Kuvattomiin sarjakuviin

 

JUMALA ON KEHITYSVAMMAINEN

 

   “Uskotko Jumalaan?”

   “En. Se on typerää.”

   “Tämähän alkaa hyvin. Millä tavoin se on typerää?”

   “Sillä tavoin, että uskominen vähentää aivotoimintaa. Jos uskoo, että jumala on olemassa, niin silloin se osa aivoista, joka ajattelee, onko jumala olemassa, pysähtyy. Jos uskoo, että tämä pöytä on tässä, se osa aivoista, joka ajattelee pöydän olemassaoloa, pysähtyy. Mitä enemmän uskoo, sitä enemmän aivojen osia pysähtyy ja jos uskoo kaiken, aivot pysähtyvät kokonaan.”

   “Hurja väite, mutta en usko että sillä on mitään todellisuuspohjaa.”

   “Onko jumalalla mitään todellisuuspohjaa?”

   “Jumala on minulle yhtä todellinen kuin sinäkin.”

   “Kuinka todellinen minä olen? Uskotko sataprosenttisesti, että olen tässä? Etkö ollenkaan epäile, että aistisi voisivat valehdella sinulle? Entäpä jos tämä onkin unta, eikä minua ole olemassa? Juttelet ehkä itseksesi.”

   “Aika skeptinen näkökanta. Tunnetko sisimmässäsi, että saat rauhan epäilemällä kaikkea?”

   “Ei tässä ole kysymys rauhasta vaan konfliktista. Maailmankaikkeus ei perustu rauhalle ja harmonialle, vaan ennustamattomille satunnaisuuksille, vastakkaisuuksien kaaokselle. Perhonen putoaa Amazonilla maahan ja Saharassa alkaa satamaan sammakoita. Tähti räjähtää tuhannen ziljoonan valovuoden päässä ja tuhat ziljoonaa vuotta myöhemmin jokin räjähdyksessä syntynyt kvarkki osuu maassa jotakuta tiedemiestä päähän ja tiedemies keksii miten kumista saa kultaa.”

   “Maailma perustuu Jumalan luomiin lakeihin, luonnonlakeihin. Ihmisten rajalliset kyvyt eivät vain riitä ymmärtämään näitä universaaleja lakeja ja ne näyttävät siksi selittämättömiltä.”

   “Aika hyvä, aika hyvä. Mutta minä jättäisin suosiolla jumalan osuuden pois. Jos hän/se muka on suunnitellut kaiken, niin miksi se muuttaa suunnitelmiaan jatkuvasti? Ajattele evoluutiopsykologiaa: jos jumalalla on suunnitelma ja jumala on luonto, niin miksi luonto sitten tekee ylisuorittajia? Eikö luonto ole varma suunnitelmansa onnistumisesta? Onko jumala epävarma itsestään?”

   “Kaikki kuuluu Jumalan suureen suunnitelmaan.”

   “Ajatellaanpa hetki maailmankaikkeuden suuruutta. Jos yrittäisimme esimerkiksi matkata lähimmälle tähdelle, Alfa Centaurille, matka veisi noin 4,3 valovuotta, eli jos matkaisimme valon nopeudella, matka veisi yli neljä vuotta. Lähimpään galaksiin, M31:een, menisi 2,1 valovuotta, ja kun yhdessä galaksissa on ziljoona tähteä ja näitä galakseja on ziljoonia, niin miksi jumalalla olisi muka jokin erityinen suunnitelma juuri sinua varten? Maailmankaikkeus on niin suuri, etteivät ihmiset ole siihen verrattuna yhtään mitään. Vaikka pystyisimme miljoonan vuoden kuluttua lentämään sata kertaa valoa nopeammin ja elinikämme olisi vaikka tuhat vuotta, niin emme olisi kosmisessa mittakaavassa liikkuneet juuri mihinkään. Ihmiskunnan ikä on pelkkä silmänräpäys ikuisuudessa. Miksi juuri tämä silmänräpäys olisi se kaikista tärkein?”

   “Mihin sinä oikeastaan uskot?”

   “En mihinkään.”

   “Uskot siis, ettet usko mihinkään?”

   “En usko.”

   “Pakko johonkin on uskoa.”

   “Enpä usko.”

   “Äsken yritit selittää minulle, kuinka suuri universumi on. Uskot selvästi ainakin siihen.”

   “En usko mihinkään sataprosenttisesti. En usko mihinkään täydellisesti. Tuumin vain että ehkä elämää tälle planeetalle syntyi juuri siitä syystä, että maailma ympärillämme on niin iso. Tarvittiin ääretön määrä tähtiä ja planeettoja, jotta edes yhdelle niistä olisi todennäköistä syntyä elämää. Jos näin on, tekikö jumala ensin muka äärettömän väärän virheitä ennenkuin sai aikaan yhden typerän ihmislajin?”

   “Olen saanut sellaisen kuvan, että uskot kuitenkin tieteeseen.”

   “Jos puhutaan varmuuden asteista, niin uskon tieteeseen hieman enemmän kuin mihinkään typeriin uskontoihin. Kysehän on yksinkertaisesti siitä, haluaako lentää lentokoneella vai lentävällä matolla. Toinen lentää tieteellisesti todistetulla varmuudella niin pitkälle kuin polttoainetta riittää ja toinen saattaa ehkä lentää, jos sattuu sellainen fantastinen ihme, että luonnonlait yhtäkkiä katoavat. Jos todella pitäisi lentää jonnekin, niin arvelenpa, että sinäkin valitset mieluummin lentokoneen, vai mitä? Kumman sinä laittaisit tutkimaan atomipommia, tiedemiehet vai papit?”

   “Mutta mikä saa luonnonlait toimimaan? Jumala.”

   “Jumalan olemassaoloa ei ole tieteellisesti todistettu.”

   “Aivan, eikä sitä pystytä todistamaankaan nykytieteellä. Jos typeryksistä puhutaan, niin todellisia typeryksiä ovat tiedemiehet, jotka eivät näe oman erityisalansa ulkopuolelle. Niinkuin hevosia, joilla on silmäläpät, jolloin ne pystyvät näkemään vain eteensä; typeriä numeroiden kanssa nysvääjiä, jotka eivät suostu uskomaan, että heidän pienen tiedemaailmansa ulkopuolellakin on jotain. Heidän maailmansa on kuin akvaario valtameressä.”

   “Haukut siis tiedemiehiä typeriksi numeroiden kanssa nysvääjiksi, jotka eivät suostu uskomaan ennustajaeukkoihin ennenkuin on liian myöhäistä? Johtuisiko se siitä, että haluat fantasioida itsesi tiedemiehiä välkymmäksi?”

   “Monet tiedemiehet uskovat jumalaan.”

   “Aivan, ja ihmettelen usein miten toisissa asioissa niin järkevät ihmiset voivat olla tässä asiassa niin järjettömiä - vaikka kukaanhan ei tietenkään ole täydellinen ja jokainen tekee virheitä.”

   “He kai sanovat, ettei jumala kuulu heidän alaansa.”

   “Voi olla, mutta tiedemiehet ovat erittäin harvoin niin typeriä, että uskovat täysin sokeasti ja sisältävät jumalan jokaiseen tieteelliseen teoriaansa.”

   “Tiede ei voi selittää kaikkea.”

   “Ei tietenkään nyt, eikä ehkä koskaan, mutta taatusti paljon, paljon enemmän kuin mikään uskonto. Tieteen avulla voimme jo todistettavasti lentää avaruuteen, mutta jumalan avulla en ole nähnyt kenenkään lentävän.”

   “Jumala on suurin tieteellinen teoria mikä on koskaan keksitty!”

   “Ja teikäläiset ovat yrittäneet todistaa sitä oikeaksi monta tuhatta vuotta välittämättä siitä, että tämä 'teoria' on todistettu jo lukemattoman monta kertaa vääräksi.”

   “Usko riittää.”

   “Vastaat ehkä, kun poikasi kysyy pitääkö hänen pestä hampaat fluoritahnalla, etteivät hammaslääkärit tiedä mitään ja hampaiden pesuun riittää pelkkä papin siunaama puhdas lähdevesi. Tai että kädet voi huoletta päästää irti ratista, jumala ohjaa autoa. Tai ei se itsensä ampuminen mitään tee, jumala kyllä pysäyttää luodin - ja jos ei pysäyttäisikään, niin pääset kuitenkin taivaaseen, että siitä vain. Kaikki uskonnothan ovat loppujen lopuksi taikauskoa, kuten usko siihen että ketjukirjeen katkaiseminen tai tikapuiden ali käveleminen tuo huonoa onnea. Samalla tavoin sinä uskot, ettet pääse taivaaseen ellet suorita tai ole suorittamatta tiettyjä menoja.”

   “Poikani ei syö sokeria ja muita vahingollisia aineita, joten hänen ei tarvitse työntää keinotekoista lisäainetahnaa suuhunsa.”

   “Sehän mukavaa. Hänkin varmaan uskoo jumalaan?”

   “Tottakai.”

   “Ei ihme, kun vanhemmat ja koulut syöttävät jatkuvasti propagandaa. Tieteelliset teoriat ovat vaikeita käsittää tavalliselle kaduntallaajalle ja uskonto tarjoaa naiivin yksinkertaisia vastauksia, joten ihmiset uskovat siihen mistä pitävät ja minkä ymmärtävät, oli se totta tai ei. Jos jeesus olisi saarnannutkin rauhan, taivaan ja ikuisen elämän sijaan julmaa ja kostonhimoista jumalaa, niin kuinka moni siihen olisi halunnut uskoa?”

   “Jumala on olemassa! Aivan samoin kuten tämä pöytä todellakin on tässä! Se on totuus!”

