virtuaalihevonen | a SIM-game horse

« tiedot

Santtu siirtyi omistukseeni eilen, 18. kesäkuuta, ja tänään päätin tehdä siihen
lähempää tuttavuutta. Nuori orivarsa katsoi minua karsinansa oven yli uteliaana.
Se näytti mittailevan minua katseellaan ja miettivän mitä aikoisin tehdä. Päästäisinkö
sen ehkäpä laitumelle vai alkaisinko harjata sitä? Kädessäni pitelin riimua ja siihen
kiinnitettyä riimunnarua. Taskussani rasahti muovipussi, jonka sisällä oli hieman
kuivaa leipää. Varsa kurottautui nuuhkaisemaan minua ja etenkin taskuani. Ojensin
sille käteni kämmen alaspäin ja se nuuhkaisi kättäni, pukkasi sitä turvallaan ja yritti
äkkiä näykkäistä sormeani. Kielsin sitä sanomalla napakasti "ei". Hivuttauduin karsi-
naan ja laitoin Santulle riimun päähän. Sitten lähdin taluttamaan sitä tarhan suuntaan.
Heti ulos päästyään nuori ori alkoi tanssahdella. Tuntui siltä kuin se olisi saanut aurin-
gonpaisteesta energiaa ja halusi juosta ja leikkiä, pukitella sydämensä kyllyydestä!
Vein sen tarhaan ja jäin hetkeksi katselemaan hullua menoa. Aivan kuin Santulle olisi
annettu aivan liikaa kauroja ja nyt sen olisi purettava energiaansa riehumalla.
Jätin orin hetkeksi ulos ja lähdin siivoamaan tallia. Jonkin ajan kuluttua lähdin hake-
maan uutta hevostani liinan ja juoksutusraipan kanssa. Talutin edelleen villisti tanssivan
Santun kentälle ja ryhdyin juoksuttamaan sitä ympyrällä. Huomasin, että Chantom WY
osasi olla melko kiltisti liinassa ja ymmärsi melko hyvin mitä sen täytyi tehdä.
Loppupäivän Santtu viettikin tarhassa ja laitumella. Silittelin sitä ja harjailin varovasti
pehmeällä harjalla sekä sivelin jalkoja ja juttelin sille paljon. Yhteistyö orin kanssa oli
helppoa ja mukavaa ottaen huomioon sen, että se oli todella leikkisä ja energinen.

Siitä onkin vierähtänyt jo jonkin aikaa, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut.. Santtu
on kasvanut ja on nyt noin 2,5 -vuotias nuori ori. Satulaan on totuteltu karsinassa
ja juoksutuksen aikana. Silti se tuntuu vieläkin möröltä, joka vyötetään sen selkään
ja joka ei pukittelemalla ja pystyyn nousemisellakaan tipahda. Ihmisen taluttaessa
tai ollessa muuten lähellä Santtu on hieman luottavaisempi, mutta jos sen jättää
satula selässään karsinaan yksin seisomaan, se tulee aivan hulluksi. Pinteleihin
ja suojiin Chantom on tottunut jo hyvin. Niiden kanssa se pärjää mainiosti karsinassa.
Kuljetuskoppikaan ei kamalasti pelota. Joskus herra tietenkin alkaa pelleilemään,
mikä hankaloittaa kiireistä lähtöä, esimerkiksi näyttelypäivän aamuna. Juuri nimen-
omaan kilpailuista on helppoa myöhästyä Santun temppuilun takia. Normaaleissa
harjoitus-olosuhteissa kaikki sujuu hienosti; Santtu kävelee traileriin todella kiltisti
ja on rauhallinen silloinkin, jos lähdetään liikkeelle ja pois tallin pihasta.
Yleisesti ottaen Santtu on todella paljon rauhallisempi kuin yhteisen taipaleemme
alkuaikoina. Pikkuvarsana se oli todella villi, mutta enää se ei jaksa aivan samaan
tapaan leikkiä ja esitellä sirkustemppujaan.
Olen alkanut harjoittelemaan Santun (ja myös toisen hevoseni Kamillan) kanssa
luonnollista hevosmiestaitoa samalla kun koulutan niitä ratsastuksessa ja päivit-
täisissä asioissa, kuten harjaamisessa, satuloinnissa, loimittamisessa yms.
Santun kanssa löysän riimunnarun kanssa toimiminen on kuitenkin vaikeampaa
kuin Kamillan kanssa, sillä Santtu on vielä niin nuori ja lisäksi ori, kun Kami on
puolestaan hieman rauhallisempi. Samaa esiintymishalua ja pilkettä silmäkulmassa
löytyy kuitenkin molemmilta.
Tänään harjoittelin Santun kanssa maneesissa taluttelua ja askellajin vaihtoa.
Käyntiin poika siirtyi oikein kiltisti juuri samalla hetkellä, kun minun aivoni lähettivät
omille jaloilleni liikkumiskäskyä. Sen sijaan pysähtyminen tuotti hieman vaikeuksia.
Korostin pysähtymistäni tömäyttämällä jalat maahan ja hieman nykäisemällä orin
riimunnarusta. Kuitenkin Santtu mielellään käveli vielä muutaman askeleen, mutta
olemme kuitenkin pääsemässä koko ajan lähemmäksi tavoitettani saada hevonen
ajattelemaan ja etenkin toimimaan täsmälleen samalla hetkellä kuin minäkin.
Käynnistä ja pysähdyksestä raviin siirtyminen sujui useimmiten paremmin kuin hyvin.
Hidastaminen sitten tuotti kyllä useammin vaikeuksia. Muutama hyvin onnistunut
siirtyminen kuitenkin tuli. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen tämänpäiväiseen.

