Jälkisanat Aavekaupunkiin ja Susien maahan
Tässä kaksi kuvitettua T�ernobyl-tarinaa. "Aavekaupunki" tehtiin vuosina 2003-2004 ja "Susien Maa" vuonna 2005.
"Aavekaupunki" joutui hyökkäyksen kohteeksi samana päivänä kun laitoin sen Internetiin. Monet eivät arvosta vaivojani. T�ernobyl on katastrofi jonka haluaisimme unohtaa, mutta se on kuitenkin ihmisen aiheuttama, ja inhimillisiä virheitä tulee aina tapahtumaan.
Vuonna 2004 T�ernobyl-sivuni oli yksi suosituimmista sivuista Internetissä. Silloin kotisivuni suljettiin ja lehdet ympäri maailmaa kirjoittivat että olisin vain mainoskikka, pelimainos, kuvamanipulaatio tms. Onnistuin iskemään arkaan paikkaan ja olen ylpeä siitä. Kaikkien näiden kokemusten ansiosta tajusin, että jos joku haluaa kertoa totuuden, hänen on oltava valmis seisomaan sanojensa takana. Tämä kannusti minua kirjoittamaan toisen osan T�ernobyl-tarinaan, "Susien maa".
Atomienergiateollisuudessa pyörivät isot rahat. Vain 1 kilogramma jalostettua uraania tuottaa suurinpiirtein saman määrän energiaa kuin 50:ntä tavaravaunullista hiiltä (3000 tonnia). Jalostetulla uraanilla on täten melkein kolme miljoonaa-yhteen etu kuljetuksessa. Tämä luonnollisesti viehättää vaikutusvaltaisia, isoilla panoksilla pelaavia poliitikkoja ja yrityksiä, jotka välittävät vain kaiken hyödyn lypsämisestä, eivätkä piittaa yhtään ydinreaktoreiden turvallisuudesta ja ihmisten terveydestä.
Vaikka he kuinka yrittivät antaa sivuilleni huonoa mainetta, ne ovat silti täällä ja yhä useammat ihmiset lukevat niitä.
En kannata tai vastusta ydinvoimaa, olen kirjoittaja joka ajattelee ihmisten hyväksi, ja jonka mielestä T�ernobyl on varoitus ihmiskunnalle.
En ole sitä mieltä että atomi olisi paha. Siitä vain tulee paha ihmisten käsissä. Oikeissa olosuhteissa atomit voivat palvella ihmisiä, oikeissa olosuhteissa joissa ei ole sotia, eivätkä atomit kuulu kommunisteille, islamisteille eikä kapitalisteille. Ongelmana on, että kommunistit, islamistit ja kapitalistit ovat aina ensimmäisiä jotka koittavat valjastaa atomin voimat.
Kiinnostukseni T�ernobyliin heräsi vuonna 1992, kun ensimmäistä kertaa matkustin reaktorista pohjoiseen sijaitsevien Valko-Venäläisten kylien läpi. Olin nuori ja paikka teki minuun vaikutuksen. Eniten minuun vaikutti paikan synkkä kauneus, jota muut eivät nähneet.
"Kuuma alue" on yleinen nimitys alueille jotka ovat saastuneet T�ernobylin säteilystä. Vilcha on yksi näistä �kuumista alueista�. Vuonna 1991 siellä mitattiin neliökilometrille 60 curieta cesiumia, 0.7 curieta plutoniumin isotooppeja ja 15 curieta strontiumia. T�ernobylin standardien mukaan Vilcha on siis tyypillinen "kuuma alue".
Sivulla jossa kerrottiin "Punaisesta puusta", kun sanoin että loistaisin pimeässä, vitsailin. Säteilyä ei voi nähdä, se on vain sanonta. Erittäin korkeita säteilymääriä voi nähdä tietyillä videoilla, riippuen filmin laadusta. Se näyttää pieniltä kipinöiltä, kuten 'Pripyatin viimeinen päivä'Tämän videon tekijä, Michail Nazarenko, oli tekemässä elokuvaa atomivoimalasta ja sattui olemaan Pripyatissa tapahtumahetkellä. Hän sai videolle myös Pripyatin evakuoinnin.
