Tsernobylin onnettomuuden jälkeen raportoitiin runsaasti mielenterveysongelmia. Neuvostopsykiatrit, kuten myös heidän seuraajansa diagnosoivat ne kaikki nimellä radiofobia.

Stalinin GULAG -vankileireissä oli tietynlaisia lääkkeitä, joten kuka tahansa joka vieraili lääkärillä, sai vaivoihinsa "Analginia", olivat ne sitten mitä tahansa vaivoja. Joskus lääkäri halkaisi tabletin kahtia ja käski potilaan "ottaa toinen puolikas kuumeeseen ja toinen vatsahaavaan". Tämä on täsmälleen sama hoitometodi kuin mitä Tsernobylin uhrit saivat kaikkiin mahdollisiin oireisiinsa. Mikä tahansa heitä vaivasikin, diagnoosi oli radiofobia ja hoitona sama hyödytön pilleri.

Syyskuu, 2006.

Valko-Venäjä

Tsernobylin säteily myrkytti viidenneksen naapurimaan, Valko-Venäjän, kokonaispinta-alasta. Kaikki tietävät että tämä maa on liian myrkyttynyttä maatalouteen, ja säteily pysyy maassa vielä silloinkin kun Lukashenkon ainainen presidenttiys on muinaishistoriaa.

Tänä keväänä Luka voitti taas vaaleissa uuden kauden, vangitutti opposition johtajan, ja julisti totaalisen voiton kaikista vihollisistaan, mukaanlukien Tsernobylin. Hän ilmoitti juhlallisesti että osa alueista on nyt turvallisia ihmisille muuttaa takaisin.

Halusin kirjoittaa hänelle kirjeen onnitellakseni voitosta ja ehdottaakseni, että hänen hallintonsa perheineen olisivat kuolleiden kylien ensimmäisiä asuttajia..

Kuulin että he onnistuivat keräämään "vapaaehtoisia" tälle ajatukselleen. Tähän kokeeseen osallistujien mukana on ihmisiä joilla ei ole muuta paikkaa mihin mennä, vankilasta vapautuneita ehdonalaisvankeja ja pakolaisia entisistä Neuvostomaista, Keski-Aasiasta ja Tsetseniasta.

Tähän saakka kaikki viralliset yritykset puhaltaa uutta eloa Tsernobyliin ovat epäonnistuneet ja ainoat aineelliset tulokset yrityksisä ovat muutamia sivuja villin optimistisia tilastoja YK:n raportteja varten.

Syyskuu, 2006

Koulutuksemme.

Tsernobylistä pitäisi kertoa nuorille ja sen tulisi olla tutkittava aihe kouluissa, sillä maailman tekopyhyydestä oppiminen jo nuorena estäisi monia olemasta liian sinisilmäisiä aikuisia. Nuorena on paljon helpompaa ja hyödyllisempää hyväksyä todellisuus, koska iän lisääntyessä kehittyy tietynlainen henkinen horros ja sydän väsyy.

Neuvostoliitossa ydinfysiikka oli etuoikeutettu tieteenala. Kuin pumpuliin kiedottuina tiedemiehet kehittivät ydinteknologiaa KGB:n valvonnan alla ja heidän tutkimuksensa keskittyivät erityisesti Marxiin ja tieteeseen. Koulutuksen humanistinen puoli oli heidän opetussuunnitelmassaan tarkoituksella unohdettu. Valtio ei tarvinnut filosofeja, se tarvitsi tehokkaita tiedemiehiä ja isänmaallisia ihmisiä, jotka eivät eivät edes ajattelisi ydinsalaisuuksien vuotamista CIA:lle. Lopulta tämä erityinen tekniikan muokkaus tuotti tiedemiehiä jotka eivät ymmärtäneet elämän kulkua ja sen vuoksi eivät tunteneet huonoa omaatuntoa teoistaan. Neuvostovallan aikainen koulutus ei opettanut minkäänlaista kunnioitusta ihmistä kohtaan. Tieto johtaa vain tuhoon ja kurjuuteen, jos ei rakasteta ja kunnioiteta elämää yleensä ja erityisesti ihmiselämää.

Etuoikeutettuna oleminen tarkoittaa ylimielisenä olemista ja he eivät kuunnelleet ketään joka ei pelannut heidän kanssaan samassa joukkueessa. Tsernobylin reaktorin suunnittelijoita oli moneen otteeseen kielletty rakentamasta reaktoreita suurten asutuskeskusten lähelle, mutta he eivät ottaneet sitä huomioon. Heille sanottiin että reaktorit ilman kansia olivat vaarallisia, mutta he rakensivat niitä silti. He rakensivat Tsernobylin tyyppisiä reaktoreita jopa onnettomuuden jälkeenkin.

