Luominen ja kehitys modernin tieteen ja ilmoituksen pohjalta

Tiede on päätynyt siihen, että universumi koostuu galakseista, jotka ovat hajaantuneet ketjuiksi miljardien valovuosien alueella. Galakseja on miljardeja ja ne ovat miljardien vuosien ikäisiä. Ne koostuvat lähinnä erilaisista tähdistä ja niitä kiertävistä planeetoista.

Tämä poissulkee universumin luomisen Raamatun luomiskertomuksen tulkintana. Ainoa, mitä tiedetään ilmoituksen perusteella universumin ja Jumalan suhteesta, on että Jumala on koko universumin päällikkö, johtaja, Kuningasten Kunigas, niin maan päällä kuin taivaassakin.

Myös maapallon on todettu olevan ilmeisesti n. 5 miljardin vuoden ikäinen. Silloin aurinko tiivistyi tähdeksi ja myös planeetat tiivistyivät palloiksi aiemmasta kaasu- ja ainesumusta.

Näinollen maapallonkin nuori ikä on mahdoton ajatus.

Tiede on kumonnut luomiskertomuksen fundamentalistisen kreationistisen tulkitsemisen mahdollisuuden. Eikä Raamatussa sanota niinkuin he väittävät, se on vain Raamatun tulkintaa.

Seuraavassa esitetään yksi mahdollinen tulkinta luomiskertomukselle, ja on otettava huomioon, että se on vain konkreettinen tulkinta. Kertomukselle voi olla myös vertauskuvallinen, symbolinen, historiallinen ja jopa profeetallinen tulkinta yhdessä Ilmestyskirjan kanssa, ja ne asiat avautuvat vain Pyhän Hengen valaisemina ja näin siis vain lähinnä uskoville.

Asioiden tuominen henkimaailmasta näkyvään maailmaan on myös asia, jonka voi ymmärtää vain sellainen, joka uskoo henkimaailmojen ja Jumalan maailmojen olemassaoloon. Tiede ei niitä vielä näe, muttei silti voida väittää, että tiede olisi tutkinut ja havainnut Jumalan olemattomaksi. Tiede ei ota kantaa maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin. Filosofiakin vain vertailee erilaisia maailmankatsomuksia, muttei vielä väitä tietävänsä, mikä niistä on paras. Tiede ilman muuta myöntää että on myös paljon tuntemattomia asioita, varsinkin tuolla galakseissa.

On myös muistettava, että luomiskertomus on pyhä temppeliteksti, lyhennetty draamallinen esitys tapahtumista, näytelmäkäsikirjoituksen teksti, luettava ja näyteltävä kertomus Jumalan osuudesta, se ei ole luonnontieteellinen esitys tapahtumista. Se tulee aivan ymmärrettäväksi kun se esitetään planetaariossa. Samoin sananmuodot ovat saattaneet tarkoittaa ja merkitä eri asioita mitä nykyihminen niiden ajattelee tarkoittavan. Alkuperäiseen on voinut tulla poistoja ja käännösvirheitä.

Ja luominen tarkoittaa pääasiassa olemassaolevien asioiden järjestämistä, asioiden näkyviin tulemista maan pinnalta katson, eikä mitään ihmeellistä tyhjästä luomista, vaan asioiden tuomista Jumalan maailmoista näkyvään maailmaan.

1. jae: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” (Uusi käännös)

Kertomus voidaan ajatella kertomukseksi tämän maan ja tämän taivaan luomisesta, jolloin tämä ensimmäinen lause on alkulause kertomukselle siitä, mitä sitten seuraa. Se ei ole väite siitä, että Jumala olisi luonut silloin koko universumin. Universumista ei puhuta yhtään mitään, se on vain tulkintaa, ei Raamatun sana. Koko Raamattu kertoo luomiskertomuksen jälkeen lähinnä ajasta Paratiisista karkoituksesta lähtien uuden maan ja taivaan luomiseen, joista Ilmestyskirjassa kerrotaan. Uusi taivas ja uusi maa lopussa antavat perspektiivin siihen, mitä taivas ja maa myös aivan alussa tarkoittavat.

