Kuvattomiin

HÄIRIKKÖ KAKKONEN II

 

Ohjaajat istuvat. Kännykkä soi. Tulee kilpailu kumpi ehtii vastata ensin. Lopulta vastataan yhdessä.

   ”Ne oli helvetin huonoja elokuvia ne häiriköt! Tehkääpä kolmas samanlainen!”

   ”Ai samanlainen kuin ykkönen ja kakkonen?”

   ”Niin, ihan samanlainen!”

   ”Mutta nehän on ihan erilaisia.”

   ”No tehkää tästäkin ihan erilainen! Ihan samanlainen, hullu menee ja häiriköi! Tulee ja menee! Hyvä! Niin se pitää! Hei!”

   ”Häh?”

   ”Mitä se sanoi?”

   ”Pitäis tehdä ihan samanlainen häirikkö.”

   ”No helvetti... Eikö olis sama tehdä niin että lyödään ykkönen ja kakkonen yhteen, annetaan sille nimeksi kolmonen ja pistetään pyörimään!”

   ”Näin tehdään!”

 

tähän tulevat ALKUTEKSTIT...

 

Epin koti ulkoa ja sitten sisältä. Epi puhuu puhelimeen samalla kun pakkaa: HUOM! Epi kävelee lähes koko elokuvan ajan kahvimuki kädessä.

   Puhe alkaa siitä, kun Epi kaataa kahvia mukiin ja loppuu, kun huomaa sen jäähtyneen. Aina välissä laittaa kupin pöydälle, mutta muistaa tietysti ottaa aina mukaan... Epi siis puhuu puhelimeen:

   ”Kyllä on nyt elämä makoisimmillaan! On työ ja asunto ja tyttöystävä!” (katsoo kehystettyä Lara Croftin kuvaa) ”Ei enää ryyppäämistä eikä bileitä! Niin niin, ei enää sitä viinalla läträämistä ja autolla ajelua!” (kaataa kahvia pingviinimukiin) ”Kyllä se sullakin Urho pitäis ehtiä työtä ittelles. Eihän sitä paljo oo työtä, niin, mutta yrittäähän aina kannattaa ja ei sitä etsimättä löydä... Joo hei kuule, nyt pitääkin mennä, voitin nimittäin arvonnassa maailmanympärimatkan ja sinne olen tässä lähdössä! Joo, lähetän sulle kortin karibialta! Että semmoista! Yritähän urho pärjäillä! Joo hei!”

   Epi ottaa vähän kahvia ja irvistää: ”Ääh, tulipa aika vahvaa!”

   Jättää mukin pöydälle ja just kun on lähdössä ulos, puhelin soi. Dramaattinen käännös. Soi uudelleen.

   ”Haloo?”

   ”Helsinki Mediasta päivää!”

   Epiltä putoaa matkalaukut lattialle.

   ”Eiku Tex Paremmasta Huomisesta huomenta! Onkohan Epi-Klasu tavattavissa?”

   ”Kyllä... puhelimessa.”

   ”No sillälailla! Kuule, sitä vaan soittelin että teillähän meni vissiin asiat oikein mukavasti potilas 206A:n eli Pasin kanssa, kun sitä ei ole takaisinkaan näkynyt tulevan!”

   ”Niin tuota...”

   ”Sillälailla joo! Että kun teille näkyy mahtuvan niin me täällä ajateltiin että voitaisiin lähettää sinne toinen mies Pasin seuraksi!”

   ”MITÄ?!”

   ”Tulette saamaan kirjeen lähipäivinä! Hänen nimensä on 206B! Lähetimme hänet jo tulemaan! Voitte noutaa hänet rautatieasemalta kello 16.00!”
   ”Mitä?! Ei voi tulla! Ei meillä ole paikkaa sille!”

   ”Paikka... on suhteellinen käsite.”

   ”Ei vaan kuulkaas nyt -”

   ”Kuulemiin!”

   ”Ei. Ei!”

 

Epi yrittää soittaa äkkiä takaisin, mutta Tex ei taas olekaan siellä. Sama kylpytakkinen hullu tulee ja pistää luurin kumisaappaaseen. Huomaa pöydällä kaljapullon kukkaruukun vieressä, mutta ottaakin kukkaruukun eikä kaljapulloa tällä kertaa.

   ”Ei!” Epi hajoaa ja hakkaa päätään seinään kädet kasvoilla: ”Ei taas, ei taas ei taas... Miksi minä?! Miksi minä?! ...ei, epi, ryhdistäydy! Mieti! Mieti! Mä voisin vaan lähteä... ei, se olis heitteillejättö! Mä voisin ottaa sen mukaan... ei, mitä mä puhun, ei se mukaan voi tulla! Urho! Urho voi hoitaa sen!”

   Epi soittaa Urholle.

 

Urho istuu terassilla, olutpulloja pöydällä keilamuodostelmassa. Kaks muuta jätkää, juttelee toiselle kaverille Valtterille ja toinen eli Esko vaan tuijottaa eteensä.

   ”Kuulitko? Mitäs siihen sanot?”

   ”Mitä?” (ihan kännissä)

   ”Että eikö ollu aika hyvä juttu?”

   ”Häh? Kuka? Esko, mitä se sano?” Tönäisee toista kaveria.

   Vastaa kännykkään. Tönii Esko: ”Esko, herää! Hei Esko! Valtteri tässä, etkö muista?”

   ”Urho, epi täällä vielä terve! Kuule, sattu semmonen hassu juttu...”

   Urho kuuntelee puhelua ja raivostuu. ”Ei saatana saatana!” Potkii pöydän kumoon ja lähtee hoippumaan pois.

   ”Hei, sulla piti maksaa nämä!” huutaa perään. ”Ei perkele. Esko, onko sulla rahaa?”

   Esko ei sano mitään, joten Valtterikin häipyy vähin äänin.