Viallinen totalitaarinen koulutussysteemi, jossa koulutuksen temppelit olivat kuin shakkilautoja, tuotti Tsernobylin. Ydintieteen professorilla oli kuningattaren etuoikeudet, kun taas historian ja kirjallisuuden professorit saivat vähemmän kunnioitusta kuin pelin sotilaat. Kaavoihin ripustautumisen ja iskulauseiden toistamisen vuosikymmenet olivat tuottaneet miljoonia tieteenharjoittajia ja teknikkoja joilla oli vanhentuneet taidot ja sydämet kuin lyijyä. Nämä kaikki kaadettiin työmarkkinoille kun Neuvostosysteemi hajosi. Nämä samat moukat ovat taas mukana kuvioissa - bisneselämän kuvioissa.

Kysymys kuuluu: entä nyt? Onko ydinfyysikoiden ja koneenkäyttäjien uusi sukupolvi ammattimaisempaa kuin edellinen? Epäilen, sillä ainakin Neuvostoaikana opiskelijoiden piti opiskella. Nyt ainakin minun osassani maailmaa kuka tahansa voi lahjoa itsensä läpi tenteistä tai jopa ostaa koko tutkinnon. Heillä ei ole mahdollisuutta oppia Tsernobylistä, sillä totuus Tsernobylistä on piilotettu heiltä kuten meiltä muiltakin. Virkamiesten ja uusien reaktorien suunnittelijoiden vastuuttomuutta tukee tieto siitä että ketään ei rangaistu Tsernobylin onnettomuuden jälkeen. Nyt he tekevät niin kuin he aina ovat tehneet, mutta tällä kertaa räikeämmin ja oikeasti kyynisesti, sillä he tietävät että he eivät koskaan joudu vastuuseen teoistaan.

Monia hallituksia valvovat suuret yritykset jotka ovat ottaneet valvontaansa myös nykyisen koulutuksen. He muokkaavat tuottavuutta, tehokkuutta ja menestystä, mutta jälleen aineita, jotka opettavat kunnioitusta ja ihmiselämän ymmärrystä, supistetaan. Opiskelijat opiskelevat vain tiettyä erikoistumisalaa, heille opetetaan kuinka ansaitaan arvosana ja kuinka ollaan mekaanisesti tuottavia - mutta ilman että ollaisiin älykkäitä.

Koko moderni koulusysteemi on liukuhihna, jolla opettajat yrittävät saada lahjuksia oppilailta jotka yrittävät saada tutkintoja. Koulutussysteemimme on alennustilan viimeisessä vaiheessa, se sallii sanan "koiruoho" poistamisen sanakirjoista. Se tuottaa lääkäreitä, jotka tekevät johtopäätöksiä joiden mukaan Tsernobylin lapsilla on korkeampi ÄO kuin saastumattomien alueiden lapsilla, journalisteja jotka kirjoittavat että Tsernopyl oli vain pieni tulipalo... Entä sitten seminaari, jossa otettiin tehtäväksi "lopettaa Tsernobylistä puhuminen"

Tämä systeemi sopii johdossa olevalle eliitillemme, koska se tekee meistä kaikista nöyristeleviä ja vajavaisia, syvästi ajattelemattomia, ja toivottoman passiivisia. Sellainen kesytetty väestö on jatkuvasti käyttökelpoinen johtavan yhteiskuntaluokan manipuloinnille. Tämä on jokaisen hallituksen unelmatilanne: Saada haltuunsa joukko joka karjalauman tavoin on siirrettävissä yhdestä saastuneesta paikasta toiseen. Mutta tämä unelma Utopiasta, järjettömästä yhteiskunnasta ei voi koskaan olla olemassa tai selviytyä, jos on näin paljon kemiallista teollisuutta ja ydinvoimalaitoksia. Yhteiskunta jossa teknologia menee ihmisen kehityksen edellet on tuhoontuomittu. Lähtölaskenta tuomiopäivään...

Syyskuu, 2006

Vauvanruokaa

Kysymys, jota monesti mietin, on että kuinka kauan ihmiset pysyvät pimennossa Tsernobylin suhteen? Yleinen historia osoittaa että monimutkaisen asian, kuten Tsernobylin onnettomuuden ja sen jälkipelin, käsittelykyvyn kehittyminen vaatii aikaa. On ymmärrettävää että sähköteollisuudelle uutinen ei ollut suotuisa ja monet halusivat haudata oikean tiedon epäselvyyksien alle. Joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin tulee heitä, jotka havainnoivat puolueettomasti. Vasta silloin älykkäämpien kuin kirjanpitäjien tai puoskareiden antamat faktat voittavat.

