Ylpeyden ja Ylimielisyyden Perustat
Ylpeys on ihmisen itsensä rakastamista, henkistä tai materiaalista ylemmyydentuntoa. Ylimielisyys taas tulee esiin, kun ihminen tuntee ylpeyttä muiden edessä sekä aliarvioi muita. Ylimielisyydessä on kysymyksessä ylpeyden aihe, ylpeilijä sekä henkilö, jota kohtaan ollaan ylpeä. Jos ihminen on tietoinen siitä, että hänen ylemmyytensä muuttuu jonakin päivänä olemattomaksi ja että se on Luojan hänelle suoma lahja, silloin mahdollisuutta, että ylpeys nousee hänelle päähän, ei ole enää olemassa.
Kautta aikojen ihmiset ovat osoittaneet ylimielisyyttä Luojaansa, Hänen Profeettojaan ja toisiaan kohtaan ja ovat tämän tuloksena joutuneet eksymykseen.
Nimrot ja Faarao ovat huomattavimmat esimerkit Allahille ylimielisyyttä osoittaneista ihmisistä. Faarao, joka meni niinkin pitkälle ylimielisyydessä, että sanoi kansalleen "Minä olen teidän ylhäinen jumalanne", ei ylimielisyydestään johtuen suostunut palvelemaan Luojaansa Ylh. Musan yrityksistä huolimatta. Hän kyllä kuolinhetkellään ymmärsi totuuden, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.
Ansaitsemansa rangaistuksen sai myös Nimrot, joka ylimielisyydestään meni niinkin pitkälle, että heitti Ibrahimin, jota Allah kunnioittaa kutsumalla ystäväkseen, tuleen.
Ihmiset ovat olleet ylimielisiä profeettoja kohtaan, koska profeetat ovat olleet ihmisiä kuten muutkin ihmiset ja koska muut ovat yleensä olleet aseman ja omaisuuden kannalta heitä ylempänä. Ylimielisyytensä tuloksena heistä on tullut sellaisia, että he joko eivät kuule, eivätkä näe tai sitten vaikka tietävätkin totuuden, kääntyvät siitä pois. Ylhäisessä Kirjassamme näiden eksyksissä olevien ylimielisyydestä sanotaan: "He sanoivat: 'Pitäisikö meidän uskoa kahteen meidän kaltaiseen inhimilliseen olentoon, kun heidän kansansa on meidän palvelijoitamme?" (23:47)
"Jos tottelette kaltaistanne inhimillistä olentoa, niin varmasti joudutte häviölle." (23:34)
Myös Maailmankaikkeuksille Armoksi lähetetty Kahden Elämän Aurinko, Rakastettu Profeettamme on ollut vastakkain joidenkin aivottomien tämänkaltaisten sanontojen kanssa. "Ja he sanoivat: Eikö tämä Koraani olisi pitänyt laskea kahden kaupungin suurelle henkilölle? Ylhäinen Allah antaa epäuskoisten näille sanoille parhaimman vastauksen: Hekö jakelevat Rabbisi armeliaisuutta..."
Ihminen käyttäytyy ylimielisesti muita ihmisiä kohtaan, koska on itse monissa asioissa muita parempi ja sen takia aliarvioi muita. Tällöin ylimielinen ihminen on vastakkain kahden vaaran kanssa. Ainoa, jonka tulee tuntea ylimielisyyttä ihmisiä kohtaan on Ylhäinen Allah, joka on luonut heidät olemattomasta. Kun tilanne on tämä, ylimielinen ihminen on aloittanut kilvan Luojansa kanssa ja sen, mikä tästä seuraa, voi arvata ihminen, joka ajattelee.
Järjensä mitoissa Luojan suuruuden käsittäneen ihmisen, joka yrittää kaikin voimin suorittaa luodun tehtäväänsä, käytös muita ihmisiä kohtaan on nöyrillä je lempeillä tunteilla vatkattua ja jopa synnilliset, epäkohteliaat ja töykeät ihmiset saavat osansa tästä lempeästä käytöksestä.
Ylimielinen ihminen välttää aliarvioimiensa ihmisten neuvojen kuuntelemista. Hän on joka hetki varma tekojensa oikeudesta. Sen, että tällainen ihminen on moralisoitunut uskottomien ja kaksinaamaisten moraalilla, Allah ilmoittaa meille ajetillaan: "Ne, jotka kieltävät, sanoivat: Älkää kuunnelko tätä Koraania, melutkaa, kun se luetaan. Ehkä ylitätte sen." Allah ilmaisee kauniisti, kuinka ylimielisyys on este totuuden hyväksymiselle. "Kun hänelle sanotaan 'Pelkää Allahia', hänen ylpeytensä vie hänet syntiin. Sen jälkeen Helvetti saa hänet kiinni. Onpa se paha luotu..."
Ibni Mesut (RA) sanoi: "Kun ihmiselle sanotaan 'Pelkää Allahia' ja jos hän vastaa 'Hoida sinä oma nefsisi, pane itsesi järjestykseen', se riittää sille ihmiselle synniksi."
