Kuvattomiin

 

MUISTINSA MENETTÄNEEN MUISTELMAT, OSA 2

 

Mies lukee lehteä. Päähenkilö Jarmo tulee kylään, ottaa kahvia pannusta, istuu pöytään, ottaa pullaa ja juo. Kumpikaan ei puhu mitään. Kun Jarmo on juonut, alkaa puhumaan:

   "Minä menetin toissapäivänä muistini."
   "Elä?"

   "Totta ku turska."

   "Miten siinä niin kävi?"

   "No minäpä kerron..."

 

Kertoja-Jarmo: ”Olin menossa aamulla töihin, kun joku hämyäijä tuli vastaan...”

 

Jarmo kävelee tiellä iloisesti puku päällä kädet taskussa. Äkkiä kuuluu ääni pusikosta:

   "Hei, psst!"

   Jarmo katselee ympärilleen.

   "Mitä?"

   Äijä hyppää pusikosta esiin.

   "Muistatko meikäläistä?"

   "En, enpä taida muistaa..."

   "No tästä se lähtee! Onko sulla hyvä muisti?"
   "On kai mulla ihan..."

   "No kuuleppa sitten! Haluaisitko menettää sen?"

   "Jaa muistin vai?"

   "Niin niin! Kato meikä pyörittää tämmöistä muistinmenetyksiin keskittynyttä uusmediayritystä! Tässä on mun kortti."

   Ojentaa korttia.

   "Kiitos -"
   "No en kai mä tätä sulle anna!" Vetäisee kortin pois ja laittaa taskuun.

   "Ai..."
   "Onko sulla ikäviä muistoja?"

   "Jaa mitä?"

   "Jokaisellahan on kato jotain ikäviä muistoja jostakin, eikö oo?"
   "Niin no kai se niin on..."

   "Niinku vaikka joku poliisi-TV tai Toni Nieminen."

   "Joo, just just."

   "Monet katsos tahtoo unohtaa nämä tämmöiset ikävät asiat, kässäätkö? Niinku nälänhädän ja hipit ja ja... tämmöset."

   "Juu juu."

   "Haluaisitko sinä unohtaa ne?"

   "No mikäpä siinä, onhan noita muisteltukin jo."
   Äijä ottaa oudon laitteen taskusta.

   "Tässä on mulla muistinmenetyskone. Painat vaan OFF-nappia."

   "Kaikkea ne keksii! Tätäkö painetaan?" Painaa nappia ja saa sähköiskun.

   "No nyt sinä painoit väärää!"

   Jarmo katselee ihmeissään ympärilleen.

   "Menikö sulta nyt kaikki muisti?"

   "Menikö mikä?"
   "No sillälailla, voi helvetti!"

   "Missä minä oon?"

   "No kuule, ei siinä mitään, hyvät jatkot sulle! Terve!"

   Äijä menee, Jarmo seisoo pöljänä. katsoo kättään.

   "Terve..."

 

Takaisin kahvipöytään.

   "Että sillai se muisti lähti sitten!" Jarmo sanoo.

   "No mitä sitte?"

   "No minähän lähdin harhailemaan ympäriinsä muistia vailla..."

 

Jarmo istuutuu puistonpenkille, jolla istuu jo toinen mies lukemassa Vuosisadat Vierivät-kirjaa. Katsoo kättään ja nostaa sitä pöljänä miehelle.

   "Terve."

   "No terve."

   "Mä en muista mitään."

   "Aha."

   "Mulla on semmonen joku tauti. Muistinmenetystauti."

   "Aha."

   Istuvat vähän aikaa, Jarmo katselee kenkiä ja kelloa kiinnostuneena. Availee roskapöntön kantta. Mies katselee epäluuloisesti.

   "Onko se tarttuvaa?"

   "En tiedä. En muista."

   "Aha..."

   Mies sulkee kirjan ja lähtee kohta pois.

   Jarmo kokeilee nukkua puistonpenkillä. Katselee taivaalle. Saa yhtäkkiä flashbackin miehestä länkkärihattu päässä metsässä. Säpsähtää ja lähtee kävelemään.

 

Kävelee tiellä, sanoo kaikille vastaantulijoille terve.

   "Terve."

   "Mee homo vittuun!" Mies tönäisee metsään.

   "Terve."

   "Mikä saatanan pervo sinäkin oot?!" Nainen hakkaa käsilaukulla.