Optimisti minussa haluaa uskoa että kysymys kohdistetaan jälkikäteen tutkimukseen; sitä aletaan valottaa; sitä ajatellaan, pohditaan ja siitä keskustellaan ja lopulta saavutetaan oikea näkemys. Ajan kuluessa - sen pituuden määrittelee aiheen vaikeus - kansa tulee tajuamaan sen, mitä jokainen yksittäinen ihminen havaitsi heti.

Se, tulemmeko me näkemään tuota päivää, riippuu monista tekijöistä. Yleisesti on niin, että mitä tärkeämpi historiallinen tapahtuma on, sitä vähemmän sille jää eloonjääneitä todistajia kertomaan totuudesta. Vei esimerkiksi 50-70 vuotta, että enemmistö ihmisistä oppi totuuden vallankumouksesta, nälänhädästä ja lamasta. Näyttää siltä, että historia voittaa vain vanhat pahuudet, kun nykyiset ja vasta tapahtuneet pahuudet voittavat helposti historian. Tsernobylin tapauksessa saattaa kestää kauemmin, mutta aihe ei kestä ikuisesti.

Jokainen selväpäinen on saanut nauttia tietystä edusta: totuuden näkemisestä yleisen väärän tiedon keskellä. Taidosta oppia asioiden oikea luonne heti, eikä puolessa vuosisadassa, kuten yksinkertaiset sielut jotka odottavat lopputulosta valmiiksi pureskeltuna, sulatettuna ja märehdittynä television historiakanavilta.

************************

Tsernobylissä minuun tekevät vaikutuksen joidenkin isotooppien puoliintumisajat. Sata, tuhat, jopa kymmenet tuhannet vuodet! "Tsernobyl kestää Jeesuksen seuraavaan tulemiseen saakka" Gorbachov sanoi kerran haastattelussa.

Tänä keväänä uutisankkurit ovat esitelleet uuden ilmaisun: "Vanha Tsernobyl". Ehkä se on heille keino saada meidät uskomaan, että Tsernobyl on katoamassa historiaan ja on pian mennyt lopullisesti...

Ikävä kyllä, vain sen uhrit ovat menneet, jopa ennenkuin ovat ehtineet vanhaksi. Chernie pysyy ikuisesti nuorena, ikuisesti vaarallisena. Ydinonnettomuuden synnytystuskat 20 vuotta sitten olivat vain muutama sekunti tämän ikuisen lapsen aikakaudessa. Uskon, että syy siihen, miksi ihmiset eivät kykene näkemään ydinonnettomuuksien pitkäikäisyyden ongelmaa, on koska ihminen voi käsittää vain aikaa joka on jo mennyt. Olemme vieläkin liian lähellä Tsernobylin onnettomuuden aikaa käsittääksemme tuhon koko laajuuden.

Tsernobylia voidaan verrata suureen rakennukseen, jota täytyy katsella kauempaa nähdäkseen kokonaisuuden: sen pitenevän varjon koko kauheus valkenee ihmisille vasta useiden sukupolvien jälkeen. Sen jälkeen se ei katoa ennen maailmanloppua.

************************

Sanotaan että sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas. Jos kykenet tosiaan näkemään läpi yleisen valheellisuuden, olet kuin joku jolla on ainakin toinen silmä ja kellään ympärilläsi ei ole kumpaakaan. Olet todellinen kuningas tai kuningatar ja näet asiat niinkuin ne ovat, kun taas toiset uskovat mitä he kuulevat. Katsohan, jokainen seuraa vääriä polkuja ja ovat sokeiden oppaiden johdettavina, kaikki hapuilevat toisten sokeiden vaeltajien keskellä mutta et voi tehdä mitään muuttaaksesi asiaa. Et voi tehdä mitään opettaaksesi mitä näet; siihen he tarvitsisivat sinun silmäsi.

Syyskuu, 2006

Uusi alkuaine (Parodia)

Banaanivaltion tiedemiehet ovat julkistaneet tiedonannon tiedemaailman tähänasti tuntemista alkuaineista raskaimman aineen löytymisestä. Uusi aine on nimetty Governmentiumiksi (engl. gorvernment=hallitus).

Governmentiumilla (Gv) on yksi neutroni, 25 avustavaa neutronia, 88 varaneutronia ja 98 avustavaa varaneutronia. Atomin massa on näinollen 212. Nämä 212 partikkelia pysyvät yhdessä moronin (engl. moron = idiootti) voimien avulla. Moronit ovat vielä tutkimattomia aineksia, niiden erityisominaisuutena on runsas taskujen määrä.

