Suurten uskontojen tunnustajat ovat uskoneet koko sydämestään Allahin ykseyteen, Hänen lähettiläisiinsä ja kaikkiin pyhiin kirjoihin. Jo ensimmäisestä ihmisyhteisöstä imperiumeihin, tämän päivän demokraattisiin valtioihin saakka, jokaisessa yhteisössä voidaan nähdä uskonnon olemassaolo. Uskonnot elävät yhteisömuodoissa mahtavina organisaatioina.
Ei ole yhtäkään uskonnotonta yhteisöä. Yhteisöt, jotka osaavat hyötyä uskonnon perustoista, säännöistä ja ehdoista, ovat saavuttaneet onnen. Mutta jälkeenjääneet yhteisöt, jotka ovat poikenneet uskonnon perustoista ja tehneet uskonnosta etujärjestön, ovat eläneet pimeässä maailmassa onnettomina.
Sen lisäksi, että uskonto on ajatussysteemi, se on tuonut moraalifilosofiaa ja sosiaalista järjestystä ja uskonnollisen jännityksen kannalta sillä on ollut suuri vaikutus taiteeseen. Allahin olemassaolo ajatuksesta on syntynyt teologia, kelâm tiede, tasavvuf (Islamin sûfi tiede). Henkisellä alalla uskonto on puolestaan synnyttänyt metafyysisen ajattelun. Aikaansaadakseen sosiaalisella alalla tasavertaiset oikeudet ihmisille, se on ryhtynyt verisiin taisteluihin. Taiteen alalla on perustettu uskonnollista musiikkia, uskonnollista kirjallisuutta, uskonnollista kuvataidetta, patsaita ja lopulta rakentaen rakennustaiteessa mahtavia temppeleitä, on aikaansaatu mestariteoksia. Lisäksi uskonnot ovat synnyttäneet mytologioita. Eikä ole ketään, joka ei tietäisi profeettoihin liittyviä tarinoita.
Tunsin halua tutkia historiatieteen metodeilla uskontolaitoksen pelaamaa roolia yhteisöissä ihmiskunnan synnystä tähän päivään asti.
Aloittaessani kirjoittaa tätä teosta, luulin, että tulisin tutkimaan profeettojen legendaarisia ihanteita, seikkailuja ja paratiisiin ja helvettiin liittyviä tarinoita. Toisaalta, heidän elämässään on kyllä paljon romanttisia kohtauksia, rakastumisia, verisiä taisteluja ja mystisiä tapahtumia. Mutta sitä mukaa kun teosta kirjoitin, näkemykseni alkoi muuttua. Kolme asiaa herätti huomiotani.
Ensimmäinen huomiotani herättänyt asia on se, että ihmiskunta on käynyt suurimman taistelunsa "moraalin" puolesta. Profeettojen vaikeimmat taistelut ovat olleet moraalisotia.
Toinen on "Oikeus" käsite. Ihmiset ovat historian joka jaksolla joutuneet kokemaan kuninkaiden, feudaalihallitsijoiden, pappien ja rikkaiden epäoikeudenmukaisuutta. Näiden ihmisten, jotka joutuivat erilaisten epäoikeudenmukaisuuksien uhriksi, edelle asettuivat profeetat. He heittäytyivät keskelle hyötyen uskonnosta, joka on tunteista voimakkain, ja kykenivät keräämään luokseen tuhansia ihmisiä. Syntyi uusia uskontoja, tuli uusia pyhiä kirjoja ja näiden uskontojen uudet säännöt muuttuivat "Sharia" muotoisiksi uskonnollisiksi laiksi. Täten syntyi "Jumalallinen Oikeus" laitos. Näiden oikeuksien saamiseksi on käyty taisteluita ja vuodatettu verta.
Kolmas mielenkiintoani herättänyt asia oli se, että ihmiskunnan johtajina toimivat päämiehet olivat suurimmaksi osaksi turkkilaisia. En uskonut, kun eräs englantilainen historioitsija sanoi: "Olen saanut todistaa, että maailman kaikki profeetat ja evlijat ovat turkkilaista alkuperää." Mutta kirjoittaessani tätä teosta, tämä asia herätti minunkin huomioni. Suurista uskonnollisista henkilöistä Buddha oli itäturkkilainen, Kiinassa oleva Kungfutse oli Kansulusta, jossa on enimmäkseen turkkilaisia. Myös Beni Israilin profeetoista, joista on mainittu pyhissä kirjoissa, suurin osa oli turkkilaisia. Näistä profeetoista Ylh. Nuhista ja hänen pojistaan on mainittu Sumer legendoissa. Kaikki profeetat Ylh. Davutiin ja Süleymaniin saakka ovat Ylh. Ibrahim suvusta, joka on profeettojen isä. Ylh. Ibrahim on sumerialainen turkkilainen. Ylh. Ibrahimin, joka oli ihmisten opas, profeetta ja valtion päämies, isä oli turkkilainen ja äiti arabi. Kuitenkaan Profeettojen Historia ei ole kansallinen historia.
Turkkilaisista Ahmet Cevdet Pasa on valmistanut arvokkaimman teoksen profeetoista. Hänen teoksensa nimi on Kisas-i Enbiya. Mutta tässä teoksessa kaikkien profeettojen elämästä, Ylh. Ademista Ylh. Isaan, on kerrottu vain lyhyesti. Joistakin profeetoista on mainittu kolmen rivin verran ja joistakin muutaman sivun verran. Kaikkein tärkeimpänä Kisas-i Enbiyassa on pidetty Ylh. Muhammedin elämää. Tämän takia tämä teos on jäänyt siyeri nebevin asteelle.