   “Mutta jumalaa ei näy missään, pöytä näkyy. Minä uskon tähän pöytään enemmän kuin jumalaan, tämä pöytä on minulle siis suurempi kuin jumala.”

   “On olemassa korkeampia voimia. Maailmaan mahtuu enemmän kuin mitä pystyt pienessä filosofiassasi koskaan kuvittelemaan.”

   “Et vain pysty kohtaamaan todellisuutta. Yrität keksiä 'ufoja' ja 'jumalia' korkeammiksi voimiksi siksi, ettei sinun tarvitsisi ottaa vastuuta itsestäsi. Kun näet valopallon taivaalla etkä tunnista sitä, sanot heti että se oli avaruusolentojen taksi ja jätät homman siihen. Samassa tilanteessa se sinun inhoamasi tiedemiestyyppi alkaisi tutkimaan asiaa tarkemmin eikä juuttuisi yhteen ainoaan vaihtoehtoon. Kenellä se pieni maailmakuva taas olikaan?”

   “Et siis usko, että avaruudessa on muuta elämää kuin me tällä pienellä, mutaisella vesipallolla?”

   “Kuten sanoin, en usko mihinkään täysin. En usko sataprosenttisesti edes tämän pöydän olemassaoloon, vaikka siihen nojaankin.”

   “Olet pessimisti ja nihilisti.”

   “Ehkä, tai sitten olen realisti, pluralisti, agnostikko, ateisti tai skeptikko. Mikä asu pukisi minut kokonaan, tai kenetkään? Ehkä sinä olet optimistinen new-age-haahuilija, ehkä minä olen.”

   “Olen oikeauskoinen, pidän mieleni avoimena.”

   “Jos uskot, että olet oikeauskoinen, miten voit pitää mielesi avoimena sille vaihtoehdolle, ettet olekaan oikeauskoinen?”

   “Uskon, että toivoa vielä on.”

   “Palaamme siis takaisin uskomiseen. Uskot, mutta et tiedä. Elät elämäsi luottaen harhoihin ja haavekuviin. Uskot, että synnyt uudelleen ja sielusi on ikuisesti kuolematon. Oletko koskaan edes epäillyt, että voisit olla väärässä? Ettet synnykään uudelleen? Tai että sielutkin voivat kuolla?”

   “Sinä kai ajattelet, että kuolema on loppu. Naps vain, virta pois ja hautaan lasketaan lihaksista ja luista tehty kone. Emme ole robotteja!”

   “Sinä et vain uskalla kohdata sitä ajatusta, että olisit vain aivan sattumalta evoluutiopuun oksaan kasvanut pieni haarauma ilman mitään suurta tarkoitusta ja kohtaloa. Sillä me olemme koneita - orgaanisia ja erittäin monimutkaisia, mutta koneita yhtäkaikki. Se ehkä kuulostaa sinusta tylyltä, mutta se on totuus, eikä totuus tee mielipidemittauksia. Kysymys on siitä, elätkö totuudessa vai valheessa. Pakenet todellisuutta typeriin harhakuvitelmiin.”

   “Siirryn pois tästä ikävästä 'todellisuudestasi', joka on vain yksi olemisen taso ja menen toiselle tasolle, missä ei olla niin yhteen tasoon juuttuneita. Katselen sinua kuin korkealla lentävä lintu maassa ryömivää käärmettä.”

   “Et taida uskoa evoluutioonkaan?”

   “En.”

   “Katso hieman itseäsi. Sinulla on häntäluu muttei häntää; ylimääräisiä elimiä kuten umpilisäke, joilla ei ole enää mitään merkitystä; korvaläpät, jotka pystyi sulkemaan silloin, kun elimme vielä vedessä; kaulasi lihakset tekevät edelleen kidusliikkeitä ja suusi pienenee niin etteivät takimmaiset hampaat sovi sinne enää. Miehillä on edelleen maitorauhaset, koska joskus kauan sitten myös miesnisäkkäät imettivät, mutta vaikka emme ole imettäneet enää pitkiin aikoihin, ne eivät ole kehittyneet meiltä pois. Entä miljoonat kalojen, lintujen, hyönteisten ja dinosaurusten fossiilit? Entä keuhkokala ja karvaiset liskot? Delfiinit, jotka olivat maalla eläviä nisäkkäitä ennenkuin päättivät palata meriin? Luuletko, että meillä on nyt valmiit sadan prosentin silmät? Mietit ehkä, että maailmasta pitäisi löytyä puolikkaita eläimiä. Niitähän on joka puolella. Katso vaikka delfiiniä - se on nisäkäs, mutta elää vedessä. Hui, delfiini onkin puoliksi kala!”

   “Hyvä on, uskotaan sitten evoluutioon sinun mieliksesi, mutta eksyimme nyt aiheesta. Tämä ei pitänyt olla mikään evoluutio vs. kreationismi-väittely.”

   “Emme eksyneet, sillä jos uskot että ihmiset kehittyvät, et voi uskoa siihen, että meidät on luotu jotain tiettyä tarkoitusta varten. Jos jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen joskus kauan sitten, me olemme kehittyneet melkoisen kauas siitä millaiseksi hän meidät alunperin loi. Jos uskot, että jumala on täydellinen, silloin hänen tekojensakin pitäisi olla täydellisiä ja kuten huomaat, luonto ei ole ollenkaan täydellinen eikä koskaan tule olemaankaan. Et voi uskoa sekä evoluutioon että kaiken etukäteen suunnittelevaan täydelliseen jumalaan. Kummasta luovut? Jos jumala olisi täydellinen, hänen täytyisi olla myös tämä maailma, koska täydellisenhän on oltava kaikki, mutta koska tämä maailma ei ole täydellinen vaan kehittyvä, silloin täydellinen jumala ei voi olla olemassa. Jumala on vastoin luonnonlakia!”

   “Mutta Jumala on suunnitellut kaiken etukäteen, jokaisen evoluution haaran! Maailmamme on täydellinen! Me emme kehity, me vain muuntaudumme!”

   “Ehkä, mutta täydellisen ei tarvitsisi edes muuntautua, koska täydellinen olisi jo kaikki muodot. Ja jos voi väittää jumalalle vastaan, silloin hän ei voi olla täydellinen, koska täydellisyyttä vastaan ei voisi väittää. Ja jos hän on muka täydellisyydessään suunnitellut kaiken etukäteen, hän on siinä tapauksessa melkoisen huono suunnittelija, sillä maailma on, kuten sanoin, täynnä puolikkaita lajeja, joilla on jonkun verran siipeä, jonkun verran keuhkoa, jonkun verran kiduksia ja niin edelleen. Jumalalla ei taida olla minkäänlaista makua eikä esteettistä silmää?”

   “Jumalan silmissä kaikki ovat yhtä kauniita.”

   “Saatananpalvojat ovat siis yhtä kauniita kuin jumalanpalvojat?”

   “Tuota... Kyllä. He tekevät pahoja tekoja, mutta ovat ihmisinä Jumalalle yhtä arvokkaita.”

   “No miksei jumala sitten päästä heitä taivaaseen, jos he ovat yhtä arvokkaita?”

   “Koska he tekevät pahoja tekoja!”

   “Entä jos uskova tekee pahoja tekoja? Väität että hän pääsee taivaaseen, vaikka tekisikin pahoja tekoja, mutta saatananpalvojat eivät pääse, vaikka tekisivätkin sattumalta hyviä tekoja. Onko se sitten reilua? Ovatko kaikki tosiaan yhtä arvokkaita?”

   “Emme puhu nyt siitä, palataan takaisin siihen mihin jäimme eli sieluihin.”

   “No hyvä on. Sielut ovat vain aivojesi luomia haavekuvia, fyysistä ja psyykkistä olemusta ei voi erottaa. Onko sinun mielestäsi eläimillä sielu? Onko kasveilla? Onko kärpäsillä? Missä menee raja, kenellä on sielu ja kenellä ei ole? Vai väitätkö, että vain ihmisellä on sielu? Missä vaiheessa sielu ilmaantuu ruumiiseen? Hedelmöityksen hetkelläkö? Ja mitkä osat meistä ovat sielua ja mitkä ruumista? Ovatko tunteet ruumiintoimintoja vai sieluntoimintoja? Onko sielu nälkäinen tai janoinen? Ajattelet, että kun ruumiisi kuolee, sielusi vilahtaa taivaaseen. Ovatko kaikki sielut samanarvoisia ja samanlaisia, vai onko jollakin huonompi sielu kuin jollakin toisella? Muuttuvatko sielut? Kehittyvätkö ne paremmiksi vai pysyvätkö ne aina samanlaisina? Millainen sielu on kuuromykällä, pystyykö hänen sielunsa puhumaan ja kuulemaan? Minkä kokoisia sielut ovat? Voivatko ne olla minkäkokoisia vain? Paljonko sieluja on olemassa, ja jos niitä on jokin tietty määrä, miksi juuri se määrä? Vai onko sieluja loputtomasti? Montako kertaa sielut syntyvät uudelleen, onko jokin tietty järjestys ketkä syntyvät ensin ja ketkä myöhemmin vai syntyvätkö jotkut sielut enemmän kuin toiset? Onko järjestys satunnainen vai ennaltamäärätty, onko jumala laittanut sielut odotushuoneen jonoon? Miksi kaikki ovat olleet edellisessä elämässään Egyptin kuningattaren palvelijoita, miksei kukaan ole ollut vammainen, juoppo tai kuollut kymmenvuotiaana ruttoon?”

   “Tuntuuko joskus siltä, että taistelet tuulimyllyjä vastaan?”

   “Et vastaa minun kysymykseeni, mutta minä vastaan sinun: kyllä tuntuu. Tuntuu, että ihmiset luulevat tuulimyllyjä jumaliksi ja meitä on vain muutama järkevä ihminen todistamassa heidän väitettään vääräksi eikä kukaan edes halua tietää totuutta.”

