RUNO
"Suomess' ei elä runoilla, ei tule leipä laulamalla."
- Olli Kymäläinen 1889

Runo on runomittainen tai vapaamittainen, yleensä lyyrisiin muotoihin ja kuviin perustuva kirjallisuuden tuote.

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

Keväisellä hangella

Hiihtää, hiihtää saa on lumi valkeaa

niin puhdas on ja valkea maa

On kukat jääneet hangen taa

ja lepoon pitkään uinahtaa

Hiihtää, hiihtää saa metsän rantaan

ja kauas, kauas nevan maan

On kevät jo rinnassa luontomaan

on korppi jo naurattanut naarastaan

Hiihtää, hiihtää mies suksillaan

ei ladulta eksy hän milloinkaan

On hangessa jälkiä eläinten

hän katsoo niitä tutkien

Hiihtää, hiihtää hän mäkeen isien

on vastassa tervahauta pikinen

hän hiihtää ohi sen likien

kuuluu ääni nahka remmien

Hiihtää, hiihtää mies hikinen

on lumi raskaan tuntuinen

Ihmekös tuo jos on mies vetinen

kun lumi on talven vitinen

Hiihtää, hiihtää hän korpeen utuiseen

on teeri painunut kieppiin, kinokseen

Vaan ei lennä se kauan metsään lumiseen

kun haulet osuu jo kohteeseen

Hiihtää, hiihtää metsästäjä tää

on kettu kiertänyt petäjää

Vaan eipä tuo odota tähtääjää

on luikkinut pakoon metsä kilpenään

Hiihtää, hiihtää kiertäjä metsässään

kun metsäkana jo eteen pyrähtää

Virhe oli se riekon tään

pian puhuu ase ja jysähtää

Hiihtää, hiihtää saalistaja vaan

ei jaa hän helposti armoaan

On luonto kova roudan maan

on eloa korjattava aittaan vaan

Hiihtää, hiihtää mies armoton tää

kunnes hirven yhdyttää

Ei ehdi kruunupää kuin kavahtaa

kun laukaus jo kajahtaa

Hiihtäjä on nyt pysähtynyt

saaliista reppu on täyttynyt

Lylyä lykkii hän takaisin nyt

on taisto luonnossa päättynyt

PAATOS TAI VUODATUS
"Kirjoittaminen voi olla terapeuttista."

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

Kirjoittamalla voit purkaa tunteitasi: saat tyydytystä, kun vuodatat mustaa valkoiselle.

Hyvä ystävä!

Minua niin harmittaa, kun mikään ei taas tunnu menevä kohdalleen, kaikki vastustaa" vain saha puoltaa" kuten sanonta kuuluu.

Tilanteeni ei ole mitenkään surkea, rahaa on kohtuudella käytössäni, mutta silti jokin tympii ja harmittaa. Perheessä ei ole tapahtunut ikäviä asioita, kiitos siitä Taivaan isälle" mutta silti ahdistaa. Lieko syynä maailman poliittinen tilanne, sotaa kun aikovat tehdä! Mitä mieltä sinä olet tästä touhusta mikä ihmisiä riivaa, jonkin sortin hulluusko?

Aina sitä pohtii, mitä se minuun kuuluu, mitä joku "Bussi" tai Saddamit huseeraa ja Juutalaiset ammuskelee toisiaan. Kuitenkin ne asiat tunkevat väkisin mieleen, kun radiostakin tulee tunnin välein jotain uutista, ja yleensä huonoja.

Siitä on pitkä kun mitään hyvää uutista on kuullutkaan. Vain onko sitä tullut vanhaksi ja pessimistiksi, että mikään ei ole ennen oli kaikki hyvin.

Joskus sitä miettii, miten nuoriso kokee tämän elämän ajan. Onko se syy tähän nuorison pahoinvointiin? Toivottomuuden tunne, mitä tekisi ja mistä saisi töitä.

Onneksi meidän poika, oli niin hyvä lukiossa, että sai heti tehdassiivoojan paikan Ahlströmiltä. Nyt sillä on jo oma asunto ja huonekalujakin jo kohtuudella. Meidän Matti oli niin varma, että hänen ei kannata enempää lukea, lukee sitten työn ohessa, jos tarvitsee. Olin samaa mieltä, nyt on niin epävarmaa kaikki, ja jos on päätä, ehtii sitä.

Entä sinun tyttösi, joko hän on päättänyt ATK:sta, vai mikä se nykyään on, ennen sitä sanottiin tekuksi?

Hänestä piti tulla sähköinsinöör,i kun kolme vuotta sitten kirjoitit? Ajatella, miten aika on kulunut, kolme vuotta meni, ennen kuin sain kynän taas käteen?

Onko sinulla tietokone? Nykyään kaikilla kuulemma on, meilläkin on tuo pojan vanha 486 kuulemma. Sillä kumminkin on voinut lähettää sähköpostia ja sitä vähän olen harrastanut. Amerikassa, kun se on ollut aika yleistä jo useamman vuoden, niin serkku kirjoitti kerran, ja sanoi, että laita sinä posti eli E-maili, kanssa.

Poika sitten teki työn ja nyt sillä on saanut lähettää postia Valtoihin asti. Oikeastaan sen takia kysynkin, näin perinteisellä tavalla onko sinulla E-maili? Panen tähän oman postini niin saat heti kokeella, jos sinulla on. Tietysti voit mennä kirjastoon ja laittaa sieltäkin postin, kyllä ne varmaan neuvoo siellä.

Muista nyt vastata sinäkin, olisi niin mukava kuulla miten hurisee. Oltiin sentään kämppiksiä monta vuotta ammattikouluaikoina.

Terveisiä kaikille

Ahti

ANALYYSI

"Analysointi on ilmiöiden erittelemistä, luokittelua."

Analyysilla tarkoitetaan tällä kurssilla subjektiivis-emotionaalista, jopa tunnekuohujen värittämää kirjoitusta.

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

subjektiivinen analyysi TV-ohjelmasta

X-files-ohjelma

Maailman parhaan ohjelman tarjoaminen ei ole helppoa, mutta se on onnistuttu tekemään tiistai-illan x-file ohjelmassa. Kaikissa näissä sarjan osissa on onnistuttu kehittämään luonnollisen tuntuinen tapahtuma sarja kaikissa lähetetyissä osissa.

Tässä ohjelmassa korostuu tieteellinen näkemys nykypäivään ja ihmisiin, Sarjassa on onnistuttu näyttelijöiden avulla luomaan jatkuva jännitteen tila siitä mitä todella tapahtui ja tapahtuu.

Päähenkilöt kuvaavat erittäin asiallista tyyliä ja olemusta ollessa FBI agentteja heidän tutkimuksen ja taitonsa tutkia on onnistuttu tekemään perustellun uskottaviksi. Tieteellinen näkemys korostuu Danan sciens tietoon ja lääkärin tekemään pätevään analyysiin ja se perustuu pelkkään faktaan Kuvaavaa on että Dana tekee itse ihmisen anatomia tutkimukset eli ruumiinavaukset eli hänen pätevyytensä on hyvin konkreettista ja perustuu tutkittuun tietoon Patologin koulutuksella ja tarkkuudella hän pystyy määrittelemään kuolinsyyn ja se yleensä tukee hänen käsitystään tapahtuneesta.

Samaan tulokseen tulee Mulder, mutta täysin omalla tavallaan hän käyttää järkeään ja on yleensä Danaa edelle ajatuksineen mitä tapahtui. Hänessä korostuu tavaton äly ja hänellä on kyky arvata vaikea ennen kokematon asia ja pukea se täysin loogiseen ja järjellä hyväksyttävään muotoon ennen kuin se on tapahtunut.

Sarjassa aihe ja tieto katsojalle välittyy sellaisena että Fox in idea lopuksi on lähempänä totuutta kuin ne tieteelliset tutkimalla saadut todisteet. Ongelmaksi vain jää että todisteet ovat helposti hävitettäviä tai paha maailma ehtii enne tuhomaan merkittävän määrän todisteita ja raporttiin kirjoitettavat tiedot tulevat lähes uskomattomiksi. Niinpä ne ovatkin salaisia tietoja.

Vaikka aiheet ovat vaikeita ja lähenevät sellaista mielikuvitus maailmaa jota ei normaali ihmisille tapahdu kuvaavat ne kuitenkin yleistä maailman tilannetta siinä, että tapahtuu asioita joita suuri yleisö ei todellisuudessa tiedä. Ts. kulissien takista toimintaa on valtarakenteissa ja asioita tapahtuu vallan välineenä ja sen pönkittämiseksi.

Aiheissa sekoittuu vielä sopivassa suhteessa ns. UFO juttuja joiden todenperäisyyttä ei voida mitenkään todistaa, mutta tietyissä tilanteissa se jää ainoaksi selitykseksi tai sitten jokin magiaan liittyvä tekijä.

Persoonina näyttelijät on luotu erinomaisesti sarjaan sopiviksi. Ihailtavan looginen Dana toimii hyvin hillitysti ja järkevästi. Kyseenalaistaen Molder in ideat ja kehitelmät tapahtumien kulusta. Kuitenkin Mulderin perustelut lopuksi kumoavat Danan mallit ja hän joutuu sanattomaksi. Vaikka Mulder taiteilee todellisuuden ja epätodellisuuden rajamaastossa on hän rauhallisuuden ja järkevyyden perikuvana järkähtämätön huomioittensa seuraaja ja usein hän nopeasti päättää mitä vastustaja seuraavaksi tekee, ja pystyy näin hallitsemaan tulevat tilanteet.

