Keikkabussissa matkalla Porvoosta Heinolaan To 9.4 -98
Päätimme ottaa syyniin oman loistobändimme Apulannan ja ajattelimme
tehdä hieman kattavamman haastattelun plus fiilareitten tunnustelu-jutun, kahden tunnin
keikka matkalta. Seuraava on suoraan kirjoitettu ylös ääninauhurilta, joka oli päällä lähes tunnin
ajan matkanteosta. Ja tietääksenne henkilöt ja heidän mukanaolonsa syyt, kerron tässä pienimuotoisen henkilökartan.
Tomi on orkesterin Linghting Director, Juho taas sound Engineer. Hemi on orkesterin ystävä aikojen takaa, joka hoitaa lähes kaiken mahdollisen käytäntöön liittyvän työn. Sepi
on Chauffeur, ja tunnettekin jo varmaan Tuukan, Sipen ja Tonin. Mukana oli myös muutama muu joista saatte tietää
jutun edetessä. Minä olen K.Peurala. Ottakaa selvää mitä tapahtui!
K.P:Okei, aloitetaan.. no, jos lähetään vaikka alkuun juttelemaan teidän (bändin) alkufiiliksistä, aivan
aikojen alusta eli sillon kun bändinne perustettiin, niin minkälaisia fiiliksiä
teillä silloin oli, ja mikä sai alkusysäyksen urallenne aikaan?
TIMO: No, siis mullahan oli tän koko homman perusteena ihan...
K.P: Väisänen on nyt vaan hiljaa.(Timppa oli meinaa aikaisemmin päivällä esiintynyt aloittelevan
toimittajan tekemässä jutussa AL-Tonina, "väisäsen" Tonina, toimittaja kun ei tiennyt kuka oli oikea
haastateltava...)
TONI: Tässä on varmaan hirveen tämmönen erillainen pointti ollu koko hommaan, että mä läksin tähän hommaan
ihan, että katoppakö/Team Ahmaa on katottu...) mä olin kymmenen ja mä näin WASPin I wanna by somebodyn videon, missä
on sirkkeleitä ja verta ja lähes alastomia naisia. Mä vaan tiesin että toi on
mun bisnes. Sen takia mä kitaran hommasin, bändi nyt tuli ihan sitte sellai vaan, että oli cool.
TIMO: Haluutsä sanoo ton sillai, että nauhuri laitetaan pyörimään..?
K.P: Haluutteko Tuukka ja Sipe sanoa tähän jotain?
TIMO: Nooh, mulla ois tähän pari kommenttia...
K.P: Mitkä on teiän tän päivän fiiliksiä, mitkä on teiän tavoitteita,
haluutteko että teistä tulee vielä jotain muuta mitä te nyt ootte?
TONI: Maailman suositui rokkibändi.
TIMO: Maailman suosituin jonglööri seurue. Lepaanit nimeltään.
K.P: Oletteko sitten aloittaneet jo maailman valloituksen?
TONI: Ei kuulu kenellekkään.
TIMO: Joo huomenna on toi kausala, sitten mennään Karhulaan...
K.P: Oletteko yrittämässä valloittaa maailmaa?
TONI: Ei tietenkään.
K.P: Mitkä on tän bändeilyn parhaimpia ja huonoimpia puolia, sillai vähän pintaa syvemmältä?
TONI: Vitusti rahaa ja paljon naisia. En mä sano mitään tähän.
TUUKKA: Sähän voisit tehä Timpasta tän haastattelun.
K.P:Siitä on tehty jo yhteen lehteen.
TIMO: Ai, on vai. Se oli aivan liian lyhyt, ja sä olit sensuroinut kaikki
parhaat vastaukset. Pitäs tehä semmonen kymmenen-viiskyt sivua...
K.P: Sipe?
SIPE: Hyvä puoli tässä on se, että tässä on tullut niin sellainen tietynlainen suhde
meidän kaikkien välille. Semmonen että sitä ei kauheen moni ihminen saavuta edes elämänsä aikana...
TIMO: Kyllähän sä tiedät näistä poikien välisistä suhteista...
SIPE: Et niinku jos mä oisin sellanen tavallinen juntti, joka vetää kaljaa aina perjantai-iltaisin
torilla, niin mä en usko että ne kaverit joita mulla silloin ois, olisi niin hyviä kavereita, mitä mulla nytten on nämä tyypit tässä.
K.P: Entäs niitä huonompia?
