallittiin laitoksessa, uraanisauvojen siirtelyssä, pitämällä ympärillä vanhintaan 2m vettä, se riittää säteilyn tukahduttamiseksi.

 

Erityinen paino tuli jätteen sijoituksen osalle, millaisiin olosuhteisiin se jätetään kallioperään, aina 520 m asti. Esitelmä ja animaatiovideo antoivat kyllä uskottavan tuntuisen kuvan jätteen asiallisesta sijoittamisesta. Sen säteilynkään ei pitäisi olla kuin luonnon uraanin tasolla, kun se varastoidaan, kupariseen n. 7tn ja 10000 € maksaviin kapseleihin, esittelijän mukaan.  Itse varastointi suunnitelma jatkui aina 2100-luvulle saakka.. Tietenkin muukin turvallisuuteen liittyvä tuli korostetun selvästi esille., mm lentokoneen törmäys tilanteessa kuoressa on useita eri suojausratkaisuja.

 

Esittelyn lopuksi tutustuimme näyttelyyn, joka mielestäni oli vielä parempi anniltaan tällaisille noviiseille, jotka korkeampaa teknologiaa harvemmin tutustuu. Luulisin, että koululaisten ja opiskelijain kannattaisi näyttelyyn tutustua, varsinkin kun TVO panosti tähän informointiin, kesäviikkojen aikana, kävijöitä oli ollut jo tuhansia.

 

Retki jatkui vielä Yyterin rantaan ja siellä nautimme maittavan lounaankin sopuhintaan. Myös tuulipuisto käytiin kurkkaamassa, jossa mahtava kolmilapaiset tuulimyllyt jauhoivat sähköä omalla verkkaisella rytmillään.

 

Ennen paluumatkaa rauhoitimme mieltämme vierailemalla metsähautausmaalla katsellen leposijoja. Ne puhuttelivat meitä erityisesti, Ollimmehan juuri edellisenä päivänä jättäneet jäähyväiset suvunvanhimmallemme. Iloa tunsimme siitä, että kuitenkin uusi petteriläinenkin oli syntymässä sukuun, tyttö ja 5 kg 52 cm.

 

puheenjohtaja

 

 

 

Petteriläiset historiaan tutustumassa Karijoella 28.7.07

 

 

Sateinen heinäkuu teki loppuaan, mutta Petterilaiset ilmestyivät kokoukseensa Karijoen Prosintaloon. Vuodesta 1994 on suvun juuria, historiaa ja kulttuuriantia elvytetty. Suvun kannalta hyviä uutisia oli montakin, mutta tärkeimpinä varmaan avioitumiset ja syntyneet lapset. Merkillepantavaa myös nuorten ja lasten osallistuminen kokoukseen, koska sillä on aina kauaskantoiset vaikutukset.

 

Aloitimme jo perinteeksi käyneellä esittelyillä, tulokahvin kera, jonka Karijoki-seuran pitokokit oli meille valmistanut, samoin myös maukkaan ruoan.

 

Samassa yhteydessä saimme kuulla myös perusteellisen selvityksen Prosintalon historiasta sivuten aina kirkon teosta Karijoella. Talon kuulumisesta paikalliselle poliisille, sekä syyn miksi suku luopui talosta, ja missä kunnossa siitä alettiin tehdä toimivaa karijokelaisten juhlien pitopaikkaa. Hatunnosto asiaa eteenpäinvienneille, tuulistakin oli ollut.

Varsinainen sukukokous hoitui ikään kuin huomaamatta musiikkiesityksen, josta huolehti Teuvalainen Niko Harjuketo hanurillaan virtuoosimaisesti, sekä Pelastusarmeijan upseerin Maija Kyntäjän pitämä puheen lomassa.

Puheenjohtajan tehtävänä oli selvittää sukututkimuksen nykytilaa ja millaisia teknisiä apuvälineitä siihen on saatavissa. Hyvää apua oli saatu Seinäjokelaiselta Suomen parhaalta ATK-palvelu luhtasaarelta. Saimme mm demo esitysversion, jolla voi harjoitella tietokoneella suvun kirjaamista. Tarkemmin siihen voi tutustua osoitteessa www.sukujutut.fi.

 

Huipennus lähestyi kun kävimme katsomassa Karijoen tällä hetkellä kuuminta puheen aihetta valtakunnassa, Susiluolaa. Ihmetyksemme kohdistui erityisesti vaakasuoraan hiidenkirnuun, joka oli luolan seinässä. Moni yritti sitä kiveä ottaa sieltä pois onnistumatta. Kaikki me tunnistimme sileän pinnan kallion sisässä, on sen täytynyt sillä liikkua kauan.

Itse luolaan, ei tutkimuksen ollessa vireillä, pääse, mutta helppo oli havainnoida luolaa verkkoaidan ulkopuolelta. Esittelijän mukaan luola on todella ollut ”ihmisen” asuinsijana n. 70000 -100000 vuotta sitten. Karijokelaisia ei tuntunut häiritsevän koulukuntien väliset näkemyserot. He kuittaavat sen ” joku saa kunnian löydöstä ja kaikki eivät halua sitä antaa”.

 

Puheenjohtaja