 

Epi ja Urho istuvat ja katsovat pöydällä olevaa Pasin valokuvaa.

   Urho: ”Ei perkeleen perkele! Kuinka monta tämmöstä niillä on siellä?!”

   ”Rauhotu, Urho! Mietitään asiaa rauhassa, kyllä me jotain keksitään!”

   ”Ei saatanan saatana!” Urho nostaa tiskipöydän kaapista viinapullon pöydälle.

   ”Urho, elä ala taas juomaan! Se ei ratkaise mitään!” Epi estelee.

   ”Mutta eihän sitä oo pakko mennä hakemaan sitä ollenkaan! Jätetään sinne juna-asemalle, perkele!”

   ”Ei me sitä voida tehdä, sehän raukka jäätyy kuoliaaksi, kun hulluhan se on, ei se älyä mennä minnekään...”

   ”Nythän on perkele kesä, ei kai se kuoliaaksi jäädy!”

   ”Mutta tulleehan se talvi sitte syksyllä.”

   ”Minä en mitään hullua ala hyysäämään helvetti! Mee sinä hakemaan se, eihän se mulle kuulu helvetti! Minä lähen!” Urho lähtee.

   ”Urho, mihin sä meet? Elä jätä minua yksin sen hullun kanssa!”

   Katsoo kello, joka on viittä vaille neljä.

   ”Urho, heitä mut edes sinne asemalle!”

  

Urho ja Epi saapuvat juna-asemalle, nousevat autosta ja katselevat rataa molempiin suuntiin.

   ”Joo, ei oo täällä! lähetään pois!” Urho menee takaisin autoon.

   ”Ootetaan nyt vähä aikaa, Urho.”

   Epi katselee. Yhtäkkiä huomaa jonkun lähestyvän juoksemalla rataa pitkin kaukana.

   Urho aukaisee ikkunan. ”Ei saatanan saatana...”

  

Hullu saapuu asemalle junan ääniä äännellen ja tulee Epin luo käsi ojossa.

   ”Huomentapäivää! Hyvin meni matka, ei voi moittia millään, vaikka saattas sitä haluttaakin jne....”

   Hullu alkaa heti selittämään niin etteivät muut saa suunvuoroa, sellainen on tämä hullu.

   ”Tuota... ootko sinä tämän 201A:n serkku?”

   ”Joo, kyllähän mie serkkukin oon ja sillai, että jne...”

   ”Meillä oli tapana kutsua häntä Pasiksi, että käykö semmoinen että me kutsutaan sua Lasiksi?”

   ”Joo kyllä Lasi käy, on minua kutsuttu nimillä ennenkin jne...”

   ”Sekö se on se hullu sitte?!” Urho huutaa autonikkunasta.

   Lasi: ”Joo minähän se olen että jne...”

   ”Tuohan sitten sisään niin lähetään!”

  

Epi taluttaa edelleen sekoja höpöttävää Lasia autoon, yrittää mennä etupenkille, mutta Epi laittaa sen takapenkille. Lähtevät ajamaan.

   Lasi: ”Hui mikä tuo on? Sano mikä tämä on?!” (näyttää pulloa)

   ”Se on pullo -”

   ”Onko tämä suklaalevy? Onko onko tämä joku elukka? Mikä tämä on?”

   ”Pullo se on, Lasi -”

   Urho: ”Niin maailmanympärimatkalleko sinä olit lähössä?”

   ”Niin, mutta -”

   ”Ooppa hullu hetken aikaa hiljaa!” Urho karjaisee Lasille.

   ”Niin, mutta eihän sitä nyt voi lähteä kun Lasi tuli kylään...”

   Lasi selittää ja yrittää laittaa radiota auki.

   ”Saatanan saatana! Etkönä osaa istua hiljaa paikallaan?!” Urho tönäisee takaisin taakse.

   ”Urho!”

   ”Mitä?”
   ”Pysähdytäänpä tuossa, ostan lehden.”

 

Pysähtyvät ostamaan lehden lehtimyyjältä, Lasi kurkottaa ikkunasta ja pöllii useamman lehden standista.

 

Ajavat eteenpäin, Lasi menee selälleen takapenkille ja nostaa jalat ylös.

   Lasi: ”Tuntuuko teistä pojat joskus siltä on pakko nostaa jalat ylös?”

   Epi: ”Ky -”

   Urho: ”Elä Epi sano sille mittään!”

Lasi näyttää lehtiä.

   Lasi: ”Kattokaa pojat kun monta lehteä!”

   Epi: ”Lasi! Varastitko sinä ne?!”

   ”Mie vaan siitä otin kun siinä oli... jne.”

   ”Urho, nämä pitää palauttaa nämä lehdet.”

   ”Saatana minä rupea mitään lehtiä palauttelemaan!” Urho ottaa lehdet ja heittää ulos autonikkunasta.

  

Ajavat talon eteen, menevät sisään. Epi taluttaa Lasin.

   Epi: ”Onko sulla nälkä?”
   ”Ei mulla nälkä oo, että söin tuossa matkalla eväät ja reppukin siinä hötäkässä putosi, vaan eipä tuo haitanne, ei siellä ollut mitään tärkiätä jne...”

   ”No mitä sä tahtoisit tehdä? Haluatko kattoa telkkaria tai jotain videota?”

   ”Joo, kyllähän mie telkkarin tiiän, sitähän mie voisin kattoakin, kun on nämä sohvatkin tähän sillee järjestelty että ne kaikki osoittaa tuohon telkkarin suuntaan jne...”

   ”Käviskö sulle vaikka Leijonakuningas kakkonen?”

   ”Joo, senhän mie oon nähnytkin, sehän on aika semmonen hyvä, että neljä tähteä vaan sillee jne...”

   Urho: ”Kato ettei se pölli mitään niinku Pasi teki!”

   ”Ethän pölli mitään?” Epi taputtaa Lasia olkapäälle

   ”Enhän mie mikään varas oo, että en mie jne...”

