Kuvattomiin sarjakuviin

VIIHDETTÄ VIERAILIJOILLE

eli

ENTERTAINMENT FOR EXTRATERRESTIALS

The Movie and the Series

Written & Directed by

M.A.N

 

Liite 1:

Suuri Suuri Sähkökatko

 

Päivämäärä 1.1.2000 ja kellonaika 00.00 oli varattu vuosituhannen vaihtumiselle. Mainosmestarit olivat ostaneet sen Länsi-Samoalaisilta, patentoineet sen ja sopineet keskenään, että ensimmäisenä maailmassa uusi vuosituhat kilahtaisi mittariin Media Cityssä. Aikavyöhykkeet oli jaettu uudelleen ja mainoskampanja käynnistetty hyvissä ajoin ennen 1900-luvun puoliväliä.

   Millennium-sana liitettiin kaikkeen mihin pystyttiin: sairaaloissa odotettiin Millennium-lapsen syntymää ja saatto­kodeissa Millenniumvanhuksen kuolemaa. Vastalöydetylle uudelle ulkoplaneetalle annettiin nimeksi Millennium ja sen vastalöydetylle kuulle nimi N230489-23B löytäjänsä sosiaaliturvatunnuksen mukaan, mutta sehän ei ketään kiin­nostanut.

   Perustettiin poikabändi, joka soitti Beatles-covereita ja bändin nimi oli Billennium. Kappaleiden nimet olivat All you need is Millennium, Millenniumfields forever ja Millennium in the sky with Millennium. Ne esitettiin playbackinä englannin kuningattarelle, joka löi poikabändin ritariksi. Sir Billennium-bändi hajosi ennen vuosituhannen ensim­mäistä kesää ja niinpä soolokeikkailevat viidesosaritarit solmivat comeback-keikkasopimuksen vuodelle 3000.

  

Länsimaat käynnistivät talouspakoteohjelman niitä itämaita vastaan, jotka eivät suostuneet juhlimaan tätä merkittä­vää tapahtumaa vaan väittivät, että heidän kalenteriensa mukaan oli jokin ihmeen vuosi 4600 ja risat ja höpötettiin vielä lisäksi jostakin lohikäärmeestä. Kummaa porukkaa.

   Talouspakotteet toimivat ja juhlat pääsivät alkamaan, mutta eräästä alkeellisesta aikavirheestä johtuen (he laskivat­kin aikaa metreissä eivätkä maileissa) kiinalaiset ampuivat ilotulitusraketit ja popsauttivat shampanjapullonkorkit puoli tuntia ennen varsinaista H-hetkeä, mikä oli aivan käsittämättömän typerä munaus.

   Noloina he keräsivät korkit maasta ja kaatoivat kuohuviinit takaisin pulloihin. Raketteja ei voinut enää peruuttaa, mutta YK asetti nopeasti hätäkomitean lähettämään heille avustuspaketeissa lisää ilotulitusraketteja. Rakettiapupaketit ehtivät perille vuonna 2004. 

  

Mutta maailma oli yhtä juhlaa, sanoivat mainokset. Ihmiset katselivat hämmentyneinä ympärilleen mainoskylttien edessä ja ihmettelivät miksi ne sanoivat niin.

   Millennium-tapahtumat mainostivat tuhansia esiintyjiä ja yleisöä oli kymmeniä.

   Hotellit mainostivat, että heillä on täyttä eikä kukaan tullut paikalle.

   Ravintolat mainostivat, että heillä oli korkein sisäänpääsymaksu. Paikalle tuli yksi äkkirikastunut valkovenäläinen pariskunta ja tilasi Pekingin ankkaa tryffeleillä ja kaviaarilla. Heillä oli annoksista alennuskuponkeja.

   Kaikki nimittäin istuivat kotona ja katsoivat televisiosta maailmanlaajuista suoraa Millennium-lähetystä, jossa maa­ilman maat saivat mainostaa lomakohteitaan ja nähtävyyksiään oikein olan takaa.

   Pieni kylä ties missä keskellä ties mitä viidakkoa mainosti itseään maailman viimeisenä kylänä, jossa vuosi vaihtui. Pari vuotta myöhemmin kaksi tutkimusmatkailijaa löysi sen ja osti pois kirkkailla muovikuulilla.

   Joku sanoi: ”Ei noita välivuosia niin kannata juhlia. Mutta annas kun vuosi 10000 kilahtaa mittariin! Sitten vois jo vähän ottaakin!”

   Toimittajat istuivat futuristisissa studiolavasteissa ja ruudun alareunassa näkyi toisen vuosituhannen vähenevä aika, joka pian muuttuisi kolmannen vuosituhannen lisääntyväksi ajaksi. Aikaa oli vielä jäljellä, joten ehdittiin katsoa lyhyt suomalainen lyhytdokumentti, joka kertoi vuodesta 2000. Dokumentin nimi oli Inhimillinen Vuosi 2000-ongelma ja se tuli suorana lähetyksenä Suomesta - tuosta skandinavian Madagaskarista.

  

Ruutuun ilmestyi toppatakkiin ja pipoon sonnustautunut suomalainen toimittaja, joka vilkaisi kelloaan ja sitten läm­pömittaria punaisen omakotitalon nurkassa.

