Ylhäinen Muhammed on muslimeille valoisan ja oikean tien näyttäjä. Kaikki lahkot ja tarikatit (tiet, joita seurataan Allahin saavuttamiseksi) ovat saaneet inspiraatiota Islamin runsaudesta. Tämän runsauden alkupäässä on "Muhammedilainen Yliopisto".
Muslimit uskovat profeettansa puhtauteen, korkeamoraalisuuteen, henkiseen kypsyyteen. Hän on heille ihmisistä täydellisin ja moraalin kannalta ylimpänä oleva.
Profeetat ovat ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet henkisiä määräyksiä. Nämä määräykset ovat ihmisten käännyttämistä epäuskosta, johon he ovat uponneet, oikean tien näyttämistä, uskottamista Allahin ykseyteen, korkean moraalin omaksuttamista, ihmistenvälisen tasa-arvoisuuden hyväksyttämistä, sosiaalisen hyvänolon aikaansaamista ja oikeudellisen järjestyksen sisällä elättämistä. Nämä ylevät perustat ovat Ylhäisen Allahin ihmisille suomia armolahjoja.
Levittäytyessään Etu-Aasiaan, muslimien voitot ovat olleet seuraavanlaiset:
1. Epäjumalia palvovat ihmiset ovat omaksuneet korkean ja suurimoraalisen uskonnon.
2. On syntynyt yhteisö, jossa on osataan tieteen kaikki tasot.
3. Valtionjohtoon on asetettu lakeja noudattavia henkilöitä.
4. Rauha ja oikeudenmukaisuus ovat saaneet vallan.
5. Siveydestä on tullut ihmisyyden perusta.
6. Muslimius ihanne on synnyttänyt uuden Islamilaisen sivilisaation.
Ylhäinen Muhammed on saattanut muslimeja lyhyessä ajassa näihin armolahjoihin.
Ylhäisen Muhammedin yliopistossa kasvaneet suuret henkilöt, tietäjät ja siveelliset henkilöt kuten Ylh. Ebubekir, Ylh. Ömer, Ylh. Osman, ovat saaneet viisautta Muhammedilaisesta koulusta ja jatkaneet sitä. Ennen Ylh. Muhammedia, Arabimaailma, joka oli alhaisessa ja säälittävässä tilassa, ja jolla oli tekemistä toistensa kuristamisessa, tuli yhteen Muhammedilaisuuden ympärillä. Kun Ylh. Muhammedista tuli Profeetta, hänestä tuli samalla professori, Islamin lakimies, hengellinen johtaja, imaami, määräysten antaja, komentaja, ja valtion päämies. Hän toimi rukousten vetäjänä ja joka päivä rukousten jälkeen moskeijassa hän valaisi ympärillään olevia ihmisiä antamalla heille neuvoja ja hän pani valtion asiat järjestykseen. Kaikki kysyivät vaikeuksistaan häneltä. Oppimismielessä kansa kertoi vaikeuksistaan ja sai vastauksen häneltä. Hän lohdutti köyhiä ja juoksi vaikeuksissa olevien apuun. Hänen joka sanansa oli Hadis, lakinsa Sharia. Hän ruokki köyhiä zekatilla ja Fitrellä. Hän osallistui sotiin pääkomentajana. Valtio, jonka hän perusti, oli sen ajan olosuhteissa tasavalta. Hän ilmoitti, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia varallisuutensa, maineensa, omaisuutensa, asemansa, ihonvärinsä, kansalaisuutensa, kielensä kannalta ja että Allahin edessä ylemmyys oli mahdollista ainoastaan uskolla. Näin hän hyväksyi demokratian. Hänen jälkeensä kaikki neljä halifea asettuivat valtion johtoon vaaleilla.