 

Mies polkee vastaan pyörällä.

   "Terve."

   "Jarmo terve! Mitä sä täällä?"

   "En tiedä. En muista mitään."

   "Et muista mitään? No johan nyt on! Taisi tulla juhlituksi eilissä iltana?"

   "En minä muista mitään."
   "Et ihan tosissaan muista? No onpas sattunut melkoinen muistinmenetys! Kyllä mä tiedän nää jutut, kato meni mullakin kerran muisti - en kyllä muista milloin, mutta kuitenkin. Muistatko edes meikäläistä, J-Kaytä? Oltiin silloin siellä siellä... muistatko?"

   "En mä muista edes omaa nimeäni."

   "Jarmo, sun nimi on kuule Jarmo!"

   "Jarmo..."

   "Sukunimi on Petäjä. (kattoo kelloa) Jaa, mutta mulla oli tässä kiire töihin. Soittele mulle illalla niin jutskataan lisää tästä muistinmenetyshommelista!"

   J-Kay lähtee ajamaan pois.

   "No mä soittelen... Mut mikä sun numero on? Hei, missä minä asun? No nyt se meni..."

 

Kävelee eteenpäin. Huomaa puhelinkopin ja menee sinne. Kaivaa taskuja ja löytää kaksi markkaa. Saa flashbackin taas.

   Selaa luetteloa ja löytää ilmoituksen: Onko muisti mennyt? Eikö koti löydy? Soita Auttavaan Puhelimeen!

 

Auttavan puhelimen äijä naputtaa kirjoituskonetta, puhelin soi. Lopetaa naputtamisen ja katsoo puhelinta. Alkaa taas naputtamaan, niin soi uudelleen. Alkaa taas naputtamaan, niin soi uudelleen. Jää tuijottamaan puhelinta, soi uudelleen. Katsoo taakseen ja vastaa:

   "Auttava puhelin."

   "Iltaa. Minun nimi on kuulemma Jarmo Petäjä. Voitteko kertoa, missä minä asun?"

   "Hetkinen, tarkistan."

   Äijä ottaa (ainoan) kansion hyllystä, laittaa pöydälle, ottaa kansion, avaa sen, avaa hakaset, ottaa (ainoan) paperin ja alkaa selaamaan.

   Sillä aikaa Jarmo kaivelee taskujaan ja löytää sakset, kuminauhoja, nenäliinoja ja kännykän. Tutkii kännykkää ihmeissään.

   Äijä kääntää paperin ja lukee taas. Jarmo odottaa. Äijä nyökkää, laittaa paperin kansioon, kansion hyllyyn ja nostaa luurin:

   "Valitettavasti nimeänne ei löydy listalta."

   "No minne minä -"

   "Kuulemiin." Laittaa puhelimen kiinni.

 

Keittiössä:

   "No mitä sitten teit?"

   "Sitten mä huomasin siinä puhelinkopissa kellastuneet sivut."

 

Jarmo selaa keltaisia sivuja. Huomaa ilmoituksen löytötavaratoimistosta.

   "Löytötavaratoimisto... Kaamoskuja 16..." Läimäyttää luettelon kiinni ja etsii oven ulos kopista.

 

Kävelee kadulla. Näkee tiellä maitopurkin ja näkee äkkiä flashbackin, oksentaa vessassa ja kuuluu CMX:n kappale: "Se on käsiesi liikkeissä, se on taivaankannen valoissa... lennä mieleni lennä..."

   Jarmo ravistaa päätä ja vaeltelee eteenpäin.

   "Kaamoskuja 16..."

 

Kävelee pahamaineiselle alueelle ja korni jengi tulee vastaan.

   "Mikä se tämä jätkä on? Hä, mitä sä täällä teet?"

   "Onko tämä Kaamoskuja 16?"

   "Joo on hei! Ja meikä on Kaamoskujan Kingi!"

   "Jee!" Kaikki nauraa.

   "Missä se löytötavaratoimisto on?"

   "Mitä sä sieltä haluat?"

   "Mä en muista mitään."

   "Ei muista mitään!"

   "Joku saakelin Alzheimeri!"

   "Samperin seniili!"

   "Hiton vammanen!"

   "Mä haluaisin mun muistin takaisin."

   "Mee pois!"

   "Lähde nopeasti täältä!"

 

Löytötavaratoimistossa on töykeä virkailija.

   "Iltaa."

   "Ei nyt oo ilta."