Ohjelma rakentuu hyvin voimakkaasti näihin kahteen erilaiseen henkilöön Totiseen Danaan ja vielä totisempaan Foxiin, mutta kumpikin kunnioittaa toistaan ja toisen näkemyksiä. Heidän yhteistyönsä on saumatonta ja vaikka selvästi pitävät toisistaan ei heidän välillään ole mitään liian intiimiä suhdetta sellaista kuvaa ei katsojalle välitetä.

analysoi

ahti

ESSEE
"Essee on yleistajuinen tutkiva tai pohtiva kirjoitelma."

"Essee eli yleistajuinen tutkiva tai pohtiva kirjoitelma maataloudenmakaamisesta"

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

MAATALOUS JA MEIDÄN TILANNNE

Millaiset mahdollisuudet maataloudella on?

Lyhyesti vastattuna kehnot. Koko maatalous on ollut muutoksen puristuksissa, aina sodan jälkeisestä ajasta lähtien. Maa oli sodan runtelemana pakkotilanteessa asuttaa n. 750-tuhantinen muuttoväestö, Karjalaiset.

Vaihtoehtoja ei juuri ollut. Sotakorvaukset raskaat ja maassa

valvontakomissio uhkaili. Poliittinen tilanne epävakaa, jatkuva

vallankumouksen pelko, syystä että voittajat olivat maan edun valtaisa

voimia. Silloin tilanne ratkaistiin edullisimmalla, mutta myöskin

nopeimmalla tavalla, että muuttajien kärsimyksiä ei enää lisättäisi.

Muuttajat tulivat maatalouteen kaikkialle maahan, paitsi ruotsinkieliselle

rannikkoseudulle.

Tilanne oli kohtuudella hallinnassa 60-luvulle tultaessa, mutta suurten

ikäluokkien alkaessa tulla aikuisikään alkoi ns. radikaalisti

ajattelevienliike, risupartaradikalismin aika, jolloin vähäteltiin

veteraaneja ja samalla alettiin politiikan keinoin ahdistaa maatalousväestö

yhteiskunnan syöpäläiseksi tuella eläväksi kansan osaksi.

Tuotannon kohotessa pyrittiin takaamaan elintaso ja jouduttiin peltopaketti

ja ylituonto-ongelmiin ne olivat todellisia, mutta ei Suomalainen ongelma.

Samat ongelmat olivat kaikkialla Euroopassa, koska tuotantokustannuksia ei

voinut periä maataloustuotannosta, koska tuotanto kustannukset olivat liian

suuret. Jouduttiin työläisten ja palkkaväestön takia subvention tielle.

Subventoitiin maatalouden kustannuksia, että palkan ansaitsijat pystyisivät

ostamaan ruokaa. Tämä oli tietynlainen palkan korotus. Kuitenkin

poliittisista syistä lähinnä sosialidemokraattien vaaliase ja propaganda

aikaansai sen, että ruvettiin puhumaan maataloustuista, tuki oli kuitenkin

suunnattu huonopalkkaisen hyödyksi eli yleensä palkansaajalle sitä

kutsuttiinkin alussa syömäpalkaksi, samasta syömäpalkasta on edelleen kyse,

maatalouden kansallisista- ja EU-tuista puhuttaessa.

Nykyinen tilanne maataloudessa johtaa kaaokseen, mutta mitä olisi sille

tehtävissä?

Tämä "ylituotanto" vaihe alkoi olla voitettu kanta, kun maatalouden

rakennemuutos oli edennyt niin pitkälle, että maatatuselinkeinossa oli enää

n. 200000 henkeä ja elintarvike työntekijät päälle. Ja oltiin tultu

80-luvulle. Tällöin työvoima oli käytännössä luovutettu maataloudesta pois.

Eli suuret ikäluokat olivat poistuneet maatalouden piiristä Ruotsiin tai

Suomen eteläosiin tai muihin asutuskeskuksiin, nyt oli kasvutilanteessa

havaittavissa työvoiman puutetta teollisuudessa. Kuitenkin samaan aikaan

teollisuus automatisoi, joten sekään ei enää työllistänyt, siksi palveluala

jäi ainoaksi työllistäjäksi uusille ikäluokille. Mutta silloin tehtiin

kohtalokkaista virheitä valtiontaloudessa ja taloutemme kuumeni, jolloin

asuntomarkkinoilla inflaatio oli 100 % vuodessa eli asuntojen hinnat

kaksinkertaistuivat vuodessa. Mutta sitä ei ymmärretty inflaatioksi vaan

talouden kuumenemiseksi. Siksi meille kehittyi niin sanottu vahvan markan

politiikka joka piti keinotekoisesti markkaa ylhäällä ja valuuttavarantomme

supistui olemattomaksi. Markka ja revalvoitiin, vaikka silloin olisi jo

pitänyt devalvoida jouduttiin kriisistä toiseen ja pakkodevalvaation

tielle. Varoituksista huolimatta, ei idänkaupan romahdusta huomioitu.

90-luvun, "kotitekoinen lama", kuten Ilkka kirjoitti, iski täydellä voimalla

ja menetettiin satojatuhansia työpaikkoja ja tuhansia yrityksiä, kun

pakkodevalvaatio kallisti äkisti ulkomaiset lainat, joita oli haalittu

pieniinkin yrityksiin.

Miksi kaaos on välttämätön?

Tämä, tämä poikkeustila, yritettiin torjua ensin valtion velan otolla, joka

melkein kaatoi Suomen talouden. Yhteisiin talkoisiin, ei työmarkkinoiden

estettyä sen, yleislakkouhalla uhaten, päästy. Vaan jouduttiin valtiovallan

toimesta ottamaan rahat niiltä joilta voitiin, tämän ilmaisi silloinen

Pääministeri Aho ja totuuden sanoi, maatalous, eläkeläiset, lapsiperheet ja

tietenkin työttömät. Työssä olevia ei tämä koskenut heidän palkkakehitys

pysyi vakaana

Kuinka tähän on jouduttu?

Miten maatalous sitten joutui lopullisen, kaadon kohteeksi johtuu samaan

aikaan toteutetusta EU hankkeesta, jota silloin lähinnä Sosialidemokraattien

ja Kokoomuksen toimesta ajettiin nopealla aikataululla läpi. Näiden

puolueiden liian innokas esiintyminen EU puolesta pilasi Suomen

neuvotteluasemat ja tulokset jäivät laihoiksi. Muilla intressit eivät olleet

niin vahvat neuvottelutulokselle, kuin maataloudelle niin puolustajia ei

maataloudelle ollut. Niinpä silloinen ulkoministeri Haavisto, joka oli

pitkäaikainen MTK puheenjohtaja, teki/neuvotteli huonon sopimuksen,

Salolaisen kanssa. Vielä kävi niin, että maatalouden paremmin ymmärtävä

puolue, Suomen keskusta Ahon toimesta myöntyi sopimukseen, kun luvattiin

hallituksessa kotimainen tuki. Se oli tuhoon tuomittu päätös koska edellisen

hallituksen sopimukset eivät sido seuraavaa, naivia Aho kaltaiselta uskoa

tällaisiin sopimuksiin. Niinpä Lipposen1, hallitus romutti sopimuksen ja

kotimainen tuki lakkasi maataloudelle ja käytännössä tämä teki kaiken

maatalouden harjoittamisen Suomessa kannattamattomaksi. Lisäksi

muutosvaiheessa 1995 oli muita kustannustekijöitä joita ei huomioitu.

Sellaiset toimenpiteet, kuin tilakoon suurennus ja kaksi ammattia

viljelijällä, ovat tuhoon tuomittuja, Suomeen soveltumattomina. Avoin

kilpailu ja luvattomat keinot pitävät hintatason niin alhaisen, että

kilpailumahdollisuutta ei ole.

Milloin ymmärretään tilanteen vakavuus?

Sitä ei todennäköisesti ymmärretä, ennen kuin tapahtuu radikaaleja muutoksia

maailmassa tai ainakin Euroopassa, jossa suositaan perheviljelmää. Se että

tulee lisää maita EU yhteyteen huonontaa entisestään Suomen mahdollisuutta,

mutta hormoni ja geenimanipulointi tekevät sen varmimmin, koska hintataso

laskee entisestään ja amerikkalainen maataloustuotanto jyrää Eurooppalaisen.

Meidän poliittiset päättäjät ovat sen verran urbanisoituneita, että eivät

enää tunnista maataloutemme psykologista ja turvaavaa vaikutusta.

Väestökadon ja muuttoliikkeen myötä maaseudun oma painoarvo ja voima eivät

riitä tekemään korjausliikettä maatalouden eduksi.

AKH

ahti

Teuva tarjottu lehdistöön ja luvattu julkaista

Maaseudun tulevaisuus ja Satakunnan Kansa Kiitos heille siitä!!

ALUSTUS
"Hyvä alustaja kirvoittaa mielipiteisiin."

Alustus voi olla objektiivinen informoiva alustus taikka manipuloiva tendenssialustus.