 

Istuvat pöydässä, Epi lukee lehteä, otsikko isolla: LAISKOJEN LAITOSHOITO LOPETETAAN. Lasi höpöttää jatkuvasti olohuoneessa ja laittaa tavaroita taskuun.

   ”Urho, kato! Tuossa!”

   ”Mitä?”

   ”Kato! Työpaikkoja vapaana!”

   ”Eikö sulla ollut jo työpaikka?”

   ”Ei kun sulle olis sopiva työpaikka laiskojen kotihoitajana.”

   ”Laiskojen kotihoitajana?! Ei helvetti minä ala mitään laiskoja hyysäämään!”

   ”No hei, olis tässä toinenkin!”

   ”No mikä?”

   ”Tässä olis jonkun uskonnollisen kultin henkilääkärin paikka vapaana.”

   ”Mikä helvetin hihhulityö sekin olis?!”

   ”Se on kuulemma joku uus new-age herätysliike, niillä on joku leirikommuuni täällä Taivalkoskella.”
   Yhtäkkiä Lasin puhe loppuu. Epi ja Urho vilkaisevat ihmeissään olohuoneeseen mitä Lasille tapahtui.

   Lasi aloittaa uudelleen: ”Niin, ja sitte -”

 

Epi ja Urho menevät takaisin keittiöön istumaan.

   ”Jaa niin. Paljo siinä olis palkka siinä henkilääkärin hommassa?”

   ”Ei tässä sanota... mutta käy nyt kuitenkin vilkaisemassa. Ei sitä tiedä, ehkä siitä sullekin ura urkenee.”

   ”Enpä tiedä.”

   ”Mieti ainakin asiaa.”

   ”No minäpä mietin.”

   Urho huomaa ilmoituksen: ”Katoppa!”

   ”Mitä?” Epi kääntää lehteä.

   ”Taivalkosken keskuspuistossa alkanut tänään Juoppojen Workshop '99!”

   ”Ei kai me nyt tuonne lähetä?”

   ”Minä ainakin lähden! Jäätkö sinä tänne yksin tuon hullun kanssa?”

   Epi miettii: ”Een...”

   ”No sitten mentiin!”

 

Urho ja Epi tulevat.

   Urho: ”Hullu, nyt lähettiin!”

   ”Ei kai me nyt lähetä sentään, että tämähän on ihan mukava talo jne...”

   Epi: ”Tuu nyt vaan.”

  

Ajavat autolla, Lasi selittää.

   Urho: ”Alkaa pikkuhiljaa äsyttämään tuo jatkuva hölötys!”

   ”No Lasi on nyt vähän puheliasta sorttia, mutta sitä pitää vaan ymmärtää.”

   ”Minä ala tuommosta ymmärtämään saatana!” Urho pysäyttää terassin kohdalle ja repii Lasin ulos autosta.

   Epi: ”Urho, mitä sinä teet?!”

   Pistää Lasin istumaan Eskoa vastapäätä.

   ”Tässä on Esko! Puhu Eskolle!” (laittaa pöydälle kympin) ”Tuossa on kymppi, tilaa ittelles jaffa!”

   Lasi alkaa puhumaan Eskolle, jolla seisoo silmät päässä: ”Jaa terve mieheen! Minua sanotaan Lasiksi tuon yhden Pasin mukaan jne...”

   Epi: ”Mitä sinä nyt tuollalailla? Pärjääkö se tuolla yksinään...?”

   ”Sama sille perkele vaikkei pärjäiskään!”

 

Saapuvat puistoon Juoppojen Workshop '99:iin (kyltti puun vieressä). Puistonpenkillä istuu humalaisia, mm. Veikko ja Eero ja sönköttävät jotakin, taiteilijat katsovat baskerit päässä vieressä.

   Jurpo-Workshop: ”Vitsi kun ne näyttelee hyvin.”

   ”Mitähän tämä nyt tarkoittaa?”

   ”Ei minun pää ällyä mitä tässä on tekeillä.”

   Kysyvät kuvaajalta: ”Osaisitko sinä selittää mistä tässä on kyse?”

   Kuvaaja: ”Se on ihan tulkinnanvaraista.”

   Katsovat hetken aikaa pöljänä: ”Aha...” ja lähtevät kävelemään poispäin.

 

Epi ja Urho istuvat pöytään, jossa Valtteri ja pari muuta istuvat.

   Valtteri: ”Urho perkele! Tulitko sinäkin tänne workshoppiin?”

   ”Joo, ajattelin että saatatte tarvita apua.”

   Valtteri: ”No otahan siitä pullo ja ala juomaan! ...Ja entäpä Epi?”
   ”Minä en nykyään tuota ollenkaan ota...”

   ”No ota nyt!”

   ”En minä tuota tiiä oikein... minä oon kuskina.”

   Urho: ”Minähän se ajan!”

   ”Ai niin... mutta ei kiitos kuitenkin...”

 

Lasi puhuu Eskolle sekoja, katselee taakseen, ottaa Eskolta lippiksen päästä ja lähtee kävelemään muualle.

   ”Ootahan Esko vaan rauhassa, mie palaan kyllä pian!”

 

Saksalainen tulee vaatekaupasta uusi tuulitakki päällään.

   ”Ach, der nya tuulitakki! Gut gut!”

   Lasi tulee ja varastaa takin heti kaupan pihalla.

   ”Ach! Scheisse! Min nya windar jacket!” Saksalainen lähtee kävelemään scheissea hokien pois.

 

Esko istuu edelleen paikallaan. Lasi tulee takaisin saksalaisen takki päällä.

   ”Terve taas, Esko! Miehän sanoin, että mie tuun takaisin! Katohan minkä uuden takin ostin! Ei maksanut paljoa!”

 

Workshop. Taiteilijat palaavat ja kaatavat ohimennessään vahingossa kaljapullokorin.

   ”Varokaa nyt vähä saatana!” Toinen humalainen huutaa.

