Karjalaisten (siirtolaisten evakkojen karja
Luovankylään tuli kirkolta asemalta siirtolaisten evakkojen lehmiä ja muuta nautakarjaa mulleja
Luovankyläläisten edusmiehenä Toimi Alma Ketomäki Luopa. Hän järjesti paikkoja mihin eläimet voitaisiin sijoittaa.
Yleensä tuli sellaiseen paikkaan jossa oli jäänyt tyhjilleen navetta. Kylässä oli sillä hetkellä kaksi tyhjillään olevaa navettaa Hakolan toisen tuvan hirsinen navetta oli tyhjillään Pollarin Vihtorin omistama Ns. Porkkalan navetta oli toinen.
Hakolan navettaa tuli kaikkiaan 8 nautaa kaikki olivat sellaisia nautoja joissa ei ollut juurikaan maitoa. >puolet pelkkiä mulleja hiehoja, poikimattomia.
Kaulassa eläimillä oli jokin merkki omistajasta kaikesta näki että se oli äkkiä kyhätty lappunen esimerkiksi vuoltu lastu johon oli hätäisesti kirjoitettu jokin nimi josta ei saanut sanottavasti selvää. Kaikilla naudoilla ei tätäkään merkkiä edes ollut. kenties puskeneet toisiaan ja pudonnut.
Taloon ne vain totiin ja jonkun ne piti hoitaa tietenkin palkatta . ainoastaan kuivaa heinää tuotiin pienehkä määrä eläimiä varten. Seurauksena vielä kovat määräykset kuinka paljon heinää sai eläimelle päivässä antaa. Kertoja muistaa määrän olleen kilo päivässä Vettä tietenkin piti eläimille vielä kantaa niin paljon kuin joivat. Se ei ollut kovin paljon kun kuiva-aines oli noin pieni. ja sontakin oli vain jotain kikkaraa. Mutta nekin lannat piti luoda ulos tunkioon ja jopa siinä tuli harhakäsityksiä että lanta tulisi jotenkin hyvin hyötykäyttöön. kevät osoitti kuitenkin lumen sulettua lannankin määrän mitättömäksi se vain jäätyi lumen päälle ja lisäksi vähän lunta. Heinät tuotiin jostain ko. eläimille. Heinää ei kuitenkaan ollut riittävästi vaan oli syötettävä kaikki muukin kuiva-aines mitä talosta löytyi katto-oljiksi varatut pitkät oljetkin Niitä raahattiin talon riihen taka koijasta, jossa pitkät oljet olivat varastoituina.
Onni oli että riihi ei sinä syksynä palanut vaikka itsenäisyyspäivänä siltä näytti kun riihessä olevat rohtimet syttyivät ilmeisesti tikkuleikeistä. kun poikaset hakivat siellä kuivumassa olleita tupakan presuja
eläimet tuotiin syksyllä ennen lumen tuloa ja olivat talojen hoidossa kevääseen saakka. Maa oli melkein rekikelitön kun ne sitten vietiin keväällä takaisin asemalle ja sieltä edelleen teuraaksi. Kaikkien eläinten omistajia kun ei koskaan löytynyt, vaikka niitä karjalaismiehet kävivät joskus etsimässä josko olisivat omia nautoja.
Tällä lastauskerralla kun Luovankylästa vietiin eläimiä oli kaikkiaan 17 kappaletta nautoja .Joten niitä oli +muutamissa paikoissa muuallkin kuin näissä tyhjissä navetoissa muiden karjojen joukossa. IlmeisestiLuovassa ja jokipiin kallessa. Hakolan ja Pollarin lisäksi.
Lehmät olivat kirjavia ja sarvipäitä eivät kuitenkaan puhdasrotuisia Ayshire karjaa.
Lehmiä viemässä kirkolle Olivat Laimi Valtasaari joka oli piikana Kallessa ja toimi Alman apulaisena. Viljo Hakola, Linne Hakola. Matkaan lähdettiin Hakolan mäeltä ja muut karjat liittyivät joukkoon kuljetus oli täysin vapaana ilman kytkyettä. Karja kulki eteenpäin melkein iloisesti ilmeisesti se aisti että oltaisiin menossa kotiin. Mutta toisin oli suunnit3eltu.
Episodi oli siinä että kun karja saapui Teuvan asemalle lastattavaksi saivat tuojat melkoiset nuhteet siitä kun olivat tuoneet niin monta eläintä. Kyseiseen vaunuun jonne ne piti laittaa oli varattu vain 14 paikkaa. Kuitenkin kaikki pantiin samaan vaunuun. Liekö karja niin vahvassa kunnossa että oli suurta vaaraa puskemisesta. Hyvä kuitenkin että kaikki karja oli selvinnyt talven yli hengissä joka oli ollut tarkoituskin.
Karjapaimenet ottivat mukaansa hevosen ja rekit , että pääsivät palaamaan takaisin kärryillä kotiinsa kun karjan ajo oli suoritettu meno kun oli tehtävä jalkaisin ja ohjattava tarvitta4essa karjaa. Lumi varmaan osittain auttoi ettei karja karannut. Kulkureitti ilmeisesti kulki järven sivuitse menevää tietä jolloin matkakin hieman lyheni.
Lehmät saatiin junaankin ongelmitta ne kuin olivat ”tottuneita” matkustajia. olivathan ne tulleetkin junalla Teuvalle Karjalasta.