Tämä tutkielma on saatavana myösWord 6.0 muodossa
Hän asui Lapinlahdella 3,5 vuotta, jonka jälkeen hän muutti Iisalmen Mansikkamäkeen. Siellä häntä koettelivat mm. nälkätalvet (v. 1865-67), joista hän selvisi terveenä. Johannes asui mansikkamäessä 11 vuotta.
Hän aloitti kotikoulun seitsenvuotiaana pikkusiskonsa Lyydin kanssa. Opiskelua helpotti isän ostama öljylamppu, koska sen valossa näki lukea hyvin. Kahdeksan vuotiaana hän osasi jo lukemisen ja kirjoittamisen alkeet.
Koulunkäynnin ohessa Johannes harrasti mm. kalastusta, josta muodostui hänen elinikäinen harrastus.
Vuonna 1872 hän lähti opiskelemaan Kuopion lyseoon. Lyseota oli samana vuonna ryhdytty muuttamaan kaksikielisestä yksikieliseksi. Johannes joutui ensimmäiselle täysin suomenkieliselle luokalle, joten hän nautti yksinomaan suomenkielistä opetusta aina ylioppilastutkintoon asti.
Hänen ensimmäisessä todistuksessaan oli kaksi kymppiä, käytöksessä ja ahkeruudessa. Luokan 25 oppilaasta hän oli neljänneksitoista paras. Sijoitus kuitenkin parani vuosien varrella, seitsemännellä luokalla hän oli jo neljäs.
Yliopistoelämää
Ylioppilastutkinnon suoritettuaan 19-vuotias Johannes lähti Helsingin Yliopistoon opiskelemaan. Opiskelun turvasi rovasti Lagusin lahjoittama viisisatanen palkaksi apulaisen töistä. Muuten hän eli kotoa tulevien rahalähetysten varassa. Hän opiskeli yliopistossa neljä vuotta, suorittamatta kuitenkaan tutkintoa.
Kasper Järnefelt, Johanneksen hyvä ystävä hankki suhteillaan hänelle työpaikan. Hän pääsi Uuden Suomettaren toimitukseen. Uusi Suometar oli Helsingin ainoa suomenkielinen sanomalehti. Ensin Johannes kirjoitti mm. väkiluvun muutoksesta ja teki mm. käännöstyötä, jonka jälkeen hän siirtyi kirjoittamaan juttuja lehteen.
Rakkauselämä
Juhani Aho oli kihloissa pariinkin otteeseen ensin Irene Walleniuksen ja sitten Minna Nikanderin kanssa. Molemmat kihlaukset kariutuivat. Avioliittoon Aho meni vuonna 1891 Venny Soldanin kanssa.
Kuolema
Juhani Aho harrasti intohimoisesti kalastusta koko elämänsä ajan. Jopa niin paljon, että kun hän kuoli 8.8.1921 hänen hautaan laitettiin hänen suosikkivapansa ja vieheensä.
Kirjailijaura
Ahon varsinainen kirjallinen herättäjä oli kenraalitar Elisabeth Järnefelt, joka perehdytti hänet venäläiseen realistiseen kirjallisuuteen. Hän oli ensimmäinen ammattikirjailijamme, joka tuli toimeen kynänsä tuotteilla ja jota arvostettiin kaikissa yhteiskuntapiireissä.
Kevätlukukaudella 1884 Johannes opiskeli ahkerammin kuin koskaan ennen. Hänen ensimmäinen romaani oli Muudan markkinamies ja toinen Rautatie, josta muodostui klassikko.
Rautatie oli markkinamieheen verrattuna laadullisesti ja taiteellisesti huomattavasti parempi. Lisäksi se soveltui hyvin 1880- luvulla kirjan aiheeksi, koska junaliikennettä oli Suomessa ollut vasta parikymmentä vuotta ja uusien ratojen rakentaminen oli jatkuvasti esillä niin sanomalehdissä kuin valtiopäivillä.
Johannes Brofeldt taiteilijanimeltään Juhani Aho kirjoitti myös muista tekniikan saavutuksista muutamissa julkaisemissaan novelleissa, joita hän nimitti lastuiksi.
Lastu nimitys juontaa juurensa Juhanin lapsuudesta jolloin hän ihaili hartaasti käsitöitä. Näin puusepän l a s t u i s t a tuli Ahon omien kirjallisten "veistelyjen" vertauskuva.
Takaisin tekniikan pariin. Lastuissa Siihen aikaan kun isä lampun osti Aho kertoo uudesta valonlähteestä öljylampusta ja Kello- lastussa hän kertoo taskukellosta.
Näin Ahon aihepiireihin joutuivat miltei samanaikaisesti valo, liikenne ja aika, joiden vaikutuksesta ihmisen elintoiminnot maailmassamme perin ratkaisevasti määräytyvät.
Kirjailijauransa ohella Juhani Aho työskenteli sanomalehtien toimituksissa. Hän työskenteli mm. Kuopiossa Savo-lehden toimituksessa veljensä Pekan kanssa vuosina 1887-89. Lisäksi hän on ollut valtiopäivillä toimittajana vuosina 1885 ja 87. Tällöin hän teki juttuja mm. Kaikuun, Suomettareen ja Savoon.
Vaikkei Aho saanut sanomalehtityönsä takia uusia kirjoja valmiiksi kolmeen vuoteen, hän kuitenkin huolehti siitä, että hänen teoksiaan käännettiin muille kielille.