Muhammedilaisen tien perusteita käsittäviä sääntöjä kutsutaan yhteisnimellä Fikih (Islamin Laki). Fikih jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen on fikih tiede, joka on järjellä ja todisteilla löydettyjä tieteellisiä totuuksia, joihin halutaan uskottavan. Tähän kuuluu Allahin ykseyteen uskominen ja jumalallisiin ominaisuuksiin uskominen. Toinen on teoissa fikih. Se käsittää asioita, joita tulee tehdä, koskettaa lähinnä rukoilemista (palvontaa) ja käyttäytymistä. Kolmas on omantunnon fikih ja se on nefsin kouluttamista. Se on tietoa, moraalia ja tasavvufia.
Nämä kolme perustaa muodostavat uskon pohjan. Ja tämä on uskomista jumallisuuteen, Ylhäisen Allahin olemassaoloon. Tämä on Muhammedilaisuuden suurin perusta. Tämä on tie todellisen uskon saavuttamiseen. Se, että ihmiset etsivät eri tapoja ja teitä, loitontaa heitä tästä totuudesta.
Ehli Sunna ja Cemaat (Yhteisö)
Ehli Sunnaksi kutsutaan niitä, jotka ovat hyväksyneet Muhammedilaisen tien perustat sellaisenaan. Ehli Sunnan uskomuksia kutsutaan Tevhid (Ykseys) tieteeksi.
Profeetta Muhammedin kuoleman jälkeen jotkut tietäjät tutkivat uluhijet (jumalallisuus) käsitettä. He eivät yrittäneet selvittää uluhijetia ylevällä, henkisellä tevhid tieteellä, vaan yrittivät selvittää sitä Kelam tieteellä.
He yrittivät todistaa ominaisuutta, josta järjellä tiedetään. Asioita, joita he eivät pystyneet käsittämään järjellään, he selittivät ne muulla tavoin. Etusijalla heistä ovat Mutezile lahkon seuraajat. Mutezile, joka perustui järkeen, voimistui varsinkin Abbasi halifien, kuten Memun, Mutasim ja Vasikin aikana. Ehli sunnaa uhkailtiin. Lopulta, Halife Mytevekkilin aikana Ehli Sunna voimistui.
Abbasien aikakaudella tuli esiin monia sheihejä, jotka perustivat erilaisia lahkoja. Näiden joukossa syntyi Turuku Dalle (Harhautuneet Tiet), joka erosi Muhammedilaiselta tieltä. Näiden lahkojen joukossa syntyi myös lahkoja kuten Batinit ja Kirmitit. Lisäksi perustettiin Aleviitti, Shiia ja Havaric lahkoja hilafet (uskonnollinen johtajuus) ja imamet kysymysten johdosta. Mutta mikään tarikat ei eronnut suurella erolla Islamin perusteisiin pohjautuvan Ylh. Muhammedin tieltä.
Voimakkaimmat tarikatit ovat olleet turkkilaiset tarikatit. Arabit ovat perustaneet lahkoja, turkkilaiset tarikateja. Ehli Sunna on tekemisissä Koraanin, Koraaninselitysten, Hadisien ja Fikihin kanssa, mutta tarikat ehli on tekemisissä Kelam ja Tasavvufin kanssa.
Kelam: uskonnollinen tiede, joka tutkii muslimien ajatustenkulkua, uskontofilosofiaa, tarikatien uskomistapoja, uluhijetia ja nybyvetiä ja asioita, jotka todistavat Islamilaisia uskoja. Tasavvuf on jatkunut eräänä uluhijetin filosofiana. Tarikateille tärkeitä ovat olleet lähinnä Tasavvuf ja Kelam Tiede, joka on Islamilaisuuden filosofia.
Tarikatit
Tarikat on tie Allahin saavuttamiselle ja Islamin tietojen oppimiselle. Profeetta Muhammedin tietä kutsutaan "Tarikati Muhammedijeksi".
Islamilaisissa tarikateissa on päädytty kolmeen tarikiin (tiehen). Ensimmäinen on "Tariki Enbija ja Hukema", toinen on "Turuku Islamije" ja kolmas on "Tariki Selefijje".