Governmentiumin puoliintumisaika on 4 vuotta; sen massa kasvaa jatkuvasti ajan mittaan, koska puoliintumisajan aikana avustavien-, vara- ja muiden neutronien taskujen massa kasvaa ja kun se saavuttaa kriittisen keskittymän, sen kokoonpano järjestäytyy uudelleen, jonka jälkeen osa moroneista muuttuu neutroneiksi ja avustavat neutronit vaihtavat paikkaa varaneutronien kanssa. Koska Governmentiumilla ei ole elektroneja, se on eloton. Se voidaan kuitenkin havaita, koska se lamaannuttaa kaiken, jonka kanssa se on kontaktissa ja se reagoi kaikkeen elolliseen, missä on elektroneja. Minuutin annos Governmentiumia voi aiheuttaa reaktion, joka normaalisti kestäisi sekunnin, mutta joka valmistuu loppuun reilussa neljässä päivässä.

Kun Gv puolittuu, se muuttuu uusiksi aineiksi, Retiredumiksi (Re) (engl. retire=eläköityä) ja Retardiumiksi (Rt) (engl. retard=vähä-älyinen), jota joskus kutsutaan myös Dementiumiksi (Dm).

Syyskuu, 2006

Bloginpitäjiä ja journalisteja

Nykypäivän valtavirran median täytyy taistella kovasti internetin kovaa kilpailua vastaan. Bloginpitäjät voittavat yleisöä puolelleen ja sanomalehtiä menee vararikon partaalle. Syy tähän on yksinkertainen, bloginpitäjät ovat objektiivisempia, alkuperäisempiä ja vapautuneempia kuin väki joka työskentelee uutistoimistoille. Uutisreportterit ja -ankkurit usein ihmettelevät miksi ihmiset pitävät blogeja. He eivät ymmärrä, miksi bloginpitäjät haluavat tehdä ilmaiseksi sitä mistä reportterit saavat palkkaa.

Periaatteessa bloginpitäjät tekevät parempaa työtä koska he eivät kirjoita rahan edestä. Ihmiset alkavat kirjoittaa huonosti heti kun he saavat siitä palkkaa. Kirjoittaja voi pysyä objektiivisena vain silloin, kun hän kirjoittaa faktoista niiden itsensä vuoksi. Kirjoittajat, jotka kirjoittavat rahan vuoksi, ovat kuin prostituoituja: Heidän tavoitteenaan on miellyttää mediapamppuja ja lukevan yleisön makuja. Edelleen, kuten prostituoidut, heille on mahdottomuus saada nautintoa tekemästään työstä. Omistautunut bloggeri ei koskaan pyri miellyttämään jonkun makua. Hyvin usein he tekevät työtä kaikkea virallista ja bisneskäytäntöjä uhmatakseen, kirjoittaen vain ajattelemisen nautinnoksi ja jakaakseen henkilökohtaiset johtopäätöksensä muiden kanssa.

Journalistit ja bloggerit ovat todella erilaisia. Todellinen bloggeri ei voi kirjoittaa medialle, samoin kuin lehtimies ei voi kirjoittaa blogia.

Jokainen joka hakee töitä uutistoimistoista, riippumatta siitä oliko kyseessä lehti, televisio tai radio, täytyy valmistautua noudattamaan poliittiseen korrektiuteen liittyviä sääntöjä, kuten ettei etnisiä vähemmistöjä eikä uskonnollisia yhteisöjä loukata, eikä astuta ydinmonsterin lihaville varpaille, eikä purra geenimuunnellun ruuantuottajan ruokkivaa kättä jne... Kaikkine noine rajoituksineen journalistin mieli on kahlittu kuin kehykseen ja ei voi liikkua, kuin lintu häkissä. Bloggerin mieli on kuin vapaa lintu, se lentää ilman rajoituksia, nähden kaiken sellaisena kuin se oikeasti on. Siksi bloggeri voi puhua ajatuksistaan ilman rajoituksia. Bloggerin perussivistys tai koulutus ei ole tärkeä; vain sillä että hän ajattelee omilla aivoillaan kasvattaen omaa älykkyyttään, on merkitystä. Sitävastoin journalistin mieli hukkuu tietämättömyyden ja apatian suohon ja on sen vuoksi jatkuvasti alenevassa tilassa. Jos aiot työskennellä valtavirran medialle, sinun täytyy noudattaa heidän sääntöjään. Lopulta sinusta tuntuu siltä kuin olisit kutsuttu discoon, jonne saavuttuasi huomaat kaikkien tanssivan kainalosauvojen kanssa. Myöhemmin huomaat, että erotuksena niistä jotka ovat luonnostaan rampoja, keppien kanssa tanssijoiden seassa on oikeasti hyviä tanssijoita, jotka tekevät niin vain elättääkseen perheensä. Jos liityt rampojen joukkoon, vuosien kuluessa huomaat että myös sinä olet rampa etkä pysty enää tanssimaan ilman kainalosauvoja. Onnittelut - sinusta on tullut journalisti.

