PAIKKA JOHON JÄÄTELÖAUTOT KERÄÄNTYVÄT
KUOLEMAAN
Minulla ei ole
vanhempia: teen taivaasta ja maasta vanhempani
Minulla ei ole kotia:
teen tietoisuudesta kotini
Minulla ei ole elämää tai
kuolemaa: teen hengityksen vaihteluista elämäni ja kuolemani
Minulla ei ole
jumaluutta: teen rehellisyydestä jumaluuteni
Minulla ei ole
käteisvaroja: teen ymmärryksestä käteisvarani
Minulla ei ole
salataikoja: teen luonteenlujuudesta salataikani
Minulla ei ole
ruumista: teen kestävyydestä ruumiini
Minulla ei ole silmiä:
teen salamanleimahduksista silmäni
Minulla ei ole korvia:
teen herkkyydestä korvani
Minulla ei ole
jäseniä: teen ripeydestä jäseneni
Minulla ei ole
strategiaa: teen toiminnasta, jota ajatus ei varjosta, strategiani
Minulla ei ole
suunnitelmaa: teen tilanteeseen tarttumisesta suunnitelmani
Minulla ei ole
ihmeitä: teen oikeasta toiminnasta ihmeeni
Minulla ei ole
periaatteita: teen sopeutumisesta kaikkiin olosuhteisiin periaatteeni
Minulla ei ole
taktiikkaa: teen tyhjyydestä ja täyteydestä taktiikkani
Minulla ei ole kykyjä:
teen nopeasta hoksaamisesta kykyni
Minulla ei ole
ystäviä: teen mielestä ystäväni
Minulla ei ole
vihamiehiä: teen piittaamattomuudesta vihamieheni
Minulla ei ole
sotisopaa: teen hyväntahtoisuudesta ja oikeamielisyydestä sotisopani
Minulla ei ole linnaa:
teen järkähtämättömyydestäni linnani
Minulla ei ole
miekkaa: teen itsen poissaolosta miekkani
- Samurairukous noin
1300-luvulta
KULKURIMAA
Ajan taloa kuin autoa,
ohjaan sitä joystickilla.
Hyppää kyytiin
vauhdista, vai etkö uskalla?
Auto näkyy
taustapeilissä, kytät vilkuttaa valoja.
Ei ne mua pysäytä,
näytän niille keskisormea.
En tiedä mihin olen
menossa, ajaminen on pääasia.
Sitten huomaan etten
ole ainoa, koko tie on täynnä taloja.
Olen uudenlainen
vaeltaja, asun kodissani jossain muualla.
Ihan kuin etana tai
kilpikonna, saan joka päivä uusia naapureita.
Jos on ratti ei tartte
renkaita. Vuorollani johdan joukkoa
Ajan mieleni voimalla
mereen muuria. Menen virran mukana,
muodostan veteen
kuvioita. Vapaudun vauhdista, siirrän jalkani jarrulta.
Ohjaan valitsemaani
kulkuneuvoa: keskikokoista, keskiluokkaista.
Yritän vapautua
toiveista, poistua rengasmaailmasta...
Muisti palautuu
pienissä osissa. Ajoimme tieltä, jäimme matkasta
siitä lähtien asuimme
tien laidalla, koskaan takaisin tielle pääsemättä.
SALAINEN PALVELIJA
Hypnotisoin viittomakielellä, annan savukkeella savumerkkejä.
Puhun asioista niiden väärillä nimillä. Huokaukseni ja vihellykseni ovat koodikieltä.
Pysyttelen taka-alalla, vältän avoimia paikkoja.
Liikun suojassa salanimien, kätken mikrofoneja alle kivien.
Asetan ansoja asuntooni, kätken peilien taakse kameroita.
Säilytän salakielisiä sanomia satojen salasanojen takana.
Kävelen käsieni päällä, nukun vahtivuoroin. Kuljen kuulostellen,
taustapeiliin vilkuillen.
Kukaan ei tunnista kasvojani, minua ei saa kiinni puheistani. Annan
suojatulta itselleni.
Tuntemattomuus on työtäni. Pitäydyn samankaltaisissa elämänohjeissa, pysyn
poissa huippupaikoista.
Seison vieressänne vain jotta osuisin joka iskulla. Tulen nähdyksi vain
omasta tahdostani.