Juhani matkusti Pariisin maailmannäyttelyyn tekemään juttuja Savoon vuonna 1889. Tämän Pariisin matkan pohjalta on syntynyt Juhani Ahon kirja Yksin ja lastu: Kosteikko. Lisäksi hän teki opintomatkoja Italiaan ja Tiroliin.
Yllälueteltujen teosten lisäksi kuuluisia teoksi ovat mm. Papin tytär, Papin rouva, Kevät ja Takatalvi, Panu, Omatunto ja Muistatko
Aho kuului myös Kansallisteatterin johtokuntaan vuosina 1906-16 ja raamatunkäännöskomiteaan vuosina 1906-12. Aho julkaisi Valvojassa kristillisen artikkelin, jossa hän tähdentää, että uuden evankeliumin käännöksen on vastattava suomen kielen vaatimuksia, koska raamattu on yhä eniten luettu kirja ja näin ollen sen kieliasu vaikuttaa ratkaisevasti äidinkielen kehittymiseen.
Juhani Aho on suomalaisen proosakielen*) huomattava kehittäjä sekä uusien realisten ja uusromanttisten tyyli-ihanteiden välittäjä. Hänen vaikutus proosakielen kehittäjänä on jopa suurempi kuin esim. Aleksis Kiven.
*) Proosa on latinaa ja tarkoittaa suorasanaista puhetta, tyyliä tai kirjallisuutta
Rautatien tyylilajia voisi nimittää kansalliseksi pienoisrealismiksi. Lisäksi se on kirjallisuutemme merkittävimpiä kansankuvauksia.
Kirjan juoni lyhyesti:
Kirja kertoo Matista ja Liisasta, jotka asuvat syrjäseudulla omassa talossaan. Eräänä päivänä Matti käy pappilassa rovastia jututtamassa ja saa kuulla, että Lapinlahdelle on tullut uusi keksintö, rautatie. Matti ei ole ikinä aikaisemmin kuullut mitään rautateistä ja junista. Niinpä hän saa pappilassa sellaisen kuvan, että juna on kuin höyrylaiva, jonka alle on laitettu pyörät. No, kotiin tultuaan hän alkaa kertoa Liisalle tuosta rautatiestä. Liisahan ei Matin puheita usko ja käy ruustinnan luona, jossa hän saa kuulla lisää rautatiestä. Kevään tultua he sitten lähtevät katsomaan tuta rautatietä ja sehän oli huomattavasti erilainen, kuin he olivat sen kuvitelleet.
Kirja perustuu hyvin pitkälti Juhani Ahon omiin kokemuksiin. Lisäksi kirjan päähenkilöt Matti ja Liisa olivat myös olleet oikeasti olemassa, ja Juhani otti heistä mallia kirjoittaessaan kirjaa.
Rautatie kertoo hyvin sen ajan elämästä ja tiedonkulusta.
Kirja-arvostelu: Juha
Juha on Juhani Ahon myöhäistuotantoa ja se ilmestyi 1911. Se on kenties tunnetuin Ahon teos Suomen rajojen ulkopuolella. Se on käännetty mm. ruotsiksi, saksaksi ja hollanniksi. Siitä on tehty myös kaksi oopperaa ja kolme elokuvaa.
Kuten suurin osa muista Ahon teoksista, tämäkin kirja perustuu pitkälti tosielämässä koettuihin tapahtumiin. Ahon vaimo Venny oli Roomassa kesällä 1907. Siellä Vennyn taiteilijaystävä rakastui erääseen italialais-juutalaiseen, jolla oli komea talo Sisiliassa. Hän joutui kahden tulen väliin, jäädäkö Italiaan vai palatakko Suomeen miehensä luo.
Venny kertoi Suomessa Juhanille tapahtuneesta ja sai idean Juha-kirjan kirjoittamiseen.
Kirjan juoni ja päähenkilöt
Päähenkilöt: Juha, Marja, Shemeikka, Anoppi
Juoni:
Kirja kertoo Juhasta ja Marjasta, jotka ovat naimisissa. Heidän avioliittoelämä ei mene ihan niin hyvin, kuin se voisi mennä ja Marja lähtee Neuvostoliitosta vaimon hakuun tulleen Shemeikan matkaan. Aluksi hän ei meinaa lähteä, mutta lähtee kun kuulee, että hänen anoppinsa on tulossa heille kylään. Marja ei voi sietää anoppiaan ja lähtee. Juha lähtee etsimään Marjaa, hän käy jopa Shemeikan talon pihalla, mutta ei näe Marjaa. Koska elämä ei Karjalassa ollut parasta mahdollista Marja palaa takaisin Juhan luokse.
Oma arvostelu:
Kirjan juonesta oli aluksi hieman hankalaa päästä kiinni, mutta kun oli lopussa pystyi vain toteamaan, että kirja on erinomainen!
Muita Juhani Ahon teoksia
Panu
Juhani Aho vieraili Karjalassa 1800-luvun loppupuolella, minkä jälkeen syntyi Kalevala-aiheinen kirja Panu. Panu ilmestyi vuonna 1897. Se on Kalevala-aiheinen teos. Siinä Aho kertoo kristinuskon ja pakanuuden taistelusta 1600 luvun Karjalassa ja Savossa.
Tyyli: uusromantiikka
Panusta on tehty myös näytelmä, joka on esitetty Kansallisteatterissa vuonna 1903.
Muistatko -?
Osin elämänkerrallinen Muistatko oli Juhani Ahon viimeinen teos. Se ilmesty vuonna 1920. Siinä hän kertoo mm. lapsuuden ja nuoruuden onnenkausistaan.
