Teuvalainen Matkalla keskieuroopassa

Teuvalainen Matkalla Keski-Euroopassa

Lähdimme kokkolasta 19.6.04 5.45 ja Kruunupyystä kone 6.25 lennolla Helsinkiin, josta lento jatkui Varsovaan ja jonne paikallista aikaa saavuttiin 9,25.

Tavoitteemme oli Krakova ja aioimme matkata sinne junalla tai bussilla, mutta kun oli tavaroita ja seurueessa sillä hetkellä neljä jäsentä, Karoliina, Jacob ja Sofia ja tietenkin minä, niin useita taksinkuljettajia näki meissä mahdollisuutensa ja tarjosi taksipalvelua. Toinen taksiyrittäjä onnistui ylipuhumaan meidät 600 zl hinnasta kuljettamaan Krakovaan. Rattilukot auki ja niin lähdettiin matkaan tietenkin kaasun voimalla.

Karakovassa oli asuntomme paikallisen opettajaopiston hotelli ja sen huoneet, jotka jo on tullut tutuiksi aikaisemmilta Puolan reissuilta, joita on kertynyt viisi kappaletta. Yöpyminen hotellissa oli 80 zl. Seuraavana päivänä 20.6 matka jatkui Ivonitz kaupunkiin ja tässäkin oli onnea, koska yhteisen tuttumme poika innostui tarjoamaan kuljetus palvelua ja 150 zl hinnasta ajoi autollaan meidät tämän runsaan 200 km matkan.

Siispä 21.6.04, joka sattui olemaan nimipäiväni ja samalla se on vuoden pisin päivä. Vierailimme Krosnossa noin 50000 hengen kaupungissa, jossa on melko hyvä palvelutaso ja hinnat. Siellä on myös erittäin laaja torimyynti paikka. Mutta tärkein ostos oli matkatoimistosta saatu ITALIAN nopealähtö, joka irtosi 999 zl /hlö otimme sen, kun parissa matkatoimistossa oli käyty, osoittautui se edullisimmaksi.

22.6.04 Olimme Ivonitzin palveluiden varassa, mutta koska se on 400 vuoden ikäinen kylpyläkaupunki, niin sen alueen palveluita riittää. Niinpä menin hierojalle tietenkin. Samalla kävin parturissa, joka sekin meikäläiseen hintatasoon oli halpaa. 23.6.04 Ivoniz kaupungista lähdettiin Krakovaan bussilla aamulla kello 4.45. Oli oikeastaan sattuma, että bussi lähti asuntomme läheisyydestä, mutta bussiyrittäjä sattui asumaan siinä ja bussihallit siinä vieressä muuten olisi pitänyt mennä Krosnoon, josta sitten virallisesti bussi lähti.

Krakovasta parin tunnin odotuksen jälkeen juna lähti kohtauspaikkaan Katowitseen, josta matka jatkui Tchekin ja Itävallan kautta Italiaan.

Tzekki maa

Heinää oli seivästetty niin Tzekin maalla, niin kuin Puolassakin, mutta huonolta se näytti märkää ja melko pahoin ruskettunutta ja osin jäänyt maahan mätänemään. Tzekissä oli vielä omituiset henkselit laitettu seipäille ja seipään päähän laitettu ½ neliön muovilappu päähän. Ilmeisenä tarkoituksena estää seipään kastuminen ja henkselit pitivät muovilätyskän seipään päässä,

Yleiskuvana Tzekistä oli, että peltoalat ovat melko isoja varsinkin Puolalaisiin aloihin verrattuna eli saattoivat myös olla salaojitettuja alueita. Ohra on jo vaaleaa (23.6) tähän aikaan ts. alkaa tuleentumisvaihe, mutta vihreä on vielä voitolla. Maissi oli noin 20-30cm pitkää, sellaiseksi kasvin olen tunnistavinani. Vehnä tekee tähkää parhaillaan, eikä vielä vaalenemisen merkkejä näkynyt. Kauraa oli erittäin laajoja alueita. Maaston tasaisuutta ihmettelin, kuvitelmissani oletin olevan vuoristoista, mutta oikea termi olisi kumpuilevaa ja mäkistä maastoa.

Muistan taas kännykkäni ja lähetän viestin reaaliajassa kun eletään: ”Heippa taas! 6h ajettu. Tshekin maalla, vain minun passi kiinnosti tullia. Kesä täällä vuoristossa on melko pitkällä, ohra valkenee. Kauraa kylvössä isohkoja aloja, maissia. Rypsi kukkii. Pari peuraa näin. Uudehkoa autokantaa. Viljelyalat isoja verrattuna Puolaan, melko tasaistakin kuitenkin. Aurinko laskee pian vaikka kello on 20.43 ja 23.6.04 BRNO kaupunki on lähellä.

Itävalta

Jonne saavuimme, oli jo yön tunteja eli pimeähkö, mutta se johtui pilvisyydestä. Ukkoskuurokin salamoineen tuli juuri rajan tuntumassa, joten havainnoiminen vaikeutui. Lisäksi väsymys painoi jo matkaajaa, että bussin ikkunasta seuraaminen alkoi olla vaikeaa. Maasto oli kuitenkin muuttunut vuoristoiseksi. Nukahdin. Havahduin aamuhämärissä sumuiseen maisemaan olimme edelleen Itävallan puolella Alppien seassa. Pilvet roikkuivat samalla korkeudella kuin mekin ja vuoren huiput siinsivät valkenevassa aamuhämärässä. Vaikka aurinko oli nousemaisillaan, se ei erottunut sumun läpi. Maisema teki kuitenkin vaikutuksen kauneudellaan. Vielä painui matkaajan silmä umpeen tiellä E55 kellon ollessa viiden ja neljän välillä

Italia

Kun heräsin kehoni kivistyksiin, oli bussi edennyt jo Italiaan kymmeniä kilometrejä rajalta. Lähetin viestin herättyäni ”Mamamia! Makaronipuita on kaikkialla, ja miehiä poraamassa niihin reikiä. Ei ihan, mutta sateisen yön ja vuoriston jälkeen, jossa pilvet roikkuivat silmien korkeudella, on takana. Aamusumu ja ohravainiot jo puitavan näköisiä. Tiet vaan paranee. Aamukahville pian. 24.6.04 klo 7.30.”

Italiassa kuumuus iski vasten kasvoja, astuessamme ilmastoidusta bussista, lämpö lähenteli 30 celsiusta. Jatkamme taas ja tietenkin seuraan maanviljelijän silmällä, milloin se puintihavainto tulee. Lähestytään Po-joen laaksoa ja tasaista on kuin pohjanmaalla, jopa kuivuuden merkkejä havaittavissa. Niinpä, Pologni oli paikan nimi, siinä oli ohraa jo puitu ja päivä on 24.6.04. Ajamme tietä A13 ja itse Po-joki ylittyi 24.6.2004 kello 9.30. Se oli vain vilaus bussin ikkunasta, se ei ole kohteemme. Pysähdyimme ja ensimmäinen ostos on tehty, paperinenäliinoja, hien pyyhkimiseen.

Mutaa miksi seuralaiseni, Puolalaiset käyttävät Italiasta niin kummallista nimeä, josta Paavikin on esittänyt toivomuksensa, että käytettäisiin kansainvälistä nimeä eikä, Wuoche, sen puolankielistä nimeä. Tämä olikin oiva hyppy päästä historiaan käsiksi, jota bussissa esitettiin oppaan toimesta. Tämä puolankielinen nimitys tulee sanasta ”karvapää” ja se on saanut alkunsa siihen aikaan, kun Puolan eliitti, eli kuninkaalliset, olivat kaikki kaljupäisiä Puolassa, ja kun Italian kuninkaat ja keisarit vierailivat Puolankin hoveissa, alettiin heitä kutsua pitkätukiksi, koska eivät noudattaneet puolan eliitin tapoja. Näistä ajoista on sitten nimitys jäänyt Puolan kieleen.

Italian pinta-alasta 80 % on vuoristoa. Etelässä on kuuluisia nähtävyyksiä Vesuvius ja Etna. Välimeren ilmasto on +7 celsiusta keskilämmöltään. Jos talvella on -2 celsiusta pakkasta, se on jo hirveää Italialaisille. Seurauksena on mm, että kouluja suljetaan kylmyyden pelossa. Keskiarvo kesässä on lämpötila 25 celsiusta. Italialaiset pitävät lämpimästä ja ihmekö tuo.

Italia itsenäistyi tai oikeammin yhdistyi, eri kuningaskunnat 1861. Tämä ei kuitenkaan ole vielä täydellisesti sopeuttanut Italialaisia yhteisöllisyyteen. Tämä näkyy mm 16-eri lääninä ja murteena sen lisäksi kaikilla oma keittiö kulttuuri, eli ruokatottumukset.

Elintasossa on eroa pohjoisen eduksi ja palkkauskin parempi. Italialaiselle perhe on tärkeä ja päätökset tehdään yhdessä. Perhe on patriarkaalinen (mies keskeinen), ja katolisuus hallitseva enemmistö. Nuoret ovat kuitenkin skeptisempiä perinteisiin. Italialaisen elämäntapa on rento kutsut ja vierailut tavallisia ja ystäviä kutsutaan ja juhlitaan pienistäkin syistä. Jokaisessa kylässä on tietenkin oma pyhimys, joka antaa juhlan aiheen. Etusija on hyvällä ruualla ja jo leipä on moninainen valikoimaltaan, sen lisäksi tuoreet raaka-aineet on sääntö. Italialainen on myös turhamainen kampaus ja puku juhlaan aina. Oma lukunsa on Italialainen muoti.

