Eräänä päivänä, kun tiedemiehet olivat taas
miettimässä ratkaisuja maailman ongelmiin erään kuuluisan ja korkealaatuisen hotellin
kattohuoneistossa, sisään lensi ikkunasta pieni lintunen, joka lauloi
vastauksen yhden tiedemiehen korvaan.
Täytyi rakentaa kone, joka ratkaisisi ongelmat.
Tietysti ennen sitä oli tehtävä vuosia kestävä tutkimustyö, että
keksittäisiin siihen tarvittavat osat,
mutta se kannattaisi.
Kone rakennettiin erääseen erittäin suureen halliin keskellä autiomaata
ja se oli suuri kuin rekka-auto hallin keskellä. Se oli reaaliaikaisessa
yhteydessä kaikkiin maailman tietokoneisiin ja siinä oli erittäin yksinkertainen
käyttöjärjestelmä: Täytyi vain puhua ongelma mikkiin ja kone vastasi.
Joka puolelta maailmaa saapuivat jokaisen maailmankolkan johtajat ja
johtajien johtajat ja johtajien johtajien apulaiset ja sihteerit ja tukku
muutakin porukkaa kuuntelemaan koneen viisautta.
Ensimmäisenä konetta pääsi testaamaan
tiedemiesjärjestön silloinen johtaja, jolla olikin heti kärkeen hyvin tärkeä
kysymys: "Rikollisuus vain kasvaa ja vankilat täyttyvät sitä mukaa. Miten
tämä ongelma poistetaan?"
Ratkaisukone humisi hetken ja antoi sitten vastauksen: "Tappakaa
kaikki rikolliset."
Johtajat ja johtajien johtajat katsoivat toisiaan. Konehan oli oikeassa,
mikseivät he olleet sitä aiemmin keksineet? Yksinkertaista kuin mikä!
Yksi tiedemies yritti vastustella, mutta enemmistö oli eri mieltä, ja
niin tehtiin.
Parin päivän päästä ongelma oli jo poissa.
Kadonnut iäksi.
"Minulla olisi yksi ongelma." Sanoi yksi tiedemies koneelle
salaa, kun muut vielä onnittelivat toisiaan hyvästä menestyksestä.
"Vaimoni pettää minua. Mitä teen?"
"Tapa vaimosi. Tapa kaikki vaimot." Kone sanoi.
"Kiitos." Tiedemies sanoi ja ryhtyi tuumasta toimeen.
Juhliva tiedemiesporukka keksi kesken
juhlintansa taas uuden ongelman, johon kone saisi taas vastata:
"Vanhukset mätänevät vanhustenkotiin ja hullut mielisairaaloihin.
Mitä tehdään?"
Kone humisi ja vastasi: "Tappakaa vanhukset ja hullut."
"No tottakai!" Tiedemiehet riemuitsivat. "Sehän on oikea
ratkaisu! Kyllä tuo kone on nero!"
"Ja me neroja, kun keksimme sen!" Yksi tuuheapartainen
tiedemies sanoi.
"Aivan!"
Niin sitten kävi, vaikka yksi nuori tiedemies oli taas hieman eri mieltä
koneen kanssa. Demokraattinen päätös oli jo tehty.
"Luonto ja vedet saastuvat ja otsonikerros ohenee. Mikä on
ratkaisu?" Kysyi paikalle sattumalta eksynyt luontoaktivistijärjestö.
"Tappakaa saastuttajat. Tappakaa kaikki ihmiset, jotka
saastuttavat. Tappakaa kaikki." Kone sanoi ykskantaan ja humisi hieman.
"Hei, hyvin ajateltu!" Luontoaktivistit sanoivat ja ryhtyivät heti
poistamaan suuren luokan ongelmaa.
Yksi luontoaktivisti pisti vastaan, mutta häntä ei kuunneltu, koska
enemmistö ei kuunnellut.
Kului taas jonkin aikaa. Resuinen pummi
konttasi koneen mikin luo. Demokraattinen päätös koko ihmiskunnan tappamisesta
oli jotenkin unohtanut hänet.
"Kaikki muut ihmiset maailmassa ovat kuolleet, paitsi minä. Mikä on
ratkaisu yksinäisyyteeni?"
Kone humisi jonkin aikaa.
"Tapa itsesi." Se sanoi lopulta.
"Selvähän se." Työtön sanoi ja juoksi ulos hallista etsimään
käsiasetta.
Hetken aikaa hallissa humisi. Sitten
ratkaisukoneen reunasta avautui pieni luukku, josta ryömi esiin
puhtaanvalkoinen kaniini, joka humisi astellessaan ulospäin.
Ulos tultuaan se läimäytti etukäpälänsä yhteen.
"Sillähän siitäkin ongelmasta päästiin." Se sanoi ja juoksi
metsään.