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

Väliraportti koulussamme

Pyrimme parantamaan koulumme imagoa ja hakija määriä. Tilastoissa kerrotaan kouluumme hakevan ensisijaisesti 600 henkilöä ja toissijaisesti 200 henkilöä. Loput ovat sijoilla 3-6.

Kouluumme on varattu paikkoja kaikkiaan 930 oppilaalle.

Tavoitteenamme on saada kaikki kouluumme pyrkivät olemaan ensisijaisia hakijoita, tietenkin otamme kaikki halukkaat, jotta voidaan täyttää kaikki paikat. Kuten tiedämme, jokainen oppilas tuo tullessaan, Kaupungista tai maakuntien kunnista, 6000 euroa jokaisena opiskelu vuotenaan. Tämä rahamäärä kattaa juuri toiminta kulumme, jos oppilasmäärä täyttyy.

Sen sijaan jos oppilasmäärä putoaa alle 900 oppilasta alkaa tulos mennä pakkasen puolelle.

Maakuntien ja viimeaikaiset tilastot osoittavat, että tilanne koulumme kustannus ja kulupuoli alkaa pettää. Tähän on löydettävissä muutamia selviä syitä. Ensinnäkin koulumme tullessa suuren ja kuntayhtymän jäseneksi, ovat koulumme osuus kuntayhtymään selvästi ylimitoitettu ja aiheuttaa oppilaitokseltamme tulonsiirtoa muille oppilaitoksille. Toinen merkittävä kulujen lisääjä on paisunut byrokratia oppilaitoksessa. Toimistoon on palkattu henkilökuntaa kiinteisiin työsuhteisiin viime vuosina ja sen kustannusvaikutusta ei ole kyllin huomioitu. Myös aikaistetut eläkkeelle siirtymiset ovat vaikuttaneet akuutteja rahantarpeita ja näin lisänneet kulupuolta.

Tulopuolen kehitys on myös ollut laskeva ja merkittäväksi tekijäksi on noussut oppilasmäärän pysyttäminen vakio tasolla 900 oppilasta. Tämä on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi, siitä syystä, että keskeytys prosentti on kasvanut. Aikaisempi keskeyttäneiden osuus oli n. 4 % ja nyt se lähenee 10 %. Tämä prosenttimäärä on saatava jotenkin pienentymään.

Mitä muuta voitaisiin tehdä, riippuu paljolti poliitikoista ja heidän motiiveistaan. Kuten tiedämme, on poliittinen päätöksen teko hidasta ja aiheuttaa pitkä aikaisen kädenväännön. Niinpä opettajakunnan on panostettava omalta osaltaan, että keskeyttämisiä ei tule. Muuten seurauksena on läsnäolovelvoitteen pienentäminen 32 tunnista 26 tuntiin kustannussyistä. Tästä on tietenkin seurauksena opettaja voimien uudelleen kartoitus, eli työt vähenevät.

Tämän tosiasioihin perustuvan alustuksen tarkoitus on antaa opettajakunnalle mahdollisuus omalta osaltaan parantaa tilannetta ja samalla se toimii keskustelun avaajana. Muistettava on, että koko seutukunnalla on nykyhallinnon keskittämispolitiikka aiheuttanut sen, että lapsiperheet ovat siirtyneet suurtaajamiin, josta syystä parannusta sillä sektorilla ei ole tulossa.

Alustus Lehtori

Ahti

SATU
"Olipa kerran pikkuinen nalle."

Satu on todellisen elämän rajat ylittävä mielikuvitukseen vetoava lapsille tarkoitettu lyhyehkö kertomus..

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

Satu, Huilusta ja sen käytöstä

Olipa kerran pieni kylä, sen asukkaat olivat ahkeria ja työtelijäitä. Kaikki yrittivät parhaansa, parantaakseen olotilaansa, luonto oli kaunis ja se antoi kaikille hyvin satoaan

Kaikki olivat kylässä kavereita keskenään, epäsopua ei ollut, jos joku tarvitsi apua, tarvitsi vain viheltää ulkona, niin ympäristön asukkaat alkoivat katsella toisiaan, kuka tarvitsee apua?

Kaikki käyttivät samaa menetelmää viheltämiseen, se tapahtui puhaltamalla peukaloiden väliin ja molemmat kädet muodostivat kaikupohjan vihellykselle, se oli siis eräänlainen luonnollinen huilu. Kaikki tunsivat toistensa huiluäänen, äänen sävy kun muuttui aina henkilölle tyypilliseksi ääneksi. Jos oli iso mies, hänen huilunsa oli hyvin matalaääninen, ja sen sävel oli tumma, ja se tunnistettiin miehen huiluksi. Naisen kädet olivat hieman pienemmät ja sen äänen korkeus oli huomattavasti korkeampi, kuin miehen huilu. Sitten taas lapsilla oli hyvin korkeaääninen huilu. Huilun käyttö ei ollut helppoa, niinpä kaikki lapset eivät aina osanneet puhaltaa omaan huiluunsa, vaan ääni oli vain pelkkää tuhinaa, eikä se kuulunut minnekään.

Koska kylä oli pieni, huilu kuului kaikkialle kylään ja niinpä lapset voitiin kutsua kotiin, syömään, tai jos oli ilta, nukkumaan. Jos se oli äidin huilu, jonka lapset tunsivat, he yleensä alkoivat kävellä kotiin sen kuultuaan. Mutta, jos se oli isän huilu, silloin ei aikailtu, vaan lapset juoksivat kilpaa kotiin, isän sana oli laki. Hänen ei koskaan tarvinnut puhaltaa huiluun kahta kertaa.

Erään kerran lapset olivat lähteneet valokkiin, (Suomuurain, lakka, hilla) eräälle nevalle, lapset poimivat innokkaina pikkuastioihinsa valokkeja, niitä kun oli siellä täällä, ja he hyppivät mättäille, puiden lomassa ja huusivat tuolla on, toinen huusi tuollakin on, ja täällä, niin he etenivät valokkisuolla ja pyörivät ympäriinsä niin, että pyörrytti, viimein astiat täyttyivät ja lapset tulivat nälkäisiksi. Sitten he huomasivat, että eväät jäivät kotiin, kun ei ollut aikuista mukana, he eivät muistaneet ottaa niitä mukaan. Onneksi oli valokkeja, mutta ei niitäkään voinut paljon syödä, vatsa tuli kipeäksi, ja mitä viedä kotiin.

Mikä neuvoksi, suolta katsoen kaikki rannat näyttivät samanlaisilta, männyt ,mättäät, ja lampia oli siellä täällä. Auringosta he olivat kuulleet, että sen avulla voi suunnistaa, mutta minneppäin, ei kukaan muistanut mistä se paistoi lähtiessä. Lapset olivat jo hädissään ja tietenkin joku alkoi kertoa kauhujuttuja, me jäämme tänne, entä jos tulee s susi, tai karhu. Nyt tuli jokaiselle vilun väristyksiä selkäpiihin. Ei olisi pitänyt kertoa, nyt alkoi kaikkia pelottaa.

Jalatkin väsyivät, pitää istua ja miettiä olivat he kuulleet vanhempien sanoneen, se selvittää ajatuksia, niin lapset tekivätkin. Tietenkin joltakin kaatui marjat maahan ja itkua pyysi, mutta toiset auttoivat poimimaan kaatuneen marjoja.

Sitten se tapahtui, joku sanoi, hei, hiljaa, kuunnelkaa! Eikö kuulu vihellystä? Kaikki kuuntelivat, ei mitään, kukaan ei kuulut. Mutta taas tarkkakuuloisin sanoi, olkaa nyt hiljaa ja kuunnelkaa. Silloin toinenkin lapsi sanoi, nyt minäkin kuulin, se oli vihellys. Nyt kaikki ymmärsivät olla hiiren hiljaa pidemmän tovin. Nyt se kuului selvästi. Oli noustava vielä ja yritettävä saada selville mistä päin huilu kuului. Huilun tumma ääni kertoi, se oli isän huilu. ja suuntakin tuli selväksi. Lapset lähtivät kävelemään iloisena siihen suuntaan.

Pian kuului taas huilun ääni ja nyt se oli selvä, lähempänä. Kaikki tiesivät, että ollaan oikealla tiellä.

Pian tuli vastaan polku, se oli se sama jota oli tultu, valokkiin. Ja niin, pian näkyi isän tuttu hahmo. Pelko oli mielessä, mitä isä sanoo toruuko? Mutta ei, ei se oikeastaan ollut torumista, hän vain muistutti, aina pitää kuunnella, missä vihellys kuuluu. Iloisena lapset kertoivat nevalla tapahtuneet asiat. Oikeastaan ei väsyttänytkään enää.

Mutta tämän jälkeen, lapset aina muistivat kuunnella huilun ääntä, ja kun he sen kuulivat, menivät he sitä kohti. Pian he myös itse oppivat huilun puhaltamisen taidon. Silloin he vastasivat heti, kun huilu soi. Useasti se auttoi heitä suunnistamisessa ja eksymästä sankkaan metsään. Senpituinen se.

Tarinalla on todellisuuspohjaa Teuvan Luovankylässä, jossa joka suuntaan oli vanhaan aikaan metsää kymmeniä kilometrejä, ilman teitä.