Venetsiaan emme päässeet, mutta sen historia ulottuu aina 500 vuotta ennen Kristusta olevaan aikaan ja on perustettu saarelle, ja oli merenkulkukaupunki aina 1000-luvulle saakka. Venetsiasta alkoi renessanssin aika n. 1500–1600 luvuilla.

Poloniasta (Po-joki alue) kerrottiin sen kuuluneen 300 vuotta Vatikaaniin. Väestöä n. 400000. Alue tuli kuuluisaksi toisessa maailman sodassa, suurista taisteluistaan vuonna 1945. Kuriositeettina mainittiin, että niihin taisteluihin osallistuivat Puolalaiset merkittävällä panoksellaan (asia selvisi myöhemmin miten).

Täällä vasta on saatu kunnon heinää Isojakin paaleja (pyöröpaaleja) tehty Polognan kohdalla. Muualla se oli aina veden pilaamaa Puolasta tänne saakka, kuten aikaisemmin kerroin.

Matka jatkui edelleen, tienumeroita oli mm. E55, A10/A23,A4/A13,A1/E35 ja puolen päivän aikaan alkoi Po-joen alue jäädä taakse ja maasto muuttui vuoristoiseksi taas. Tunneleita alkoi olla tuhkatiheään. Tieosuudella Padova-Bologna-Firentse oli kaksi kaistaa eteenpäin. Matka joutui kun vastaan tulijoita ei ollut. Pysähdymme pieneen kaupunkiin, jossa meille on varattu hotelli majoitus. Matkaa Roomaan on 140 km. On jo iltapäivä pitkällä lähetän viesti ”Hei! Po-joen alue oli tasaista kuin Pohjanmaa, muuten riittää mäkeä, 80 % Italiasta on vuoristoa. Firenze (florensia sanoivat Puolalaiset) ohitettu 140 km Roomaan. Nyt olen pikku hotellissa”

Hotellin nimi tarkalleen oli Chianciano Terme.

Kävely kaupungilla paljasti muutamia seikkoja, jotka olivat lämpimän sään lisäksi miellyttäviä havaita. Vanhakaupungin osa oli säilytetty, jonne päästiin pitkähkön sillan ylitettyämme. Kävely muistutti keskiaikaisen elämän muodon tarpeet kaupungissa. Kadut kapeita ja maasto kumpuilevaa jopa jyrkkää ja mutkaista ja kaaria, jopa epäilin, että eksyy katakombiin. Sattumalta sinne oli vielä järjestetty maastopyöräily kilpailu ja osanottajat huohottaen ohittivat meitä. Tietenkin oli nauhoin suljettu osia ja ohjaajia vaarallisemmissa paikoissa opastamassa pyöräilijöitä ja muita asukkaita oikeaan suuntaan. Tietenkin kortteja täytyi täältä ostaa ja lähettää nyt sen saivat Tädit ja eno sekä äiti.

Palatessa vanhasta kaupunginosasta, kuului niin haikeaa laulua ja tangoa, mutta portilla nousi käsi pystyyn, ei sisäänpääsyä ja maksoikin 5 €, mutta kiersimme aluetta ja huomasimme että siellä oli takaportti auki ja niin.. Laulajia oli kaksi nainen ja mies duona ja tanssilattia miltei tyhjä vai todella arvokkaan näköinen herra ja rouva tanssivat musiikin tahdissa. Siinä se näkyi, hyvin pukeutuneet Italialaiset, kuten juhlaan kuuluu, muistin oppaan sanat. Itsellä oli mustat verkkarit, ja T-paita.

Mutta tanssilattia oli sangen hyvä, joten en kauaa antanut asian häiritä.

Paluuta hotelliin yöilmassa reunusti kukat ja voi sitä kukkameden tuoksua ilmassa, sen tunnisti vahvana, hunajaisena. Vielä puolikuukin kumotti taivaalla ja loi oman tunnelmansa Italian yöhön nii’in kello oli yli yhden yöllä jo. Väkeä oli kuitenkin kaduilla kävelemässä, niin nuorta kuin vanhaakin. Moottoripyöriä ja autoja oli joka puolella. Liikenne onnettomuuskin oli paviljonkiin vieressä sattunut, kaksi moottoripyörää yhteen ja ambulanssiin nostettiin loukkaantuneita.

Pitkin uudemman kaupunginosan katuja katsellessa, vaikutti siistiltä, siellä ei näkynyt kratffittejakaan seinissä.

25.6.04 aamu valkeni ja hotellissa söimme aamiaista.

Jo 10.00 meidän oli oltava viinitilalla, jossa oli tarjolla maistiaisia ja tietenkin erilaisia leipiä, joka todistivat oppaan kertomuksen. Leivällä oli makkarat ja juustot, tietenkin. Maistiaisten tarkoituksena, ilmeisemmin, oli myös saada myytyä tilan tuotteita, ei siinä mitään, niin se on kaikkialla ollut ensin serveerausta, ja sitten toivotaan syntyvän kauppoja.

Niinpä CIANTI.

- viinit vaihtoivat omistajaa, olivat pakattuja yksin tai kaksin pullon paketteihin, ja koska kolmenpullon paketti maksoi 11 € euroa otin sen, jossa sitten oli 0,75 l pulloja. Itse viinikellari muistutti samoja käymis- ja selkeytysprosesseja, joihin itsekin olen tutustunut kun olen valmistanut sahti, joten asia tuntui jotenkin tutulta. Ympäristö kuitenkin poikkesi, koska se oli alkuperäisenä 1400-luvun ympäristönä, joka antoi aivan oman kulttuurillisen vivahteen.

Kun viinit oli ostettu ja tutkittu, jatkui bussissa historian kertaus. Jossa tulkki kertoi Toskan alueen olevan Italian kielen perustana. Samalla se kerrotaan olevan kulttuurin kehto. Josta ”Dolse vita ” sanonta on lähtöisin (Sweet life).

Alueen kulttuuri kuuluisuuksia ovat mm. Dante (kirjailija) ja Petrarca (filosofi). Samalla tuli selväksi paikallisen kielen nimitys ROMA, joka takaperin lukien onkin paljon puhuva AMOR.

Kun lähestyttiin Roomaa, tuntui, että seutu on selvästi kuivanlaista, ja viljakasveja seurasin aktiivisesti, ohra todella tuleentunut pitkälle, ja kuivaa puitavaksi. Osittain vehnäkin näytti valmiilta korjattavaksi. Mutta maissin arvioin jo kärsivän alueella kuivuudesta, se oli selvästi alamittaisempaa, kuin pohjoisempana olin kasvustoja nähnyt. Näyttää siltä, että Rooman kohdalla alkaa Italia jakaantua selvästi etelän kuivuudesta kärsivään osaan, ja pohjoisen riittävään kosteuteen. Tosin sadettakin on ollut, koska osa ohrasta on kuitenkin, n.30 %, laossa. AI/E35 tietä bussimme kulkee ja kuivan heinän pöyhintää näkyi paikoin.

Rekkaliikenteen määrään olen alkanut kiinnittää huomiotani, niitä on todella paljon liikenteessä. Täällä ei ilmeisesti tunneta lainkaan juhannusta, vaikka on juhannuspäivä. Ihmiset ovat täysin arkisissa touhuissaan. Tienvarsia seuratessani, toinen harmillinen asia kiinnittää huomioni hukkakaura, joka reunustaa teitä ja peltoja, kaikkialla. Myös villiohran, jota se mielestäni on, näkyy siellä täällä.

Tämän päivän lämpö tuntuu todella kovalta, koska on aurinko lähes päälaella, keskikesä kun on, ja 30 celsiusta. Parasta oli laittautua varjoon, kun se oli mahdollista.

Pistäydyimme torilla viinikaupungissa ja ostin Sortsit ja t-paidan hintaan 6€.. Näissä keleissä osaa antaa arvoa ilmastoiduille busseille ja sisävessalle siinä.

Yksikerroksisen bussimme palveluista mainittakoon, että siinä oli ilmeisesti kuskien oma palvelupiste, ja myynnissä kahvi(kawa) ja Tee (herbata)

kahvi 3 zl

tee 2 zl

vesi(0,5l) 2,5 zl

Kurssi lähtiessämme oli 1 € =5,54 zl (zloty)

Pysähdyimme paikalliseen Capensino (baari), jossa kahvi maksoi 1€ ja huoltamossa kahvi 1,8 € ja jäätelö 1,5 €.

Kello 12.45 näen viitan, jossa on 75 km Roomaan (päivä 25.6.04). Nyt näen omin silmin puimurin puivan ohraa. Samalla totean, että ensimmäinen lehmä lauma tekee tuttavuutta silmiini, se makaa ja märehtii melkein kuivuneessa joen uomassa, kanjonissa. Valkea hiekka näkyy uoman pohjalla. Ja vähäinen vesi virtaa uoman uomassa. Puusto on tietenkin lehtipuuta, täällä Calbriassa, lehtipuun nimestä ei ole tietoa, en tunnista näillä tiedoilla niitä. Koska on keskikesä ja keskipäivä, niin teen havaintoja auringon kulmasta, ja lasken sen kulman sitten myöhemmin oppilaitteni kanssa, matematiikan tunnilla.

Minulla on kynä, joka on 28 ruutua pitkä (mittaa kun ei ole) kalenterini ruutupaperi on 5 mm.

Kynän laitan bussin ikkunalle pystysuoraan ja kalenterin sen alle siitä näkyy, että kynä luo 9,5 ruutua pitkän varjon. Tästä voimme laskea auringon kulman, kun kello on 24.6.04 juhannusaattona 13,45. Tangentilla saamme sitten terävänkulman selvitettyä. Nyt lähestymme Roomaa, valtaväylää, ja olemme liikenne ruuhkassa, kraffittia alkaa riittää seinissä, niin kuin muullakin.