   “Oletko itse koskaan ajatellut, että voisit olla väärässä?”

   “Jatkuvasti.”

   “Elämäsi täytyy olla tyhjää. Et voi luottaa mihinkään. Vaikka Jumalani olisikin vain haavekuva, minä luotan häneen. Luotan siihen, että hänellä on suunnitelma meille jokaiselle.”

   “Minä en luottaisi jumalaan, vaikka se olisikin olemassa. Keksin mieluummin itse oman kohtaloni kuin annan jonkun muun tehdä sen.”

   “Luuletko olevasi parempi keksijä kuin Jumala?”

   “Mielikuvitukseni on rajaton. Vaikka jumala olisi olemassa, niin pystyisin kuvittelemaan maailman, jossa ei ole jumalaa. Se tarkoittaa, ettei sinun jumalasi ole kaikkivaltias.”

   “Jumalani on täydellinen.”

   “Ahaa. Jos jumala on täydellinen, silloinhan jumala ei kehity? Täydellinenhän ei kehity, eikö totta?”

   “Ei tietenkään.”

   “Jumala on siis kehitysvammainen.”

   “Ei ole!”

   “Äsken sanoit että on. Vai kehittyykö jumala sittenkin? Eikö jumala olekaan täydellinen? Onko jumala epätäydellinen? Ja jos on, niin mitä järkeä on uskoa epätäydelliseen jumalaan? Oli jumalasi sitten täydellinen tai epätäydellinen, kumpikin on yhtä huono vaihtoehto. Valitset kumman tahansa, olet niinsanotusti hävinnyt pelin. Ja sielutkin ovat ilmeisesti kehitysvammaisia, kun täydellisyys on ukronia.”

   “Jumala on täydellinen eikä kehitysvammainen!”

   “Paradoksaalista, mutta väität että jumalasi on täydellinen, joten silloinhan jumala on pysähtynyt yhdelle ainoalle tasolle - kas, kuka se nyt onkaan yhdelle tasolle juuttunut?”

   “Jumala on kaikki! Jumala on kaikkivoipa!”

   “Ahaa, jumala siis sekä kehittyy että on täydellinen yhtä aikaa, niinkö?”

   “Aivan.”

   “Eli siispä ei ole väliä palvooko puuta, lumiukkoa vai saatanaa, koska ne ovat kuitenkin samaa jumalaa?”

   “Ei se aivan sama ole -”

   “Jos jumala on jo joka paikassa, niin miksi sinunlaistesi tarvitsee enää levittää sitä? Minä en kyllä näe mitään muuta järkeä tällaisessa uskomistouhussa kuin sen, että se tuo teille valheellista turvallisuudentunnetta.”

   “On vain yksi oikea Jumala.”

   “Ahaa, jumala ei siis ole ryhmä vaan yksi. Siispä jumala ei ole kaikkea, koska hän ei ole ryhmä jumalia vaan vain yksi jumala.”

   “On vain yksi Jumala, joka on kaikki!”

   “Aivan, kaikki jumalat ovat yhtä valheellisia. Minä hylkään kaikki jumalat samasta syystä kuin sinä hylkäät kaikki muut paitsi yhden.”

   “Muut ovat valheellisia, vääristyneitä kuvia oikeasta Jumalasta!”

   “Mutta jos jumala on kaikkivaltias ja kaikki on samaa jumalaa, niin mitä väliä sillä sitten on, jos palvookin tätä pöytää eikä patsasta? Sinun sanoistasi päätellen tämä pöytä on yhtä jumalallinen kuin mikä tahansa muukin.”

   “Mutta jos palvoo vääriä jumalankuvia, palvoo mielessään vääriä jumalia.”

   “Ahaa, jumala ei siis hallitsekaan mielikuvitusta? Siispä jumala ei olekaan kaikkivaltias.  Ajatellaanpa näin: Jos jumala on olemassa, niin hän on täydellinen, ja koska maailma on epätäydellinen, jumalalla ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme eikä meillä jumalan kanssa, sillä jos jumala on täydellinen, hänen tekemisensäkin ovat täydellisiä, eikä maailma ole täydellinen, joten jumala ei ole luonut maailmaa.”

   “Maailma oli täydellinen kunnes pahuus sai sen muuttumaan epätäydelliseksi!”

   “Eihän se ole mahdollista, koska täydellinen maailma on täydellinen myös ajallisesti, eli se ei voi muuttua epätäydelliseksi. Jos täydellisyys muuttuisi epätäydellisyydeksi, se 'täydellisyys' ei olisi siinä tapauksessa ollutkaan täydellistä.”

   “Maailma on täydellinen, koska se on Jumalan luoma. Me olemme täydellisiä Jumalan silmissä.”

   “Ajatellaan siis, että maailma on täydellinen. Jokainen raiskaaja-murhaaja on siis yhtä täydellinen olento kuin paavi tai Jeesuskin?”

   “Ei, sillä he ovat...”

   “Muuttuneet epätäydellisiksi? Syntyneet epätäydellisinä? Ei kai, sehän tarkoittaisi, että jumala teki virheen, eikä jumala kuulemma tee virheitä. Rikollisia ei saisi sitten tuomita, nehän ovat täydellisiä. Niiden pitäisi antaa kulkea vapaana ja jatkaa täydellisiä toimiaan.”

   “Jumala on kaikkea yhtä aikaa, aivan kaikkea. Hän on ollut aina ja tulee olemaan aina kaikkialla! Hän on täydellisyys! Täydellisyys ei alistu sanoihin! Hän on maailman valo!”

   “Nytkö sitten yritetään perustella uskoa runoudella? No, oletko kuullut tätä: pimeys avaa valon sulkemat silmät. Jumalasi vaati sinulta sokeutta uskossasi? Älä epäile, usko vain kaikki mitä sinulle sanotaan ja kaikki mitä luet, niinkö?”

   “Tämä ei johda mihinkään. Sovitaanko niin, että kumpikin uskoo mihin haluaa ja sillä selvä.”

   “Tahdot siis rauhaa? Tahdot mukavaa pikku peittoa, johon käpertyä ja onnellista loppua sadulle? Kirkasta, vaivatonta, onnellista viheltelyä pitkin metsiä ja rauhaa ja rakkautta kaikkien kesken? Se ei onnistu, ei niin kauan kuin minä olen täällä.”

   “Olet kuin käärme paratiisissa. Ehkä sinun pitäisi lähteä.”

   “Voisit vain tappaa minut, sillähän minusta pääsisi. Mitä rauhasi ja rakkautesi siihen sanoisi? Eivätkö kaikki kukat saakaan kukkia? Eikö rikkaruoholla ole samoja oikeuksia kuin kukilla?”

   “En pidä tästä, tämä keskustelu vaivaa minua. Voisimmeko siirtyä eteenpäin?”

   “Tosiasiassa tarkoitat tuolla, ettet pidä tästä koska tämä pakottaa sinut ajattelemaan ja ehkä jopa muuttamaan koko maailmankuvaasi.”

   “Oli miten oli, emme puhu siitä enää, uusi aihe.”

   “Pelkäätkö, että salama iskee taivaalta, jos alat ajatella liikaa? Puhut rakastavat jumalasta, minusta näyttää siltä että jumala on sinun suurin pelkosi. Pelkäät olla uskomatta. Eikö ihmisen pitäisi voittaa pelkonsa, vai mitä? Annatko tuon pelon hallita sinua?”

   “Emme puhu enää siitä!”

   “Mistä? Jumalan kehitysvammaisuudestako?”

   “Ärh...”

   “No, jos et haluakaan pitää mieltäsi avoimena, niin hyvä on. Skepsis on luvannut (nykyään) miljardi markkaa sille, joka pystyy todistamaan omaavansa yliluonnollisia kykyjä, mutta kukaan ei ole sitä saanut. Ei kukaan. Sinä kuitenkin väität, että maailmassa on tuhansia ihmisiä, joilla on yliluonnollisia kykyjä, ennustajia ja poppamiehiä ja shamaaneja ja mitä vain, mutta miksei kukaan heistä hae sitä palkkiota? Jos heillä todella on yliluonnollisia kykyjä, mikseivät he vain käväise pyörähtämässä paikalla, todistamassa niitä ja kuittaamassa palkkiota. Sehän olisi niin helppoa.”

   “Yliluonnollisuutta ei voi todistaa tieteellisesti.”

   “Kuuntelisit itseäsi, tuo oli taas aivan typerä lausahdus. Siihenhän he nimenomaan pyrkivät, etteivät pystyisi todistamaan sitä tieteen avulla! Silloinhan se juuri olisi yliluonnollista!”

   “Uskoa ei voi selittää järjellä, täytyy vain uskoa.”

   “Se, joka ei voi selittää toimiaan järjellisesti, on joko idiootti tai hullu. Voiko jumala selittää järjellisesti, miksi hän loi maailman, jos kerran tiesi jo kaiken mitä sen luonnista seuraisi entuudestaan? Vai eikö hän tiennyt? Onko hänkin hullu tai idiootti?”

   “Jeesuskaan ei tehnyt ihmeitä rahan takia.”

   “Ahaa, nyt sekin vedetään mukaan. Kerropas, mihin jumala tarvitsi poikaa? Itsensä inkarnaatioksi? Tai kenties jumala oli yksinäinen ylhäisessä täydellisyydessään? Mikä oli jumalan syy Jeesuksen  tekemiseen? Kuoliko jeesus? Oliko jeesus jumala? Kuoliko jumala? Oliko kuolema jumalaa suurempi ne pari päivää mitkä hän oli kuolleena? Eikö jumala ollutkaan hallinnassa iankaikkisesti? Onko ikuisuudessa aukko? Mikä oli syy?”

   “Jumalalla on syynsä kaikkeen.”