October, 2006

******************

Sivistynyt maailmamme on suuri naamiainen, jossa viranomaisten suru, kaupanpitäjien hymyt, ihmisystävien laupeus ja pornotähtien hekuma ovat vain naamioita, niissä ei ole mitään todellista. Joku laittaa kasvoilleen lain naamion ja tulee lakimieheksi, toinen valitsee isänmaallisuuden naamion ja alkaa poliitikoksi, kolmas ottaa uskonnon tai oppisuunnan puhtauden ja hänestä tulee pappi ja niin edelleen. Periaatteessa useimpien maskien takana on rahantekijöitä ja väärentäjiä, joiden onnistumisprosentit huijareina ovat suuremmat kuin kykynsä peittää oikeat kasvonsa.

Maailman eri maissa juttu menee juuri samalla tavalla: jokainen esittää vain iloisia kasvoja, poliitikkojen, elokuva- ja poptähtien, urheilijoiden sekä muiden jukkisten muovaamia piirteitä.

He esittelevät vain maansa "pokerinaamaa", emmekä opi mitään heiltä. Maiden oikeat kasvot paljastuvat kun kansa alkaa vastustaa ja lakkoilla ja sodat repivät niiden pienet sievät naamiot palasiksi. Kun vaaka kallistuu yli, näemme hetken aikaa niiden oikeat ongelmat. Tästä näkökulmasta Tsernobyl oli totaalinen katastrofi, maamme imago on tahrattu vuosikymmeniksi. Ensimmäiseen kymmeneen vuoteen onnettomuuden jälkeen oli todella vaikeaa laittaa mitään naamiota sellaisten pelottavien kasvojen päälle, mutta nyt kaikki kansalaiset voivat osallistua naamiaisjuhliin. Ukraina on saanut joitakin hyviä jalkapallonpelaajia, nyrkkeilijöitä, laulajia ja tanssijoita. Vaikka yö olisi kuinka pimeä tahansa, juhlat vain jatkuvat ja jatkuvat...

Syyskuu, 2006

***********************

Amatöörit! Ammattitaidottomat! Näin alentavasti huutavat ne, jotka tutkivat Tsernobyliä hyötyäkseen siitä. Huudon kohteena ovat ne jotka tutkivat Tsernobylin historiaa puhtaasta mielenkiinnosta ja totuutta etsien.

Tämä alentavuus pohjautuu siihen, että hyötyä tavoitteleva ja puolueellinen Tsernobylin tutkimus pyrkii puolustamaan energiateollisuutta. Se mainostaa jokaisen mahdollisuuden tullen, että kukaan jolla ei ole koulutusta tai diplomeja ei voi tulla vakavastiotetuksi. Yleisö, joka ei voi ymmärtää mitään säteilyyn liittyvistä asioista, ylläpitää samaa näkemystä ja ajattelutapaa. Tällä tavoin on syntynyt kansan luottamus hallituksen virkamiehiin ja kunnioitus "ammattilaisia" kohtaan ja epäkunnioitus "ammattitaidottomia" kohtaan.

Totuus kuitenkin on että amatöörit tavoittelevat lopputulosta kun taas ammattilaiset pyrkivät ymmärtämään tarkoituksia; todellisuudessa aitoja ammattilaisia ovat ne jotka ovat kiinnostuneet suoraan Tsernobylistä Ja jotka työllistävät itsensä puhtaasta kiinnostuksesta aiheeseen. Sana "amatööri" tulee latinan verbistä "amare" joka tarkoittaa jostain pitämistä. "Amatööri" tekee mitä tekee koska pitää siitä, eikä koska hänelle maksetaan siitä. Vain tällainen tyyli johtaa työskentelyn vakavuuteen. Tällaisista lähtökohdista ollaan aina päästy suurimpiin saavutuksiin, eikä palkansaajien ja uranluojien lähtökohdista.

Suurin ongelma tutkijoille, jotka ovat tuntemattomia ja siksi myös epäammattilaisia, on että heidän pitäisi saada tunnustusta ja todistuksia ydinparoneilta. Tästä näkökulmasta Shopenhauer sanoi oikeutetusti, että kaiken älyllisen ansion suurin epäonni on se että sen täytyy odottaa kunnes ne jotka tuottavat vain pahaa, alkavat ylistää hyvää.

