3. Viti Levu
… ja
nousee lentokoneesta Fidzi-saarten lentokentän Transit-käytävään.
No, täällä kävi niin, että kirjoitin ylpeyksissäni ja tyhmyyksissäni maahantulopapereihin olevani lehtimies. Olin kokonaan unohtanut Fidzi-saarten poliittisen tilanteen.
Tästä seurasi, että kun kone viiden aikaan aamulla elokuun loppupuolella
1988 laskeutui Nadin (lausutaan Nandi[1])
lentokentälle, jouduin odottamaan kolme tuntia, työajan alkuun,
passintarkastusviranomaisten esimiestä. Romanttiset haaveet murskautuivat heti
alussa kovaan todellisuuteen, ja hyvä oli, ettei revolveria todellisuudessa
ollut mukana, ruoskaa kyllä myöhemmin tarvittiinkin.
Lievästi hermostuneena vietin aikani tutkimalla ”Tax Free” –myymälän
valtavan hienoja tavaravalikoimia. Hienot fidziläiset kaiverrustyöt, kankaat,
korut ym olivat pääosassa, ja muutenkin siellä oli täysin edustava valikoima
tavaraa niin kuin millä tahansa länsimaisella lentokentällä. Siistit tummat melanesialaiset
tytöt olivat myyjinä ja juttelivat mielellään ulkomaalaisen, ehkä heidän
kannaltaan eksoottisen, pohjoisen matkalaisen kanssa.
Lopulta esimies tuli, pidimme neuvottelun Transit- hallin baarituoleilla,
ja hänellä oli mukanaan toinenkin mies, joku poliisi tai
lentokenttäviranomainen. Neuvottelussa ilmeni, että lehtimiehiltä vaaditaan
etukäteen maahantulolupa. Heillä on ollut huonoja kokemuksia, kun jotkut ovat
kirjoittaneet asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. He eivät voi päästää minua
maahan näin ollen.
Sadatellen mielessäni tyhmyyttäni kerroin kiireesti todellisen ammattini ja
matkani luonteen. Vakuutin olevani rehellinen suomalainen ja voivani olla hyvin
kirjoittamatta mitään artikkeleita Fidzistä. Muistin kuinka jotkut tuttavani
Suomessa olivat kertoneet suomalaisen passin voimasta, ja kertoessani
rehellisyydestäni suomalaisena lätkäisin samalla passini pöytään.
Virkailija lehteili hajamielisenä passia ja kertoi tuntevansa yhden
suomalaisen ja että tämä oli todella rehellinen ja uskovansa näin ollen kyllä
minua. Pienen epäröinnin jälkeen he sanoivat, että he antavat minulle viikon
Fidzillä. Minun pitää olla turistina, pitää hauskaa eikä kirjoittaa mitään
artikkeleita kun ei kerran ole laillista lupaa.
Näin ollen olen nyt rehellinen suomalainen, enkä kirjoita artikkeleita
Fidziltä. Kirjoitan vain matkakirjan, niin että fidziläiset virkailijat voivat
olla varsin rauhallisia mahdollisen journalistisen myyräntyöni suhteen.
Hermostunut ilmapiiri Fidzillä johtuu vallankaappauksesta muutama vuosi
sitten. Ihmiset eivät aivan vapaasti puhu politiikkaa, ja kaikki eivät
ollenkaan pidä nykyisestä päälliköstä, Rabukasta,
eivät edes kaikki melanesialaiset alkuperäisväestön ihmiset, joita hän edustaa.
Sain vaikutelman, että poliittinen tilanne on edelleen veitsenterällä ja
saattaa heilahtaa mihin suuntaan vaan.
Vallankaappaus oli veretön, mutta sen yhteydessä rotumellakoissa ilmeisesti
kuoli joitakin ihmisiä. Rotujen väliset suhteen ovat nyt pinnallisesti katsoen
täysin korrektit, ainakin yksilötasolla kaikissa niissä tilanteissa, joita näin
viikon aikana. Intialaisten tilanne on ikävä, sillä ylikansoitettuun Intiaan ei
kenenkään tee mieli palata, ja he itse tuntevat itsensä täysin fidziläisiksi
tietysti nykyään.
Itse melanesialaiset ovat äärettömän ystävällisiä. Oikeastaan vielä
vieraanvaraisempia ja ystävällisempiä kuin polynesialaiset, ja se on tosi
paljon kun polynesialaisia mainitaan maailman ystävällisimmäksi kansaksi.
Kadullakin jopa kaupungin keskustassa ihmiset saattavat tulla juttelemaan ja
kysymään mistä olet jne. Jos menee ohi aterioivien ihmisten, he pyytävät aina
mukaan syömään, se on vanha melanesialainen tapa.
Luonnonkaunis ”Kuningattaren tie” kulki Nadista Suvaan, pääkaupunkiin, ja sinne matkasin yrittääkseni järjestää
laivamatkojani Etelämerellä ja pitäen hauskaan saamani käskyn mukaan. Tutustuin
sekä intialaisiin että melanesialaisiin ja minulla oli samoalainen (siis
polynesialainen) tyttöystäväkin jonkin aikaa. Rantabileissäkin oltiin hiekkarannalla
illalla, jolloin olutta jakoi yksi valittu juomanlaskija, joka antoi aina mukin
sille, jonka katsoi janoisin olevan.