REFERAATTI
"Sana referaatti tulee latinasta (lat. refero 'kerron kerrotun uudelleen')."

Referaatti kirjoitetaan jo olemassa olevan jonkun toisen henkilön kirjoittaman (taikka puhuman) asiatekstin pohjalta.

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

Riihi

Luovan torpassa oli riihi myös jo varhain 1800– luvulla siitä on kuva vuonna 1906, jolloin torpassa asuivat Tammistot, kyseinen riihi näkyy perhepotretissa. Riihi oli 2-parsinen, jossa oli siis ala- ja yläparsi. Riiheen mahtui kaikkiaan 25 jalkaa (ilmajoen mallin mukaisia 14 lyhdettä) Teuvalainen malli oli 13-lyhdettä, jotka kuvasivat opetuslapsia ja suojaava hattu lyhde oli kuvaukseltaan Jeesus, suojaten näin opetuslapasia. Riihi oli pienehkö jo sitten 30-luvun tarpeisiin ja siksi sitä alettiin muuttaa uudemmaksi.

Vanhan rakenne sisälsi riihiosan, ja luuva-osan, jossa oli ns. ruumennos alla eli noin 2m korkealla oleva lattia, että alla pystyi kulkemaan luuvan lattiassa oli luukku, josta ruumenet pudotettiin ruumennokseen. Luuvan jatkeena oli olkilato, joka oli hirsinen ja vielä hyväkuntoinen, joka siirrettiin sitten uuteen parannettuun riiheenkin.

Uusi riihi sai vauhtia, kun kesällä 1932 Viljo Hakola huusi huutokaupasta, joka pidettiin Karijoen Ylikylässä ns. Känälän kaupungissa, uudehkon hirsikehän, joka oli palvellut navettana siihen saakka. Perikunta myi Santaharjun Jussin jäämistöä ja se sitten tuli Luovankylään tällä tavoin, samasta huutokaupasta oli myös öljylamppu, joka aiheutti tulipalon Alangossa..

Riihi rakennettiin kuitenkin kesällä 1933 ja samalla se siirrettiin uudelle tasaisemmalle paikalle. Riihi oli suurempi nyt kuin aikaisempi ja sinne mahtui kaikkiaan 40-jalkaa ja tämäkin oli kaksiparvinen riihi.

Uudistettuun riiheen rakennettiin myös röytä koko mitaltaaan etupuolelle. Riiheen mentiin sekä etupuolelta, röydän alta, että luuvan puolelta ovesta. Tässä rakenteessa ei ollut ns. ruumennosta vaan ainoastaan korkeat kynnykset, kuten riihessä tulee ollakin, että lämpö pysyy myös alhaalta riihessä. Kynnykset olivat noin 80 cm korkeat. Röydän puoleinen ovi oli puoliovi ja luuvan puoleinen täysmittainen ovi.

Riiheen kuului sisäänlämpiävä kiuas, joka oli savella muurattu rakenne. Tyypillinen polttoaine oli koivuhalko, mutta taitoa kuumentamisessa tarvittiin, ettei tule liian tuliseksi. Savu pääsi päätyluukusta (räppänästa) ja raoista ulos tarvittaessa.. Enimmäkseen riihessä kuivattiin ruista, mutta myös siemenviljaksi tarvittu ohra ja kaura.

Pitkät oljet (ruis) tarvittiin tietenkin kattovärkkinä ja tämä riihen vaikutus oli katto-oljille ehdoton, koska se tappoi oljista erilaiset lahottaja itiöt ja katto kesti huomattavasti pidempään riihikuivatusta oljesta. Myös kotitalous käytti pitkiä olkia sängyn kolttina (= olkipatjana). Muut oljet käytännössä, samoin kuin ruumenetkin, syötettiin naudoille ja käytettiin karsinain ja floorin (=lantakouru) kuivikkeina.

Kun riihi oli päässyt (jäähtynyt riittävästi), noin 2-3 vuorokauden kuluttua riippuen kosteudesta. Lyhteet otettiin parsilta ja lyötiin nurkkaseinään riihessä, hyvä lyöjä teki puhdasta jälkeä, niin ettei jyviin jäänyt paljon olkia. Seuraavaksi lyhde heitettiin luuvan puolelle, jossa sidekin avattiin ja levitettiin luuvan lattialle ja siinä varstoilla klupuriihittiin ja kolomuusta tai vastaavaa tryskättiin. Joissakin taloissa kepakoitiin, mutta molempia menetelmiä käytettiin Luovankylässä.Ympäristö oli hyvin pölyinen ja riihimiehet olivat mustia päivän jälkeen ja valmiita saunaan .

Luuvasta heitettiin oljet olkilatoon ja pitkät oljet takaröytään, joka oli myös räystään puolelta laudoitettu. Pitkät oljet pantiin suuriin lyhteísiin odottamaan katolle laittoa. Takaröyrässä säilytettiin myös kylän harvoista puurunkoisista tappureista, joka oli siis ensimmäinen koneellistamisaskel jyvien irrotukseen.

Saadut jyvät kerättiin riihestä ja luuvasta ja heitettiin seinään (viskattiin) , jolloin moskat putosivat ennen seinää ja näin jyvät edelleen puhdistuivat. Tai sitten käytettiin käsikäyttöistä viskuria puhdistukseen, jolloin akanat ilmavirran vaikutuksesta lensivät kaus pois ja painavat jyvät jäivät viskurin alle. Nuukasti jyvät kerättiin talteen ja harjattiin lyhteen tyvellä ja koottiin säkkeihin..

Tässäkin riihessä kuivattiin myös pellavia. Liotuksen ja aitakuivauksen jälkeen pellava tuotiin riiheen kuivamaan samoin myös kessu, jota sodan aikana viljeli myös Hakolan isäntä, Havannaa taisi olla merkiltään. Eräänä tällaisena syksynä Aino Hakola, Linne Hakola Aune Hakola, Valma Luopa (aiheesta on kuva ollut Teuvan joulussa) Ensin loukuttivat pellavaluun sitten klihtasivat luut pois. Ja kun kahvitauko tulivat menivät tupaan, jonne tuli vieraitakin Fiina Jokipii ja Linne Pollari. Siinä juhlakahvia juotaessa raitilla kulki kaksi poikaa isompi ja pienempi ja naiset tunsivat heidät. Jonkin ajan kuluttua nuoret naiset lähtivät takaisin työmaalle, mutta mitä savu nousi synkkänä riihen katon läpi. Äkkiä yksi palasi taloon ja käski kaikkien tulemaan nopeasti ja selitti vasta ulkona mitä kiire en syy on. Älysivät kuitenkin olla aukomatta ovia ja paikalle tuli sattumalta miesväkiäkin ja saatiin ketjuun ja läheisestä ojasta lunta ja vettä tuleen, kun olkikatto oli saatu hieman auki.

Sammutus onnistui ja vahingot jäivät suhteellisen pieneksi. Naiset arvelivat, että pojat olivat tietoisia kessuista ja se oli syy tapahtuneeseen. Miespuolisia paikalle oli ehättänyt ainakin Tauno Ojala oijeti Luovannevalta, Kalle Jokipii ja Samppa Raittila. Itse isänta, postinkantajana, oli postissa, kirkolla asti, hevosella. Päivä oli itsenäisyyspäivä, jolloin Ketomäkiset muuttivat Jokipiistä Luopaan.

Riihi korjattiin ja parivuosikymmentä myöhemmin riiheen oli tehtävä katto, koska olkikatto oli loppu. Se päätettiin tehdä päreistä. Oman kylän pärehöylä ei ollut enää toimintakuntoinen 1961, vaan oli lainakone Karijoelta Nevalan Antin kohdassa siellä tehtiin päreet kattoon ja silloin tutustuin päreen tekoon, kun Antti Nevala kokeili kuinka päre syntyy ja syntyihän se, lopuksi jäi vain kolmikulmainen kapula. Pärepuu lienee ollut mäntyä ja kattokökkä (= talkoot) pidettiin ja mekin pikkupojat olimme kökässä kantamassa päreitä katolle ja tietenkin kotikalja teki kauppansa samoin kuin lätyt ( = letut, ohukkaat).

Riihen käyttö kuitenkin tämän jälkeen jäi melko vähäiseksi, kun puimurikausi alkoi tulla ja itsesitojankaan tultua riihikuivausta ei juuri harrastettu ja kumma kyllä, rukiin viljelykin väheni aivan minimaalliseksi, mutta se on toinen tarina.

Riihi nuokkui jo viimeisinä aikoina melko huonokuntoisena paikallaan ja alkoi osoittaa lahoamisen merkkejä. Pisteeksi iin päälle tuli pääsiäinen 2001, jolloin se sai ansaitun lopun karatollana (pääsiäisvalakia). Komeasti se lähti liekit olivat korkeat ja kuumat.

Kyläläisten kertomuksista referoi

Ahti H

LEHTIJUTTU
"Lehtijuttu on yleistajuinen kirjoitus - ei tieteellinen artikkeli."