   “Kaikkeen on olemassa syy, niinkö?”

   “Niin.”

   “Mikä on sitten syy jumalan olemassaoloon?”

   “Mitä?”

   “Miksi jumala sitten on olemassa, mikä on syy siihen?”

   “No... Jumala on ollut olemassa ikuisesti, se on syy siihen!”

   “Miksi jumala on ollut olemassa ikuisesti? Ikuinen kyselijä minussa tahtoo vastauksia. Voiko jumala luoda niin suuren kiven, ettei jaksa itsekään nostaa sitä? Voiko jumala luoda itseään suuremman jumalan, kaikkivaltiaanhan luulisi pystyvän kaikkeen? Voiko tämä jumalaa suurempi jumala luoda vielä itseäänkin suuremman jumalan?”

   “Jumalalle kaikki on mahdollista.”

   “Uskot, että kaikki on mahdollista?”

   “Uskon.”

   “Uskot siis, että on myös mahdollista, ettei jumalaa ja enkeleitä ja jälleensyntymää ja Siriuksen humanoideja ja muuta sellaista olekaan olemassa? Kaikkihan on mahdollista, joten sekin on, vai mitä?”

   “Mutta ne ovat.”

   “Mutta uskot myös, että on mahdollista, ettei?”

   “Niin, siis...”

   “Et siis voi olla varma?”

   “Uskon vahvasti. Haluan uskoa, toisin kuin sinä. Sinä tahdot niin kovasti olla ymmärtämättä jumalaa.”

   “Puhut taas mitä sattuu. Minähän yritän koko ajan ymmärtää, yritän todella kovasti. Sinä sensijaan et yritä, olet pysähtynyt uskomaan etkä edes yritä ymmärtää. Harry Houdini esimerkiksi halusi koko elämänsä uskoa ja kiersi jok'ikisen ennustajaeukon ja meedion puheilla, mutta joutui joka kerta toteamaan, että kyse oli jälleen huijauksesta. Mutta hän yritti.”

   “On paljon huijareita, mutta joidenkin heistä on pakko olla oikeitakin.”

   “Ihan pakko, vai? No, selvännäkijöillä kun käyvät yleensä vain sellaiset ihmiset, jotka uskovat selvännäkijöihin. Eivät ihmiset silloinkaan lakanneet niihin meedioihin uskomasta, vaikka Houdini todisti heidät huijareiksi. Ihmismieli näkyy pysyvän yhtä herkkäuskoisena vuosisadasta toiseen. Ehkä siinä olisi aihetta jälleensyntymisen puolesta puhumiseksi - eikö olisi mukavaa todistaa jälleensyntymä oikeaksi sillä, että ihmiset ovat ääliöitä?”

   “Uskon Jumalaan! Hän ei ole huijari!”

   “Kannattaako uskoa jumalaan, joka tarvitsee ihmisiä uskomaan itseensä?”

   “Mitä?”

   “Oletko sitä mieltä, että jumala tarvitsee sinua? Tai ketään muita? Onko jumala riippuvainen siitä, että sitä ihaillaan ja palvotaan? Ovatko ihmiset vain jumalan itselleen palkkaama yleisö?”

   “Uskon häneen omasta tahdostani!”

   “No tuntuuko hyvältä uskoa samaan jumalaan kuin Hitler?”

   “Eihän Hitler uskonut jälleensyntymään!”

   “Mistä sinä sen tiedät? Tuliko yhtäkkiä jumalallinen ilmoitus: Hitler ei uskonut jälleensyntymään?”

   “Pilkkasi ei horjuta minua. Uskoni on oikea. Uskoni on vahva kuin kallio.”

   “Toisinsanoen pelkäät olla uskomatta?”

   “Elämä on tyhjää ilman uskoa.”

   “Pelkäät siis kohdata tyhjyyttä. Satutko tietämään, että 90% kaikesta on tyhjää? Atomien välissä on valtavasti tyhjyyttä, tähtien välissä on valtavasti tyhjyyttä, galaksien välissä on valtavasti tyhjyyttä. Maailmankaikkeudessa on niin vähän ainetta tyhjyyteen verrattuna, että -”

   “Mutta kuka loi maailmankaikkeuden? Jumala loi maailmankaikkauden!”

   “Maailmankaikkeus syntyi 'alkuräjähdyksestä'.”

   “Kuka sai alkuräjähdyksen aikaan? Jumala!”

   “Se oli kemiallinen reaktio, ei siihen jumalia tarvita.”

   “Kuka loi kemialliset reaktiot? Jumala!”

   “Hetkinen, rauhoituhan nyt, niin hyppään samaan kelkkaan ja kysyn: Kuka loi jumalan?”

   “Hän on ollut olemassa aina ja iankaikkisesti, olen sanonut sen jo useampia kertoja!”

   “Mitä jos kemialliset reaktiot ovat olleet olemassa aina ja iankaikkisesti? Ei niitä silloin ole tarvinnut kenenkään luoda. Sehän on mahdollista, vai uskotko?”

   “Jumala loi ne.”

   “On todisteita siitä että kemiallisia reaktioita on olemassa. Onko todisteita siitä, että jumala on olemassa?”

   “Olemme olemassa, eikö se ole riittävä todiste?”

   “Olemassaolo ei todista mitään.”

   “Jumala on luonut kaiken!”

   “Onko jumala luonut muut jumalat? Allahin, Zeuksen, kaikki tuhannet hindujumalat? Ensin luodaan kasa jumalia ja sitten isketään varoituskyltti: Näitä älä palvo. Tai ensin annetaan looginen ajattelu ja sitten käsketään luopumaan siitä?”

   “Ihminen loi väärät jumalat itse!”

   “Äsken sanoit että jumala loi kaiken ja nyt sanot että ihminen loi kaikki muut jumalat. Jumala ei siis luonutkaan kaikkea? Kaikki ei olekaan jumalan luomaa?”

   “Jumala loi ihmisen ja antoi ihmiselle kyvyn luoda.”

   “Eikö jumala siis ole vastuussa luomuksiensa toimista?”

   “Jumala loi kaiken, usko nyt!”

   “Ei, ajattele sinä nyt järjellä: Jos jumala loi meidät, silloin jumala ei voi olla olemassa, koska täydellisen jumalanhan ei tarvitsisi luoda mitään. Miksi jumalan olisi pitänyt luoda maailma, jos hän oli jo koko maailma? Eihän sellaisen, jolla jo on kaikki ja joka jo on kaikki, tarvitse luoda mitään! Maailman luominenhan on paras todiste jumalan olemassaoloa vastaan!”

   “Mihin sinä sitten uskot?! Mitä sinä yrität tällä todistaa?!”

   “Että pysytään asiassa, vai? Hyvä on, kerron mihin pyrin. Kaikki pyrkii kohti täydellisyyttä, mutta mikään ei voi ikinä saavuttaa sitä, koska kaikki pyrkii sitä kohti, eikä sellaista ole. Täydellisyyttä ei ole olemassa; ei ole täydellistä kaaosta eikä täydellistä järjestystä. Maailma pyrkii siis tasapainotilaan, optimimuotoon, mutta ei koskaan saavuta sitä - onneksi. Samoin minäkin pyrin täydellisyyteen, mutta koska täydellisyyttä ei ole olemassa, en koskaan saavuta sitä.”

   “Alatko sinä nyt yhtäkkiä väittämään, että termodynamiikan toinen pääsääntö on väärä?”

   “Kyllä. Kaikki pyrkii kohti järjestystä, ei epäjärjestystä. Näyttää siltä kuin epäjärjestys lisääntyisi, koska yhä nopeammin ja yhä enemmän ainetta pääsee yhä lähemmäs järjestystä. Yksikään hiukkanen ei saavuta järjestystä, mutta kaikki lähestyvät sitä. Näennäinen epäjärjestys on vain matkantekoa kohti järjestystä ja tämä matka on tärkempi kuin määränpää. Jos maailma pääsisi täydellisyyteen, kukaan ei voisi matkata mihinkään, ei ajatuksissaankaan. Ja jos vielä palaan hetkeksi alkuräjähdykseen, niin en usko, että kyseessä oli todellinen alkuräjähdys, jota ennen ei ollut mitään, vaan että universumi on ääretön niin ajallisesti kuin tilallisestikin - aikaa ja tilaahan ei voi erottaa, on vain yhtenäinen avaruusaika. Ehkä se oli enemmänkin alkuromahdus, josta tämä maailmankaikkeus alkoi, mutta se 'suurempi' maailmankaikkeus, makrouniversumi, jonka pinnan läpi romahdimme, oli olemassa jo ennen romahdusta. Ja on tottakai mahdollista, että tämä makrouniversumi on jonkin vielä suuremman maailmankaikkeuden romahtuma ja multiversumi on yhtä romahduksien sarjaa. Mustat aukot ovat ehkä tästä maailmankaikkeudesta romahtaneita uusia maailmankaikkeuksia, samoin huippukvarkit ja turbulenssit. Mutta ennen alkuräjähdystä tai alkuromahdustakin oli pakko olla jotakin, sillä jos sitä ennen olisi muka ollut täydellinen tyhjyys, olisihan se silti ollut täydellinen tyhjyys, eikä siinä tapauksessa olisi voinut olla täydellinen tyhjyys. Ajattele kvanttifysiikkaa. Hiukkanen on epämääräisessä tilassa, kunnes se mitataan, ja mittauksen jälkeen se välittömästi palaa takaisin epämääräiseen tilaan. Mittaustulos on oikea ainoastaan juuri sillä hetkellä kun mittaus suoritetaan, eikä sekään mittaustulos ole koskaan täydellisen tarkka. Universumi on ääretön juuri siksi ettei sille voi määritellä rajoja.”

