Olli Santavuori:

 

Seikkailu Etelämerellä.

Matkakertomus.

 

 

Copyright: Olli Santavuori

Julkaistu 1990 omakustanteena

Internet-painos 2005-2008

 

 

 

SISÄLLYS:

 

 

 

Sisällysluettelo

Esipuhe

 

 

 

 

OSA I:

Tutustuminen Etelämereen: Etelämeren Melanesialaiset ja Polynesialaiset

  1. Etelämeren saaret
  2. Tämä matka
  3. Viti Levu (Fidzi-saarten pääsaari)
  4. Upolu (Saari, jolla Länsi-Samoan pääkaupunki on)
  5. Rahattomana Samoalla
  6. Samoalla edelleen
  7. Upolun kierros ym
  8. Manono (pikkusaari Upolun vieressä)
  9. Lähtö Samoalta
  10. Raratonga (Cookin saarten pääsaari)
  11. Tahiti

 

 

 

OSA II

Purjeveneellä läpi Etelämeren sydänseutujen

 

  1. Bora Bora (Yksi saari Seurasaarista)
  2. Bora Borasta Mopeliaan
  3. Mopelia (vielä Seurasaaria)
  4. Mopeliasta Raratongaan
  5. Takaisin Raratongalla
  6. Raratongalta Niueen
  7. Niue (Valtio, joka muodostuu yhdestä saaresta, Niuen saaresta)

 

 

 

OSA III

Etelämeren länsimaalaiset: Uusi-Seelanti ja Australia. Lähtö Etelämereltä

 

  1. Auckland
  2. Sydney
  3. Takaisin Tahitilla

 

 

 

OSA IV: Kuvat

 

 

 

LIITTEET:

 

  1. Artikkeli Hawaikista
  2. Nimet Pulemelein ympäristössä
  3. Piirrokset (Luettelo)
  4. Maisemamaalaukset (Luettelo)
  5. Kartat (Luettelo)
  6. Kuvat (Luettelo)
  7. Tietoiskut (Luettelo)
  8. Bibliografiaa joistakin oleellisista Etelämeren kirjoista

9.      Lähdeviitteet

 

 

 

 

Esipuhe

 

 

Etelämeri kiinnostaa meitä kaikkia. Siellä on aina lämmin, aurinko paistaa, rantahiekka soljuu varpaiden välistä, palmut huojuvat – tämä on mielikuvamme – ja ennen kaikkea siellä on kauniita, iloisia polynesialaisia ihmisiä.

 

Millaista siellä on nykyään suomalaisen matkailijan kannalta? Tämä kirja on yksi vastaus siihen. Joillakin suomalaisilla on varmasti enemmän tietoa ja kokemuksia näistä maista, tämä matkakertomus on vain yksi näkökulma tähän ikuisesti mielenkiintoiseen aiheeseen. Mutta kirjoja Etelämereltä ei Suomeksi ihme kyllä liiemmälti ole. Siinä mielessä tämänkin julkaiseminen varmasti puolustaa paikkaansa.

 

Kirja on kirjoitettu matkakirjan muotoon ja se sisältää myös mietiskelyjä polynesialaisten alkuperästä, mitkä mietiskelyt Etelämeren matkakertomuksen yhteyteen mainiosti sopivat. Matkakirjana tämä on dokumentti. Kaikki, mitä kirjassa kerrotaan, on tapahtunut niin kuin kerrotaan, siinä määrin kuin täysin totuudenmukainen kirjoittaminen nyt ylipäätänsä on mahdollista; jotain valintaahan on aina tehtävä. Turistioppaanakin luulisi tästä jonkin verran olevan hyötyä.

 

Kirja sisältää myös kertomuksen purjevenematkasta läpi Etelämeren sydänosien, Tahitilta Niueen. Se oli kiehtova matka; ja on mieluista kirjoittaa tapahtumat muidenkin luettaviksi. Tämä on varmaankin kirjan jännittävin ja mielenkiintoisin osa.

 

Tutkim7usretkenä ei tätä matkaa pidä ottaa vakavasti, kyseessä oli tietenkin ennen kaikkea huviretki. Tekemilläni tutkimuksilla ja teoretisoinneilla ei ole mitään tekemistä akateemisen tieteen kanssa.

 

Toisaalta kuitenkin, jos myös ideointi lasketaan osaksi tieteellistä toimintaa, tällainen kirjoittaminen ja matkustaminen on silti todellista tutkimusretkeilyä, oikeaa tieteen tekemistä; uskonnollista, poliittista ja inhimillistä osallistumista juuri niin kuin se pitää nykyisessä maailmassa tehdä, ja juuri niin kuin minun henkilökohtaisesti pitää se tehdä; enhän voi elää kuin omaa elämääni, en voi elää jonakin toisena ihmisenä. En voi myöskään kirjoittaa muutakuin omien tyyliaivoitusteni mukaisesti.