Lehtijuttu on mihin tahansa kuukausi- tai viikkolehtijulkaisuun taikka kertaluonteiseen lehtijulkaisuun tehty populaari eli yleistajuinen kirjoitus

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

UUSI PÄÄNAVAUS OPETUKSESSA

Instituuttioppilaitoksen laboratoriossa on keksitty uusi mullistava keksintö biologisen polttoaineen polttamiseksi perinteisessä kiinteän polttoaineen kattilassa. Lehtemme haastatellessa idean isää ja kehittäjää DI Uuno-Veli Huidunperä-Kränkkälää, joka toimii viransijaisena Instituuttioppilaitoksen laboratoriossa.

Hänen toimenkuvansa on ollut kehittää oppilaskäyttöön soveltuvaan uuden teknologian sovellusta biologisesti toimivalle kattilalle. Vaikka tuote on vielä kehittelyn alainen ja patentoinnit ideasta ja laitteesta vasta periaatteellisella tasolla esitetty patentti ja rekisterihallitukselle, uskaltaa DI Uuno-Veli Huidunperä-Kränkkälä kertoa yleisellä tasolla kattilan ideaa. Kattilassa on solumuovi rakenne ja tästä on seurauksena, että se on hyvin kevyt rakenteinen ja näin sen siirrettävyys ominaisuudet ovat hyvät. Kuten tiedämme, on työturvallisuudessa määritelty mies ja naispuolisten työtekijäin päivittäisen työn maksimikuormat, jotka ovat DI Uuno-Veli Huidunperä-Kränkkälän mukaan, naisilla 10 kg ja miehillä vastaavasti 15 kg. Hänen mukaansa kattila alittaa molempien sukupuolten maksimikuormat.

Itse kattila "polttaa" kasvi jätettä, jota tulee jokaisesta taloudesta useita satoja kiloja vuoden mittaan. Polttoaineeksi käyvät mm- ruuantähteet, kasvikset kuoret ja lehtivihreä esimerkiksi joulukaktus tai amaryllis.

Kattila toimii erittäin hiljaisella palamissykkeellä ja varsinaista liekkiä ei ole, ainakaan toimittajan silmin nähtävissä, mutta kämmeneen tuntuu selvää lämpöä, kun hellästi koskettelimme kattilan sileää pintaa. Ja aivan oikein se ei todellakaan polttanut kättä, joten varmaankin on turvallinen oppilaskäyttöön kehitetty kattilamalli.

Innostunut keksijä DI Uuno-Veli Huidunperä-Kränkkälää onkin jo alustavasti tiedustellut internetin välityksellä suurta amerikkalaista valmistajaa, josko massatuotanto hänen keksimänsä tuotteen valmistamiseksi voisi alkaa. Alustavia arvioita tuotantomääristä, on DI Uuno-Veli Huidunperä-Kränkkälä tehnyt, laskemalla pohjoisen pallonpuoliskon asukkaiden lukumäärän perhekoon perusteella ja saanut luvun 628000000 henkeä. Ja jos keskimääräinen perhekoko on 3,2 henkeä/perhe päädytään lukuun 212500000, joka siis olisi lähiajan uuden biologisen kattilan akuutti tarve.

Jos kauppaneuvotteluilla päästään sopimukseen siitä, että tuotanto aloitetaankin Suomessa. Jos näin tapahtuu, on DI Uuno-Veli Huidunperä-Kränkkälä varovaisissa arvioissa päässyt tuotannon työllistämisvaikutuksissa komeaan lukuun 28333333 miestyövuotta. Ja kuten tiedämme, on työttömyytemme tällä hetkellä noin 500000 henkeä, niin saadaan työllistettyä koko työtön väestö 28 vuotta, jos oletetaan kattilan valmistukseen menevän 200 h kappale.

Tämä on todellinen paukku, tämähän tarkoittaa, että nyt on ratkaistu työttömyytemme kerta heitolla vuosikymmeniksi eteenpäin. Voinemme pitää tätä suoranaisena onnen potkuna Pekka Lipposen sateenkaarihallitukselle ja kansalaiset palkinnevatkin tämän DI Uuno-Veli Huidunperä-Kränkkälän hallitukselle ja eduskunnalle tekemän urotyön valkoisenruusunritarikunnankultaisenkädenpuristuksen ansiomerkillä, joka hakemus on jo pantu vetämään Tasavallan presidentti Tanja av Haloselle, tiesivät pikkulinnut kertoa.

Ainoa toimittajaa häiritsevä tekijä oli tuoksu, joka muistutti aika tavalla kompostorista tullutta hajua, mutta tällaisen yksityiskohdan on, DI Uuno-Veli Huidunperä-Kränkkälä, suunnitelmissaan ja tutkimuksissaan varmaankin jo ratkaissut. Onnea, jota aina tarvitaan, markkina ja tuotekehitysponnisteluille.

Täällä toimittaja

A Hietikko

AFORISMI
"Voisikos sen lyhyemmin ja osuvammin sanoa."

Aforismi on tiivis, iskevä ajatelma, mietelmä, mietelause.

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

"Rakkaus on huumeista paras"

"Viina ja huumeet turmioon vie"

"Viina ja huumeet perikatoon vie"

" Huumeeton mies paikkansa ties"

" Joka huumeita päästää se aivojaan säästää"

"Pitkä on nuoren elämä, jos se on huumetta elävä"

Mietelause

Voi tätä käsien pesua,

voi Itävallan boikottia ja

soneran UMS-ilmavaivoja,

kun hurskastelemme tätä

uffen kanssa nahkurin orsilla.

NATO

(nato on Äidille miehen veli)

NOVELLI
"Novelliin kuuluu aina jonkinmoinen yllätys tai käänne."

Novelli on lyhyehkö suorasanainen kertomakirjallisuuden tuote.

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

Kolibri keikka

Koska kaikki muutkin tekivät kotitehtävän ja lähettivät minulle selvityksen siitä, mitä oppivat Hämeenlinnan opintoreissulla. Siksi tässä selvitän fiktiivisesti oman käsitykseni mitä kurssin anti minulle merkitsi ja antoi ja mitä minä siitä muistan.

Valmistautuminen matkaan sovitettiin "kahvinjuonnin" ja eväiden lomaan sopivasti harjoitustehtäviä, jotka piristivät matkustusta ja avasivat mielemme avoimeen ajatusten vaihtoon. Kuten, aina niin nytkin, jokaisen poskia kihelmöi omituisesti Hämäläisten pääkaupunkia lähestyttäessä.

Iltapala joka oli mainiosti valittu ja oli sopivan kokoinen ja salli mallastuotteiden, täydennyksen illallisen jatkeeksi eikä se ollut pakollinen. Iltapalaan ei tehokkaan koulutuksen aikana tuhlattukaan aikaa, vaan siirryttiinkin jo hyvissä ajoin kolibri asiantuntijoiden joukkoon, tutkimaan yölintujen soidinmenoja, parasta antia oli naaraskolibrien runsas parveilu soidintanterilla, ja siivekkäät otukset järjestivät melkoisen tipustanssin. Niinpä runsas aamupala maistui sitten kaikille kursseille osallistuneille.

Terveenä uudessa päivässä siirryimme varsinaiseen opinahjoon opiskelemaan kurssejamme. Alkuselvityksissä tutoroppaamme ohjasivat nykysivistyksen kehdossa uusiin maailmoihin jossa jalkamme tuntuivat olevan tukevasti ilmassa. Tutustuessamme alkuvaiheessa ympäristöön, tunnisti kymmenvuotisesta ympäristöstä muutamia lattia laattoja, kaikki muu oli kadonnut eikä mistään voinut tunnistaa laitosta ammatillisen koulutuksen laitokseksi, muusta kuin sen nimestä. Kokeilimme tietenkin lypsynlavitsaa ja ämmänjatkoista mielenkiinnolla.

Itse opetettavat aiheet joista tietenkin olimme tiedonhaluisia ja mittelimme mielissämme miten toimivat oheisessa ympäristössä, kuitenkin tekniikkaa harrastava eivät ko. laitteita käyttäneet ja käsityksekseni jäi että esimerkiksi kurssilaajuus toteutuisi esimerkin valossa seuraavasti

Kurssilaajuudet: Sekalainen

Kurssi: melska

Voidaan toteuttaa seuraavilla kolmilla tavoilla ja kaikki ovat samanarvoisia menetelmiä ja antavat pätevyyden.

1. Tapa

Täydellinen läsnäolo jossa oppilas seuraa opettajan ja avustavan opettajan kanssa tehtyä opetustapahtumaa kalvosulkeisten avulla jossa toinen kertoo ja toinen tekee omiaan. Oppilaat istuvat eritasoistuimilla ja pelaavat internet pelejä. Osa oppilaista torkkuu piilossa paljeovien takana. Mutta lasiseinien avulla opetusta voidaan tehokkaasti jatkaa vielä käytäviltä käsin.

2. Tapa

jossa oppilas on läsnä osan ajastaan ja toisen osuuden hän hoitaa etäopiskeluna. Tällöin opiskelija seuraa tulevaisuuden etäpäätteellä selällään makaavaa opettajaa joka haarikoi jalat pystyssä tulevaisuuden tietokone päätteen edessä piirtää sormellaan monitorin pölykerrokseen opetettavat aiheet ja opiskeli yrittää arvata huopakynätaulun heijastumasta käsiteltävän aiheen. Liituallerginen opettaja röyhtäilee omenanhajuisia henkäyksiä oppilaisiin ja laittaa tuolit uuteen järjestykseen. Unia näkevät oppilaat herätellään syömään kolme kertaa päivässä.