Kun Ylhäinen Allah oli luonut Ademin, Hän määräsi kaikkia enkeleitä menemään täyskumarrukseen Ademin edessä. Iblis oli ainoa, joka ei totellut tätä määräystä. Iblis selittää syyn siihen, miksi hän ei kumartanut: "Allah sanoi: 'Mikä saa sinut kieltäytymään täyskumarruksesta, vaikka Minä määräsin?' Iblis sanoi: 'Minä olen parempi kuin hän. Loit minut tulesta, hänet savesta." (Araf,12). Syy siihen, miksi Iblis vaipui enkeleiden opettajan asemasta alhaisista alhaisimpaan, karkotukseen Allahin luota ja ikuiseen kiroukseen, oli hänen Ylpeytensä ja Ylimielisyytensä.
Kuten tässä esimerkissämme, ihmisen ylimielisyys ja muiden ihmisten aliarviointi voi johtaa hänet vastustamaan Allahin määräyksiä.
Eräs sahabi kysyi profeetta Muhammedilta: "Minä pidän kauniista vaatteista ja yleensäkin kauniista asioista. Onko tämä ylimielisyyttä?" Profeetta Muhammed vastasi: "Ei, se ei ole ylimielisyyttä. Ylimielisyys on sitä, että ei hyväksy tosiasioita sekä aliarvioi muita ihmisiä."
Ylpeyden ja Ylimielisyyden Syyt
Ylpeyden ja ylimielisyyden syitä voidaan tutkia kahdesta näkökulmasta:
1) Uskonnon kannalta syyt
2) Maallisen elämän kannalta syyt
1) Uskonnon kannalta syyt
Uskonnolliset tiedot ja uskonnon harjoittaminen aiheuttavat ihmiselle ylimielisyyttä.
Se, että joku ihminen tuntee muiden ihmisten edessä ylimielisyyttä uskonnollisten tietojensa johdosta, tarkoittaa sitä, että hän ei joko ole todellisuudessa käsittänyt tiedon todellista merkitystä tai hän on moraaliton. Jos se ihminen olisi käsittänyt tiedon todellista merkitystä, joka on ymmärtää Luojan ylhäisyyttä ja palvella Häntä, hän olisi ymmärtänyt oman avuttomuutensa Luojan loputtoman voiman vierellä, eikä näin ollen tuntisi ylimielisyyttä. Päinvastoin hän yrittäisi yhä enemmän olla vaatimaton. Tämän takia, oppinutta, joka ylpeilee tiedollaan, on oikeampaa kutsua tietämättömäksi.
Tietämättömät, jotka ylpeilevät tiedollaan, haluavat aina, että muut ihmiset kunnioittavat heitä ja palvelevat heitä. Ja kun heitä ei kohdella kunnioittavasti, he touhtuvat, koska oman järkensä mukaan heitä tulisi kunnioittaa, koska he tietävät paljon ja opettavat tietoa muille.
Lisäksi he ovat varmoja, että he ovat Allahin edessä korkeammassa asemassa kuin ihmiset, joita he aliarvioivat. Ylimielisen oppineen silmissä hänen aliarvioimansa, tietämättömäksi kutsumansa ihminen on hyvin lähellä Allahin rangaistusta. Hän itse on kaukana siitä rangaistuksesta.
Se, että ihminen ylpeilee ja ja yliarvioi itseään, voi johtua siitä, että hän on moraaliton.
Tiede on kuin sade. Samalla lailla kuin puut ottavat juuriensa avulla maasta taivaalta sataneen makean ja kirkkaan sateen vettä, tuottavat joko makeita tai kirpeitä hedelmiä, näin myös ihmisten moraali joko kaunistuu tieteen vaikutuksesta tai sitten tuottaa huonoja ominaisuuksia kuten ylpeys ja ylimielisyys, riippuen siitä, että ihminen korkeamoraalinen vaiko moraaliton.
Kun tietämätön ihminen, jonka ainoa tavoite on saavuttaa jotain millä voi ylpeillä, saavuttaa tiedon, jolla voi ylpeillä, hänestä tulee niin ylimielinen, ettei hänen lähelleen voi mennä. Mutta ihminen joka tiedollaan ymmärtää Luojan korkeutta, on päässyt eroon tietämättömyydestä, on ymmärtänyt oman avuttomuutensa ja siksi muuttuukin vaatimattomaksi.
Ihmisiä, jotka ylpeilevät uskonnollisten tietojensa takia, voidaan tutkia luokittelemalla heitä eri luokkiin:
a) Tiedoillaan ylpeilevistä ihmisistä osa on perehtynyt hyvin syvälle halaleihin ja harameihin (sallittuihin ja kiellettyihin), egon hyvään ja huonoon moraaliin. He kyllä opettavat näitä asioita muillekin, mutta eivät itse käyttäydy tietoihinsa sopivalla tavalla.
Otetaanpa esimerkiksi sairaan ihmisen, joka opettelee eri lääkkeiden nimiä ja valmistusohjeita, joista on apua hänen sairauteensa ja tarvittaessa opettaa niitä muillekin ihmisille. Mutta jos hän itse ei kuitenkaan käytä näitä lääkkeitä, voiko hän parantua? Se on tosiaankin mahdotonta ja olisi järjenvastaista odottaa mitään hyötyä ihmisen tiedosta, joka ei ole pelastanut häntä itseään pahoilta ominaisuuksila ja josta ei ole ollut mitään hyötyä edes hänelle itselleen.