SIPE: Vähänhän niitä on niitä huonojakin puolia, mutta ei niistä nyt, kysypäs vaikka joltakin muulta.
K.P: Sanotko Tuukka jotain?(puistelee päätään)
K.P: Mihin te pyritte teidän musiikilla ja teidän ulosannilla ja kaikella tällä. Julkisuudella ym.
TIMO: Kesto erektioon, mikä kestää vuositolkulla...
K.P: Hah Hah, mistä tässä bändissä on kyse, mitä te haluutte antaa itsellenne ja ihmisille tällä kaikella?
TONI: Tota noinaa, sanotaanko näin että antaminenhan on loputon riemu.
TIMO: Hoh hoijaa, ja pohjautuu pelkkään ymmärtämiseen...
TONI: Emmä tiedä, loppujen lopuks, että haluanko mäkään antaa musiikillani kontra musiikillamme kenellekkään mitään. Kai tää
on loppupelissä musiikkia itselleen. Se on vaan voi voi jos ihmiset ostaa sitä.
K.P: Minkä takia olette sitten levy-yhtiössä ja haluatte myydä sitä, jos sä haluat tehdä sitä vaan itsellesi.
TONI: Ollaan mielummin sen takia yhtiössä, katoppako se on myös mukavaa, sen oheen, että on mukava tehdä rockmusiikkia, niin saada siitä nimellinen korvaus.
K.P: Eiks se oo kuiteskin aika raastavaa loppujen lopuks toi rockelämä, jos tolta kannalta lähetään?
TONI: No, eihän tää nyt oo sillain niinku...voisitko määritellä sanan raastava?
K.P: Siis se on raastavaa, että sit jos vaikkapa ihmiset lopettavat bändin, eikä bändi itse ja niin edespäin.
TONI: Niin noin tää on todella vittumaista. Mutta kun Suomi on toisaalta niin onnellinen maa siinä mielessä, että onneksi on ainavälillä semmosia Lemonin keikkoja, tai
Hyvinkään nuorisotaloja/näillä keikoilla siis ei ole ollut ryhmää eikä menoa) missä ei oo ketään, niin sitten huomataan sellainen pointti, että onhan se synkkää kun ei tuu ryhmää. Nykyisin sitä ei tuu enään...tai sanotaan
näin, että joka toiselle keikalla nykyisin tulee sentäs ryhmää, mutta joka toinen on sit huono. Mutta sitten kun ne kaikki alkaa meneen perseelleen, niin sitten itketään.
Mutta tää on tän bisneksen laki, että pitäis pystyä hyväksymään, pitäis voida ajatella niin, ettäse on vaan ihan jees, että yritellään ja kattellaan.
K.P: Sipe mitä sulle AL merkitsee, mitä se on sulle antanu?
TIMO: Nimellisen korvauksen sekä paljon sukupuolikontakteja...
SIPE: Kylhän tää merkitsee aika paljon itseasiassa, koska tähän on tälläistä vähän kokopaivätoimista meininkiä.
K.P: Mitä sä oot valmis antamaan bändin vuokse, ja mitä sä oot jo antanut, mikä on pois muilta elämänalueilta?
SIPE: Kyllä mä oon valmis antaa tälle kaiken aikani. kaiken mitä tää nyt vaatii. Kyllä mä oon valmis tähän panostamaan ja oon jo panostanukkin.
K.P: Tuukka?
TUUKKA: En mä oikeesti jaksa nyt sanoo mitään. Joskus on tämmöisiä päiviä ettei todella jaksa sanoo mitään. vaikka pitäis jaksaa ja pystyä, mutta nyt ei vaan oo sellasta fiilistä.
K.P: Toni?
TONI: Toi nyt aika tollai kysymys, että mitä mä tohon voin vastata, kaikkeni.
K.P: Millaisistä asioista saa viboja tähän hommaan?
TONI: Sit kun joku homma menee vaan kauheen tikkiin. Tarkoitan sillä sitä, että jos on vaikka joku hyvä keikka, että lähtee vaan ihan helvetin hyvin. Jengi diggaa. Ja mahdollisesti joku hyvä
haastattelu jossa sanotaan jotain hienoja asioita, joku hyvä artikkeli. Sellaiset kaikki pienet asiat, ne tekee siitä sen, että minkä takia tätä sitten viittii tehdä, vaikka tää on välillä, mä voin sanoa, että kaikista eniten vittua
mitä mulle on ikinä tapahtunu elämässä. Monesti toivon lähe päivittäin, että tätäkään ei olisi.