3. Tapa

jossa oppilaat suorittavat kaiken etätyönä. Opettaja lähetetään hupasaarelle, josta hän lähettää televiestintäyhteyksien avulla tietoja oppilaitten käyttöön. Kulttuuri/lämpötilaeroista johtuen hänellä on paikallinen avusta heiluttamassa huiskaa, että veri kiertäisi yläpäässäkin. Opettajan suomenpäässä oleva avustaja istuu pimeässä huoneessa tutkien keinoavaruuden valaistuksessa ja viprasängyn ravistaessa lantiota ja pyrkii saamaan telepaattista yhteyttä kolleeka

, yhteysvaikeuksien takia, selvittääkseen miksi kelekalla on niin vähän yhteydenpitoa.

Tässä on lyhyesti kurssin sisältö. Kiitos kaikille retkeläisille se oli hauska ja kaikki nimetkin olivat kirjoitettu punaisella

Terveisin A Smith

AAMUNAVAUS

Vaikka aamunavaus esitetään puhuttuna, se kannattaa kirjoittaa ennalta käsin.

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

Tänään

Tänä aamuna, kun heräsimme, oli aurinko jo ylhäällä. Onhan hiihtoloman jälkeinen viikko.

Oikeastaan tänään sen huomasi, kuinka pitkä päivä jo on. Voidaan sanoa, että kevät on alkanut. Linnut virittelivät jo kouluun tullessa keväisiä laulujaan titityy, titityy kuului tänään kirkkaana.

Tällainen, linnun heleä laulu, aina piristää. Vaikka olemme olleet juuri hiihtolomalla, kuka missäkin, tällainen aamu vasta todistaa kevään saapumisen.

Niin tekin lapset, kun aloitatte tämän jakson, teillä on kevät mielessänne. Kun tämä osa on opiskeltu, on meillä kesä ja kesän omat haasteet edessä.

Mutta nyt on kevät. Se aikaa, jolloin luonto herää ja valoa riittää. Teille lapsille, teidän aikanne ihmiselämässä, on myös kevättä. Koko koulussa oloaikanne, tässä Humppilan peruskoulussa, tämä on teidän elämän kevät.

Kevät on valmistautumisen aikaa, se on valmistautumista tulevaan, etsikkoaikaa.

Kaikille ei suinkaan ole selvää, mitä teette "Isona", mutta jotain toiveita varmaan on kaikilla, mitä haluaisitte olla, tai miksi haluaisitte tulla.

Juuri siksi että nyt on teidän kevät, teidän täytyy ponnistella, että mahdollisuutenne valintoihin säilyisi. On ponnisteltava niin, että etsikkoaika ei mene hukkaan. Mutta samalla on muistettava antaa, mielen virkistyä. Kevät on niin kaunista, ja ihanaa aikaa, että silloin ei soisi kenellekään harmeja.

Että muistaisimme, mikä ilon aika kevät on, laulakaamme yhteislauluna "Kesäpäivä Kangasalla" laulun, ja sen jälkeen menemme kuuntelemaan kevään ääniä, ennen luokkatyön aloittamista.

Lehtori

Levonen

KOLUMNI
"Kolumnistilla on oikeus olla veijari."

Kolumni käsittelee yleensä ajankohtaisia uutisasioita kriittisesti, purevasti.

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

Metsä sankarien taidot tiedetään

Miten metsiämme käytetään, kiinnostaa varmaan monia meistä onhan se "puujalka", jonka varassa teollisuutemme lepää. Nokiasta ja muista IT-yrityksistä on yritetty tehdä puun korvaajaa, mutta vielä ei ole nähty millä jalalla se Nokiakin lopuksi seisoo. Niin kauan, kun tämä on selvinnyt, on parempi luotta vihreän kullan voimaan.

On kuitenkin tullut synkkiä pilviä kalleutemme päälle. Tämä erittäin laajalle vaikuttanut virheellinen toiminta kostaa koko kansantaloudellemme Miten se on mahdollista? Kuka on vastuussa tehdyistä virheistä?

Ensimmäiset virheet tulivat esille, kun Pohjoisessa tehtiin laajamittaisia avohakkuita, valtion mailla. Perusteluina olivat työllisyysseikat, mutta suurin syy taisi olla helpon rahan saaminen. Ja tietenkin metsäyhtiöt hyödynsivät tilanteen edukseen. Pian kuitenkin osoittautui että silloinen istutustekniikka ei ottanut onnistuakseen. Tehtiin useita virheitä aurattiin maan kuori kivennäismaan alapuolelta asti. Laitettiin paljon etelämpää tuotuja taimia, jotka eivät selviytyneet pohjoisen oloissa vaan tuulen ja lumikuormien vaikutuksesta kasvu pysähtyi. Kasvuolosuhteen karuus teki sen, että eteläinen siemenkään ei oikein toiminut, niinpä metsät pysyivät aukkoina pari vuosikymmentä kunnes ymmärrettiin kylvää paikallisenalueen siemenellä. Tietenkin puulajin yksipuolisuus, mänty. Oli ongelmana sen herkistyminen vaurioille, kun ei ollut suojapuustoa. Pohjoinen metsätalous oli näin ollen etelän herrojen kokeilualuetta.

Avohakkuut laajenivat myös Etelä-suomeen ja Keskiseen suomeen. Kun ensin tuli moottorisahat olivat se miehestä vielä kiinni kuinka nopeasti aukot syntyivät, mutta silloin tilanne kuitenkin oli jotenkin hallinnassa, kun yleensä oli metsän omistaja metsänhoitotaitoinen, ja voi jopa kritisoida menetelmien mielekkyyttä. Se jäi kyllä puheen asteelle monesti, koska metsänhoitoyhdistykset käytännössä määräsivät kovilla otteilla yksityisen metsätalouden toimintamallin.

Niinpä metsän hoidosta vastaavat yleensä metsäteknikot olivat sen henkisen koulukunnan tuotteita ja tekivät orjallisesti ratkaisut oppi-isiensä mukaan, kuuntelematta metsän omistajaa ja niinpä hakkuuaukot ilmestyivät myös yksityisten metsiin, ja sen jälkeen tuli sanktioidut hoitovelvoitteet istuttaa metsä ja tietenkin männylle. Valta oli niin suuri, että metsänmyynti tuloista pidätettiin päältä metsän jälkihoito kuluja ja taimikon hoitomaksuja ja tietenkin taimet, jotka lähes pakolla myytiin jonkin taimitarhan tuotteita. Ne sitten pakotettiin metsän omistaja istuttamaan.

Maatalouden yleisestä kehityksestä johtui, että myös peltoja alettiin metsittää, ja niissä tehtiin erilaisia ratkaisuja, mutta kun taas männylle istutettiin, oli seurauksena erittäin kelvoton puuntuotanto. Pelto oli liian voimakas kasvualusta niin vaatimattomalle puulajille, kuin mänty. Mänty tietenkin kasvoi jos taimet olivat alueelle sopivia, mutta miten se kasvoi. Istutustekniikasta johtuen ja osin maaperän kivisyys eli kovuus vaikutti sen, että puuntainta ei saatu pystyasentoon, juuret saattoivat jäädä "mykkyrään", tai muuten vain viallisia puuntaimia. Osin oli tietenkin osaamattomia istuttajia, ja kun vielä oli kappale hinta, niin laatu kärsi nopeasta istutustahdista. Puut tulivat istutetuiksi virheellisesti, vinoon, jolloin seurauksena oli käyrä puu.

Maaperästä sen hyvästä ravinnetilanteesta taas johtui, että puut kasvoivat todella nopeasti, mutta samalla niiden oksat tulivat toivottoman paksuiksi, että niiden kariseminen rungon ollessa n, alle 100 mm ei tullut kuuloonkaan, vaan vielä 200- 300 mm rungoissa ovat alimmat oksat kiinni. Tämän seurauksena männyistä ei koskaan tule ns. laatu puuta, jota tarvittaisiin mekaanisen teollisuuden käyttöön. Niinpä nykyinen mäntymetsän harvennushakkuun tuotteet menevät yksinomaan kuitupuuksi, ja se on tietenkin niin halpaa, että harvennuskustannukset eivät tule peitetyiksi. Tämän kustannustason laskemiseksi on nykysuosituksia nostettuun niin, että 4,5 m halkaisijalla tulee olla 10 puuta, tällä pyritään siihen, että tehdään vain yksi harvennushakkuu ja näin siitä sitten tulisi kannattava harvennus. Riippuu tietenkin metsästä ja puumäärästä onko niin, mutta mitään palkkaa harventajalle ei jää, ehkä osa kuluista peittyvät. Asiaa on yritetty parantaa siten, että annetaan harvennuksesta harvennustukea metsän omistajalle, se on karkeasti ollut 1600mk/ha eli n. 265 euroa/ha, joka ei tietenkään tee vielä kannattavaksi vieraalla hakattua harvennusta. Metsän omistaja tietenkin saa osan kuluista, kun ei silmäteräänsä hoitaessaan laske itselleen palkkakulkuja. Nyt kun ollaan myyntiverossa, hän tietenkin saa kulut vähennyksiin ja on helppo seurata, miten kannattavuuden käy, sitä ei ole.