   “Eli tarkoitat että pelkkä olemattoman tyhjyyden mahdollisuus synnyttää aineen?”

   “Niin. Ja tähän olemattomaan täydellisyyteen kaikki pyrkii.”

   “Sinä pyrit jumaluuteen! Juuri Jumala on se täydellisyys, jota sinun mielestäsi ei voi saavuttaa!”

   “Ei se merkitse mitään vaikka olisikin. Jos saavuttaa täydellisyyden, kehitys lakkaa ja naps: kaikki pysähtyy. Haluaako sinun jumalasi, että kaikki pysähtyy? Haluaako jumala, että kaikki ovat yhtä kehitysvammaisia kuin hänkin? Oletko muuten huomannut, ketkä käyvät eniten kirkossa? Kehitysvammaiset, ne siellä käyvät. Kehitysvammaiset käyvät palvomassa kehitysvammaista jumalaa.”

   “Jumalan tiet ovat tutkimattomat.”

   “Noin sanotaan, kun ei viitsitä ajatella syitä. Mutta hyvä on. Jos jumala siis on täydellinen ja jumala on kaikkialla, niin miksei kaikkialla ole täydellistä?”

   “Jumala on kaikkivaltias.”

   “Siis yhtä aikaa täydellinen ja epätäydellinen?”

   “Niin, Jumala on täydellinen ja epätäydellinen yhtäaikaa!”

   “Eli yhtä aikaa kehitysvammainen ja... erehtyväinen?”

   “Jumala on viisaudessaan erehtymätön.”

   “Itse juuri sanoit että on vain puoliksi. Fifty-fifty. Toinen puoli jumalasta on erehtyväinen. Onko jumala kaiken muun lisäksi vielä jakomielitautinenkin? Ei taida jumala tietää, mitä epätäydellinen vasen käsi tekee, kun silittelee täydellisellä oikealla kädellä karitsoidensa päitä. Päättääkö jumala, että 'hmm, olin eilen täydellinen, tänään olenkin epätäydellinen’? Seuraavaksi varmaan sanot, että jumala on niinkuin Jin ja Jang, puolet mustaa ja puolet valkoista ja pikku piste molempia toisella puolella - jumala taitaa olla melkoinen takinkääntäjä, mitä? Vai onko jumala jonkinlainen fraktaali, toistaako jumala itseään loputtomiin niinkuin samaan uraan juuttunut levysoitin? Vai onko jumala kuten kvantit, molemmissa tiloissa yhtäaikaa, kunnes joku sattuu katsomaan, että kummassahan tilassa jumala on nyt?”

   “En halua enää jatkaa tätä keskustelua.”

   “Alkaako pelottamaan, että ÄO saattaisi vahingossa nousta?”

   “Mitä sinä oikein yrität todistaa?!”

   “Kerroin hetki sitten. Teoriaani siitä, että kaikkeen voi väittää vastaan, sillä kaikkeen todellakin voi väittää vastaan. Absoluutteja ei ole olemassa. Absoluuttisen nollapisteeseen ei voi koskaan päästä. Täydellistä ympyrää ei voi koskaan piirtää.”

   “Helppo esittää teoria, johon sisältyy se, ettei sitä tarvitse todistaa!”

   “Kuuntele nyt kuka tuon sanoi!”

   “Ei siis... en minä tarkoittanut, että... ei jumala ole mikään teoria!”

   “Mistä tiedät?”

   “Jumala ei ole koskaan sanonut olevansa teoria!”

   “Mikä jumala sitten on sanonut olevansa?”

   “Hyvyys!”

   “Absoluuttisen täydellinen hyvyyskö?”

   “Niin!”

   “Onko pahojen ihmisten luominen absoluuttisen hyvä asia?”

   “Jumala on kuten... eikö matematiikkakin ole absoluuttista? 1+1 on aina kaksi, eikä voi olla muuta!”

   “Ja sekin on tiedettä eikä sinun typerää uskoasi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Muodostavatko kaksi vesipisaraa yhden? Enta sata? Onko se jo vesilätäkkö? Idea tai teoria täydellisyydestä voi olla, mutta se ei toimi todellisuuden kanssa yksi yhteen. Täydellisessä maailmassa matematiikkakin olisi täydellistä, mutta epätäydellisessä maailmassa voi tapahtua virheitä ja 1+1 onkin kolme. Jos maailma olisi täydellinen, tällaisia virheitä ei tapahtuisi. Kaikki riippuu havaitsijasta, havainnoitavasta ja havaintotilanteesta. Havaitsemme maailman tällaisena, koska tällä kahdentoista biljoonan vuoden mittaisella havainnoimishetkellä havainnoimme sitä tällä tavoin kuin havainnoimme. Vai oletko sitä mieltä, että virheetkin ovat täydellisiä? Eli jos jumala tekee virheitä, hän tekeekin todella täydellisiä emämunauksia? Onko jumala maailmankaikkeuden suurin tunari?”

   “Hmph.”

   “Jälleen järkevä kommentti. Katsos, epätäydellisessä maailmassa mikään ei voi olla täysin satunnaista eikä mikään voi olla täysin suunnitelmallista.”

   “Minä en aio auttaa teoriasi todistamisessa.”

   “En sitä tahdokaan. Tahdon, että yrität todistaa se vääräksi. Siitä tässä on ollut koko ajan kysymys. Väitä vastaan. Niin minäkin teen. Jos yrittää todistaa Murphyn lakia, niin takuulla menee pieleen.”

   “En.”

   “Hyvä on, minä väitän sitten itse itseäni vastaan. Mitä kysyinkään? Niin, jumalan olemassaolemattomuus. No, nyt minä sanon, että jumala voi olla olemassa, miltä se kuulostaa?”

   “Paremmalta.”

   “Arvattavasti. Mutta tarkoitankin sitä, että tulevaisuudessa, ehkä joskus miljardien vuosituhansien kuluttua, kun jotkin eivät-enää-niin-ihmisen näköiset olennot - eivät enää niin 'jumalan kuvat' - kehittävät tegnologiansa pidemmälle kuin kukaan koskaan aikaisemmin; niin pitkälle että kaikki mikä voidaan kuvitella voidaan myös toteuttaa käytännössä. Joten heidän on mahdollista rakentaa jumala. Oletan, ettet ole lukenut Isaac Asimovin novellia The Last Question?”

   “En.”

   “No, ajattele asiaa näin: koska jumala on mahdollista kuvitella, sen voi myös rakentaa. Voi ohjelmoida koneen sisään jonkinlaisen ikuisen matematiikan ruumiillistuman, ohjelman nimeltä Jumala, ja antaa sille kaikkivaltiaan valta. Ja oletetaanpa sitten, että tuo jumala-ohjelma ohjelmoitaisiin sattumalta vastaamaan täysin juuri sinun käsitystäsi jumalasta - niin paradoksaalinen kuin sinun käsityksesi onkin. Niinpä sinun jumalasi sitten on olemassa, kun kone käynnistetään ja se hoitelee jumalan hommia niinkuin sinä kuvittelet hänen hoitelevan: synnyttää aurinkoja ja kuuntelee kiinnostuneena miljardien sinunlaistesi olentojen ajatuksia joka sekunti, vaikka tietää ne jo tietysti kaikki ennalta... No, tämä kone siis on kaikkivaltias, joten siinä on myös samalla sisäänrakennetty aikakone, jolla se pystyy siirtymään ajassa minne vain. Niinpä tuo kone voi olla - ja juuri sen takia onkin - täällä juuri nyt, joka puolella, kaikkialla kaikkivaltiaana! Miltä se kuulostaa? Sinun kehitysvammainen, jakomielitautinen takinkääntäjäjumalasi on tietokoneohjelma!”

   “Lopeta!”

   “Pyydän anteeksi, jos satuin pilkkaamaan jumalaasi kertomalla millainen hän on. Mutta asiaan palatakseni: tämä jumalakone, joka nyt rakennettiin, ei kuitenkaan ole sen täydellisempi kuin se mystinen itsensä synnyttänyt jumalasikaan. Voivathan ne eivät-enää-niin-ihmiset rakentaa myös jumalan tuhoavan koneen, jos osaavat rakentaa kaiken minkä kuvittelevat.”

   “Sinä vain vääntelet ja kääntelet sanoja! Puhut pelkkiä valheita! Jumala on kaikkivaltias ja luonut kaiken! Jumala on kaikkialla, Jumala ei voi kuolla! Jumala ON!”

   “Älä hermostu, ajatellaan asiaa. Sanoit, että jumala on kaikkea ja kaikkialla, niinkö?”

   “Niin on!”

   “Hyvä on, ei tarvitse huutaa. Tämä kaikkea kaikkialla oleminen tarkoittaa siis sitä, että jumala on yhtä aikaa olemassa ja ei-olemassa, eikö? Sehän on kaikkea yhtä aikaa?”

   “Niin on!”

   “Eikö silloin ole aivan sama uskoa jumalan olemassaolemattomuuteen, koska jumala on se olemattomuuskin?”

   “Niin... olemattomuuskin on Jumalan luomaa! Kaikkialla on Jumala!”

   “Eli siis uskoi mihin tahansa, niin se on silti jumala?”

   “Aivan! Niin Jumala on!”

   “Eli, palatakseni vanhaan asiaan, me kaikki uskomme samaan kaikkivoipaiseen jumalaan, joka on vain kaikkialla eri tilassa. Sehän tarkoittaa, että sinä ja ja joku paskakasaa palvova voodoopappi olette samalla viivalla, samoin kuin minäkin, joka en usko. Kun jumala on kaikki, niin sehän on ihan sama sitten olla vaikka saatananpalvoja, koska sekin on sitä samaa kaikkivaltiasta jumalaa, mutta eri tilassa ja muodossa.”

   “Ei se ihan sama ole...”