ROOMA

Siellä ensin Vatikaaniin tietenkin, Pyhän Pietarin basilika (kirkko), Venetsian tori, Kaupungin talo,

colosseum, Rooman syntytori Forum Rooman keskustelu ja kauppatori, Fontana (suihkulähde) Ditreivi, Espanjalaiset portaat ja square, jossa tulvan tuoma vene. Näitä aiheita kävimme Roomassa katsomassa ja alla hieman tarkempi selvitys nähtävyyksistä.

Vatikaani

Alaksi mainitaan valtiolle 0,44 km, 2 1000 asukasta, oma valtionsa ja sinne osoitettiin paavi, ilmeisesti Italian valtion toimesta. Mitään rajamuodollisuuksia ei ole.

Kohteemme Vatikaanissa Basilika di San Pietro l Pyhän Pietarin kirkko. Sen suuruus on kaksi jalkapallokenttää. Tämä tekee siitä maailman suurimman kirkon. Kirkon kupoli, joka sekin on mahtava, ei ole maailman suurin vaan samassa kaupungissa on suurempi kupoli. Kirkon lattiaan on merkitty kaikki muut maailman merkittävät kirkot ja niiden mitat tämän kirkon sisään ja tietenkin kirkon nimi. Basilika di San Pietro kirkkoa rakennettiin usean paavin aikana, kaikkiaan rakennusaika oli 120 vuotta. vuosina 1506–1626. Kirkon koko oli 212*187 ja korkeus 132 metriä. Kirkko on kuten sanottu, Vatikaanissa, Italian ympäröimänä.

Eräs yksityiskohta selvityksistä jäi mieleeni, nimittäin Ruotsin kuningatar Kristina, josta kotoinen Kristiinankaupunki on saanut nimensä

Ruotsin kuningatar Kristiinan oli saanut myös pronssisen kuvan, sargofagin yläpuolelle. Kertoman mukaan roomalainen kirkko tunnusti hänen vahvan uskon, ja tukensa roomalaiselle kirkolle siksi hänet hyväksyttiin pyhimykseksi. Arkkuun oli merkitty vuosi MDCCXX , joka tarkoittanee hänen kuolinvuottaan.

Toinen nainen, jota kirkossa kuvattiin, oli tietenkin neitsyt Maria.

Arkkitehti kirkolle oli itse Michael Angelo. Kenenkään nimeä ei suunnittelijoista sallittu laittaa tekijäksi, mutta Michael Angelo oli yöllä kirjoittanut nimensä Pyhää Mariaa (Pieta Vatikaaniin) kuvaavaan patsaaseen, joka näin tiedetään hänen tekemäksi.

Kirkkorakennus rakentui neljän pilarin varaan, jolla tuetaan rakennus. Kyseiset pilarit kuvasivat aina jotain symbolisesti, joko pyhimyksiä tai jotain merkittävää asiaa. Yksi oli mm sotilas, joka avasi keihäällään Jeesuksen kyljen. Koska rakennus aika oli niin pitkä, niin rakentajat ja suunnittelijat vaihtuivat. Niinpä vaihtuvat paavit aina muuttivat suunnitelmia, ajan kuluessa.

Esimerkiksi kupolin rakentaminen kesti kauan, koska osaajaa ei ollut, joka olisi pystynyt toteuttamaan niin suuren kupolin. Viimein kuitenkin löytyi mies, joka ryhtyi toimeen ja tekikin kaksikerroksisen kupolin, jotta sitä nyt sitten voidaan huoltaa hyvin.

Turvatoimet kirkkoon olivat melkoiset, samoin valvottiin, että liian vähissä vaatteissa sisään ei päässyt. Muutamia turisteja, kielestä päätellen amerikkalaisia, käännytettiin porteilta takaisin.

Venetsian tori.

Sillä piti puheitaan mm. Penito Mussolini. Hänen puheensa erikoisuutena tai teemana oli, että valot paloivat kaikkina aikoina torilla. Tämän valaistuksen uskoi Mussolini osoittavan kansalaisille, että hallinnossa työskennellään koko ajan Italian hyväksi ja kansalaisiltakin siten vaadittiin työteliäisyyttä.

Samalla Venetsian torilla on myös kaupungin talo, jossa korkeita vieraita otetaan vastaan.

Rooman synty

Rooman syntyyn liittyy erilaisia tarinoita. Yksi on taru Romus ja Remuluksesta, jotka perustivat kaupungin.

Todellisuudessa kaupungin perustivat Etruskilaiset. Heillä oli tori, jossa käytiin keskusteluja ja puheita. Tämän torin ympärille syntyi sitten Toro Romano. Myöhemmät keisarit sitten tekivät ympärille lisää toreja, joita kaikkia ei tiedetä tänäkään päivänä. Kävellessämme ohitimme vielä Castel Sant Angelon, josta kerrotaan, että se on yhdistetty maanalaisella käytävällä Vatikaaniin äsken kuvattuun kirkkoon. Tätä tunnelia pitkin sitten paavilla oli mahdollisuus siirtyä linnan suojiin, jos vainolainen hyökkäsi sotatilanteissa.

Colosseo

Rauniot, jotka olivat colosseumista jäljellä, olivat näkemisen arvoiset ja esittelijän kertomuksin elävöitettynä. Opas kertoi mm 400 luvulla Glariaattori taisteluiden olleen yleisiä paikalla. Tällöin gladiaattoriorjat taistelivat eläimiä tai toisiaan vastaan kuolemaan saakka. Joskus keisari pelasti jonkun gladiaattorin hengen, jos hän oli kansan suosikki taistelija. Tätä suosiota keisari yleensä kalasti oman etunsa vuoksi. Noihin aikoihin eräs munkki erehtyi lausumaan, että ei ole sopivaa, että ihmisiä tällä tavoin keskenään taistelutetaan kuolemaan saakka. Kävi niin, että munkki Raukkan kansalaiset repivät paljain käsin palasiksi.

Fontanan suihkulähde

Oli näkemisen arvoinen paikka vesisuihkuineen ja altaineen. Kun lämpöä on kolmisenkymmentä astetta ja ilta hämärtyy tunnelma alkaa tuntua ihan ilmassa. Paljon oli eri kansallisuuksia paikalla ja vain katsoivat veden solinaa, lähes äänettöminä. Tähän samaan tunnelmaan iskivät tietynlaiset markkina toimijat, he antoivat naispuolisille ruusuja, ja tietenkin naisista tuntui, että he ovat jotenkin erikoisen huomion kohteena. Vähän ajan kuluttua ruusun antaja tuli kuitenkin pyytämään rahaa annetuista ruusuista, naisen seuralaiselta. Tästä eivät kaikki ainakaan tykänneet, vaan ruusut lensivät saman tien menemään.

Espanjalaiset portaat

Olivat viimeinen kohteemme Roomassa. Sattumako lie, koska oli 24.6.2004 eli juhannusaatto ilta kotisuomessa. Paikka oli erittäin suosittu ja kaiken ikäistä ihmistä istui ja keskusteli hyväntuulisesti portailla. Ja tietenkin kiersi erilaista rihkamakauppiasta myymässä tuotteitaan.

Näiden espanjalaisen portaiden kohdalle oli tulva tuonut veneen ja se tietenkin oli melko kaukana joesta, jonka olimme ylittäneet (Aaron joki). Muistoksi paikalle oli tehty betoninen vene, jossa suihkulähde muistuttamaan tätä kaupunkia niin usein riesanneesta tulvasta. Kertomusten mukaan Rooma on tehty suoalueelle ja läpivirtaava joki tulvi aina vuosittain. ja vei sen lisäksi huonommat rakennuksia mennessään. Vuonna 1870 oli tulva merkitty erään talon seinään ja oli noin 1 m korkeudella maasta, jossa siis vesi oli ollut. Vasta 1900-luvun alussa tulvat saatiin hallintaan.

Rooma oli välietappi ja matkamme jatkui eteenpäin bussissa yön yli niin, että aamu 10 aikaan olimme määränpää hotellissamme. Päivä oli 25.6.2004. Hotellin edustalla odottelimme hotellin edellisten asukkaiden pois siirtymistä ja olimme sen aikaa hotellin altaan reunalla ja tietenkin pulahdimme altaaseen vilvoittelemaan. Lämpö keskipäivällä ylitti jo 30 Celsiusta. Ihan kuin huomaamatta loikoillessa rantatuoleilla hotelliin pääsyä ja tavaroiden siirtoa odotellessa paloi jo ihomme joltakin osin, voitelua, kun ei heti arvannut hoitaa.

Huoneeseen majoituttuamme lepäilimme hieman ja odotimme päivällistä hotellilta. Siinä kuitenkin paljastui eräs metku, kaikki Juomat olivat maksullisia, vedestä alkaen ja se hieman oudoksutti. Protestoimme niin, että emme ostaneet juotavaa, vaan sinnittelimme kuivalla ruualla. Vesi maksoi 1€ pullo ja viini 5€ pullo. Hieman kuitenkin päätös rakoili, koska mukana oli lapsiakin.

Koska ilta oli kaunis, lähdimme iltakävelylle läheiseen kylään, joka oli rannan tuntumassa. Ilta oli jo tummennut pimeäksi, puolikuu ja tähtitaivas erottuivat yllämme, aaltojen liplatus löi rantaan ja lämmin ilma hiveli kasvoja, se oli tunne se.

Paluumatkalla kylästä eksyimme melua tullessamme näytelmä tilanteeseen. Kylässä oli rakennettu oikein pieni teatteri lavoineen ja penkkeineen samoin äänitehoste koppi puoliväliin katsomoa.

Kieltä ymmärtämättömälle alku tuntui kestävän, kun selitettiin kaikki tapahtumat ilmeisesti ja samoin esiteltiin näytelmään osallistujat.