Pahinta on tietenkin, että metsäyhtiöiden halukkuus ostaa männynkuitupuuta on minimisessään, se ei käytännössä mene kaupaksi, edes metsän omistajien omille yrityksille esim. Metsäliitolle. Muiden ostajien kanssa hankintahakkuut käyvät vielä nihkeämmin. Tämä on seurausta siitä, että metsäyhtiöt ovat saneeranneet metsurinsa ja pyrkivät tietoisesti saamaan kaikki hankinnat pystykaupoilla ja sitten kilpailuttavat metsäkone yrittäjät henkihieveriin. Eli urakoijat pysyvät markkinoilla ja tarjoavat palvelujaan, koska eivät saa koneitaan maksuun, ennen kuin konekanta on loppu ja joutuvat näin velkakierteeseen. Selvää riistoa metsäyhtiöiltä. Sama tilanne on yksityisten puunajossa eli rekka-auto kuljettaessa puuta tehtaille, kilpailu on kova. Hinta ei kuitenkaan näy kantohinnoissa, vaan ne pysyvät kannattavuus rajalla.

Miten tämä kannattavuus rajalla pysyttäminen onnistuu, tietenkin sillä, että mäntykuitua on tarjolla nyt riittävästi, kun kaikki on männylle istutettu ja muualle se ei kelpaa kuin kuitupuuksi, laadutonta kun on. Samalla pidetään yllä tietoisesti käsitystä, että menekkiä ei ole sen lastuiselle sellulle. Siinä lienee perää, nyt kelpaisi koivu ja kuusi paremmin, mutta tässäpä onkin oveluuden ilmentymä itsessään. Nimittäin samalla kun vaadittiin kaikkialle mentyä istutettavaksi, tuli tietenkin hakkuuaukioille lehtipuuta luonnostaan. Kuitenkin sen aikaisen koulukunnan idea oli, että vain yhtä puulaatua saa metsässä kasvaa. Niinpä kaikkialla vaadittiin metsien raivausta, ja männiköt raivattiin uhkailujen saattamana, muista puulaaduista. Tämä edelleen vahvisti myös männyn oksakasvua, kun varjostavaa muuta puustoa ei ollut, ja näin männyn itse oksiutuminen ei tapahtunut, valopuu kun on, karisevat normaalitilanteessa männyn alimmat oksat ja puuston ollessa tarpeeksi tiheää. Sen sijaan kävi niin, että mänty joutuu kasvutilanteessa äkiä harsuuntumisvaiheeseen eli sen kaikki vihreys katoaa nopeasti, jos harvennus viivästyy, ja kun harvennus viivästyy, ehtii harsuuntumisen vaikutuksesta lehti vihreä hävitä sen sallitun 40 % alle ja puun kasvu pysähtyy, ja taas tulee tappioita.

Metsäyhtiöiden ehkä ilkein strategia, on ollut käyttää rajan pinnassa olevan Karjalan metsiä hyödyksi, ainakin kahdella tavalla, ovat hakanneet sieltä puutavaraa sellaisia määriä, että kotimainen hintataso ei missään tapauksessa pääse nousemaan, samalla on perusteltu että, maasta ei löydy tarvittavaa koivua, ja siksi tuodaan puuta. Samalla kuitenkin on tuotu havupuuta, onhan selvää, että ei siellä oleva myyjä tietenkään suostu pelkästään yhden puunlajin myyntiin. Tietoja on kantautunut, että sikäläisestä puusta on maksettu korkeampia hintoja, vuosien kuluessa kuin kotimaisesta. Tämä jos mikä on jo epäviisasta oman maan tuotannon halventamista ja sen seuraukset ovat tietenkin arvaamattomat.

Miksi silti puuta myydään, johtuu tietenkin yksityisten ihmisten ahdingosta, osin ovat tehneet investointeja ja maksavat ne puulla, mutta on muitakin syitä. Kun maassamme siirryttiin puun myynti verotukseen ja siirtymäkaudeksi määriteltiin 13 vuotta, tulee siitä eräänlainen pakkohakkuu joillekin metsän omistajille, elleivät halua maksaa kaksinkertaista veroa. Ajatellaanpa tilanne, että on metsä, jota ei ole hakattu sitten viimevuosisadan alun. Sitä voidaan silloin kutsua kypsäksi metsäksi, koska puun kierto on n 75 - 100vuotta, riippuen eri tekijöistä. Puusta on siis maksettu pinta-alaveroa, sen koko kasvukauden, sata vuotta, ja jos nyt ko. metsä myydään vuoden 2006 jälkeen, on metsästä maksettava myyntivero kokonaisuutena. Sadan vuoden maksettua veroa ei enää huomioida.

Tämä seikka on suurin syy nyt siihen että puuta tulee myyntiin hinnoilla jotka ovat alle kaikkien kannalta hyvän hintatason. Metsäyhtiöt käyttävät tilannetta hyväksi, ja hinnoittelevat puun mahdollisimman alhaiseksi, koska ostavia yrityksiä on käytännössä kaksi kolme, ei kilpailuakaan synny. Muu puunkäyttö kuten mekaaninen puu kamppailee kustannuksissaan ja ei näin pysty kilpailemaan sekään hinnoilla lisäksi sen tarvitsema puumäärä on pieni verrattuna massapuun tarvitsijoihin. Lisäksi sahateollisuuden puu pitää olla laadukkaampaa ja täyttää tietyt kriteerit. Sen sijaan massaksi voidaan käyttää yhtä hyvin tukkipuuta ja kuorta tai muuta harvennusjätettä jos halutaan. Kuitenkin nykytilanne on niin hyvä, että puun ostajien ei tarvitse, käyttää työläämmin hankittua puuta vaan se voi vuosisataiset korpipuut jauhaa sellun silpuksi huoletta puuta riittää.

Omituista on myös se että vaikka dollarin kurssi olisi kuinka korkealla tahansa ei se ole koskaan heijastunut puun hintaa nostavasti. Sen sijaan jos dollarin hinta laskee alkaa välittömästi puun hinta spekulaatiot. Niinpä voimme vain toivoa että ei kaikkea kunnollista puustoa ole silputtu massaksi ennen kuin järkiinnytään. Nykytilanne on aiheuttanut sen että useimmissa maalaiskunnissa ei ole selvitty vielä alkuunkaan 90-luvun lamasta vaan se jatkuu. Kun puunmyyntitulot vielä lakkaa niin nykyhallinto joutuu määräämään kiinteistöveron lue pinta-alaveron takaisin ja nyt sitä maksetaan sitten kannikoista parin sukupolven ajan. Näille tiloille haetaan sitten maksajia.

Ahti Hietikko

perikunnan puuntuottaja

PAKINA
Sana "pakina" juontuu verbistä "pakista", joka on tarkoittanut 'puhisemista'. - Nykysuomen sanakirja

Pakina on sanoma- tai aikakauslehdessä julkaistava humoristinen, usein satiirinen tai parodinen lyhyehkö kirjoitelma. Pakina on kevyttä rupattelua ja tarinointia.

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

Mielikuvitustarina Luovankylän löytymisestä

Tarinan henkilö on todellinen asuja Rönnlundissa 1700-luvulla

UUDISASUKKAAN TIE

Erick Grundsten oli jo saanut uudisrakennuksensa mallilleen sekä hieman karjaa ja perhekin alkoi kasvaa. Hän mietti, tietenkin ruotsiksi, millaisia mahdollisuuksia olisi saada lisää heinämaata hevosille ja naudoille.. hän mietiskeli kysymystä pidempään, koko kesän, mutta sitten hänelle välähti. Mitäpä jos kävisi yläjuoksulla, katsomassa millaista siellä on . Hän oli kyllä pikipäin vilkaissut aluetta, mutta silloin oli talvi, ja suksittelu ei ole hänen mielialaansa ja kaikki yksityiskohdat eivät tulleet silloin selviksi. Hän oli kuullut suoniitoista vanhemmilta polvilta, jospa täälläkin olisi sellaisia. Mitä enemmän hän mietti, sitä varmemmin hän tuli siihen tulokseen, että asia täytyy tarkistaa. Kesä ei kuitenkaan ole siihen sopiva aika, koska maa on niin märkää, se täytyy tehdä syksyllä, kun maa on kohmeessa ja neva kantaa, niin paulapieksut eivät heti kastu.

Niinpä eräänä kuulakkaana pakkaspäivänä, kun syystyöt oli tehty, Erick sonnustautui matkaan oikein eväissä ja nosti tuohikontin selkäänsä ,otti kirveen ja tulukset mukaansa. Suustaladattavanki hän otti, vaikka ei hän karhua pelännyt, niitä ei nyt tähän aikaan juuri ole näkynyt ja ne ovat jo kenties talviunessa. Susia sen sijaan aina silloin tällöin ulvoo, ne eivät kuitenkaan ole tulleet lähelle asumusta, koska riistaa on viimevuosina ollut hyvin.

Hän laskeutui kotituvaltaan luoman varteen, olisi hän voinut mennä metsiäkin, mutta luoman vartta on kuljettu, koska hänellä oli siellä jatkuvasti pajumerrat pyynnissä , haukea ja taimenta varten.

