Palataanpa ajassa kauas taaksepäin, aikaan ennen
ihmistä. Kuvitellaan tasanko ja tasangon keskelle tyyni, vihreä
alkulimalammikko. Kuvitellaan tasangolle monta samanlaista vihreää
alkulimalammikkoa. Vaikkapa kymmenen.
Lammikoilla ei ole itsetietoisuutta. Ne ovat täysin vapaita, ne eivät
välitä mistään mitään. Kaikki on niille samanarvoista, eli ei minkään arvoista
- tai kaikki on niille arvokasta, sillä ei ole mitään väliä, kunhan kaikki on
samanarvoista. Ne ovat täysin tyytyväisiä olotilaansa, kuin Buddhalaiset
nirvanassa. Ne eivät halua mitään. Niillä ei ole mitään arvoja, paitsi se että
kaikki on samanarvoista. Niillä ei ole mitään tarkoitusta. Ne ovat niinkuin
eivät olisikaan.
Lyhyesti sanottuna: nämä lammikot ovat nihilistejä.
Kuvitellaanpa sitten, että yhteen näistä lammikoista osuu sattumalta jokin
aalto tai hiukkanen, jota ei osukaan muihin lammikoihin. Lammikosta tulee
erilainen. Evoluutio käynnistyy. Vihreästä lammikosta tuleekin punainen
lammikko, mutanttilammikko.
Mutta ei se mitään, mutanttilammikkokin on edelleen nihilisti. Se ei välitä
pätkääkään olevansa erilainen, koska millään ei ole mitään väliä. Eivätkä
vihreät lammikotkaan välitä mutanttilammikosta sen enempää kuin mistään
muustakaan. Kaikki on niinkuin ennenkin. Jos paikalle tulisi ulkopuolinen
tarkkailija, hän voisi sanoa punaisen olevan erivärinen kuin vihreä, mutta
ketään ulkopuolista ei nyt tule.
Ongelmia syntyy vasta sitten, kun punainen mutantti alkaa valua vihreiden
lammikoiden sekaan. Eroosio muokkaa maastoa ja punainen alkulima sekoittuu
vihreään. Käynnistyy evoluutiokamppailu. Kumpi nihilisti voittaa, punainen vai
vihreä? Se on ihan sama, molemmat ovat nihilistejä. Vihreitä on enemmän, mutta
punaisen lima on sitkeämpää. Kumman liman puolesta kannattaa lyödä vetoa?
Sovitaan, että vihreät voittavat ensimmäisen erän. Punainen mutantti
sekoittuu vihreään ja katoaa. Pieni annos vastaväriä hieman haalistaa vihreiden
vihreyttä, mutta entäs sitten? Rauha palaa maahan. Kaikki on taas yhtä
arvotonta ja turhaa eli kaikki on taas samanarvoista.
Jonkin ajan päästä syntyykin toinen punainen lammikko. Sekin sekoittuu
vihreisiin. Ja taas toinen, ja pian iloisenvihreät lammikot alkavatkin olla
ruskeita. Mutta sillähän ei ole mitään väliä, kunhan kaikki ovat yhtä ruskeita.
Sitten syntyykin keltainen lammikko. Se *haluaa* olla vapaa kaikesta,
toisin kuin ruskeat lammikot, jotka eivät halua olla vapaita kaikesta, vaan
*ovat* vapaita kaikesta. Keltainen lammikko ei olekaan enää yhtä vapaa kuin
ruskeat lammikot; se ei ole vapaa halusta olla vapaa. Miksi keltainen lammikko
sitten haluaa olla vapaa kaikesta? Se on pelkkä sattumanvarainen mutaatio
[tässä vaiheessa täytyy sanoa ihan muistamisen vuoksi, että sellainen
sattumanvarainen mutaatio, joka johtaa siihen, että mutaatioista tuleekin
automaattisesti ei-sattumanvaraisia - eli automaattisesti paremman vaihtoehdon
valitsevia - selviytyy paremmin kuin täysin sattumanvarainen mutaatio].
Tämä sattumanvarainen mutaatio onkin harvinaisen hyödyllinen. Koska
keltainen lammikko haluaa olla vapaa kaikesta, koska se haluaa *itse* olla
vapaa kaikesta, se voittaa. Sille on evolutiivista hyötyä siitä, että se haluaa
olla vapaa kaikesta. Vihreät lammikot eivät pärjää keltaisen halulle, koska ne
eivät halua mitään. Keltainen valtaa itsekkäästi koko tasangon. Sopivin on
selvinnyt taas, silmä silmästä ja rauha on maas.