   Taiteilijat vaan jatkaa matkaa.

   ”Helvetti noita huligaaneja! Ei anneta minkään olla rauhassa, kaikki pitää mennä särkemään saatana!”

   Valtteri: ”Otahan Epi sinäkin, ei se yks hörppy mitään tee.”

   ”En minä...”

   Urho: ”Ota pois.”

   ”No yks ihan pikkunen...” Epi ottaa pullon.

 

Lasi ja Esko istuvat terassilla. Epi ja Urho ajavat viereen, kummallakin pullo kädessä.

   Urho huutaa ikkunasta: ”Lasi! Kyytiin sieltä!”

   ”No terve vaan sitten Esko, pitää tästä mennäkin! Nähdäänpä taas joskus ja moikataan kun tavataan! Just, semmosta! Kyllä kyllä! Että hei!”

   Lasi tulee autoon. ”Sehän oli mukava mies tuo Esko jne...”

   Urho: ”Turpa kiinni.”

 

Ajavat kaupan ohi.

   Epi: ”Urho oota. Käväistään viemässä nämä tyhjät pullot.”

   ”No käväise sitten.”

 

Epi menee viemään pulloja, Urho odottaa autossa Lasin kanssa.

   Lasi: ”Mitä vuosimallia tämä auto on? Pääseekö tällä lujaakin? Hei, paljo tässä on mittarissa? jne...”

   ”Nyt riitti, saatanan seko!”

   Urho ottaa teippirullan hanskalokerosta.

 

Epi tulee takaisin ja ihmettelee, kun onkin yhtäkkiä hiljaista. Vilkaisee takapenkille ja huomaa teipin Lasin suussa.

   ”Urho! Laitotko sinä teipin Lasin suuhun?”

   ”Ei saatana sitä jatkuvaa jankutusta kestä!”

   Lasi alkaa heiluttamaan käsiä.

   Urho: ”No mikä sille nyt tuli?”

   ”Yrittääköhän se puhua viittomakielellä?”

   ”Ei saatana!” Urho ottaa lattialta narua.

 

Ajavat takaisin talolle päin, Lasi istuu teippi suussa ja kädet sidottuina takapenkillä. Alkaa yhtäkkiä naputtamaan sormillaan.

   Urho: ”Mitä se nyt puuhaa?”

   ”Yrittääköhän se morsettaa jotakin?”

   ”Ei perkele!” Urho pysäyttää ja hakee lisää narua peräkontista.   

   Hyppää kesken ajon takapenkille ja alkaa sitomaan Lasia. Epi yrittää ohjata auto ihan paniikissa.

 

Epi ja Urho nostavat ihan sidottua Lasia pois takapenkiltä. Epi on lähdössä viemään sisään, mutta Urho pysähtyy.

   Urho: ”Viedään se tuonne varastoon.”

   ”Ei kai me nyt sinne Lasia viedä, sillähän jäi Leijonakuninkaankin kattominen kesken!”

   ”Pistetään sille joku jännä näytönsäästäjä pyörimään, kattokoon sitä!”

 

Laittavat Lasin istumaan tietokoneen eteen ja menevät keittiöön.

   ”Huhhuh! Saatiinhan se sinne!” Epi sanoo ja hörppää huomaamattaan taas kahvia. ”Ääh, onpa aika tuhtia!” 

   Urho: ”Siellä saa nyt ajatella vähäsen mitä on tehnyt.”

   Epi katsoo kelloa: ”Oho, onpa paljon tuo kello! Minähän oon töistä myöhässä! Saanko sunnyn lainaan?”

   ”Ota pois.”

   Epi lähtee, Urho katselee lehtiä ja hörppää kahvia mukista.

   ”Kylmää perkele!” laittaa mukin takaisin.

 

Hannu Karpo seisoskelee katoksessa. Epi ajaa paikalle ja juoksee äkkiä Karpon luo kamera kädessä.

   ”Huhhuh... täällä ollaan...”

   ”Sä oot myöhässä.”

   Epi selittää hengästyneenä: ”...Niin, mä tiedän, mä oon tosi pahoillani, mutta olin katsomassa tuota workshoppia ja yks serkun tuttu tuli kylään - tai ei se ollu mun serkku oikeasti vissiin, en tiiä oliko, me kuitenkin tehtiin siitä variksenpelätin ja nyt se tuttu lähetettiin sieltä ja se ei vaan lopeta sitä puhumista!”

   ”Sä oot myöhässä.”

   ”Niin, mähän just selitin -”

   ”Eikö me sovittu ettei tulla sitte myöhässä?”
   ”Mä lupaan ettei tää toistu -”
   ”Ei varmasti toistu kuule. Sut on erotettu.”

   ”Tä-täh?”

   ”Erotettu olet nyt. Tässä.”
   ”Mikä tämä on?”
   ”Mulla on ollut tapana jakaa erottamilleni työntekijöille savustettua silliä.”

   ”Jaa... no kiitos.”

   ”Oleppa hyvä.”

   Epi haistelee silliä ja lähtee kävelemään pois.

   Karpo: ”Hei! Jätäppä se kamera tänne!”

   ”Ai niin.”

 

Epi tulee kotiin murtuneena miehenä ja iskee sillit pöytään.

   ”No mikä se nyt painaa?”

   ”Mä sain potkut!”

   ”Ei helvetin helvetti! Mikä tuo on?”

   ”Se antoi mulle savustettua silliä.”

   ”Potkut antoi ja vielä savustettua silliä! Kuule tiiätkö mitä nyt teet?!”

   ”En yhtää tiiä.” Epi venyttelee naamaansa.

   ”Valitat kuule Karpolle tästä asiasta!”

   ”Enhän mie voi kun se se just erotti minut.”

   ”Jassoo, no se tuota... Mutta kyllä sen pitää sinutkin ottaa ohjelmaan mukaan saatana, eihän se siitä voi olla kiinni! Soitat kuule nyt heti sille ja meet valittamaan sille!”

