Luovankylästä kuultua 26,2,2004/akh
Valakoonen pyykki
Aluuspairat,aluushousut, lakanat, hantuukit
ja räkäkluutu kuuluu valakoosihin.
Kären lämpöönen vesi pantihin punkkahan ja hieromalautaa vasten hinkattihin. Pyykis käytettihin omatekoosta saipuaa. Tamä touhu vastaa nykyystä esipesua.
Pyykki väännettihin sitte punkasta pois.
Patahan laitettihin vettä ja lipiäkiviä
sinne sekahan paran alle pantihin
puita ja tietysti valakia. Väännetty pyykki larottihin vähä järiestykses
patahan niin että keskelle pataa jäi niinku reikä. Se
auttoo sitten vettä kiertämähän kun vesi kuumennettihin variksi ja sitte ihan kiehuvaksi. Paras oli sekoospuu
jolla sitte vaattehia voitihin vähä sekootella jotta
lika lähtis paremmin niistä valakoosista.
Valakiaki voi sammua ja sitten annettihin
vaatteeren vähä mojua paras
jotta ne hautuu vähä. Tämä vaihe vastaa nykyystä pesua.
Kepillä tai
sekoospuulla nostettihin valakooset sitte korveehin ja sitten vietihin
sillä korveella jokirantahan viruttamista varten.
Viruttaminen tehtihin niin että oli pyykkilavitta johonka laitettihin
vaateskappales, joka oli sitä ennen kastettu kylymähän vetehen, Tällä lavittalla olevaa vaatetta sitte lyötihin kurikalla ja kastettihin taas välis vetehen kurikalla tai paitapiisskalla joksi sitä kans sanottihin jatkettihin niin kauan
että lipiä lähti vaattehista.
Lopuuksi kaikki vaattehet laitettihin puhtaasehen vesikorveehin ja ne voi olla sielä
seuraavahan päivähän. Tämä vaihe vastaa nykyystä
huuhtomista.
Sitte vaattehet nostettihin narulle
kuivamahan. Talavella naru oli yleensä kokilla, mutta
kesääsin tietenkin pihalla. Talavella
kun oli kylymää ja vaattehet
ei oikeen kuivanu ne voitihin tuora tupahan kuivamahan
jäätynysinä. Tämä vaihe vastaa nykyystä kuivausta.
Lakanat, hantuukit ja vähä paremmat verettihin
sitte ja kaulooskoippuroolla
kaulattihin suoriksi. Lopuuksi
pinkattihin ja pantihin vaatetkaappihin komeisiin pinoohin
josta sitte ämmät antoo saunapuhtahille ihimisille vaattehia tai laittoo pyhinä sänkyyhin uusia lakanoota ja tyynynliinoja. Säkäkluurut
yleensä silitettihin vielä että ne
sopii oikeen puvun taskuhunki.
Tämä vaihe vastaa nykyystä mankeloomista.
Kerran vuores yleensä vielä erikseen käytihin
mankeloomas ainakin parempia valakoosia
mankeli oli yleensä johonaki yhtöhöönen.
Kiriavia vaattehia ei koskaa keitetty lipiän kans ne pestihin vain saipualla punkas. Yhtöhööstä vaattehille oli että ne haisi puhtahalta
aina pyykin jäläkehen.
Sanotahan
että ennen vanhaa pyykkärin käret oli kauhiat ja aina rikkikin joskus niin ne
joutuu kusemahan kouriinsa. Se oli ainua
parannuskeino käsihin, mistää
rasvoosta ei tieretty.