Seuraavassa yritetään antaa kansanomainen kokonaiskuva filosofiasta. Samalla esitetään monia uusia oivalluksia filosofian peruskysymyksistä.
On mielenkiintoista, kuinka asiat vähitellen loksahtavat kohdalleen kuin palapelissä. Moni kysymys on ensin epämääräinen ja epäselvä, ja ristiriitaisista käsityksistä on vaikea saada mitään tolkkua. Mutta sitten tulee jokin ratkaiseva oivallus tai uusi tieto, ja asiat loksahtavat kohdalleen. Erityisesti Raamatun historiassa on tällaisia asioita ja muutenkin vanhojen myyttien ja tieteen tulosten yhteensovittamisessa. Esimerkiksi Jerikon muurit olivat pitkän aikaa arkeologinen mysteeri, jonka takia ajateltiin, että Raamatussa on jonkinlaista legendaa tällä kohden, koska muurit olivat kyllä selvästi sortuneet arkeologian mukaan, mutta selvästi vääränä aikana. Nyt kun arkeologian ja raamatunhistorian ajoituksia selvästikin joudutaan sorvaamaan uudestaan, muurit ovatkin sortuneet juuri oikeaan aikaan ja Raamatun ja arkeologian tiedot pitävät yhtä, vahvistavat toisiaan ja täydentävät toisiaan.
Filosofiassa on paljon tällaisia kysymyksiä, joissa on kauan jouduttu miettimään, miten asia oikein on. Tällaisia ovat mm:
- tähtitieteellisen kosmologian alkupamausteoriaan suhtautuminen
- mitä on ikuisuus ja äärettömyys?
- miten luomiskertomus ja kehitysoppi suhtautuvat toisiinsa?
- onko muualla maailmankaikkeudessa elämää?
- uskon ja tiedon ero
- miten ulkomaailman olemassaolo (tietoteoreettinen realismi) voitaisiin todistaa?
- mikä on Jumalan ja maailman suhde?
- galaksien keksimisen (1920-luvulla) merkitys maailmankatsomukselle jne.
On valtava tunne ja saavutus, kun saa ymmärryksen tällaisista asioista. Niitä olisi paljon myös filosofian ulkopuolella, filosofian reuna-alueilla, ja nykyään niistä aletaan saada tarkempaa ja tarkempaa tietoa ja ymmärrystä. Esimerkiksi:
- miten sopii yhteen se, että ihmisiä tieteen mukaan on ollut n 40.000 vuotta ja Raamatun mukaan ihminen on luotu n 4000 eKr,
- koska Israel lähti Egyptistä ja onko siitä historiallista tietoa,
- onko ollut edellisiä ihmiskuntia, kadonneita kulttuureita?
Kun tässä puhutaan elämästä muualla avaruudessa, rajatieteistä, uskonnoista, kadonneista kulttuureista ym tiedeyhteisön kannalta epäsovinnaisista asioista, on syytä huomauttaa, että se on filosofian kokonaisesityksessä pakollista, koska emme voi sivuuttaa näitä asioita ja samalla väittää tietävämme ihmisen aseman maailmankaikkeudessa. On oikeastaan hämmästyttävää, ettei näitä asioita yleensä filosofian kokonaisesityksissä käsitellä. Joku saattaa pitää tätä esitystä epäsovinnaisena ja tieteellisesti epäilyttävänä, mutta tämä epäily tieteellisyyden puutteesta ja yksipuolisuudesta olisi parempi kohdistaa sellaiseen filosofiaan, joka ei käsittele näitä asioita kuin sellaiseen filosofiaan joka käsittelee. Tässä yritetään tarkastella kaikkia rajatieteiden ja teologian kysymyksiä täysin kurinalaisesti, parhaita filosofisia ja tieteellisiä perinteitä kunnioittaen ja noudattaen.
Edellä lueteltujen kaltaisia kysymyksiä on valtavan mielenkiintoista tutkia ja on ikäänkuin löytöretkeilijän tai tutkimusmatkailijan onnea saavuttaa ymmärrys ja tieto tällaisista ja vastaavista kysymyksistä. Monet seuraavassa esitettävät filosofian ongelmat ovat vaivanneet minua vuosikausia, ja sitten kun asiat alkavat mennä kohdalleen, olen saanut siitä suurta nautintoa. Toivoisin voivani välittää tämän löytämisen ilon ja rohkaisua muille tutkijoille näissä kuitenkin pysyvästi ratkaisemattomissa asioissa, ikuisissa kysymyksissä.
