Vehkalahden väestöstä oli n. 1/6 knaappeja, jotka olivat vapaita väenotoista ja kruunun maksuista sitä vastaan että varustivat armeijaan ratsumiehiä ja hevosia. Heillä oli jo 1500-luvulla ja vielä useammin 1600-luvun alkupuolella myös sivuansioita rahtituloina kruunun kuljetuksista ja kaupasta Tukholmaan, Narvaan ja Tallinnaan. (Esim yhdestä Viron matkasta sai 1605 korvauksena 10 tynnyriä viljaa. Vain viiden vehkalahtelaisen knaappitilan kylvöala oli 1626 sitä suurempi). Useat knaappiryhmän jäsenet toimivat erilaisissa julkisissa tehtävissä. Tilat olivat kuitenkin suhteellisen pieniä, eivätkä voineet toimia ponnahduslautana parempiin asemiin muitten kuin Poitzien ja Husgafvelien tapauksessa.

Jälkimmäisillä oli 1390-luvulta peräisin oleva latinankielinen rälssikirje. Muitten tämän seudun knaappien (Pilhjerta- ja Brandstaka-sukujen) asema perustui Kustaa Vaasan vuosina 1552 ja 1554 antamiin päätöksiin, joilla "Kuninkaallinen Majesteetti...armollisesti vapautti seitsemäntoista Vehkalahden pitäjässä asuvaa talonpoikaa...kaikista vuotuisista veroista ja suorituksista sillä ehdolla, että kukin varustaa täysin aseistetun miehen." Kuninkaan puheilla käyneet vapaatalonpojat olivat vedonneet vahoihin oikeuksiinsa, joita vastaan he olivat valmiita palvelemaan Venäjän vastaisella rajalla. Sukujen vaakunat viittaavat siihen sotaiseen vartiopalvelukseen, johon he vetosivat: Husgfveleiden talon pääty ja tuluskivi, Brandstakojen palava paalutukki ja Pilhjertojen skächta-nuoleen lävistetty sydän. Mutta he olivat "vanhaa rälssiä", joka oli vapautettu veroista jo aikaisemmin.

Sotien Savossa, Karjalassa ja Liivinmaalla laannuttua Ruotsin veromestari ja ylipäällikkö Jesper Mattson Krus sai 1618 tehtäväkseen suorittaa Suomessa rälssitarkastuksen. Sen pöytäkirjassa mainitaan niiden Vehkalahden vapaatalonpoikien kohdalla (jotka sitten1660-luvulla alkoivat käyttää yhteistä sukunimeä Pilhjerta), että venäläiset olivat vieneet suvun vanhat paperit, mutta jäljellä oli sinettisormus, jossa vaakunamerkkinä haarniskoitu käsi, nuoli ja nuolessa sydän: "Thesse efter:ne uthi Husseböle och Bockzböle i Wesulax Sockn, berette sigh hafua till Sköldemercke een Skächta i ett hjerta, och een Stålhandska, män Ryssen borttagit deres bref."
Husulan talonpojat säilyttivät oikeutensa todisteiden puuttumisesta huolimatta. Olihan heidän asiansa tuttu valtakunnan johdolle ainakin jo Kustaa Vaasan ajoista.

Ruotsin ritarihuone järjestettiin 1627 ja määrättiin, ketkä saivat pitää aatelista vaakunaa ja sinettiä. Moni vanhaan rälssiin kuulunut sai kuitenkin ne säilyttää. Vielä 1665 kirjoittivat kuninkaan kanslian korkeimmat virkamiehet (veromestari, marski, drotsi, amiraali ja kansleri) kenraalikuvernööri Herman Flemingille, että valituksen tehneiden Martti Sigfridinpoika Pilhjertan ja Tuomas Matinpojan asia pitäisi tutkia. Knaapit luettiin 1680-luvulle asti aateliin ja olivat vapaat myös henkirahan maksusta eikä heitä merkitty henkikirjoihin. Maaverosta he olivat vapaita 1700-luvun lopulle, Katarina Suuren aikaan saakka.

Reduktion alkaessa oli jo näyttänyt siltä, että maaherra Axel Stålarmin määräys muuttaa kaikki knaappien omistukset tavallisiksi ratsutiloiksi jäisi voimaan. Mutta vänrikki Olavi Eerikinpoika Husgafvel kävi "kuninkaissa" kaksikin kertaa vehkalahtelaisten edusmiehenä. Maaherra Anders Lindhjelmin ehdotuksesta Kuninkaallinen majesteetti päätti 26.1.1694, että knaapeista muodostettaisiin aatelista erillinen ratsutilojen ryhmä, jolle osoitettaisiin tavallista edullisemmat aputilat eli augmentit. He pääsivät muutenkin helpommalla kuin tavalliset rusthollit. Ratsumiehen kustansi rustholli yksin, knaappien miehen palkkasi monta tilaa yhdessä.

Vehkalahden knaappien ensimmäisiä tutkijoita oli vapaaherra Daniel Tilas, joka vuonna 1769 merkitsi muistiin Husgafveleiden "ikivanhoista dokumenteista" Husulan perheiden genealogiaa. 1600- ja 1700-lukujen osalta tiedot ovat osoittautuneet luotettaviksi, mutta 1500-luvun puolivälin tiedoissa oli virheellisyyksiä. Vehkalahden pitäjän historia II:n kirjoittajan Martti Korhosen mukaan.

Matti Pilhjerta

Keskustelua knaapeista