• Esittely
• Sukutaulu • Varsat • Kisoja ja näyttelyitä • Varusteet • Kuvagalleria
• Arvosteluja • Päivis • Sivuista
•
•
Virallinen nimi: Viikari
• Lempinimi: Viikari, Viksu
•
Syntymäaika: 15.3.1996
•
Sukupuoli: Tamma
• Rekisterinumero: SHR-090
•
Rotu: Suomenhevonen
•
Säkä: 150 cm
•
Väri: Ruunikko
•
Isä: Keskiyön
Hirnuja
•
Emä: Linda
•
Hoitaja: Heidi
•
Omistaja: Hepohullun Unelmatalli
• Koulutus:
Ko: VaC
Re: 100 cm
Me: 80 cm
|
|
Ratsastettaessa Viikari on kuuma. Ratsastajan pitää tunnilla
ottaakin enemmän huomioon vauhdin hiljentäminen, kuin sen ylläpitäminen.
Sen käynti on erittäin matkaavoittavaa ja rentoa, yleensä ei huomaakaan
kun se jo harppoo eteenpäin. Ravi on aika pehmeää ja harjoitusravissa on
mukava istua, kunhan saa vauhdin pidettyä alhaisena. Kiitoravi nimittäin
ei tunnun kovin mukavalta. Laukka on pehmeää, mutta usein Viikari haluaisi
mennä lujempaa, kuin ratsastaja. Sitä on mukava ratsastaa, onhan se herkkä
avuille, paitsi hiljentävälle, mutta joskus voi ärsyttää, kun tarvitsee
koko ajan olla hiljentämässä.
Se tarvitsee rennon ja hyvän ratsastajan, joka saisin Viikarinkin
rentoutumaan, muuten voi tuntua siltä, kuin ratsastaisi koska tahansa räjähtävällä
pommilla.
Hoitaessa Viikari on ihan mukava. Yleensä pysyy kauniisti
paikallaan, mutta joskus taas olisi paljon mielenkiintoisempaa tekemistä
mielessä, niin silloin se lähtee pyörimään. Sitten kannattaa laittaa se
riimusta kiinni. Oven kanssa kannattaa olla sen verran varovainen, että jos
lähtee sen luota pois, ovi on suljettava. Sitä ei siis voi jättää
raolleen, nimittäin Viikari kyllä heti huomaa sen. Se tyrkkäisee ovea
turvalla ja lähtee karkuun. Yleensä se lähtee pihalle, josta sitä onkin
sitten kiva metsästää.
Laumassa Viikari on enemmän yksineläjä, eikä niin välitä
muitten seurasta. Kumminkaan se ei yksin viihdy, vaan hätääntyy. Pitää
lähellä kumminkin joku olla turvaamassa selustaa vihollisilta.
•Ylös•
•Ylös•
•Ylös•
• Merkki -, tarkoittaa, että tuloksia ei ole vielä tullut
Päivämäärä
|
Paikka
|
Laji
|
Sijoitus
|
Palkinnot
|
Tuomari/muuta
|
|
|
|
|
|
|
•Ylös•
Nylon-riimu ja -riimunaru (keltaiset), suitset, yleissatula,
turvajalustimet, valkoinen satulahuopa, punainen satulahuopa, näyttelysuitset,
sadeloimi, hikiloimi, toppaloimi, villaloimi, suolakivi, heinäverkko, pölyharja,
yleisharja, pääharja, piikkisuka, kumisuka, pyörityssuka, sienet x 4
(silmille, sieraimille, takamukselle, pesuun), kaviokoukku, kavioharja,
pyyheliina x 2, harjakampa, hikiviila, kuminauhoja, 4 kuljetussuojaa, 8
pinteliä (keltaiset ja valkoiset), 4 pintelinalustaa
•Ylös•
Tammikuussa 2001 otetut kuvat:
Toukokuussa
2002 otetut kuvat:
•Ylös•
• Ei vielä
arvosteluja
•Ylös•
|
28.01.2003
Vihdoin ja viimein saavuin taas tallille! Oon tosi pahoillani etten oo
ollu niin kauheen ahkera hoitaja, mutta yritän tästedes parantaa
roimasti!! :) nii tosiaa... Ajattelin tänään testata Viksua, että
millanen se on ratsastaa. Hain sen tarhasta ulkoilemasta ja aloin sitä sen
boksissa harjailee. Viksu töni turvallaan vähän väliä, ja yritti nähtävästi
kerjätä makupaloja. Kun muitakin heposia tuotiin sisään, Viksu nosti
katseensa ja hirnahti niille tervehdykseksi. Se on kyl tosi suloinen! X) Kun
olin pitkänajan (!) jälkeen saanut Viksun karvan killtelemään tallin hämärässä
valossa, otin siltä kaviot ja lähdin etsimään satulahuoneesta satulaa ja
suitsia. Löysin ne vähän aikaa etsittyäni. Nappasin satulahuoneesta
samalla parin porkkanan mukaan taskuuni kaiken varalle. Viksu innostui
todella satulan ja suitset nähdessään ja alkoi hyörii ja pyörii
karsinassa. Lopulti päätin viedä sen vesiboxiin satuloitavaksi, kun tämä
kerran näin hankalaa on... Talutin Viksun ulos talviseen säähän ja
nousin tallin pihassa selkään ja säädin jalustimet oikean kokoiseksi sekä
kiristin vielä satulavyötä. Viikari tepsutteli paikoillaan, ja se teki
vaikeaksi sada satulavyö kiristettyä. Kun alkoi olla valmista suuntasimme
kentälle. Onneksi maa ei ole niin liukas niin päästään vähän
reippaamminkin menemään lumihangessa. Viksu oli aivan kuumissaan koko
alkukäynnin ajan. Kun otin ohjat tuntumalle ja yritin koota sitä hieman se
ryösti raville. Kentän päädyssä sain sen kuitenkin pysäytettyä ja
aloitettiin alusta. Kokosin Viikaria ja se tälläkertaa malttoi odottaa.