Universumi galakseineen on koko ajan maan ulkopuolella sellaisena kuin se oli alussa, nykyään ja lopussa.

2. ”Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.”

Maa oli autio ja tyhjä, pimeä, ja katsoja, mikäli mitään näki, näki vain vettä. Jumala kertoo liikkuneensa henkenä vetten yllä. Mikä tällainen tilanne on? Katastrofi maan pinnalla, komeetta tai planetoidi on törmännyt, tulivuorenpurkaus, vedenpaisumus, tilanne kuin ydinsodan jälkeen tai jokin muu sellainen tapahtuma, mikä tekee tällaista jälkeä.

3. ”Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli.”

Miten valo tulee edellisen tilanteen jälkeen? Pilviverho hajoaa sen verran, että tulee valoisaa, ja aurinko nousee, yö loppuu. Myös voidaan ajatella, että aurinko silloin syttyy, tai maapallo tulee kauempaa aurinkokuntaan. Joka tapauksessa, tapahtui miten tapahtui, Jumala laskee sen omaksi teokseen, se tapahtui hänen voimallaan, hänen sanallaan, enkelien toimesta tai muuten. Tieteellisesti, meteorologisesti se on helppo ymmärtää, pimeys poistui kun sumu ja pilviverho oheni.

4. ”Jumala näki että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä,

5. ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta, ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.”

Jumala rakentaa maata ihmiselle koetuspaikaksi ja on hyvä että on valoisaa, on päivä ja yö erikseen, ja niillä on nimet. Päivä ja yö alkaa maapallon pinnalla. Päivä silti voi tarkoittaa enemmänkin aikakautta, jonka pituutta ei ilmoiteta. Joissakin kohdissa Raamattua Jumalan päivää sanotaan tuhanneksi vuodeksi ja paljon enemmäksikin.

6. ”Jumala sanoi: ”Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan.”

7. Jumala teki kannen, ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui.

8. Ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.”

Ensimmäisenä päivänä valo, toisena vedet erotettiin ja tuli taivaankansi. Kaikille annettiin nimi, joita nimiä emme nykyään tiedä emmekä sitä kieltä tunne. Vesien erottaminen on aiheuttanut paljon päänvaivaa, mutta sen voisi ymmärtää niin, että kun meri on sininen ja taivas sininen päivällä, ja yöllä ne ovat mustia, niin käytännössä vain horisontti tuli merellä näkyviin, niin ettei kaikki vaan ollut mustaa tai sinistä. Molempia sanottiin vesiksi, vaikka Jumala tietysti tiesi, etteivät ne molemmat vettä olleet vaan maan pinnalla oli vettä ja taivaalla sumua. Sumu ja vesi olivat ehkä sama sana siinä kielessä. Olisiko olemassa jokin muukin selitys?

Tämä on voinut tapahtua päivässä mutta tuhat vuottakin on voinut näin olla tai mittaamaton aika.

9. Meri ja maa.

Maatakin tuli ettei vaan vettä ja merta. Luonnollinen asia missä päin maapalloa vaan ja jopa koko pallolla.

10. Tämä tapahtui.

11. Kasvit.

12. Kasvit versoivat.

13. Se oli kolmas päivä.

Kolmas päivä maa ja kasvit. Tärkeä päivä, elämä syntyi, alkoi maapallolla, aine järjestettiin niin, että se muodosti soluja, ensin kasvit. Jumala sanoi ”kasvakoon”, ja ”lajinsa mukaan” ”kantavat siementä”. Ei kerrota miten tämä tapahtui, evoluutiolla tai luomalla – tuomalla muualta, istuttamalla - tai molemmilla, eikä yksityiskohtia, se vaan tapahtui, ne ovat Jumalan luomuksia, muttemme tiedä, miten, missä ja milloin.

Siitä ei ole ilmoitusta, että siitä vaan sitten spekuloimaan.

Jumala kuitenkin sanoo ne luoneensa, ja myöhemmin Raamatussa puhutaan siitä, että kaikki asiat luotiin ensin hengellisesti ennen kuin tulivat näkyväisiksi maailmaan.

