MOPSI – THE GAME

(V.0.26 Beta)

No höh, eihän täällä mitään peliä ole! Huijausta! Vaan on täällä alustava suunnitelma peliksi.

MOPSI-tasohyppelypeli on helppo tehdä. Ei kait siinä muuta kuin otetaan joku Super Mario-klooni, muutetaan grafiikat löperömmiksi ja våila: Mopsi the Peli on valmis. Tai ainakin melkein, sillä pitää sääntöjä vähäsen muuttaa.

MOPSI-pelin sääntöjä:

Kaikki pelin puzzlet voi ratkaista raa’alla väkivallalla. Jos edessä on äijä, joka haluaa sinun suorittavan jonkun älyttömän tehtävän, että saat äijältä jonkun hikisen taikahanskan palkkioksi, niin kuka pöljä sitä tehtävää lähtee suorittamaan? Helpompaa potkia mies tajuttomaksi ja ottaa hanska heti. Jos taas edessä on lukittu ovi ja avain on jossain Nevadassa, niin kuka sitä jaksaa lähteä hakemaan? Potkaise ovi sisään.

Aina kun pelissä tekee jotain, saa miinuspisteitä. Kun aloitat pelin, sinulla on jo valmiiksi 500 miinuspistettä. Kun tapat jonkun, saan 100 miinuspistettä. Aina kun siirryt uudelle alueelle pelissä, saat 500 miinuspistettä. Jonkin typerän puzzlen suorittamisesta saa aina 1000 miinuspistettä. Jos keräät yli 100000 miinuspistettä hommailemalla liikaa, peli alkaa uudelleen alusta. Kannattaa siis vain seisoa paikallaan aloitusruudussa, eli tutussa kerrostaloasunnossa. Sekään ei pidemmän päälle kannata, sillä sisään ramppaa (satunnaisgeneroitumalla) porukkaa häiritsemään ja heidät täytyy viskata pihalle, jolloin saa pakostakin miinuspisteitä tililleen. Parasta olisi siis olla pelaamatta koko peliä, jolloin pistemäärä pysyy nollassa. Voi ehkä olla mahdollista nollata pistelaskuri myös niin, että tappaa kaikki muut pelihahmot: ihmiset, eläimet, alienit, mutantit ja kasvit. Mutta miksi vaivautua?

Satunnaisuudella on pelissä suuri osa. Jokainen peli on erilainen, hahmot puhuvat ja liikkuvat satunnaisesti, paikat muuttuvat satunnaisesti. Koko ajan tapahtuu satunnaisia tapahtumia, kuten luonnonmullistuksia tai kulkutautiepidemioita. Aseet ja laitteet toimivat miten sattuu, säännöt muuttuvat koko ajan, missään ei ole mitään järkeä. Mutumadot ovat mukana satunnaisissa paikoissa ja halailevat toisiaan. Sisään voi kävellä hirviö, joka kertoo haluavansa ostaa mopon, vaikka tarkoittaa oikeasti autoa ja paljastuukin sitten, että ei se hirviö ollutkaan vaan joku äijä kumipuvussa. Ase, joka ampui edellisessä pelissä räjähtäviä sipuleita ampuu nyt harmittomia puupalikoita.

Pelihahmoille täytyy ohjelmoida kaikkien maailman taistelulajien* kaikki mahdolliset liikesarjat mahdollisimman autenttisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että hahmoa liikuteltaessa täytyy ottaa koko näppäimistön potentiaali käyttöön (ellei omista datapukua). Esimerkiksi näppäilemällä ALT+M-O-P-S-I saa aikaan kaksoiskierrepotkun.

*Tai ainakin seuraavien lajien: ninjitsu, jujutsu, karate, kungfu, judo, wushu, taekwondo, kenpo, kendo, capoeira, daito, taido, shintaido, laido, chaido, kumdo, kyudo, kaze, pendekar, skiamakhia (varjonyrkkeily), scalate, savate, hapkido, jeetkunedo, hanwoodo, shih-voodoo, krabi-krabong, bando, silat, pentjak-silat, bersilat, kali, escrimat, kalarippayat, gatka, aikido, krav maga, muay thai, dim maki, degoterdegok, pankrat.

Kaikki huijauskoodit ovat oletusarvoisesti päällä. Olet siis kuolematon, sinulla on kaikki tavarat taskussasi ja voit kävellä seinien lävitse. Huijauskoodit voi kääntää pois päältä vain salaisella salasanalla, jonka löytää jonkin pelilehden vinkkisivuilta. Itsensä tappamisesta seuraa muuttuminen zombieksi, jolloin täytyy ryhtyä syömään muiden pelihahmojen aivoja. Moninpelissä eniten aivoja syönyt voittaa.

Muiden pelihahmojen kanssa voi jutella monivalintasysteemillä. Kannattavampaa on kuitenkin välttää turhia löpinöitä ja turvautua suoraan väkivaltaan, sillä juttelemisesta saa enemmän miinuspisteitä. Kiroilemisesta ja vittuilusta saa nähtäväkseen hassuja kasvonilmeanimaatioita, joten sitä kannattaa tehdä aina kun mahdollista.

Taskuun eli inventoryyn voi kerätä mitä tahansa autoista lentokoneisiin (myös vihollisten ruumiinosia tai kokonaisia eläviä vihollisia) ja kanniskella ympäriinsä, hajoittaa, yhdistellä tai koota keoiksi. Pelissä on tavallaan sisäinen maasto- ja hahmoeditori, koska maastoa voi muokata kaivelemalla & kasaamalla ja hahmoja voi muotoilla uuteen uskoon nyrkeillä.