Ja aina helpompi on kulkea polkuja. Hän seurasi luonnonvaraista jokea ylöspäin, joka solisi rauhallisena kivien lomitse, syksyn voimakkaat tuoksut tulivat hänen sieraimiinsa, hän tunsi oikeastaan onnellista oloa .

Pian hän saavutti koskimaiseman, jonka töyräillä kasvoi korkeita puita, koivussa ja haavoissa oli vielä syysvärikäs lehti, mutta joka nyt vauhdilla, kovan pakkasyön jäljitä, putosi vähäisestäkin tuulen henkäyksestä. Pajuisen nevan takana olivat teeret soitimellaan, kukertaen ja sihisten,kuin keväällä konsanaan, se oli melkoista meteliä, teerenpeliä. Sama kukerrus kuului myös idästä Kankalun nevalta. Kankalun järven hän tiesi ja Penijärven, joka vasta oli kalaisa siellä hän kävi usein, mutta reitin kannatti valita lännempää.

Onnekseen pajukon lomassa on korkeampi kannas, joka jakaa neva-aluetta hänen ei tarvitse kiertää kovin laajaa aluetta. Maa kohoaa lievästi, mutta pian eteen tulee laaja avoneva, jonka keskellä on muutamia, todella isoja, nevamännyn köriläitä. Maa voisi sopia viljelykseen, on häneen kokeneen silmänsä arvio. Joki on koko ajan pysynyt hänen vasemmalla puolella, matkaa sinne on ollut tuollaiset 100 -150 syltä. Sorsien ääntelyä on kuulunut soidinmenojen seassa niiltä main.

Nyt hänen katsoessa lähes pohjois- suuntaan edessä näkyy selvästi korkeampi saari,

jossa on, kelohonkia , muita petäjiä ja korpikuusia. Sinne hän suuntaa, hieman on vaikea löytää nevasta riittävän kuivaa, mutta hän onnistuu nousemaan saareen. Kävellessään saaren länsipuolelle kuulee hän hanhien ääntelyä Penijärveltä lännen ja pohjoisen välistä. Samalla suunnalle on edessä, ylipääsemätön letto, jokiuoma on tyystin hävinnyt kortteiden seassa näkyy vai vettä, mutta kurjen kahlailusta huomaa, että vetelää on.

Siirtyessään saaren itäpuolelle, näkyy joki selkeämmin ja ranta näyttää riittävän kuivalta, siksi hän suuntaa sinne. Tämä on se asia, jonka hän halusi varmistaa, täällä kasvaa laajalla alueella vahva heinä. Siitä saa mukavasti heinää, se on usean tynnyrin alan kokoinen. Kannattaa tehdä lato, jos rengit vain saa liikkeelle ja värkit kasaan. Ensimmäisinä vuosina voisi tehdä suovan ja hakea talvella, niin kuin tietysti ladoistakin, tietä ei kannata yrittää tehdä, koska talvella pääsee oijeti talvitietä helposti nevan yli.

Jatkaessaan luomaa ylöspäin se haarautuu hän valitsee oikealle menevän, koska aukealla nevalla

ei ole muuta nähtävää ja hän haluaa tarkistaa Luoman mäen koska siinäkin on selvästi korkea kohta.

Luomanmäelle tullessa hän kulki idän ja etelän suuntaan Mäki tuntui hyvältä rakennusmaaksi sopivalta.

Luoma on vielä pienentynyt , nyt sen yli voisi päästä kuivin jaloin hyppimällä kiveltä kivelle, sen hän tekee ja nousee nyt jo kolmanteen saareen, se on kuusimetsäinen, kaunis kun mikä, kaunistonmäeksi sitä voisi kutsua. Saaren läpi tultuaan neva jatkuu aapana. Pohjoisemmaksi hän ei mene, tämä riittää. Kierrettyään saaren hän palaa samoja jälkiä takaisin ensimmäiseen saareen, hakkaa siellä keloista ja tervaksista sopivat nuotion värkin ja tekee tulipohjan ja asentaa muutaman kiven rinkiin. Kivi on jo kylmä istua, siksi hän laittaa istuimekseen pölkynpätkän.

Ennen kuin hän ehtii vielä sytytyspuuhiin, kuuluu lähtevän teeriparven ääni pajunevasta. Annapas olla kukaties lentävät tännepäin. Erik ottaa suustaladattavan valmiiksi polvilleen.

Metsästäjän vaisto ei petä, teeriparvi kaartelee ympärillä, tottuneena hän ääntelee koirasteerenkutsuääniä ja niin lauluteeri asettuu hollille hongan latvaan, sitä hän ei tietenkään ammu, Bang ja pari muuta teertä putoaa puusta, loput pakenevat räpistelyn saattelemana.

Mikä on erämiehen olla, lihaa ja leipää on, ei muuta kuin tulipiiti valmiiksi, ja niin saa paikka huomaamatta nimenkin Jokipiitinmäki.

Ahti

MIELIPIDEKIRJOITUS
"Ole selkeästi jotain mieltä, älä vatvo asiaa tulematta mihinkään tulokseen."

Mielipidekirjoitusten tavallisin foorumi on lehti, varsinkin sanoma- tai aikakauslehti.

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

Lumi työt kaupungissamme

Mistä johtuu että kaupunkimme kaikki kadut ovat siivottomassa kunnossa kuukausi viimeisen lumisateen jälkeen?

Asiat olivat paljon paremmin silloin kun Kaupunkimme siivous ja puhdistustointa ei ollut vielä yksityistetty. Silloin ajettiin kaikki väylät aamulla läpi ja jalkakäytävät olivat turvalliset ja helppokulkuiset pyörällä ajaa.

Nyt näyttää että epämääräinen sohjo jaa jalkakäytäville puhdistuksen jälkeenkin, liekö kalustoa niin vähän tai urakat huonot, ett ei kannata laitta puhdistustyökalua riittävän alas.

Toinen seikka on liukkaus josta on tullut koko talveksi krooninen ongelma. Hiekka on niin karkea jakoista, että muodostavat laakerin jalkaterän alle. Voi vain kuvitella kuinka monta lonkkavikaista tulee talven mittaan, tämän vuoksi on vanhempi väki lopettanut liikkumisen koska heille siitä tulee erityisen suuri riski. Välttämättä tästä ei koidu kunnalle säästä, vaan huonokuntoisia joudutaan entistä enemmän kotihoidon tuella hoitamaan.

Liekö tässäkin kuuluisa tehokkuus siinä että sama sora kerätään keväällä talteen imurilla ja uudelleen käytetään seuraavana vuonna. Tietenkin tähän on osittain johtanut suunnittelu ja liikenne ongelmat, mutta ne eivät selitä koko ongelmia.

Siksi ehdotan että puolet kaduista, joka toinen muutetaan pelkästään jalankulkijoille tarkoitetuiksi talvi aikaan. Näin pienessä kaupungissa voidaan hyvin kävellä niille paikoille jossa ihmisten tulee liikkua. Liikuntavammaiset tietenkin huomioiden ja heille sallitaan erivapaus.

lipsuiluun kyllästynyt

akh

Uutinen/

Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi verkkokurssina -opiskelija.

ahti.hietikko@kpedu.fi

Kivenkova urotyö

Teuvan Luovankylässä

Viime viikolla oli merkittävä hetki Luovankylässä, jossa oli kuultavissa historian havinaa. Toimintaa on kartoittanut paikallinen suku ja kulttuuri yhteisö. Tavoitteena oli saada ikiaikainen kivi nostetuksi omalle sijalleen. Syy miksi tähän ryhdyttiin, pohjautuu muistitietoon, jolloin kivi on ollut kaikkien katsottavana alustallaan.

Sen olemusta kuvasi herkkäliikkeisyys paikallaan jopa vienop suvituuli saatoi liikutella sitä ja hypnotisoida katsojansa miettimään syntyjä syviä. Mutta kuten aina, jotakin se häiritsee ja niin tässäkin poikaporukka, vanhaan aikaan, pontikan väkevöittämänä, alkoi kammeta ikiliikkujaa sijoiltaan. Onnistuivatkin siinä, ja saivat sen nyrjähtämään alustaltaan. Tällä sijalle se on sitten levännyt usean sukupolven ajan.

Yhdistys alkoi puuhamiehensä johdolla miettiä kiven nostoa. Sen paino oli kuitenkin useita tonneja joten aikaisemmin se ei ollut edes mahdollista nostaa, mutta nykyiset vahvat kaivinkoneet saattoivat noston tehdä. Niinpä Teuvan kunta tuli mukaan pienellä hankerahoituksella ja nosto voitiin toteuttaa.

Nyt kivi on paikallaan ja siihen liitetty kyltti kertoo historian korjaajien nimet ja yhteisöt. Nyt voi kivi jatkaa jääkauden jälkeista aikaa liikkumisellaan. Jääkausi päättyi n 12000 vuotta sitten joten aikojen saatossa muutaman sukupolven lepo jää marginaaliseksi. Toivoa sopii, ettei vandaalien aika taas palaa, ja riko ”liikkuvan” kiven, niin seesteistä olemassa oloa.

Matkailijoille nähtävyys antaa mahtavan elämyksen, koska läheisen hiihtorinteen Parran murtomaaladut kulkevat yli 100 m tasolla meren pinnasta ja Liikkuva kivi osuu reittiin erinomaisesti.

Kuva kilvestä