   ”Pitäisköhän minun?”

   ”Pitäis pitäis!”

   Epi menee soittamaan.

 

Urho kuulee ääniä varastosta ja menee katsomaan. Lasi on kiemurrellut irti köysistä ja kirjoittanut sähköpostia joka paikkaan (teippi on edelleen suussa).

   ”Ei helvetti tätä miestä! Epi, tuuhan kattomaan!”
   Epi tulee. ”Mitä?”

   ”Lasi on lähettänyt perkele sähköpostia ihan summassa ja pistänyt meidät joka helvetin yhtiön postituslistalle! Meillä on nyt kovalevyt täynnä spammia!”

   ”Voi että sinua Lasia...”

   ”Kuulehan Epi! Mitä me tälle hullulle tehdään, kun ei se näytä köysissäkään pysyvän?!”

   ”Mitä me sille voitais, sehän on vaan oma ittensä, ei ihmistä voi tuollalailla lähteä muuttamaan toiseksi ihan yhtäkkiä -”

   Lasi riuhtoo, Urho hakkaa Lasia: ”Saatanan saatana, pysy paikoillaan siinä!”

   ”Pitäis nyt kuitenkin mennä sinne Karpon luokse.”

   ”Sekö sitten otti sinut siihen ohjelmaan?”
   ”Tottakai, sehän on meidän pienten ihmisten asialla.”

   ”Pienten ihmisten asialla vielä perkele!”

   Epi: ”Otetaan Lasi mukaan.”

 

Autossa. Lasi on taas sidottuna ja teippi suussa takapenkillä.

   Epi: ”Ootko ajatellut sitä henkilääkärin hommaa?”

   ”No voishan sitä käväistä kattomassa tuossa illempana.”
   ”Niin sitten illempana.”

 

Menevät Hannu Karpon luo, joka keräilee suolla hilloja kameramiehen kanssa.

   ”Terve taas.”

   ”Terve.”

   ”Tämäkö se on sun uus kameramies.”

   ”Se on se. Sinähän tiiät miten homma etenee, että seisot vaan siinä ja vastaat kysymyksiin samalla lailla kuin minä kysyn.”

   ”Joo just...”
  

Karpo puhuu kameralle: "Täällä Taivalkoski Cityssä on jälleen viatonta ihmistä kohdannut suuri tragedia! Häntä on kiusattu, nöyryytetty ja alistettu työnantajan taholta vuosikaudet, ja lopulta tänään tämän hiljaisen, nöyrän työntekijän mitta tuli täyteen, kun hänet täysin vailla järkevää syytä erotettiin!”

   Dramaattinen lähikuva Epistä.

   ”Epi-Klaus, kävikö niin että työnantaja laski palkkaasi jatkuvasti ja kohteli sinua kaltoin?”

   ”Kyllä, työnantajani laski palkkaani ja kohteli minua kaltoin.”

   ”Soitteliko hän sinulle keskellä yötä aivan päissään ja selitti kunnallisveropolitiikkaa?”

   ”Kyllä, hän soitteli minulle keskellä yötä ja selitti.”

   ”Pakottiko hän sinut ajamaan tarkoituksellisesti porokolareita, joista kerätyt ruhot hän pakotti sinut savustamaan ja laittamaan ne pieniin paketteihin, jotka hän sitten jakoi ihmisille?”

   ”Kyllä, hän pakotti minua.”

   ”Epi. Kuka oli tämä sairasmielinen, iljettävä henkilö?”

   ”No sinähän se olit.”

   ”Niin, hyvät katsojat! Tälläkö tavoin yhteiskunta palkitsee ahkerat puurtajansa?! Tämäkö on palkka vuosien ja vuosien työstä?! Epi-Klaus, te olette rohkea ja hyvä ihminen! Te ette vähästä valita! Mitä sanoisitte työnantajalle päin naamaa, jos hän olisi nyt tässä?”

   ”No kai mä sanoisin, ettei se oo ihan reilua erottaa yhden myöhästymisen takia ja että vois sitä vähän paremmin kohdella -”

   ”Kiitos, Epi, näistä riipaisevista sanoista! Voin antaa sinulle vain yhden neuvon: Yritä kestää! Tämä ei luultavasti paljoakaan tilannettasi helpota, mutta minulla on ollut tapana jakaa ihmisille sankollinen hilloja, joten oleppa hyvä.”

   ”Kiitos.”

 

Urho katselee autosta, yhtäkkiä Lasi lähtee karkuun takapenkiltä.

   ”Epi! Hullu karkasi!” Urho huutaa ja lähtee Lasin perään.

   ”Oho!” Epi jättää hillosankon maahan ja juoksee äkkiä Urhon perään.

 

Lasi juoksee mäen taakse, Urho ja Epi pysähtyvät.

   Epi: ”Mihin se meni?”
   ”Mee sinä tuonne, minä meen tänne!”

   Epi huutelee: ”Lasi! Tule takaisin!”

   ”Hullu takasi!”

 

Urho etsii ja huomaa Lasin istumassa puun takana. Hiipii kohti ja astuu vahingossa oksaan. Oksa rasahtaa, vilkaisee huomasiko hullu. Pysyy vähän aikaa yhdessä kohti ja lähtee jatkamaan matkaa. Astuu taas oksaan ja katsoo eteensä. Maa on täynnä oksia. Hiipii varovasti yli ihan Lasin taakse ja syöksyy kiinni.

   ”Sainpas!”

   Huomaa, että siinä olikin vain Lasin vaatteet eikä miestä missään.

   ”Ei helvetti...”

   Epi tulee. ”Löysitkö Lasia?”

   ”Vaatteet löytyi mutta miestä ei näy missään!”

   ”Voi että sitä Lasia! Nyt se juoksentelee täällä jossakin ihan ilkosillaan!”