Ylhäinen Allah esittää seuraavanlaisen vertauskuvan tämänkaltaisesta tietäjäryhmästä. "Ne, jotka ovat saaneet Tevratin noudatettavakseen eivätkä sitä noudata, ovat kuin aasi, joka kantaa pyhiä kirjoja. Huonosti on niiden laita, jotka pitävät Allahin ajeteja valheena! Allah ei johdata julmien yhteisöä oikealle tielle." (62:5)
b) Tiedoillaan ylpeilevistä ihmisistä osa, vaikka ovatkin näennäisesti hyveellisiä ja uskonnon harjoituksen kannalta ponnistelevat tiiviisti, heidän sydämensä kiehuu ylimielisyyden, vihan ja kaksinaamaisuuden liasta. He ovat kuin vessanpönttöjä: ulkoa puhtaita, marmorilla päällystettyjä, mutta sisältö on täynnä likaa.
Ajatellaan sairasta ihmistä, jolle on annettu kahdenlaista lääkettä: toista hänen tulee nauttia sisäisesti ja toinen on voide, jota hänen tulee levittää iholle. Hän käyttää pelkästään ulkoista voidetta, mutta koska hänen sairautensa aiheuttaja, mikrobi, on hänen sisällään, hän ei parane vaikka kuinka käyttäisi voidetta.
c) Vaikka joillakin tiedoillaan ylpeilevillä ihmisillä on pahoja ominaisuuksia, kuten ylimielisyyttä, vihaa ja kaksinaamaisuutta, he eivät kuitenkaan hyväksy tätä tosiasiaa. Kun heissä tulee esiin ylimielisyyttä, he sanovat: "Tämä ei ole ylimielisyyttä. Tieteen jalouden ansiosta käyttäydymme näin. Jos meitä aliarvioidaan, se tarkoittaa Islamin aliarviointia." Jos heidän ajatuksiaan vastustetaan tai jos arvostetaan ajatuksia, joista he ovat mustasukkaisia, he touhtuvat ylimielisyydestä ja vihasta ja sanovat: "Minä suutun totuuden puolesta. Minä taistelen, jotta totuus opittaisiin" ja näin yrittävät osoittaa olevansa oikeassa. Mutta sama henkilö ei touhdu vähääkään, jos hänen kaltaisensa tiedemiehen ajatuksia vastustetaan, tai puhutaan hänen vahingokseen, vaan päinvastoin, hän tuntee siitä mielihyvää.
Tiedoillaan ylpeilevien ihmisten lisäksi voimme kohdata myös ihmisiä, jotka ovat ylpeitä erilaisten uskonnollisten hartaustensa antaman ylemmyydentunteen johdosta. Tällaiset ihmiset, ylpeiden tiedemiesten lailla, haluavat muiden arvostavan heitä ja haluavat kuulla kuinka heitä ylistetään. He uskovat sydämestään, että ne, joita he halveksivat, ovat tuhon omia.
Niitä, jotka vähänkin väittelevät heidän kanssaan, he näkevät ihmisinä, joita tulee kohtaamaan Allahin rangaistus. He eivät suo ajatustakaan niille, jotka kärsivät, koska he ovat omasta mielestään korkea-arvoisempia kuin kärsivät ihmiset. Eikö tällainen ihminen, joka ylpeilee rukouksellaan ja sanoo, että ihmiset ovat tuhon omia syntiensä takia, ole kuullut Rakastetun Profeetta Muhammedin hadisia: "Jos kuulet jonkun sanovan 'Kansa on tuhon oma', tiedä, että se henkilö itse on tuhon oma enemmän kuin kukaan muu."
On huomattavissa, että ihmiset, jotka ovat joutuneet ylimielisyyden pauloihin ibadatinsa (=Allahinpalvelemisensa) runsaudesta, yliarvioivat itseään erilaisten Allahinpalvelemismuotojensa johdosta:
a) Useat abideista (=Allahinpalvelijat) ovat ylpeitä suorittamiensa rukousten paljoudesta ja siksi ovat ylimielisiä muita kohtaan. He ovat erittäin tarkkoja siinä, että suorittavat rukoukseen kuuluvat liikkeet, kuten kumarrus ja täyskumarrus mahdollisimman oikein. He yrittävät lausua lukemansa jokaisen suuran kirjaimet oikein.