Evakuoinin aikana Pripyatin viralliseksi säteilytasoksi ilmoitettiin 1 Röntgen tunnissa, mutta sanotaan että se olisi ollut jopa 7 Röntgeniä tunnissa. Määrillä on suuri ero, koska ensimmäisessä tapauksessa uhrit kuolisivat muutamassa kuukaudessa, kun taas toisessa tapauksessa uhrit kuolisivat viikon sisään. Uskon, että molemmat väitteet voivat olla totta, sillä laskeuman ensimmäisinä viikkoina maanpinnallinen radioaktiivisuus kaduilla voi olla paljon suurempi entä radioaktiivisuus ilmassa silmien tasolla.
Tarinani kertovat kuinka näin T�ernobylin 17-19 vuotta onnettomuuden jälkeen, joten en ole päivittänyt säteilytasoja, asuinlukuja yms.
< "Ghost Town" -laulu on erikoislahja minulle "Huns and Dr.Beeker" nimiseltä duolta.
Tieteellisenä osana tässä kertomuksessa tulee mieleen Americumin radioaktiivisuus, joka on uskomattoman monimutkainen jo aihealueena ja jota on kenenkään melkein mahdotonta käsittää oikealla tavalla. Erot rakioaktiivisuuden toiminnassa laboratoriotesteissä ja radioaktiivisuuden vaikutukset elävässä elämässä ovat kuin tarkkuusammunnalla ja taistelutilanteella. Minun näkemykseni perustuu havaintoihin, kokemuksiin ja lähestymistapani on aina käytännönläheinen.
Voimme nähdä radioaktiivisuuden laskettuna geigermittarin näytöltä. Siinä havaittu lukema on kuitenkin vain sekoitus erityyppisistä säteilyistä ja niiden tulos yhteenlaskettuna. Am-241 on vain yksi osa tässä sekoituksessa ja erilaisissa olosuhteissa se on enemmän tai vähemmän haitallista kuin Pu-241, jokainen osa säteilyssä on haitallista omalla tavallaan. Kuitenkin kumpikin osasista sisältää alfa hiukkasia, molemmat luovuttavat gamma säteilyä hajoamisprosessissaan. Riippuen niiden alkuenergiasta gammasäteily voi matkata ilmassa ja on mitattavissa geigermittarilla. Minun matkailulleni haitallisimmat osaset ovat voimakkaimmat gammasäteet ja siten myös Americum.
Alapuolella on likimääräinen kaavio, joka näyttää Pu-241:n hajoamisprosessin jossa muodostuu Am-241:ia. Massa on vaakatasossa, aika pystytasossa.
Valitettavasti kuva "Elefantin jalasta" on huonolaatuinen, koska kaikki olemassa olevat kuvat tästä pienestä, mutta vaarallisesta luonnonihmeestä on otettu kauko-ohjatuilla roboteilla. Kukaan ihminen ei pysty menemään huoneeseen jossa ilmiö sijaitsee, koska säteilytaso on siellä noin 10000 Röntgeniä tunnissa (tappaisi ihmisen hetkessä).
"Elefantin jalka" on suurin muodostelma, mutta itseasiassa se on vain pieni osa ydinpolttoaineesta jota reaktorissa oli. Räjähdys pakotti reaktorin pohjan sijoiltaan, ja sulanut aines pääsi valumaan reaktorista ulos reaktorin alapuolella oleviin huoneisiin ja käytäviin. Tämän vuoksi itse reaktori on tyhjä, eikä kaikki ydinpolttoaine ole samassa paikassa. Tämä on tavallaan hyvä asia, koska todennäköisyys että toinen ketjureaktio syntyisi on pienempi. Alla oleva kuva havainnollistaa kuinka reaktori on rakennettu ja missä ydinpolttoaine sijaitsee tällä hetkellä
Yllämainitulla radioaktiivisella "magmalla" on lasimainen ulkonäkö, koska kun ydinpolttoaine valui reaktorista ulos se sekoittui hiekan kanssa jota oli pakattu reaktorin ympärille.
Jos haluat tutustua asiaan paremmin, paina tästä Video on kuvattu syvällä reaktori neljän kellarissa, videolla näkyy "Elefantin jalka�.