Pukeudun maastopukuun, sulaudun väkijoukkoon. En mainosta, leviän
juuristosta. Kudon puissa ja kehyksissä.
Luotan siihen että naamiointivärini tunnistetaan. Vaihdan
henkilöllisyyttäni, muutan toimintatapojani.
En pidä melua itsestäni, mutta vältä joutumasta vastustajakseni. Tein kauan
sitten valintani: olen oma herrani, luon omat sääntöni.
Olen vain omilla palkkalistoillani, kuljen omia reittejäni omassa
tahdissani.
Kasvatan pitkät hiukset, parran ja viikset siltä varalta, jos joskus
jostain syystä menetän kaiken, epäonnistun tai kyllästyn
voin leikata ne pois ja kadota.
LUE MAASTO
Kelloseppä jäljitteli kehitystä.
Esi-isä palasi safarilta.
Sai saaliikseen vain sarvia ja hampaita,
kynsiä ja pistimiä; ei mitään erityistä
äärettömiä määriä.
Mutta millä tahansa on merkitystä,
kun on kyse inhimillisestä kärsimyksestä.
Hämähäkki ei ole hyönteinen.
Hopealankoja pitää leuoissaan,
valokaapelijaloillaan.
Viestittää olevansa niin terve,
ettei tarvitse näyttää terveeltä
sellaiselle joka on tarpeeksi älykäs
ymmärtääkseen yskän.
HULLU TIETÄJÄ
Hullu tietäjä.
Menee katsomaan kuka
on huoneessa
ja huomaa että on siellä
itse.
Sytyttää valot kun poistuu huoneesta.
Hyppii toisten järjen
päällä ja
laskee liukumäkeä
naamalla.
Pudottelee painottomia
pommeja,
taittaa kämmenet
tuoksun kunniaksi.
Syö kuin tukki, nukkuu
kuin hevonen.
Yhdistää pisteet
väärässä järjestyksessä,
värittää kirjavien
kuvien ulkopuolet.
Heittää pois ilot,
kerää talteen huolet.
Kantaa maata
kengänpohjissaan,
maalaa minulle vauraat
silmäripset.
Pitää jalkojaan
hiuksina,
syntyy oman kätensä
kautta.
Hakkaa puita, halaa
nyrkkeilysäkkiä.
On vapaa kuin eläin
joka lentää väärinpäin
ja kaiken lisäksi
pystyy vielä menemään kotiin
niin mahdottomalta
kuin se kuulostaakin.
PIENTEN LAATIKOIDEN
KAAPPI
Koko on todiste
avaruudessa on aikaa
kun sitä vertaa
siitä on jo aikaa
ei luuta eikä lihaa
kuin hyönteisiä
sisältä pehmeitä
päältä kovaa kitiiniä.
Ainapensas suojaa
rata katoaa hiekkaan
hävittyään mereen
poiju kulkeutuu jokeen
joki virtaa toimistoon
laukut on pakattu
sininen mies odottaa
hän vain tahtoo sanoa
päivää.
Ja hän ei lähde ylös
pitkä aika täysin sama
ja hän ei ollut enää
vettä samaan aikaan
hän katsoo tuhatta
vuottaan
tulee siksi mitä
pelkää
ja kun ääni kuuluu
se ei osu minuun.
SATUNNAISIA
SADUNOMAISIA KOHTAAMISIA
Illalla kissa menee nukkumaan
aamulla kissa herää.
Puhut asiaa, mutta vähän.
Ei saa niistää tähän.
Liikkui valoa nopeammin
näki tapauksen ennenkuin se tapahtui
ja onnistui estämään ensin.
Kissa jäi kuivin suin.
KUOLEMAN VÄLTTÄMISEN
KOREOGRAFIA
Opittuaan mestarilta
kaiken hänet murhasi
ja jokaisen varjon
jonka kohtasi
kuten mestari opetti
sillä samaan virtaan
ei voi salamoida kahdesti
voi olla vain yksin
siinä kaikki mitä
tiesin.
UNIVERSUMI
Koko universumi on
yksi
äärettömän pieni ja
nopea
kappale jota luulemme
moneksi
joka törmää itseensä
välittömästi
ja jakautuu äärettömän
moneksi
niinkuin ei mitään.
