1. Mirac
Kuten tiedätte, moni profeetta on tehnyt miracin. Kerromme heistä tässä lyhyesti, menemättä yksityiskohtiin. Kuten ei ole profeettaa ilman namazia, ei ole myöskään profeettaa ilman miracia. Useimmat heistä ovat tehneet miracin jopa kaksi kertaa.
Ylhäinen Adem Alejhisselâm teki miracin hetkellä, jolloin Allah antoi hänelle sielua itsestään. Toisen miracin hän teki yhdessä Ylh. Havva äitimme kanssa Arafatin vuorella.
Idris Alejhisselâm teki miracinsa "Me liitimme hänet aurinkoon" ajeti sherifiin sopivalla tavalla, eikä ole sen jälkeen tullut takaisin. Nuh Alejhisselâm on tehnyt miracin oman nimensä yhteydessä mainitun tulvan aikana Allahin määräyksestä rakentamallaan laivalla.
Ylh. Ibrahim A.S on tehnyt kaksi miracia. Ensimmäisen kerran, kun hänet heitettiin tuleen, toisen kerran, kun hän oli aikeessa uhrata rakkaimpansa, Ismail Alejhisselâmin. Nämä kummatkin ovat hyvin tärkeitä tapahtumia.
Kun kala nieli Ylh. Junusin, Cenabi Allah ilmoitti hänelle inspiraation välityksellä ajetin "Lâ ilâhe illâ ente, Subhaneke, innî kuntu minez zalimijn". Hän teki tällä ajetilla miracin kalan vatsassa.
Davut Alejhisselamin poika Sultan Süleyman Alejhisselam rukoili isältään kaksi kertaa profeettiutta. Hän sanoi isälleen: "Jos Cenabi Allah suo minulle profeettiuden sekä materiaalisella että henkisellä tasolla, hyväksyn sen." Süleymanin nämä sanat miellyttivät Cenabi Allahia ja hänen toiveensa täytettiin. Näin tapahtui hänen miracinsa, koska hän itse tahtoi näin.
Jos käsittelemme Musa Alejhisselamin tapausta, hänkin teki kaksi miracia. Hänen ensimmäinen miracinca oli, kun välittömästi hänen syntymänsä jälkeen hänen äitinsä laittoi hänet arkkuun ja antoi virran viedä. Toisen miracinsa hän teki Tûru Sinassa (Siinain vuorella).
Myös Isa Alejhisselamilla on kaksi miracia. Ensimmäinen kerta oli, kun hänen Merjem Äidiltään kysyttiin: "Miten sinä tulit raskaaksi?", Ylh. Isa vastasi äitinsä vatsasta: "Äitini puhuu totta, kuunnelkaa häntä." Ja toinen oli ristiinnaulitsemistapahtuman hetkellä. (Hän on tehnyt henkisen miracin).
Kuten kaikki tiedämme, Ylh. Muhammd Alejhisselatu Vesselam on tehnyt Miraci Nebiinsä, korkeamman miracin kuin kukaan muu profeetta. Ylittäen seitsemän taivaan kerrosta, hän on tehnyt sopimuksen Cenabi Hakkin (Allahin) kanssa ja tehnyt miracinsa 7:nnessä kerroksessa. Hän palasi mukanaan suuri ilosanoma ummetilleen ja koko ihmiskunnalle. (Erään rivajatin mukaan, hänen sänkynsä ei ollut vielä kylmettynyt hänen palatessa takaisin.)
2. Ilmi Ledun
Kuten tiedätte, Ilmi Ledun kattaa Cenabi Hakkin (Ylhäisen Allahin) luvalla ja määräyksellä kaikki maat ja taivaat. Nöyrinä, me emme voi tässä tätä asiaa selittää. Se riittäköön, että annamme muutaman koodin.
Tietävätkö kaikki profeetat Ledun Ilmin?
Erään rivajatin mukaan, Ledun Ilmin merkeillä Zulkarnejn (Aleksanteri Suuri) kokosi koko sotajoukkonsa ja lähti etsimään Abi Hajatia (kuolemattomuuden vettä), jotta voisi elää ikuisesti ja kuolematta. Kun he olivat aikansa etsineet, kaksi henkilöä erosivat joukosta etsiäkseen sitä, sillä ehdolla, että palaisivat ilmoittamaan jos löytäisivät.
He saapuivat keskipäivän aikaan erään virran rannalle ja alkoivat syödä eväiksi ottamiaan kuivattuja kaloja. Kun he syötyään heittivät kalan ruodot veteen, tapahtui sellainen asia, joka todellakin hämmästytti heitä. Ruotoon nimittäin muodostui uudestaan lihaa ja elämää ja he näkivät elävän kalan.