Tariki Enbija ja Hukema tien seuraajat etsivät totuutta ja hyvyyttä. Turuku Islamije tien seuraajat tekevät töitä löytääkseen totuutta Islamin maailmassa. He taas ovat jakautuneet viiteen eri tarikatiin: Selefijje, Mutekellime, Mutasavvifa, Mytefelsife ja Batinijje. Kolmas tie on Tariki Selefijje. Tätä tietä seuraavat Sahabien ja Tabiin lahkojen tunnustajien ja hadis tietäjien tien seuraajat. Selefijjien tie on Koraanin tie. He yrittävät todistaa Koraani Kerimin uskon perustat järjen ja kertomisen perusteella. Medreset ovat toimineet vuosien ajan tämän tarikatin pohjalta.
Selefijje tarikat on Muhammedilainen tie. Tämän Tarikati Muhammedijen seuraajat uskovat Koraani Kerimiin ja todistavat Ylh. Muhammedin ilmoittamia asioita. Kelâm tiede on tekemisissä kaikkien näiden aiheiden kanssa.
Ensimmäisen kerran Islamin maailmassa hajanaisuutta synnytti henkilö nimeltä Marke. Heitä kutsutaan "Ehli Bidat"iksi. Marke on selittänyt Koraani Kerimiä väärin, mutta ei ole kieltänyt sitä. Tämän pohjalta ovat syntyneet seuraavat lahkot: Shia, Kaderijje, Myrcie, Cehmijje, Cebrijje, Musebbehe. He ovat muslimeja, mutta seuraavat joitakin epäuskon tapoja. Kaikki nämä lahkot ovat syntyneet Afrikassa, mutta ovat sitten luhistuneet. Näistä toimivat vielä vain Shia, jolla on poliittista valtaa ja Afrikassa toimiva Ibazijje.
Muslimiturkkilaisten perustamista tarikateista Ahilaisuus, Punapäisyys, Bektashilaisuus, Yeseviläisyys, Naksibendilaisuus, Kadirilaisuus, Rufailaisuus, Halvetilaisuus, Celvetilaisuus, Bayramilaisuus, Melamilaisuus jne, ovat jatkuneet monia vuosia. Tarikati Muhammedijen perustasta poikkeava Mutezile ja Shia lahkot ovat levinneet Arabian niemimaalta Iraniin ja Länsi Turkkiin. Mutezile pääsi kukoistamaan Bagdatissa ja Shialaisuus jäi Iraniin. Kun Oguz turkkilaiset perustivat Turkissa ja Horasanissa Selcukien Imperiumin, Ehli Bidat lahkot, eivät pystyneet voimistmaan niillä alueilla.
Muslimiturkkilaiset rakastuivat Koraani Kerimiin ja Ylh. Muhammediin. Niinpä kehittyi monia uskonnon oppineita, jotka alkoivat tutkia Islamia hyvin syvältä. He hyötyivät Islamin antimista. Islamin maailmassa turkkilaiset saivat kunnian kasvattaa suurimpia tietäjiä ja filosofeja, joista tuli maailmankuuluja tieteen aloilla kuten Koraanin tefsir (selitys), hadis, kelam, tasavvuf, muut tieteet ja filosofia. Sen jälkeen, kun Oguz turkkilaiset kymmenennellä vuosisadalla hyväksyivät Islamin ja perustivat vuonna 1040 Selcukien Imperiumin, he alkoivat seurata Ehli Sunnan tietä, eivätkä he eronneet Tarikati Muhammedijesta. He eivät seuranneet yhtäkään Ehli Bidatiin ja harhaoppiin eksyneitä tarikateja. He arvostivat Bagdatin halifeja (uskonnollisia hallitsijoita). He auttoivat heitä. He palvelivat halifeja virheettömästi. Selcukien Sulttaani Tugrul Bey pelasti halife Kaim Bi Emrullahin Shiiojen käsistä. Turkkilaisten tulo Bagdatiin oli suuri tapahtuma. Halife Kaim Bi Emrullah otti Tugrul Beyin vastaan ja kietoi tämän turkkilaisen khanin vyötärölle kaksi miekkaa, jotka edustivat idän ja lännen ylintä valtaa. Tugrul Bey julisti olevansa sunnalaisuuden tunnustaja.