Tein voltteja paljon ja kiemuroita, jotta saisin Viksun vähän rentoutumaan
ja taipumaan. Pikku hiljaa se alkoi kulkea muodossa ja nostin pääty-ympyrällä
raviin. Viksu ponkaisi voimalla eteenpäin, kun vähääkään painoin
pohkeilla sen kylkeä. Horjahdin oikeen kunnolla ja löysinkin sitten itseni
lumihangesta rähmällään. Viksu ravaili kenttää ympäri, pukitellen
aina välillä. Putosin pahasti käden päälle ja ratnteen liikuttaminen
koski vähän, mutta en todellakaan aikonut luovuttaa tähän vaan purin
hammasta yhteen ja lähin metsästämään Viikaria. Se olikin helpommin
sanottu kuin tehty, kunnes sain sen viimein ajettua kulmaan josta nappasin
sen ohjat. Nousin takaisin satulaan ja kokosin ohjat. Pyysin Viksulta
muutamia peruutus askelia jotta se muistaisi että jarrukin on olemassa!! :9
Ja taas matkaan. Nostin samalla pääty-ympyrällä ravin ja tälläkertaa
se oli vähän hallitumpaa kuin viimeksi. Kun Viikari viimein hillitsi itseään
se alkoi kulkea kuolaimella ja saatoin itsekkin rentoutua ja nauttia
menosta. :) Vähän ajan päästä kentälle tuli kaksi ratsukkoa lisää,
joten päätin mennä maastoon nostamaan muutamat laukat ettei Viksu
villitsisi muitakin polleja. Kun tuli huvä suora vastaan annoin laukka-avut
ja Viksu nosti ihanan keinuvan laukan. Sillä on aivan ihana laukka ja se
kuuntelee paremmin ratsastajaa laukassa kuin ravissa, mikä on yleensä
juuri toiste päin! Laukattiin vähän matkaa kunnes aloin pidättää sitä
ravin kautta käyntiin. Taputin sitä paljon kehuin, Viksu hörähti a pärskäisi
tyytyväisenä. Loppujen lopuksi kaikki meni ihan hyvin, ja ensi kerralla
osaan varoa. Tulimme käynnissä takaisin tallin pihalle. Sisällä riisun
tammalta kamat pois päältä ja harjasin sen vielä kertaalleen. Hain
sitten sille kevyeen loimen päälle ja lähin viemään sitä tarhaan
takaisin. Kun Viksu iloisesti lähti ravaamaan tarhassa heitellen takapäätään,
lähdin mä putsaamaan pollen boxia. Otin lannat pois ja lisäsin vielä
uusia kuivikkeita, sekä otin sienellä sen ruoka- ja juomakupit puhtaiksi.
Kun kerran olin innostunut siivoomaan pesin samalla satulasaippuan kanssa
Viksun satulan ja suitset, sekä vielä harjat jotka jätinkin kuivumaan eräälle
penkille pyyhkeen päälle. Kun alkoi näyttää siistiltä, lähdin kiertämään
ja tutkimaan tallia sekä moikkaamaan muita heppoja. Tosi hieno on tää
talli!! :D No mutta ensi kerralla taas ja sori vielä etten oo aikasemmin
oikeen tiuhaan hoitanut! :( Lupaan parantaa!!!;)
*Heidi & Viikari*
Juu,
hiukkasen remonttia on tehty tallilla ;]. Auts, toivottavasti tuo putoaminen
ei sattunut kovasti ranteeseen :P. -Kajsa
• •
• • • • • • • • •
• • • • • • • • •
• • • • • • • • •
• • • • • • • •
9.10.2002
Tulin ekaa kertaa tallille, tai no olinhan käynyt vähän aikaIsemmin
kattelemassa heppoja ja huomasin eTtä Viikarilla ei oo hoitajaa... no
pyysin sitä pestiä et voisin hoivailla sitä ja tässä sitä nyt ollaan.
Kävin tallilla, katselin vähän ympärilleni ja etsin Viikarin karsinan.
Hepo ei ollut karsinassa joten päättelin että se on sitte tarhassa.
Kysyin yheltä tytöltä, et missä tarhassa Viikari on ja löysin sitten pörröisen
suokin eräästä tarhasta puoliunessa...:) Vein sen talliin ja aloitin
harjailee... otin kaviot ja sillee. En tiiä onks tää hepo aina näin
uninen kuin nyt...heh, se vaan nukku puoliks. Kuulin kuitenkin et se on aika
menopeli ratsastaessa. En valitettavasti ehdi tänää kokeilla ridaa sillä,
mut ensi kerralla. Putsasin Viikarin boxin ja muuten vain tutustuin siihen
kunnes mun oli pakko kiirehtii kotiin... Ens kerralla sitten pitemmin ja
huolellisemmin!
• •
• • • • • • • •
• • • • • • • •
• • • • • • • •
• • • • • • • •
• • •
•Ylös•
© Kajsa Lampén ja
Päivi Nieminen
Kuvat: Paula Ruotsalainen
Otsikkotekstit: Kajsa Lampén ja Päivi Nieminen
Sivut ovat suunniteltu resoluutiolle 1024 x 768.
•Ylös•
|