VIIHDETTÄ
VIERAILIJOILLE
eli
ENTERTAINMENT FOR EXTRATERRESTIALS
The Movie and the Series
Written & Directed by
M.A.N
5.
“Nopeat elävät
huomenna.”
“Suora lähetys maailmanlopusta
valitettavasti viivästyi Slovakia-Tansania jääkiekko-ottelun
rangaistuslaukauskisan takia. Pahoittelemme viivästystä. Ottelu päättyi 0-0.”
Maailman sekavin
selostaja, Harros Jeep, oli ainoana paikalla selostamassa seuraavia tapahtumia,
koska hän oli ainoa selostaja, joka ei ollut seonnut yli-informaatiotulvan
tullessa.
“Täällä suorassa lähetyxessä Harros Jeep,
Media! Humanoidien alus on edelleen paixallaan xuun vieressä ja aurinxo
paistaa vasemmalta silmiini! Juuri tulleen tiedon muxaan Boris Diamond on
xesxeyttänyt uuden menestysfilminsä xuvauxset xuolemantapauxensa johdosta,
mutta tarxempiin tietoihin ei ole aixaa. Niille, jotxa vasta xäänsivät
xanavalle annan ylen lyhyen selonteon siitä, mitä on tähän mennessä tapahtunut:
Humanoidien alus tuli ja humanoidit xertoivat tuhoavansa maailman. Ihmiset
liittoutuivat haltijoiden xanssa, jotxa tulivat myös ja yhdessä he alxoivat
ampua humanoidien alusta. Jeesus EI tullut missään vaiheessa, toistan: EI
Jeesuxen toista tulemista.
No, humanoidit haltijoista ja ihmisistä
vähät välittivät, xosxa olivat olevinaan niin ovelia, että heillä oli suojaxenttä,
josta ei mennyt ainutxaan ammus läpi! Mutta 'perhana', ajattelimme me ihmiset,
'ammutaan silti! Ammutaan niin pitxään, että panoxet loppuu' ja se on oixein,
se on!
Mutta hee-etxinen! Nyt se tapahtuu, nyt
tapahtuu jotain! Lännestä lähestyy sixarinmuotoinen haltijoiden alus ja se on
törmäysxurssilla humanoidien aluxeen... Niin on, saimme juuri vahvistuxen
tietotoimistosta! Se törmää humanoidien aluxeen! Maa-ahtava räjähdys! Siinä
taisi tulla lusixallinen jos toinenxin housuun itse presidentilläxin! EI! Mitä
nyt tapahtuu?! Xyllä! Se meni läpi! Se meni LÄPI! Haltija-alus on päässyt
suojaxentän tuolle puolen ja mitä se texee? Se menee sisään humanoidien
aluxeen! Se menee sisään, voi hurjanxamalaa, tämä on elämieni tähtihetxien
nadiiri! Meillä on vielä mahdollisuus selvitä, ihmiset, meillä on vielä
sittenxin toivoa paremmasta huomisesta! Tämä on niin xaunista, että minun
täytyy nyt nousta ja tanssia iloisesti ympäri selostusxoppiani viimeiseen,
lopulliseen spoileriin asti! Xuuleexo studio, pistäxää Star Warez-tunnari
soimaan hemmetti, nyt pu-putosi rintaliivitxin...”
:)
Thedan, Suojelija,
hullu professori ja haltija Waesbik nuo Kohtalon valitsemat uljaat ritarit,
jotka marssivat urheasti pimeyden voimia vastaan hyvyyden, yhteisymmärryksen,
demokratian ja hygienian puolesta, laskeutuivat sikarin muotoisella
haltija-aluksellaan humanoidialuksen sisälle siihen paikkaan, joka näytti
eniten laskeutumisalustalta.
He tulivat ulos aluksesta aseet valmiina,
mutta eivät nähneet ketään. Yksikään humanoidi ei tullut estämään heidän
aikeitaan. He olivat siitä helpottuneita, mutta liikkuivat kaiken varalta
varpaisillaan.
“Onneksi he eivät huomanneet meitä.”
Professori sanoi.
“Ehkä. Minne nyt?” Kysyi Thedan.
“Tuonne. Tieltä tuhon energia tulee.”
Waesbik ohjasi heidän kulkuaan. He astelivat läpi tyhjien, valkoisten käytävien
ja huoneiden. He kävelivät kiiltävillä, vapaasti leijuvilla laatoilla ja
tasapainoilivat ohuilla korokkeilla, lasersädeverkkoja ja ansoja väistellen;
piiloutuen nurkkiin ja ovisyvennyksiin aina humanoidin nähdessään. He löysivät
myös salahuoneen, jossa oli ensiapupaketti ja panoksia aseeseen, jollaista he
eivät kuitenkaan olleet vielä löytäneet.
“Oletteko pistäneet merkille, ettei missään
lue mitään?” Professori kysyi, kun he harhailivat ympäriinsä miehistötilojen
monikerroksisessa labyrintissa.
“Kyllä, humanoidit näyttävät olevan täytin
agrafinen laji.” Waesbik esitti oman näkemyksensä. “He eivät kykene
kirjoittamaan tai piirtämään mitään, vaan kaikki on mielen varassa. Heillähän
ei ollut ollenkaan nimiä, muistat kai?”
“Voi toisaalta olla niinkin, että he ovat
kehittyneet niin pitkälle, etteivät he enää tarvitse kirjoituksia tai
piirroksia.”
“Te oliti ollut minunkin toinen teoriani.”
Waesbik sanoi.