Mutta se kannatti, esitykset olivat nauruhermoja kutkuttavia, osin jopa railakkaita esityksiä, suomalaiseenkin makuun. Hieman alastomuutta ja miesten naisena olemista jne. Lulut olivat aitoja, mutta näyttelijät elehtivät ja avasivat suutaan laulun sanojen mukaan. Ainakin siinä musikaalikohtauksessa.

Vielä ehdimme pistäytyä paikallisessa marketissa tutustumassa sen valikoimiin. Sen laatu ja hygienia taso kyllä riitti suomalaiseen makuun en epäröinyt ostoksieni laadukkuutta. hyllyistä löytyi viinit ja oluet tietenkin. Esimerkkinä 2 pulloa 0,75 l viiniä maksoi 7 €.

Ilta jatkui hotellissa vielä musiikin ja laulun merkeissä, laulun nimeä, joka usein toistui en muista, mutta sana "sivauva" oli sen oleellisin kohta. Tämä liittyi tulojuhlaan jonka hotelli piti, mutta sen kyllä missasimme edellä kerrotuista syistä.

27.6.04

Aamu alkoi uinnilla altaassa, vielä ehti aamiaisellekin ajoissa. Kello 10 oli sitten jo matka Capo Vatikano rannalle siellä vietettiin aina 15.30 saakka Matka tehtiin hotellin omistaja omalla pienoisbussilla, samalla se oli tutustuminen, paikallisiin kohteisiin ja ryhmäämme. Tietenkin kamerat surrasivat ja digitaali- kamerat välkkyivät, aina kun sopiva kohde tuli. Rantapaikalla oli kuuma ja oli selvää että nahkamme ei kestä tätä aurinkoa ilman varjoa niinpä sovimme kaupoista kasi rantatuolia ja Varjo se teki 6€ päivältä. Uimarannalta pistäydyimme kylän ravintolassa syömässä ja siellä sattui olemaan jo siesta, mutta sentään palvelu pelasi ja saimme paikallisella ruualla täyttää vatsamme. Mansikka-aika oli parhaimmillaan, joten vielä poikkesimme paikallisessa pikku liikkeessä ja maistelimme luonnon antimia.

Kumma kyllä rannan vesi tuntui kylmältä, mutta lienee niin, että ihossa oli kuumetta tällaisen yhtäkkisen lämpöshokin vaikutuksesta ja uimassa pystyi totuttelun jälkeen olemaan hyvin puoli tuntia. Suolapitoisuus tuntui jo melkoiselta, ja niin se helpotti uimista, se oli todella helppoa. Pitkät uintimatkat uskalsin tehdä vaikka en olekaan mikään taitava uimari, mutta uidessa voi helposti kääntyä selälleen ja kellua, eikä ollut ongelmaa pysyä pinnalla samoin veden polkeminen auttoi pysymään pinnalla. Rannalle tulon jälkeen ei lainkaan tuntunut kohmeinen olo, kylmyydestä.

Pikaisen iltapalan jälkeen, menimme vielä ryhmän inspiroimana Trope by Night visiittiin. Tropen kaupunkiin, taas oli lämpö illalla kuin maito, 28 celsiusta mittarissa vaikka aurinko oli laskenut 1,5 h sitten. Kaupungissa oli vilkasta katuelämää, kauppapuotien ja monen houkutuksen keskellä, Italialaiseen tapaan. Myös oman lisänsä antoi Euroopan mestaruus jalkapallo ottelut, niitä voi seurata katutasolta baarien televisioista.

Paluumme oli kello 24 aikaan, joka sovittiin tullessa, niinpä hotellin omistaja autoineen oli täsmällisesti paikalla. Vaikka oli pienoisbussi ja sallittu määrä ehkä 11–12 henkeä oli meitä mennessä 21 ja tullessa 19 henkeä bussissa. Huono tuuri kävikin ja poliisit pidättivät meidät kaupungin laitamilla. Ainakin puoli tuntia hotellin omistajaa puhutettiin ja papereita tutkittiin.

Tällainen tilanne oli sattunut ennenkin, mutta mitä oli hänelle seuraamuksia, oli vastaus vain ”no problem ”. Ennen kuin olimme hotellilla tuli vielä toinen partio poliiseja peräämme ja ajoi aivan hotellin pihaan saakka perässämme.

Auto purkautui ihmisistä, niinpä hiippailimme poispäin auton luota, mutta kyllä siltä poliisi

huikkasi pysähtymään ”hei Mr.” pysähtykää, niin teimme työtä käskettyä ja jonkin ajan kuluttua poliisi jätti meidät rauhaan.

Ennen yökeikka kävimme kuitenkin paikallisen kylän iltakirkossa. S e oli tietenkin katollinen kirkko menot tekstissä italiaksi.. Nyt oli helppo kuvitella, miltä kuulosti entiseen aikaan kirkoissamme, kun tekstit olivat latinaa. Tosin tämä pappi oli virkeä esityksessään, elehti tekstiä ja liturgiaansa, muutenkin oli monipuolinen. Tytöt näyttävät tulevan roomalaiskatolliseenkin kirkkoon, sillä tytöt olivat minisitraattipoikien tilalla. Mikä on kyllä poikkeuksellista.

Kirkosta poistuessamme etsimme bankomaatin. Ei se kuitenkaan toiminut, eikä oikein uskallettu käyttääkään, kun oli rakenteella olevan pankin seinässä. Tropessa sitten toimi pankkiautomaatti, kun olimme by night visiitillä siellä ja tekstit automaatissa englanniksi.

Päivän auringonlasku oli mukava nähdä. Kuinka nopeasti aurinko laskikaan ”mereen” se oli hotellista katsoen suoraan LÄNTEEN JA SAMALLA SUUNNALLA OLI STROMPOLI TULIVUORI. Auringon halkaisija mitan meno meren syliin kesti n 3 min. Auringon puna vai jäi taivaalla jälkeen. Puolen tunnin kuluttua laskusta pimeys alkoi olla melkoinen. Onni oli, että kuu läheni täysikuuta ja valaisi tänäkin yönä iltaamme, sattui vielä niin, että aurinko ja kuu olivat samanaikaisesti hetken taivaalla.

Iho tietenkin paloi vaikka varotoimia oli ja suoraan auringossa en ollut ollenkaan, mutta uidessa ja kävely rantaa 800 m päähän riitti polttamaan ihon

28.6.04

Maanantaipäivä ja taas matkasimme rannalle hotellinomistajan, Francescon, kuljettamana. Nyt mentiin kuitenkin eri kohteeseen kuin eilen. Taaskin varauduimme, että olemme varjossa ja vain varovasti aurinkoa otamme. tuoli 3€ varjo 4€ oli hintataso täällä. Silti taas oli illalla lieviä palovammoja vaikka olimme varovaisia. Mielestäni tämä ranta oli parempi, kuin eilinen. laajempi merinäkymä ja erittäin hieno syvä kanjoni, jonne aurinko kyllä porotti melkoisella lämmöllä. Koko päivä oltiin rannalla kunnes tulimme syömään ja lepäämään hotelliin.

Iltalenkki suuntautui lähikylään taas. Siellä olimme tutustuneet eräässä baarissa puolankansalaiseen, joka oli töissä siinä baarissa. Sininen baari, joksi sitä aloimme kutsua, koska olimme jo eilen käyneet siellä ja todenneet kahvin erinomaiseksi ja siksi menimme sinne nytkin.

Paluumatkalla, jolloin meitä oli useita ryhmäläisiä. Kuuntelimme yön ääniä yökehrääjä ja sammakot pitivät soidintaan kulkutiemme varrella.

Tietenkin päivän päätteeksi oli yöuinti hotellin altaassa ja tanssit kruunasivat päivän. Osa ryhmämme lapsista oli innokkaita esittämään omia soolotanssejaan musiikin tahdissa.

Laivaretket saariin

29.6.04

1.Vulcano

2.Lipari

3.Srompoli

Kello 7.00 oli aamiainen ja laiva lähtivät 7.45 Cape Vaticano rannasta, se ajoi hiekalle asti ja laskettiin laskusilta matkustajille. Liput olivat 96€ kahdelta hengeltä. Aikataulun mukaan lähdettiin liikkeelle. Matka kesti likimain 2h 10 minuuttia ajaa ja laiva todella liikkui täydellä tehollaan koko ajan.

Vulcano saaressa oli tietenkin heti sataman saapumisen jälkeen erilaisia kauppapuoteja ja toreja odottamassa turisteja. Kuumuus kylässä oli lähes sietämätön, en ollut vielä tottunut, jouduin pitämään valkeaa pyyheliinaa harteilla, että palanut iho ei olisi aivan mahdottomalta tuntunut. Turistin pakolliset kortit tietenkin ostettiin ja niitä tädeille ja serkuille lähetettiin.

Kaupungin katuja kulkiessa oli kuljettava varjoista puolta, ja hitaasti, että ei olisi läkähtynyt. Kadun varrella oli kirkko ja siinä pistäydyimme huomataksemme, että oli hautaus menossa ja arkku alttarin edessä, ilmeisesti hautajaisvieraat juuri saapuivat, joten melko pian siirryimme sieltä pois, vaikka kirkon viileys teki hyvää.

Niinpä käväisimme kylän kaupassa ja taas viilensimme jäähdytyslaitteiden vieressä oloamme, ja ostimme mehukkaita hedelmiä ja tomaatteja siesta lounaaksemme ja popsimme ne poikkeavalla kadulla varjossa, kannon päällä istuen. Paikalliset ohittivat pyörillä ilman mitään kommentteja huomautuksia olostamme.

