Päivitetty 06.10.2003
Mitähän sitä tällekin sivulle keksisi? Enpä keksi mitään järkevää. Listaan
sitten vaikka kaikkien aikojen suosikkilevyjäni. Vain 1 levy per yhtye
listataan huolimatta siitä, että monet brändit ovat tehneet monta monta
loistavaa levyä. Toinen listausperuste on se, että levyn täytyy olla toimiva ja
dynaaminen kokonaisuus (tämä peruste ulostaa listasta esim. ne levyt, joilla on
muutama yksittäinen mestariteos ja muut pelkkää turhaa täytemateriaalia sekä
kaikki Best Of-kokoelmat sun muut), ettei listasta tule liian pitkää. Tulevina
aikoina tulen kuluttamaan aikaani yleishyödyllisesti ja listaamaan myös
suosikkielokuvani, sarjakuvani, pelini, ammattini, karkkini, eläimeni,
rakennukseni, hiukseni ja uneni.
Elikkä nämä levyt
täytyy löytyä ei-missään-järjestyksessä jokaisen itseään kunnioittamattoman
harrastelijan levylaatikosta tai hansikaslokerosta:
Ozric
Tentacles: Erpland – tätä levyä paremmaksi
ei voi pistää kukaan ikinä, piste.
Absoluuttinen
Nollapiste: Muovi antaa periksi –
kerta on yks pakko valita niin sitten tämä.
Tool:
Aenima – kertakaikkiaan aurinkoinen
poppilevy.
Melvins:
Stoner Witch – pörinärokin
kuningaslevy potkii persettä kuin Obelix.
King
Crimson: Discipline – on siinä punaiset
kannet, vaikka nimi ei olekaan Red.
Kraan:
Wiederhören – saksalaisen
häröjazzin (p)rokein ilmentymä.
Mr. Bungle:
Disco Volante – älytöntä
liirumlaarumia.
Soundgarden:
Superunknown – vinkuintiaanien superultramegahittilevy.
Nirvana:
Nevermind – Kurtilla meni homma
plörinäksi, mutta Nevermind on silti erinomainen lätty.
KLF: White
Room – tekemällä tehtyjä hittejä,
legendaarisen majesteettista.
Meshuggah:
Destroy erase improve – silkkaa silkkiä
korville.
Monster
Magnet: Dopes to infinity –
pörinärokin varapresidenttilevy potkii kuin Marsin kuningas.
Pearl Jam:
Ten – onpas siinä mainio
rokkilevy, jotain krungea kuulemma.
Alice In
Chains: Dirt – jälleen yksi
teiniaikojen suosikki, jota jaksaa nostalgiannälkään kuunnella aina uudelleen.
Nine Inch
Nails: Downward spiral – Reznorin pöljempi
poika pistää studion remonttiin.
Primus:
Pork soda – hassut sedät soittavat
jänniä musiikkeja.
Pantera:
Far beyond driven – ostin kasettina
kerran enkä ole katunut kertaakaan.
Sepultura: Chaos A.D. – samma här, blåbär.
Björk: Debut – Islannin Tiina-tonttu intoilee ja irrottelee.
Radiohead: OK Computer – tämän siitä saa, kun antaa kitaristille tietokoneen.
YUP: Toppatakkeja ja Toledon terästä – hassut sedät soittavat jänniä musiikkeja.
CMX: Aura – Yrjänän Aki oli joskus nuoruudessaan vielä ihan vedossa, ei uskois kun uudempia levyjä kuulee.
Paradise Lost: Icon – yhteen erinomaiseen levyyn jäi
näidenkin miesten musiikillinen anti maailmalle.
Waltari: Pala leipää – hassut sedät soittavat jänniä musiikkeja.
S.P.O.C.K: Alien Worlds - scifi-musiikkia tehdään tietysti syntikoilla.
NOFX: White trash, two heebs and a bean – tämä
punkkilevy huvittaa vieläkin.
Eels: Beautiful Freak – life is hard, and so am I.
Faith No More: Angel Dust – yhdistän tämän aina mielessäni Terra Nova-nimiseen tietokonepeliin.
Blind Melon: Soup – toinen vinkuintiaani teki Morrisonit, mutta jätti jälkeensä pienen mestariteoksen.
Kingston Wall: II – suomalainen kitaranvonguttaja otti myös Morrisonista mallia.
Depeche Mode: Violator – tämäkään bändi osannut tehdä kuin yhden loistolevyn.
At the drive-in: Relationship of command – siirtyi suosikkilevyjen luokkaan ennätysnopeasti.
Beta Band: The Three E.P.’S – hassut sedät soittavat jänniä musiikkeja.
Pekka Pohjola: Pihkasilmä Kaarnakorva – armottoman idyllinen levy.
Kaseva: Kun maailma elää – hitsin nättiä ja hassun mahtipontista riemuidioottipoppia.
Flaming Lips: Soft Bulletin – hassut sedät soitt... hassuus näyttää olevan toistuva teema näissä suosikeissa.
Shpongle: Tales of the Inexpressible – myyttisen kaukoidän hippilomakohteita mainostava eskapismilätty.
Mars Volta: De-loused in the Comatorium – entiset At the drive-inin pojat todistavat, ettei nimenmuutos miestä pahenna.
Jaaha, 38 levyä sitä keksi. Siitäkin on varmaan puolet liikaa. Painottuu jotenkin oudosti 90-luvulle. Kyllä, 90-luvulla tehtiin maailman parasta musiikkia, niin sen täytyy olla. Naispuolisten artistien vähäinen määrä listalla on myös huomattavan suuri. Naiset! Jättäkää se miekkailu eiku meikkailu vähemmälle ja opetelkaa soittamaan!
