ANALYYSI ERÄÄSTÄ
TARINASTA
Kumpi ja Kampi
tappeli, kumpi voitti?
Siinä on tarina. Tarina taistelusta, sen
häviäjästä ja voittajasta. Heidän taistelunsa syytä ei kerrota - niin halutaan
oletettavasti viestittää, ettei syy ole tärkeä. Myöskään taistelun paikkaa tai
ajankohtaa ei kerrota, nekin yksityiskohdat jätetään lukijan mielikuvituksen
harteille. Selvästi pyritään siihen, että heidän taistelunsa on tarinan tärkein aspekti, ja tuossa taistelussa
nimenomaan se, että se päättyy toisen voittoon ja toisen häviöön, EI
tasapeliin.
Kyseessä on universaali, eeppinen kertomus,
jonka päähenkilöt jäävät vain persoonattomiksi vastapuoliksi; arkkityypeiksi,
metaforiksi: Jing & Jang, musta & valkea, hyvä & paha, valo &
pimeys, kaaos & järjestys...
Kuten on selvää, yleensä näiden asioiden
välillä vallitsee selkeä järjestys ja tasapaino, mutta tarina kertoo siitä,
kuinka tuo tasapaino järkkyy; siitä, kuinka toinen puoli voittaa toisen (kts.
'kumpi voitti'). Tarina on science fictionia: se kysyy, mitä tapahtuisi, jos kävisi
niin, että maailmankaikkeuden tasapaino katoaisi?
Ikkunasta kuuluu linnunlaulua, siispä niitä
on vielä elossa. Mutta linnut eivät kuitenkaan kiinnosta minua; eivät nyt,
koska en kirjoita linnuista, vaan Kumpin ja Kampin taistelusta - tai
'tappelusta', kuten tarina selvästi ironiseen sävyyn ilmaisee, mikä viittaa
siihen, ettei kertoja ole unohtanut tarinastaan huumoria huolimatta siitä, että
kyseessä on niinkin vahva ja mielikuvituksellinen visio, että se jättää kaiken
muun varjoonsa. Kirjoittaja ei saarnaa, vaan heittää suuren totuuden ilmaan
kevyesti kuin vitsin, sillä niin jokainen voi ottaa sen vastaan ilman
akateemista painolastia.
Tarina on lyhyt, mikä täytyy myös nähdä
harkittuna tehokeinona. Ikuinen taistelu päättyy toisen osapuolen voittoon,
joten sen jälkeen ei tarvitse kertoa enempää. Mitä kerrottavaa sen jälkeen
olisi? Ei mitään. Taistelu osapuolien välillä päättyi ja koska kaikki tarinat
syntyvät konflikteista, yhtään tarinaa ei voi enää kirjoittaa, koska konfliktit
ovat lopullisesti päättyneet.
Taistelu on ohi. Kumpi ei taistele enää, ei
mitään vastaan. Hän ei saa tunnontuskia voitostaan, koska silloinhan hän
taistelisi itseään vastaan, eikä niin voi käydä, koska vastapuolta ei enää ole.
Kolikolla on enää vain yksi puoli.
Kumpin ja Kampin tarina on täydellinen tarina. Yhtäkään sanaa siitä ei
voi muuttaa tuhoamatta sen selkeää ja tärkeää sanomaa, joka tiivistyy
olennaiseensa tarinan kysyvässä sävyssä: Kumpi ja Kampi tappeli, kumpi voitti? Voittiko
pimeys vai valo? Hyvä vai paha? Sitä ei kerrota, joten viesti on selvä: voittajalla
ei ole väliä, koska lopputulos on molemmissa tapauksissa sama konfliktittomuus.
Mikään tarina ei voi asian näin ollessa päättyä lopullisesti, ei koskaan. Ei
niin kauan kuin konflikti on olemassa. Jokainen tarina (niin lyhyt tai pitkä
kuin kyseessä olisikin) on päättymätön, loputon sarja.
Paitsi tämä tarina, tarina Kumpista ja
Kampista. Se on tarina, joka päättyy.
Philip K. Dick, arvostettu amerikkalainen
novellisti ja ihminen, kirjoitti kerran tarinan nimeltä The Story to End All Stories, mutta kyseinen otsikko sopisi
paremmin tälle tarinalle. Tai ehkä tarina on tarkoituksellisesti jätetty
otsikottomaksi, koska on haluttu siirtää lukijan huomio itse tarinaan eikä sen
otsikkoon (liian monia kirjojahan arvostellaan pelkän kantensa perusteella). Sitä
pitäisi tietysti kysyä tarinan kirjoittajalta, mutta se on kovin vaikeaa, koska
kyseisen tarinan kirjoittaja ei ole tiedossa. Mutta pitäisikö sekin laskea tehokeinoksi, jolla
kirjoittaja haluaa siirtää huomion pois itsestään, kehottaen näin
lukijaa/kuulijaa keskittymään koko mielensä voimalla juuri tarinaan ja vain tarinaan? Vai onko tarina ollut
olemassa aina, ikuisesti, eikä kukaan ole koskaan kirjoittanut sitä? En tiedä,
mutta tulen jatkamaan etsintää.
Yhteenvetona voin sanoa, että tarina on
vaikuttanut minuun itseeni suuresti. Se on (kuten jo edellä mainitsin)
täydellinen tarina. Kumpi ja Kampi ovat mielestäni maailmankirjallisuuden
tärkeimpiä hahmoja ja olen iloinen, että he kuuluvat selkeästi scifin usein
niin aliarvostettuun lajityyppiin.