Kun he näkevät jonkun, joka ei pysty tähän kaikkeen, he ajattelevat, ettei Allah hyväksy hänen rukouksensa ja tämän takia aliarvioivat häntä. Ihmiset, jotka käyttäytyvät näin, eivät valitettavasti ole tietoisia rukouksen todellisesta tarkoituksesta, eivätkä he ole läheskään tietoisia lukemiensa suurien tarkoituksesta.
b) Voimme kohdata myös ihmisen, joka ylpeilee, koska pystyy lukemaan koko Koraanin alusta loppuun lyhyessä ajassa. Tämä ihminen, joka ei läheskään ymmärrä Ylh. Allahin sanojen merkitystä, eikä käyttäydy niihin sopivalla tavalla, ei varmaankaan ylpeilisi tällä teollaan, jos tietäisi, etteivät Ashab-i Kiramiin kuuluvat henkilöt lukeneet ajetia, ennen kuin olivat ymmärtäneet ja soveltaneet edellistä ajetia elämäänsä.
c) Osa abideista ylpeilee usein pitämänsä vapaaehtoisen paaston takia. Onko nähty oudompaa tilannetta kuin niiden, jotka laiminlyövät fardit luullen, että he tulevat pelastumaan vapaaehtoisilla teoilla pidättämästä kuitenkaan kieliään juoruista, silmiään haramiin katsomisesta...
d) Jotkut ihmiset puolestaan joutuvat ylimielisyyden pauloihin suositellessaan muille ihmisille hyvyyttä ja yrittäessään estää pahuudesta. Tämän he tekevät äänekkäästi ja loukaten. Heidän silmissään muut ihmiset ovat synnillisiä ja lähellä tuhoa. On myös mahdollista, että varoituksillaan he tuntevat olevansa Murid (tienvalaisija), johdattaja. Se mitä he tekevät on pientä verrattuna siihen, mitä he tuhoavat. Kaiken lisäksi he eivät itse tee sitä, mitä suosittelevat muille tehtäväksi ja tekevät sitä, mistä yrittävät ihimisiä estää.
e) Osa ihmisistä puolestaan haluaa näyttää, etteivät he välitä maailman erilaisista nautinnoista, ja tämän takia esimerkiksi pukeutuvat vanhoihin vaatteisiin, ja kun heille halutaan antaa jotain, he yrittävät olla ottamatta sitä vastaan, ettei heistä sanottaisi "Hän välittää maallisista asioista". Mutta sisimmissään he ovat oikeastaan täynnä yhtä maailman rakastetuimmista asioista, eli kuuluisuudenhalua. Koska he eivät näennäisesti arvosta maailmaa, he julistavat sodan rikkaita vastaan ja halveksivat heitä.
Nämä esimerkkinä antamamme ibadatillaan ylpeilevät ihmiset ajattelevat, että ibadatillaan he ylenevät Allahin edessä korkeampiin asemiin ja, että heidän syntinsä on annettu anteeksi. Mutta heidän mieleensä ei juolahdakaan kuinka suureen tuhoon heidän sydämissään olevat sairaudet, kuten ylimielisyys, mustasukkaisuus, kuuluisuudenhalu ja juoruilu, ovat viemässä heitä. He eivät tiedä, että todellisten takva-ihmisten eli Allahia pelkäävien suorittama vähäinen ibadat on tuhat kertaa hyväksyttävämpi kuin epäpuhtauksiin sekoitetut, tietämättöminä suoritetut hartaudet.
Ibadatillaan ylpeilevät ihmiset luulevat, että se, että muut ihmiset kehuvat ja arvostavat heitä, on todiste siitä, että he ovat Allahin rakastamia palvelijoita. Mutta heitä arvostetaan ja kunnioitetaan tietämättä heidän sisäisistä epäpuhtauksista.
Ihmiset, jotka tuntevat ylimielisyyttä tietojensa ja ibadatinsa takia, tuovat ylimielisyytensä esiin eri tavoilla.
Jotkut tiedoillaan ja ibadatillaan ylpeilevät ihmiset eivät halua näyttää muille tätä ylpeyttään, mutta haluavat silti muiden kunnioittavan ja palvelevan heitä. Lisäksi heillä on tapana ottaa kasvoilleen halveksivan ilmeen ollessaan aliarvioimiensa ihmisten seurassa, ovat välinpitämättömiä heitä kohtaan ja vastaavat heidän virheisiinsä suuttumuksella. Mutta tietonsa ja ibadatinsa kannalta ylhäisin ihminen, Ylhäisen Allahin habib, Rakastettu Profeettamme kohteli tietämättömintä ja synnillisintäkin ihmistä aina hymyillen ja lempeästi ja antoi hänelle anteeksi hänen virheitään.
Pahimmat oppineet ja abidit ovat ne, jotka näyttävät ylpeytensä sekä sanoillaan että käytöksellään. Ylpeydestään johtuen, he eivät kaihda rumia tapoja kuten vihamielisyyden osoittaminen, valehteleminen ja pahantahtoisuus kanssaihmisiä kohtaan.
Kun ihmisen seurassa, joka käyttäytyy näin, mainitaan jonkun toisen ihmisen tietäväisyydestä ja ylevyydestä ibadatinsa kannalta, hänen ylimielisyytensä tulee näillä sanoilla esiin: "Kaikki tämä on mitätöntä minun ibadatini ja tietojeni rinnalla". Kun jotakin ihmistä, joka on tehnyt hänelle pahaa, kohtaakin jokin onnettomuus, hän sanoo: "Näin kävi hänen pojalleen, koska hän teki pahaa minulle", tai "Toivottavasti hän nyt ymmärsi, mitä tarkoittaa olla tekemisissä minun kanssani". Näin hän väittää kuin hänellä olisi kykyä tehdä ihmeitä. On mahdotonta ajatella, että ihminen, joka on tietoinen Rakastetun Profeettamme kommentista "Ihminen, jonka sydämessä on sinapinsiemenen verran ylimielisyyttä, ei pääse Paratiisiiin", osoittaa ylimielisyyttä.
