Mies osti
satamasta mustat silmälasit, joilla pystyi näkemään toiseen maailmaan. Ne
hänelle suostui myymään pitkällisen harkinnan jälkeen eräs merimies, joka oli
ostanut ne pohjoisesta. Toinen maailma oli omamme rinnalla, mutta se oli aivan
erilainen. Hirviöiden maailma.
Mies laittoi lasit päähänsä jo
kotimatkalla. Hän katseli taksin ikkunasta kerrostaloja, jotka olivat toisessa
maailmassa kristallihiekkavuoria. Yhden kristallihiekkavuoren kohdalla ei ollut
vielä taloa, mutta sitä rakennettiin. Asfalttikatujen tilalla tuossa toisessa
maailmassa (jota kaksi aurinkoa, sininen ja punainen, lämmitti) oli valkoisia
hiekkateitä, joita pitkin lohikäärmeenkalloista tehdyt vaunut kulkivat
palavasilmäisten rukoilijasirkkapetojen vetäminä ja teitä reunusti
katulamppujen sijasta kumartelvat pensaspuut.
Junaradan kohdalla hän huomasi, että
toisessa maailmassa sen tilalla oli suuri, hirviömäinen punahohtoinen mato,
jonka selässä mustat demonisudet ratsastivat kohti rautatieasemaa, joka oli
madon pesä.
Taksi, jonka kyydissä hän istui, oli
hohtava, läpinäkyvä taikapallo ja sitä ohjasi sammakkomainen olento, jolla ei
ollut silmiä, mutta jonka päässä oli kartionmuotoinen, keltainen hattu.
Hän otti lasit pois ja tuijotti
taksikuskia, joka ihmetteli mitä mies oikein tuijotti, mutta ei kysynyt.
Mies hymyili onnellisena itsekseen. Toinen
maailma omamme vieressä oli niin kovin kaunis verrattuna tähän maailmaan.
Hän päätti
(harrastelijamaalari kun oli) alkaa maalaamaan noita ihania hirviöitä heti kun
ehtisi kotiinsa. Kotona kerrostalon neljännessä kerroksessa hän kuitenkin
huomasi, ettei hän pystynyt maalaamaan noita suurenmoisia näkyjä niin pienille
kankaille. Täytyi käyttää seiniä. Hän laittoi lasit päähänsä, vilkaisi ulos
ikkunasta mallejaan ja alkoi hahmotella noita epäihmismäisiä olentoja
olohuoneensa seinällä.
Sattuman kautta kahden viikon kuluttua
sisään osui hänen ex-vaimonsa ja hänen uusi miesystävänsä, joka oli rikas ja
arvostettu taidekeräilijä. Hän ihastui hirviömaalauksiin miehen seinällä (ja
kymmeniin luonnoksiin uusista) niin, että päätti antaa miehelle hylätyn
tehdashallin maalattavaksi.
Mies suostui. Siellä riittäisi seinätilaa.
Mies,
joka maalaa piruja seinille-näyttely oli menestys. Halli irroitettiin
perustuksistaan ja sitä kuljetettiin osina ympäri maailmaa.
Jokin oli
kuitenkin pahasti vialla, sillä mies alkoi itsekin muuttua hirviöksi. Hän näki
jo toiseen maailmaan helposti ilman lasejakin ja alkoi erehtyä ovista. Pian hän
ei enää uskaltanut poistua asunnostaan (siitä uudesta talostaan rikkaiden
asuma-alueella), koska hirviöt alkoivat myös nähdä hänet. Hän erakoitui ja maalasi maljakoita - hirviöiden maljakoita
tietysti, sillä tämän maailman maljakoitahan hän ei enää nähnyt.
Eräänä päivänä
hänen basalttilinnoitukseensa astui kolmisilmäinen shamaani, joka toi hänelle
viestin herraltaan Cn’Be'Abarilta, joka hallitsi Suyrehin Kimaltavaa Laaksoa,
jonka mies oli talonsa paikaksi valinnut. Hänen täytyi maksaa vasen kätensä
veroina maaherralle.
Ei auttanut muu kuin astua kolmisilmäisen
shamaanin ornitopteriin, astua sisään kilometrin korkuiseen valtaistuinsaliin
sadan metrin korkuisesta portista ja antaa laaksoa hallitsevan harmaan
jättiläishirviön syödä kätensä.
No, onneksi hän oli oikeakätinen, eikä
maalaamiseen molempia käsiä tarvinnut. Sitäpaitsi kolmisilmäisestä shamaanista
tuli hänen ensimmäinen ystävänsä tässä maailmassa, ja kun hän alkoi oppia
tuntemaan nuo tuhannet hirviöt, jotka raivosivat metsissä, tömistivät
tasangoilla ja ryömivät ilmassa, hän uskalsi vihdoin kutsua niitä hirviöiksi.
Sattui sitten
eräänä päivänä, kun hän oli myrkyttämässä muurahaisrottia ulos
ananaspuutarhastaan, että hänen talonsa luo osui toinenkin ihminen, eikä edes
tuntematon: sama merimies, joka oli myynyt hänelle lasit. Merimies kertoi
joutuneensa toiseen maailmaan kesken merimatkan ja ottaneensa pestin
pyramidilaivan kakkostähystäjänä. Sitten hän oli viettänyt jonkin aikaa
palkkionmetsästäjän elämää metsästäen levitoivia sienihirviörosvoja, jotka
nukkuivat talojen katoilla (silloin ne oli kuulemma helpoin saada kiinni) ja
lähtenyt sitten vain kiertämään maailmaa kävellen.
Lisää ananasteetä saatuaan mies kertoi,
että oli lukenut vähän ennen lähtöään artikkelin miehestä, joka maalasi piruja
seinille Argentiinassa. Se oli kuulemma sokea.
Siellä he istuivat etenevään iltaan: mies,
joka oli eksynyt maagiseen maailmaan maalaustensa takia ja mies, joka meren
takia. Eikä kumpikaan pääsisi takaisin, vaikka kuinka yrittäisi.
Merimies rakensi magmatalon maalarin
naapuriin. Hän alkoi viljellä myrkkykäärmeitä takapihallaan.