*****************

Kun tuomitut Gulagin vankilasysteemissä halusivat tappaa jonkun informantin siten ettei ketään pidettäisi syyllisenä, he yleensä pujottivat pitkässä köydessä olevan silmukan petturin kaulaan. Sitten muutama tusina ihmistä veti toiselta puolelta ja muutama tusina toiselta. Tällä tavoin ketään erityistä ihmistä ei pystytty määrittelemään varsinaisen kuoleman aiheuttajaksi.

Mitä enemmän ihmisiä oli mukana köydenvedossa, sitä suuremmat mahdollisuudet oli selviytyä sekä rangaistukselta että henkilökohtaiselta vastuulta. Tämä on kaiken kollektiivisen rikollisuuden pääperiaate ja se selittää miksi Tsernobylin uhrien määrä pysyy aina samana ja miksi kukaan ei ole myöntänyt syyllisyyttä tai osoittanut mitään katumusta tästä rikoksesta. Ihmisiä oli vain yksinkertaisesti liikaa köyden molemmissa päissä.

Syyskuu, 2006

*****************

Tänään, joulukuun 16. päivänä 2006 huomasin että säteilytaso oli normaalia korkeammalla kotonani. Menin ulos ja mittasin säteilytasoja eri puolilla naapurustoani. Käytin varmuuden vuoksi useita eri Geigermittareita.

Sain myöhemmin kuulla informaatiolähteideni kautta, että korkeat arvot olivat seurausta Tsernobylin sarkofagin ylläpitotöistä (he avasivat osan sen katosta). Tämä jäi mietityttämään minua, että oliko uusi säteily reaktiota siihen vai toiko tuuli sen mukanaan. Voimme vain arvailla, sillä sellaisista tapahtumista ei mainita uutisissa ja säätiedotuksemme sanoo, että tasot ovat normaaleja.

Joulukuu, 2006

**************

Helmikuussa 2007 ystäväni isä kuoli keuhkosyöpään. Hän työskenteli kuskina Tsernobylissä ydinonnettomuuden ensimmäisestä päivästä alkaen vuonna 1986. Hänen hautajaisissaan tapasin toisen kuskin, kuolleen miehen kollegan. Puhuimme odotellessamme hautajaisseremoniaa ja opin muutamia mielenkiintoisia asioita. Hän kertoi minulle olevansa viimeinen selviytyjä Tsernobyliin lähetettyjen kuskien joukosta. Hän kertoi myös, että alue joka on ympäröity piikkilangalla ja jota kutsutaan "Tsernobylin kuolleeksi alueeksi" (dead zone) ei ole 30 kilometriä reaktorin ympärillä vaan itseasiassa 40-50 kilometriä. Kotiin saavuttuani tarkistin karttani ja kyllä: vain yksi tarkistuspiste on 30 kilometrin etäisyydellä reaktorista. Muut tusina tarkistuspistettä ovat 45-50 kilometrin päässä nollapisteestä. Miksi kaikki viittaavat kuolleeseen alueeseen 30 kilometrin alueena, jos matka on oikeasti 45 km? Entä valtava alue tuon alueen ulkopuolella? Eikö kukaan ajattele ettei piikkilanka estä säteilyn leviämistä? Tapa jolla pidämme katseemme pallossa pelin sijaan on todella pelottavaa...

Kirjojen julkaisemisesta

Kaksitoista vuotta sitten vein kirjoja erääseen vankilaan. Siivosimme myös kaikki vanhat neuvostokirjat sen kirjastosta. Vankilan kirjastonhoitaja, jota kuvailen novellissani "Nikholayevich", itki nähdessään tuhansien sellaisten kirjojen tulevan kannetuksi ulos kirjastostaan. 'Useita sukupolvia,' hän sanoi, 'on kasvatettu noiden kirjojen perusteella ja nyt meidän täytyy vain heittää ne pois käytöstä.

Nykyään kun kävelen loputtomien uusien kirjojen jonojen ohi kirjamessuilla, juuri niinkuin ystäväni kirjanstonhoitajakin, voin vain huokaista ajatuksesta että muutaman vuoden kuluttua yhtään noista kirjailijoista ei enää muisteta. Koko nykyaikainen kirjallisuus on arpajaista, jossa kukaan ei saa voittokuponkia, koska nykyään kirjallisuuskin on teollisuutta, jossa kaikki yrittävät tehdä rahaa: kirjailijat ja julkaisijat, kriitikot ja mainostajat - kaikki korruptoituneita - he pitävät yhtä, toistaen toisiaan ja heillä on sama tavoite: varastaa lukijan rahaa ja aikaa.