Kaikista ilmeisin
teoria jäi kaikilta huomaamatta, mutta lopulta he olivat kenenkään huomaamatta
perillä. Heidän edessään oli kone, joka sai aikaan maailmanlopun. Se oli
vaikuttavan näköinen vihreänpunaisessa tunnelmavalaistuksessaan tai ainakin se
oli heistä vaikuttavan näköinen (kysehän oli siitä, minkä kukin vaikuttavan
näköiseksi mielsi, joten yksityiskohtien tarkastelu olisi pilannut sen
vaikuttavuuden).
“Thedan.” Waesbik ojensi kätensä. “Anna
Pyhät Tavarat minulle.”
“Mitä?”
“Akkuporakone, teippi, deodorantti ja
laterotoitin.”
“Ai, ne. Ne ovat autossani.” Thedan
kohautti harteitaan.
“Mitä?!” Huudahti Waesbik.
“Mitäh?! Unohdit ne?!” Raivostui
professori.
“Mitä nyt teemme?” Suojelija kysyi
rauhallisesti.
“Me...me... Kysytään virtuaaligurulta.”
Thedan ehdotti, otti sen taskustaan (hänen virtuaaligurunsa oli nännin muotoinen)
ja antoi sille ruokaa, minkä jälkeen se oli valmis puhumaan.
“Oi guru! Kerro, mitä teemme tässä
tilanteessa, johon olemme itsemme pakottaneet?”
“Mitään teidän ei enää tule tekemän,
lemmikkini! Unohtamalla Pyhät Tavarat olette tuhonneet Kohtalon ja luoneet
viiden päivän aikasyklin, joka kiertää itseään loputtomiin, koskaan loppuun
pääsemättä. Elämä tulee olemaan tästä lähtien päättymätön saippuasarjan
uusinta, iloiset nassukkani!”
Waesbik järkyttyi. “Tarkoitatko, että...
Nämä viiti päivää toittavat itteään loputtomiin uutintana, niinkuin juuttunut
levytoitin? Tamalla tavalla kuin tiinä yhdettä tcifi-leffatta, joka on
tattumalta ainoa leffa, jonka olen ikinä nähnyt?”
“Kyllä, mussukka, aika on nyt juuttunut
pyörittämään tätä samaa viikkoa.”
“Voi helvetti!”
“Yes!” Suojelija sanoi.
“Miten niin yet? Tajuatko, että me joudumme
käymään kaikki näiden viime päivien tapahtumat läpi loputtoman monta kertaa
uudelleen?! Me käymme tämänkin ketkuttelun loputtoman monta kertaa!”
“No, tulee ainakin tapahtumarikas
ikuisuus.”
“Ajattelepa hieman pidemmälle. Entä jos me
olemme aina olleet tässä silmukassa? Entä jos tämä ei olekaan se viikko, jona
silmukka alkoi?” Professori teorisoi.
“Tosiaan... Tämähän sama on saattanut
tapahtua jo loputtoman monta kertaa aikaisemmin! Me olemme saattaneet olla
tässä silmukassa koko ajan! Olemme silmukassa koko ajan ja se on NOPEUTUU koko
ajan! Lopulta vauhti tulee käymään niin
kovaksi, että elämät ovat pelkkiä lyhyitä hulluuden välähdyksiä toisensa jälkeen!”
“Aika-kätitteen paradoktaalituuden vuokti
te on hyvinkin mahdollitta. Olemme tulleet maailmaanne tällä viikolla jo
ikuituuden ajan ja...” Waesbikin silmissä näkyi kyyneleitä. “Olen rakattunut
tiihen töpöön juontajaan, joka juonti ten entimmäiten näkemäni tcifi-leffan
alkuun, enkä kotkaan tule tapaamaan häntä...”
“Ja me! Me keksimme aina loppuviikosta,
että olemme tässä silmukassa, mutta se tapahtuu aina liian myöhään, että
voisimme estää silmukan toistumisen. Voi hel-ve-tin helvet-ti!” Professori
kirosi.
“Mistä tuleekin mieleeni, että ajatelkaapa
Vincent Kolondia.”
“Sitä kuollutta saarnaajaa?”
“Niin. Sen elämä tässä silmukassa kestää
joka kerta vain muutaman tunnin, ja sitten se on kuollut loput neljä päivää.”
“Traagista.”
“Ei, vaan humoristista. Sehän aina selitti
kuolemanjälkeisestä elämästä. No, sillä on kuolemanjälkeista elämää, mutta
valitettavasti se kestää vain muutaman tunnin, ja on aina samanlaista. Hehheh.
Hehehe... “
Yhtäkkiä
Suojelijan itselleen hymyilevä tekonauru räjähti aidon hysteeriseksi
naurukohtaukseksi. Hän pudottautui polvilleen ja piteli vatsaansa henkeään
haukkoen.
“Nytkö siis toistamme näitä neljää päivää
loputtomiin?”
“Jep. Tästä lähtien elämämme on yhtä
uusintaa.”
“Karmea ajatus. Mutta kai sen kestää, kun
sitä ei huomaa uusinnaksi kuin vasta lopussa.”
“Niinpä.”
“No, jotain jää kuitenkin aina tanomatta.”
“Kello on tasan 9 aamulla ja aurinko
nousee! On aika nousta ylös jumppaamaan Cindyrobon kanssa! Niin juuri, kaikki
mukaan, nouskaa tuoleistanne ja sohvistanne ja sängyistänne ja karistelkaa
yöllä silmiinne kertynyt pölylaskeuma huiskis pois! Cindyrobo, ole hyvä! Näytä
meille mallia!”