Sarkofagin alle jääneestä ydinpolttoaineen määrästä on käyty kiivasta keskustelua tiedemiesten kesken. Voimalan kaikkia huoneita ja käytäviä on erittäin hankala tutkia, koska paikoittain säteilytaso voi ylittää 1000 Röntgeniä tunnissa. Tiedemiehet juoksevat henkensä edestä kun heidän täytyy ohittaa korkean säteilytason kohta, sillä 1000 Röntgeniä pystyy tappamaan ihmisen tunnissa, ja siltä ei suojaa mikään suojapuku. Itseasiassa mikään ei kykene suojaamaan ihmistä tämän tason säteilymäärältä.
T�ernobylin ydinvoimala oli menestys siihen asti kun 26. huhtikuuta 1986 sitä kohtasi onnettomuus. Sen energiantuotanto ylitti kaikki odotukset ja sen turvallisuuspöytäkirja oli puhdas. Pääinsinööri joka oli suunnitellut T�ernobylin reaktorin, tapasi kehuskella että se �oli niin turvallinen reaktori että sen voisi rakentaa vaikka Punaiselle Torille Moskovassa�.
T�ernobylin ydinvoimala tuotti sähköä 2 miljoonalle ihmiselle, ja yö oli parasta aikaa suorittaa turvallisuuskoe koska tuolloin sähkönkulutus oli alhaisimmillaan. Voimalan työntekijät olivat varautuneet suorittamaan turvallisuuskokeen samalla itseluottamuksella kuin normaalin työnsäkin. Turvallisuuskokeen tarkoituksena oli testata reaktorin käyttäytyminen sähkövirransaannin loppuessa. Mutta mitä kukaan ei ollut ottanut huomioon oli se, kuinka epävakaaksi heidän neuvosto-rakenteinen reaktorinsa tulisi, kun sitä ajettaisiin alhaisella virralla. Kaikki reaktorit toimivat seuraavilla ehdoilla: Neuronit pilkkovat ydinpolttoaineen uraani-atomit, tätä kutsutaan halkeamisketjureaktioksi. Energia joka vapautuu ketjureaktiosta kuumentaa ydinpolttoaineen, joka kohdatessaan lauhdeveden muodostaa höyryä. Tämä höyry taas puolestaan pyörittää turbiinia, joka tuottaa sähköä. Tämän jälkeen lauhdevedet kierrätetään ja palautetaan takaisin jäähdyttämään ydintä.
T�ernobylin reaktori 4:ssä uraniumi oli säilötty 1700:taan erilliseen polttoainesauvaan. Nämä sauvat olivat ympäröity graffitilla, joka pitää halkeamisketjureaktiota yllä. Säätösauvat imevät itseensä neuroneja ja hidastavat halkeamisketjureaktiota. Kun säätösauvat nostetaan pois ytimestä, halkeamisketjureaktio kiihtyy, ja kun ne taas lasketaan ytimeen, halkeamisketjureaktio hidastuu. Turvallisuussyistä vähintään 30:ntä säätösauvaa täytyy olla laskettuna ytimeen kaiken aikaa. Tätä sääntöä ei saa kiertää.. Aina kun reaktori on toiminnallinen, reaktorin luotavan atomienergian määrä ei saa ylittää säätösauvojen kykyä hidastaa halkeamisketjureaktiota. Nämä 30:ntä säätösauvaa sijaitsevat alueella, missä niillä on suurin mahdollinen kyky hidastaa ytimessä tapahtuvaa halkeamisketjureaktiota. Lauhdevesi imee myös itseensä ylimääräisiä neuroneja ja auttaa näin hidastamaan halkeamisketjureaktiota. Suurin vaara tämän reaktorityypin suunnittelussa on se, että jos lauhdevesi menetään, tai kiehuu kuiviin, ylimääräiset neutronit voivat kiihdyttää halkeamisketjureaktiota niin pitkälle että sitä on mahdotonta hallita. Juuri näin kävi T�ernobylissä.
