Turun Sanomat
Keskiviikko 18. elokuuta 2004 · 11. vuosikerta · päätoimittaja Ari Valjakka



Kulttuuri

Jack Kerouac kääntyy taas suomeksi

Turun Sanomat
TUOMO KARHU
On melkoisen käsittämätöntä, että kaikkien kulttikirjailijoiden isää, amerikkalaista Jack Kerouacia (1922-1969), oli viime vuoteen mennessä suomennettu tasan yhden teoksen verran. Ja sukupolvensa avainkirjaksi kutsuttu Matkalla -romaanikin ilmestyi jo 1964.
   Nyt Kustannusliike Sammakko on kuitenkin ryhtynyt korjaamaan tätäkin epäkohtaa. Viime vuonna ilmestyi Markus Jääskeläisen suomentama rinkkavallankumouksen pyhä kirja Dharmapummit ja aivan näinä päivinä kaksikin käännöstä, Jääskeläisen Tuuliajolla Big Surissa ja että Kimmo Liljan kääntämä Maanalaiset.
   - Näen Keroaucin merkityksen hyvinkin isona. Pidän häntä yhtenä Amerikan ykköskirjailijoista. Hänen Proustin esikuvan mukainen kirjoitustyylinsä muutti englanninkielistä kirjoitusta rennompaan suuntaan, ja oma merkityksensä oli myös romaanien sisällöllä, sillä että hän kirjoitti niin avoimesti omasta elämästään, runoilija-kääntäjä Markus Jääskeläinen arvioi.

Ristiriitainen
persoona

Kerouacin kulttimaineelle Jääskeläinen löytää maanläheisen selityksen.
   - Se johtuu ainakin osittain siitä, että Kerouac kirjoitti huumeiden käytöstä, matkustamisesta ja keskiluokkaisen yhteiskunnan ulkopuolella olemisesta. Eli juuri niistä aiheista, jotka vetoavat niihin ihmisiin, jotka niitä kultteja rakentavat.
   Oman osansa Kerouacin maineeseen jonkinlaisena arkkikapinallisena ovat - tahtoen tai tahtomattaan - lisänneet myös Kerouacia palvoneet rocklegendat, kuten Jim Morrison ja Bob Dylan.
   Kerouac ei ollut kuitenkaan pelkästään kapinallinen, vaan myös ehta mammanpoika, kaikkinensa hyvinkin ristiriitainen persoona.
   - Vaikka hän olikin rappioalkoholisti, hän tykkäsi keskiluokkaisesta ja turvallisesta elämästä. Kyllä hän matkoilta palasi aina äitinsä luokse, Jääskeläinen kertoo.

Spontaania
tajunnanvirtaa

Yksi syy siihen, ettei Kerouacia ole käännetty sitten 60-luvun, lienee kirjailijan tyylin maalailevuus.
   - Kerouac kirjoittaa pitkiä lauseita, ja tyyliä leimaa tietynlainen tajunnanvirranomaisuus, joka kuitenkin pysyy tiiviisti kertomuksessa. Kielessä on paljon toistoa ja runollisuutta, mikä saattaa suomalaisista tuntua vähän oudolta, Jääskeläinen pohtii.
   Tyylin tajunnanvirranomaisuus selittynee osittain Kerouacin maksiimilla "ensin kirjoitettu, parhaiten kirjoitettu".
   - Varmasti kirjoja on jollain tavalla editoitukin, mutta spontaanius näkyy tekstissä kuitenkin edelleen. Kerouachan kirjoitti hyvin nopeasti. Esimerkiksi Tuuliajolla Big Surissa syntyi noin kymmenessä päivässä.

Esikuva
nuorisolle?

Niin hyvää suomea kuin Dharmapummit onkin, kääntäjä itse ei ole täysin tyytyväinen lopputulokseen.
   - Päädyin siinä pätkimään Keroaucin pitkät ja polveilevat lauseet normaaliksi suomalaiseksi proosaksi, vähän samaan tapaan kuin Lahtela 60-luvulla ja Lilja Maanalaiset -suomennoksessaan. Tuuliajolla Big Surissa halusin olla uskollisempi alkuperäiselle lauserakenteelle.
   Jääskeläinen kuvaa uutta käännöstään myös "kokeiluksi työn teossa".
   - Laadin itselleni aikataulun, jonka mukaan tein kolme sivua päivässä. Tuuliajolla Big Surissa raakakäännös valmistui varsin kurinalaisesti kolmessa kuukaudessa. Dharmapummit tein paljon sattumanvaraisemmin, oli pitkiä taukoja ja niin edelleen.
   Koska kovakantisena julkaistu Dharmapummit ei menestynyt aivan odotetulla tavalla, uudet suomennokset Tuuliajolla Big Surissa ja Maanalaiset ilmestyvät nuorison kukkarolle paremmin sopivassa pehmytkantisessa muodossa.
   Mutta eikö Jääskeläistä huolestuta suomentaa vaikutteille alttiille nuorisolle kirjoja, joiden keskeistä sisältöä ovat ryyppääminen, huumeiden käyttö ja kapinointi meille kaikille niin rakasta länsimaista järjestystämme vastaan?
   - Kyllä MTV3 ja Neloskanava ovat nuorisolle huomattavasti Keroaucin kirjoja suurempi vaara, Jääskeläinen jyrähtää.

Jääskeläinen ja kustantaja Seppo Lahtinen esittelevät uusia Kerouac-suomennoksia A-lavalla tänään klo 11.

Päivitetty 4.10.2002 1:17:54 | Tulostettava versio

4.10.2002

Kirjamessuilla jämerä juhlailme

Vertti Hietanen Jussi Vareksen jäljillä

Tuomiokirkkomuseo on eurooppalaista perinnettä

Sillat liikkuvat - vai liikkuvatko?

Opettajat museoon - ja oppilaat perässä

Kirjastojen musiikkitietopalvelut messuilla

Kulttuuriväki vetää linjaa

Jack Kerouac kääntyy taas suomeksi

Hameeda Lakho pui kirjassaan äitisuhdetta ja perheväkivaltaa

Eweline tarjoaa tietokirjoja sähköisesti

Kevyehkö pyrähdys arjen kiireen keskellä

Chopin on Gergely Boganyille elämänpituinen projekti

Sivun alkuun

Copyright © 2004 Turun Sanomat