Universumin
aikaa ja avaruutta ei tunneta
Filosofisen
kosmologian näkökanta
Viime aikoina Kosmologiaa on uudestaan ruvettu
miettimään taas myös filosofiselta kannalta ja pelkkä alkupamaustoeorian
mukainen kosmologian popularisointi ei välttämättä enää vastaa tieteen nykyisiä
käsityksiä, siksi haluaisin esittää toisenlaisen tavan popularisoida tieteen
käsityksen universumista. https://arxiv.org/ftp/arxiv/papers/1404/1404.5854.pdf
(löytyy kirjoittamalla Googleen Philosophical Cosmology) on yksi esimerkki
tällaisesta kansainvälisissä piireissä. Tämä kirjoitus on oma käsitykseni
lyhyesti.
Universumista tiedetään nykyään paljon. Tiedetään,
että aurinkokunta on vain yksi miljardeista Linnunradassa ja Linnunrata on vain
yksi miljardeista universumissa. Tällainen on universumimme, sen galaksit ovat hajallaan
ketjuissa, rypäleissä ja ryhmissä laajalla alueella, vähintään 13 miljardin
valovuoden alueella, ja näin on ollut kauan, 13 miljardia vuotta ainakin,
maapallon ajasta laskien. Tämä on tieteen valtava saavutus. Asia on
suurinpiirtein tiedetty jo 1920- luvulta lähtien, mutta sen vaikutus filosofiaan,
maailmankatsomukseen, uskontoihin, tieteeseen, taiteeseen jne on jäänyt
yllättävän pieneksi. Siitä ei osata oikein vetää kaikkia niitä johtopäätöksiä,
joita siitä pitäisi vetää.
Sensijaan ei kuitenkaan tiedetä, onko tämä
tuntemamme galaksiavaruus, edes suurempana, jo koko kaikkeus, vai onko muita
universumeja, onko kyseessä multiuniversumi, jossa universumimme on vain yksi
osauniversumi.
Ei tiedetä, millaista koko kokonaisuuden aika on. Se
voi olla ikuista, tai ikuinen nykyhetki tai sitä ei ole ollenkaan. Ei tiedetä,
millaista kokonaisuuden aika on.
Sama on tilan, avaruuden suhteen. Ei tiedetä minkä
kokoinen ja muotoinen tämä avaruus on. Ei tiedetä, onko se ääretön vai vaan
rajaton, ääretön ilman mitään rajaa kuitenkaan, jolloin se on tietyn kokoinen
silti jossain mielessä, se tiedetään, että äärellinen se ei ole. Rajattomuus on
ollut aina nykyaikana renesanssin jälkeen filosofien käsitys, ja on nykyisenkin
teorian käsitys, paitsi että ajatellaan avaruuden laajenevan kuitenkin. Nämä
ovat monimutkaisia juttuja ymmärtää.
Ei tiedetä, mikä on materian (aine, energia, voimat,
säteilyt jne), ajan ja avaruuden suhde toisiinsa.
Ei tiedetä, mikä kaikki tässä on staattista, pysyvää
ja mikä dynaamista, muuttuvaa.
Nykyinen tieteellinen teoria kosmologiasta,
standarditeoria, eli tähtitieteen ja fysiikan käsitys asioista tällä hetkellä,
suhteellisuusteoria yhdessä alkupamausteorian kanssa on tällä hetkellä paras ja
ainoa toimiva teoria, kun sitä aina korjaillaan havaintojen lisääntyessä.
Mutta se on popularisoitu hieman väärin. Ei
universumilla ole alkua eikä avaruudella laajenemista muuta kuin teorian
matematiikan käsitteiden merkityksessä, ja jos teoria pitää paikkansa myös
yleistettynä koko universumiin. Oikeasti avaruus ei laajene, eikä alkua ole,
tai paremminkin ei voida vielä varmasti tietää, onko näin. On vain teorian
pätevyysalueen raja 13,8 miljardia vuotta sitten tuntemattomaan tilanteeseen, jota
sanotaan singulariteetiksi, koska sen olemusta ei tunneta, sillä tunnetut
luonnonlait menettävät merkityksensä. Aika ja avaruus alkoivat silloin, ym
tavoilla tilaa kuvataan.
Näin ollen on väärin, että kosmologian teoriaa
popularisoidaan siten, että universumilla on alku ja sen avaruus laajenee.
Oikea popularisointi olisi, että tutkimme minkälaista avaruuden aika, materia
ja avaruus ovat, ja millainen suhde niillä on toisiinsa, mutta emme vielä varmasti tiedä, millainen universumi
oikeastaan on. Tätä pitäisi korostaa, eikä tuota alkua ja laajenemista,
niinkuin popularisoinnissa on tehty.
Kosmologien pitäisi korjata popularisointinsa. Onhan
väärin, jos koko ihmiskunta luulee, että universumilla on alku ja se on
aikaisemmin ollut pienempi ja nyt laajenee. Ei sellaista saisi mennä sanomaan
tieteen tuloksena, kun se on vain tämänhetkinen käsitys, johtuu teoriasta, eikä
sekään ole varmaa, eikä ole edes varmaa, että teoriasta seuraa juuri niin.
Vaihtoehtoiset
teoriat
Vaihtoehtoisia teorioita tulee noin kymmenen
vuodessa A Cosmology Groupin (voi Googlata) mukaan. Harvemmin ne ovat kovinkaan
hyviä, mutta niitä siis on kuitenkin, ja jotkut voivat olla varteenotettavia.
Perinteiset vaihtoehdot on hyvinkin esitelty netissä ja arvioitu.
Universumi voi olla esimerkiksi sellainen, että
galakseja ja räjähdyksiä vain on ikuisesti niin kauas menneisyyteen ja
avaruuteen kuin tilaa ja aikaa on. Nykyisen teorian mukaisten mittausten ja sen
mukaan tulkittujen arvioiden mukaan aineiden jakautuminen galakseissa eri
etäisyyksillä ei tue tätä, mutta kaikki sellaiset tutkimukset perustuvat moniin
oletuksiin, jotka saattavat hyvinkin olla riippuvaisia teoriasta, siis
kehäpäätelmiä, varsinkin kun ne perustuvat arvioihin näkyvän avaruuden
galaksien iästä ja jakautumisesta, jotka eivät
välttämättä pidä paikkaansa. Pitäisi tarkkaan tietää kunkin galaksin
ikä, liike ja niiden jakautuminen, siis edes otantana lähinnä, ja tähän ei
vielä pystytä muuta kuin nykyisen teorian oletuksilla, ja koska se on valtava
työ.