2. Maallisen elämän kannalta syyt
Maallisiin asioihin liittyvän ylimielisyyden syyt ovat seuraavat:
a) Ulkonäkö. Kauniista ulkonäöstä johtuva ylimielisyys on yleistä naisilla. Kauneudellaan ylpeilevä, muiden edessä ylimielisyyttä tunteva ihminen voi pilkata muita, puhua pahaa selän takana tai käyttäytyä muillakin tavoin rumasti.
b) Suku, perheenjäsenet. Ihminen, joka tuntee ylpeyttä sukunsa ja perheenjäsentensä kunniallisella menneisyydellä, voi osoittaa ylimielisyyttä myös sellaista ihmistä kohtaan, joka on oikeastaan monin tavoin häntä ylemmässä asemassa. Jopa ihminen, jota ei tunneta ylimielisenä, saattaa suutuksissaan tuoda esiin ylimielisyytensä, varsinkin jos suuttumuksen aihe on jokin sellainen, missä hän on toisia ylempänä.
Profeetta Muhammed on sanonut ylpeydestä ja ylimielisyydestä:
"Jokainen kansa varotkoon ylpeilemästä isillään, jotka ovat eläneet ennen heitä. Heidän vanhempansa ansaitsivat ehkä helvetin. Ylhäisen Allahin edessä tällälailla ylpeilevät ihmiset ovat alempiarvoisia kuin kuonoillaan lantaa pyörittävät hyönteiset."
c) Raha. Ne, jotka ylpeilevät ja tuntevat ylimielisyyttä omistamansa rahan takia, puhuvat seuraavanlaisesti niille, joilla on vähemmän varoja: "Minun kodissani olevat esineet ovat arvokkaampia kuin sinun koko omaisuutesi", "Minä syön joka päivä sitä mitä sinä et pysty vuodessa syömään," ja näin yliarvioivat itseään. Kuinka hyvän esimerkin Ylh. Allah onkaan antanut tällaisista ylpeyden valtaamista ihmisistä: "Totisesti Kârûn kuului Mûsan kansaan, mutta hän tunsi ylimielisyyttä ja paadutti itsensä heidän edessään. Me olimme antaneet hänelle sellaiset aarteet, että kokonainen joukko vahvoja miehiä saattoi vain vaivoin kantaa niiden avaimia. Entä kun hänen kansansa sanoi hänelle: 'Älä ole niin ylimielinen. Totisesti Allah ei rakasta ylimielisiä. Koeta ansaita itsellesi tulevan elämän asunto sillä, minkä Allah on sinulle antanut. Mutta älä myöskään unohda osaasi tässä elämässä. Tee hyvää niin kuin Allah on tehnyt hyvää sinulle, äläkä yritä tuottaa onnettomuutta maan päällä. Totisesti Allah ei rakasta onnettomuuden tuottajia.' Kârûn sanoi: 'Minulle on annettu nämä aarteet tiedon perusteella, joka minulla on.' Eikö hän tiennyt, että Allah oli ennen häntä tuhonnut sukupolvia, joilla oli suurempi valta kuin hänellä ja olivat lukumäärältään ylivoimaisempia? Mutta syntisiltä ei pidä kysellä heidän syntejään." (28:76-78).
d) Voima. Sellaisista ihmisistä, jotka ylpeilevät lapsiensa, apulaistensa, sotilaidensa ja kansansa voimalla ja runsaudella, voimme antaa montakin esimerkkiä. Nämä ihmiset ovat valitettavasti tietämättömiä siitä, että kaikki he ovat kyllä heidän seurassaan hautaan asti, mutta jättävät lopulta heidät yksin siihen pimeään kuoppaan.
Jos ihminen arvostaa jotakin asiaa ja saavuttaa sitä, hänet valtaa ylpeys ja ylimielisyys. Voimme kohdata ihmisiä, jotka ylpeilevät juomansa runsaan alkoholimäärän takia, tekemiensä julmuuksien ja sukupuolikumppaniensa runsauden takia. He ylpeilevät ja tuntevat ylimielisyyttä, mutta tällaiset teot ovatkin tietämättömien ihmisten ylistämiä ja rarvostamia asioita.
Ylpeyden ja Ylimielisyyden voittamistapoja
Jotta ihminen voisi päästä eroon ylpeydestä ja ylimielisyydestä, hänellä täytyy olla Järkeä ja Tietoa.
Järki on ihmisellä synnynnäistä. Se on Ylh. Allahin antamista lahjoista suurin ja sillä ihminen erottaa hyvän ja pahan. Se, että sitä käytetään hyvin ja kehitetään oikeaan suuntaan, voi synnyttää taistelun ylpeyden ja ylimielisyyden kanssa.
Tieto on ihmisen itsensä, maailmansa, kuolemanjälkeisen elämänsä ja kaiken tämän jälkeen Rabbinsa tietämistä.