   ”Saatanan hullu!” Jatkavat etsintää.

 

Karpo puhuu kameralle Lasi vieressään: ”Täällä Taivalkoski Cityssä on jälleen viatonta ihmistä kohdannut suuri tragedia! Häntä on kiusattu, nöyryytettu... katsojat, nyt seuranamme on mies, jonka ihmisoikeuksia on poljettu maahan! Hänen suunsa on teipattu ja hänen vaatteensa on viety! Kuinka julmaa kohtelua! Kuinka raakoja me ihmiset olemmekaan lähimmäisiämme kohtaan! Minä autan sinua, vähäosainen!”

   Karpo vetäisee teipin Lasin suusta. Big Mistake.

   Lasi: ”Siehän oot Karpo! Mie oon aina kattonut siun ohjelmaa, sie oot miun suosikkiukkeli! Annatko mulle nimmarin otsaan? Siulla on hieno karvalakki, saanko koettaa? Eiku anna se nimmari ensin... Jne...”

   ”Vain tällaisen pienen toiveen voi tämä päähänpotkittu kansalainen esittää! Voimmeko sitä häneltä kieltää? Emme! Anna tussi, minä kirjoitan nimeni sinulle!”

   Karpo kirjoittaa Lasin otsaan: KARPO.

   ”Lasii!” Kuuluu huuto jostakin.

   ”Jaa sieltä ne tulleekin! Nähdäänpä taas Karpo ja kiitos näistä ystävällisistä sanoista!”

   ”Ole hyvä.”

   (palaa vielä takaisin) ”Ja kiitos nimmarista!”

   ”Joo oleppa hyvä.”

   Urho ja Epi juoksevat kameran ohi, Karpo katselee niiden juoksua.

   ”Tätä on suomalainen... todellisuus... tänä päivänä...”

 

Lasi kiipeää puuhun karkuun, Urho ja Epi tulevat puun alle.

   Urho: ”Alas sieltä saakelin hullu!”

   ”Urho, elä säikytä sitä! Kyllä se sitten nälissään tulee alas, kunhan ootetaan tässä rauhassa.”

   Lasi nakkaa Urhoa kävyllä päähän.

   ”No nyt se käpyjä nakkelee helvetti vie! Saatana, minä en ala tuota oottamaan!” Urho lähtee kävelemään.

   ”Urho, mihin sä meet?”

   ”Haen moottorisahan!”

   Epi: ”Lasi, tuu nyt alas ennenkuin Urho suuttuu... Lasi! Lasi, elä nouse enää ylemmäs!”

 

Urho ottaa peräkontista moottorisahan, mutta huomaa ettei siinä ole bensaa.

   ”Perkeleen perkele, tankki tyhjä!” Urho sanoo ja ottaa kirveen. ”Ei oo kyllä kovin terävä tämäkään, mutta saa luottaa saakeli!”

 

Epi huutelee puun alla.

   ”Lasi, elä mee niin korkealle! Saattaa käydä pahasti! Putoat vielä!”

   ”Kyllä se sieltä alas saadaan!” Urho tulee, tönäisee Epin pois edestä ja alkaa lyömään puuta kirveellä.

   Epi estää lyönnin: ”Älä, Urho! Lasille käy niinkuin Pasille!”

   ”No miten se tuolta muuten alas saadaan?!”

   ”Minä lennän!” Lasi huutaa yhtäkkiä ja tömähtää maahan mahalleen.

  

Epi ja Urho menevät katsomaan.

   Urho: ”Vieläkö se hengittää?”

   Epi kokeilee pulssia: ”Kyllä pulssi ainakin tuntuu.”

   ”No viedään autoon.”

   Lähtevät kantamaan Lasia autoon.

 

Ajavat takaisin kotiinpäin, Lasilla on taas suu teipattuna.

   ”Ootko jo ajatellut sitä henkilääkärin työpaikkaa?”

   ”No voishan sitä käväistä huomenna vilkaisemassa.”

   ”Joo. Minä voisin käväistä vilkaisemassa sitä kotihoitajanpaikkaa huomisissa. Soitan sinne kunhan kotiin päästään.”

   ”Jaaha.”

 

Laittavat Lasin pyörälukolla kiinni patteriin.

   Urho: ”Eiköhän tuossa pysy yön yli.”

   ”Niin, eikä palele.”

   ”Otetaanko pienet yömyssyt niin nukuttaa paremmin?”

   ”No tuota... no ei kai se pieni haittaa mitään...”

 

Epi herää aamulla ihan krapulassa sohvalta. Nousee ja astuu vahingossa Lara Croftin kuvan päälle. Kuva hajoaa.

   ”Ei, nyt se meni hajalle... voi hemmetti...” Keräilee sirpaleet ja nostaa pöydälle.

   Huomaa äkkiä että Lasi on hävinnyt, vain pyörälukko on jäänyt.

   Lähtee etsimään Urhoa: ”Urho!”

  Kompuroi matkalaukkuihin. Huomaa että ovi on auki. Katsoo makuuhuoneeseen, mutta sänky on koskematon. Katsoo keittiöön, missä Urho nukkuu pöydällä pöytäliinan alla.

   ”Urho, herätys!”

   ”Mitä?”

   ”Lasi on hävinnyt!””

 

Tie. Lasi ajaa polkupyörällä keskellä tietä, soittaa kelloa, näyttää suuntamerkkiä vasemmalle ja kääntyy oikealle (aina Lasin ollessa kuvassa kuuluu vanha tuttu pilipalimusiikki).

  

Juoksevat avoimesta ovesta pihalle.

   ”Urho, se on pöllinyt mun pyörän!”

   ”Etkö nä pidä lukossa sitä?”

   ”Sehän lukko on tuolla sisällä.”
   ”Saatanan saatana, lähetäänhän ehtimään!”

   Menevät autoon.

 

Lasi ajaa polkuja pitkin.

