. . .

Ei tahdo kuulua tänne asti
mitä sanoitkaan
voitko toistaa?
On reunalla kaste pisaroita
ihmiskunnan saastuttamia
edessä mustaa pimeää ilmaa
tahtomattanikin itken hiljaa
ehkä se on sittenkin helppoa
katsoa ruumista kylmää niin velttoa
kun ylhäällä soi enkelkuoro,
mutta mitä jos ei soikkaan?


se katsoo silmästä silmään
ei käännä pois sitä tulista virtaa,
joka kohta sinutkin saavuttaa
polttaa pois ja katsoo hiljaa
taivuttaa puoleen
taivuttaa toiseen
saa maahan tippumaan
ylös nousemaan


ylpeys astelee vakavin askelin
eteenpäin
katsomatta taakseen
joku niskaani kylmää ilmaa hengittää
kangistaa tekemättä yhtään enempää
käsivarsia turvallisia nää en
jyrkänteen reunalla teen sen
kotiinpäin vieläkin juosta vois
ja vaistomaisesti käännyn pois
Heinäsirkkojen siritys lakkaa
ja pimeys kulkee vierelläni...
unohtaen kaiken
unohtaen minutkin