Saavuin tänään aikaisin tallille auttamaan hevosten ruokinnassa. Santtu tervehti
minua heti astuttuani tallin ovesta sisään ja pian kolistelivat muutkin hevoset.
Wirtual W:n oma siitosori Pokulan Night Demon (Demo) kolisteli erityisen äänekkäästi.
Jaoin kaikille nopeasti aamuheinät ja -kaurat ja menin hevosten syödessä puhdista-
maan Santun melko likaisiksi ja pölyisiksi päässeitä varusteita. Siinä vierähtikin
jonkin aikaa ja saatuani homman hoidettua lähdin viemään heti hevosia pihalle.
Katselin hetken Santun hurjaa menoa laitumella, kun se päästeli laitumella kiito-
laukkaa minkä kavioistaan pääsi ja pukitteli välillä. Sitä katsellessa tuli kyllä mieleen,
että onneksi en oli Santun selässä sillä hetkellä. Palasin talliin ja siivosin Santun
karsinan. Vaihdoin kuivikkeet ja puhdistin myöskin vanhalla pesusienellä seinät.
Sen jälkeen menin itse syömään hieman aamupalaa.
Vielä aamupäivällä lähdin Santun kanssa maastoilemaan. Harjasin orin huolella
ja laitoin sille varusteet (satula, suitset, pintelit). Talutin sen sitten maneesiin ja
nousin siellä selkään. Tarkistin satulavyön ja kävelin sitten uralla muutaman
kierroksen ja tein muutamia taivutuksia ja voltteja. Sitten lähdin pururadalle.
Kävelin ihan rauhassa, sillä montaakaan kertaa emme vielä ole ollut Santun
kanssa maastossa siten, että sillä on ratsastaja selässä. Pidin ohjia varovaisesti
tuntumalla, mutten lainkaan kiristänyt niistä. Maa oli öisen sateen jäljiltä vielä
hieman kostea ja mukavan pehmeä ratsastaa. Santtu kulki koko ajan kuunnellen
ja korviaan käännellen, joskus jotain lintua säpsähtäen. Se oli koko ajan selvästi
varuillaan. Kun tulimme pitkälle suoralle, uskalsin jopa nostaa ravin. Ravailin ihan
hitaasti ja rauhallisesti, vaikka Santtu olisikin mielellään spurtannut. Tein puoli-
pidätteitä ja kevensin rauhallisesti. Kaikki meni hienosti ja Santtukin hieman ren-
toutui. Se puri edelleen hieman kuolaimeen, mutta kulki kuitenkin nätimmin jo...
Kunnes orava loikki tien poikki ja Santtu muka pelästyi aivan kamalasti. Se teki
täyskäännöksen ja lähti laukkaamaan täyttä kiitoa tallille päin ikään kuin jokin
hirviö olisi sitä jahdannut. Puhelin matalalla, hitaalla äänellä sille ja tein pidätteitä
ja hellitin välillä. Sitten äkkiä nykäisin hieman voimakkaammin ja Santtu pysähtyi
kuin seinään. Minä lensin orin kaulalle, josta se ei yhtään pitänyt, mutta kuitenkin
se tiesi, etten ollut sitä tahallani tehnyt ja jäi sieraimet suurina puhallellen paikalleen
ja seisoi hievahtamatta, kunnes minä pääsin maahan. Talutin Santtua määrätietoi-
sesti takaisin metsää kohti, vaikka se hieman vastustelikin. Kävelin jonkin matkaa
aivan rauhassa ja annoin hevoseni katsella ympärilleen. Sitten nousin takaisin selkään
ja lähdin aivan rauhassa kävellen metsään, tosin tällä kertaa käännyin aiemmin
"päätieltä" pois ja tein lyhyemmän lenkin. Vieläkin kokeilin ravata ja tällä kertaa
mitään pelottavaa ei tullut vastaan.
Iltapäivällä tein taas talutusharjoituksia maneesissa. Olemme edistyneet todella
paljon siinä. Santtu on erittäin nopea oppimaan.

Sivut, tekstit ja taustakuva © Eve 2003
Kopiointi ehdottomasti kielletty!