Näistä kahdesta henkilöstä Hizirina tunnettu otti kiinni yhden kalan, puhdisti ja söi sen ja sitten pitäen hännästä kiinni, upotti ruodon veteen. Kalaan tuli taas eloa ja se alkoi liikkua hänen kädessään. Hän sanoi ystävälleen Ilyasille: "Löysimme kuolemattomuuden veden". He joivat siitä vedestä ja juottivat myös hevosiaan. Heidän ihmismäiset ominaisuutensa hävisivät; he kietoutuivat ylevään, jumalalliseen ominaisuuteen.
Tämä on tarina. Siirtykäämme nyt todellisuuteen:
Tämä vesi oli virtaava vesi, eräs virta. Kaikkien ihmisten, jotka ovat juoneet siitä, tulisi olla kuin Hizir ja Ilyas. Mutta koska kummankin kave-ruksen tavoitteena oli abi hajat, ainoastaan he kaksi tekivät, pystyivät tekemään, miracinsa siitä vedestä.
Tarina jatkuu:
Kaksi kaverusta palasivat Zulkarnejnin joukon luokse, mutta eivät kertoneet Zulkarnejnille mitään salaisuudesta, jonka olivat löytäneet. Sen sijaan, he pyysivät luvan erota joukosta ja palata takaisin. Zulkarnejn ei kuitenkaan antanut heille lupaa, koska koska hän ei halunnut, että nämä kaksi henkilöä alullepanisivat joukkonsa hajoamisen. Mutta vaikka hän ei antanutkaan lupaa, Hizir ja Ilyas erosivat joukosta ja lähtivät matkaan. Zulkarnejn lähti koko joukollaan ottamaan heidät kiinni. Mutta takaa-ajajien ollessa jo sangen lähellä, he kumpikin hävisivät yhtäkkiä näkyvistä.
Maako heidät nieli, vai nousivatko he taivaaseen?
Vaikka Zulkarnejnin sotilaat kuinka etsivät heitä, eivät he pystyneet löytämään. Niinpä he palasivat takaisin ja kertoivat Zulkarnejnille mikä oli tilanne. Silloin Zulkarnejn sanoi:
-Minä vaivasin sekä itseni että joukkoni kuolemattomuuden takia. Abi hajat olikin heille tarkoitettu. Mitä minä olen tehnyt, on ainoastaan sitä että olen kapinoinut Cenabi Hakkia vastaan.
Kertokaamme nyt Musa Alejhisselamista ja Hi-zirista:
Musa Alejhisselam oli Cenabi Hakkin luvalla saavuttanut hyvin korkean aseman zâhir ja bâtin tieteissä. Vaikka näin olikin, Cenabi Hak sanoi hänelle:
-Oi Musa, tulet oppimaan Ilmi Ledunin.
Ylh. Musa kysyi:
-Allahini, onko Ilmi Ledun minulle antamasi zâhir ja bâtin tiedon ulkopuolella?
Cenabi Hak vastasi:
-Oi palvelijani Musa, Ledun Ilmillä on ylemmyyttä verrattuna muihin tietoihin. Opi sekin. Mene kahden meren yhdistymiskohtaan (eräs satama Punaisen Meren rannalla), näet tämän näköisen miehen. Sano hänelle "Minä tulin Cenabi Allahin luvalla oppimaan teiltä Ilmi Ledunia."
Henkilö, jota Cenabi Hak kuvaili, oli Hizir Alejhisselam.
Musa Alejhisselam lähti ja löysi Hizir Alejhisselamin sellaisena kuin hänet oli kuvailtu. Hän tervehti häntä ja sanoi hänelle mitä hänelle oli määrätty sanomaan. Hizir Alejhisselam sanoi:
-Ja me odotimme Allahin määräyksestä täällä sinua.
He ystävystyivät ja astuivat heti erääseen laivaan. Vaikka Musa Alejhisselam olikin suuri profeetta, hän astui Hizir Alejhisselamin palvelukseen. Laivan kulkiessa merellä, yhdessä vaiheessa Hizir sanoi Musa Alejhisselamille:
-Mennäänpä vähäksi aikaa tuonne alas.
Niinpä he laskeutuivat laivan pohjakerrokseen ja Hizir sanoi Ylh. Musalle:
-Ota tuo kirves ja tee sillä raudalla reikä laivaan.