MISSÄ MURHEELLISET
KARHUT KALASTAVAT
Ja sitten juokset, juokset kunnes kävelet.
Otat käteesi oksan ja juokset metsään.
Sinne missä murheelliset karhut kalastavat;
missä käärme kiertää karhua, järvi hohtaa homeesta, tiikeri tappaa
mehiläisen.
Ja kaikki siellä ovat, ja Amos ja Obadja.
Sinä tunnet heidät, mutta he tuntevat sinut paremmin kuin tunnet itsesi.
Tämän he tekevät sinulle tuskallisen selväksi. Se tulee viemään ikuisuuden.
Metsäpalo valaisee kasvosi, vanhuksen kasvot.
Olet vain pieni eläin. Metsän eläimistä tunnet itsesi.
Olet herkkä, et hikoile. Ja kuu on mykkä, se ei kerro.
Karhu ei rahaa tarvitse eikä käärme uusia kenkiä.
Orava ei ole omalaatuinen toiveissaan.
5-5-6
Muodostelmien tutkija
eksyy omaan kotiinsa
paranee ajatuksen
voimalla
ilman erillistä
pyyntöä
hän ei ollut maailma.
Monia uusia tapoja
yhden silmän suoja
toista pitää varoa
yleisellä tasolla
oli turha kadota.
9-10-11
Aivan kuin ennen
sovimme hetken
kun muistat yhden, opi
toinen
hiekka näkee ihmisen.
Olen niin onnellinen
sillä huomenna olen
onnellinen
horoskooppini kertoi
sen
kuka elää eniten?
Voitto kotiin leikiten.
0-0-7
Maa oli kirottu, äkkiä
hän ymmärsi
sadut oli kerrottu,
sodat sodittu
mitä tahansa tapahtui,
niin oli tarkoitettu
vastaväitteesi
unohtuu, näin on ennustettu.
Suurinkin tunteidesi
tuska on suhteellista
lumimyrsky raivoaa
ulkona
kun puhut
rauhallisella äänellä
on pelkkää teatteria
tämä järjetön väkivalta.
4-0-4
Muistin eilen että
huomenna
maailma on se mitä on
olemassa
pilvi olikin tehtaan
savupiipusta
markkinoita ei
kiinnosta.
Meri nousee jokiin ja
viikko kuluu umpeen
humalainen halailee, soittelee
selvännäkijälle
ei sitten erota
vastaanko minä vai isä
kilauttaa kivilaattaa
kellona: mieltä lämmittää vain leijona.
PAIKAN PÄÄLLÄ TILANNE
ON TOINEN
Paikan päällä on
tilanne toinen
niin tässä käynyt on
olen rahaton
paikan päällä tilanne
toinen on.
Aina se on katsomisen
arvoinen
tuo tuttu kuu kun taas
kiinnittää huomion
teräkseen
kaiverrettuja metsämaisemia on
mutta paikan päällä
tilanne on toinen.
Kun hutera puutorni
kaatuu
kirjanmerkki kertoo:
hän tulee takaisin
nousee kuu joka
suutelee
harvoin mikään menee
kuten suunnittelee.
RUOHON RIKKAUS
Joku hiipii katolla, tai sitten ruoho kasvaa. Joku raapii ovea, tai sitten
sataa.
Oksa koputtaa ikkunaan: metsällä on minulle asiaa!
Heitän jääkuutiot kattilaan, meidän täytyykin sukeltaa.
Päivän keitto on vasta huomenna hyvää.
Kerran sulatettua ei saa uudelleenjäädyttää.
Sukellan juoksuhiekkaan, sekunti seuraa siskoaan.
Kahlaan lentohiekassa, olen hautakiven takana piilossa.
Pakenen viidakkohotellin verannalla, pakenen pitkin patoaltaan pohjaa.
Maailma näkyy hänen luolastaan, sotkee seinät hän suruaan.
Oliko väärin hidastaa, sotia niin että unohtaa mitä maata puolustaa?
0-0-0
Merenkulku palasi
mieleeni
ammuin puolikkaalla
pyssyllä
viilsin yksiteräisellä
tikarilla
uhrasin kaiken enkä
saanut mitään
mutta ei se mitään,
minulle riittää että väsyttää
kun on tarpeeksi nälkä
niin hiekkakin on hyvää
kun kaaduin ei käynyt
mitenkään
arvostelin iskun
huonoksi väistöksi
elämä on tässä lakaistessani
pihaa
naapurin kammatessa
nurmikkoa.