 

Tämä on vain oma mielipiteeni. On varsin todennäköistä, ettei tästä maailmasta löydy kovinkaan monta ihmistä, jotka näkevät perusteorioissani, jotka kirjasta ilmenevät, mitään merkittävää. Kuitenkin nämä ajatukset ovat merkittäviä, ainakin niiden testaaminen on tärkeätä. Toivon, että joku sen jonakin päivänä vielä huomaa. Sitten kun totuus on tiedossa, olemme tyytyväisiä kaikki, jotka olemme oman panoksemme yrittäneet antaa, oman osamme suorittaa.

 

Haluan kiittää lämpimästi kaikkia niitä, joiden taloudellinen tuki teki matkani mahdolliseksi, eli siskoani Liisa Santavuorta ja Satakunnan Säästöpankkia, joka suostui antamaan lainan niin epämääräistä tarkoitusta varten kuin on ”matkakirjan kirjoittaminen”.

 

Myös olen ollut niin onnellisessa asemassa, että olen kirjaa tehdessäni saanut nauttia monen taiteilijan ja valokuvaajan työn hedelmistä. Kiitos heille kaikille, erityisesti taiteilijoille Ensio Mustoselle ja James Fitzgibbonille. Heidän avullaan olen saanut kirjaan mahdottoman hienot kartat, kuvat, maisemamaalaukset ja piirrokset.

 

Käsikirjoituksen lukijoita on myös syytä kiittää. Heidän avullaan olen pystynyt karsimaan kirjasta pois sellaiset asiat, jotka ovat liian henkilökohtaisia ja perhekohtaisia, niin ettei niille ole suurempaa yleistä mielenkiintoa. Samoin olen liittänyt joitakin asioita, jotka muuten olisivat jääneet pois. Kaunokirjallinen tasokin on jo noussut edes jonkinlaiselle siedettävälle tasolle kritiikin ansiosta. Minä olen enemmän tiedemies ja filosofi kuin taiteilija, kirjailija, vaikka tietysti toivoisin olevani näitä kaikkia.

 

No niin, rakas lukijani, oletko koskaan haaveillut Etelämeren matkasta? Miten se tehdään käytännössä?

 

Minä tein sen näin: otin lainan pankista, menolipun Etelämerelle ja puoli vuotta aikaa. Tässä on nyt sitten maantieteellisten ja kansatieteellisten taustatietojen kanssa selvitetty, mitä matkalla tapahtui. Toteutin haaveen, kaikki eivät voi sitä tehdä, mutta kaikki voivat lukea tämän. Tämä ei ole mikään suuri seikkailu, tämä ei sisällä mitään yliluonnollisen jännittäviä asioita niin kuin nykyaikaiset toimintafilmit, mutta tämä kertoo minkälaista Etelämeren matkan haaveen toteuttaminen nykyaikana voi olla, ja jokainen ymmärtää, että jännitystä ei puuttunut, vaikka olemmekin tottuneet eläytymään vielä hurjempiin seikkailuihin.

 

Vaikka tässä kirjassa on bibliografia, totuus on, että lähdin matkalle varsin tietämättömänä. Lähdin nimenomaan tietoisesti tietämättömänä, avoimin mielin, seikkailuun, tuntemattomaan. Se tuntui Etelämeren kohdalla paremmalta kuin huolellinen valmistautuminen.

 

Olin äskettäin Pariisin matkalla. Lentokoneen noustessa tunsin matkalle lähdön riemua niin kuin aina. Mutta sitten muistin, miltä sama tilanne tuntui Etelämeren yllä, kaukana kotimaasta, ilman tarkkaa matkasuunnitelmaa, eksoottisilla tropiikin saarilla. Kyllä se on jotakin, mitä ei voi sanoin kuvata. Toivottavasti tämä kirja välittää siitä tunnelmasta edes jonkinlaisen aavistuksen.

 

 

 

Omalla Hawaikillani[1], mystisellä kotisaarellani, Ahlaisten (Porin) Anttoorassa, 3.6.1990

 

Olli Santavuori

 

(Tämä on nyt kirjoitettu uudestaan mukaillen 11.8.2008 Porin Reposaarella

 

Olli S.)


[1] Hawaikista: Katso tietoja 1.5. Polynesialaisten mytologiasta