Hinnat kaupassa olivat tomaatit 2€ kg ja Isot persikat 3,5€ kg. muunväriset luumut taas 3€ kg. Koska saaressa olo aikamme oli tarkalleen rajattu, oli palattava pian takaisin satamaan päin. Ohittaessamme saman kirkon, kuulin puhetta ja hautaustoimitus oli vielä menossa, mutta sisällä kuitenkin taputettiin, ja se jäi mieleeni. Miksi oli tällainen tapa?

Lipari saari oli seuraava ja sinne saavuimme melko lyhyen laivamatkan jälkeen. Kuumuus oli kuitenkin noussut edelleen. Kapusimme kylän kapeita katuja ylöspäin, linnoitukseen, etsiäksemme varjoista ja sopivaa lepopaikkaa. Alkoi kuitenkin tuntua, että nyt on otettava todella iisisti, että ei tule lämpöhalvausta, Päänkipukin alkoi yltyä. Onneksi taas löytyi kirkko mäellä, jonne nousimme niin voimme siellä istua ja antaa kehon lämmön tasaantua. Tulimme ulos ja vielä hieman varjoisten puiston puiden alla söimme eväitämme ja sen jälkeen otimme penkeillä kunnon nokoset ja samalla saimme seuralaistamme päänsärky pulveri ja se helpotti niin, että paluu laivaan oli ilman särkyä. Särky voi johtua myös kofeiinin puutteesta, niinpä korjasimme sen asian sataman lähellä olevassa baarissa. Laivamme taas jatkamaan matkaa pienen episodin jälkeen, se kun teki ympyrän kaksi kertaa satama-altaassa, mutta syykin selvisi, kun näimme toisen laivan lähellä, olivat ilmeisesti törmäyskurssilla ilma ylimääräistä kierrosta. Saareen tulokin oli vaatinut kaksi ajoa laituriin

Srompolin saari oli kuitenkin seuraava kohde ja sinne oli hieman pidempi ajo. Laivamme puski taas merta täydellä teholla, srombolin siintäessä kaukana edessämme, vaikka se näytti olevan lähellä, kesti matka sinne 1h 20 min. Miksi se kesti ja miksi saari näytti niin hitaasti lähenevän, on niitä meren ihmeellisyyksiä, ja tietenkin se hämäsi, saaren suuri korkeus 2400 m meren pinnasta, se näkyy kauas.

Rauhassa saimme ihailla vaahtopäitä, joita synty laivan kokan halkoessa merta niin, että pärskeet lensivät 8-10 m sivulle ja 2-3 m korkealle.

Kun lähestyimme saarta, erottuivat sen höyryt selkeinä taivasta vasten, samalla laavavirran harmaus ulottui aina vesirajaan saakka. Saari herätti kunnioitusta, se pursusi alkukantaista voimaa, ja osoitti ihmisen pienuuden, se oli kuin varuillaan oleva karhu. valmiina toimimaan.

Laivamme kiersi saarta ja vastaan tuli majakkasaari, joka oli erillään Srompolista ja huipulla komeili majakka.. Kiersimme majakkasaaren ja tulimme ikään kuin pääsaaren taakse, jossa näkyi kylä Srompolin juurella, sen puoleinen rinne oli vihreä. Mikä mahtava näky olikaan kuvata saarta, mereltä käsin. Tämä Strompoli Express laiva työskenteli 9 kk vuodessa eli turistikauden ja sinä aikana laivan henkilökunta tienasi noin 880 € kuukaudessa ja loppuaika vuotta oli sitten vapaata. Palkka on sillä seudun luonnehditaan hyväksi ja sillä pärjää sitten sen vuoden.

Saarelle saavuttuamme ja laiturissa aloimme etsiä sopivaa päivällispaikkaa. Se löytyikin ja omistaja siinäkin oli puolalainen, siinä ravintolassa, joten kommunikointi onnistui erinomaisesti.

Valitsimme ruuaksi Frutti di mare, joka oli mustekalaa, mutta ei se oikein sykähdyttänyt, nälän vähän sammuttua alkoi ruoka ns. tökkiä, mureaa se mustekala kyllä oli ja siten onnistunutta. Mutta maistoin kuitenkin nyt sitten mustekalaakin oikein kunnolla.

Srompolin kadut olivat kapeita, mutta hyväkuntoisia ja siistejä. Vain sähköautot pystyivät liikennöimään niillä tai sitten 3-pyöräuto,t aina eivät nekään.

Ostoksemme oli Tuttidimare 2 kaputsino 2 limonadi 1, leivos 1 kirja 6€ yhteensä ostos oli 26,30 €.

Saaresta sitten lähdimme 17.30 hotelliamme kohti, 19.10 olimme Vatikaano vuonossa. Ensin luulimme tulleemme väärään paikkaan, kun muita ryhmämme jäseniä ei näkynyt enää missään. Opastakaan ei näkynyt, mutta syy oli siinä, että he olivat aluksen alkupäässä ja poistuivat niin nopeasti rannalta, että emme nähneet heitä. Niinpä opas olikin pian huolestunut ja tuli takaisin, ennen kuin ehdimme suunnitella kovin paljoa uutta siirtoa.

Hotellilla oli vielä hieman keskustelua hotellin omistajasta ja toiminnasta. He asuvat hotellissa vain 3 kk kesällä ja muuttavat sitten talveksi Salernoon omistajan kolme tytärtä opiskelevat siellä. Mutta työskentelevät kesäisin tässä perheen omistamassa tai vuokraamassa hotellissa oppaamme mukaan täällä etelä italiassa kaikki toiminta on korruptoitunutta. Mafialta on saatava lupa kaikkeen toimintaan, se myös valvoo, mitä saa tehdä. Iltauinti päätti sitten tämänkin päivän.

30.6.04

tästä tuli lepopäivä hotellilla koska huomenna on edessä Sisilian matka

1.7.2004

Matka Sisiliaan

Vuonna 1906 0oli maanjäristys, jossa 86000 ihmistä kuoli, joka oli puolet väestöstä. 1940 alkoi uusien siltojen rakentaminen. Jolloin Amerikkaan uuttaneet alkoivat investoida Sisiliaan.

Lauttamaksu Sisiliaan oli 50€. Matka kesti mantereelta noin 20–30 min. Jouduimme maksamaan tiemaksuja täälläkin.

Sisilia on ollut Kreikkalaisten valloittama ja he ovat tehneet Anfipio teatterin Sisiliaan ja Roomalaiset sitten korjailivat sitä. Moottoritien varsi välillä Messina-Catalin oli erittäin kauniiden kukkaistutusten reunustama. Lähes paratiisimainen tunnelma oli ajella tietä myöten. Tämä A 18 tie oli tunneleineen ilo silmälle. Tällä alueella näkyi kaktuksia aivan joka puolella eli todisti alueen kuivuudesta. Mutta tienvarsia oli siistitty trimmeri leikkurilla.

Teitä reunustivat appelsiini viikunapuu ja sitruunatarhat. Sitruunan hedelmät tunnistivat puista, mutta varsinainen pääsato saadaan syksyllä. Tie numero A 3 oli tehty euro rahoilla, että turistit saataisiin Giarreen ja Etna- nähtävyyksiä katsomaan. Tiemaksu tilanteessa täällä saatiin lippu, ja sitten kun maksullinen osuus päättyi, tiketin laittamalla lukijaan puomi avautui. Joskus automaatti kuitenkin teki tenän eikä toiminut. Tällöin bussikuljettaja kurkotteli alemmalle henkilöautotasolle ja otti sieltä lipun. Ohikiitävästä autosta katselin huoltoaseman hintoja bensiini 1.15€ Super ja diesel 0,95€ eli olivat Suomen hintatasoa.

Sisilian Taorminassa Olimme ristorante pizzeriassa täytyyhän pizzan alkuperämaassa maistaa sitä aitoa. ¼ pizza maksoi 3 € ja kahvi 5€. Toisen kerran katukahvilassa maistoimme kahvia kaksi kahvia ja leivos yhteensä 7,40€. Hintataso on todella turistihinta. Tosin oli tietenkin serveeraus, mutta silti paljon. 1,6 € maksoi jäätelö.

Etna- kansallispuisto

Kansallispuisto perustettu 1986 ja alueella on 85 eri kasvilajia. Alueen koko on 60000 m2. Symboloiva kasvi on medlnitsa.

eläimistöön kuuluvat ketut, kanit, käärmeet, linnut. Lammaspaimenia lampaineen näkyi myös.

Legendan mukaan että monipäinen (100päätä) miespuolinen Tyfon oli tällä alueella ja sodan jumala Ateena halusi voittaa. Mutta ainoa keino voittaa oli laittaa jotain painavaa Tyfonin päälle. Niinpä vuori heitettiin olion päälle. Mutta kreikkalaisen tarun mukaan (Kreikkalaiset hallitsevat saarta muinoin) Tyfon yrittää pois painon alta ja tästä syystä Etna purkautuu aika ajoin.

Synty

Etna syntyi noin 600000 vuotta sitten samaan aikaan Alppien ja Himalajan kanssa. Etnan pinta-alaksi mainitaan 1260 km2

Purkaukset

Etnassa on nähtävissä kolme erilaista kraatteria, mutta yksi niistä on selvästi korkein, aina 3323m asti sanottiin. Vuonna 1669 oli pahin purkaus. Silloin n 2km leveä railo josta laava virtasi tuhosi Katanin kaupungin

1942 Syntyi uusi kraatteri.

1953 kesti 372 päivää purkaus, jolloin tuhka lensi alueelle tuhoten kaikki kylät alueelta.

1992 kesti purkaus 473 pv ja tämä tapahtuma televisioitiin koko ajan.

2001 oli Etnassa tuhkapurkaus, jolloin tuhkan ja laavan lämpötila mitattiin n 100C.

Kuumuutta todistivat sinkityt sillan kaiteet joista sinkki oli palanut pois ja olivat nyt täysin ruosteiset.

