Home  Poem  Me shortly  Finland stuff  Links  MITEN VOIN KYLLIN KIITTÄÄ ELÄMÄÄ RIKKAUDESTAAN Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan? Sain kaksi silmää ja kun ne vain avaan erotan tarkkaan valosta varjon yön avaruuden ja tähtisen taivaan, ja ihmispaljoudesta hahmon rakkaan. Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan, kun herkin korvin öin päivin kuulen sirinät kaskaan ja kanarialinnun, vasaran kalkkeen, sadekuuron, koiran haukun ja oman rakkaimpani äänen hellän. Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan, kun sain oman äänen ja sain kielen aarteen, kun sain selvän järjen ja sanojen voiman, äidin, ystävän, veljen, sain valon hohteen, sen joka rakkaimpani teitä ohjaa. Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan, kun uupunein jaloin sain taivalta taittaa, rapakot tarvoin ja kaupungit kiersin, rannikot, vuoret, karun autiomaan helteet ja sinun pihallesi viimein päädyin. Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan? Sydämen sainhan pakahtuvan täyden! Kun aivojen voiman näen hedelmää luovan ja kun pahuus haihtuu, kun hyvyys sen voittaa, kun näen silmiesi loiston kirkkaan. Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan? Sain siltä itkun ja sain siltä naurun. Onnen ja tuskan eron niin huomaan ja niistä pystyn oman lauluni luomaan, sen jota kaikki luovat kaikkialla, laulun, jota luodaan kaikkialla. This poem in spanish This poem in english Home  Poem  Me shortly  Finland stuff  Links