Mikään ei silti estä, etteikö aineesta voisi kehittyä elämä, kun aikaa jollakin planeetalla on tarpeeksi. Kehityksessä tapahtuu aina välillä myös laadullisia hyppäyksiä. Ilmeisesti kuitenkin Jumala tässä sanoo, että maapallolla ei näin ole tapahtunut, vaan hän on kasvit tänne tuonut henkimaailmasta. Tämä lienee Raamatun sana tästä asiasta.

Tämä ei oikein sovi yhden päivän tapahtumaksi, muttei se kaikkivaltiaalle mahdotontakaan ole, jos elämä tuodaan henkimaailmasta. Kasveja ja eliöitä on ennen näitä luomiskertomuksen tapahtumia ollut miljoonia vuosia maapallolla, koska kerran öljyä on maaperässä.

14. Valot taivaankannelle.

15. Samaa.

16. Samaa,

17. samaa,

18. samaa,

19. Tämä on neljäs päivä.

Jumala sanoi ”tulkoon” valot, ja Jumala ”teki” valot taivaankannelle, aikaisemmissa käännöksissä kai sanottiin, että Jumala ”loi” ne. Miten asia sitten sanotaankin, kyse on siitä, että pilvet väistyivät ja aurinko kuu ja tähdet tulivat taivaalle näkyviin. Olivat ne siellä ennenkin tietysti jo olleet. Jos ovat Jumalan luomia, se on joka tapauksessa tapahtunut aikaisemmin, muuten kertomuksessa ei ole järkeä.

Tekeminen, luominen, tarkoittaa siis tuomista näkyviin. Ei asian sen kummallisempi tarvitse olla. Tämä menee päivässä helposti.

20. Kalat ja linnut.

21. Samaa.

22. Samaa.

23. Tämä oli viides päivä.

Tieteeseen on se ero, että kasvit tulevat ennen meren eläviä. Siinähän sitten on tutkimista, kumpi on totuus maapallolla. Ja onhan meressä kasveja myös. Kaikki lajit yhdessä päivässä vaatisi niiden konkreettista tuomista henkimaailmasta, istuttamista maan päälle uudestaan katastrofin jälkeen. Lajien pelkkä evoluutio vaatii tietysti miljoonia vuosia.

24. Maaeläimet.

25. Samaa.

26. Ihminen.

27. Samaa.

Sitten Jumala siunaa ihmisen ja se on kuudes päivä.

Seitsemäntenä päivänä Jumala lepää. Sitten alkaa kertomus Aatmista ja Eevasta Paratiisissa, Edenissä.

Eihän tässä loppujen lopuksi ole mitään oleellista eroa tieteen käsitykseen. Tämä on juutalais- kristillinen näkemys maailmamme synnystä, maailmankatsomuksellinen kertomus. Tieteen kertomuksessa luonnontieteelliset asiat saavat pääosan ja Jumalan osuutta siinä ei ole, eikä tule, ennenkuin jokin kohta tai kokonaisuus selittyy paremmin luomisen kanssa kuin ilman sitä.

Mytologiaa tässä ei ole, eikä satua eikä mystiikkaa, vain selkeä ilmoitus, että Jumala tämän on luonut, tuomalla asioita henkimaailmasta näkyvään maailmaan, ja järjestämällä olemassaolevat asiat ihmiselle sopivaksi maapalloksi omia viisaita tarkoituksiansa varten. Täällä Jumalan lapset saavat kehittyä kuolevaisuudessa ja lopuksi maa luodaan kirkastetuksi taivaalliseksi planeetaksi, jossa kirkastetut taivaalliset olennot asuvat. Maan kohtalo ei ole hajoaminen auringon räjähtäessä, niinkuin nykyisen tieteen käsityksen pohjalta voisi olettaa, vaan ensin Jeesus tulee takaisin, sitten tulee tuhatvuottinen valtakunta ja viimeisen tuomion jälkeen uusi taivas ja uusi maa.

Filosofiaa universumin ja maapallon suhteesta

Maapallolta katsoen universumilla näyttää olevan kehitystä, muutosta, aika ja liikettä jne, mutta oikeasti universumissa on sekä muuttumattomia asioita, että muuttuvia asioita; sekä ikuisia, ajattomia, rajattomia ja äärettömiä asioita, että muuttuvia ja liikkuvia asioita, syntyviä ja kuolevia asioita, alkavia ja loppuvia, rajallisia asioista.