1-1-3
Vallataan majakka,
osoitellaan
kaikkia lampulla
silmiin
Ostetaan armeija,
vallataan maa
mikäs siinä, se olisi
mukavaa
Merta edemmäs kalaan,
no mennään vaan
saanko ottaa kuvan kun
masentaa?
POLTA SE, AURINKO
Aika on vetoketju ja
elävän olennon maku,
poltetun lihan tuoksu,
rautanaamion tasku
lattiaan naulattu
liina, likainen kuin lakana
kun värittää voimalla
valtaistuimen takana.
Pysyvien unien maailma
on muuttuva talo,
keinotekoinen kaaos,
tuhon tiedosto
metallinen metsä,
tulinen tuomio.
Polta se, aurinko.
LÖYDETTY RUOKA
Odottamaton onni
juuri oikeassa
paikassa
täysin oikeaan aikaan.
Asiat ovat todella
toisin
yö on tyyni ja
voimakas
vaaralla yksi valo
vilkuttaa.
Kun koeputki putoaa
iloitse siitä kun
jotain tapahtuu
kun mitään ei
tapahdukaan.
Ole tyytyväinen
tavallisuuteen
kun et odota mitään
olet onnellinen siitä
mitä saat.
KAIKKI TUNNISTIVAT HÄNET
Hän on aina paikalla, hän on tuttavallinen.
Hän ei osaa sanoa mistä kenkä puristaa.
Hän katsoo suoraan silmiin, hänellä on paljon vaatteita.
Hänestä ei koskaan tiedä, hänen shekillään ei ole katetta.
Hän nukkuu asennossa, johon sairauskohtauksen saaneet laitetaan makaamaan.
Hän istuu asennossa, jossa käsiraudat laitetaan pidätetyille.
Hän yrittää ostaa syvyyttä elämään.
Hän pitää kädet taskussa, hänen koko päivänsä kuluu tapaamisiin.
Hänellä ei ole kuolinsyytä, hän ei pelota.
Hän uskoo eiliseen, hän kanssani vaihtaa sanasen.
Hän ei seuraa maisemaa, hän hommailee vaan omiaan.
Hän tulee meille, tutkii kaikki laatikot ja kaapit.
Hän on menossa mukana, hän on kiipelissä.
Hän pudottaa pommin ja pakenee, hän ei välitä seurauksista.
Hän lukee saadakseen selville mitä kukin meinaa, hän ajattelee kielellään.
Hän raapii mattoa, hän yrittää selittää selittämättömiä ilmiöitä.
Hän kävi suihkussa ja ihan alasti! Hän söi kuollutta eläintä!
Hän lähetti viestin jossa pyysi anteeksi viestin lähettämistä.
Hän ei kaipaa haastetta, hän syö vain juustoraastetta.
Hän haluaa asiat yksinkertaistettuina, sushi-pihvit hyvin paistettuina.
Hän tietää mitä sanoa, jotta häneen luotettaisiin.
Hän on seisonut kerran vesisateessa ja alkanut valittamaan kun kastuu.