K.P: Sipe, kerrotko sulle mieluisia tapahtumia, joista sä saat voimia?
SIPE: Muutama sellainen kirje on tullut mulle henkilökohtaisesti, missä kerrotaan kuinka tärkeä Apulanta niille on, niistähän oikeasti saa fiilistä. Ihan sama jos joku tulee keikoilla sanomaan saman. Ne auttaa jatkamaan.
myös se että ite tietää kuinka hienoa ja kaunista juttua tässä on kokoajan tekemässä.
K.P: Kerrotko Toni jotain biisintekoprosessistasi ja lyriikoistasi, mistä ne kaikki ideat tulee?
TONI: Ne on varastettuja kaikki, ja lyriikat teen viime kädessä kaikki, koska niihin on pakko saada sanat.
K.P: Eikö lyriikoissa ole siis mitään nerkitystä ja viestiä?
TONI: Ei ne kuitenkaan oo pelkkiä tyhjiä sanoja, on niillä varsinkin mulle merkitystä.
K.P: Elämänarvot, onko elämä itsessään teille arvokasta?
TONI: Mulla oli jokun aikaa sellanen käsitys, että kaikki elämä on pyhää, ja mä en tappanut edes hyttystä, Sit se vaan jäi.
SIPE: Vähän paha kysymys. Enkai mä muuten eläis ja tekis kaikkia juttuja, ellen mä kokis elämää arvokkaaksi. Tää on vain pieni aika kun sielu on päättänyt tulla tämmöseen ruumiiseen,
miksen siitä sitten nauttisi ja tekisi kaikkea siistiä. Nää on muuten hienoja kysymyksi, yleensä ei oo tälläsiä...
TIMO: Miten sä kuule kehität nämä kysymykset, vastaako silleen lyhyesti, mistä sulla niinku lähtee tää homma...?
K.P: Joo joo, Timppa mä nyt oisin tää haastattelia kohta sä saat olla...Mitkä on tän hetken kovimpia artisteja ja mikä niistä tekee kovimpia?
SIPE: Weezer. Se on vaan ne kovat biist ja se imago.
K.P: Mikä imago?
SIPE: Se on sellainen vähän nörtti imago, tiedätsä niillä on vähän niinku sormi suussa ja sitten ne vetää, että Hi girls. Maanläheinen meininki ja ne laulaa rakkaudesta. Se on paras sitten Beatlesin.
TONI: Toiset orkesterit vaan lähtee hirveen hyvin paremmin kuin toiste. kaikki nyt varmaan tietää mistä mää tykkään, Oasis ja Weezer.
K.P: Mihin sceneen tunnette kuuluvanne Suomessa?
TONI: Mä kuulun ainakin sceneen rocktähti, aika kyrpiini sellainen.
TIMO: Nyt mä haastattelen. Sipe kerros vähän tästä rumpujen viritys taktiikasta, mihin se perustuu?
SIPE: Se perustuu siihen, kun rummussa on ylä- ja alakalvot, ja ylä- ja alakalvossa on kummassakin tämmöisiä ruuveja, joilla kiristetää tää kalvo tietylle kireidelle. Ja se idea on se,
että jokaisen ruuvin kohdalla se rumpu soi samaa ääntä.
TIMO: No niin, vedetäänkö sama narulle?
SIPE: Vedetään narulle.
TIMO: No niin, mihin tää sulla rumpujen viritys perustuu?..No, minkä takia aloit soittamaan rumpuja, etkä vaikka huilua taikka kannelta?
SIPE: Semmonen, että toi Toni ja Antti perusti bändin ja ne etsi rumpalia, toisin sanoen laittoivat minut ostamaan rummut.
TIMO: Mä oon kuullut, että sä oot oppinut soittamaan näitä rumpuja ihan ilman rumputunteja. Kuinka kauan siihen meni, että sä opit soittamaan tahdissa muiden soittajien kanssa?
SIPE: Kyllähän mä pystyin jo alkuaikoina soittamaan tahdissa, se ei vaan ollut kauheen groovaavaa. Pikkuhiljaa sitä oppi kaikkia juttuja ja aina sitä oppii lisää, ei ikinä voi olla täydellinen.
K.P: Hemi, kuvailetko sinä vuorostasi millainen fiilis näillä keikkamatkoilla yleensä on?