Kirjoissa on annettu hyvin niukasti tietoa 28:sta profeetasta. Eniten tietoa näistä profeetoista on antanut historioistija Rashid teoksessaan Profeettojen Historia, Ahmet Bican Efendi Envarul Ashikinissa ja Taberi Historiassa.
Rikkainta tietoa profeetoista on Toorasa (Tevrat). Toora on pyhä kirja, joka antaa tietoja profeettojen elämästä. Myös Koraanissa on annettu tietoa profeetoista. Tietoja on olemassa vielä monissa erillisissä teoksissa. Minä olen kerännyt nämä yhteen ja muodostanut tämän teoksen.
Pyhien kirjojen lisäksi on tullut suuria uskonmiehiä, joista ei ole mainittu pyhissä kirjoissa. He ovat perustaneet uskontoja. Näistä huomionarvoisia ovat Hermes (Toth), joka on perustanut Egyptissä uskonnollisen ajatuksen, Kungfutse, joka on saanut Kiinassa miljoonia ihmisiä hyväksymään uskontoaan, Buddha, joka on suurin uskonnollinen mies Intiassa ja joka on perustanut Buddismin ja Zarathustra, joka on perustanut Mazdeismin Iranissa. Näin hyödylliseksi kirjoittaa näiden suurten uskonnollisten henkilöiden ajatuksia ja heidän näkemyksiään Ylhäisesta Allahista. Vaikka he eivät olleet profeettoje, he olivat suuria persoonia, jotka kykenivät saamaan miljoonia ihmisiä uskomaan uskontoonsa.
Ihmiskunta on nähnyt tehtäväkseen oppia pyhissä kirjoissa mainittujen profeettojen elämää, ajatuksia ja kokemiaan seikkailuja ja ovat sen takia asettaneet ne muistiinsa. Tähän päivään asti uskonmiehet ovat kirjoittaneet profeettojen elämästä. He ovat tehneet niistä legendaarisia. Heidän elämänsä onkin elätetty eräänlaisina mytologioina. Niin kuin imaamit ovat moskeijoissa saarnoissaan antaneet esimerkkejä näistä profeetoista, myös papit ovat kirkoissa kertoneet heidän seikkailuistaan. Kuvataiteilijat ovat elävöittäneet näiden profeettojen elämää tauluissaan ja kirjailijat ovat tuottaneet kirjallisia teoksia heistä.
Kahdenkymmenen profeetan elämästä on tullut ihmiskunnan yhteistä omaisuutta. Ei ole muslimia eikä kristittyä, joka ei tietäisi Ylh. Ibrahimin, Ylh. Yusufin, Nuhin (Nooan) arkin, Ylh. Lûtin, Ylh. Ismailin.
Profeettojen Historia on samalla myös uskonnollisten ja sosiaalisten taisteluiden historia. Ihmiset ovat aika ajoin ajautuneet moraalittomuuteen, tappaneet toisiaan, ryöstäneet toisiaan, palvoneet kiviä ja eläimiä, yhteisöjen järjestys on rkkoutunut, ihmiset ovat harhautuneet pahoille teille ja tulleet onnettomiksi. Juuri tälle ihmiskunnalle profeetat ovat. olleet oikean tien näyttäjiä Allahin nimissä. Ei ollut vastoinkäymistä, jota suuret henkilöt eivät olisi kokeneet, mutta he ovat jatkaneet taisteluaan Allahilta saamillaan inspiraatioilla. Lopulta Ylh. Musa, hänen jälkeensä Ylh. Isa ja hänen jälkeensä Ylh. Muhammed ovat onnistuneet sitomaan ihmiskuntaa oikeudenmukaisen järjestyksen sisällä Allahin suuruuteen.
Kunnioittaen ihmisiä, jotka uskovat profeettoihin, en tässä teoksessa rikkonut perustaa. Mutta koska olen historioitsija, yritin löytää oikean, haluten antaa suunnan historiatieteen kannalta.
Minä en kirjoittanut uskonnollisen teoksen, vaan historiallisen teoksen. Tämä onkin oikea tie, koska historia on niin laaja tiede, että se ilmoittaa myös koko maailmankaikkeuden muodostumisen. Ihmishistoria puolestaan on vain yksi osa siitä. Näin ollen historia on maailmankaikkeuden peili, eli ihmiskunnan peili. Ihmislapsi tuntee nefsinsä siinä peilissä, todistaa hyvät ja pahat olotilansa sen sisällä. Tämän takia historia on valtameri; maailmankaikkeus ja ihminen elävät sen sisällä.
Kuten jokaisella kansalla, jokaisella tieteellä, joka taiteella on historiansa, myöskin uskonnoilla ja profeetoilla on historiansa. Tässä teoksessa minä olen kirjoittanut profeettojen historian. Jos luette ja tunnette sydämässänne rakkautta minuun, onni on kokonaan minun puolellani.
Din (Uskonto)
Luodessaan luomakunnnan, Ylh. Allah on suonut ihmislapselle kolme jalokiveä. Nämä ovat Järki, Omatunto ja Kauneus tunteita. Näitä kolmea jalokiveä ei ole elottomissa eikä kasveissa. Ylhäinen Allah on säästänyt näitä perusjalokiviä näistä olevaisista ja on lahjoittanut ne ihmislapselle. Tämän takia ihmistä on kutsuttu "Eshref-i Mahlukât"iksi, eli "Kunniallisimmaksi Olennoksi". Ihmisissä oleva tämä runsauksien lähde on tehnyt ihmisistä luovia ja rakentavia.