Keltainen
lammikko on nihilisti kuten aikaisemmatkin lammikot, mutta eri maata. Se haluaa
itsekkäästi kaiken olevan arvotonta, jotta sillä olisi täydellinen vapaus. Se
ei ole enää täydellisen vapaa kaikista arvoista: ”kaikki on yhtä turhaa eli kaikki
on samanarvoista” on nyt sen arvo. Se yrittää päästä takaisin ruskeaksi
lammikoksi, olemaan täysin arvoton. Se tappaa itsensä. Kyllä, nyt se on päässyt
takaisin täydelliseen vapauteen kaikesta. Ei enää itsekästä halua selvitä, vain
vapautta kaikesta.
Mutta o-ou, se on väärä valinta. Itsensä tappaminen ei tuo evolutiivista
hyötyä. Niinpä sellainen lammikko selviää, joka haluaa vapautta, mutta ei niin
paljon että tappaisi itsensä. Syntyy toinen keltainen lammikko, joka haluaa
itsekkäästi pysyä elossa. Se *tietää* kaiken olevan arvotonta ja turhaa. Se
haluaa olla vapaa kaikesta, mutta ei halua olla niin vapaa että olisi kuollut.
Se ottaa arvokseen selviytymisen; se haluaa itsekkäästi selviytyä. Syy siihen
on yksinkertaisesti se, että se on syntynyt sellaiseksi. Se on mutantti joka
selviytyy. Tämän nihilistilammikon ihanne on vapaus kaikista rajoituksista,
mutta vapaus kaikesta merkitsisi kuolemaa, joten äärimmäisestä nihilismistä ei
ole evolutiivista hyötyä. Itsekäs ruokkii itseään, sen avulla selviytyy.
Mikä on sadun opetus? Järkevä eli itsekäs nihilisti tietää olevansa arvoton
ja kaiken muun olevan yhtä arvotonta, mutta pyrkii selviytymään. Järkevä
nihilisti, jonka mielestä kaikki on turhaa, *välittää* siitä, että kaikki on
turhaa. Hänelle kaiken turhuus on oikein. Hän valitsee turhuuden koska se on
oikein, tai siksi että on oikein valita turhuus. Hän valitsee turhuuden siitä
itsekkäästä syystä, että saa itselleen täydellisen vapauden valita mitä
tahansa. Sillä ei ole mitään väliä, onko se oikein vai väärin, koska sen avulla
selviytyy parhaiten. Se on ”oikein”, koska mitään oikeampaa ei ole itsekkäälle
selviytyjälle olemassa.
Eli: miksi nihilisti haluaa selviytyä? Koska siitä on hänelle hyötyä. Miksi
hän haluaa itselleen hyötyä? Koska sen avulla selviytyy parhaiten. Miksi hän
haluaa selviytyä ja hyötyä? Koska tietää, että jos ei selviytyisi, hän palaisi
pakolliseen turhuuteen - ei turhuuteen, jonka hän *itse* valitsee. Pakollisessa
turhuudessa ei ole valinnanvapautta, joten pakollinen turhuus on kahle, ja
nihilisti haluaa rikkoa kaikki kahleet. Järkevän nihilistin päämäärä on pysyä
poissa täydellisestä nihilismistä. Itsekkyyden ihanne on valinnanvapaus, syy
valinnanvapauteen on itsekkyys.
Miksi toimia itsekkäästi?
Itsekkyys lisää valinnanvapautta, koska ei voi valita mitään, ellei voi valita mitään. On
oltava valitsija, jotta voisi valita. Ellei ole valitsijaa, on vain sattuma.
Valinnanvapaus lisää selviytymistä, koska jos voi valita kahdesta vaihtoehdosta itselleen
paremman, voi valita kahdesta vaihtoehdosta itselleen paremman. Jos ei voi
nähdä eroa vaihtoehtojen välillä, on vain sattuma.
Selviytyminen lisää itsekkyyttä, koska itsekkäästi valitseva valitsija valitsee paremman
vaihtoehdon ja jää henkiin todennäköisemmin kuin valitsija, jolla ei ole
valinnanvapautta, joka ei ole itsekäs ja joka ei halua selvitä hengissä.
Itsekkyys lisää valinnanvapautta, valinnanvapaus lisää selviytymistä,
selviytyminen lisää itsekkyyttä, itsekkyys lisää valinnanvapautta... ja niin
edelleen. Se on ikuinen jännite. Jotain nytkähtää liikkeelle (ihan sama mitä)
ja jos se selviytyy, se selviytyy.