   “Mitä? Onko tämä déjà-vu, vai kuulenko nyt, että sinä alat vastustamaan meidän suurta, pyhää kaikkivaltiastamme? Väitätkö nyt, ettei meidän suuri, kaunis jumalamme olekaan kaikkea?!”

   “En tiedä...”

   “Hyvä! Loistavaa! Siitä todellinen viisaus alkaa!”

   “Mutta uskon! Uskon Häneen!”

   “Vai niin. Jälleen askel taaksepäin. Uskot siihen, mihin uskominen tuntuu sinusta hyvältä etkä välitä, vaikka se olisi kuinka vahingollista. Aivan kuin jonkin huumeen orja: heti kun ajattelet lopettamista, sinua alkaa ahdistamaan. Eikö sinusta sellainen jumala, joka pakottaa uskomaan pelkkään hyvään ole samanlainen orjuuttaja kuin jumala, joka pakottaa uskomaan pelkkään pahaan?”

   “Täytyy olla uskoa! Ilman uskoa elämä olisi pelkkää harmaata, raskasta raatamista, joka päättyy noin vain kuolemaan!”

   “Usko on siis eskapismia. Pelkäät todellisuutta. Todellisuutta on että elämä on raskas ja turha. Kuvittele, että elämä on paino. Kun nostelet sitä tarpeeksi, lihaksesi kasvavat. Sitten huomaat, että elämä onkin kevyt.”

   “Sinäkin uskot siihen teoriaasi, etkö vain? Uskot, että se on totta.”

   “En usko täydellisesti, siitä on juuri kyse. Dalai Lama sanoi kerran, että jos tiede todistaa jonkin buddhalaisuuden opetuksen vääräksi, silloin buddhalaisuuden opetuksia on muutettava. Kuinka moni muu uskonto on valmis samaan? Sanoisiko paavi niin? Sanoisitko sinä? Samoin buddhalaisuudessa opetetaan, että jos sinulle ilmestyy unessa buddha niin hyvä on, mutta jos sama buddha ilmestyy toisen kerran, sinun täytyy tappaa se, ettet juuttuisi siihen tiettyyn buddha-ilmestykseen. Kyse on kehittymisestä ja muutoksesta, ei pysähtymisestä. Samaan virtaan ei voi astua kahdesti. Oikeastaan koko virtaa ei ole edes olemassa, siihen ei voi astua kertaakaan.”

   “Ahaa, oletkin buddhalainen!”

   “Mitä minä juuri äsken sanoin? En ole buddhalainen, koska se olisi jälleen juuttumista tiettyyn näkökulmaan. Mutta zen-buddhalaiset ovat jo paljon, paljon järkevämpiä kuin teikäläiset.”

   “Sinun täytyy olla onneton ihminen. Et ole koskaan tyytyväinen siihen mitä sinulla on vaan haluat aina enemmän ja parempaa.”

   “Väärin, minä olen onnellinen. Olen onnellinen siksi, että voin tavoitella onnea. Sitäpaitsi onnellisuus ei ole kiinni mistään ulkoisesta seikasta vaan omasta mielestä: jos päätän olla onnellinen, olen onnellinen, tässä ja nyt. Millään muulla ei ole merkitystä, ellei muulle anna merkitystä. Onnellinen elämä ei riipu siitä, kuinka paljon juo tai nai tai tienaa tai kuinka monessa maassa on käynyt tai kuinka monta kirjaa on lukenut. Se kaikki tapahtuu loppujen lopuksi vain oman pään sisällä. Olisi typerää mennä sanomaan esimerkiksi buddhalaiselle munkille, että sinä et ole onnellinen tai sinä et elä elämääsi oikein. Kukaan ei voi tuntea toisen tunteita eikä ajatella toisen ajatuksia, vain omiaan. Joku rutiköyhä Filippiiniläinen kalastaja voi elää koko elämänsä onnellisena, kun joku Hollywoodin monimiljonääri on koko elämänsä onneton. Ja vaikka minä en olisikaan onnellinen, en alkaisi etsiä onnea mistään jumalista.”

   “Mutta entä jos uskonto on oikeassa ja sinun tieteesi väärässä?”  

   “Minä olen valmis muuttamaan ajatuksiani heti, kun esität tarpeeksi järkevän syyn.”

   “Ei siihen tarvita syitä!”

   “Eli et keksi mitään syytä uskoa?”

   “No siis... puhuit alussa maailmankaikkeuden koosta, miten emme liiku juuri mihinkään vaikka kuinka liikkuisimme.”

   “Mitä yrität nyt sanoa? Että jumalan silmissä emme ole mitään?”

   “Maailmankaikkeus ympärillämme kuvaa Jumalan suuruutta meihin nähden!”

   “Ja mekö olemme tämän maailmankaikkeuden keskipiste? Jumala on muka luonut näin valtavan systeemin ihan vain siksi, että me näkisimme kuinka isot lihakset hänellä on? Jumala taitaa sitten olla aika... leuhka.”

   “No jälleensyntymä sitten! Pakkohan on olla jotain muuta kuin vain tämä yksi elämä tällä pienellä mutapallolla!”

   “Miten niin pakko? Ja missä tämä toinen elämä sitten olisi? Jollakin toisella pienellä mutapallolla kaukaisessa galaksissa? Toisessa ulottuvuudessa? Ei kuulosta uskottavalta.”

   “Uskotko tosiaan, että olet vain jonkinlainen kone, joka kävelee vähän alle sata vuotta ja sitten vain sammuu ja kaikki loppuu siihen?!”

   “En, minä en usko siihenkään. Onhan mahdollista, että jonakin päivänä keksitään, kuinka ihmisen persoonallisuus voidaan siirtää esimerkiksi sikiöön tegnologian avulla, saada siten uusi elämä ja myös toistaa tätä vuosisadasta toiseen. Tai helpommin vain suorittamalla aivojensiirto, tai lataamalla kaikki tieto aivoista koneeseen ja ottamaan vaikka kopioita siitä siltä varalta, että alkuperäinen tuhoutuu. Siinä kuolematon sielu a'la tiedemaailma. Mutta ihminenhän tietysti muuttuu koko ajan, emmekä ole koko ajan sama ihminen edes tässä yhdessä elämässämme. Kaikki kehomme solut vaihtuvat noin joka seitsemäs vuosi, joten miten voisimme sitten olla samoja uudessa ruumiissa? Ihmisen perusolemus, kutsu sitä vaikka 'sieluksi' jos haluat, muuttuu jatkuvasti, eli mitään pysyvää perusolemusta ei loppujen lopuksi ole. Kaikki ovat erilaisia, myös me itse.”

   “Mutta Jumala on muuttumaton.”

   “Eli kehitysvammaisuuden ja jakomielitautisuuden lisäksi jumala on vielä rutiiniinsa juuttunut seniili vanhus, joka ei pysty hyväksymään mitään modernia.”

   “Ei Jumalaa voi määritellä tuolla tavalla! Jumala on määrittelemätön!”

   “Itse kuitenkin määrittelette tämän määrittelemättömän jumalan esimerkiksi kaikkivoivaksi ja hyväksi.”

   “Jumala on hyvyys!”  

   “No miksei jumala sitten lopeta sotia, nälänhätää, murhia, rikollisuutta ja sensellaista, jos se kerran on hänen mielestään pahaa?”

   “Jumala ei luo sotia, ihmiset tekevät ne itselleen.”

   “Eikö jumala sitten olekaan kaikkialla? Eikö jumala ole jokaisessa ammutussa luodissa?”

   “On, mutta hän ei laukaise asetta!”

   “Kun rukoilet, rukoiletko rauhaa maailmaan?”

   “Kyllä, muun muassa.”

   “Silloinhan sinä väität vastaan jumalalle.”

   “Mitä? Millä tavoin?”

   “Hän on luonut maailmasta sotien täyttämän, joten jos jos rukoilet rauhaa, pyydät häntä muuttamaan luomistyötään ja sehän tarkoittaa sitä, ettet hyväksy hänen luomustaan. Samoin kaikki lähetystyöntekijät toimivat jumalaa vastaan jakamalla ruokaa ihmisille, jotka jumala on luonut kuolemaan nälkään. Oikeastaanhan koko kirkko toimii jumalan tahtoa vastaan yrittäessään muuttaa asioita toisenlaisiksi kuin jumala on ne luonut.”

   “Et kai sinä voi olla sodan puolella?!”

   “Miksi en? Luonnossa soditaan jatkuvasti, eläimet taistelevat reviireistään ja eloonjäännistään, se on aivan luonnollista. Eikö luonto ole jumala? Silloin sinun jumalasi on sodanjumala.”

   “Mutta meidän ei tarvitse sotia, me olemme ihmisiä!”

   “Haluaisin tietää, missä kohti menee selkärankasi raja. Vastaa tähän: olisitko valmis luopumaan seksistä maailmanrauhan hyväksi?”

   “Ei sellainen ole mahdollista!”

   “Mutta ajattele, jos olisi. Ajattele edes tämän kerran, JOS.”

   “Voisin luopua, jos Jumala sitä vaatisi.”

   “Ei, sinulta ei nyt vaadita mitään. Saat aivan omasta vapaasta tahdostasi päättää, luopuisitko kokonaan seksistä maailmanrauhan hyväksi.”

   “Kyllä, kyllä minä voisin luopua, jos maailmanrauha olisi täydellinen.”

   “Mitä tarkoitat täydellisellä maailmanrauhalla? Ei sotia? Ei aseita? Ei väkivaltaa lainkaan, ei edes televisiossa? Ei edes pahoja ajatuksia? Eläimet eivät metsästäisi toisiaan? Nämä ovat niin abstrakteja käsitteitä, että niitä voi vatvoa loputtomiin. Kokonaan seksistä luopuminen; merkitsisikö se, ettei saisi olla miehen tai naisen kanssa? Saisiko edes koskettaa tai katsoa? Suoritettaisiinko jokin leikkaus? Vai eikö vain yhtäkkiä olisi enää lainkaan seksuaalisia haluja eikä ajatuksia?”