Kun Profeetta Muhammedille kerrottiin erään henkilön rukousten paljoudesta, hän kysyi: "Millainen on hänen järkensä?" Kun hänelle vastattiin, ettei hänellä ollut paljon järkeä, hän vastasi: "Toverinne ei tule pääsemään sellaiseen asteeseen kuin te toivotte." Sen lisäksi, että ihmisellä, joka osaa käyttää hyvin järkeään on myöskin tietoa, on mahdollisuutta saavuttaa onnea sekä tässä että ikuisessa elämässä.
Ihmisen itsensä tietäminen tarkoittaa sitä, että hän ajattelee niitä eri vaiheita, joita kokee ennen tähän maapalloon tuloaan ja yrittää ymmärtää kuinka hän ensin oli yksi vesipisara ja kuinka hänestä sen jälkeen tuli puhekykyinen, tunteva, kuuleva, moniin asioihin kykenevä ja voimallinen elollinen. Itsensä tietäminen on myöskin tietoisuutta siitä, että vaikka ihmiselle on annettu monia kykyjä, me olemme niin avuttomia olentoja, että emme voi tietää mikä on tilanteemme seuraavan sekunnin kuluttua, emmekä voi tietää onko jokin asia meille hyväksi vaiko pahaksi.
Jos tiedostamme olevamme Allahin ajetissa "...Aoin luoda maan päälle edustajan..." (2:30) mainitsema "Luojamme edustaja" ja jos lisäksi yritämme kaikin voimin olla Allahin "Olen luonut dzinnit ja ihmiset ainoastaan sitä varten, että he palvelisivat Minua." (51:56) ajetissa mainitsema "Palvelija", on mahdollista, että onnistumme itsemme tietämisen tiellä.
Ihminen tietää kuolemanjälkeisen elämänsä kun hän on tietoinen siitä, että tämän lyhyt maallisen elämän saavutettua loppunsa, alkaa todellinen ja ikuinen elämä. Jos hyviä tekoja on kertynyt enemmän kuin pahoja, saavutetaan ikuinen elämä pääsemällä Paratiisiin, jossa on niin monenlaisia nautinnollisia ja kauniita asioita, että niistä ei voi kuvitellakaan ja jos pahoja tekoja on kertynyt enemmän kuin hyviä, joudutaan siksi ajaksi kuin on ansaittu, Helvettiin, jossa on monenlaisia murheita ja kärsimyksiä.
Tässä maapallossa ei ole mitään sellaista nautintoa, mikä ei olisi ohimenevä ja mikä ei kantaisi mukanaan kyllästyttämisen tunnetta. Viisas ihminen yrittää saavuttaa ohimeneviä nautintoja ja herkkuja, mutta tietämättömät ihmiset valitsevat varmoja maallisia antimia ikuisten antimien sijaan, joita tulisivat muuten saavuttamaan jonkin ajan kuluttua. Tämä valinta johtuu siitä, etteivät he tiedä Kuolemanjälkeisen elämän todellista tarkoitusta.
Sen tuloksena, että ihminen tietää Rabbinsa tietämisen tiellä olevat asemat kuten oma nefs, maailma ja kuolemanjälkeinen elämä, on mahdollista että herää tietoisuus kaiken tämän ainoasta omistajasta, Ylhäisestä Allahista.
Jos ihminen tulee tietoiseksi kaikista näistä mainituista asioista ja soveltaa niitä käytäntöön, häneen ei koskaan tartu Ylimielisyyden ja Ylpeyden sairaudet.
Jos pystymme sanomaan sydämestämme "...Rukoukseni, palvontani, elämäni sekä kuolemani ovat Maailmankaikkeuksien Rabbin, Allahin tähden" (6:162), ja jos pystymme aistimaan luojamme suuruutta, kuten ajetissa "He ovat niitä, jotka ajattelevat aina Allahia, seistessään, istuessaan, maatessaan ja mietiskelevät taivaiden ja maan luomista ja sanovat: 'Rabbimme, et ole luonut näitä tyhjän takia. Sinä olet ylhäinen. Suojaa Sinä meitä Helvetin tulen kärsimykseltä" (3:191), silloin se tarkoittaa sitä, ettemme kuulu ajetissa "Kirottu olkoon ihminen, miten kiittämätön hän onkaan! Mistä Allah on hänet luonut? Spermasta. Hän loi ja antoi hänelle muodon" (80:17-19) mainittujen kiittämättömien joukkoon.
Ihminen on tietoinen omasta maailmastaan silloin, kun hän tietää, että elämä, jota hän elää, koostuu ohimenevistä nautinnoista ja verrattuna kuolemanjälkeiseen elämään se on lyhyt kuin silmänräpäys. On kertakaikkiaan mahdotonta, että ihminen, joka tietää joutuvansa tilille kaikista teoistaan ja sanoistaan Ainoan Ylpeän Ylhäisen Allahin edessä, joutuisi ylpeyden ja ylimielisyyden valtaan.