   "Tuota kun mulla olis muisti hävinnyt..."
   "Tuliko vähän otettua?"

   "Ei... ei jeesus niin ole sanonut..."
   "Mikä sun nimi on?"
   "Jarmo Petäjä."

   "Sen muistat sentään."

   "En minä sitä ensin muistanut, joku semmoinen ukkeli joka ajoi semmoisella jollakin kertoi."

   "Jassoo. Että mitään et oikein muista?"

   "No jotain välähdyksiä minä välillä nään..."

   "Ootko sinä äijä vai muija?"

   "En tiedä."

   "Jassoo. No miten muuten?"

   "Ei kait tässä sen kummempia."

   "Oot vaan."

   "Joo."

   "Mitä tänne tulit?"
   "Niin, olisiko minun muistia palautettu tänne?"

   "Onko tämä joku pila? Tämä on joku pila. Joku piilokamerajuttu. Onko sulla taskussa se kamera?"   

   Virkailija tönii Jarmoa.

   "Mitä sinä teet?"

   "Tuolla pakettiautossako teillä on se kamera? Hus! Meehän vittuun täältä! Minua ette mihinkään piilokameraan pistä!"

   Jarmo menee pois.

 

Keittiö:

   "No mitä sitten?"

   "No kun en mitään muistanut niin minähän sitten summassa taas vaeltelin..."

 

Kävelee siellä täällä keskellä tietä. Auto tulee, ei yritäkään väistää, kattoo vaan. Autoilija jarruttaa.

   "Vittuako nä siinä seisot saatana keskellä tietä?!"

   "Mä en muista mitään."

   "Vittu päälle ajan jos et siitä siirry!"

   "Mitä mun pitäis tehdä?"

   "Mee vaikka tuonne mehtään mustikoita poimimaan saatana!"

   Jarmo menee metsään.

 

Jarmo kerää metsässä käpyjä kaikkiin taskuihin. Kun ei sovi, kerää syliin ja kävelee tienreunaan istumaan masentuneena. 

   Sitten pyöräilijä tulee taas.

   "Jarmo! Vieläkö sinä täällä?"

   "Mä en muista mitään, en yhtään mitään."

   "Kyllähän sinä suomen kielen muistat ainakin. Mitä sulla niitä käpyjä on siinä?"

   "Mitä?"

   "Käpyjä taskut täynnä."

   "Ai nämä on käpyjä..."

   "Ei tuosta mitään tuu, sinä oot ihan sekasi! Hyppäähän tarakalle!"

   Jarmo yrittää istua tangolle.

   "Eiku tarakalle, pöljä!"

   istuu tarakalle takaperin.

   "EIku... no pidä kiinni siitä. Elä työnnä jalkoja pinnojen väliin."

   "Joo, ei, selvä..."

   Jarmo putoaa lähdössä melkein pois.

 

Ajaa Jarmon kotipihaan.

   "No niin! Meehän nyt sänkyyn nukkumaan pääsi selväksi!"

   "Nukkumaan."

   "Sano kiitos."

   "Kiitos."

   "Ovesta sisään ja sänkyyn nukkumaan!"

   "Ovesta sisään..." Jarmo kävelee.

   "Mitähän lie jätkä napannut?" Pyöräilijä lähtee.

  

Jarmo menee ovelle, joka on lukossa. Huomaa ikkunan auki ja menee siitä sisään. Kävelee ympäriinsä ja menee matolle makaamaan. Katselee ympärilleen ja silmät pyöreinä kattoa, outoa musiikkia. Näkee flashbackin jalkapallopelistä keskellä metsää, pallo kimpoilee puista, musiikki vaihtuu iloiseksi.

   Katsoo suoraan kameraan, laittaa silmät kiinni (ei musiikkia).

 

Keittiö:

   "No mitä sitten tapahtui?"

   "No nukahin siinä sitten ja aamulla Keijo tuli kattomaan että joko on pää selvinnyt..."

 

Seuraavana aamuna pyöräilijä tulee käymään sen luona. Soittaa ovikelloa.

   "Jarmo! Joko oot hereillä?!"

   Jarmo säpsähtää hereille. Katselee ympärilleen ja menee katsomaan ovikelloa. Pyöräilijä huutaa ulkona.

   "Jarmo! Joko on muisti palannut?!"

   Jarmo menee sanomaan ikkunasta.

   "Täällä minä oon."