Kävimme kraatteri ”Crater Silvestri visitate Altezza ” rinteillä tukimassa se oli1986 m korkea ja bussimme reitti ylsi tälle korkeudelle saakka. Halutessamme olisimme päässeet Land Rowerilla ylemmäs, n. 1000 m. Maksu olisi ollut 42€/hlö ja opas ja kestänyt noin tunnin ajelu. Tämä olisi ollut sitten ns. pääkraatteri.

Maisema oli todella eksoottinen mustine möykkyineen ja kumpareineen.

2.7.2004

Lepopäivä hotellilla. Mutta pistäydyttiin rannalla Capo Vatikano 10–13 välisenä aikana.

Vesi oli kirkasta ja tuntui viileältä, mutta kuten sanottu iho on kuuma näissä oloissa. Samalla jätimme hyvästin Välimerelle ja auringon otolle.

Illallinen oli sitten Pizza italialaiseen tapaan sitä riitti montaa mallia ja makua kaikki vatsat täyteen.

Seurueemme keskusteli lomasta miten on mennyt ja olimme tyytyväisiä. Ilta vietettiin hotellissamme ”Costa Smeralda” nimeltään.

Vielä kävimme kylällä, koska siellä vietettiin Pyhän Marian juhlaa. Ilotulitusjuhlaa riitti ja räjäytykset kaikuivat ja näkyivät yötaivaalla kuun loisteessa. Vielä kello 2.00 herättiin pitkään ilotulitusräiskeeseen, joka tuntui olevan aivan vieressä

Kylässä käydessämme se oli juhlava valistuksineen ja koristeineen ja markkina toreineen. Pienet kompressorit tuksuttivat ja antoivat valon myyjien pöytiin.

Kyläläiset kantoivat Pyhän Marjan kuvaa kylän ympäri ja tästä toivottiin menestyksen seuraavan kylää ja kyläläisiä. Matka päättyi kirkkoon joka oli juhlakujan päässä ja tietenkin avoimin ovin, kuinkas muuten.

Vielä oli iltauinti ennen nukkumaan menoa.

3.7.2004

Se oli lauantaipäivä, ja uusi opas esiteltiin meille, vanha jäi hotelliin ja uusi miespuolinen seurasi meitä paluumatkallemme. Matka takaisin ALKOI 10.50 PAIKALLISTA AIKAA. Hyvästelimme vanhan matkaoppaamme hieman haikeana tietenkin Pikavisiitin paikalliseen kauppaan teimme vielä matkaa varten ja tietenkin vielä tuomisia Italiasta,

Oppaamme kertoi matkan varrella ja ensimmäisenä oli Salerno, josta informaatiota saimme. Se on tänään 150 000 asukkaan kaupunki samalla alueensa, meikäläisittäin, läänin kaupunki.

Historiasta se tunnetaan lääketieteellisen korkeasta osaamisestaan. Jo keskiajalla yrteillä hoidettiin, kuitenkin jos kuoli, niin oli tarkoitettu niin. Lääketieteellisen perustivat aikoinaan neljä lääkäriä joista yksi oli juutalainen toinen kreikkalainen ja muut sitten ei tiedossa..

Tässä lääketieteellisessä tutkittiin jo anatomiaakin, kuitenkaan ei avattu ihmiskehoja, vaan tutkittiin sikoja (sen ihmisen kaltaisuuden takia). Vasta Padva yliopistossa oli lupa avata ihmisiä. Viime aikoina Salermon yliopiston arvostus on hieman laskenut. Alue sijaitsee vuoristojen ympäröimänä ja siksi kuumuus kesällä alueella oikeastaan jo ongelmallinen.

Alueella oleva Vesuvius on edelleen toimiva ja viimeinen purkaus ollut vuonna 1979.sen korkeus tänä päivänä 1270m. Purkauksien johdosta madaltunut 400 m. Asiantuntijat tutkivat Vesuviuksen purkauksia maailman laajuisesti. Nykyisin oletetaan, että jos tulee purkaus, kaupunki tuhoutuu. Purkauskraatteri on 300 m syvällä maan uumenissa.. Vesuviuksen purkautuminen on suhteessa Etnan purkautumiseen paljon vaarallisempi. Purkaus on vaarallinen siksi koska purkaus ottaa maata mukaan ja kiviainesta. Laskelmien mukaan purkausmassa tulee olemaan 2000 m3/s. Vesuvius purkaa kaasumäärän, joka riittäisi koko italian vuosienergiatarpeeksi.

Tilastollisesti Vesuvius purkautuu joka 30 vuosi. Niinpä juurella suvilla ihmisillä maa kelluu koko ajan. Kaupunki on tarjonnut asunnon muualta, mutta asukkaat eivät ole muuttaneet. Tosin asukkailla on laukut pakattuina kotonaan äkkilähdön varalta.

Spartgus gladiaattorin kerrotaan menneen 400 miehen kanssa piiloutuneen erääseen kraatteriin. Rooman sotilaat kuitenkin tiesivät piilopaikan ja alkoivat piirittää aluetta. Ja vain odottivat, että gladiaattorit tulisivat esiin. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan siellä kasvoi liaaneja, joiden avulla gladiaattorit pudottautuivat jyrkempiä seinämiä alas ja sieltä roomalaiset eivät olleet odottaneet poistumista., Joten gladiaattorit selvisivät piirityksestä.

Taas seurasin maataloutta ja ohraa puitiin Salernossa täyttä päätä, 3.7.2004 tie oli A3 ja E45/A1 jolta asiaa tarkastelin matkalla Roomaan. Kastelulaitteita oli käytössä siellä täällä. Maasta osa oli kasvillisuuden peitossa, mutta osa taas oli alastonta hyvin karua katseltavaa. Alueella isoja muovikasvihuoneita alat suuria lasin-alaisviljelyjä 0,5 1 ha aloilla muovihuone. Täällä kohdin palmu ei ole enää kovin yleinen sen sijaan etelässä niitä oli runsaammin. yleensä pihapiirissä.

Tienvarrella näkyi Monte Gassinon luostari, jonka oppaamme osoitti, ja se näkyi vuoriston silhuetin päällä utuisessa ilmassa, se näytti kauniilta kirjasin hetken jolloin sen näin päivä oli 3.7.2004 kello 17.11. (tähän palaan vielä jutussani). Luostari korjattiin, mutta ei Italialaisten toimesta, he eivät olisi pystyneet rahoittamaan. Rahoitusta antoi Englanti ja USA ehkä siksi koska pommittivat sitä toisen maailmansodan aikana.

Kello 19.50 samana päivänä saavuimme samaan hotellin, jonne tulimme mentäessäkin reipas viikko aikaisemmin. Iltakierros kaupungissa lämmin oli ja väkeä runsaasti kaduilla iloinen rupattelu ja hälinä kuului kaikkialta. Katukuvassa tunnisti ihmisten olevan selvästi parempiosaisia ja jo keski-iässä tai sen ylittäneitä. Kaupungin tarjoamat palvelut luksus luokkaa ja siistit kadut liikkeineen Italialaisittain varmaan korkeata laatua kokonaisuutena mitä Italialainen kaupunki voi tarjota. Hintatasokin oli tietenkin korkeahko kun niitä vertasi Suomalaistentasoon. Pakko todeta, että en ole nähnyt missään reissuillani näin siisti ja laadukasta kaupunkiympäristöä. Kävellessämme näimme tassia ja soitantoa parissa paikassa ja vanhemmat parit siellä tanssahtelivat hyvissä vaatteissaan. Myös nykymusiikin konsertteja kuului kadulle juhlapaikoista, olihan vielä lauantai, vaikka sitä ei lomalainen tietenkään muistanut.

Yöllä kuului toinen konsertti, nimittäin lintujen laulu kuului avoimesta parvekkeen ovesta, niin terhakkaana ja selkeänä, että siihen jopa heräsi. Kaupunki kun oli puuston ja kasvillisuudeltaan myös luonnon läheisen tunnelmallinen.

4.7.2004 ja sieltä jatkettiin Firenzeen eli florensiaan niin kuin Puolalaiset sitä kutsuivat.,.

Nimi Firenze = florensio = kukkien ympäröimä

Mitä kuuluja onkaan täällä vaikuttanut:

Makeavelli

Leonardo da Vinci

Mihael Angelo

Tämä kaikki kerrottiin ”Pyhän Marian kukassa” = Santa Maria def fiore. Brunelles otti tehtäväkseen rakentaa vaikean 8-kulmaisen tornin rakennukseen, se valmistui 1496 ja on nykyisin kaupungin symboli. Läheisyydessä oli P. A Scroce eli pyhän ristin aukea, jossa nykyisin pelataan perinteinen jalkapallo ottelu aina 24.6 joka vuosi. Machiavelli ja rossini olivat henkilöitä, jotka aloittivat muotinäytöksien ja bisneksen pitämisen.

Firenzelle läheinen Arno joki on tuonut vain harmia, tulvimalla. 4.11.1966 tuhosi tulva yli 100 arvokasta taulua ja 500 veistosta lukuisia kirjoja ja käsikirjoituksia jotka olivat kirjastossa. Joki ylitti 3m normaalitasonsa. Tällöin maailmalta tuli taiteen rakastajia ja halusivat pelastaa taideaarteita

Taiteessa Michael Angelon mielestä ”David” oli kauneuden symboli, jossa kehon kauneus oli miehen kuva eli suhteet patsaalle oivat oikeat kuten pään mitta 1/8 kokonaisuudesta. Veistos on 4.1 m pitkä ja suhteet kultaisen leikkauksen mukaiset. Kerrottakoon, että lihaksikkuus miehellä ei ollut kaunista. Galleria Offits on tärkeimpiä taidegallerioita ja siinä on 33 huonetta ja tunnetaan maailmalla yhtä hyvin, kuin Louvre Ranskassa.. Napoleonin kerrotaan varastaneen täältä taidetta Louvreen.

