MUMMON MONOLOGI
Voi tätä nykyajan nuorisoa! Voi tuhale sentään! Kirjastoon kun tulen niin
odotan, että saan lukea rauhassa Iijokiseutua - pitäähän ihmisen tietää missä
maailma menee. Mutta ei, sisään tulevat nuo mölyapinat, nuo ryökäleen
huligaanit! Huutavat kuin humalassa, herranjestas sentään, ovatkin varmaan!
Jonkun pitäisi sanoa niille jotain! Pistää ojennukseen! Poliisit paikalle,
kahleet kaulaan ja Siperiaan, niin tuollaisille ennenvanhaan tehtiin.
Miksei kukaan sano niille mitään? Istuvat vain kaikki ja
möllöttävät. Minunko vanhan ihmisen pitäisi niille mennä sanomaan, että
”Hiljempaa siinä, huligaanit” ja ”Ulos siitä mesoamaan”. Haukkuvat vielä, niin
ne tekevät! Ja voi herranjeesus mitä kieltä! Haluttaisi kyllä pestä suu
saippualla ja pistää saunaan, että pirut lähtee! Jos minun pojanpoikani täällä
olisi, herrat saisivat sellaisen läksytyksen että...
No no! Eikö tosiaan sano mitään tuokaan mies? Ei tule
mitään tällaisesta, että annetaan huligaanien riehua miten sattuu. Minä kyllä
sanon niille, kunhan luen tämän lehden tästä loppuun, että ulos! Pihalle siitä,
pihkura! No nythän ne ruojakkeet lähtivät. Huhhuijaa, missäs minä olinkaan...?
Ja taas sieltä tullaan, ja tietokoneelle tietenkin! Hakkeroimaan
ja viruksia levittämään tietysti, ilkiöt! Eikä kukaan mitään sano, ei sitten
mitään! Kunhan tämän olen lukenut, niin nostan sellaisen äläkän, että tulee
hiljaista, tulee hiljaista! Katsotaan sitten vieläkö nauratte, anarkistit!
Saavat kylällä lukea huomisen Koillis-Sanomista, että mummo pisti kirjastossa
huligaanareille kampoihin! Että meillä ei tämmöistä suvaita! No niin, luenpa
äkkiä tämän etteivät ehdi karata...
No niin, no niin! Sillälailla! Nyt sitä lähdettiin! Nyt
saavat pennut tukkapöllyä, Iijokiseutu kainaloon ja menoksi! Haen vielä samalla
reissulla kylmähermoisesti Kotilieden luettavaksi, näkevät että on siinä
mummolla pokkaa!