Selcukien Sulttaani Alparslan, joka oli Tugrul Beyin seuraaja, seurasi myös Ehli Sunnan tietä ja myös hänestä tuli sunnalaisuuden tunnustaja. Nizamyl Mylk perusti Nizamije Medresiä ja vahvisti Tarikati Muhammedijen jatkuvuuden. Turkkilaisten joukossa kasvaneista suurista oppineista tuli myderrisejä (Medresien opettajia) Nisabur ja Bagdat Nizamiye Medresiin. Suuret turkkilaisoppineet kouluttivat tuhansia oppilaita. Arabimaailmassa, vastoin Tarikati Muhammedijea, mutta lahkojen ja erilaisten ryhmien mukaisesti, turkkilaiset sulttaanit suojelivat sunnalaisuutta. He ylistivät Islamin kunniaa. Niinpä koko arabimaailma joutui ohittamaan turkkilaisten ylivaltaa..
Turkkilaisoppineet ja turkkilaismiekka pitivät Koraani Kerimiä elossa. Turkkilaiset vahvistivat Islamin jatkuvuutta tieteellä ja moraalilla. Anatolian Selcukien sulttaaneista Kilic Arslan voitti Ristiretkeläisiä, jotka halusivat hävittää Islamin. Turkkilaiset pelastivat Ylh. Muhammedin Umman (yhteisön) kaikenlaisista vaaroista.
Järjestäytyneisyys Tarikati Muhammedijessa
Tarkikati Muhammedije pohjautuu umma järjestöön. Umma järjestö on muodostunut joka uskonnossa eri tavalla. Katolilaisuudessa kristittyjen umma on organisoitunut valtiomuodossa. Tällaisen valtion hallitsija on paavi, visiirit kardinaaleja, kuvernöörit piispoja. Muslimien keskuudessa umma ei ole valtiomuodossa, vaan yliopistomuodossa. Tämän takia Kristinuskossa uskonnollista organisaatiota kutsutaan Kirkoksi ja Islamissa Medreseksi. Islaminuskossa ei ole hengellisiä johtajia eli papillisluokkaa, vaan on Myderresejä (professoreita).
Islaminusko pohjautuu järki ja vapaus perustaan. Myderrisit eivät yritä saada muita hyväksymään totuutta osoittamatta sitä todeksi järkeen perustuvilla todisteilla, eivätkä yritä, pappien lailla, ehdottomasti saada ihmisiä uskomaan. Islamissa ei ole pakottamista. Tärkeintä on uskoa järjellä.
Medresien uleman (oppineiden) tavoitteena on johdattaa koko yhteisöä oikealle tielle ja pelastukseen. Medresen toiminta tavoittelee koko ummaa (yhteisöä). Mutta tarikatien sheihit ja velijt yrittävät pelastaa itsensä ja muridejaan. Sheih Sadi on sanonut: "Eräs dervissi jätti tekken (dervissien asuinpaikka) ja liittyi medreseen. Kysyin häneltä, miksi hän oli jättänyt dervissiyden ja tullut oppineiden joukkoon. Hän sanoi 'Dervissi yrittää pelastaa oman keliminsä vedestä, mutta oppinut yrittää pelastaa hukkumaisillaan olevia vedestä."
Tämän takia siis Sunnalaisuus ei ole tekke järjestö, vaan medreseyhteisö. Koko Islamin maailma on elänyt kuin yksi iso yliopisto. Ja Sheih-yl Islam puolestaan on kuin tämän Islam Yliopiston rehtori. Selcukien ja Ottomaanien hallitsijat olivat omaisuudellaan ja sotajoukoillaan koko umman suojelijoita. Mitä tulee sheiheihin ja imaameihin, jotka kuuluvat tiettyyn lahkoon ja tarikatiin, he ovat opinsaaneita oppineita.