Kaikkien, jotka hämääntyvät maalliseen elämään, loppu on häpeä ja kaikkien, jotka luottavat siihen, loppu on kaipausta. Valitettavasti niiden lukumäärä, jotka eivät ole hämääntyneet maailmaan, on hyvin vähäinen.
"Viisauden Lähde" Rakastettu Profeettamme sanoi: "Totisesti tilinteon päivänä tuodaan monta eri kansaa, joiden hyvät teot ovat vuorenkorkuisia, mutta jokainen heistä heitetään tuleen." Jotkut Ashabi Kiramista kysyivät: "Eivätkö he rukoilleet?" Maailmankaikkeuden Efendi vastasi: "Kyllä he rukoilivat, paastosivat ja viettivät osaa yöstä Allahiapalvoen. Mutta kun he, senkin jälkeen kun olivat tehneet tämän kaiken, kuulivat jotain maalliseen hyötyyn liittyvää, he eivät miettineet hetkeäkään vaan riensivät sen asian kimppuun."
Jos kaikki ajatuksemme ja tekomme, kuten syömisemme, juomisemme tai hauskanpitomme tapahtuvat Allahin tähden ja jos olemme tietoisia siitä, että tämä maailma on vieraskoti ja että kaikki mitä meillä on, on annettu meille lainaksi, voimme sanoa kuuluvamme oman tilanteensa tietäviin tässä maailmassa.
Nyt yritämme kertoa miten on mahdollista voittaa aikaisemmin kertomamme Tietämisestä ja Allahinpalvonnan runsaasta harjoittamisesta syntyvää ylemmyyden tunnetta.
1. Jos tunnet ylpeyttä ja ylimielisyyttä runsaasta ja monipuolisesta tiedostasi, tiedä tämä: Niin kuin sinulla ei olllut mitään vaikutusvaltaa ulkonäkösi muodostumiseen, samalla lailla sinulla ei ollut mitään vaikutusta siihen, että sinä olet järkesi ja tietosi kannalta ylhäisessä asemassa. On suurta tietämättömyyttä olla ylpeä kiitollisuuden sijasta Luojalle, joka on antanut kaiken tämän sinulle. Ja lisäksi. sinun ei tule unohtaa, että asioita joita tiedät, on vähemmän kuin asioita joita et tiedä.
Katso ympärillesi ja näe miten ihmiset, jotka oikeastaan ovat kaukana tiedosta, luulevat itseään hyvinkin tietäväisiksi ja varo vajoamasta ylpeydellä ja ylimielisyydellä heidän tasoonsa.
Älä anna ylpeyden ja ylimielisyyden vallata sinua siksi, että sinun ystäväksesi tekeytynyt ihminen, joka omia etujaan silmällä pitäen osoittaa sinulle rakkautta ja kehuu sinua tietäväiseksi. Älä kuuntele sellaisia, anna vihollistesi kehua sinun järkevyyttäsi. Äläkä ole varma, siitä ettei Ylhäinen Allah, joka on antanut sinulle tiedon ja järjen, ota niitä sinulta pois sen takia että olet mennyt liian pitkälle.
Tällaiseen tilaan joutuneide lukumäärä ei olekaan pieni.
Ajatelkaa kahdelta kannalta ihmisiä, jotka ovat ylpeyden ja ylimielisyyden pauloissa:
a) Niille tietäväisille, joille Allah on antanut tietoa, Hän on antanut myös enemmän velvollisuuksia kuin muille ihmisille. Siinä missä Luojan on mahdollista antaa anteeksi sellaiselle virheelle, jota tietämätön tekee, Hänen on myös mahdollista olla antamatta anteeksi virheelle, jota tietäväinen tekee. Syntien teko ihmiseltä, joka on nimennyt itsensä tieteeseen, on hyvin rumaa. Oppinut ihminen on Allahin edessä korkea-arvoinen, mutta myös vaaroja, joiden kanssa hän on vastatusten, on paljon enemmän.
Ylhäinen Allah antaa seuraavan esimerkin ihmisistä, jotka käyttäytyvät vastoin tietoaan: "Lue hänelle ihmisestä, jolle olimme antaneet ajetimme ja joka vetäytyi pois niistä ja niin Paholainen sai hänet seuraajakseen ja hänestä tuli väärintekijä. Jos olisimme tahtoneet, olisimme voineet tietenkin ylistää häntä ajeteillamme, mutta hän takertui maailmaan ja noudatti mielihalujaan. Hän on kuin koira: kun menet häntä kohti, hän pistää ulos kielensä ja läähättää. Kun jätät hänet rauhaan, hän pistää ulos kielensä ja läähättää ihan samalla tavalla. Tämänkaltaisia ovat ihmiset, jotka väittävät ajetimme valheeksi. Kerro siis heille tämä tarina, että he kukaties ajattelisivat." (7:175-176).
Voiko ihminen, vaikka tietääkin tieteen hänelle asettamat velvollisuudet, olla silti ylimielinen muita ihmisiä kohtaan?