Elollisista olennoista eläimillä ei ole järkeä, ei omaatuntoa eikä kauneudentunnetta. He ovat paitsi näitä kaikkia. He suojaavat olemassaoloaan vain vaistomaisesti. He näkevät vaivaa suojatakseen henkeään ja lisääntyäkseen. Ne eivät pysty rakentamaan itselleen asumusta suojautuakseen talven viimasta, kesän kuumuudesta, ne eivät pysty tekemään itselleen valoa päästäkseen eroon pimeydestä; niillä ei ole lämmittäviä välineitä, eikä niillä ole omaatuntoa lajitovereitaan kohtaan. Se hallitsee, jolla on voimaa. Niillä ei ole hyveitä kuten lempeys, moraali ja avunanto. Eivätkä he saa osaansa luonnon rikkaista kauneuksista. Eläimet eivät pysty näkemään värejäkään, ne tuntevat. Ne eivät pysty erottamaan auringonlaskun ja -nousun värejä. Eivätkä he pysty sen takia tuntemaan ihastusta niitä kohtaan. Eivätkä he pysty nauttimaan kauniista teoksista. Kaikki nämä jalokivet on annettu vain ihmisille.
Ihmisen fejzeistä, yltäkylläisyyksistä, tärkein on Järki, eli järjen valta. Järki on synnyttänyt ajatuksen. Ihmislapsi on luomishetkestään lähtien tarkastellut luontoa ihastuksen vallassa. Hän on tarkkaavaisesti seurannut aamuisin auringonnousua, öisin kuuta ja tähtiä.
Mikä voima luo näitä? Kuka hallitsee niitä? Ihminen ajattelee maailmankaikkeuden olevan riippuvainen jostakin ylhäisestä olemassaolevasta. Hän pelkää tätä mahtavaa olemassaolevaa, värisee ja sitten kunnioittaa häntä. Ja antamiensa antimien takia hän on kiitollinen häntä kohtaan. Kun hän tällä tavalla yrittää ratkaista maailmankaikkeuden tapahtumat omalla järjellään, hänessä syntyy "Allah" ajatus. Hän kantaa suurinta rakkautta ja kunnioitusta Häntä kohtaan. Tästä Allah ajatuksesta on syntynyt "Uskonto" laitos. Tämä tunne on alkanut ensimmäisellä ihmisellä. Ylhäinen Allah on antanut kaikkein primitiivisemmällekin ihmiselle järjen.
Ensimmäinen ihminen oli ilkosillaan. Hänen vartalonsa oli karvan peittämä, mutta hän oli ihminen. Hänessä syntyi ensi luomishetkellä myös järki, omatunto ja kauneus tunne. Mutta hän ei ollut vielä saavuttanut yhteisöksi kutsuttua ryhmässäoloa. Hän söi linnunmunia, hedelmiä, toukkia ja kalasti ja metsästi eläimiä. Villinä elävä ihminen kehittyi tuhansien vuosien aikana. Kun ensimmäinen ihmisyhteisö muodostui, syntyi Klaani. Yhteisön muodostuttua syntyi kuusi sosiaalilaitosta, jotka ovat kieli, moraali, oikeus, talous, uskonto ja taide. Suurin vaikuttaja yhteisöön on ollut uskonto.
Allah ajatus on syntynyt ihmisissä hitaasti. Peloissaan elävät ihmiset ovat luulleet pelkonsa hetkellä vastaansa tullutta eläintä jumalaksi. Niin syntyi eläinten palvonta. Tätä ensimmäistä uskonnon jaksoa kutsutaan "Totemismi"ksi. Toteemi on joko eläin tai puu. Tämän jakson jälkeen ihmiset siirtyivät "Animismi"in. Tämä on uskonnon jakso, jolloin palvottiin esi-isien sieluja. Näiden jaksojen päätyttyä alkoi "Maa Naturismi"ksi kutsuttu uskontomuoto. Tämän jakson jumalia olivat maa, vesi, pyhinä pidetyt asemat, vuoret, virrat ja joet. Sitten syntyi "Taivas Naturismi". Tällöin jumalina pidettiin Aurinkoa, kuuta, tähtiä. Oguzien uskonto shamaanismi syntyi Keski-Aasiassa ja levisi Etu-Aasiassa. Shamaanismi on pelannut tärkeätä roolia ihmishistoriassa ja on saavuttanut tärkeän aseman ajattelun historiassa.
Näiden ensimmäisten uskontojen jälkeen avautui "Yksi Jumala" jakso. Tätä kutsutaan "Monoteismi"ksi. Tämän vastineeksi kreikkalaisten ja roomalaisten keskuudessa on elätetty "Poloteistinen" uskonto. Tämä oli monijumalaisen uskonnon jakso. Tätä kutsutaan myös "Pakanalliseksi" uskonnon jaksoksi. Mutta viimeisenä ovat syntyneet yhteen jumalaan uskovia uskontoja. "Vahdanijet-i Ilâhije" on viimeinen usko. Tämä ajatus uskoa yhteen jumalaan on alkanut Ylh. Ibrahimilla, joka eli Sumerin maassa.
Ihmislapsen järjen välityksellä on syntynyt Allah ajatus ja siitä uskonto. Lukuisat filosofit ovat määritelleet uskontoa aikakauden mukaan, johon ovat kuuluneet, mutta tieteelliseltä kannalta he ovat määritelleet uskontoa seuraavasti: "Uskonto on sitä, että ihminen ymmärtää itsensä yläpuolella olevaa voimaa, jota hän tarvitsee ja uskoo tämän mukaan." Eräs toinen määritys on: "Uskonto on ihmisen halua ja rakkautta tietää varma persoona, jonka tietäminen on mahdotonta." Uskonto tarkoittaa tottelemista ja liittymistä ja joskus rangaistusta. Se tarkoittaa sitä, että siten sinua rangaistaan niin kuin sinä olet rangaissut. Se tarkoittaa myös tuomiopäivän tilintekoa.