KELLO EI HERÄTÄ eli
RUNO NUORISTA, JOTKA JOUTUVAT TAISTELEMAAN HUUMEISTAAN
(sovitettu Petran
alkuperäistarinasta)
Turhaan Krisulla
huumeneula kyynärtaipeessa
aurinko paistaa
ihmisiä mustissa
pappi puhuu
epäselvästi virkailijan toimistossa puhelimessa
pikkukylään kauas
huumeystävistä ja houkuttimista
Tytöt puhuu pojista
ja syö
ruokasalin ovella
Miki Henun ja Sampan kanssa lyö
sade on pimeää tai
muuten vaan oot
humalassa Terhi vain
nauraa
Miki kääntyy ja nauru
loppuu, aika pysähtyy
ivanauru, joka kuuluu
Terhin ystäville: Terhin koti
Joka paikassa
kaksikerroksinen hirsitalo
itsevirkatut liinat
ja verhot, myös matot itsekudottuja, siisti koti
jo portaita nousen
kun äiti saapuu, keskustelevat
äiti jää yksin
puhumaan
Terhi pomppaa
sängystä hampaita pesiessä, katsoen kelloa
ja vetäen vaatteita päällensä
altaan reunalle
Terhi juoksee ja
menee koulun portaille noitumaan itsekseen
hieroo jalkojaan
hiestä märkänä
Miki istuu viereen,
sytyttää tupakkaa ja nousee ja lähtee
Supinaa ja
tirskuntaa, Terhi etsii ajatuksiaan; etsii repusta kirjaa
opettaja jatkaa
ajatuksissaan, lähtee aulasta johon Terhikin saapuu
istuvat portaille
kuin olisivat muutakin porukkaa
Miki sytyttää tupakan
kun välitunti loppuu
Terhi luikahtaa
yhtäkkiä rehtorin kanssa
rehtori hieman höpsö;
tuhisee
Terhi, Anu ja Sussu
käyvät keskustelun vierekkäisissä tietokoneissa
Miki tulee Terhin
käteen, kun juovat limsaa, sopivat illasta
Terhin kotiportille
suutelee Terhiä lähtiessä
Terhin kanssa Terhi
syö, radio soittaa Rickystä
keittiöön saapuu isä,
jota Terhi siivoaa
lämmittää ruokaa,
joka syönnin jälkeen siirtyy olohuoneeseen
Taustalla isän ääni,
johon Terhi vastaa: sulkee oven ja alkaa soittaa
kissa hyräilee ja
iskee peilille silmää
Terhi juoksee
valvojan kanssa käytävällä juttelemassa
Miki soittaa sängyllä
kitaraa ja valvoja lähtee
saa Terhin hieman
mustasukkaiseksi, mutta leppyy kuullessaan että Miki haluaa
Lääkäri kyselee
Mikiltä vointiaan
määrää lääkettä kun
vieroitus huumeista vaikeaa
Terhi asuntolan
käytävässä valvojan kerrottua Mikistä, joka on ottanut humalassa
ambulanssilla lähimpään
kaupunkiin, Miki hiihtää perässä
Terhi kertookin
valvojalle
lääkkeiden saannin
jälkeen valvoja lohduttaa itkevää Terhiä
Terhi kiroilee
kirjeen, jossa kertoo Mikistä ja rakkaudestaan
ilmoittaa samalla
menevänsä leffaan
sulkee oven
lähtiessään ja auto poimii hänet tienvarresta kyytiin
äiti itkee kirje
kädessään, Anu Sirpalle kertoo Terhistä
unohti heidät Mikin
kans alettuaan
isä itkee raivosta
mykkänä, Sussu pelosta jäykkänä
vastapäätä keittiön
pöytää
Isä puhelimessa
valvojan kanssa puhuu puhelun lopetettuaan
hyökkää ulos muut
perässään; pitää Mikiä kädestä, joka nukkuu kalpeana
Anu ja Sussu
kannoillaan hoitaja neuvoo heille huoneen
ovelle he pysähtyvät
katsomaan ikkunasta
huoneen sisäjonossa
Terhi ja Miki näkyy, isä syöksyy
huutoa ja repimistä,
johon liittyy
ja puolet osaston
hoitajista sen seurauksena uhkaa karata lopullisesti kotoa
ei anna isän tapailla
Mikiä, juoksee huoneesta
isä lysähtää
hoitajien avulla
Terhi harhailee
kaupungilla välillä poliisien takia
yövyttyään kadulla
kävellen hänen Mikin kans
sulkien luurin Anu
soittaa Sirpalle, joka murtuu sen nähdessään
Terhi on kuullut
terveiset, isä juttelee Mikin kanssa
ja äiti itkusta
silmät turvonneena
isä selin kasvot
ovellepäin käännettynä Terhin ensimmäisenä kaappaa syliinsä
isä tulee halaamaan,
sopivat säännöistä
lupaavat auttaa
kaikessa siitä mitä seuraa, jos vain jotain sattuu
Miki joutuu jäämään
Miki lähtee kotiin
juuri saunasta tulleena
suutelee Terhiä oven
takaa
laulaa joululauluja
ja isän röhönaurua
hiljalleen pimeältä
taivaalta.