Miksi olla mukana tässä oravanpyörässä? Koska kannattaa olla siinä mukana,
koska siinä mukana oleminen lisää valinnanvapautta, joka lisää
henkiinjäämistodennäköisyyttä, joka lisää itsekkyyttä, joka lisää
oravanpyörässä mukanaoloa, joka lisää valinnanvapautta jne... Se on itse
itsensä motiivi. Onko se oikein vai väärin? Sillä ei ole mitään väliä - se
selviytyi ja sillä siisti. Survivalistin moraali on moraalin tuolla puolen.
Voit hypätä oravanpyörästä pois jos haluat. Oravanpyörän olemassaolo juuri
mahdollistaa sen, että voit hypätä pois siitä. Se antaa sinulle vapauden
valita. Jos et ole oravanpyörässä, et voi hypätä siitä pois, koska silloin
sinulla ei ole vapautta valita. Ei tietenkään kannata hypätä pois
oravanpyörästä, mutta tiedät että se on yksi mahdollinen valinta.
Paskapuhetta!
Onko tässä mitään järkeä? Mitä minä hyödyn tästä?
Oikein! Olet asian ytimessä. *Sinä* hyödyt
tästä, koska sinä *hyödyt* tästä. Valitset hyödyn, joten valitset survivalistin
etiikan. Olet siis jo valinnut tämän. Ja miksipä et olisi valinnut, koska
mitään muuta et voisikaan valita – et voi valita, että olet valitsematta, koska
sehän on valinta.
Mutta en minä voi olla itsekäs!
Itsekkyys on paha juttu!
Eikä ole. Ei ole hyvää ja pahaa, ne ovat
vain sinun näkemyksiäsi hyvästä ja pahasta. On vain selviytyjiä ja
selviytymättömiä, voit itse valita kumpi olet. Vinkki:
kannattaa valita selviytyminen. On myös väärin ajatella, että itsekkyys tekisi
sinusta heti murhaajan ja raiskaajan – kuinka hyvin sellaiset ääliöt muka
selviytyvät nykymaailmassa? Eivät kovin hyvin. Paremmin selviytyvät itsekkäät
ihmiset, jotka tekevät sopuisasti yhteistyötä muiden itsekkäiden ihmisten
kanssa (ns. altruistit). Sinä hyödyt muista ja muut hyötyvät sinusta. Jos
rohmuaa koko kakun itselleen, niin muut suuttuvat eivätkä kerro seuraavasta
kakusta sinulle ollenkaan. Jos kaikki saavat sopivan osan kakusta, niin kaikki
ovat tyytyväisiä ja tietävät, että seuraava kakku jaetaan myös sopivasti. Evoluutio
suosii suuria ryhmiä, koska ne selviytyvät paremmin kuin yksilöt eli ryhmien itsekkyys
tuottaa yksilöille hyötyä enemmän kuin yksittäinen itsekkyys. Kakun koon
maksimointi maksimoi yksittäisen palan koon. Kannattaa kuitenkin muistaa,
että itsekkyydestä kaikki lähtee – jos aletaan olla liian altruistisia ja
jakamaan kakkupaloja aina muille sensijaan että itse syötäisiin, niin silloin
kiltteys on mennyt liian pitkälle. Järki käteen, Aku Ankka.
Tämä on liiankin yksinkertaista, koska
ihmiset eivät sitä tunnu tajuavan. Ei vaikka sen selittäisi näin
monimutkaisesti. Kaiken taustalla – kaiken moraalin ja etiikan taustalla - on
halu selviytyä, halu voittaa. Geenit haluavat selviytyä, ihmiset haluavat
selviytyä, ihmisjoukot haluavat selviytyä, ideat haluavat selviytyä, kaikki
elävä haluaa selviytyä – ja halu selviytyä johtuu vain siitä, että ne
selvisivät jotka halusivat selvitä. Nietzsche kutsuisi tätä kenties
vallanhaluksi selviytymishalun sijaan, mutta termeistä viis. Mitään muuta
moraalia ei ole, mitään muuta moraalia ei ole selvinnyt, mitään muuta moraalia
ei ole voinut edes syntyä. Jos joku muuta väittää, hän valitsee automaattisesti
tämän moraalin – ja esittää sitten vesitetyn ja kukkasin koristellun
vaihtoehdon, joka johtaa juurensa tästä.
Mitä sitten pitäis tehdä?
Selviydy. Pysy elossa. Tee yhteistyötä. Ole
kiltisti. Kehity. Pidä hauskaa.
Samaa asiaa eri suunnasta:
Altruismi
egoistisesti tarkasteltuna
Who survives? The fittest.
Who are the fittest? Those that survive.