Tottahan käydään ikuista selvittelyä siitä, kuka minkäkin asian milläkin tavoin ymmärtää, ja kuinka asiat voitaisiin paremmin ajatella, mutta tässä on nyt joitakin uusia oivalluksia, joista luulisi olevan muillekin hyötyä. Itse pidän joitakin seuraavassa esitettävistä oivalluksista erittäin merkittävinä (Kommentit-osastossa painotetaan näitä, koska saadusta kritiikistä päätellen muuten muut eivät tunnu niitä huomaavan), mutta tietysti niiden tärkeys jää muiden ratkaistavaksi.
Ohjelmallisesti tutkimustyössäni on ollut kysymys modernin tieteen, modernin filosofian ja modernin ilmoituksen yhdistämisestä, jota en ole kenenkään aikaisemmin kuullut vastaavalla tavalla yrittäneen (1). Myös olen yhdistänyt rajatieteiden nykyisiä tuloksia tähän kokonaiskuvaan.
Kirjoitin isäni Martti Santavuoren kanssa v 1970 julkaistun kirjan ”Kehitys vai kumous”. Siinä esitin äärivasemmistolaisia maolaisia mielipiteitä. Tämä nykyinen kirja on myös itsekritiikki tuolloisille mielipiteilleni ja kunnianosoitus ajan hampaat kestäneille isäni mielipiteille. Vaikka minulla on ollut maolaisia mielipiteitä ja edelleen on vasemmistolaisia ja vihreitä sympatioita, olen kuitenkin aina ollut ennen kaikkea demokraatti ja patriootti niin kuin isäkin.
Lausun kiitokseni niille monille ystäville, tuttaville ja sukulaisille, jotka ovat kritiikillään vaikuttaneet kirjan nykyiseen muotoon ja sisältöön. Erityisesti haluan kiittää opiskelu- ja koulutoveriani filosofian professori Ilkka Niiniluotoa ystävällisistä kommenteista Filosofia-kirjani varhaiseen painokseen (käsikirjoitukseen), hän mm kritisoi sen olevan keskeneräinen - näin voidaan tuskin enää nykyisestä tekstistä sanoa, vaikka ajatuksia tietysti ikuisesti kehitellään edelleen - ja filosofian dosentti Matti Luomaa monista keskusteluista ja kommenteista. Hän puolestaan väittää tässä esitettävän Jumala-todistuksen (Katso luku Elämä muilla taivaankappaleilla) olevan sama vanha ontologisen ja kosmologisen todistuksen yhdistelmä, joka on jo kauan sitten keksitty ja kumottu, mutta mielestäni hän on väärässä, koska tässä todistuksessa on kehitysoppi mukana ja nykyään vallitsevan maailmankaikkeuden perusteorian (alkupamaus-teorian) - jonka teorian totuus tai epätotuus ei silti kaada todistelua - mukainen ikä ja koko mukana, joita kumpaakaan asiaa ei kosmologisen ja ontologisen todistuksen syntymisaikoina tiedetty.
Myös hyvä ystäväni tekniikan lisensiaatti Kari Saarikoski on esittänyt varsin varteenotettavia huomioita erityisesti valoa suurempien nopeuksien mahdollisuudesta ja alkupamauksen filosofisesta kestämättömyydestä. Hän on myös lukenut käsikirjoituksen ja esittänyt siihen parannuksia. Taiteilija Ensio Mustosen kanssa olen käynyt monia innostavia keskusteluja tähtitieteestä. Erilaisilta kristillisiltä piireiltä ja vihreiltä olen myös saanut merkittäviä huomioita ja oivalluksia ja kommentteja, samoin myös monilta ystäviltä ja sukulaisilta, joihin omakustanteen ja käsikirjoituksen leviikki käytännössä paljolti on pakostakin rajoittunut. Tyttäreni antoi jo aivan pienenä aivan mahtavan vinkin. Hän sanoi silloisesta liitteestä, että tuosta puuttuu energia-sana, jolloin sanan lisääminen sai asiaan aivan uuden muodon ja sisällyksen. Koko hengen ja aineen olemuksen ja suhteen ikuinen kysymys tuli yksinkertaisesti piirrettyä paperille (Liite 1b).
Sfnet.keskustelu.filosofia –ryhmässä internetissä olen keskustellut 3-4 vuotta tiiviisti ja sieltä olen saanut kommentteja.
Reposaaressa, 12.12.2004
Olli Santavuori