Ylh. Musa intti vastaan:
-Laivassa on näin paljon ihmisiä ja eläimiä.
Hizir Alejhisselam sanoi:
-Ole sinä kärsivällinen, tee reikä.
Ja vesi täytti laivan pohjakerroksen. Jonkin ajan kuluttua merirosvot astuivat laivaan ja sillä aikaa vesi ehti jo laivan ensimmäiseen kerrokseen. Tämän huomatessaan merirosvot huusivat "Laiva uppoaa" ja lähtivät karkuun laivasta ja pelastivat itsensä. Toisaalta myös laivan matkustajia oli huoli vallannut. Laivan kapteeni määräsi: "Mitä siinä seisotte, tyhjentäkää laiva." Sillä aikaa, kun he olivat tyhjentämässä laivaa, Ylh. Musa ja Hizir Alejhisselam tukkivat reiän yhdellä puisella nastalla. Veden tulo lakkasi ja tyhjennettyään veden laivasta, he jatkoivat matkaa.
Musa ja Hizir astuivat pois laivasta ja tulivat yhteen kylään. Astuessaan pois laivasta, he huomasivat sataman lähellä kentän, jossa pojat olivat pelaamassa palloa. Hizir Alejhisselam ja eräs 18 vuotias nuorukainen tulivat vastakkain. Hizir Alejhisselam loi häneen terävän katseen ja nuorukainen hyökkäsi Hizir A.S'in kimppuun. Nuorukaisen ystävät yrittivät saada heidät erilleen, mutta Hizir A.S. iski nyrkillään yhden kerran nuorukaisen kaulasuoneen. Nuorukainen kuoli, ja Musa ja Hizir livistivät väkijoukon keskeltä.
Illan suussa he poikkesivat erääseen kylään. He soittivat ovikelloja, mutta kukaan ei avannut heille ovea. Koitti keskiyö.
Koska Musa Alejhisselam oli inhimillinen ihminen, hänelle oli tullut nälkä ja kylmä. Mutta koska Hizir Alejhisselam oli Allahin luvalla juonut abi hajatia, häneen ei vaikuttanut nälkä, jano, eikä kylmä.
He tulivat eräälle aukiolle, jossa oli luhistumaisillaan oleva muuri. Hizir Alejhisselam sanoi Ylh. Musalle:
-Korjatkaamme tämä muuri.
Musa A.S sanoi:
-Mitä sinä teet? Minulla on sekä kylmä että jano. Kukaan ei ottanut meitä kotiinsa tässä kaupungissa. Ja sinä haluat korjat luhistunutta muuria!
Hizir Alejhisselam sanoi:
-Älä sinä sekaannu meidän asioihimme, auta minua.
Pakon edessä Ylh. Musa alkoi työskennellä. He korjasivat kivimuurin. Ylh. Musa oli alkanut tuntea sisäistä, henkistä sekä fyysistä suuttumusta Hizir Alejhisselamia kohtaan. Hän toi ilmi suuttumuksensa, sanoen:
-Mitä sinä teet?
Hizir Alejhisselam vastasi:
-Oi Musa, sinä kiirehdit. Sinä et pystynyt kestämään kolmea esimerkkiä. Nyt selitän nämä sinulle:
1. Me astuimme laivaan. Näit itsekin omin silmin, että sen jälkeen merirosvot valtasivat laivan. He olivat aikeissa ryöstää laivan ja tappaa meidät. Laivan omistajan raha oli halal (sallitulla tavalla ansaittu). Säälin ja pelastin heidät.
2. Nuorukainen, jonka tapoin, oli sen kaupungin johtajan poika. Hän oli kapinallinen vanhempiaan kohtaan. Hän oli kapinallinen ja pahantahtoinen myös kansaa kohtaan. Kun hän jonkin ajan kuluttua olisi päässyt valtaan, hän olisi ollut hyvin julma kansaa kohtaan. Sen sijaan, että hän olisi vahingoittanut sataa tuhatta ihmistä, tapoimme yhden ihmisen, muut pääsivät pälkähästä.
3. Mitä tulee luhistuneeseen muuriin: Henkilö, joka rakensi sen talon, oli puhdas mies. Hän rakensi talon halal rahalla. Ylijääneet rahat hän laittoi korjaamamme muurin alle. (Hizir osoitti paikkaa kädellään:) Tähän kohtaan.
Kun tämä mies ja hänen vaimonsa kuolivat ja talo sortui, miehen veli otti hänen lapsensa huostaan. Lapset ovat tällä hetkellä pieniä. Kun he eroavat setänsä luota, he tulevat rakentamaan tälle tontille talon ja raha tulee olemaan heidän osalleen.