Tällainen teollisuus kukoistaa yleisön halutessa järjettömästi ostaa vain kirjoja jotka ovat bestsellereiden listalla. Avaa vain mikä tahansa sellainen kirja ja sen sisältö sulaa aivoissasi kuin hattara. Syynä on se, ettei ole mahdollista julkaista ajatuksia kirjan muodossa. Tämä systeemi on intolerantti älykkyydelle, se talloo jalkoihinsa jokaisen joka näyttää olevan yleisen tason yläpuolella, joka taas pakottaa kirjailijat kirjoittamaan lohikäärmeistä ja lentävistä lautasista; mistä tahansa muusta paitsi todellisuudesta. Todellisuus on karkotettu nykykirjallisuudesta koska realismi paljastaa kuinka kesytettyjä meistä oikeasti on tullut. Samoin on mahdotonta julkaista täällä kirjaa Tsernobylistä. Kaikki Tsernobyl-kirjamme täytyy painattaa Länsi-Euroopassa ja nyt kun ydin hirviö on elpynyt, on vaikeaa painattaa niitä missään.

Vain vähäinen määrä nykykirjallisuudesta selviytyy huomisen yli, lukuunottamatta keskinkertaisten kirjoittajien kirjoja: uuden metelin keksijöitä joilla on yhteyksiä showbisnekseen, jotka luovat uuden aikakauden kirjallisuuden historiaan joka saa jälkipolvet huokaamaan sanojen groteskin arkkitehtuurin valaistuessa heille. Se työntää lahoavan rakenteen ovea kurkistaen sisään ja huomaa sen olevan tyhjän, ilman mitään elävää sarkofagin sisällä eikä tuosta tavanomaisuuksien puutarhasta löydy yhtään elävää kukkaa, ei edes jälkeä ajatuksesta joka saisi tulevaisuuden kirjastonhoitajat pitämään kirjat kirjastoissaan sen sijasta että heittäisivät aikamme bestsellerit kierrätysastiaan.

Lokakuu, 2006 **************

Tsernobyl on vieras ajatus aikanamme koska kulttuurimme kieltää kaiken kurjuuden ja hyväksyy vain menestyksen. Meitä ajaa menestyksen toivo ja häviön vaara. Ihmiset oppivat etsimään maksimaalista nautintoa minimaalisella ajattelulla. Realismille ei ole sijaa ja joka puhuu realistisesta näkökulmasta, kuulostaa kamalalta pessimistiltä. Suuri propagandakoneisto opettaa että onnellisuus on pakollista kun taas surkeus on valinnaista. Sen säälimätön mantra on 'nauti elämästä joka päivä kaikin tavoin, kuin huomista ei olisikaan.' Lopulta tämä estää kokonaisia yhteiskuntia myöntämästä ja opettamasta virheitään. Tuloksena maailma tuottaa yhä enemmän ja enemmän huonoja uutisia.

Kaikkina aikoina on vallinnut Aristoteleen määritelmä viisaalle käyttäytymiselle elämässä. Hän haastaa meidät suuntaamaan tavoitteemme siten että välttäisimme lukemattomia pahoja asioita ennemmin kuin että tavoittelisimme vain mielihyvää. Nyt tämä sääntö on jätetty huomiotta. Uskon, että tällainen polultapoikkeaminen on syy nykyisyyden ja tulevaisuuden ongelmien syntyyn. Miten ihmiset voivat välttää pahuutta ja virheitä, jos he kieltävät niiden olemassaolon?

P.S.

Jos elämme kuin huomista ei olisi, sitä ei ole.

[Viite 1: "Viisas ihminen ei etsi mielihyvää vaan vapautta kärsimyksestä" Aristoteles "Nikomakhoksen etiikka"

*****************

Tsernobyl on kova oppi maailmalle siitä, ettemme voi antaa teknologian mennä omasta kehityksestämme edelle.

***********************

Tsernobylin kirkot

Tsernobylin reaktorin ympärillä 250 kilometrin säteellä on enemmän kuin 2000 kuollutta kaupunkia ja kylää. Kaikkien kylien laskemiseen ei ole edes keinoa, koska osa niistä on tuhottu systemaattisesti johtajien toimesta ja osa teistä on tuohoutunut.

Matkustaessani kuolleen alueen läpi, en ole nähnyt yhtään tuhoutunutta kirkkoa. Rosvot ovat taikauskoista väkeä eivätkä uskalla ryöstää kirkkoja. Lisäksi lähialueilla olevien kylien väki tulee aina muutaman vuoden välein korjaamaan kirkkoja, joten ne kestävät kauemmin kuin muut alueen rakennukset.