 

Urho ja Epi pysähtyvät risteykseen ja katselevat molempiin suuntiin.

   ”Missä helvetissä se on?”
   Lasi ajaa auton takaa ohi käsi heiluttaen, musiikki kuuluu ohimenon aikaa.

   Urho ja Epi jatkavat matkaa.

 

Lasi jarruttaa (musiikissa tauko), katselee ympärilleen, lähtee takaisinpäin ja kääntyy yhtäkkiä metsään.

 

Urho ja Epi ajavat, kun Lasi yhtäkkiä menee edestä ohi.

   Urho: ”Tuossahan se menee!”

   Epi: ”Voi että Lasi! Eikä kypärääkään päässä!”

 

Lasi ajaa pyörällä karkuun autoa ja kääntyy yhtäkkiä metsään päin. Ajaa päin puuta.

   Urho pysäyttää viereen: ”Saatiinhan se kiinni!”

  

Urho ja Epi nostavat Lasin pystyyn. Lasi koputtaa ensimmäiseksi kelloaan ja kuuntelee käykö se.

   Urho: ”Jaaha, ja kellosta sitä sitte ollaan ensimmäisenä huolissaan! Eihän tätä voi jättää hetkeksikään yksin!”

   Epi: ”Mitä me sunkin kanssa oikein tehdään, Lasi?”

   Lasi: ”Voitais leikkiä kuurupiiloa.”

   Urho: ”Joo, leikitäänpä kuurupiiloa saatana! Sinä saat mennä tuonne peräkonttiin piiloon!”

  

Urho laittaa Lasille teipin suuhun, työntää peräkonttiin ja iskee kontin kiinni.

   Urho: ”Siellähän pysyy!”

   Epi: ”Tuota, tuossa kun on tuo mun pyörä nytten, niin voisin polkaista sillä sinne kotihoitajaharjoitteluun, ja sinä voisit pitää huolta Lasista sillä aikaa ja käväistä katsomassa sitä henkilääkärin hommaa sen kans.”

   Urho: ”No mennään, mutta Lasi pysyy kyllä peräkontissa!” (heittää sisään mennessään teippirullan takapenkille)

   Epi: ”Että nähdäänpä sitten illemmalla.”

 

Urho lähtee ajamaan autolla pois, Epi hakee pyörän ja lähtee ajamaan sillä.

 

Lasi kääntää takaistuimen auki ja ottaa takapenkiltä Urhon heittämän teippirullan.

 

Epi menee taloon ja koputtaa oveen.

   ”Moi. Oletsä se työharjoittelija?”

   ”Kyllä, Epi-Klaus.”
   ”Johannes.” (kättelevät) ”Mä olen sun kouluttaja, mentori niinku. Tulehan vaan rohkeasti sisään, niin pääset seuraamaan mun työtä.”

   ”Kiitos.”

  

Johannes ja Epi menevät makuuhuoneeseen, missä laiska nukkuu.

   Johannes: ”Sullahan ei oo aikaisempaa kokemusta laiskojen kotihoidosta?”

   ”Ei, ei ole.”

   ”Joo, tässä on tämä meidän laiskamme, sen nimi on Reijo, Repeksi me sitä sanotaan. Seuraappa nytten miten homma käy. Päivä on jo puolessa, että voidaankin jo herättää hänet...” (menee laiskan viereen) ”Herätys... herätys...” (kuiskailee ensin, sitten ottaa crashsymbaalin ja hakkaa sitä) ”Herätys!”

   Repe avaa silmänsä puoliksi.

   ”Noin se herää! Sitten vaan ylös ja vaatteet päälle!”

   Epi katselee, kun Johannes nostaa Repen ylös sängystä, pukee vaatteet sen ylle ja taluttaa vessaan.

   ”Hampaat siltä pitää muistaa pestä aamuin illoin.”

   Epi: ”Selvä.”

 

Mystinen kauhukohtaus, valaistus sen mukaan. Urho menee kultin luokse, joka on jo ehtinyt tehdä joukkoitsemurhan. Kaikki makaa maassa kuolleina telttojen edessä. Huomaa maassa lapun.

   Urho lukee lappua:

   ”Klo. 9.00 Hampaiden pesu. Klo. 10.00 Meditointia. Klo 11.00 Ruokailu. Klo. 12.00 Joukkoitsemurha. Klo. 13.00 Urho löytää meidät...?”

   Urho katsoo kelloaan, joka on 13.00. Vilkuilee ympärilleen, palaa nopeasti takaisin autolle ja ajaa pois.

 

Johannes syöttää Repelle puuroa haarukalla. Epi seuraa vierestä.

   ”Hämmennäpä vähän itse, kokeilepas... Noin se nostaa itse haarukan suuhun, hyvä! Pitää aina vähän muistaa kannustaa, että nämä laiskat paskat tekee itsekin jotain... Hyvin se menee, siitä syö sillälailla! Hyvä poika!”

 

Urho pysähtyy juomaan kaljaa terassille.

 

Johannes lukee Repelle päivän lehteä, Repe istuu löysässä asennossa sohvalla ja katsoo telkkaria. Epi katselee vierestä.

   Johannes: ”Ja sitten ulkomaan uutisia... ohhoh, kellopas onkin jo paljon! Repellehän pitää lähteä töihin! Repe, kuulitko? Töihin mennään! Niin! (epille) Autappa vähäsen.”

   Johannes ja Epi lähtevät kantamaan Repeä ulos.

   ”Missä se tämä Repe on töissä?”

   ”Sehän on tämän yläasteen ja lukion ammatinvalintaohjaaja.”

 

Urho on menossa takaisin autoon, kun Lasi alkaa hakkaamaan peräkontissa.

   ”Mikä saatana sitä nyt vaivaa?”

   Urho avaa peräkontin, mutta ei meinaa saada auki. Riuhtaisee kunnolla ja huomaa, että Lasi on laittanut teippiä peräkontin täyteen.