Rakastettu Profeettamme oli tieteessä, ibadatissa ja Luojamme edessä yltänyt asteelle, johon ei ollut kukaan ennen häntä ja hänen jälkeensä yltänyt. Jotkut Ashabi Kiramista, joilla oli kunnia nähdä Profeettamme kasvot ja osallistua monia kivenkovia sydämiä pehmentäviin sohbeteihin, sanoivat: "Kunpa äitini ei olisi synnyttänyt minua", "Kunpa olisin taivaalla lentävä lintu, jota ei vedetä tilille", ja näin ilmaisivat kuinka vaikeata oli päästä Ylh. Allahin "Todellisen palvelijan" asemaan.
b) Ihmisen, jolla on tietoa, tulisi ajatella ja käyttäytyä seuraavalla tavalla eri tasoisia ihmisiä kohtaan:
Tietämätöntä ihmistä kohtaan hänen ei tulisi ylpeillä, vaan hänen tulisi ajatella seuraavanlaisesti: "Tämä ihminen kapinoi Allahia vastaan tietämättömyydestään, minä taas kapinoin Luojaa vastaan, vaikka minulla onkin tietoa. Tämän ihmisen puolustus on hyväksyttävämpää kuin minun".
Itsensä kaltaista oppinutta ihmistä kohtaan hänen tulisi käyttäytyä seuraavanlaisen ajatuksen mukaan: "Tämä ihminen tietää sen minkä minäkin, kuinka siis voin olla ylpeä häntä kohtaan? Päinvastoin, minun täytyy hyötyä hänen tiedoistaan".
Itseään ikääntyneempää, vaikkakin ei niinkään tietäväistä kohtaan hänen tulisi käyttäytyä seuraavanlaisen ajatuksen mukaan: "Tämä ihminen on alkanut palvoa Allahia ennen minua, joten ei voi olla mitään niin rumaa kuin ylpeily häntä kohtaan".
Ja itseään nuoremmasta ihmisestä hänen tulisi ajatella: "Koska minä olen uponnut erilaisiin synteihin ennen häntä, hän on minua ylempänä."
Ja seuraavanlainen ajattelutapa ihmistä kohtaan, joka ei usko, voi saada hänet valitsemaan eritasoisia ihmisiä kohtaan ylpeän ja ylimielisen käytöstavan sijasta vaatimattoman käytöstavan: "Vain Ylhäinen Allah voi tietää, mikä on tämän ihmisen loppu. Ehkä hänestä tulee paljon tietäväisempi kuin minä ja minä taas voin vajota hänen tämänhetkiseen tilaansa".
Tässä kohtaa mieliin voi herätä kysymys: Kuinka voimme käyttäytyä suvaitsevaisesti ja vaatimattomasti sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka tekevät syntejä avoimesti, jatkuvasti ja häpeämättömästi, vaikka Ylh. Allah ja Hänen Lähettiläänsä ovat ilmoittaneet, että sellaisia kohtaan vihan tunteminen on pakollista.
Mitä meille on määrätty, on suuttua Luojamme vuoksi. Mutta kun suutumme oman nefsimme vuoksi tai jostain muusta syystä, silloin olemme vastuussa Luojallemme. Meidän ei tahdota tuntevan ylimielisyyttä ihmisiä kohtaan, joille tulisi suuttua tai nähdä itseämme parempina kuin he ja aliarvioida heitä. Mitä meiltä halutaan, on että rakkaudellamme Luojaan ja Islaminuskoon, jonka Luojamme on meille valinnut, tarvittaessa suutumme uskottomille ja niille, jotka menevät liiallisuuksiin synnissä ja ajatella, että ehkä he tulevaisuudessa yltävät Allahin edessä meitä paljon korkeammille asteille, eikä näin ollen antaa nefsillemme tilaisuutta tuntea minkäänlaista ylpeyttä ja ylimielisyyttä.
2. Tapoja voittaa ibadatin takia tunnettua ylemmyydentunnetta: Ylpeyttä tuntevat ihmiset näkevät itseään ylempiarvoisina kuin oppineet. Se, että oppineet eivät käyttäydy tietoihinsa sopivalla tavalla, saa abideja tuntemaan itseään ylempiarvoisina. Ehkäpä Allahin edessä, oppineen ihmisen jotkut käytöstavat korvaavat hänen joitakin syntejään, jotka liittyvät ibadatin puutteelliseen suoritukseen. Koska ihmisen, joka ylpeilee ibadatillaan, on mahdotonta tietää tämä, hänen ylpeytensä on tietämättömän ylpeyttä. Ja on virhe, että abidit ovat ylpeitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat vajonneet erilaisiin synteihin, koska he eivät voi tietää mikä on synnillisten tilanne Allahin edessä.
On mahdollista, että runsasta ibadatia harjoittaneen ihmisen sydän on täynnä pahoja ominaisuuksia kuten ylpeyttä, kaksinaamaisuutta ja vihaa ja tämän takia sitä ihmistä saattaa odottaa Allahin luona täysin odottamaton rangaistus. Aliarvioidun synnillisen ihmisen sydämessä oleva hyvä tahto tai jokin hyvä teko, voivat johtaa sitä synnillistä pelastukseen.
Koska ihminen ei voi tietää mikä on hänen loppunsa, viisainta olisi, että hän ajattelee omia syntejään ja katsoen muihin ihmisiin, olla yliarvioimatta itseään.