Uskonnon syntyyn ovat vaikuttaneet nämä kysymykset, joita ihmiset ovat kysyneet itseltään: "Kuka minä olen, mistä olen tullut, minne olen menossa? Mikä on tämä tavara, joka on ympäröinyt minua? Mistä se on muodostunut?" Kun ihminen ei ole pystynyt löytämään vastausta näille ajatuksilleen, hän on käsittänyt voiman, joka on kaiken tämän yläpuolella, ja on näin löytänyt Hakkin (Allahin). Silloin on syntynyt uskonto. Ihmislapsella on aina ollut uskonnollisia tunteita. Uskonto on sielulle samaa kuin ilma on keholle, koska ihminen on käsittänyt jumalan aistien hänet. Tämän hän on kokenut omantunnon nautintona.
Uskontolaitos on alkanut ensimmäisellä ihmisellä. Tältä kannalta uskonto ja ihminen ovat eläneet saman nimen alla. Uskonto on osa ihmisluonnetta. Siitä on ajan mittaan kehittyen tullut suuri laitos ja ajatussysteemi. Uskonnon perustoihin uskomisesta ja niiden mukaan käyttäytymisestä on tullut laki. Uskonto on näyttänyt ihmisille onnen teitä.
Uskonto ilmoittaa miten Allahia tulee palvoa. Tämän ibadatin tavoitteena on ahlak, moraali, hyvän ja pahan erottaminen. Se on hyveellisyyden tie. Uskonto on elänyt yhteisöjen sosiaalisessa rakenteessa voimakkaimpana laitoksena.
Yhteiskunnallista elämää on ravittu tietyillä arvoilla. Moraali näyttää Hyvyyttä, Taide Kauneutta, Tiede Oikeaa, Talous Hyötyä ja Uskonto Pyhyyttä.
Jokaisella uskonnolla on Allah, profeetta ja pyhä kirja, jota se palvoo. Lisäksi niillä on rukouspaikka, pappi ja jumalanpalvelukseen liittyviä seremonioita. Kaikki nämä ovat pyhiä. Yhteisössä on korkea-arvoisia asemia. Niiden kieltäminen on epäuskoisuutta. Niiden kieltäjiä syrjitään yhteisöstä.
Uskonto on yhteisöllisesti hyväksytty. Kuten se antaa yksilöllisyyttä ihmisille, se antaa sitä myös yhteisöille. Henkilökohtaisen yksilöllisyyden saavuttaneet ovat myös moraalisesti korkealla. Yhteisöllinen yksilöllisyys sen sijaan on profeettojen muodostama järjestö ja tätä kutsutaan ummetiksi. Kuten Ylh. Isa muodosti Kristityn Ummetin, Ylh. Muhammed muodosti Islam Ummetin. Ummet on uskonnollinen yhteisö, joka on laajempi kuin kansalliset yhteisöt. Ummet on samaan profeettaan ja kirjaan uskovien ihmisten yhteisö.
Ummet järjestö on muodostunut joka uskonnossa eri tavalla. Katolilaisuudessa kristittyjen ummet on organisoitunut valtiomuodossa. Tällaisen valtion hallitsija on paavi, visiirit kardinaaleja, kuvernöörit piispoja. Muslimien keskuudessa ummet ei ole valtiomuodossa, vaan uskonnollisen yliopiston muodossa. Tämän takia kristinuskossa uskonnollista organisaatiota kutsutaan Kirkoksi ja Islamissa Medreseksi. Medreset ovat vanhoja yliopistoja. Niissä ei ole hengellisiä johtajia, on ainoastaan tunteja antavia Myderrisejä eli professoreita.
Islam on medresien liitto. Koko Islamin maailma on yksi yliopisto. Tällä yliopistolla on osastoja jokaisessa kaupungissa ja pikkukaupungissa. Jokaisen pikkukaupungin muftiä pidetään sen osaston päämyderrisinä (dekaanina). Sheih-yl Islam taas on kaikkien yliopistojen rehtorin asemassa. Kuten kaikesta tästä voi ymmärtää, Islamissa uskonto ei ole perustunut hallinnolliseen vastuuseen vaan tieteelliseen vastuuseen.
Islamin maailmassa myderrisit ovat antaneet medresissä historian-, lääketieteen-, filosofian-, teologian-, järjen-, geometrian oppitunteja, ja näin ovat kehittäneet Islamilaisuutta kulttuurellisesti. Samalla he ovat opettaneet myös uskonnollista tiedettä, kuten Koraani kerimiä, fikhia (Islamin lakitiedettä), kelâmia, tefsiriä ja hadiseja. Tuomarit, kadit, ovat saaneet koulutuksensa näissä paikoissa. Näin paljon Islam on antanut arvoa tieteelle. Näin on syntynyt Islamin Sivilisaatio.
Uskonnot ovat samalla edesauttaneet taiteiden kehitystä. Varsinkin uskonnollinen arkkitehtuuri on tuottanut mahtavimmat teokset. Hienot moskeijat ja kirkot ovat kaikki uskonnollisten tunteiden synnyttämiä teoksia. Islaminusko on perustanut moskeijoita, medresiä, kirkkoja, majataloja, kirjastoja, turbe-hautoja, suihkulähteitä, vedenottopaikkoja. Nämä kaikkii ovat taiteelliselta kannalta katsottuna ainutlaatuisia maailmassa. Varsinkin muslimiturkkilaisten arkkitehtuuriset teokset ovat maailman mestariteoksia.
Uskonnot ovat synnyttäneet ilâheja, uskonnollista musiikkia ja ovat olleet hyödyksi musiikin alalle. Aikaansaaden teoksia, ne ovat palvelleet tiedettä.
