ahti hietikko 22.12.2001

Panentoaita oli 5-6 ortinen rakennelma ,vinossa oleva kahden seipään välissä jotka oli kuusen karahkasta halkaistulla siteellä sidottu toisiinsa. Side halkaistiin kahtia latvasta alkaen. Kierto seipään ympäri tapahtui halkaistu puoli seivästä vasten, näin se taipui helposti puu oli tietenkin tuore karahka. Yleensä aidassa oli kolme sidontakohtaa .

Itse aidakset olivat eri mittaisia jolla säädeltiin aidan korkeus oikeaksi ja tällöin orsiväli tuli tasasuureksi orsia eli aidaksia laitettiin useitakin samaan väliin. Aidas oli yleensä halkaistua kuusta se kesti parhaiten ajan hammasta

seipäitä voitiin uusiakin aidan kestoaikana ja lisätä’ väliniteitä joten aita saattoi kestää kymmeniä vuosia paikallaan.

Kuusen aidakset halkaistiin yleensä kevään kynnyksellä. Aitaa tuettiin myös kepeillä kaatumista vastaan tukikepein myös ne sidottiin kuusen näreellä.

Aitaa tarvittiin lampaille jotka yleensä olivat pihapiirissä olevassa käälyssä. Hevoset olivat lia-assa .Lehmät olivat vapaasti metsässä kesän aikana myös paimen oli satunnaisti tai jatkuvasti mukana. Pelloille tuotiin lehmät vasta syksyllä odelman tultua heinäpeltoon.

Aitalaki oli sellainen ,että kylän alueella elukat kulkivat vapaasti ja niinpä peltojen ympärille oli tehtävä peltoviljelyä harjoittavan aidat estääkseen lehmien tulon vainioonsa. Niinpä Korvella ja Katinhännässä jouduttiin tekemään kaksinkertaisia piikkilanka-aitoja peltojen suojaksi suojaamaan viljapeltoja. Kommentteina saattoi kuulua "Tee aitasi"

Käytännössä metsiin laitettu lehmä edellytti paimenta sen jälkeen kun aitalaki muuttui niin että se jolla oli eläimiä joutui myös tekemään aidan. Tämän seurauksena eläimiä alettiin sitten aidata pelloille . Samanaikaisesti ainakin Karijokelaiset metsänomistajat alkoivat ehkäpä kateuttaankin kieltää metsissä lehmien laiduntamisen.

Kylällä olikin sanonta kateelliselle "Ei ole nähty lehmän tuovan rankaa mukanaan" toisin sanoen ne eivät varasta puita.

Kylän piikkilankoja ei ilmeisesti viety kuitenkaan sotaan niiden vähäisyyden takia ainakaan tämä tietolähde ei sellaista tuntenut. Ehkä se oli vielä vähäinen määrä jota kylällä oli aitaahan käytettiin torjunta esteinä linjoissa.

Paimenlanka tuli kylään 1950-luvulla sen loppupuolella ja helpotti melkoisesti aidan tekoa ja oli helposti siirrettäväkin verrattuna panentoaitaan. Ainoa kuluva osa oli kuivaparisto jolla OLLI-paimen toimi Laite oli ämpärin kokoinen pyöreä alumiininen kapistus joka nakutti melko äänekkäästi noin 1 sekunnin välein jolloin sitten tuli sähköisku lankaan.

Lehmät kunnioittivat melko hyvin paimenlankaa . Sonneillekin se oli verraton koska panentoaidat olivat yleensä sille oivallisia puskemiskohteita ja sonnille helposti särjettäviä, sen puolustaessaan harjoitellessa niskaansa reviiripuolustusta varten.

Lehmien kuljetus maanteillä oli yleistä Luovankylässa 50 ja 60 luvuilla, mutta taas muuttui laki ja autokannan yleistyttyä se katsottiin suureksi riskiksi kuljettaa eläimiä yleisellä tiellä irrallaan. Tyypillinen kuljetusmatka oli 2-3km . Kuljettaja ajoi matkan pyörällä ja lehmät tietenkin kävelivät. Joillakin lehmät oppivat tottelevaisiksi ja kulkivat säntillisesti tien oikeaa laitaa. Oiva esimerkki tästä oli Harjukedon Hellin lehmät ne kulkivat nätisti tie reunassa. Tässä toteutui hyvin maaseudun idylli nuori hoikka tyttö kuljettamassa lehmiä.