Chydenius-instituutin Kirjoituskurssi
verkkokurssina -opiskelija.
Ahti Hietikko
Tieteellisen esityksen tavoin ote on esseessä älyllinen ja pohdiskeleva (vrt. yliö ja alakertajuttu).
Millaiset
mahdollisuudet maataloudella on?
Lyhyesti
vastattuna kehnot. Koko maatalous on ollut muutoksen puristuksissa, aina sodan
jälkeisestä ajasta lähtien. Maa oli sodan runtelemana pakkotilanteessa asuttaa
n. 750-tuhantinen muuttoväestö, Karjalaiset. Vaihtoehtoja ei juuri ollut.
Sotakorvaukset raskaat ja maassa valvontakomissio uhkaili. Poliittinen tilanne
epävakaa, jatkuva vallankumouksen pelko, syystä että voittajat olivat maan edun
valtaisa voimia. Silloin tilanne ratkaistiin edullisimmalla, mutta myöskin
nopeimmalla tavalla, että muuttajien kärsimyksiä ei enää lisättäisi. Muuttajat
tulivat maatalouteen kaikkialle maahan, paitsi ruotsinkieliselle
rannikkoseudulle.
Tilanne
oli kohtuudella hallinnassa 60-luvuölle tultaessa, mutta suurten ikäluokkien
alkaessa tulla aikuisikään alkoi ns. radikaalisti ajattelevienliike
,risupartaradikalismin aika, jolloin vähäteltiin veteraaneja ja samalla
alettiin politiikan keinoin ahdistaa maatalousväestö yhteiskunnan syöpäläiseksi
tuella eläväksi kansan osaksi.
Tuotannon
kohotessa pyrittiin takaamaan elintaso ja jouduttiin peltopaketti ja
ylituonto-ongelmiin ne olivat todellisia, mutta ei suomalainen ongelma. Samat
ongelmat olivat kaikkialla Euroopassa, koska tuotantokustannuksia ei voinut
periä maataloustuotannosta, koskatuotanto kustannukset olivat liian suuret. Jouduttiin työläisten ja
palkkaväestön takia subvention tielle. Subventoitiin maatalouden kustannuksia,
että palkan ansaitsijat pystyisivät ostamaan ruokaa. Tämä oli tietynlainen
palkan korotus. Kuitenkin poliittisista syistä lähinnä sosialidemokraattien
vaaliase ja propaganda aikaansai sen, että ruvettiin puhumaan maataloustuista,
tuki oli kuitenkin suunnattu huonopalkkaisen hyödyksi eli yleensä
palkansaajalle sitä kutsuttiinkin alussa syömäpalkaksi, samasta syömäpalkasta
on edelleen kyse, maatalouden kansallisista- ja EU-tuista puhuttaessa.
Nykyinen tilanne maataloudessa johtaa kaaokseen, mutta mitä olisi sille tehtävissä?
Tämä ”ylituotanto” vaihe alkoi olla voitettu kanta, kun maatalouden rakennemuutos oli edennyt niin pitkälle, että maatatuselinkeinossa oli enää n. 200000 henkeä ja elintarvike työntekijät päälle. Ja oltiin tultu 80-luvulle. Tällöin työvoima oli käytännössä luovutettu maataloudesta pois. Eli suuret ikäluokat olivat poistuneet maatalouden piiristä Ruotsiin tai Suomen eteläosiin tai muihin asutuskeskuksiin, nyt oli kasvutilanteessa havaittavissa työvoiman puutetta teollisuudessa. Kuitenkin samaan aikaan teollisuus automatisoi, joten sekään ei enää työllistänyt, siksi palveluala jäi ainoaksi työllistäjäksi uusille ikäluokille. Mutta silloin tehtiin kohtalokkaista virheitä valtiontaloudessa ja taloutemme kuumeni, jolloin asuntomarkkinoilla inflaatio oli 100 % vuodessa eli asuntojen hinnat kaksinkertaistuivat vuodessa. Mutta sitä ei ymmärretty inflaatioksi vaan talouden kuumenemiseksi. Siksi meille kehittyi niin sanottu vahvan markan politiikka joka piti keinotekoisesti markkaa ylhäällä ja valuuttvarantomme supistui olemattomaksi. Markka ja revalvoitiin, vaikka silloin olisi jo pitänyt devalvoida jouduttiin kriisistä toiseen ja pakkodevalvaation tielle. Varoituksista huolimatta ei idänkaupan romahdusta huomioittu.