Emme tiedä vielä onko näkemämme galaksiavaruus jo koko universumi vai vaan osauniversumi jolloin näitä ja muita osauniversumeja olisi monta, ja vasta ne yhdessä olisivat koko universumi.

Koko kokonaisuus on kuitenkin jossakin mielessä aina sama, ei sillä ole muutosta, liikettä eikä aikaa; ei ulkopuolta, tunnettua kokoa eikä tunnettua muotoa. Siinä vaan on kaikki tila, tavara, energia ja voimat ilman ulkopuolta. Tämä on looginen totuus, eikä sitä voi empiirinen tutkimus kumota. Se ei ole muodollisen logiikan totuus, pelkkä tautologia tai käsitemäärittely, mutta se on tieto rationaaliselta pohjalta kuitenkin, koska muuten ei voi olla.

Universumissa on siis muuttuvia, kehittyviä, alkavia ja loppuvia asioita, ja sitten muuttumattomia, ikuisia, ajattomia asioita, kokonaisuutta koskevia stattisia asioita.

Universumi on muuttumaton, staattinen, aina ollut, Jumala on aina ollut, perimmäiset luonnonlait ovat aina olleet, kaikki ja kaikenlainen aine ja energia, materia kaikissa muodoissaan on aina ollut, ja sen kokonaismäärä on muuttumatona, vaikka aine voi muuttua energiaksi ja päinvastoin. Perimmäiset luonnonlait ovat aina olleet, peruselementit ovat aina olleet, perustilat ja peruskategoriat ovat aina olleet, ne eivät ole syntyneet eikä niitä ole luotu.

Galaksiketjuja on aina ollut, tähtiä on aina ollut, kuita on aina ollut, komeettoja on aina ollut, planetoideja on aina ollut, meteoriitteja on aina ollut, atomeja on aina ollut. Räjähdyksiä on aina ollut, sumuja on aina ollut, tiivistymistä on aina ollut. Kaaostiloja ja taspainotiloja on aina ollut. Galaksitila on tasapainotila, räjähdykst ja niiden seuraukset ovat kaaostiloja.

Soluja on aina ollut, DNA:ta on aina ollut, sieluja on aina ollut, ruumiita on aina ollut, elimiä on aina ollut, eläinlajeja on aina ollut.

Mutta mikään yksityinen galaksiketju ei ole ikuinen, mikään yksityinen atomi ei ole ikuinen. Mikään planeetta ei ole ikuinen. Mikään maapallon solu tai ihminen ei ole ikuinen siinä muodossaan mikä sillä maapallolla on. Vain ikuiset asiat ovat ikuisia. On ikuisia olentoja ja ikuisia taivaankappaleita. Ikuinen maailma on ihmiselle vielä salattu asia ja salattu maailma.

Kun Jumala loi mitä loi, hänen ikuinen, salattu maailmansa oli jo olemassa. Tämä maailma luotiin ihmisen kehityspaikaksi. Taivaalla näkyvät tähdet ja galaksit eivät suinkaan kaikki ole enää kehittyviä tähtiä, vaan osa on on Jumalan maailmaa, ikuisia taivaankappaleita, osa on samanlaisia kehittyviä, muuttuvia taivaankappaleita kuin aurinko ja maa tällä hetkellä. Osa tulee räjähtämään ja kehittymään alusta uudelleen, niinkuin kaikki tässä luodussa maailmassa. Koko tuo näkyvä galaksimaailma taivaalla voi olla luotua maailmaa ja räjähtelee miten räjähteleekin, mutta voi myös olla, että jotkut galaksit ja tähdet siellä ovatkin jo ikuista maailmaa. Tätäkään emme vielä tiedä, emmekä mitä kaikkea niissä galakseissa on. Tunnemme vain tämän maapallon ja yritämme täältä katsoen ymmärtää universumia. Täälläkään emme näe kaikkialla läsnä olevaa henkimaailmaa ja Jumalan maailmaa, ne ovat verhon takana ihmismielelle.