Padova, joka on yliopistokaupunki ja jossa Galileo Galilei asusti. Padovassa tapahtui Italian historian kannalta merkittävää, kun kaikki italian kuningaskunnat yhdistettiin. Kappelissa käytiin jossa Donatell’ in maalaus ja basilika San Antoniossa. Santo on kaupungin pyhimys ja sille on annettu tehtäväksi suojella kaikkia kadonneita tavaroita.

Santa Croce kirkko 1300 vuosisadalta Siellä on sarkofagit Galileo, Machiavelli Rossini jossa on myös sisältö sen sijaan Michael Angelon ja Danten sarkofagit ovat tyhjät, mutta ne haluttaisiin tänne, mutta riitaisuudet aikalaisilla aiheuttivat muuttoja ja nyt niitä ei saada kotiseudulle takaisin. Kirkossa olevista tauluista arvokkaimmaksi arvioidaan Jeesuksen ristiin naulitseminen 1300 luvun maalaus, joka pelastui tulvasta.

Ponte veccio 1345 rakennettu kanavan ylittävä ainoa silta Sillalla on kauppoja ja sisällä tunneli, että aikoinaan prinssi voi kävellä ylitse kastelematta itseään. Sillalla ollut lihakauppa häiritsi hajullaan prinssiä ja siksi se siirrettiin sieltä pois. Sillalla sijaitsee erittäin kuuluisa kultasepän patsas Benvenut Cellini patsas vuodelta 1900. Saksalaiset räjäyttivät kaikki muut sillat kuin tämän liittoutuneiden pysäyttämiseksi.

Kaiken keskellä tänä päivänä on italiassa

Uusfasismia

punaiset prikaatit

mafia juurtunut syvälle

poliittinen terrorismi

veronkierto yleistä

poliisi yrittää panostaa yö ongelmiin

yleisintä mafia on juuri Sisiliassa

poliittista tasapainoa ei ole saavutettu

Maatalous edelleen merkittävä

elektroniikka teollisuutta

Silmäilyä Padvassa:

Maissi oli tulossa tähkään n 70- 120 cm mittaista

Voimakas ja tiheä kasvusto maississa, etelään verrattuna tämä maatalouden parantuminen alkoi näkyä Roomasta pohjoiseen päin mentäessä. Täällä oli myös isoja olkipaaleja pelloilla.

PADVA vierailu

Ensin tutustuimme Danten taloon jossa hän oli asunut. Vanhin kreikkalainen talo troijan veljesten tekemä.

Näimme ns. järkitalon jossa tehtiin ihmisen ensimmäiset anatomiset tutkimukset eli avattiin ruumis. Täällä oli ensimmäinen lääketieteellinen oppilaitos ko. talossa. ja kaupunki hyvin kuuluisa siitä. Järkitalo tehtiin vastapainoksi sille kun että opiskelu oli papistolle ja teologiaa opiskeleville, mutta järjen käyttöä ei sallittu.

Kuninkaita ja muita suurmiehiä oli ollut opiskelemassa täällä. Yliopiston luentosali oli saatu kun rikkaat olivat lahjoittaneet rahaa rakentamiseen ja sitten salia vuokrattiin edelleen ja sekin oli modernia siihen aikaan. Rakennuksia ei kuitenkaan haluttu antaa kapakka käyttöön. Kyseisessä rakennuksessa oli merkintöjä kattorakennelmissa aina 1200 luvulta saakka.

Kaupungissa oli myös kuuluisa kasvitieteellinen puutarha jonka ohitse kuljimme.

Kaupungin keskustassa oli kanavan ympäröimä saari ja kanavaa reunusti patsaat jotka kuvasivat kaikki jotakin merkittävää henkilöä. Erittäin siisti ja turisteille tarkoitettu hyvä kohde, mutta myös kaupunkilaisille. Se olikin tehty kaupunkilaisten virkistykseksi.

Ilta saapui ja pistäydyimme yöpuu pissalla, Italialaisella huoltamolla, se kun on bussimatkaajan ainoa tapa, huolehti hygieniastaan. Kaupungista lähtiessämme ilta alkoi hämärtyä ja otimme vesiposteista vettä mukaamme. Italia alkoi jäädä kilometri kilometsiltä taaksemme Olimme päättämässä ikimuistoista Italian matkaamme. Kuu kumotti kirkkaalta taivaalta, ja Alpit alkoivat vilistä vieressä, luoden aavemaista näkyä kuun valossa, usvaa alkoi ilmesty vuorijonojen välille, ihan pelottava tuntu. Kello alkoi lähentyä 2.30 yöllä, silmä luomet alkoivat painaa. Olimme saapuneet Itävaltaan mutta kukaan ei kysynyt mitään. on jo aamu kun herään pitkällä Itävallassa.

5.7.2004

Pysähdyimme Itävallassa n. kelle 5 aamuyöllä ja paikka oli sama huoltamo kuin mennessäkin ja WC maksu taas 30 centtiä. Matka jatkui ja uni, mutta n. 8 aikaan taas heräsin, vielä oltiin Itävallan puolella. Havainnoin ikkunasta ja totesin rukiin olevan vaalenemassa, ohrakin oli vaaleahkoa, olivat kauniita, kuin puutarhoja pellot. Alat suuria voisi kuvata hirveät pinta-alat ohraa.

Jos kuvaisin Itävaltaa näkynä, voisi määritellä ”tarkkaa” ja huolellista kaikki.

Kello 8.44 oltiin Tshekinmaan ja Itävallan rajalla, ”passit Please” kysyttiin, riitti kun oli esillä passit, muuta kysytty. Tshekin maata ajettiin pari tuntia ja pysähdyimme hieman ruokailemaan ja verryttelemään pienellä kävelylenkillä. 10.15 – 11.30 välisen ajan oleskelimme paikassa jossa oli maalaistuntuinen ravintola:

ruokailussa maksoi asiat Tshekki rahana

makkarat 30

leipä -

tee 2 kpl 24

citruuna 6

ketsup 10

omeletti 30

2 postikorttia 12

+ 19 % veroa yhteensä oli lasku 112 Zkr

Kurssi oli 100 Zkr = 20 Zl 1 € = 4,6 Zl

Vielä vilkuilin bussin ikkunasta Tshekkimaata ja näin ns. pienpaaleja tehdyn pelloilla. Myös seipäillä näin heinää olevan muovisin hatuin, mutta melko pieniä määriä kuitenkin

Puolan ja Chekin raja ylitettiin kello 13.30

Tähän oikeastaan voitaisiin Italian retki päättää, mutta seuralaisellani oli tuttuja, jotka tulivat vastaan meitä henkilöautolla, joten emme palanneet lainkaan lähtöpisteeseen Puolassa vaan Czaniec oli päätepiste.

Danuta Socholik hänen Viola tytär ja Martyna Marek ottivat meidät huostaansa.

Siirryimme sieltä vapaa-ajan asuntoon jonka perhe oli itselleen kunnostanut. Vieraanvaraisuus oli ylenpalttista, ja silti tuntui, että se oli luonnollista, ei mitään erityistä ponnistusta vaativaa heiltä. Violan nykyinen mies tohtori hänkin oli tehnyt vanhasta maatilasta oivan vapaa-ajan asunnon perheelleen. Sinne he menivät pakoon pienehköstä 64 m2 kaupunkiasunnostaan. Puutarhakin oli sangen ihastuttava ja siihen oli satsattu. Iltaa vietettiin todella maukkaan ruuan ja viinin seurassa.

Eräänä hienoisena yksityiskohtana oli Viola tyttären halu harjoittaa englantia kanssani ja niinpä tein sellaisen kyläretken hänen kanssaan, pellon pientareita pitkin, ja keskusteltiin, kumpikin kiertelimme kehittämiseksi. Hän kiinnostui Suomen kielestä niin paljon että teki pitkän listan tavanomaisista sanoista ja kirjasi ne itselleen ylös ja harjoitteli niitä ja ääntäminen onnistui jo melko hyvin. Hän ei ollut koskaan lausunut Suomen sanoja aikaisemmin.

6-11.7.2004

Tänä aikana vaikutin kaakkoispuolassa kylpyläkaupungissa ja sain nauttia hieronnasta ja kylvyistä. Tulipa elokuvateatterissakin katsottua ”passion”. Krosnossa ostoksilla ja tietenkin lepopäivä retken päätteeksi. Paikallisessa AMK SSA olimme katsomassa Puolalaista projektia ja tapasimme koulumme yhteistyö henkilöitä. Myös Ivonitz juhlaviikkojen ohjelmaa seurattiin tiiviisti

12.7.2002

Viimeinen lomapäivä se tuli kuin sattumalta vielä mukaan koska emme toteuttaneetkaan halpojen autojen retkeä toiselle puolen puolaa, vaan peruimme sen epärealistisena.

Päivä hieman pilvinen joten juuri sopiva museo käynneille

Ensimmäinen kohteemme oli erään suvun omistaman komea talo josta oli valtion varoin tehty museo ja jota valtio ylläpiti koska omaisuus oli palautettu aikaisemmille omistajille ja jotka eivät nyt sitten ylläpitää sitä.

Ulkona oli toisen maailman sodan aikuista verraten hyväkuntoisen näköistä kalustoa pääosin tykkejä ja kranaatinheitin sekä lentokonekin olivat esillä.

Rakennus oli kolmikerroksinen jossa oli alimmassa kerroksessa esitetty itse taloa koskevaa historiaa rakennustyyliä ja omistajien sukutaulut ja miten omistussuhde oli siirtynyt sukupolvien aikana ja runsaasti oli maalauksia vielä henkilöistä seinillä. Sukutaulu ulottui aina 1500 luvun alkupuolelle saakka. Rakennus oli erittäin tilava, ja kalustettu sen aikaisilla kalusteilla, kun rakennus oli rakennettu 1900 luvun alkupuolella.