Kaikista näistä syistä johtuen, uskonto on siis mahtava laitos. Se on luonut sivilisaatioita. Tiedemiesten ei tulisi tutkia uskontoa ainoastaan uskon kannalta, vaan heidän tulisi käsitellä sitä sosiaalilaitoksena. Silloin ymmärrettäisiin uskonnon tarpeellisuutta ja sen suurta hyötyä.
Uskonto ja Filosofia
Ylhäisen Allahin olemassaoloon uskominen on synnyttänyt joitakin filosofisia näkemyksiä. Nämä filosofian suuntaukset ovat synnyttäneet teologian. Käsitelkäämme lyhyesti teologian osa-alueet:
1- Rationalismi (Järkeisoppi): Tämä suuntaus ei hyväksy ajatusta, joka ei ole looginen. Se hylkää uskon, joka ei sovi yhteen tapojen ja järjen kanssa. Tämän näkemyksen kannattajia kutsutaan rationalisteiksi. Suurin osa heistä on Protestanttisia uskonoppineita. Rationalistit ovat tutkineet iranilaisten Zend Avestaa, hindujen budismia, juutalaisten Tooraa ja kristittyjen Evankeliumia sekä lopulta Pyhää Koraania. Tutkittuaan näitä uskontoja, he ovat synnyttäneet erään uskonnollisen näkemyksen. He eivät hyväksy sellaisten asioiden olemassaoloa, joita järki ja luonnontieteet eivät hyväksy, kuten ihmeet, mirac, ilmestykset. Mutta uskonnon moraalisia ja filosofisia näkemyksiä he hyväksyvät.
Tämän näkemyksen kannattajat haluavat reformoida uskontoa. He haluavat soveltaa aikakauteen uskontoa ja uskonnonharjoitusta, joihin uskominen on mahdollista. Heidän mielestään uskonnon reformoiminen on välttämätöntä. He haluavat, että uskontoa pidetään yllä kansallisena asiana. He haluavat, että saarna ja uskonnonharjoitus tapahtuvat äidinkielellä. He torjuvat taikauskon. He uskovat Allahiin, Profeettaan, pyhiin kirjoihin. He syventyvät näihin pyhiin kirjoihin ja kieltävät sellaisten asioiden olemassaoloa, joita järki ei pysty käsittämään. Tämän takia heitä kutsutaan rationalisteiksi.
2- Sensualismi (Aistillisuus): Tämän näkemyksen kannattajat väittävät, ettei ihmisellä ole sellaista tunnetta, joka käsittäisi Ylhäisen Allahin henkistä olemassaoloa. He väittävät, että Ylhäisen Hakkin olemassaoloa pystytään aistimaan vain kokemusten tuloksena. Käsittäminen tapahtuu sillä, että luonnolliset tapahtumat vaikuttavat aivoihin. Ja tämä taas on mahdollista vain kokemuksella. He väittävät, että jos voimme tuntea Ylhäisen Hakkin ilmestymisiä kokemuksilla, meidän tulee silloin uskoa. Myös tämä näkemys on torjuva ja materialistinen.
3- Kritisismi: Tämän näkemyksen alullepanija on filosofi Kant. Tämän näkemyksen kannattajat arvostelevat uskonnollisia uskomuksia. Tämän takia heitä kutsutaan arvostelijoiksi. Heitä ei tule kuitenkaan sekoittaa skeptikkoihin, jotka torjuvat uskonnollisia uskomuksia kokonaan. Heidän mielestään ihmisjärjessä on joitakin uskonnollisia ajatuksia. Mutta onko niitä tosiaan? "Ihmiset eivät pysty käsittämään kaikkia totuuksia. Tämän takia hengellisissä ajatuksissa emme pysty ymmärtämään totuutta, mutta pystymme ymmärtämään mitä käsittäminen on". He ovat ravistaneet uskonnollisia uskomuksia mutta ovat samalla tuoneet tuoreutta niihin.
4- Materialismi: Tämän näkemyksen kannattajat uskovat vain ja ainoastaan materiaan ja voimaan. Tämän takia he torjuvat ja kieltävät kaiken henkisen. Materialistit uskovat, ettei uskontolaitoksilla ole mitään vaikutusta yhteisöihin, vaan ainoastaan taloudellisuudella pystyy vaikuttamaan. He kieltävät ukonnon sekä minkäänlaisen henkisyyden olemassaoloa. He ovat täysin materialisteja ja oman edun tavoittelijoita.
Heidän näkemyksensä mukaan alkuperuste ei ole uskonnon uskomat asiat vaan ainoastaan oma etu. He uskovat, että jokaista luotua on luonut materia ja voima. Tämän takia he uskovat materiaan ja voimaan. Heidän lisäkseen on olemassa vielä monistimaterialisteja, jotka hekin uskovat, että materia on kaiken ydin, ja ovat selittäneet uskonnolliset näkemykset tämän mukaan. Hekin ovat materialisteja ja ateisteja, jotka eivät usko uskonnon olemassaoloon.
5- Idealismi (Ihanteellisuus, aatteellisuus): Idealistit uskovat, että tosiasioita on luonut jokin muu kuin materia sekä torjuvat materian todellisen olemassaolon. He uskovat kaiken olevan "ajatuksissa".
6- Evolutionismi (Kehitysoppi): Evolutionistien näkemyksen mukaan asiat, joita ei pystytä kokemuksella todistamaan, eivät ole loogisia ja tarkoituksenmukaisia. He uskovat, että maailmankaikkeus on jatkuvassa kehityksessä. He väittävät, ettei henkisyyttä pystytä todistamaan kokemuksilla.