   "Etkö muista mitään vieläkään?"

   "Mulla on jotenkin tyhjä olo."

   "Jassoo... No ootsä syönyt?"

   "Syönyt?"

   "Aha, sulla on kato nälkä! Varoppa."

   Kiipeää ikkunasta sisään.

 

   "Istuhan siihen ja syö siitä leipää." antaa Jarmolle Reissumiesleivän.

   Jarmo ottaa leivän ja alkaa syömään.

   "Et sä pistä margariinia?" Ottaa jääkaapista ja laittaa margariinin pöytään.

   "Voin mä kai pistää..." Jarmo alkaa dippamaan leipää margariinissa.

   "Ei kun levitä sitä siihen päälle tuolla veitsellä." Antaa veitsen ja haarukan.

   "Aha, okei..."

   "Ei haarukalla kun veitsellä!"

   "Ai..."

   "Haluatsä jotain muuta? Makkaraa, juustoa, sinappia, kurkkua, ketsuppia?"

   "Okei..."

   "Siinä on ensiksikin sinappi."

   Antaa sinapin, Jarmo työntää vaan suuhun.

   "Eikun purista siihen leivän päälle vaikka! Näin!" Laittaa sinappia leivälle.

   "Okei..."

   "Siinä on sitten kurkku..." Heittää kurkun. Jarmo alkaa puristaa kurkkua kuin sinappia.

   "Ei, ei, leikkaa siitä veitsellä näin..." -- näyttää.

   "Aha, okei..."

   "Muistahan kans pureskella kunnolla ennenkuin nielet... Minä teen sulle vaikka puuroa aamiseksi. Sopiiko?"

   "Okei..."

   "Missähän sinä niitä kattiloita pidät..." Availee kaappeja.

   Yhtäkkiä Jarmo alkaa kakistelemaan kurkkua.

   "Enkö minä sanonut että muista pureskella kunnolla?!" Hakkaa selkää. "Näytähän nyt mikä siellä on!" Avaa suun.

   "No eihän siellä mitään oo!"

   Jarmo raapii itseään.

   "No mikä sulle nyt tuli? Ootko nä allerginen jollekin?" katsoo kurkkua.

   "Ootkonä kurkulle allerginen? Miksi vitussa sulla on suolakurkkua jääkaapissa jos sinä oot sille allerginen?"

   "En muista..."

   "Kyllähän sinut on nyt lääkäriin vietävä!" retuuttaa Jarmon ulos.

 

Laittaa Jarmon istumaan tarakalle.

   "Istuhan siinä ja pidä kiinni!"

   Lähtee ajamaan, Jarmo heiluu tarakalla, pitelee toisella kädellä kurkkuaan.

   Poliisi pysäyttää pyörän.

   "Minnekäs sitä ollaan matkalla?"

   "Jarmolla on joku sairaskohtaus, sairaalaan olis kiire!"

   "Sitä tuollalailla tarakkaa sais ajella."

   "Mutta nyt on kiire!"

   "Noustaanpa pois ajoneuvosta ja kävellään tuota keskiviivaa vähäsen matkaa."

   "Mutta Jarmolla on joku -"

   Poliisi tarttuu aseenkahvaan.

   "En viittis käyttää kovia otteita."

   Keijo kävelee keskiviivaa.

   "Nostetaanpa sitten vasen jalka ylös, laitetaan kädet sivuille ja silmät kiinni. Kosketaanpa nenänpäähän oikealla kädellä... ja sitten vasemmalla..."

   Jarmo kaatuu pyörän kanssa asfalttiin.

   "Nyt se kuoli!" tarttuu poliisiin kiinni, poliisi ottaa pampun ja alkaa hakkaamaan.

   "Irti! Irti lain nimessä! Maahan! Istu!"

   Hakkaa ensin kaverin ja sitten vielä hakkaa Jarmoa, kun se makaa maassa. Ottaa radiopuhelimen esiin samalla kun kampaa hiuksiaan.

   "Tarvitaan apuvoimia, poliisin kimppuun hyökätty."

 

Keittiö:

   "Mitä sitten tapahtui?"

   "No sitten mä heräsin ja ne päästivät minut putkasta ja tulin tänne."

   "No entä sitten?"

   "No... no siinä kai se olikin." katsoo kameraan

 

LOPPU

(Loppu-teksti ilmestyy ruutuun HETI viimeisen sanan jälkeen)