90-luvun, ”kotitekoinen lama”, kuten Ilkka kirjoitti, iski täydellä voimalla ja menetettiin satojatuhansia työpaikkoja ja tuhansia yrityksiä, kun pakkodevalvaatio kallisti äkisti ulkomaiset lainat, joita oli haalittu pieniinkin yrityksiin.
Miksi
kaaos on välttämätön?
Tämä,
tämä poikkeustila, yritettiin torjua ensin valtion velan otolla, joka melkein
kaatoi Suomen talouden .Yhteisiin talkoisiin, ei työmarkkinoiden estettyä sen,
yleislakkouhalla uhaten, päästy. Vaan jouduttiin valtiovallan toimesta ottamaan rahat niiltä joilta voitiin, tämän
ilmaisi silloinen Pääministeri Aho ja totuuden sanoi, maatalous, eläkeläiset,
lapsiperheet ja tietenkin työttömät. Työssä olevia ei tämä koskenut heidän
palkkakehitys pysyi vakaana
Kuinka
tähän on jouduttu?
Miten
maatalous sitten joutui lopullisen, kaadon kohteeksi johtuu samaan aikaan
toteutetusta EU hankkeesta, jota silloin lähinnä Sosialidemokraattien ja
Kokoomuksen toimesta ajettiin nopealla aikataululla läpi. Näiden puolueiden
liian innokas esiintyminen EU puolesta pilasi Suomen neuvotteluasemat ja
tulokset jäivät laihoiksi. Muilla intressit eivät olleet niin vahvat
neuvottelutulokselle, kuin maataloudelle niin puolustajia ei maataloudelle
ollut. Niinpä silloinen ulkoministeri Haavisto, joka oli pitkäaikainen MTK
puheenjohtaja, teki/neuvotteli huonon sopimuksen, Salolaisen kanssa. Vielä kävi
niin, että maatalouden paremmin ymmärtävä puolue, Suomen keskusta Ahon toimesta myöntyi sopimukseen, kun
luvattiin hallituksessa kotimainen tuki. Se oli tuhoon tuomittu päätös koska
edellisen hallituksen sopimukset eivät sido seuraavaa, naivia Aho kaltaiselta
uskoa tällaisiin sopimuksiin. Niinpä Lipposen1, hallitus romutti sopimuksen ja
kotimainen tuki lakkasi maataloudelle ja käytännössä tämä teki kaiken
maatalouden harjoittamisen Suomessa kannattamattomaksi. Lisäksi muutosvaiheessa
1995 oli muita kustannustekijöitä joita ei huomioitu.
Sellaiset
toimenpiteet kuin tilakoon suurennus ja kaksi ammattia viljelijällä ovat tuhoon
tuomittuja Suomeen soveltumattomina.
Avoin kilpailu ja luvattomat keinot pitävät hintatason niin alhaisen että
kilpailumahdollisuutta ei ole.
Milloin
ymmärretään tilanteen vakavuus?
Sitä
ei todennäköisesti ymmärretä, ennen kuin tapahtuu radikaaleja muutoksia
maailmassa tai ainakin Euroopassa, jossa suositaan perheviljelmää. Se että
tulee lisää maita EU yhteyteen huonontaa entisestään Suomen mahdollisuutta,
mutta hormoni ja geenimanipulointi tekevät sen varmimmin, koska hintataso
laskee entisestään ja amerikkalinen maataloustuotanto jyrää Eurooppalaisen.
Meidän
poliittiset päättäjät ovat sen verran urbanisoituneita, että eivät enää
tunnista maataloutemme psykologista ja turvaavaa vaikutusta. Väestökadon ja
muuttoliikkeen myötä Maaseudun oma painoarvo ja voima eivät riitä tekemään
korjausliikettä maatalouden eduksi.
AKH