Tervehdys ihmiset, miten menee?

Tassa taman paivan tunnelmia taalta Hindustanista.

Tanaan oli Sikheilla juhlapaiva (sikhit ovat niita turbaanipaisia tyyppeja jotka antavat partojensa ja hiustensa kasvaa - paitsi tietysti naiset joilla en ole nahnyt kuin joskus pienet viikset...) basaarin lapi meni kulkue jota kesti monta tuntia: koululaisia perheita hevosia autoja norsuja. Uskomaton naky.
  Yritin kayda vierailulla Oxford University Pressissa, (kaannan Merja Virolaisen kanssa Intian englanninkielisen nykyrunouden antologiaa). OUP hoitaa suurimman osan varteenotettavasta runoudesta Intiassa, ainakin englanninkielisesta, mutta katuja oli suljettu niin paljon etta matkasta olisi tullut liian pitka kiertaen. Katsoin parhaaksi kaantya takaisin ja ajoin keskustaan. Kavin kaljalla ja ikkunaostoksilla. Kun tulin takaisin paraati oli viela taydessa vauhdissa. Tien varrella oli poytia joista jaettiin ruokaa, ihmiset jakoivat toisilleen lahjoja, minakin sain yhden karkin ja omenan. Jouduin kavelemaan paraatia vastaan toiselta puolelta basaaria. Oli kylla aikamoinen matka.
  Nyt on jo rauhallista. Tykkaan hengailla yolla kadulla, istua internetin aaressa tai yokahvilassa tai kayda ostamassa omeletteja oisilta katukauppiailta. Rauhallista, eksoottinen tunnelma. Muutama yksinainen koira, munanpaistajat. Seinien vierustoilla nukkuu ihmisia, koysipedeilla tai patjoilla, joku ilman patjaakin, paksun tai vahemman paksun peiton alla. Surkeaa, mutta aika idyllista, jos ei ajattele asiaa laajemmasta nakokulmasta.

Tallaista talla kertaa.

Hyvia vointeja kaikille.

Markus