7- Panteismi (Kaikkijumalaisuus): Tämän näkemyksen kannattajat väittävät "Vahdeti Vucud"in olemassaoloa. Kaikki mitä on olemassa, on palasia Allahista. Näiden palasten kokonaisuus on Ylhäinen Hak. Heidän mielestään Ylhäinen Hak ei ole erillinen olemassaoleva. Kaikki olevaiset ovat Hänen hiukkasiaan.
Lähimpänä tätä näkemystä on tasavvuf. Tasavvufin mukaan Ylhäinen Hak on "Ehdoton Kauneus". Tämän kauneuden esiintulo maailmankaikkeudessa on muodostanut kaikki olevaiset. He uskovat, että jokaisessa olevaisessa on Allahia.
8- Spiritualismi (Hengellisyys): Tämän näkemyksen kannattajien uskomuksen mukaan Ylhäinen Hak on tästä maailmankaikkeudesta erillään oleva henkinen persoona. Päinvastoin kuin Ainoan Olemassaolevan kanattajat, he uskovat jumalalliseen Ykseyteen.
Suuret uskonnot ovat hyväksyneet jumallaisen Ykseyden. Tämä näkemys on materialistien näkemyksen vastainen. Spiritualistit uskovat Allahin ykseyteen sekä torjuvat historiallisten materialistien ateistisia näkemyksiä. Sen lisäksi, että he uskovat Allahin olemassaoloon, he myös väittävät, että uskontolaitoksen olemassaolo on välttämätöntä yhteisössä. He ovat kansallismielisiä ja moralisteja.
Nämä filosofiset näkemykset kuuluvat uskontoalueeseen. Niillä on eri näkemyksiä uskontokäsitteestä. Näiden filosofisten näkemysten oppiminen on hyödyllistä uskonnon, Allahin ja profeettojen pyhyyden ymmärtämisen kannalta.
ALLAH
Profeetat ovat uskontojen suuria murshidejä (oikean tien näyttäjiä) ja Allahin lähettiläitä. He kertovat ihmisille Allahilta saamiaan tietoja ja määräyksiä, he siirtävät niitä ihmisille. Tämän takia, jotta ymmärtäisimme profeettoja, meidän tulee ensin oppia mitä käsite din (tie, uskonto) tarkoittaa. Joka uskonto ilmoittaa Allahin ykseydestä, olemassaolosta ja luovuudesta. Siinä tapauksessa, miten ihmisen sielussa on syntynyt Allah ajatus?
Ihminen on ajassa ja paikassa elämään luotu olento. Maailmankaikkeus on ympäröinyt hänet. Hän elää maailmankaikkeudessa jatkuvassa vuorovaikutuksessa tapahtumien kanssa. Aurinko nousee, aurinko laskee, tulee yö, jota seuraa päivä, vuodet ajavat takaa toisiaan, tulee kevät, kukat puhkeavat kukkaan, linnut visertävät, sininen taivas tummenee, pilvet ympäröivät kaiken, sataa vettä ja lunta. Sitten tuleekin kesä lämmittäen kaikki paikat; alkaa kasvaa erilaisia hedelmä- ja kasvilajeja. Tämän jatkuessa näin loputtomiin, ihmiset kuolevat ja muuttuvat mullaksi.
Miksi hän tuli tähän maailmankaikkeuteen ja miksi sitten häviää? Mistä hän tuli, minne hän menee? Maailmankaikkeudessa esiintyvillä tapahtumilla on vaikutusta häneen. Kaikki tapahtuvat saman paikan sisällä. Ihmisjärki ajattelee juuri tätä. Mikä on aika? Mikä on paikka? Tätä on juuri mahdotonta tietää. Nämä muodostumat jatkuvat loputtomiin. Aika, paikka, loputtomat tapahtumat... Vihdoinkin kuolema... Nämä ovat asioita, joihin ihmisjärki ei pysty löytämään selitystä. Hän ajattelee kaikkien tapahtumien luojaa ja niitä kontrolloivaa suurta voimaa, jonka omistaja on maailmankaikkeuksien Rabb (Omistaja), Allah.
Koraanissa esiintyvä sana Allah on muodostunut kolmesta kirjaimesta. Ensimmäinen kirjain A (Elif) kertoo ykseydestä; L kertoo Allahin ominaisuuksista. Toinen L näyttää ankaruuden. Lopussa oleva H on Hû ja tarkoittaa Allahia.
Kaikki olemassaolevat ajattelevat ja lausuvat koko ajan Allahin nimeä (tekevät zikr) Hû äänteellä.
Me ihmiset emme pysty näkemään Allahia, me ajattelemme ja löydämme Hänet vain järjellä. Mutta emme pysty kuvailemaan edes ajatuksissamme Allahia. Millään kielellä eii pystytä kertomaan Allahista. Ymmärryksemme ei riitä ymmärtämään näkymätöntä, kosketeltavissa olematonta muotoa, josta emme tiedä. Ikuista olemassaolevaa on mahdotonta mitata aika käsitteellä. Eli Allahin kuvaus ei ole hyväksyttävissä. Emme pysty näkemään minkä muotoinen Hän on. Me löydämme Hänet vain järjellä, ajattelemalla hänen olemassaoloaan. Allah on olemassa, hän on yksi. Koko ihmiskunta on tullut yhteisymmärrykseen tässä.
Allah on olemassa maan päällä ja taivaalla. Hän hävittää, herättää eloon ja elättää. Hän oli olemassa ennen mitään muuta olevaista ja Hänen olemassaolonsa tulee jatkumaan senkin jälkeen kun kaikki on hävinnyt olemattomiin. Hän on kaikessa, sekä näkyvässä että näkymättömässä. Hän tietää syntyvän ja kuolevan. Hän näkee kaiken. On mahdotonta salata mitään Häneltä. Valoa silmiin, iloa mieliin tulee Häneltä. Maan ja taivaan tuomari on Hän. Kaikki mikä on olemassa, on riippuvainen Hänestä. hän on Rabbyl Alemin, Maailmankaikkeuksien luoja.