Hizir jatkoi:
-Luulenpa, että olet ymmärtänyt meidän työmme salaisuuden. Sinä kiirehdit. Ystävyytemme kesti tähän saakka. Nyt eroamme.
Hizir ojensi kätensä Musa Alejhisselamille ja he kättelivät. Silloin alkoi Musa A.S. voivotella. Hän itki:
-Jos sinä jätät minut tänne, minne minä menen? Minä en osaa tietä, enkä jälkiä. Älä jätä minua!
Hizir A.S sanoi:
-Älä sinä huolehdi. Jos olet järkevä, tulemme aina olemaan yhdessä. Anna kätesi minulle, sulje silmäsi ja avaa ne kun käsken avata.
Ylh. Musa ojensi kätensä. Hizir A.S. sanoi "sulje silmäsi" ja heti perään "avaa silmäsi". Ja Musa Alejhisselam huomasikin olevansa oman kotinsa edustalla.
Tätä kutsutaan Tajji Mekâniksi Allahin luvalla ja hyvyydellä .
Allahin luvalla ja Allahin Rasulin luvalla monet velijt Ylh. Fahri Maailmankaikkeuden Efendimme ummetista, ovat ystävystyneet Ylh. Hizirin kanssa. Ja he ovat edelleenkin ystäviä.
Annan teille yhden esimerkin:
"Olimme 2. Maailmansodan aikana Malatyan Pötürge Kunnassa, joka on vanhalta nimeltään Mako ja uudelta nimeltään Aktarlar kylä. Halusin 20. päivä kesäkuuta käydä tapaamassa myrshidiäni Haci Ahmet Efendi Ylhäisyyksiä. Välimatkaa oli viitisen tuntia. Puolet matkasta hänen luokseen koostui ylämäestä ja puolet alamäestä.
Kiipesin vuoren huippuun. Olin väsynyt. Päätin ottaa vähän henkeä, istuin polvilleni. Aloin katsella ylhäältä alas. Kaksi ihmistä, yksi mies ja yksi nainen, olivat keräämässä rehuja eläimille ja samaan aikaan tekivät toisilleen leikkisiä käsiliikkeitä. Katseni kiinnittyessä heihin, kuulin Efenidini Ylhäisyyden äänen:
-Mitä hyötyä sinulle on käsiliikkeistä?
Nousin välittömästi ja katsomatta enää kertaakaan siihen suuntaan, jatkoin matkaani. Mutta lähtiessäni kodistani, minun aikeeni ja tahtoni oli ollut "Tänään näen Hðzirin vuorella, tiellä". Kun tulin alamäkeä vuorelta, kohtasin erään avioparin, jotka kuljettivat eläimiään edessään. Tervehdimme, keskustelimme ja erosimme."
"Eivät he voineet olla Hizir. Hizir kulkee yksin, elää yksin", sanoin. Ja Efedini Hanei Saadetiin saakka en tavannut ketään.
Menin vieraiden vastaanottohuoneeseen. Hän istui siellä yksin. Tervehdin ja kunnioittaen suutelin hänen pyhiä käsiään. Kuulumisten jälkeen hän sanoi:
-Teiltä päin tuli eräs Hamit Efendi. Hän odotti täällä pari päivää. (Minä tunsin tämän miehen.) Hän intti sanoen 'Haci Efendi, en lähde täältä, ennen kuin olet näyttänyt minulle Hizirin". Hän ei millään suostunut lähtemään, niinpä minä ajoin hänet pois puoli tuntia ennen kuin sinä tulit ja suljin oven. Ja sinä tulit. Minä säälin sitä raukkaa, koska hän istuu Hizirin vierellä, käy hänen luonaan, mutta kysyy vieläkin Hiziria.
Miten te ymmärtäisitte nämä sanat?
Mutta... Minä köyhä Ahmet Kayhan, koska en ollut ymmärtänyt mitään, mieleeni ei juolahtanutkaan edes vielä kerran suudella hänen kättään.
Te veljeni/sisareni, älkää olko välinpitämättömiä kuten minä. Yrittäkää rakastaa ja ymmärtää näkemienne, rakastamianne ihmisiä heidän olemuksestaan.
Älköön nämä sanat tuntuko teistä oudoilta ja vierailta. Hän on velij, kâmil ihminen; hän on aina Hizir Alejhisselamin kanssa.
Haci Ahmet Kayhan