   “Mutta luopuisitko sinä seksistä maailmanrauhan hyväksi?”

   “En.”

   “Rukoilen itsekkään sielusi puolestasi.”

   “Tuosta rukoilemisesta vielä... Luuletko että jumala alkaisi muuttamaan koko maailmaa erilaiseksi ja kääntäisi luonnonlakinsa ympäri yhden mitättömän ihmisen pyynnön takia? Toiveajattelua.”

   “Jumala kuuntelee jokaisen rukouksen!”

   “Mutta ei näytä välittävän niistä. Kaikki kuolee, rukoilet kuinka kovasti tahansa.”

   “Mutta uskovat pääsevat taivaaseen!”

   “Lisää toiveajattelua. Teillä on sellainen käsitys, että olette jotenkin parempia ihmisiä kuin ei-uskovat, jotka eivät pääse taivaaseen. Silloinhan te ylennätte itsenne ja sorrutte ylpeyden syntiin, eikö vain? Olette olevinanne parempia kuin muut, kun uskotte johonkin tiettyyn jumalaan ja kaikki muut ovat valhetta. Uskomalla jumalaan tavoittelet vain omaa etuasi. Eikö itsekkyys ole synti?”

   “Jumala antaa synnit anteeksi!”

   “Voi siis olla elämänsä ajan minkälainen murhaaja ja varas tahansa, kunhan pyytää tekojaan anteeksi kuolinvuoteellaan. Sehän on kätevä järjestely. Minäkin taidan olla koko elämäni ajan ateisti, mutta pyydän kuollessani papilta anteeksi ja taivaassa nähdään, morjens! Tällaista tekopyhyyttä uskovaiset ovat täynnä. Jehovat kiertävät jakamassa lehtisiään, joissa selitetään maailman luonnon huonoa tilaa, mutta lehtiset on painettu luontoa tuhoavalle kiiltopaperille. Sitten niissä sanotaan, että maailma pelastuu, kun pistää kädet ristiin, ei tarvita muuta kuin uskoa - naiivia hyväuskoisuutta. Sitäpaitsi kaikki näiden lehtisten jutut on kirjoitettu juuri samalla tyylillä kuin natsien ja uusnatsien propagandalehtisissä; samaa yksipuolista näkökulmaa, että jotkut ihmiset ovat parempia kuin jotkut toiset, syynä milloin uskonto ja milloin ihonväri. Jumalaan uskominen on niinkuin joulupukkiin uskominen: jotkut pikkupennut siihen saattavat vielä uskoa, mutta ei kukaan järkevä aikuinen enää. Entä lestadiolaiset? Eivät osta televisiota, mutta käyvät naapurissa pelaamassa Nintendoa.”

   “Jumala antoi ihmisille mahdollisuuden valita! Saatana houkuttelee ihmisiä, mutta meidän täytyy vastustaa hänen houkutuksiaan!”

   “Sekin vedettiin viimein mukaan. Jumalan vastavoima muka? Miksi jumala loi saatanan? Jotta olisi jotain mihin verrata? Vai oliko se muka joku enkeli, joka kääntyi jumalaa vastaan? Pettikö jumala itsensä? Jos kaikki on jumalaa, niin saatanahan on myös jumalaa. Sopisiko sanoa, että suo siellä, vetelä täällä?”

   “Hän antoi valinnanvapauden jokaiselle luomukselleen!”

   “Hän siis antaa kaksi omenaa, joista toinen on myrkytetty ja toinen ei ja katsoo, kumman lapsi syö. Antaako hän siis väärin valinneiden lastensa kärsiä? Miksi hän antaa toiselle enemmän älyä ja onnea niin, että hän sattuu valitsemaan oikean? Miksei hän anna kaikille samanlaista mahdollisuutta, vaan jokaisen täytyy aloittaa erilaisin eväin? Taitaa olla sadisti se jumala, hakkaa vielä pienempiään.”

   “Jumala osoittaa hyvän omenan, mutta antaa vapauden valita myös huonon omenan.”

   “Miten se sen osoittaa? Aina kun on valitsemassa väärin, niin käsi tulee taivaasta ja osoittaa, että 'ota tuo, se on oikein', niinkö? Eipä ole näkynyt. Jos heittää kolikkoa, kääntääkö jumala aina oikean puolen? Miksei hän anna todellista vapautta, vapautta olla valitsematta? Vapautta valita muitakin omenia kuin vain jompikumpi niistä kahdesta? Ja miten jumala valitsee ne, ketkä saavat sairauksia, syntyvät kuolleina tai kehitysvammaisina, pääsevät taivaaseen tai joutuvat helvettiin? Väität, että olemme jumalan edessä kaikki samanarvoisia, joten miten jumala sitten valitsee? Sattumalta? Heittääkö jumala arpaa? Kyllä, pakkohan hänen on niin tehdä, jos olemme kaikki hänelle yhtä ja samaa! Vai onko hän sittenkin arvottanut kaikki etukäteen, Suuren Suunnitelmansa mukaan? Tuolle yksi silmä, tuolle syöpäkasvain; tuo helvettiin, tuo taivaaseen. Jumala taitaa olla kaiken lisäksi vielä rasistikin.”

   “Sairas ihminen on jumalalle yhtä arvokas kuin terve.”

   “Palatakseni jälleen samaan asiaan: entä sitten muut uskovat? Ne, jotka hän on suuressa viisaudessaan valinnut tai arponut vääräuskoisiksi? Onko se voodoopappi samanarvoinen kuin sinä? Millä perusteella hän antaa joidenkin tehdä vääriä valintoja ja joidenkin oikeita, kun kaikkien pitäisi saada tehdä samanlaisia? Ovatko väärät valinnat yhtä oikeita? Jos ovat, mitä väliä sillä on mitä tekee, koska kaikki on yhtä ja samaa puuroa, kaikki omenat ovat samanlaisia.”

   “Hän neuvoo ihmisiä sanoillaan. Hänen sanansa ovat luettavissa Kirjasta.”

   “Jaa, että kaikki huonot omenat voi välttää, kun kulkee tämä suuri kirja kourassa ja katsoo sieltä, mikä on oikein ja mikä väärin? Näkeekö sieltä, minkämallinen auto kannattaisi ostaa, etten vain ota huonoa autoa, jota jumala ei hyväksy?”

   “Jumalan sanat aukeavat niille, jotka tahtovat niitä ymmärtää.”

   “Niitä onkin sitten ymmärretty aika hyvin, kun rekistereistä löytyy uskonlahkoja joka lähtöön ja kaikilla on eri käsitys siitä, mitä tämä Suuri Kirja sanoo. Voitko todella olla niin varma siitä, että juuri sinun käännöksesi on oikea? Ehkäpä sinä palvotkin parin sanan tai parin käskyn verran väärää jumalaa? Missä menee oikean ja väärän raja? Jos käännytät jonkun, miten voit olla varma, että hän on käsittänyt kaiken kuten sinä ja on sataprosenttisesti samassa uskossa kuin sinä? Kerronpa sinulle pienen tarinan tästä kirjasta:

   Raamattu syntyi, kun kauan sitten eräät viisaat miehet päättivät lyödä viisaat päänsä yhteen ja koota kirjan, jossa tiivistyisi kaikki sen maailmanajan eettinen, moraalinen ja filosofinen viisaus.  Kaikki mitä he tiesivät piti saada tiivistettyä ymmärrettävään muotoon, suureksi kokonaisuudeksi  helppotajuisia sääntöjä, ohjeita ja ilmiöiden selityksiä; kirjaksi, josta tulisi muodostumaan eräänlainen elämän käsikirja. He eivät tietenkään olleet niin typeriä, että olisivat ajatelleet itse tietävänsä kaikesta kaiken vaan suunnittelivat kirjan luomisprosessin niin, että tulevat sukupolvet lisäisivät ja muuttelisivat kirjan sisältöä sitä mukaa kuin tietoa tulisi lisää niin, että kirjaa tultaisiin arvostelemaan, muokkaamaan ja parantelemaan vielä tuhansienkin vuosien kuluttua. Sana sanalta paremmaksi ja viisaammaksi. Ja niin tehtiinkin jonkin aikaa. Sukupolvi toisensa jälkeen asetti kirjan opetukset kyseenalaisiksi, väitteli niistä, testasi niitä ja lopulta muokaten niistä yhä todenmukaisempia, yhä viisaampia ja yhä helppotajuisempia teki kirjasta yhä parempaa. Kirja muuttui myös tyyliltään suorasukaisemmaksi; se antoi suoria käskyjä, mutta selitti myös seikkaperäisesti, miksi käskyjen noudattaminen oli tarpeellista elämän ja älykkyyden kehittymisen kannalta. Mutta ajan kuluessa selitykset alkoivat unohtua ja kirja muuttua yhä hallitsevammaksi. Käskyjä noudatettiin, mutta viisaus niiden takana myös jäi niiden taakse. Lopulta kirjaa alettiin palvoa jonkin suuremman voiman kirjoittamana, koska eihän kukaan ihminen olisi sellaista pystynyt tekemään. Kirjasta muodostui uskonto. Siihen ei enää lisätty mitään eikä mitään korjattu, sillä sen sanottiin olevan täydellinen. Kaikki otettiin vastaan sellaisenaan. Ne, jotka uskalsivat asettaa kirjan opetukset kyseenalaisiksi, teloitettiin. Kirja muuttui tärkeämmäksi kuin maailma ja maailmaa alettiin muokkaamaan kirjan mukaiseksi eikä toisinpäin kuten alunperin oli ollut tarkoitus.”