   “Arvoisaa iltaa, hyvät katsojat!” Suomalainen toimittaja aloitti dokumentin ja jatkoi samaa rataa. “Nyt on 31.12. vuonna 1999, kello on 23.46 ja lämpötila on miinus 14 celsiusastetta. On siis tasan... hetkinen... 14 minuuttia uuden vuosituhannen alkuun! Se onkin erittäin merkityksellinen päivä, sillä kaikkihan tietävät, että vuosi 2000 sotkee tieto­koneet ym. laitteet perusteellisesti!”

   Toimittaja vakavoitui yhtäkkisesti.

   “Harva kuitenkin tietää, miten vuosi 2000 vaikuttaa ihmisaivoihin, nimittäin 1.1.2000 kello 00.00 tiettyjen vanhen­tunutta mallia olevien ihmisten pää sekoaa aivan tietokoneiden tapaan. Jos siis huomaatte itsenne tai kanssaihmis­tenne olevan uutenavuotena sekavassa kunnossa, hoipertelevan ja oksentelevan, tiedätte mistä on kyse.”

   Toimittaja heristi katsojille sormeaan.

   “Ja vaikka tämä sekavuustila on oletettavasti ohimenevä, on suotavaa varautua siihen ennalta varsinkin jos aikoo viettää uudenvuodenyönsä esim. lentokoneessa, sairaalan teho-osastolla tai avaruusasemalla. Paras ennaltaehkäisy­keino tähän 'inhimilliseen vuosi 2000-ongelmaan' on pukea heti paikalla ylleen valkoinen kaapu, ajaa päänsä kaljuksi ja mennä metsään odottamaan maailmanloppua. Sen minä, elikkä me kuvaajan kanssa, aiomme nyt tehdä. Uusi vuosi­tuhat on aivan nurkan takana ja me menemme metsään ikuistamaan tämän hetken uudella digitaalitekniikalla tuleville sukupolville.”

   “Tietysti tarvitaan myös kättä pitempää mukaan.” Kuvaaja sanoi ja näytti pesäpallomailaa.

   “Niin, karhuja ja poroja varten.” Toimittaja sanoi ja lähetys katkaistiin.

  

Media Cityn Millennium-studio palasi kuvaruutuun. Aika oli kulumassa umpeen. Toimittajat ottivat asennon ja alkoi­vat laskea sekunteja.

   “Viisi(5), neljä(4), kolme(3), kaksi(2), yksi(1) -”

   Silloin kaikki pimeni.

 

Juuri kun kohokohta oli käsillä, juuri kun oli hurraa-huudon aika, juuri kun olisi pitänyt halata vierustoveriaan, kuva hävisi ruudusta ja valot sammuivat.

   Oho.

 

   “Meillä on nyt pieniä lähetysteknisiä ongelmia -” Aloittivat eri aikavyöhykkeellä olevan Ocsen Cityn toimittajat se­littämään yhteen ääneen ja teknistä vikaa yritettiin korjata sillaikaa, kun ruudussa näytettiin vuoden 1999 uudenvuo­denjuhlia.

   Mutta yhteyttä Media Cityyn ei saatu. Koko aikavyöhyke oli mykkä, aivan kuin siltä olisi imetty kaikki energia pois. Kuva oli poissa, ääni olivat poissa.

   Pian selvisi, ettei minnekään ei saatu yhteyttä. Mistään ei saatu yhteyttä. Kukaan ei tiennyt, mitä siellä oli tapahtu­nut.

   Syntyi paniikki.

   Sitä mukaa kuin maapallo kääntyi akselinsa ympäri ja uusi vuosituhat eteni saavuttaen seuraavat aikavyöhykkeet, tapahtui aina sama. Vyöhyke kerrallaan maailma pimeni täysin.

   Toimittajat laskivat karhunilme kasvoillaan kuinka kalliit sekunnit kuluivat viidestä yhteen ja katosivat eetteristä ennenkuin he ehtivät sanoa: “Nolla (0)”.

   Maailmanloppu näytti tulevan pala kerrallaan, aikavyöhyke aikavyöhykkeeltä.

 

Vasta 2.1.2000 kello 12.00 sähköt palasivat yhtä selittämättömästi kuin olivat kadonneetkin. Se tapahtui samalla ta­valla, vyöhyke kerrallaan Media Citystä alkaen. Tietokoneet ja televisiot reboottasivat ja toimittajat palasivat ruutuihin pahoittelemaan teknisiä ongelmia.

   Uusi vuosituhat oli sittenkin päässyt alkamaan.

   Metsään maailmanloppua odottamaan menneet uskovaiset siirtyivät B-suunnitelmaan ja nielaisivat syanidikapselit.

   Tapahtui myöhemmin vuonna 2000 myös Talvipäivänseisauksen Sähkökatko, eräänlainen jälkijäristys, mutta se onkin jo toinen tarina...

 

SARJA PÄÄTTYY

 

...palasivat yhtä selittämättömästi kuin olivat kadonneetkin.

 

Kuvattomiin sarjakuviin