Näiden vanhojen kirkkojen ovet ovat lukitsemattomia. Sisällä ei ole mitään arvokasta, vain muutamia halpoja ikoneja, liinoja ja heikosti radioaktiivinen Raamattu - yleensä avattuna kohdasta jossa kerrotaan koiruohon ajan tulemisesta (Ilmestyskirja 8: 10,11*). Monikaan ihminen ei voi olla hätkähtämättä kun kuulee ukrainalaisen sanan 'Chernobyl' tarkoittavan koiruohoa. Minäkään en ole poikkeus, mikä ajoikin minut tutkimaan Tsernobylin pyhempää puolta.

Tserniessä kummittelee monia kummituksia, sillä kaksi hengellistä armeijaa taistelee vieläkin ja aina: Hyvän ja pahan voimat. Niin kauan kuin kirkot ovat pystyssä, taistelu jatkuu. Se ei ole vain tyhjä paikka kuten autioituneet hiilikaivoskaupungit. Tsernobyl on samaan aikaan maaginen, luotaantyöntävä, kiinnostava ja pelottava. Hän, joka matkustaa Tsernobylin läpi yksin, ei koskaan tunne olevansa yksin: koko ajan tuntuu siltä kuin häntä seurattaisiin. Epämukava olo on todellinen. Tämän yliluonnollisen ja epämiellyttävän tunteen voi kokea jopa Tsernobylistä otettujen kuvien ja videoiden välityksellä. Kristityt kutsuvat sitä pahuuden läsnäoloksi.

En usko että Tsernobylissä on kyse vain Ilmestyskirjan putoavan tähden, koiruohon kitkerästä mausta. Meidän Tsernobylimme on lopputulos inhimillisen virheen ja ahneuden yhdistymisestä, pohjimmiltaan samoista syistä, joihin viitataan läpi monien Vanhan ja Uuden Testamentin kirjojen.

Jos minun pitäisi etsiä vertauksia Tsernobylin syille Raamatusta, ottaisin esille kiinnostavimpina ja vaikuttavimpina Jeesuksen houkutukset autiomaassa. Ne eivät perustuneet rajalliseen, maalliseen järkeen vaan ikuiseen, täydelliseen ja jatkuvasti pahaan langenneen enkelin, Saatanan itsensä, mieleen. Houkutuksina olivat ihmeet, leipä ja valta. Leivän houkutus on kaikkein sopivin veratus Tsernobylin katastrofiin ja kaikista vaikein ihmisrodulle vastustaa. 'Jos olet kerran Jumalan Poika, käske näiden kivien muuttua leiviksi - (ja ihmiskunta juoksee perässäsi. Näytä heille ihme ja he seuraavat sinua.),' paholainen sanoi.

Jeesus kieltäytyi kaikesta, mutta ihmiskunta on liian heikko. Tieteellisesti pystytään muuttamaan uraanikiviä aseiksi ja voimaksi. Ihmiset innostuvat visiosta tietämättöminä ja ydinalkemian huijaamina. Ajallisesta koronkiskonnasta ja luonnon periaatteista välittämättä ihmiset jahtasivat noita tahriintuneita ihmeitä, marssivat ydinaseiden kanssa paraateissa ja huusivat - Hurraa!

Mutta reaktorin räjähdyksen jälkeen ihmiset kadottivat innostuksensa. Myös tiede on turhautunut siihen että kukaan ei usko enää ihmeisiin. Vapaan ajattelun aika on mennyttä ja todellisen ydinuhan aika alkaa. Emme voi tehdä paljoakaan asian eteen, sillä jos viemme heiltä pois heidän miekkansa, he vievät meiltä leipämme ja voimme, joten meidän on vain totuteltava elämään eteenpäin. Atomien toinen tuleminen ei ole samanlainen ihme kuin ensimmäinen oli - nyt kyse on välttämättömyydestä. Ydinhiukkasten muuttaminen ruuaksi on muuttunut teollisuudeksi, jota pyörittää halu elää.

Saatanan kolmessa houkutuksessa voimme huomata ikäänkuin yhteensulautuneena koko ihmiskunnan tulevaisuuden kohtalon. Meille näytetään kolme kuvaa, jotka yhdistetään ilmiselväksi tulevaisuudeksi, ihmisluonnon ratkaisemattomaksi problematiikaksi ja ristiriitaisuudeksi. Totuuden siemen on juurtunut syvälle ja laajalle Raamatun sisällä; se on enemmän kuin vain muutamia hajanaisia viittauksia. Tsernobyl on nykyaikaisen kristillisyyden elävä ikoni, oppimisen kitkerä lähde meille kaikille.

* Ilmestyskirja 10 - Ja kolmas enkeli puhalsi pasunaan; niin putosi taivaasta suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä, ja vesilähteisiin. 11 - Ja tähden nimi oli Koiruoho. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt. .

seuraava osa