Alemmat lauhdevesiputket olivat vastuussa lauhdeveden kuljettamisesta ytimeen. Kun nämä putket repesivät, reaktori jäi täysin ilman lauhdevettä. Ensimmäiset räjähdykset tapahtuivat reaktorin ydinpolttoainekanavissa, kun ne alkoivat hajota osiin massiivisen paineen nousun johdosta. Se, kuinka monta höyryräjähdystä tapahtui, on hämärän peitossa. Jotkut sanovat, että räjähdyksiä oli 3 tai enemmän. Viimeisen, kaikkein suurimman räjähdyksen aiheutti kaasun syttyminen ytimessä.
Räjähdyksen syynä oli seuraavien asioiden yhdistelmä: 1) Reaktorin ytimessä oli liian vähän säätösauvoja (ehkä jopa alle 10), jotka voisivat välittömästi laskea alas hidastamaan halkeamisketjureaktiota. 2) Säätösauvat laskeutuivat liian hitaasti reaktoriin, (noin 1/4 vapaapudotuksen vauhdista), kun ne pitäisi ajaa reaktoriin mahdollisimman nopeasti. 3) Säästösyistä säätösauvojen kärjistä metrin pätkä oli grafiittia, samaa ainesta jolla halkeamisketjureaktiota kiihdytettiin. Tästä seurasi välitön kiihtyminen halkeamisketjureaktiossa, jota ei pystytty heti hidastamaan.
Muiden puutteiden ja vikojen lisäksi mainittakoon suojarakennelman puute, joka esti vastaavanlaisen onnettomuuden Three Mile Islandilla Yhdysvalloissa. Neuvostoliittolaisille oli useaan otteeseen kerrottu, että ydinvoimalat ilman reaktorin suojarakennelmaa ovat vaarallisia, mutta he jatkoivat voimaloiden rakentamista, koska se tuli 30% halvemmaksi.
Räjähdyksen jälkeen ainoa keino hidastaa halkeamisketjureaktiota oli pommittaa reaktoria neutroneja itseensä imevillä aineilla ja vastaavilla kemikaaleilla helikoptereista, jonka ansiosta monta rohkeaa lentäjää sai surmansa. Heidän ottamat kuvat ja videot ovat kuitenkin selvinneetVideo helikopterista joka pommittaa voimalaa neutroneja imevillä aineilla.
Katso myös 6 minuuttia pitkä video Vladimir Shevchenkosta, nimeltään "Chronicle of Severe Days"
Tässä videossa näkyy ns. "biorobotit" viimeistelemässä voimalan katon siivoamista
Alla olevat kuvat ovat toukokuun 1. päivän Milliröntgen-paraatista. Se on varmaan ainoa paraati ilman puolueiden johtajia, jäseniä ja heidän perheitään. Kuten aina, tärkeimmät henkilöt hylkäsivät laivan ensimmäisinä, he lähtivät Kievistä heti kun uutinen ydinvoimalaonnettomuudesta tuli julki.
Ketään ei rangaistu totuuden piilottelemisesta.
Ainoat jotka saivat rangaistuksen olivat ydinvoimalan henkilöstöä. Valokuvia oikeudenkäynnistä: kuudelle ydinvoimalan työntekijälle langetettiin tuomiot joiden pituus vaihteli kahdesta kymmeneen vuoteen. Vain virkaatekevä pääinsinööri myönsi syyllisyytensä sanoen "Olen syyllinen, mutta niin on järjestelmäkin"
Vuosi on 1991. Neuvostoliitto on romahtanut. Tietyt asiat ovat muuttuneet: kommunistit ovat kääntyneet demokraateiksi, Komsomolin (kommunistisen puolueen nuorten osasto) johtajista tuli liikemiehiä, tuomareista ja syyttäjistä tuli ministereitä. Mitä tuli ihmisistä jotka ennen luottivat johtajiinsa ja menivät heidän käskystään siivoamaan reaktorin ympäristöä? Nyt heidät kaikki on jätetty yksin syöpänsä kanssa, ja tietäen että heidän kuolemansa jälkeen uhrien "virallinen" lukumäärä tulee edelleen pysymään 31:ssä.
Tällä sivustolla olevat materiaalit saa vapaasti tulostaa, kopioita tai kääntää eri kielille mitä tahansa tarkoitusta varten. Päämääränäni on että mahdollisimman moni ihminen näkee tämän sivuston
Kiitos kaikille lukemisesta
Elena Filatova