   “Kaikilla on kuitenkin sama pyrkimys, pyrkimys Jumalan palvelemiseen. Jotkut tekevät sen väärin, jotkut todella pahastikin väärin, mutta kaikki pyrkivät loppujen lopuksi samaan.”

   “Ja se pyrkimys on mikä? Päästä kuoleman jälkeen ikuiseen elämään taivaassa jumalan kämmenellä?”

   “Karkeasti ilmaistu, mutta niin.”

   “Pyrimmekö siis tosiaan siihen, ettei kenenkään tarvitsisi tehdä mitään? Olisimme vain sieluina taivaassa tai nirvanassa tai muussa oopiumipilvessä, makoilisimme ikuisessa rauhassa ja autuudessa, niinkö? Ehei, minä en ala moiseen. Täydellinen rauha ja ikuinen ilo merkitsee häviämistä. Olen vaeltaja enkä pysähtyjä; taistelija enkä luovuttaja. Minä en ryhdy kehitysvammaiseksi vaan kehityn. Nousen seuraaville askelmille enkä jää tasanteelle seisomaan. Siinä se teidän kirjanne taitaakin olla oikeassa, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi - luulette meidän ateistiskeptikoiden häviävän kun jatkamme eteenpäin, mutta se onkin voitto. Te uskovaiset häviätte, sillä te pysähdytte matkalle, jätätte kisan kesken.”

   “Elämä ei ole kilpailu eikä voitto ole tärkeää.”

   “Nyt sinä taas alat käsittämään väärin (no, osittain oma vikani kun aloin käyttämään urheilutermejä). Kun te pysähdytte, teistä tulee ei-mitään. Täydellisyys on ei-mitään ja me epätäydelliset olemme kaikki. Me elämme, te olette kuolleita. Tiedätkö, miksi intialaiset matontekijät tekevät mattoihinsa tahallaan yhden väärän solmun? Siksi, etteivät ne matot olisi täydellisiä - äläkä taas sotke symboliikkaa todellisuuteen.”

   “Jumala on täydellinen! Usko se! Maailmankaikkeus ei ole mikään Schröderingin laatikko emmekä me ole kissoja!”

   “Etkö osaa tehdä muuta kuin toistaa kirjasta lukemiasi fraaseja? Etkö osaa itse ajatella mitään?”

   “Jumala on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”

   “Paitsi aivot. Jumalasi on kehitysvammainen, jakomielitautinen takinkääntäjäsadisti. Uskotko mieluummin sellaiseen mielikuvitusolentoon kuin itseesi?”

   “Jumala on kaikkivaltias, minä vain hänen mitätön palvelijansa.”

   “Sekö oikeuttaa olemaan ajattelematta? Ajattele: jos jumala on kaikkivaltias, niin miksei jumala luo muita jumalia ja jaa valtaansa? Meidän pitäisi kyllä antaa toinen takki naapurille, mutta jumala ei anna mitään pois kaikkivallastaan, vaan pitää kaiken itsellään - tekee toista ja sanoo toista. Jumalasi taitaa olla aika itsekäs, vai mitä ajattelet? Vai olisiko hän kateellinen?”

   “Jumala antoi meille elämän ja valinnanvapauden!”

   “Ja kehitysvammaisuuden, jakomielitautisuuden, sadistisuuden, itsekkyyden, egomanian ja takinkääntämisen lisäksi jumala on myös pelkuri, mainitsinko jo sen? Eikö ole aika pelkurimaista ja itsekästä olla itse kuolematon ja antaa muiden kuolla? Pelkääkö jumala, että hänet ehkä syöstäisiin vallasta, jos kaikki olisivat niinkuin hän? Kaikkivaltiaanahan hän voisi antaa jokaisen olla jumala, mutta ei tee sitä. Miksei? Itsekkyyttään tietysti.”

   “Jumala ei pelkää mitään!”

   “Ahaa, jumalalta siis puuttuukin jotain. Hän ei tunne pelkoa. Mitähän muita tunteita hän ei tunne? Kateutta? Ahneutta varmaan? Onko jumala tunnevammainen? Eikö jumala olekaan täydellinen tunteiden osalta? Vai onko jumala täysin tunteeton?”

   “Jumala rakastaa! Hän rakastaa sinuakin, kaikesta huolimatta!”

   “Aika yksipuolinen on sellainen jumala, jolla on vain yksi tunnetila. Eihän sellaista voi kutsua kaikkivaltiaaksi, joka on kehitysvammainen ja tunnevammainen. Jos jumala on kaikki - sinä, minä ja tämä pöytäkin - onko hän silloin jumala? Jos on vain yksi kaikkioleva jumala, voiko olla toista kaikkiolevaa jumalaa, jos tämä ensimmäinen on myös tämä toinen? Jos jumala on kaikki, hän on siinä tapauksessa myös kaikki muut mahdolliset jumalat, eikä tästä johtuen voi olla ainoastaan yksi jumala.”

   “Jumalanpilkkaa!”

   “Silkkaa logiikkaa, mutta tulihan sekin väite sieltä viimein. Yhtä hyvin voisit kuitenkin syyttää minua pöydänpilkasta tai joulupukinpilkasta. Entäs te itse sitten, tehän harjoitatte koko ajan saatananpilkkaa - saatana on paha ja ruma ja sitä rataa. Eikö teidän pitäisi tehdä muille se mitä haluaisitte itsellenne tehtävän? Olisiko sinusta kivaa, jos sinua pilkattaisiin? Tai syytettäisiin jonkun pilkkaamisesta ilman mitään syytä?”

   “Onko tuo sinusta huvittavaa?”

   “Onko tuo sinusta? Onko sinusta huvittavaa uskoa satuolentoon enemmän kuin itseesi? Uskotaan vaikka samantien joulupukkiin, kumarretaan kolme kertaa päivässä Korvatunturille päin. Ihan sama juttu. Uskoisit nyt edes johonkin sellaiseen minkä voi nähdä, vaikka sitten tähän pöytään tai edes johonkin tieteelliseen teoriaan. Sano esimerkiksi mitä mieltä olet abortista?”

   “Hän sanoo: Älä tapa.”

   “En minä kysynyt 'hänen' mielipidettään vaan sinun!”

   “Olen samaa mieltä kuin Hän!”

   “Oletko sinä koskaan tappanut sääskeä tai kärpästä? Joitakin kasveja? Saako niitä tappaa vai onko jumala aivan ehdottomasti kaikkea tappamista vastaan? Saavatko leijonat tappaa gaselleja ruoakseen? Saivatko ristiretkeläiset tai inkvisiittorit tappaa vääräuskoisia jumalan nimeen? Saako murhaajia tuomita kuolemaan? Saako ihmisen tappaa itsepuolustukseksi?”

   “Kuuntelepas nyt sinä: uskon täytyy olla ehdotonta. Jos uskoo jostain syystä, asettaa uskolleen ehdon. Ei pidä uskoa mistään syystä, täytyy vain uskoa!”

   “Ellei ole mitään syytä uskoa, miksi uskoa ja puolustaa uskoaan? Yhtä hyvin voi olla uskomatta ja tilanne on aivan sama. Miten voit uskoa, että jumala on hyvä, jos uskot samalla, ettei jumalaa voi määritellä ja asettaa hänelle ehtoa olla hyvä?”

   “Jumala on hyvyys!”

   “No hyvä on, taas palataan samaan asiaan. Sellaisen kuvaksiko meidät on muka luotu? Onko ihminenkin hyvyys? Mitä te sanottekaan: 'Ihminen on paha, jumala hyvä', menikö se niin? No, idea on selvä. Jumala ei luonut meitä taatusti ainakaan omaksi peilikuvakseen, jos sitä yrität väittää. Sitäpaitsi jos jumala on yhtä kuin maailmankaikkeus, niin miksei meitä ole luotu maailmankaikkeuden kuvaksi? Eihän meidän ympärillämme pyöri planeetoita tai kuita - jos ymmärrät mitä tarkoitan.”

   “Mihin sinä pyrit tällä kaikella?! Mitä sinä yrität?!”

   “Etkö ollenkaan kuuntele? Olen koko ajan yrittänyt selittää. Olen, joten tiedän että olen, siispä en usko, että olen. En ole, joten tiedän että en ole, siispä en usko, että en ole. Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän uskoo. Kun tietää kaiken, ei usko mihinkään - ja jos jumala on kaikkitietävä, silloin jumala ei ole uskossa! Mutta asia ei ole aivan niinkään, sillä tietäminenkin on uskomista, ja mitä vähemmän tietää, sitä vähemmän ajattelee. Jos siis jumala on kaikkitietävä, silloin hän ei ajattele lainkaan! Jumala on siis... listataanpa nyt kaikki: kehitysvammainen, jakomielitautinen, sadistinen, seniili, leuhka, itsekäs, kateellinen takinkääntäjä, mämmikoura, ajattelematon tietokoneohjelma täysin vailla esteettistä silmää sekä rasistinen, tunnevammainen pelkuri, jonka kaikkiolevaisuudessa on aukko, joka ei ota vastuuta luomuksiensa toimista, tahtoo alaistensa olevan tyhmiä kuin saappaat eikä usko itseensäkään.”

 

   [tätä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta loppuylläri odottaa, joten hypätään suoraan sinne...]

 

   “Lopeta...lopeta...”

   “Uskotko vielä? Uskotko vielä jumalaasi kaiken tämän jälkeen?”

   “En tiedä... en... en! En voi uskoa enää!”

   “Uskotko?”

   “En!”

   “Uskotko?”

   “En usko enää! Mitä sinä nyt yrität?”

   “Hahaa! Kielsit minut kolmasti! Minä olen näet jumala ja tämä oli vain testi, jolla koettelin uskoasi!”

 

LOPPU?