Toinen kerros oli valjastettu sota-ajan kalustolle jota sotilaat tarvitsivat pääosin aseta kypäriä ja varusteita. Lisäksi oli kuvamateriaalia sodan aikaista henkilöistä ja tietenkin puolan merkittäviä taisteluja oli kuvattu.

Tärkeä ja merkittävä tapaus Puolan historian kannalta oli kuvaus ja karttaan merkityt joukkojen sijoitukset ja taistelulinjojen ja rintamien sijainnit eri sodan vaiheissa.

Huomioni kiintyi erääseen tauluun, jossa oli esitetty Puolan tilanne silloin kun Josef Stalin ja Hitler sopivat puolan jaosta eli Hitler sai läntisen osan ja Stalin itäisen osan. Puolalaisilta ei tietenkään kysytty mitään.

Kuitenkin venäläisen saamaan puoliskoon tuli myös 1.6 miljoonaa puolalaista jotka eivät siirtyneet pois venäläisten hallitsemalta alueelta. Sodan kuvaan kuului, että Puolalaiset varsinkin upseerit tapettiin venäläisten toimesta, vaikka sitä on venäjällä eli neuvostoliitossa yritetty vierittää saksalaisten syyksi. Tämä on asia, joka vieläkin hiertää Puolan ja Venäjän suhteita. Puolalaiset kun eivät ole päässeet tutustumaan neuvostoliiton ja Stalinin aikaisiin tapahtumiin. On edelleen epäselvää minne tapetut on haudattu ja kuinka paljon heitä likvidoitiin.

Onneksi Puolalle ja henkiin jääneille sotilaille oli että Hitlerin strategia muuttui ja hän hyökkäsi venäjälle. Niinpä Puolalaisten tilanne muuttui tai heihin ei kiinnitetty huomiota ja saivat tulla omillaan toimeen. Niinpä noin 100000 miestä osin nälän pakottamana siirtyi venäjältä Palestiinan alueelle joka oli silloin brittiläisen armeijan komennossa. Siellä puolalaiset aseistettiin ja varustettiin brittiläisin univormuin. Kaukoviisaasti briteiltä ja puolalaisilla oli halu taistella oman maansa puolesta. Niinpä puolalaiset osallistuivat liittoutuneiden rinnalla Pohjois- Afrikan taisteluihin saksalaisia vastaan mm Tobrukissa oleviin ratkaisutaisteluihin.

Sen jälkeen he nousivat maihin yhdessä liittoutuneiden kanssa Italiaan ilmeisesti Sisiliaan jos muistan oikein. Sieltä joukot etenivät, Saksalaisia edellään työntäen, pohjoista kohti ja Monte Cassinon taistelut, jotka olivat ratkaisevia, olivat myös puolalaisten taistelupaikkoja 1945. He taistelivat Italian vapauttamiseksi Po-joen laaksoon saakka jolloin sota sitten päättyi.

Mutta politiikka oli tullut mukaan ja samalla Neuvostoliitosta supervalta se ei halunnut miehittämäänsä Puolaan näitä joukkoja vaan nämä puolalaiset joutuivat hajaantumaan ympäri Eurooppaan ja osa Amerikkaan.

Vain kommunistisen puolueeseen liittyneet sotilaat olivat tietenkin hyväksyttyjä palamaan tai olivat jo muuttaneet kantansa aikaisemmin neuvostoliitolle ystävälliseksi ja kenties taistelivatkin neuvostojoukoissa saksalaisia vastaan.

Kolmannessa kerroksessa oli sitten vapaa-aiheisia näyttelyitä, aina johonkin teemaan liittyen nyt oli ainakin maatalousaihe, josta näkyvimpänä mehiläisten hoito, sekä eurooppalaisia kirjailijoita ja suurmiehiä koskevat teemat nähtävillä.

Toisena kohteenamme oli öljymuseo, jonka 150 vuosi on meneillään. eli vuonna 1854 on valjastettu ensimmäinen öljylähde puolalaisten käyttöön. Kerrotaan että öljylähde löytyi sattumalta kun epämääräinen mönjä nousi pintaan jossain kuopassa alueella ja alueen talonpojat olivat hyödyntäneet sitä puun käsittely aineena. Olivat havainneet raakaöljyn puuta suojaavan vaikutuksen.

Asiasta kiinnostui eräs kemiaa tunteva apteekkari joka oli saanut koulutusta. Hän omisti pienen laboratorion työhuoneensa nurkassa ja siellä hän tutki tieteellisesti raakaöljyä ja selvitti mm sen palamisominaisuuden. Minkä seurauksena öljylamppu sitten keksittiin. Paikalla oli vielä tutkijan toimistorakennus jossa hän oli suorittanut elämäntyönsä.

Ulkomuseossa oli nähtävissä kaikki variaatiot siitä miten öljy pumpataan maasta aina näihin päiviin saakka. Niinpä eräs öljytorni oli vielä ollut noin 10 vuotta sitten käytössä. Moninaiset olivat ratkaisut joilla pumppua saatiin keinutettua. Lisäksi alueelle oli rakennettu näyttelytilaa jossa pienoismallein osoitettiin raffinointi tapahtuma ja miten erilaiset öljylaadut voidaan erottaa toisistaan. Lähistöllä oli myös vielä toimivia pumppaamoja, mutta öljymäärät ovat pieniä, joita nykyisin saadaan teollisuuden käyttöön. Puolan öljyomavaraisuus lienee muutamia prosentteja.

Kolmoskohteemme oli raunio linna ”KAMIENIEC” joka oli aikojen saatossa ollut melko huonolla hoidolla. Niinpä restaurointia oli alettu tehdä ja pari Linnan huonetta oli saatu entisöityä.

Rakenteessa oli hyödynnetty suurta luonnon kiveä yhtenä osana rakennusta.

Linnana tarinat kahdesta perheestä, jotka asuivat siinä. Myös on tehty kirjallisia teoksi ”riitelystä”, koska näillä perheillä oli ikuinen riita asumisosuudesta ja -paikasta keskenään. Toinen perhe asui linnan yläosaa ja toinen sn alaosaa. Perheet olivat muuttaneet sieltä pois kun eräänä myrsky-yönä oli rakennuksista lähteneet katot.

Hylättynä Ollessaan taas kiviainesta oli sitten haettu ja siirretty paikallisten omiin tarkoituksiin

13.7.2004

Tänään se päivä oli sitten edessä jolle oli Lentolippu Suomeen maksettu. Ei muuta kuin menoksi ja se alkoi 3.30 Ivonitz Troissa. Päivä alkoi jo valjeta, kun pääsimme lähtemään, viisarit kellossa osoitti 4.44. Matka Varsovaan oli alkanut, käytössämme oli Mazda 626, jossa oli sekä bensiini, että kaasu polttoaineet, kuten Puolalaisissa autoissa niin usein on tänä päivänä.

Maaseutu oli kaunis tähän aikaan päivästä hyvin varusteltuja taloja ja siistiä rakennuksia oli alkutaipaleellamme. Tie oli sellainen jota en ollut aikaisemmin kulkenut joten yritin arvioida näkemääni turistin silmiin. Sumu alkoi nousta koska kostea yö oli ollut. Aurinko tunki valoaan sen lävitse, paistoi etuviistoon oikealta. Infrastuktuuría tehdään kovasti lukuisia valoja ja odotuksia tietöiden takia oli taipaleellamme. Ensin oli Krosno, Rezeszow, lukuisia pienempiä paikkakuntia ja sitten Radom josta yhdytimme Krakovasta tulevan tien joka jo tuntui tutulta ja lentokenttä on juuri tällä puolen Varsovaa.

Tankkasimme molemmat tankit ja vielä hieman tuliasia mukaan Visa otti vastaan luvun 231 Zl ja saimme monta lehteä ja niiden lisäksi CD-elokuvia jotka täällä tulevat luonnostaan lehtien kylkiäisinä.
Rakkasade yllätti ja ohituksia oli tehtävä, joskus tiukkojakin aika nimittäin kiiti ja kello läheni kymmentä ja 10.45 oli lennon lähtö matkaa kuitenkin vielä 60 km. Jonoja jo syntyi, pysähtyä ei uskallettu, ehkä ei pääse takaisin jonoon, vaikka matkustajien henkilökohtaiset tarpeet jo vaivasivat. Pysähdys oli kuitenkin tehtävä ja vielä polttoainetta mukaan vain muutama kilometri ennen lentokenttää. Tietenkään tekniikka ei pelannut, visa ei suostunut toimimaan, oli löydettävä seteleitä. Kentän terminaaliin saavuttiin 10.25 ja nyt oli jo juostava. Nopeat hyvästijätöt muulle seurueelle. Matkaselvitykseen, ei enää muita paikalla, viimeinen kuulutus näkyi valotaululla. Oli otettava henkilökuntaa mukaan ja kannettava kaikki laukut käsitavarana, passintarkastus, turvatarkastus ohjattiin vasemmalle oikealle alas ja BUSSISSA.

Kone lähti ajallaan ja nousi ilmojen teille Finnairin sinisin siivin tultiin ajoissa aikataulun mukaan kentälle. Taas mentiin bussiin ja rautatieasemalle, odotusta ja Kokkolaan menevään junaan. Vielä ei kuitenkaan huokaista "Citikka" oli polkaistava käyntiin ja kohti Teuvaa.

Matka oli kuin ennenkin, mutta ennen Pirttikylää alkoi tapahtua:

Mutta se onkin sankaritarina joten jääköön se kertomatta tässä