Kuten kaikesta tästä voi ymmärtää, Islamissa uskonto ei perustunut hallinnolliseen vastuuseen vaan tieteelliseen vastuuseen.
Lähtien vuodesta 1517, kun kalifaatti siirtyi Yavuz Sultan Selim Hanin mukana turkkilaisille, turkkilaiset sulttaanit, kansalaisten hallitsijat, saivat kaikkien muslimien kalifin arvon. Niin heistä tuli Sunnalaisten puolustajia. Tästä johtuen Ottomaanin Imperiumin nousukaudella medreset hoitivat tehtävänsä hyvin, niin kuin niiden kuuluikin.
Turkkilaiset perustivat maailmanhistorian mahtavimman imperiumin. He onnistuivat Selcukien kanssa jatkamaan olemassaoloaan 1000 vuotta Anatoliassa ja loivat Islamin suuren sivilisaation. Mutta sitä mukaa kun nykyaikaiset demokraattiset liikkeet saivat alkunsa, imperiumit, jotka perustuivat umma järjestöön, jäivät historiaan. Ja medrese luovutti tehtävänsä positiivisille tieteille.
Kalifaatti (Hilafet) kysymys
Profeetta Muhammedin kuoleman jälkeen Islamin maailmassa on ollut paljon kiistaa kalifaatti- ja imaamikysymyksistä, ja ne ovat lopulta johtaneet ristiriitaisuuksiin.
Kalifaatti tarkoittaa seuraajaa, valtuutettua, edustajaa. Tällaista ihmistä kutsutaan Kalifiksi. Kalifi on muslimien imaamina valtionjohdon käsiinsä ottanut henkilö. Kalifaatti jakautuu ominaisuuksiensa takia kahteen: Hilafeti kâmileen ja Hilafeti Surijjeen. Hilafeti Kâmile koostuu kaikista ominaisuuksista, joita umma tunnustaa, valitsee ja joihin on tyytyväinen. Hilafeti Surijje (muodollinen kalifaatti) taas on ehtoja täyttämättä väkisin saavutettua kalifiutta vastoin kansan tahtoa. Kalifaatin tarkoitus on hilafeti kâmile.
Kalifaatissa on kaksi perustaa. Ensimmäinen on Ylh. Muhammedille kuuluva, toinen on Islamin ummaalle kuuluva. Ylh. Profeetalle kuuluvaa kutsutaan Hilafeti Nybyvvetiksi ja se on todellinen kalifaatti. Se on olla Profeetta Muhammedin seuraaja ja edustaja valtionjohdossa ja imaamiudessa. Tämä taas on mahdollista antautumalla hänelle. Toinen on muslimi ummalle kuuluva ja sen edustama. Tämä on mahdollista vain umman tyytyväisyydellä ja valinnalla. Ilman näitä ehtoja kalifaattia ei voi olla. Vaikka Hilafeti Surijjea on näennäisesti olemassa, sitä ei ole oikeasti olemassa, vaan se on valtakuntaa, kuninkuutta. Kaikki Emevi ja Abbasi kalifit kuuluivat Hilafeti Surijjeen. He eivät olleet todellisia kalifeja, vaan muodollisia kalifeja. Profeetta Muhammed on sanonut: "Minun jälkeeni kalifaatti kestää 30 vuotta. Sen jälkeen kalifaatti muuttuu purevaksi valtakunnaksi."
Kun Islaminuskon perustaja Ylh. Muhammed kuoli Medinassa vuonna 632, hänen Ashabiaan valtasi huoli. Toisaalta järjestettiin Ylh. Muhammedin hautajaisia ja toisaalta tuli kalifaattikysymys esiin. Profeetta Muhammedin kuolinhetkestä alkaen kalifaattikysymys on jatkunut Islamin maailmassa kiistelynaiheena.