Kaiken olemassaolevan luoja on Hän. Jokainen olevainen on Hänen hiukkasensa. Hänen määräyksestään yö pimenee, päivä valkenee. Kaikki mitä tulee mieleen ja kaikenlainen tieto tulee Häneltä. Kaiken antaa Hän. Tästä johtuu, että ihmiskunta uskoo Allahin ykseyteen ja olemassaoloon. Tästä uskosta on tullut muuttumaton.
Kun ihminen ajattelee Allahia ja uskoo Häneen, hänen omatuntonsa jännittyy suloisesti, hän alkaa tuntea selittämätöntä nautintoa vartalonsa syvyyksissä ja hän alkaa tuntea rakkautta sielussaan. Tänä päivänä miljoonat ihmiset, jotka tämän maapallon ovat täyttäneet, uskovat Allahin olemassaoloon.
Allahittomia on hyvin vähän. Moni näistä Allahittomista on materialisteja. Kaikki tietäjät ovat uskoneet Ylhäisen Oikeuden voimaan. Biologian, fysiikan, kemian ja astronomian kanssa tekemisissä olevat ihmiset, opittuaan luonnollisten tapahtumien lakia, ovat jääneet ihastuksen valtaan jumalallisen voiman heijastuksen edessä.
Ihmiskehon toiminta, tietoisuus, aineiden atomit ja elektronit, taivaan maailmankaikkeuksien loputtomat tapahtumat ovat saattaneet jopa kaikkein materialistisimmatkin uskoon. Vaikka he kutsuvatkin näiden tietoisten olemassaolijoiden muodostajaa "luonnoksi", he ovat silti uskoneet, ettei se voi olla mitään muuta kuin jumalallinen voima. He ovat ymmärtäneet, ettei pelkällä aineiden tutkimisella voi ratkaista maailmankaikkeuden salaisuutta. Nämä tutkijat, löydettyään omia halujaan ja ympäristöään korkeamman olemassaolevan, ovat joutuneet uskomaan Luojaan.
Oman olemassaolon, koko maailmankaikkeuden, taivaalla olevien tähtien, maanpäällä olevien olevaisten ajatteleminen erittäin syvällisesti ja oppimismielessä, että mistä nämä kaikki ovat tulleet, riittää uskoon Allahin olemassaoloon. Kun pystyy näkemään maailmankaikkeuden järkkymätöntä järjestystä, tulee itsestään selväksi, että se on maailmankaikkeuden ikuisen luojan vallassa. Näistä syistä Allahin olemassaoloon ja ykseyteen on uskottu.
Syy siihen, miksi muslimit uskovat Allahiin on: Allah on olemassa, Hän on yksi, eikä ole ketään Hänen kaltaistaan, eikä Hänellä ole tiettyä paikkaa. Allah on kaiken maanpäällisen ja taivaallisen luonut, meidät ylentävä, näkevä, suojeleva, surumme tietävä, puolestamme kostaja, todellisen minämme näkevä. Hän on kaiken olemattomasta luonut Allah. Hän ei ole syntynyt eikä synnyttänyt. Hän on ominaistunut kypsyyden ominaisuuksilla, Hän on kaukana puutteellisista ominaisuuksista. Hän on kaikkivoipainen ja valmis kaikkialla. Muslimit uskovat Allahiin näillä ominaisuuksilla.
Muslimit tuntevat kahdenlaisia Allahin ominaisuuksia: Hänelle ominaisia selbî (kielteisiä, vertaamaattomuuden) ja sûbuti (myönteisiä, vertauksellisia) ominaisuuksia:
Vain Allahille kuuluvia ominaisuuksia:
1) Aluton. (Häntä ei edellä mitään, ei ole mitään ennen Häntä)
2) Ikuisuus.(Ei ole mitään Hänen jälkeensä)
3) Olemassaolo. (Olemassaoleva. Todellinen olemassaolo kuuluu vain Hänelle)
4) Ykseys.
5) Vertaamattomuus. (Ei muistuta mitään)
6) Itseriittoisuus. (Ei tarvitse mitään, Hän itse riittää itselleen)
Vertaukselliset Ominaisuudet:
1) Elämä. (Allah on elossa)
2) Tieto. (Allah tietää kaiken)
3) Kuulo. (Allah kuulee kaiken)
4) Näkö. (Allah näkee kaiken)
5) Voima. (Allahin voima riittää kaikkeen)
6) Tahto. (Allah tahtoo ja tekee mitä haluaa)
7) Sanominen. (Allah pystyy sanomaan)
8) Luominen. (Allah luo kaiken olemattomasta. Hän on luonut kaiken olemassaolevan)
Samalla tavalla kuin Allahin olemassaolo elää mielissä tällaisena, Allah ajatus elää myös yhteisön kehossa. Ylhäisen Oikeuden olemassaolosta, profeetoista opitaan pyhien kirjojen välityksellä. Allah on ilmoittanut olemassaolostaan, ykseydestään ja määräyksistään lähettiläidensä profeettojen välityksellä.
PROFEETAT
Ihmiset uskovat Allahin olemassaoloon ja ykseyteen. Mutta he eivät ole onnistuneet näkemään Häntä. Allah on kyllä antanut joillekin valitsemilleen luoduilleen tilaisuuden nähdä Pyhää voimaa. Mutta nämä valitut henkilöt eivät voi kertoa näkemästään ja tuntemastaan, koska heidän tehtävänään on vain tiedottaa ihmisille Allahin määräyksiä. He ovat Allahin maan päällä olevia lähettiläitä. Resuleita, Nebejä. Resul tarkoittaa profeettaa, jolle on lähetetty kirja. Se on johdettu sanasta "irsal". Nebi taas tarkoittaa profeetta, jolle ei ole lähetetty kirjaa.