HEMI: Se fiilis on lähinnä sellainen, että me muut yritetään sosiaalisesti kommunikoida keskenään. Mutta meillä on sellainen todellinen maanvaiva kun noi läpyt. Sipe ja Toni pelaa niitä kuus tuntia putkeen...
TIMO: Jopa kolmen tunnin matkalla.
HEMI: Niin, se on erittäin epäsosiaalista toimintaa, siinä vaiheessa ne ei tajuu mitään mitä ympärillä tapahtuu...(lopettaa nauruun, Sipen ja Tonin ilmeiden ollessa suht närkästyneitä...)
K.P: Minkä takia teillä on Sabrinan Boys Boys Boys alkunauhana?
SIPE: Se on vaan meiän mielestä vaan niin hyvä, se alkaa aina automaattisesti naurattamaan. Timppa vielä osti sen huoltoasemalta.
K.P: Onko teillä mitään keikkan alku rituaaleja?
SIPE: Ei meillä oikeastaan ole...
TIMO: Me uhrataan neljätoista lammasta ja yhdeksän korppia. Ja viillellään nännejä.
K.P: No, mä kyselen nyt teiltä jotain, eli te ootte päässyt tänne bussiin tekemään matkaa poikien kanssa. Ketä te ootte?
TYTÖT: Päivi, Jaana ja Orvokki.
K.P: Miltä teistä esimerkiksi tuntui nyt nousta tähän bussiin, kun ulkopuolelle jäi monta, jotka ois myös halunneet?
JAANA: Ei se tunnu mitenkään erityiseltä oikeastaan.
K.P: No, tuntuiko ennen sitä kun teitä ei vielä päästetty tänne, että e vois tuntua jotenkin enemmältä kuin "ei erityiseltä" ?
PÄIVI: Joo, silloin kun ekoi kertoja oli keikoilla niin katsoi niitä, ketkä nyt juttelikin noiden kanssa, että vitsi kun joskus olis itse tuossa tilanteessa.
K.P: Miten te sitten olette tänne mukaan päässeet?
ORVOKKI: Reittä pitkin, no ei vaan vahingossa ajauduttiin.
K.P: Ootteko saanut pojista jonkulaista kuvaa, minkälaisia he teidän silmin ovat?
PÄIVI: Tonista en oo saanut oikein kauheen selvää kuvaa, se vetäytyy itsekseen.
JAANA: Mitä mä oon Tonista päässyt selville, niin se on hieno ihminen. Hänellä on hienoja ajatuksia ja nopeat aivot. Sipe on taas tosi jees, Sipe on niin mukautuva ihminen kaikkeen, ei esimerkiksi valita kauheesti mistään.
ORVOKKI: Tuukka on semmonen, että se osaa olla mimmonen vaan, mukava ja vittupää.
K.P: Miten Sipe yleensä, otatteko te tänne bussiin yleensä ylimääräisiä matkustajia?
SIPE: Tänne ei kyllä oikeesti oteta yleensä ketään. Nää tytöt on käytöksellään osoittanut olevansa allright. Joskus on sellaisia matkaajia, että ne on vaan pakko ollut heittää ulos, kun ne on huutanu ja räyhännyt ja ollut ärsyttäviä. Ne on häirinnyt ja kysellyt kokoajan jotain.
K.P: Sepi, mä kysyn sulta nyt näin lopuksi jotain. Sähän varmaan oot jonkulainen isähahmo näille pojille?
SEPI: No, vähän näyttäis joo siltä. En mä mitenkään sellaista hae, se vaan on, näköjään osaavat kunnioittaa vanhempia.
K.P: Onko työsi eli se, että olet tien päällä lähes kokoajan, vienyt sinun muusta elämästäsi paljon?
SEPI: Joo, siis mähän oon ollut kolme kertaa naimisissa ja kolme kertaa eronnut. Mulla on viisi lasta, ja niiden kanssasählääminen nyt tietenkin on aika vähäistä. Mutta mä en oo mitenkään sellanen sisäihminen, että kävisin kahdeksasta neljään töissä ja sen jälkeen menisin perheen luo kotiin. Mun luonteenlaatu ei kestäis sitä. Päivääkään en vaihtais pois.
Siinä kaikki tällä kertaa, ja siis toi kaikkihan on kopioitu suoraan lehdestä ja se vaati ihan vitusti aikaa kirjoittaa tuo.
Pääsivu
Email: mikko82@hotmail.com