   ”Mitä helvettiä nä oot pistänyt tuota teippiä joka paikkaan?! Saatanan hullu!”

   Laittaa peräkontin kiinni ja lähtee ajamaan.

   ”Kohta se nähdään mikä mättää ja kuka käskee...”

  

Johannes ja Epi istuvat toimistossa, Repe nuokkuu pää pöydällä. Johannes kirjoittelee papereita.

   Johannes: ”Repe! Repe, sulla pitäisi laittaa nimes tähän. Repe, herää!”

   Repe ojentaa kättään. Johannes laittaa kynän käteen ja auttaa Repeä sotkemaan paperiin jotain.

   Johannes: ”Eihän nämä laiskat jaksa töitäänkään tehdä, että meillähän ne pitää hoitaa kaikki...”

   Epi nyökyttelee, tuulitakin hihat on taskussa.

 

Urho pysähtyy metsänlaitaan, ottaa Lasin peräkontista, sitoo siteen silmille, pyörittää ja laittaa kävelemään metsään.

   Urho ajaa pois ja Lasi harhailee side silmillä.

  

Epi istuu kotona ja lukee lehteä. Urho tulee.

   Urho: ”No miten meni eka päivä?”

   ”On se kyllä aika rasittavaa työtä sillai henkisesti että fyysisesti, että en tiedä mahdanko mä kestää. Siinä on kanssa hirveä vastuu potilaista, ei ne jaksa itse tehdä kertakaikkiaan mitään... Ei musta taida olla... Ei musta ole siihen, pitää löytää jotain muuta.”  

   ”Jaaha.”

   ”No miten siellä kultin kanssa meni?”

   ”Nehän oli ehtineet tehdä joukkoitsemurhan että eipä tullut siitäkään mitään.”

   ”Voi kauheata.” Epi ottaa kahvikupin pöydältä ja hörppää. Katselee kahvikuppia, makustelee kahvia ja  laittaa kupin takaisin pöydälle.

   Epi: ”Missä muuten Lasi on?”

   ”Jaa hullu? Heitin sen tuonne mehtään.”

   ”Mitä sä teit, Urho?!” Epi tarttuu Urhon takin vetoketjuun.

   ”No sinne metsään heitin sen saatana!”

   ”Nyt lähettiin hakemaan se ja vähä äkkiä!” Epi lähtee äkkiä.

   ”Ei saatanan saatana...” Urho iskee lehden pöytään ja lähtee Epin perään.

 

Ajavat autolla.

   Epi: ”Miten sinä voit sillälailla jättää avuttoman raukan yksinään karhujen syötäväksi?”

   ”Itsepähän sitä kerjäsi saatana!”

 

Urho ja Epi huutelevat Lasia metsässä.

   ”Lasiii!”

   ”Hulluuu!”

   Urho: ”Hajaannutaan niin löydetään se paremmin.”

   ”Okei, mennään tänne.”

   ”Eikun hajaantuminen tarkoittaa että eri suuntiin.”

   ”Ai jaa, joo joo...”

 

Urho kävelee Lasia etsiskellen, kun saa yhtäkkiä kepistä päähänsä ja kaatuu. Kääntyy päätään pidelleen ja näkee Lasin tulevan kohti teroitetun kepin kanssa.

   Urho (kamera lähestyy): ”Hei, Lasi, elähän nyt, en minä pahaa tarkoittanut, ootahan nyt vähäsen, elä nyt, rauhotuhan... Lasi!”

   Kuva menee pimeäksi.

  

Epi on eksyksissä, katselee ympärilleen.

   ”Missähän minä oon? Urho...? Urho! Lasi! Urho! Missä te ootte?!”

   Kävelee takaisinpäin pois kuvasta. Kohta palaa takaisin ja yrittää soittaa kännykällä, mutta akku on loppu. Lähtee toiseen suuntaan.

  

Epi kävelee ja huutelee Urhoa.

   ”Urhooo!”

   Kamera zoomaa takaisin korkealle ylhäälle, kun Epi on yksin keskellä metsää.

  

Epi kävelee soramontulla ja saapuu kultin leiriin, joka on nyt ihan tyhjä. Juoksee tietä pitkin pois.

  

Epi palaa autolle, huomaa Urhon istumassa sisällä ja avaa oven.

   ”Urho!”

   Urhon ruumis valahtaa maahan

   ”Ei, Urho! Ei!” Epi juoksee karkuun.

 

Epi juoksee takaisin taloon asti, huomaa viinapullon pöydällä ja alkaa juomaan, tärisee koko ajan.

   Yhtäkkiä Epi alkaa kuulemaan Lasin höpötyksen (omassa päässään)

   ”Lasi? Oletko se sinä? Missä olet? Lasi...? Sano jotain... Missä olet?”

   Kuva siirtyy talon ulkopuolelle, Epin ja Lasin äänet kuuluvat edelleen. Kuu on taivaalla. Koira katselee metsään. Pimennys...

 

Feidaa ylös. Hullut seisovat jonossa: 236C, 326D, 236E (kyltti väärinpäin), 236F (kaksi lappua, toisessa numero toisessa iso F-kirjain), 236Ü... kamera nousee kasvoille ja se on Epi.

   Johtaja Tex soittaa jo seuraavalle uhrille, kamera kiertää käytävään...

 

Saksalainen tulee mielisairaalaan ja haluaa ostaa pakkopaidan, jotta olis kerrankin takki jota ei varastettais.

   ”Ich habe wollen gut jackket! Das hier!” (heiluttelee yhtä pakkopaitapotilasta ja repii pakkopaitaa) ”Gut jacket! Ich habe wollen gut jacket!”

   Vastaanottaja kutsuu kaksi valkotakkista äijää laittamaan saksalaisen pakkopaitaan ja viemään.

   ”Danke schön!” Saksalainen huutaa.

   Feidaus ja lopputekstit.

 

Perustuu tositarinaan.