Heti pelin alussa on helvetin vaikea alkuvihollinen, loppuvihollisen serkku. Loppuvihollinen on Herra Jumala, salamoita viskelevä ja pensaspaloja sytyttävä hippipappa, jota vastaan pääsee taistelemaan Taivaskentässä - mutta possuna, kissana ja koirana. Loppuvihollisen jälkeen peli jatkuu niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kaksinpeli jaetulla ruudulla. Voi tapella keskenään tai hommailla yhteistyössä. Ruudusta ei pääse siirtymään eteenpäin, jos toinen jää kikkimään ruudun vastakkaiseen reunaan, joten täytyy liikehtiä yhdessä lähimmälle asutulle alueelle tai eliminoida kulkua hidastava kumppani. Yhteistyöstä saa kuitenkin tuplasti miinuspisteitä. Pelihahmonsa voi valita vanhoista tutuista: Mopsi-klooni, Viuhkahiuksinen mies, Kaljupää, Tauno Tiikeri, Jeesus, Saatana, Demoni, Piippolan Vaari, Tonttu, Teletappi... Hahmon voi myös koostaa yhdistelemällä näiden tuttujen hahmojen osia toisiinsa, esim. Jeesuksen jalat, Saatanan keskiruumis ja Teletapin pää. Ja kuten edellä mainittiin, hahmoja voi muotoilla sisäänrakennetulla nyrkkieditorilla uusiin muotoihin kesken pelinkin.

Kaikilta pelin hahmoilta jää kuollessa silmät ristiin ja kuolleita pelihahmoja voi paloitella, kasata torneiksi, polttaa tai muuten vain leikkiä niillä. Kuolleet viholliset generoituvat uudelleen paikoilleen, kun käy poissa ruudusta. Jotkut voivat myös muuttua zombeiksi/vampyyreiksi/ihmissusiksi ja lähteä seuraamaan pelaajaa, jolloin ainoa keino päästä eroon kyttääjistään on käyttää kuhunkin olentoon soveltuvaa kliseistä tappokeinoa, kunhan löytää jostain valkosipulia & hopealuoteja haulikkoon. Joitain eläimiä, esim. dinosauruksia voi kouluttaa ratsuiksi tai hyökkäämään tiettyjen ihmisryhmien kimppuun.

Aina kun pääpelihahmo (Mopsi) kävelee ulkoilmassa, kuuluu iloista pimpelipom-musiikkia, jota ei voi kääntää pois millään tavoin. Jokaisella pelihahmolla on lisäksi oma tunnari, joka kuuluu aina hahmon ilmestyessä kuvaan. Pelissä on myös näkymätön selostaja/kertoja, joka selostaa tapahtumia kuin urheilukilpailuissa (”Nyt Mopsi kävelee, kävelee, kävelee... Mopsi kohtaa miehen ja alkaa juttelemaan... Mopsi juttelee, juttelee... Nyt Mopsi lyö miestä palleaan, käsittämätön isku! Sitä seuraa potku, mies lysähtää maahan! Verenhukka on valtava! Poliiseja ei näy missään, kyllä tämä on väkivaltaa parhaimmillaan! Nyt Mopsi potkii maassa makaavaa, potkii, potkii...”)

Sieltä täältä löytyy asiaan mitenkään liittymättömiä alipelejä, esim. Hitler The Game, jossa pitää passittaa vääränlaisia ihmisiä ja eläimiä keskitysleireihin mahdollisimman nopeasti ja God The Game, jossa pitää yrittää osua salamoilla ihmisiin ja eläimiin, jotka tekevät vääränlaisia asioita. Mukana ovat myös tutut leikit kuten hippa, parihippa, lumisota, kukkulan kuningas, kännykkäsuunnistus, kännissä suunnistus, karanneen hullun metsästys, tuppi, perhostenkeräilypeli, seuraa johtajaa, kuurupiilo, hadaul, tarrapallo, vangin dilemma, maahan-ei-saa-koskea ja turistiralli.

Pelissä ei ole mitään suurta tarkoitusta, kaikki on pelkkää päämäärätöntä haahuilua. Alipeleissä voidaan kuitenkin sopia välillisistä päämäristä, esim. deathmatchissa että se voittaa joka kuolee viimeisenä.

Pelin taustalla näkyy tietysti ruudukko. Muutkin kymmenessä käskyssä mainitut asiat sovelletaan peliin mahdollisimman hyvin.

Kokemus- ja taitopisteet kasvavat siten, että kun esim. käyttää yhtä tiettyä asetta ihmisten tappamiseen jonkin aikaa, ei osaa enää käyttää muita aseita ollenkaan. Jos tappaa kymmenen ihmistä moottorisahalla, ei osaa enää käyttää puukkoa. Tappoaseita kannattaa siis vaihtaa joka kerta. Tämä pätee myös jutteluun, sillä jos käyttää yhtä fraasia koko ajan, ei osaa enää muita fraaseja käyttääkään ja puhe taantuu yhden kirosanan toisteluksi. Samoin jos kävelee liian pitkään oikealle, ei osaa enää vasemmalle kävelläkään.

Vaikeustasoilla on peliin vain sen verran merkitystä, että helpoimmalla vaikeustasolla ei-pelaajahahmot kuolevat yhdellä iskulla ja vaikeimmalla pitää hakata tunti jokaista. Kannattaa ehdottomasti valita aina vaikein, sillä näppäimistön hakkaaminen on hauskaa. Force Feedback-tuki on luvassa, mikäs sen mukavampaa kuin täristä tunti jotain saatanan lepakkoa metsässä hakatessa.

Jos jotakuta kiinnostaa alkaa väsäämään tällaista megapeliä, niin ottakoon yhteyttä viipyilemättä.