Kukas minua
vedestä katsoo? Minäkö se olen? Mutta olenpas minä komea! Suorastaan ihana!
Oikea kaunotar! Rakkautta ensisilmäyksellä! Olen niin onnellinen kun löysin
itseni! Olen itselleni täydellinen kumppani! Tahdon olla aina lähelläni!
Katsokaa, puut ja pensaat! Katso minua, maailma! Katso täydellisintä
luomustasi! Ah, kuinka kaikki näyttää nyt niin paljon suurenmoisemmalta! Kuinka
minä olenkaan kaunis! Minun silmäni, minun nenäni, minun käteni, ihanat
jalkani, pusipusi... voisin suudella niitä loputtomiin! Aah! Rakastan itseäni
niin valtavasti että meinaan pyörtyä! Kuinka tällaista onnea voi ollakaan!
Tahtoisin hukuttaa itseni lahjoihin ja laulaa serenadeja ikkunani alla! Vannon
olevani ikuisesti uskollinen itselleni! En koskaan jätä minua! Pysyn aina
yhdessä! Voi kunpa en koskaan menettäisi itseäni! En voisi elää jos kuolisin!
Mutta nyt alkaa
epäilys kalvaa mieltäni. Olenko riittävä itselleni? Pidänkö enää itsestäni, kun
olen kuusikymppinen ja kulunut? Vai alanko tapailla muita selkäni takana?
Olenko jo tapaillut? En! Ei! En voisi tehdä sellaista itselleni! Se ei saa olla
totta! Miksi tekisin sellaista? Mikä minussa on vikana? Miksi en kelpaa
itselleni sellaisena kuin olen? Tottakai! Olen liian lihava! Nyt iski anoreksia
ja bulimia! Alan jumpata ja meikata! Syön pelkkää parsakaalia! Mutta voinko
enää luottaa itseeni? En tiedä varmasti. Minne minä aina lähden iltaisin...?
Väitän meneväni kavereita tapaamaan, mutta jospa... Ei! Se ei saa olla totta!
Minulla on varmasti joku toinen! Palkkaan yksityisetsivän vakoilemaan itseäni!
Jään kiikkiin rysän päältä! Valokuvista selviää ketä tapailen! Nyt huomaan sen.
Olen liian mustasukkainen! Tarvitsen terapeutin apua! Voi ei...
Minun täytyy
myöntää se. Tämä suhde ei toimi. Olen niin erilainen. En sovi yhteen. Luulin jo
löytäneeni oikean, mutta erehdyin itseni suhteen. Minut toinen vie onneen.
Mutta miten voin kertoa tämän itselleni? Särjen taatusti sydämeni. En kestäisi
sitä... Romahdan ja alan vainoamaan itseäni. Soittelen puhelinvastaajaani uhkausviestejä.
Joudun lopulta hankkimaan itselleni lähestymiskiellon. Onneksi en sentään
ehtinyt hankkia lapsia, olisin jäänyt yksinhuoltajaksi. Lapsistani olisi tullut
narkomaaneja. Ei, en voi tehdä sellaista itselleni! Nielen suruni ja olen kuin
kaikki olisi kuin ennen... niin paljon itselleni merkitsen.