Lukijaa varmasti kiinnostaisi kaikkein eniten Fidzin luonto, ehkä
politiikkakin ja sitten nämä intialaiset, melanesialaiset ja polynesialaiset
hauskanpidon suhteen, mutta loukkaantuneena ja uskollisena Fidzille aion nyt
sitten kuitenkin kirjoittaa vain polynesialaisista, ja se kyllä oli tarkoitus alun
perinkin. En kirjoittanut mitään Finnjetistä, Hampurista enkä Amsterdamistakaan
vaikka kyllä sielläkin oli hauskaa, niin kuin arvata saattaa.
Tietoja 2.1. Perustiedot Fidziltä
(Tiedot ovat pääasiassa vihkosesta:
James Siers: Fidzi, Fact File. Printed by Fiji Times. Vihkosessa ei ole
painovuotta, mutta sen täytynee olla n vuodelta 1984)
Väestölaskennassa 1983 Fidzillä oli 671.712 asukasta. Näistä 44,8% oli
alkuperäisiä Fidziläisiä melanesialaisia ja 50% intialaista alkuperää olevia
fidziläisiä. Eurooppalaista alkuperää olevia kansalaisia on kymmenisen tuhatta
ja kiinalaisia viitisen tuhatta. Sen lisäksi on jonkin verran muiden
kansallisuuksien ja rotujen edustajia.
Niinpä ”bodaus”-salinkin nimi Suvassa oli ”Kaikkien rotujen kuntosali”,
mutta siellä näkyi kyllä vain melanesialaisia.
Pinta-alaa saarilla on 18.274 km2, joten väestöntiheys on 37,0 as/km2.
Fidzi kuuluu brittiläiseen kansainyhteisöön itsenäisenä jäsenmaana.
Historiaa: Fidzi on kuulunut siihen alueeseen, jolla polynesialaisten
esi-isät asuivat kaksi tuhatta vuotta sitten. Siellä ovat ottaneet mittaa
toisistaan nämä kaksi kulttuuria ja rotua. Lopputuloksena saaret ovat jääneet
melanesialaisten käsiin, ja polynesialaiset ovat purjehtineet eteenpäin, mutta
melanesialainen kulttuuri on siinä ohessa jo muuttunut suuresti polynesialaiseksi.
Abel Tasman löysi saaret läntiselle maailmalle v. 1644, ja
kohtasi siellä varsin korkealle kehittyneen yhteiskunnan. Tämän jälkeen,
parinsadan vuoden ajan, melanesialaiset huijasivat, ryöstivät ja söivät hyvin
monia eurooppalaisia, jotka olivat tulleet sinne luonnonvarojen ryöstäminen ja
siirtomaapolitiikka mielessään. Vasta 1874 päättyivät vihollisuudet ja
kulttuurien välillä jossain määrin, kun Fidzistä tuli Britannian kruununsiirtomaa.
Tästä seurasi myös intialaisten työläisten tulo maatyöläisiksi ja
sokeriteollisuuteen 1879 lähtien. Tällaisten työsopimusten teko intialaisten
kanssa lakkasi 1916, mutta monet intialaiset päättivät jäädä Fidzille.
Ym. Esite sanoo: ”Fidzi tänään on itsenäinen täysivaltainen valtio, jolla
on demokraattisesti valittu hallitus ja eduskunta, jotka perustuvat
Westminster-malliin. Fidzi nauttii poliittisesta tasapainosta ja rauhasta”.
Tämä tilanne päättyi kahteen vallankaappaukseen 1987, jotka teki
melanesialaisten ääriryhmien edustaja ja upseeri nimeltään Rabuka. Senjälkeen melanesialainen ääriryhmä on hallinnut maata.
Tämän jälkeisestä kehityksestä ei nyt ole kirjoittajalla tietoa.
Muuta: Fidzillä on yli kolmesataa saarta, joista kaksi on varsin suuria.
Pääkaupunki on Suva, siellä on
yli 70.000 asukasta. Kansainvälinen lentokenttä on pääsaaren länsipuolella, Nadissa, ja sieltä kulkee saaren
etelärantaa pitkin 200–300 km pitkä ”Kuningattaren tie” pääkaupunkiin Suvaan
saaren itärannalla. Suva on saaren sateisella puolella ja siellä sataa melkein
aina.
Uskonnoltaan melanesialaiset ja eurooppalaiset fidziläiset ovat
metodisteja. Intialaiset ovat yleensä hinduja. Jonkin verran muitakin kirkkoja
on tietysti.
Fidzillä Etelämeren vanhat tavat, Meke-laulu
ja tanssi, tulisten hiilten päällä kävely, Kava-juoman
juonti ym ovat itse asiassa paremmin säilyneet kuin Polynesiassa. Myös
intialaiset juovat kavaa polynesialaisten tapojen mukaan, ja pitävät sitä omana
kansallisena fidziläisenä tapanaan; hehän myös ovat fidziläisiä monen
sukupolven takaa, vaikkeivät melanesialaisia rodultaan olekaan.
Suomalaiset ovat tutustuneet fidziläisiin erityisesti
rauhanturvaoperaatioissa. Tämä tulee selvästi esiin suomalaisten
rauhanturvaaja- upseerien muistelmissa.