Ihmiset ovat uskoneet Allahin jälkeen myös profeettoihin. Allah ajatus on metafyysinen käsite. Sen takia ihmiset ovat tunteneet tarvetta johonkin, joka kertoisi heille Hänen olemassaolostaan ja opettaisi heitä. He ovat etsineet tiedonantajia. Heistä kaikkein valituimmat ovat profeettoina tuoneet Allahilta määräyksiä ja tiedotuksia. Ihmiset ovat uskoneet Allahin lisäksi myös profeettoihin. Profeetat ovat uskollisia, varmoja, viattomia ja hyväsydämisiä ihmisiä. He omaavat myös yli-ihmisen voimia. Ihmiskunnan historian alkuajoilta saakka on kasvatettu suuria uskonnollisia ihmisiä. Heillä on myös pyhiä kirjoja.
Ajanjaksomme alkuvaiheissa Egyptissä kasvatettiin Hermes, Kiinassa Kungfutse, Intiassa Buddha, Iranissa Zarathustra. Heillä oli voimakkaat mielipiteet uskonnosta. He ovat näyttäneet ihmiskunnalle moraalin ja onnen teitä. Jokainen heistä on perustanut yhden uskonnon. Ihmiset, jotka ovat uskoneet heidän ajatuksiinsa, ovat pitäneet heitä profeettoina. Näiden suurien uskonnollisten persoonien lisäksi Allah on lähettänyt 124 000 profeettaa. Heistä kaikkein kuuluisimmat ovat:
Adem, Nuh, Hud, Salih, Ibrahim, Ismail, Lut, Jakup, Jusuf, Ejjup, Shuajip, Musa, Harun, Jusha, Iljas, Eljesa, Davut, Suleiman, Zulkuf, Uzejir, Lokman, Zulkarnejn, Zekerija, Jahja, Isa, Muhammed.
Uskontokirjoissa heidän mainitaan olevan 28. Ihmiskunta on uskonut kaikkiin heihin. Monilla heistä on pyhä kirjakin.
Ihmisten usko profeettoihinsa on syntynyt tässä muodossa: Allah on myöntänyt profeetan asemaa joillekin kaikkein siveellisimmistä, viisaimmista, luotettavimmista ja vankkaimmista luoduistaan, jotta he kertoisivat Allahin olemassaolosta ja Hänen suuruudestaan ja johdattaisivat kaikkia oikealle tielle. Allah on antanut omasta kaikkivoipaisuudestaan heille kykyä tehdä ihmeitä, joita kukaan muu ei pysty tekemään. Lisäksi joillekin heistä Hän on lähettänyt kirjoja. Profeetat puolestaan ovat tiedottaneet kansoilleen Allahin määräyksiä. Ollen todellakin kaikkein siveellisimpiä ja järkevimpiä, kaikki profeetat ovat sitoneet ihmisiä itseensä korkealla moraalillaan ja tiedoillaan. Moni heistä on toiminut valtion johtajana, ollut hyvän käytöksen esimerkkinä ja perustanut oikeuslaitoksia. Heistä on ollut suurta hyötyä ihmiskunnalle.
Uskonnoissa on ehtona uskoa Luojaan ja profeettoihin. Profeetat ovat Allahin rakastettuja. Allah on lähettänyt Cebrailin välityksellä ilmestyksinä pyhiä kirjoja. Hän on antanut profeetoille myöskin kykyä tehdä ihmeitä.
Yksi profeetoille suoduista mahdollisuuksista oli mirac. Profeetta Muhammed on saanut kunnian nähdä Allahin nuria, valoa.
Profeettoja on luotu erilaisiksi kuin normaalit ihmiset. Profeetat näkevät ennalta monia asioita ja kertovat niistä. Heidän sisäinen maailmansa on hyvin laaja ja tämän ominaisuuden ansiosta he kykenevät vetämään sielunsa irti kehosta ja ylenemään tarkoitusten maailmankaikkeuteen. Tämä olotila tulee heille unena tai cezbe muodossa (ekstaasina).
Eurooppalaiset sanovat, että profeetat ovat meedioita, mutta he eivät ole meedioita, vaan ekstaasiin kykeneviä henkilöitä. Jokainen heistä on Allahin ystävä, järkevä ja heillä on korkea moraali. Uskonnot, joita he ovat perustaneet, mietelauseet, joita he ovat sanoneet ovat olemassa vielä tänäkin päivänä erittäin voimakkaina. Jokainen heistä on moraalifilosofi. Ihmiskunta on uskonut heihin ja kunnioittanut heitä.
Kaikki profeetat ovat eläneet köyhää elämää ja jättäneet maallisen nautinnon. Heidän elämänsä on kulunut näyttäessä ihmisille oikeata tietä ja tämän takia he ovatkin joutuneet kärsimään hyvin paljon. Mutta nämä pyhät persoonat ovat, kyllästymättä yrittäneet johdattaa ihmisiä oikealle tielle.
Kaikki profeetat ovat tietäviä ja siveellisiä ihmisiä. He ovat syntyneet, eläneet ja kuolleet kuten muutkin ihmiset. Kukaan profeetoista ei ole Jumala, eikä Jumalan poika. He ovat ainoastaan Allahin palvelijoita, kuitenkin yhdellä erolla: he ovat Allahin rakkaita palvelijoita.
Muslimien profeetta on Ylhäinen Muhammed. Muslimit rakastavat ja kunnioittavat häntä erittäin syvästi.
